Ruunat ovat siirtyneet laitumelle jo aikapäiviä sitten ja kalunneet, jo nykyisen alueensa matalaksi. Pian pojat pääsevät mahdollisesti ranta laitumelle lehmien kaveriksi, jos he eivät pelkäisi kuollakseen pihapiirin ammuja. Siedätyshoito on aloitettu.
Kävimme Rassen, Maken ja hevosten omistajan, Jonnan kanssa maastossa tässä yksi kaunis, lämmin kesä ilta. Suunnitelmana mennä rauhallisesti harjun pidemmälle ja loivemmalle mäelle ottamaan rennot laukka pätkät ja kävellä takaisin tallille.
Meillä oli kypäräkamera mukana mihin saimme talteen meno matkan päämääräämme, mutta kortin täytyttyä emme saaneet laukka pyrähdyksiä videoitua. Kuinka ollakkaan videot hävisivät tästä kyseisestä kamerasta, emmekä saa ihastella päivää jälkeenpäin. Edellisenä päivänä ennen koneelle siirto suunnitelmaani, videot olivat vielä kamerassa, koska suoratoistin ne kameran näytöltä. Eivät vain enää koneeseen liittämisen jälkeen löytyneet.
Maastoilimme Pälkäneen harjulla ja meno suunta oli rauhallista ja maisemat vaihtuivat asfaltti tiestä kauniiseen sammal metsään pururadan ja polkujen saattelemana.
Olin sopinut oman isäntäni kanssa, että hän tulisi napsimaan laukka kuvia ja videon pätkän, joten hän saapui sovittuun paikkaan ja hammasta purren ajoi auton pikku pöpelikköön ja tallusti otolliselle paikalle räpsimään kuvia. Ilme oli taas mitä mahtavin. Onneksi tämä kultainen mies olento oli niinkin ihana, että toi neideille juotavaa, koska sää oli todella paahtava.
Hevosten liikutus jäi minimaaliseksi, eli muutamaksi laukka pätkäksi ja kävelimme paikanpäältä takaisin laitumelle pienen ravi jäähdyttelyn saattelemana. Hevoset ja me olimme aivan loppuja ja kyllä hiki virtasi. Hevoset saivat ennen laitumelle menoa vilvoittavan kylvyn.
Heppajengimme löysi myös näköalatornilta mageen graffitin, jonka edessä oli pakko ottaa yhteis kuva. Isännän hermoja koeteltiin ja hevoset keskustelivat kanssamme, että voiko noin värikkään sienän viereen mennä, ettei kohtalon luuta kalkuta. Isäntä selvisi minuutin sarjakuvauksella ja hevoset melkein nukahtivat pystyyn. Päivä oli mitä hienoin.
(Mielestäni postauksen kirjoitustyyli on hyvin erilainen edellisiin, onko? Ja jos se on, niin onko se hyvä vai huono, jatkoon vai ei?)
Onneksi huonoa fiilistä parantaa ihana päivä ihanan hevosen kanssa. Rasse, ihanan työmoraalin ja kultaisen luonteen kautta tämä punaturkkinen olento on valloittanut sydämeni. Vaikka hän on tempperamenttinen sekä välillä hyvinkin arvaamaton, taidan olla rakastunut.
Hän tulee aina vastaan, painaa pään syliin. Takajalka vipattaa kun mahasta rapsuttaa. Varustaessa seisoo suurimmalta osin nätisti paikallaan. Askellajit niin tasaiset, laukka aivan upea. Pienellä treenillä siitä tulisi vaikka mitä.
Kävin ratsastamassa Rassella pitkästä aikaa, tälläkertaa ilman satulaa mikä oli hyvin positiivinen kokemus vaikka aluksi herra nousikin pystyyn kolmesti peräkkäin kun ei napannut kävellä pihatietä edes-takaisin. Vaikka ruunalla oli pidempääkin pidempi loma, oli hän hyvin rauhallinen alku kiukuttelun jälkeen. Teimme väistöjä sekä muutamat ravi siirtymiset.
Edellisistä postauksista Rasse on hyvin tuttu lentävän peränsä kanssa ja sitä esiintyy varsinkin laukkaa nostaessa hyvin paljon. Tuona päivänä tutustuin aivan uudenlaiseen ruunaan. Suurena yllätyksenä tämä ruuna löntysti rennon letkeästi eteenpäin ravissa, sekä vasen laukka nousi käynnistä. Alla video laukannostosta, ensimmäinen pätkä on noston yritys mutten saanut ruunaa hyvin avuille joten se meni juoksemiseksi. Viimeisessä videon pätkässä näkyy toinen laukannosto, mutta Rasse ei jaksanut ylläpitää laukkaa. Kävelimme hetken ja kokeilimme uudestaan saaden hieman pidemmän pätkän, kuvaajamme kyllä hävisi sillä välin.
