Rohkeempaa on luovuttaa

Taidampa myöntää vihdoin, että tämän blogin arvo ja siitä kiinnostuneisuus laski kun Superi lähti vihreille laitumille. Creditin kautta puhallettiin tulta sammuvaan hiileen, mutta nyt takaisin Kuopioon muutto on aiheuttanut totaallisen alamäen. Minua ei enää niinkään kiinnosta tänne kirjoittaminen, enemmänkin harmittaa kun ei kykene aloittamaan minkäänlaista postausta. Tämänhän piti olla kivaa?

En lopeta blogia, en poista sitä tai vastaavaa vaan jatkan vähin äänin postausten kirjoittamista. Tavoitteena on päästä taas kisaamaan ja treenaamaan enemmän kuin omatoimisesti, ehkä sen kautta saan taas blogikärpäsen pureman ja jatketaan aktiivisesti, mutta tällähetkellä mielenkiinto sekä aktiivinen kirjoittaminen on koirablogini puolella.

Saatan jatkaa blogia ehkä enemmänkin valokuvaus- sekä yleisesti hevosharrastus pohjaisena. Olen tullut siihen tulokseen että annan tämän blogin olla mitä on, mutta panostan tekstien sisältöön sekä ulkonäköön samalla tavalla kuin ennenkin.

Vaikka blogin otsikko onkin melko radikaali mitä tämä teksti sisältää, en kuitenkaan luovuta. Tämä blogi on minulle tärkeä vaikka se onkin hiljainen ja viimeiaikoina ollut täynnä tylsää, perus tekstiä.
Elämä ilman Superia teki minusta erilaisen ihmisen ja kun näitä vuosia on kertynyt kaksi, olen huomannut että alan tasoittua. Tämä harrastus tuo hymyn huulilleni vaikka olisi miten vaikeaa päästä eteenpäin. Muistelen miten hankalaa Superin kanssa oli ja varsinkin niitä hyvä päiviä, onnistumisen tunteita punaturkin kanssa ja siirrän fiiliksen siihen hetkeen kun tuntuu, ettei mikään onnistu.

Teema, nykyinen ratsuni on ollut todella palkitseva treenikaveri jonka kautta olen tutustunut omaan ratsastukseeni täysin uudella tavalla. Tajusin myös että en osannut enää ratsastaa haastavammalla hevosella melkein ollenkaan. Lämminveriset ovat herkempiä kun taas tämä nykyinen metsänpeikko on edestä vahva ja vaikka se on herkkä, tämä herkkyys on täysin erilaista.
Pakko myöntää että vaikka Teema on tullut tutuksi ja hyvinkin tärkeäksi, kaipaan lämminverisiä. Omalla tavallaan kun on ollut pitkään jonkun rodun kanssa tekemisissä, kiintyy niihin piirteisiin, olosuhteisiin. Suomenhevoset olivat pikkutyttönä tärkeitä, se hiipui kun lähdin enemmän raviurheilun puolelle lämppäreiden kautta ja Superi kun oli lv, rakastuin, koukutuin kyseiseen rotuun.

Teema on näyttänyt minulle tämän harrastuksen rikkaudet ja antanut minulle paljon jotta voisin kehittyä paremmaksi ratsastajaksi sekä käsittelijäksi. Arvostan muita rotuja nyt enemmän. En sano ettenkö olisi ennenkin arvostanut, näen kaiken vain uudessa valossa. Superi avasi maailmani lämminverisiin, niihin hurjiin, tulisiin juoksijoihin. Voisin sanoa, että kaikki hevoset ovat yhtä tulisia sekä arvaamattomia, niitä täytyy vain katsoa oikealla, rodunomaisella tavalla.

Näillä fiiliksillä on hyvä jatkaa blogia, kirjoittelen taas kun on jotain kerrottavaa.

Muuton keskellä on hyvä rauhoittua

Muutto on käynnissä, harmittaa myöntää että muutamme ensi viikonloppuna Kuopioon. Muuton takia postaukset ovat vähäisiä ja nytkin ei oikein ole intoa kirjoittaa, mutta ajattelin päivittää tilannetta. Olen pyrkinyt viettämään Creditin kanssa niin paljon aikaa kuin mahdollista ja sekin on ollut hyvin vähäistä. On riittänyt pakkaamista, reissaamista sekä muuta hommaa mitkä estävät tallilla käymisen. Olen kuitenkin päässyt tuulettamaan päätä tuon hienon ruunan kanssa. Meillä kävi kuvaajakin napsimassa meistä ihania kuvia viikko sitten.

5. päivä elokuuta kävimme maneesilla märkien olosuhteiden takia, pelto oli litimärkä ja maastot liukkaat. Pääsimme tekemään hommia juuri huolletulle, koskemattomalle maneesin pohjalle. Paljoa emme tehneet ja en jaksanut pyytää hevoselta paljoa, olin herännyt aikaisin ja edellinen yö oli huonosti nukuttu. Teimme kuitenkin väistöjä, siirtymisiä ja pysähdyksiä. Virtaa herralla oli vapaapäivien johdosta, laukkaa hän ei suostunut kunnolla pyörittämään ja nosto oli vaikeaa. Melko mukava ratsastettava, ei painanut kädelle, jonkun verran nyppi ohjista mutta sekin oli todella vähäistä.

Takaisin tallille menimme ilman satulaa kun omistaja nappasi satulan autoonsa. Yleisesti Credit on atuotietä ylittäessä steppaillut, mutta nyt oli hyvin maltillinen kotimatka. Minun onnekseni.

Olemme Creditin kanssa harjoitelleet vesileikkejä. Aina kun eteen tulee vesilammikko, me menemme sen läpi, emme yli tai ohi. Herra ei kuullemma mene uimaan, noh sain sen ensi yrittämällä kastamaan etukavionsa järvessä. Se olisi pompannut perässäni veteen jos olisin uskaltanut pyytää. Olisipa ollut pidemmät ohjat tai liina niin olisin ehkä uskaltanut. Etukavioiden kastaminen oli askel, ehkä se joskus menee veteen itsekkin. Isommissa vesilätäköissä polskitaan jo etukaviolla ja veden pintaa tutkitaan turvalla.

Olemme käyneet pari kertaa myös maastossa tässä välissä ja pakko sanoa, että Credit on paras päänselvittäjä mitä voi olla. Vaikka välillä meillä onkin tahdista erimielisyyksiä,  sen kanssa tulee todella hyvä olo, joskus jopa alkaa laulattamaan.

Creditkin muutti tallia sunnuntaina. Tallinvaihdos sattui melko sopivalle ajankohdalle kun olimme ajamassa Kuopiosta Jyväskylään, omistajalta tuli pyyntö että voisinko auttaa muutossa ja ratsastaa ruunan uuteen paikkaan. Olimme juuri risteyksessä mistä pääsimme suoraan tallille ilman, että olisimme joutuneet kiertämään Jyväskylän keskustan kautta.

Avopuoliso pudotti minut tallille ja lähdin hoitamaan Creditin valmiiksi siirtoa varten. Sain kypärän ja hanskat lainaan omistajalta ja lähdimme matkaan. Vaikka minulla ei ollut ratsastus varusteita mukana, meni matka hyvin. Herra muutti nyt tallille missä kävimme valmennuksessa ja irtohypyttämässä sitä, eli nyt on paremmat treeni mahdollisuudet ja Ceellä enemmän kavereita.

Oma muutto pukkaa päälle, mutta onneksi tulemme käymään Jyväskylässä silloin tällöin niin pääsen nauttimaan vielä tämän herran seurasta. Pyrin käymään vielä ennen viikonloppua herran luona, mutta lauantaina pääsen viimeistään katsomaan miten herra on asettunut uuteen paikkaan. Avopuoliso käy viimeistä kertaa narraamassa koskella taimenia niin minä käyn nauttimassa hevosista.

Kisat lähestyy

Niin, lukijakansa joka ei meitä vielä facebookissa seuraa, olemme Ceen kanssa ilmoittautuneet kisoihin. Lähdemme hevosen ensimmäiseen kukkahattutäti koitokseen sunnuntaina 30.7. ratana Helppo D:3 2013. Itse olen nuorempana kisannut tietty jonkun verran, mutta kyllä itseänikin jännittä monen vuoden tauon jälkeen.