Näin melkein kuukauden myöhässä on hyvä julkaista materiaalia, mutta minkäs teet jos video tiedostot ovat virheellisiä ja yrität saada niitä toimimaan. Tuo minun action kamera on varmaankin viallinen, kun melkein jokainen tiedosto on täynnä pixeli puuroa, sekä äänitiedostot ovat pelkää vika-ääntä eli korviin koskevaa ultarääni piipitystä.
Kävimme Rassen kanssa kärri ajelulla 30. kesäkuuta, joka oli ensimmäinen kerta minulle ajaa tätä ruunaa. Hieman jännityksellä hyppäsin kärryihin ja lähdimme, minulle tuntemattomille reiteille, mutta selvisimme ehjin nahoin ja ajelusta jäi hyvä fiilis.
Viimeksi olen tainnut ajaa Superilla muutama vuosi sitten, ja Rassen kanssa tuli todella kotoinen olo vaikka hän olikin paljon, paljon rauhallisempi ajaa kun tuo edellinen punaruunikko.
Taas rodeo hevosen selässä, tällä kertaa tunnin merkeissä. Meille kävi pitämässä tuntia Merja Kaunisaho ja löysin Rassesta uusia puolia sekä opin istumaan taas vähän paremmin hevosen selässä. Merja oli todella mukava opettaja ja sopivan saativa, pian pääsemme taas hänen silmiensä alle jota odottelen jo innolla.
Haimme Rassesta rentoutta käynnissä ja ravissa. Käynnissä ruuna työskenteli todella kivasti vaikka alussa pohkeesta mentiin helposti läpi ja oli melko painava kädelle.
Ravissa tuntuma keveni vaikka se vaati paljon tukea. Meni hetki ennen kuin se alkoi rentoutumaan niskasta ja käyttämään selkäänsä.
Tämä vaati hevosen pään keinuttamista puolelta toiselle melko isoilla pyynnöillä, jäkittämistä ilmeni melko paljon sekä pysähtymisiä, mutta muutaman lämmittely kierroksen jälkeen Rasse alkoi työskentelemään todella rennon letkeästi.
Työstimme ravia melko pitkän aikaa ja olimme molemmat hiestä märkiä, onneksi saimme pienen hengähdys tauon ennen laukkaamista.
Alla olevasta videosta näette melkein koko laukkaamis sessiomme jonka hevosen omistaja kuvasi. Jätin videoon äänet jotta kuulette opettajan ohjeet, taustalla myös omistajan höpötystä.
Rassen pukittelu nappi löytyi ja saimme sen pois päältä pienillä asioilla. Tajusin, että en ole ollut tarpeeksi jämäkkä vartalosta ja että kädet saa nostaa näinkin ylös!
Videon alku puolella oikean puoleinen jalustinremmi lähti satulasta irti jonka takia pätkäisin lyhentääkseni videota. Remmi lähti satulan lukosta täysin irti, koska satula on vanha ja jalustinremmien lukot eivät pysy kiinni, näin kävi myös aikaisemmin Rassen kanssa maastossa, että jalustin lähti irti ylämäki laukassa. Olen tippunut myös tämän satulan takia Make oriin selästä, pellolla laukatessa. Onneksi mitään ei käynyt ja uusi satula on pian perillä. Vähintään oli niskat jumissa tippumisesta.
Laukkaamisen jälkeen ravasimme vielä jonkun aikaa etsien taas rentoutta ja ruuna toimi hetken hieman tahmeasti mutta lähti sitten rentoutumaan ja taipumaan todella kivaan muotoon. Aikaisemmassa videossa näkyi todella vähän ravia ja ravi oli, kommentoijankin mukaan epäpuhdas. Tässäkään videossa hevonen ei ole varmaankaan täysin puhdas, minä tai opettaja ei sitä huomannut enkä ehkä huomaa sitä kunnolla vieläkään. Hevoset saivat nyt viime torstaina kranio-sakraali hoidon ja Rassella oli nikama pois paikoiltaan mikä voi johtaa pukitteluun.
Tunnin jälkeen kävelimme pitkät loppukäynnit ja herra pääsi pesulle, sillä oli todella kovan hien peitossa, niinkuin allekirjoittanutkin.
Sellainen olento lähti lauantaina mukaani laitumelta kaverinsa kanssa kohti tallia ja päivän puuhia. Tallilla missä kävimme Kati Hiiliahon tunnilla oli irtohypytys kuja ja olimme sopineet Creditin omistajan kanssa, että lähdemme virkistämään ruuna herran mieltä pienillä pompuilla.
Isäntä lähti kalastamaan ja minä pääsin sitten koko päiväksi talleilemaan. Oli pitkästä aikaa todella mukava, hevosen tuoksuinen päivä. Ennen tallille menoa kuvasin parit polttari kuvat pyynnöstä. Polttari porukka laski kosken ja halusivat siitä muistoja, tottakai.