Vaikka Credit on kisannut nuorempana raveissa sekä montessa, ei ilmapiiri ole sama. Saamme jännityksellä nähdä mitä ruuna on mieltä moisesta tilanteesta. Emme odota mitään suurempia kenguruloikkia mutta mitä vain voi kuitenkin tietty käydä.
Olemme yrittäneet urheasti rataa treenata, mutta sää on tullut vastaan. Kista käydään tallilla missä on ulkokenttä ja olemme käyneet siellä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kenttä oli aivan liejua satisen sään takia, joten emme voineet muuta tehdä kuin kävellä sekä ihmetellä paikkoja. Kuvaajaa ei ollut mukana ja napsin selästä muutaman videon pätkän kun herra C yllätti ja leikki vesilammikossa! Kävimme kenttään tutustumisen jälkeen sitten lyhyen maastolenkin.

Viimekerralla, torstaina pääsimme tekemään rataa ja herättelemään laidunlomalaista horroksesta. Yö laitumella oli tehnyt tehtävänsä ja ruuna oli aivan unessa. Kokeilimme tällä kertaa myös kannuksia ja ruuna ei välittänyt niistä tipan vertaa. Hieman herkempi se oli kun teimme loppupuolella väistöjä, mutta moottori oli muuten sammunut. Sain oikeaan suuntaan laukankin nostettua hieman ensin painostettuani hevosta. Laukan jälkeen pääsimme tekemään radan ravissa ilman hyytymisiä.
Ruunan heikkouksia radassa tulee olemaan pysähdyksestä suoraan raviin siirtyminen, sekä suoraan taakse peruuttaminen, mutta eiköhän me pärjätä. Ensimmäiset kisat, hermojen kireyttä sekä jännitystä luvassa, mutta mennään vaikka henki menisi.

''Käynti väistöjä torstailta''

Lähden lauantaina Laukaaseen ja katsotaan mitä teemme vielä ennen sunnuntaita jos teemme mitään. Sunnuntaina kisat alkavat klo: 11:00 ja onneksi kys. talli on aivan vieressä, hyvän alkuverryttelyn päässä kosken toisella puolella. Luokassamme on 7 ratsukkoa ja olemme neljänsinä, haastavia vastustajia luvassa, mutta kokeilemaanhan me vain lähdemme, eikös niin? Mitään suurempia itse en odota, terv. rönöttävä kuski joka ei osaa istua. Katsotaan miten verryttelyssä menee niin tietää sitten enemmän. Kisapäivästä, ainakin radasta teille uskallan luvata videota!

Huikeita päiviä

Perjantaina 19.5. kävin tallilla suunnitelmissa kokeilla Creditin uutta kuolainta mikä oli kumi pelhami. Odotettavissa vetosirkus känkkäränkkä hevosen kanssa, mutta hevonen ylitti odotukset. Olin tälläkertaa liikenteessä Hildan kanssa jonka kanssa olemme siis maastoilleet ennen ja Creditin omistajan kautta tutustuttiinkin.

Takaraivossa kutkutti ilman satulaa ratsastus, mutta kukaan osaavampi henkilö ei ole vahtimassa ikinä menoa Ceen kanssa josta mainitsin Hildalle, jonka kanssa sitten sovittiin että menisin nyt ilman satulaa ja hän jäisi vahtimaan sekä huutelemaan ryhtiäni. Samalla oli toinen silmäpari tarkastelemassa miten ruuna reipas otti uuden kuolain tuttavuuden kirjoihinsa.

Heti alussa sai huomata, että hevosen ryhti oli parempi eikä etupainoinen. Suu ei käynyt melkein yhtään, muilla kuolaimilla kun täytyi leikkiä minkä kerkesi. Suu oli kiinni ja hevonen tuntui todella kivalle näinkin ''kovan'' kuolaimen kanssa, mutta niinhän se on että kovan kuolaimen tekee ratsastajan oma käsi.