Ruunapojat lähtivät hyvillä mielin matkaani talliin, nakkasin Ceen karsinaansa hoidettavaksi ja kaverin tarhaan. Ruunan peitti todella hieno pöly mikä ei meinannut irrota ei sitten millään, joten päätin kostealla rätillä pyyhkiä hevosen kauttaaltaan. Onneksi niinkin yksinkertainen kikka toimii.
Selvitin herran hännän missä meni suurin osa ajasta, mutta onneksi mihinkään ei ollut kiire. Kampasin myös herran harjan joka ei ollut niin pahassa takussa kuin häntä ja onneksi pihka oli kulunut pois. Credit tykkää hinkata itseään ihanimpiin pihka puihin jonka takia herran kaulakin on ollut järkyttävässä kunnossa, mutta onneksi se on kulunut hienosti pois.
Minun oli määrä ratsastaa C tallille maastoja pitkin mikä ei ollut ongelma. Varustuksena meillä oli hackamore sekä ratsastusvyö jalustimien kera. Satula jäi talliin, sillä ajattelin että on parempi kulkea kevyemmällä varustuksella edes' takas, satulan laitto kun on herran mielestä inhottavaa ja kentällä se olisi jouduttu ottamaan pois. Näin oli helpompi. Credit taisi arvostaa kevyttä varustusta kun se meinasi nukahtaa talliin muutamaankin kertaa. Hännän selvittelyssäkin herra kuorsasi, sitä taisi vähän väsyttää ''rankka'' yö laitumella.
Matka taittui leppoisissa merkeissä, paahtavassa auringossa. Alkumatkasta oli vain todella jännitävä törmätä ihmisiin ja tutun sillan yli ei vain voitu kävellä ennen kuin nousin ratsailta ja talutin hevosen kosken yli, muutaman ihmisen ohitse. Huono päivä?
Myös metsäpolulla täytyi pysähtyä pälyilemään pyöräilijöitä, jotka ystävällisesti pysähtyivät ja siirtyivät sivuun huudellen, että voisimme mennä ohitse, mutta jouduin heille toteamaan, että heidän oli mentävä ohitse sillä hevonen ei tästä liiku. Seisoimme siinä viitisen minuuttia koska herra C ei vain halunnut liikkua, en halunnut nousta ratsailta toistamiseen, sillä ratsastusvyön takia selkään oli vaikea nousta takaisin satuttamatta hevosen selkää. Ärähdin ja hieman ronskimmin annoin pohjetta, todella etanamaisesti ruuna lähti kävelemään eteenpäin. Kehuin sitä heti taputtamalla kaulaan ja tahti nopeutui. Pääsimme ehjänä perille 45 minuutin matkan jälkeen.
Creditin omistaja odotteli meitä tyttärensä ja Ruusu-koirani kanssa tallilla. Ravailin kevyesti ilman ratsastusvyötä vielä herran kanssa lämmittelyksi ennen hypytystä. Kenttä pölisi jonkun verran, muttei aivan tuhottomasti. Menimme kerran kujan läpi kun siinä oli maapuomit ja sitten päästimme Ceen vapaaksi kentälle.
Ruuna näytti koreat askeleensa ja ravaili kaula kaarella ympäri kenttää. Harmikseni en kamalasti hyviä kuvia saanut, sillä juoksin myös hevosen perässä, kenttä oli iso ja kulmissa heinää jota herra päätti mennä syömään.
''Hihhihhii mäpä oikasin!''
Ensin kuja mentiin tietty vain maapuomeina ja siitä pikkuhiljaa nostimme muutamat esteet joista ruuna vain juoksi ylitse eikä tajunnut nostaa jalkojaan. Muutama hyvä ponnistus hyppy sieltä tuli mutta melkoista puomien kolistelua tämä reissu oli, mutta hevosesta huomasi että se tykkäsi vaihtelusta. Innostus alkoi ensimmäisen kunnon hypyn jälkeen ja herra liisi pitkin kenttää ylpeän näköisenä. Kuumuuden puolesta se väsähti nopeasti mikä on ymmärrettävää sillä itselläkin oli tolkuttoman kuuma. Kärvähdin olkapäistä, rintakehästä ja niskasta josta kärsin vieläkin, koskee, punoittaa sekä kutittaa! Mutta olipahan meillä kiva päivä.
Herra C pääsi viilentävään suihkuun ennen takaisin kotiin lähtöä. Tumma hikivesi valui hevosen kylkiä pitkin kun suihkutin vettä sen selkään. Helpottuneen näköinen hevonen nautti viilennyksestä hikisen liikutuksen jälkeen.
Kuvasin vielä toisen hevosen muutamat kujan suoritukset Creditin pesun jälkeen ja täksi ajaksi C pääsi kentän vieressä olevaan hiekkatarhaan missä se käyskenteli tyytyväisenä ja piehtaroikin jossain välissä, sillä kun olimme lähdössä kotiin ja laitoin ratsastusvyötä huomasin, että herra oli hiekan peittämä.