Meillä oli ainakin hauskaa kun Hilda repeili minun ratsastukselleni, sillä heiluin välillä kuin heinä tuulessa ja meinasin pari kertaa humpsahtaa selästä alas. Meillä oli ratsastushuopa käytössä mikä antaa vähän tukea ja siinä oli todella pehmeä istua. Huovassa oli myös ''kauhukahva'' mistä olisin voinut ottaa tukea mutten käyttänyt sitä kertaakaan. Olin ennemmin hevosen jouhissa kiinni.
Hilda kuvasi muutaman pätkän menostamme puhelimella mitkä sain sitten itselleni ja tein niistä koosteen missä ensin näkyy ravia ja senjälkeen lyhyt laukka pätkä. Annetaampa videon puhua puolestaan;

(linkki videoon)

Sitten kelataan päiviä eteenpäin aina viime sunnuntaihin kun kävimme Hildan kanssa maastossa. Ylhäältä näette kaiken oleellisen eli reitin, keston ja kilometrit. Oli SUPER kiva reissu ja hevoset olivat melko tyytyväisen oloisia lenkin jälkeen. Sää oli mitä mahtavin ja mukanamme oli DENVER-ACT action kamera selfie tikun kärjessä koska en ole vielä päässyt noutamaan kypärätelinettä kameralle, mutta kokosin parhaista klipeistä alla olevan videon, joten olkaapa hyvät!

(linkki videoon)

Kevät, se löytyy vasemmalta

Kyllä, kevät on täällä. Mistä sen tietää? No siitä kun tallilla on suu sekä silmät täynnä karvaa, ratsastus alustat on sellaista liejua ettet tiedä mitä tehdä ja missä. Hevosta on harjattava yli puoli tuntia, koska uljas ystäväsi on ottanut mutakylvyn juuri ennen kuin saavuit tallille. Ihanaa? No on se!

Itse pääsin taas käymään tallilla viime keskiviikkona eli viides päivä. Pääsin harjaamaan mutaista hevosta ja sylkimään karvoja suustani.
23.03 eläinlääkäri kävi antamassa Creditille päivä kännit ja piikittämässä oikean etujalan vuohisen kortisooni piikillä. Siitä alkoi taas muutaman viikon kävely päivät jonka aikana itse en päässyt käymään ruunan luona ollessani kuumeessa lähes kokonaisen viikon.

Keskustelin Creditin omistajan kanssa ennen tallille lähtöä ja kyselin, millä mielin hevosta nyt saisi liikuttaa ja sain luvat ottaa muutaman ravipätkän, mutta huolehdin hevosen lämmityksestä ennen yhtäkään raviaskelta.

Kävelimme ympäri peltoa noin parikymmentä minuuttia ellei jopa puolisen tuntia. Muutamat tempo lisäykset otin käynnissä jotta saisin ruunaa enemmän kuulolle ja liikkumaan rungon läpi. Teimme töitä hackamoren kanssa niinkuin kuvistakin näkyy ja hain hevoselta jo tuntumaa vekottimiin. Hienosti herra haki työasentoa ja myötäsi tuntumalle. Alussa ohjaus oli hakusessa, mutta muutamien käännöksien jälkeen nekin alkoivat sujua ja pääsin jopa asettamaan hevosta.
Huima muutos edelliseen kertaan kun menimme hackamoren kanssa, silloin Credit ei kuunnellut minua yhtään ja mennä humputti eteenpäin vaikka yritin kääntää menosuuntaa ja hidastaa.





Credit oli jotenkin todella symppis ja ratsastuksesta jäi todella kiva fiilis. Vaikka ihan alkumetreillä ruuna oli toisella puolella peltoa sitä mieltä että oli ravattava takaisin tallille päin, sain sen silti asettumaan ja pääsimme muutaman steppaus askeleen jälkeen käynnissä takaisin. Tämänkin tapauksen jälkeen tunnustelin ruunaa käynnissä tarkemmin ja kun poikaystäväni tuli kuvaamaan meitä kyselin häneltä ontuuko hevonen. Tietty hän ei ole hevosihmisiä, mutta on aiemmin osannut sanoa jos ruuna on ontunut vähääkään minkä olen itse tuntenut myös selkään.