Kotimatka suijui paremmin kuin menomatka, nyt ei pelätty ihmisiä, mutta jukra miten paljon paarmoja ja minkä kokoisia ne olivat. Hyi, sanonko mikä. Kesä on sitten ihanaa.
Kotitallilla kylmäsimme vielä Creditin koivet jonka jälkeen se pääsi tahraan seepra huppunsa kanssa syömään kuivahienää. Liikutin vielä herran suomiputte tallikaverin maastakäsin ja menin hyvin kevyesti ilman satulaa pelkkien narupäitsien kanssa askellajit läpi.
Creditin kanssa vietettiin rento päivä maastakäsittelyllä ja ratsastuksella. En ole pitkään, pitkään aikaan maastakäsitellyt hevosta ja olin todella hukassa. En jotenkin osannut oikein pyytää mitään ja kaikki tuntui siltä kun olisin ekaa kertaa hommissa. Tosin maastakäsittely jäi lyhyeksi, sillä ötököitä oli kiusaksi asti joten päätin nousta herran selkään vaikka lääkäri sanoi muuta.
Pääsimme liikkumaan öttiäisiä karkuun ja tekemään rentoa hömppä jumppaa. Itseäni hieman ehkä jännitti uusi tilanne hevosen kanssa, mutta on otettava kaikki tästä ruunasta irti minkä vain voi. Syksyllä on muutto takaisin Kuopioon, siitä myöhemmin sitten lisää.
Credit otti kaiken rennosti vaikka ötökät kiusasivatkin melkolailla ja se näkyy myös videolla. Ruuna oli muutenkin melko väsynyt joten se ei jaksanut ravatakkaan sen enempää kuin minäkään. Teimme voltteja, muutaman pysähdyksen käynnistä ja menimme ravia molempiin suuntiin pienet pätkät.
Perjantaina 19.5. kävin tallilla suunnitelmissa kokeilla Creditin uutta kuolainta mikä oli kumi pelhami. Odotettavissa vetosirkus känkkäränkkä hevosen kanssa, mutta hevonen ylitti odotukset. Olin tälläkertaa liikenteessä Hildan kanssa jonka kanssa olemme siis maastoilleet ennen ja Creditin omistajan kautta tutustuttiinkin.
Takaraivossa kutkutti ilman satulaa ratsastus, mutta kukaan osaavampi henkilö ei ole vahtimassa ikinä menoa Ceen kanssa josta mainitsin Hildalle, jonka kanssa sitten sovittiin että menisin nyt ilman satulaa ja hän jäisi vahtimaan sekä huutelemaan ryhtiäni. Samalla oli toinen silmäpari tarkastelemassa miten ruuna reipas otti uuden kuolain tuttavuuden kirjoihinsa.
Heti alussa sai huomata, että hevosen ryhti oli parempi eikä etupainoinen. Suu ei käynyt melkein yhtään, muilla kuolaimilla kun täytyi leikkiä minkä kerkesi. Suu oli kiinni ja hevonen tuntui todella kivalle näinkin ''kovan'' kuolaimen kanssa, mutta niinhän se on että kovan kuolaimen tekee ratsastajan oma käsi.
Meillä oli ainakin hauskaa kun Hilda repeili minun ratsastukselleni, sillä heiluin välillä kuin heinä tuulessa ja meinasin pari kertaa humpsahtaa selästä alas. Meillä oli ratsastushuopa käytössä mikä antaa vähän tukea ja siinä oli todella pehmeä istua. Huovassa oli myös ''kauhukahva'' mistä olisin voinut ottaa tukea mutten käyttänyt sitä kertaakaan. Olin ennemmin hevosen jouhissa kiinni.
Hilda kuvasi muutaman pätkän menostamme puhelimella mitkä sain sitten itselleni ja tein niistä koosteen missä ensin näkyy ravia ja senjälkeen lyhyt laukka pätkä. Annetaampa videon puhua puolestaan;
Sitten kelataan päiviä eteenpäin aina viime sunnuntaihin kun kävimme Hildan kanssa maastossa. Ylhäältä näette kaiken oleellisen eli reitin, keston ja kilometrit. Oli SUPER kiva reissu ja hevoset olivat melko tyytyväisen oloisia lenkin jälkeen. Sää oli mitä mahtavin ja mukanamme oli DENVER-ACT action kamera selfie tikun kärjessä koska en ole vielä päässyt noutamaan kypärätelinettä kameralle, mutta kokosin parhaista klipeistä alla olevan videon, joten olkaapa hyvät!
Tämä postaus tulee todella, todella myöhässä, mutta tulee kuitenkin. Viimeksi kävin Creditin luona juoksuttamassa ruunaa samalla kun annoin herralle enismmäisen BEMER hoidon mistä kerroin edellisessä postauksessa(eli tämä on tapahtunut 02.02.2017).
Kävelimme pellolle hoidon jälkeen missä herra kävi maaten ja piehtaroi molemmat kylkensä muutamaan otteeseen ympäri. Kävelimme tämän jälkeen jonkun aikaa kunnes ruuna omatahtoisesti halusi ravata jota vähän jarruttelin, mutta kyllä se vaan ravasi molempiin suuntiin täysin itse. Oikeaan kierrokseen se jopa laukkasikin, mutta toppuutin menoa ettei jalka ainakaan pahentuisi.
Seurasin haukkana liikettä ja piti todeta, että kyllä hevonen ontui jalkaansa hieman, mutta otin myös huomioon pellon epätasaisen pohjan. Tasaisella tiellä hevonen ei ontunut ollenkaan kun otin pienen ravipätkän sen veressä ja tiirailin jalkaa. Liikkuminen ei kuitenkaan rasittanut hevosta sillä vuohisessa oleva neste hävisi ja se on kävellyt siitä lähtien täysin normaalisti. Creditin liikutus on tapahtunut juoksuttamalla ja itsenäisesti riekkumalla kaverin kanssa tarhassa, aina liikutuksen jälkeen on laitettu kylmäys patjat etujalkoihin sekä muutenkin jalkoja on kylmätty 2-4 krt päivässä.
Heti kun aloitin vuokraamaan Credittiä sain tietooni, että tallin lähellä olisi maneesi ratsastuskoululla ja sinne pääsisi ratsastamaan kun sen varaisi tai menisi tunnille mukaan. Minä varasin maneesin meille heti Syysloman jälkeen ja kävimme Creditin kanssa maneesissa torstai iltapäivällä ja saimme maneesin kokonaan itsellemme.
Saavuimme tallille Creditin kanssa ja pyörimme hetken pihamaalla miettien missä maneesi olisi, en ollut ennen käynyt tällä tallilla ja ketään ei näkynyt pihalla tai tallissa. Löysimme maneesin ja menimme sisälle, laitoin valot päälle ja suuni aukesi heti. Luksusta. En ole köyhänä maalais junttina tottunut tälläiseen luksukseen. Maneesi oli 22x64 kokoinen ja todella hyvin valaistu.
Otin Creditiltä fleecen pois joka oli kävelymatkamme ajan sen päällä lämmikkeenä ja huomioliivinä sillä kävelimme maneesille asfaltti tietä pitkin ja minä siis talutin hevosen, en ratsastanut. Credit puhisi ja katseli ympärilleen. Kannoin kolme puomia keskelle maneesia ja täten päivän tehtävä oli keksitty, sitten vain hevosen selkään ja töihin. Odotimme vielä isännän kuvaamaan joka tuli hieman meidän jälkeemme maneesiin.
Isäntä kuvasi meistä video clippejä joista olen todella kiitollinen, niistä siis seuraava video;
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta video kertoo vieläkin enemmän. Minulla on vielä paljon, PALJON opittavaa tästä hevosesta, mutta tarvitsen osaavamman ihmisen arviointia. Tässä kuussa emme vielä päässeet tunnille, mutta toivonmukaan ensikuussa sitten saamme uuden mahdollisuuden. Maneesiin pääsy oli kyllä pop!
Minulle saa antaa ohjeita ratsastuksessa jos näette videolta jotain korjattavaa. Jalustimia pääsen pikkuhiljaa pidentämään kunhan vain ensin uskallan sen tehdä.
Olette pyydelleet klippaamis videota ja kyselleet tekniikoita ja vaikkamitä niin tässäpä teille selvennykseksi video miten Santusta tulee Supermies.
Tässä vielä kuva lopputuloksesta. Hieman täytynee siistiä merkkiä kunhan karva kasvaa. Hieman on epätasaisuuksia rajoissa sekä tuossa pilkottaa ihoa mitä videossakin harmittelin, mutta tällä mennään!
Turon kanssa meillä on mennyt nyt tosi hyvin ja olen löytänyt muutaman nappulan millä hevosta ratsastetaan enemmän pohkeen ja ohjan väliin. Kyllä tämä yhteistyö alkaa sujua! Ollaan päästy myös harrastamaan esteitä. Sain kuvaajan ja päätin pyytää sitten ihan videoida meidän hyppelöt. Hieman mulla itselleni tähänkin lajiin taas hakemista kun en tosiaan ole päässyt tekemään tätä mitä oikeasti rakastan tässä lajissa. Jos joskus lähtisin kisaamaan niin se olisi esteet.
Hyppelimme ilta-auringossa 40cm pystyä ja yhtä mittaamatona paaliestettä ja huomasin että olin hieman hakusessa kun ensimmäiselle esteelle lähestyttiin. Unohdin täysin miten ratsastaa hevonen esteelle mutta yli kuitenkin mentiin. Puomi putosi muutamaan otteeseen omien virheideni takia mutta mun mielestä näin oli ihan hyvä. Kokeilimme lopuksi pystyä vielä 60senttisenä ja yli mentiin ja oli hurjan hauskaa! Turokin tuntui tykkäävän hommasta sillä se meinasi kipsutella menemään eikä halunnut kuunnella pohjetta. Videolla näkyy yksi laukannosto vasemmalle kun ensin kipsuteltiin ja siitä tuli hirveen ruma laukannosto ravin kautta, mutta ei se silloin ollut niin tärkeä asia. Seuraavana päivänä oli nimittäin tiedossa sileä treeni siirtymisten kanssa.