Täytyy ensikerralla taas keskustella poikaystävän kanssa näistä kuvista, kun taas jostain syystä menosuunta on vain vasemmalle. Muutama kuva oli otettu oikeaan suuntaan, mutta ne olivat huonolla ajoituksella otettu liikkeeseen katsoessa ja muutankin hevoselta puuttui kavio tai tilaa oli ympärillä niin vähän etten jaksanut alkaa muokkaamaan niitä. Muuten kuviin saa olla super tyytyväinen, koska en ole Santun aikana saanut näin paljon hyviä kuvia mikä harmittaa, mutta minkäs sille mahtaa enää. Onneksi nyt herra Ceen kanssa saadaan paremmin kuvia, ja ehkäpä kesän mittaan uusi kamera eli parempaa laatuakin luvassa!




Ratsastuksen jälkeen oli pakko napata pari yhteiskuvaa ratsain vielä pellolla ja yritin saada koiratkin kuvaan mukaan mikä onnistui melko hyvin ellen sanoisi. Koirakuva löytyy myös meidän Insagramista mikä on nyt uusi ja blogikohtainen, eli jos seuraatte vielä tuota Huurrehukka tiliäni niin sinne ei tule enää hevoskuvia, joten siirtykäähän Varjossakasvanu tilille seuraajiksi niin pysytte ajantasalla sielläkin!

Siirryimme muutaman kuvan jälkeen takaisin tallille hoitelemaan ruuna takaisin tarhaan. Varusteita ottaessa pois tuli huomattua taas tuo ihana kevät, kun satulan ja satulavyön takana oli iso irto karvakasa. Hackamoren turparemmin pehmustekkin oli saanut muutaman mustan karvan antamaan kontrastia. Jalan kylmäys hoitui fleece pintelin ja pakaste pussin avulla ja Credit vain naureskeli toimenpiteelle kun yritin sitoa pussia pintelille kiinni koipeen päätäni rapsutellen.

Nyt kun Creditin jalka on piikitetty ja herraa voi alkaa liikuttamaan pikkuhiljaa taas normaalimpaan tahtiin pääsemme mekin treenaamaan kunnolla, sillä itseäni kutkuttaisi ajatus koulukisoista tämän herran kanssa sillä onhan meissä potentiaalia, eikö?

Miten ja miksi juuri näin?

Yksi suurimpia ongelmiani bloggaamisessa on aloittaa postaukset. Miten aloittaa hyvin ja ytimekkäästi jotta lukija tempautuu mukaan.. Tässä tilanteessa, näissä mielensopukoissa ei sitä juurikaan tule miteittyä, varsinkaan kun puhutaan ystävän pois menosta ja päätöksistä joihin päädyttiin Superin suhteen.

Miten?
Pakko myöntää, että minulla oli ollut mielessä jo pidemmän aikaa Superin lopetus. Vain sen takia, että olin valmistautunut siihen päivään jo etukäteen. Koskaan ei tiedä milloin joutuu ystävästään luopumaan ja sentakia se järkyttää. En väitä etteikö minua järkyttänyt vaikka olinkin ns. varautunut siihen. Se iski kuin tuhat tikaria ja en voinut tehdä muutamaan viikkoon yhtään mitään. Istuin ja tuijotin seiniä, nukuin kaiket päivät. Käytin koiraakin vain kerran ulkona ja en huomioinut sitä sen enempää vaikka se tuhisi ja murisi kainalossani en vaan voinut tehdä muuta kun katsoa tyhjyyteen ja olla ajattelematta mitään. En itkenyt ensimmäisenä viikkona yhtään. Sitten se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mieleni oli jo parempaan päin, mutta sitten se taas halkesi..

Olin miettinyt Superin kohdalla hautausta tai ehkä jopa tuhkausta. Mutta kumosin nekin ajatukset melko pian. Päätin että hyötykäyttö on paras vaihtoehto ja sekin onnistui kun kyseessä ei ollut euthanasia vaan ampuminen ja hevosta ei oltu lääkitty. Olimme aseen ja pulttipyssyn kanssa kiipelissä mutta en pulttipyssyä halunnut. Liikaa kauhutarinoita.
Miksei euthanasia? Koska kauhutarinat ja omat kokemukset hevosesta joka tajuaa mitä sille tehdään ja lähtee vielä ylös, riuhtaisee itsensä irti ihmisten käsistä ja puolikuolleena yrittää lähteä karkuun. Ei näin. Olen nähnyt rumaa jälkeä. Sitä en halunnut Superille vaan nopean lopun. Äkkiä. Ja päätös oli mitä parhain.

Parhain? Miksi?
Koska Superi oli sairas. Edellisessä jäähyväis postauksessa kerroin hevosen syömättömyydestä ja kaviokuumeesta sekä pään sekoamisesta. Superi olisi kuihtunut parissa viikossa, kituen. Sain helpotusta tuskaani kun kuulin, että hevosellani oli pitkä pätkä suolta kuoliossa ja peräsuolessa iso tukos. Ihmekkään kun ulostaminen veti sen kasaan ja hevosen takapään puolella seisoessa oli kamala lemu. Helpotusta!? Niin, sain tietää, että tein oikein. Ystävä hyvä ei enää kärsi. Tässä on muutama kuva verrata Superia viikkoa ennen kun se lähti Suonenjoelta ja päivää ennen lopetusta. Alla on kuva pari viikkoa ennen lopetusta ja päivää ennen kärsimyksen loppua.

Itse, hevosen varsasta asti tunteneena huomasin heti että tämä hevonen on sairas. En tarvinnut vertauskuvia, mutta ne ovat teille. 2.päivä lauantaina.. n.24h ennen Superin lopetusta sain nämä kuvat ja en voinut tehdä muuta kun itkeä. Näin että komea, punaturkkinen herrani kärsi.
Pirteä, luimisteleva aasin takapuoli oli väsyneen näköinen ja silmät huusivat kivusta. Silloin hyväksyin päätökseni. Seuraavana päivänä totesin sen oikeaksi uutiset kuultuani. Kaksi viikkoa meni kun pystyin puhumaan hevosesta positiivisesti.
Jokainen suree tavallaan, minä mietin ensin ''huonoja'' aikoja. Muistelin miten herra S heitti minut selästään ja potkaisi minua kerran. Hetkinen, nehän olivatkin minun virheitäni. Minä en tajunnut satulan sopimattomuutta kun se heitti minut alas. Minä en osannut arvata että ystäväni säikähtäisi häntä sprayta. Hymähdin, hymyilin jopa ääneen. Siitä se lähti, aloin muistelemaan kaikkea hyvää. Tämä hevonen opetti minulle paljon ja olin kiitollisuuden sille velassa. Päästää se joskus kärsimyksestä. Tehdä oikea päätös. Kiitos ystävä hyvä, toivottavasti olin mielstäsi armollinen.

Muistetaan toisiamme hyvällä ja ei unohdeta mitä yhdessä koettiin

Tämä postaus on hankala aloittaa järkevästi ja niin että se olisi viimeisen päälle hyvä.. Kyseessä on  raskasta ajateltavaa.

Elämäntilanteeni on muuttunut nyt niin radikaalisti että minun on pakko ajatella omaa- sekä hevosten parasta. Täten joudun sanomaan elämäni hevosille sen, mitä raskain sydämin ja itkuisin silmin voi vaan sanoa...

Turo lähti takaisin omistajalleen 05.11. ja se päivä oli haikea. Aamulla talliin mentäessä hevoset käyttäytyivät normaalisti ja ihmettelivät kun hypin niiden vieressä kokoajan tuoden niille herkkuja ja heinää tarhaan.
Kunnon hörinä-pörinä ja juoksu show alkoi kun traileri kurvautti pihaan ja pojat tajusivat että nyt on jotain tapahtumassa. Turo valmisteltiin lähtöön ja lastattiin koppiin. Superi jäi vinkumaan aitaan kaverin perään ennen kuin sen oma kyyti tulisi sen hakemaan.