Seuraavana päivänä Santun vuokraajan kanssa hoidettiin Superin liikutus ja jalkahoidot jonkajälkeen kapusin Turjakkeen selkään siirtymis-harjoitteita varten. Ensin lämmiteltiin pidemmllä ohjalla kävellen(tietysti) ja siirryttiin raviin, vieläkin pitkällä ohjalla. Annoin Turon mennä pitkänä muutaman kierroksen ravia ympäri kunnes aloin kokoamaan sitä käynnissä. Kun käynti tuntui hyvälle siirryin raviin ja jouduin hakemaan hetken taas nappuloita, että mitenkäs se Tee toimikaan. Pikkuhiljaa sain ratsastatteua hevosen jopa hyvällä rytmillä käteen ja sitten aloitimme tekemään käynti-ravi-käynti siirtymisiä. Perus harjoitus, lyhyillä sivuilla käynti ja pitkillä ravi. Siirtymiset olivat tahmeita ja pitkiä, mutta kun ryhdistin itseni ja ratsastin, alkoi ruunapoika toimia.
Lämmin kesäpäivä vei voimat porottavassa auringossa kun mittari näytti varmasti 27celssiusta ja takapuolen alta huokui hevosen lämpö satulan läpi, joten oli aika tukalat paikat ja hiki virtasi. Sain kuitenkin Turon kulkemaan hyvin, ainakin oman käsitykseni puolesta ja Superin vuokraajakin sanoi hevosen kulkevan nätisti. Hän muuten otti nämä kuvat! Ravi-siirtymis harjoitteen lopuksi teimme vielä kulmiin ympyrät ja siitä siirryimme, hevosen ollessa uralla laukkaan. Niin käynnistä kuin ravista. Aluksi Turo kysyi että onko pakko jos ei taho ja yksi isompi pukkikin sieltä tipahti, mutta sen perselennon otan omaan kukkarooni sillä annoin liian jämäkästi pohjetta ja unohdin antaa ohjaa.
Lopuksi menimme vielä rennosti ravaillen loppuverkan löysin ohjin ja vähän ilmankin. Ihmeellinen suomenhevonen kun toimii niin mahtavasti myös pelkällä istunnalla! Tää on kyl täys kymppi.
En edes tiedä mistä taas aloittaa. Tämän videon ns. lupasin julkaista tänne blogin puolelle vaikka häpeän silmät päästäni taas vaihteeksi. Video on kuvattu siis tiistaina 28.päivä jona ratsastin molemmat hepotit. Santun kanssa käytiin kevyt maasto ja meinasin jo olla ratsastamatta Turoa koska Superi veteli taas kipeää kättäni jonka seurauksena alkoi pistävä kipu.
Tajusin sitten ratsastusvyön riippuvan satulatelineestä ja hoksasin että voisin kokeilla miltä suomiputte tuntuu satulatta. Jälkeenpäin ajatellen en olisi edes kahvallista vyötä tarvinnut, mutta olipahan se kuitenkin henkisenä tukena mukana.
Kahdesti meinasin tipahtaa kun herra alkoi pukittelemaan. Ensimmäistä tapausta videolla ei näy koska se osui juurikin oikealle, lyhyensivun kulmaan joka ei mahtunut kameran linssiin. Äänet kyllä kuului kun ärähdin hevoselle, mutta leikkasin ne pois. Sitten on tuo pukki-episoodi mikä näkyy videolla laukatessa, tämä ei ollut niin paha kuin aiempi. Hieman vain horjahdin pukeista ja siirryimme takaisin laukkaan juuri samasta kohdasta missä pukittelut alkoivat ja homma jatkui.
Alla kuvakaappaus aiemmalta ratsastusvideolta mitä en taida julkaista tänne vaikka se menikin ihan hyvin.
''Laitumet, laiduntaa, laidunta'' alkaa videopostauksen selitykset josta jatkuu kimitysäänellä nopsakka tallikierros sekä ylimääräistä selitystä -->For dummies!
''Tässä on tallinovi! Tästä mennään sisälle'' ''Santulla on ikkuna. Siitä näkee ulos!''
Video jatkuu tallihommilla kierroksen jälkeen ja loppuu kuin seinään kun uljas ratsu saa satulan selkäänsä. 'Onnea on' lyhyt muisti jolloin ei vaan muista kuvata..
Toivottavasti videopostaus olisi muuten sisällöltään hyvä ja miellyttävää. Minä ainakin sain kimityksestä päänsäryn, mutta jospa seuraavav ideo olisi sitten parempi.
Terveisiä terveeltä jalalta jonka kanssa ollaan päästy taas maastoilemaan ja tekemään töitä. Santtu on ollut hyvin pirteä ruunan rupsukka viimeviikkoina vaikka toisin saattaisi luulla vielä(kin) yksin elelevästä hevosesta.
Kaveri on kovasti hakusessa tavalla taikka toisella. Sopivia yksilöitäkin on löytynyt, mutta omistajat sitten 'hävinneet' taikka vastauksia ei vain tule. Hyvin Santtu on pärjännyt yksin vaikka itseäni riipii katsella sitä ilman lajitoveria joka toivottavasti löytyisi mahdollisimman pian sillä kaikki on ollut valmista jo pitkään.
Karsina on purutettu, ruokakupit valmiina sekä varusteille on paikat tyhjennetty ja lisää laitumia on aidattu. Karsinoihin on tuloss myös uudet ovet kunhan työmies kerkeää talon kunnostuksesta talliin. Milloinkohan se sitten tämä onni kääntyisi ja Superi saisi kaverin. Olen etsinyt jokapuolelta, kiven sekä kannon alta mutta ei ole vielä tärpännyt.
Asiasta kukkaruukkuun, olemme Santun jalan tervehdyttyä juosseet irtona sekä käyneet maastossa. Olimme eräs kaunis ötököiden täyttämä päivä kentällä irtona ja päätin rakentaa seuraavalle päivälle muutaman esteen, mutta kun Santtu meni ja juostessa hyppi aina toisen esteen yli niin rakensin kujan ja kokeilimme sitten ihan irtohypytystä mistä herra taisi tykätä vaikka ei aina täysin esteen yli päässytkään. Heinäpaali-koivunrunko esteet eivät olleet hääppöiset mutta ilmiselvästi piristivät ruunan arkista pyörimistä.
Pari päivää esteistä kun jalka pysyi hyvässä kunnossa kävimme maastossa 4km lenkin, siellä siis missä herra otti ja lähti jolloin jalka meni mäsäksi, mutta nyt Santtu käyttäytyi todella hyvin eikä meillä ollut mitään ongelmaa vaikka vauhti välillä menikin aika huimaksi ja lähtötilanne oli karmivaa pomppimista sekä kaikelle säikkymistä mutta hetken pellonreunaa kävellessämme herra rauhoittui ja toimi hyvin.
Samaan aikaan kun herran jalka pamahti aloitin syöttämään sille viikon chian-siemen kuurin koska ostimme itsellemme avopuolisoni kanssa pussin josta riitti hienosti myös viikon kuuri hevosellekkin josta oli meille apua ja varmasti kunhan tilaisuus tulee alkaa herra syömään chiaa ihan jokapäivä. Hiekkaisten ruohojuurakoiden napostelu loppui heti, karva kiiltää paremmin, hevonen on pirteämpi ja rauhallisempi. Suolistossa on ilmeisemmin ollut jonkunverran hiekkaa kun sitäkin tuli ulos aika paljon minkä huomasin karsinaa siivotessani kun herra oli sateisen yön sisällä. Nyt taitaa olla terveempi hevonen monella tapaa kun se on niin tyytyväisen näköinen!
PS.Kysymyspostauksen vastauspostaukset sekä tallin esittely tulossa pian!
Santtu käytiin rokottamassa 20. päivä eli maanantaina ja rokotuksen hoiti todella mukava sijais eläinlääkäri. Pyysin lääkäriä tutkimaan myös hieman herran jalkoja kun takasissa on ollut nestettä jonkin aikaa. Eihän hänellä röntgen katsetta tietysti ole, mutta oli sitämieltä että ei syytä huoleen jos hevonen ei onnu ja neste katoaa liikutuksen mukana.
Herraa jännitti selvästi uusi ja oudolle haiseva ihminen joka tuli heti iholle tutkimaan mitä herralle kuuluu. Eläinlääkäri taputteli hevosta ja kun hän asetteli stetoskoopin punaturkin kylkeen alkoi kova pärinä ja järkytys iski. Pieniä hevosia syövä stetoskooppi-syndrooma iski ruunaan ja se oli melkein kuolla järkytyksestä kunnes menin sen nokan eteen ja kerroin, ettei ole hätää. Superi rauhoittui siltäseisomalta ja lääkäri naurahti kun hevosen sydän pomppi tuhatta ja sataa mutta rauhoittui minun mennessä hevosen luokse.
Santtua siten vähän jännitti myös kuumeen mittaus ja meinattiin jopa potkiakkin ja sitten peruutettiinkin seinään ja lääkäri päätti, ettei edes kokeilla sen enempää kun hevonen jäykistyi ja meni pakettiin. Lekuri totesi että hermoilustahan se kuumeen meille nostattaa jo valmiiksi ettei tällä ole nyt niin isoa väliä.
Tässäpä sitten se hauskin osuus koko operaatiosta, nimittäin itse rokote!