Mietin vielä muutama viikko ennen hevosten lähtöä todella raskaita päätöksiä Supermiehen suhteen. En halua elämäni hevosta myydä ettei se joudu kiertoon tai huonoon paikkaan. Haluan olla tietoinen kuka tekee ja mitä tekee herran kanssa, Superi lähtee jo tutun ihmisen luokse ja tähän ihmiseen minä luotan täysin. Herra lähtee Sonjan perheen luokse missä se oli hoidossa aiemmin, vaikka perhe on muuttanut tulee Santtu viihtymään hyvissä käsissä ja hienossa paikassa hevoskavereineen.
Kyytiä pojalle oli mahdoton saada, kukaan ei lainaa autojaan tai lähde ajamaan edes korvausta vastaan ja kunnon kuljetus olisi maksanut oman elämiseni verran joten täytyi alkaa miettiä jo jokaisen kiven alta.
Onneksi äitini sai ihmeen kaupalla kyydin pojalle ja matkapäivänä toimi 12.11. En saanut unta kun vasta aamuyöllä, sillä unirytmini on täysin sekaisin. Nukuin muutaman tunnin kunnes oli aika nousta ja lähteä pakkaamaan hevonen traileriin. Superi hirnui laitumella trailerin ajaessa pihaan, pakattiin tavarat autoon ja hain sitten pojan tarhasta, vaihdoin märän loimen kuivaan sillä ilma oli sateinen ja kostea. Harjauksen kautta loimi selkään, pumpulit korviin ja suojat jalkaan, viimeiset rapsutukset ja syleilyt ja koppiin kävely. Huoh..

Supermies käveli koppiin hyvin niinkuin se on aina tehnytkin ja takapuomi lysähti kiinni, laitoin rakkaan ystäväni kiinni trailerin naruun ja kyynel silmässä sille sanoin ja lupasin, että tavataan taas pian. Se katsoi minua kauniilla ruskeilla silmillänsä levollisesti, ihankuin tietäen että tämä on sille nyt parasta. Suljin trailerin katsoen hevostani silmiin, toivottaen sille hyvää matkaa.

Blogi ei lopeta ja sitä ei poisteta. Tulen vielä jatkamaan ratsastusta vaikkakin en varmaan hetkeen. Alan käymään luultavimmin taas tunneilla kunhan saan raha-asiani sille mallille ja kaikki riippuu nyt täysin siitä kun hevoset lähtivät on minulla maailma avoinna. Aion muuttaa Kuopioon nyt ainakin hetkeksi kun sieltä kämpän saan ja katsoa miten asiat kehittyy. Kun käyn tervehtimässä Superia, hevostelen ja teille on informointia löydätte minut täältä ja facebook sivuiltamme. Blogin nimi ei vaihdu, mutta sisältö kyllä. Pikkuhiljaa muokkaantuu omanlaiseksensa mutta veikkaan että blogin pääteemana onkin sitten vain kehittyä ratsastajana ja harrastaa aina kun voi. Supermiestä unohtamatta joka on lähellä minua ja jota pääsen katsomaan kun haluan. :)

Näkyillään taas!

Ajantasalle

Postaustahti on hiipunut ja mistään ei kuulu mitään?

Taitaa siis olla aika tsekkailla teidät ajantasalle, mitä meille kuuluu ja mitä on tapahtunut.

Parisen viikkoa sitten herra Tee pääsi leikkimään talutusratsua ja kantamaan pikkutyttöjä selässään. Kyseessä oli ihanat serkkutyttöset jotka tulivat hevostelemaan kun olimme heidän kanssaan puhuneet hevosleiristä tälle kesälle mikä ei kuitenkaan onnistunut hyvän talutusponin puuttuessa. Alkujaanhan minä etsin nimenomaan pienempää ponia millä itse pystyisin kärrittelemään ja ehkä jopa ratsastamaan ja joka olisi hyvä talutusratsu sukulaisten lapsille, mutta sellaista ei ikinä löytynyt vaikka olin etsinyt jo pitkään. Onneksi löysin Turon joka pääsi toimimaan Minjan ja Taikan harjoitusratsuna.
Harjoittelimme tyttöjen kanssa satulassa istumista, ohjien oikein pitämistä sekä hevosen ohjausta. Seuraavana päivänä tytöt saivat ottaa myös muutaman raviaskeleen halutessaan.
Minun tätinikin kävi suomiputen selässä ja otti jopa raviakin monen vuoden ratsastustauon jälkeen ja taisi rakastua Turjakkeeseen täysin. Pakko myöntää, että se on erittäin valloittava persoona!

Santtu on vietellyt leppoisampia päiviä jalkavaivojensa kanssa. Meillä on nyt nimittäin ne samat vanhat jalka sekä selkävaivat palanneet vaikka olen tehnyt kaikkeni jotta säästyisimme niiltä. Selän tilanne on kuitenkin parempi kuin ennen vaikka se onkin jumissa ollut. Olen hieronut hevosen melkein jokapäivä kun se on ollut vapaalla. Kun herran vuokraaja on käynyt ratsastamassa olen keskittynyt vain katsomaan hevosen liikettä sekä opettamaan ratsastajaa toimimaan punaturkin kanssa oikein.