Santtu katseli epäilyttävästi lekuria joka kipitti laukullensa ja veteli omituisia vehkeitä käsiinsä jotka yht'äkkiä katosivat ja hän seisoi hevosen kaulan vieressä tätä tapuellen ja jutellen jotakin. Itse seisoin hieman kauempana tälläkertaa kun tutkin Santun passia, mutta silmä tarkkana olin kuitenkin ajantasalla tilanteesta.
Piikin pistettyään hevoseen eläinlääkäri ihmetteli kun kaikki muut asiat olivat aivan kamalan järkyttäviä ei Santtu edes piikkiä huomannut vaikka se oli juuri se mikä saattoi jopa nipistää. Itsekkin hieman ihmettelin, mutta on herra aiemminkin ollut piikin saadessaan hyvin rauhallinen ja tuskin sen laittoa edes tajunnut.
On se vaan hassu ruuna!
Tehtiin Supermiehen kanssa maastakäsittelyä herkku porkkanoiden avustuksella sitten muutama tunti rokotuksen jälkeen kun treenit kiellettiin pariksi päiväksi ja otin siitä videotakin. Harmittelen kun en ole saanut aikaiseksi vielä ostaa kameranjalkaa kun sammakkoperspektiivistä kuvattu video ei ole oikein mukavaa katsottavaa omasta mielestäni. En sitten tiedä mitä muut ajattelevat asiasta.
Tuleepas nyt videontäyteinen kirjoitus, mutta tässä vielä video herran ilakoinnista kun se pääsi vielä illemmasta isoon tarhaan verryttelemään raajojaan ja maistelemaan hieman kasvanutta vihreää. Superia ihmetytti hirveästi kun ei päässyt minun luokseni kun istuin kivikasan päällä ja se niin kovasti halusti tulla lähemmäs.
Tämä videopostaus sijoittuu Leppävirran maalaismaisemiin ja yksityistalliin mikä sijaitsee Riihirannalla. Videolla näette täys' maalaishöntin hevosen omistajan joka yrittää selittää teille päivästään pienehkösti sekä hevosetkin vilahtavat ruudussa. Videon materiaalit kuvattu kutakuinkin 8.Helmikuuta, lauantaina 2015.
Linkitääkköhän se tämä viel pittää Juntti mualaane pahoittellee kun hummailua ei tullunna tallennettua video pätkiin, mut' kuvitukset löytynnee tämän linkin kautta aiemmasta postaaksest. Pahoittelut myöskin kun loppupäivän heppailuja, kuten iltatallin hoitoo ei ollunna nyt messissä, mut' mie toivon et' tää on teille ihan sopiva näinkin!
Muutaman päivän kävelyt takana ja menimme taas hiekkamontuille kevyen treenin merkeissä. Teimme myös muutamat ympyrät ravia, ettei Superi ala närkästyä pelkkään kävelyyn, sillä edellisellä kerralla herra riehui ja heitteli päätään. Jäykkää ja epäpuhdasta ravia tuli ajoittain, mutta muuten meni aika hyvin. Alussa tehtiin pysäytyksiä ja peruutuksiakin. Jousto chambonit/piuhat olivat meillä käytössä että saisin Santtua ratsastettua pyöreämmäksi.
Tästä postauksesta löytyy nyt parempia kuviakin kun sain poikaystäväni meitä kuvaamaan ja plussana video. Video on aika tylsä, menimmehän käyntiä suurimman osan ratsastuksesta. Muutenkin loppuosa on kuvattu kännykälläni jonka takia se on huonolaatuista.
Hain Santusta esiin herkkyyttä, tahdikkuutta, hieman pyöreyttä ja takapäätä mukaan työskentelyyn, että se tekisi käynnissä enemmän hommia. Chambonista oli paljon meille hyötyä, koska se auttoi Santtua miettimään eteen ja alas hieman pyöreämmin.
Ratsastuksen lopuksi keimailimme vielä kameran edessä muutaman yhteiskuvan verran joidenka jälkeen oli aika palata takaisin tallille. Santtu sai omppumehulla terästettyä vettä kun vein sen aitaukseensa ja koko sankollinen meni herran kurkusta alas mistä olin todella iloinen. Ilo katsella kun se on alkanut pikkuhiljaa juomaan enemmän, mutta ikenet ovat vielä aika kalpeat mikä saattaa johtua siitäkin kun lopetimme myslin eikä herra saa vitamiineja yms. nyt mistään. Uuden ruokinnan miettiminen vie muutaman päivän ja muutamat 'rakennelmat' olen laatinut mutta heittänyt ne pois. Sen kuitenkin tiedän, että palaamme takaisin racing prixiin ja lisänä herra saa sitten pellavaista ja psyllium kuureja ainakin syksyllä ja keväällä hiekansyönnin takia.
Tahdikasta käyntiä
Asetusta ja takapään käyttöä
Oh we'll steal love songs tonight; it's only you and I
Our hearts are picking pockets out, My darling don't you turn back now