Vuokraajalla on mennyt todella hyvin Santun kanssa ja luottamus kasvaa. Nyt on kuitenkin maastakäsittelyn aika vasemman takajalan puolesta joka jotenkin otti osumaa maastolenkillämme. Maastossa kävelimme rennosti ja otimme muutamat pätkät ravissa. Minä siis itse ratsastin hevosellani ja Santun vuokraaja meni suomiputella edessämme. Tallille tultaessa vuokraajan oli tarkoitus ratsastaa kentällä mutta hevonen ontui ja leikki loppui siihen.

Jalka tuntui samanlaiselle kuin viime talvena jolloin herra oli hetken levossa. Jännetuppi pullotti nestettä ja jalka oli takasyrjältä kinnerpattiin asti turvoksissa muttei pahasti. Kylmäsimme jalat ja laitoimme vielä linimenttiä varmuudenvuoksi päälle. Hieroin hevosen ristiselän ja takajalat linimenttien sun' muiden mömmöjen kera ja hevoset jäivät yöksi talliin.

Santtu on toipunut jalkansa kanssa hienosti ja hyvinkin nopeasti. Vielä liike ei ole puhdas ja maastakäsittely jatkuu viikon verran. Eli rutiini on liikuttaa kevyesti ja kylmätä jalkoja paljon letkuttaen.

Tallissa on tapahtunut myös muutoksia. Olemme saaneet lisää koukkuja seinille ja uudet ovet.
Tallista saattoi kuulua ''HALLELUJA'' kun astuin sisään ja tajusin ihanat kaksiosaiset karsinanovet paikoillaan. Hevoset olivat olleet edellisen yön ulkona ja tulin tallille vasta päivemmällä joten työmiehillä on ollut aikaa tehdä ovet valmiiksi aamulla.

Kolmas karsinakin on valmistunut jonne siirsin Turon jotta hänelläkin olisi ikkuna ja myöskin hieman isompi karsina. Herra Tee kun on aika isoa tekoa, ainakin Santtuun verrattuna. Superi sai pitää oman koppinsa jossa se viihtyy hyvin vaika kaveri vaihtoikin puolta.
Karsinan vaihdossa oli selvästi jotakin hyvää, sillä aamulla Turon karsinasta löytyy ympyrä-ura mikä tarkoittaa että se on levoton karsinassa ja kiertää ympyrää moneen otteeseen. Nyt ympyrä-urat ovat kadonneet melkein kokonaan. Pojat ovat ulkona suurimman osan öistä jos sää niin sallii, mutta kun ne ovat olleet sisällä ei Turo ole ilmeisemmin stressannut niin paljoa kun on ollut ikkuna mistä tiirailla ulos.

Terveempi hevonen monella tapaa

Terveisiä terveeltä jalalta jonka kanssa ollaan päästy taas maastoilemaan ja tekemään töitä. Santtu on ollut hyvin pirteä ruunan rupsukka viimeviikkoina vaikka toisin saattaisi luulla vielä(kin) yksin elelevästä hevosesta.

Kaveri on kovasti hakusessa tavalla taikka toisella. Sopivia yksilöitäkin on löytynyt, mutta omistajat sitten 'hävinneet' taikka vastauksia ei vain tule. Hyvin Santtu on pärjännyt yksin vaikka itseäni riipii katsella sitä ilman lajitoveria joka toivottavasti löytyisi mahdollisimman pian sillä kaikki on ollut valmista jo pitkään.

Karsina on purutettu, ruokakupit valmiina sekä varusteille on paikat tyhjennetty ja lisää laitumia on aidattu. Karsinoihin on tuloss myös uudet ovet kunhan työmies kerkeää talon kunnostuksesta talliin. Milloinkohan se sitten tämä onni kääntyisi ja Superi saisi kaverin. Olen etsinyt jokapuolelta, kiven sekä kannon alta mutta ei ole vielä tärpännyt.

Asiasta kukkaruukkuun, olemme Santun jalan tervehdyttyä juosseet irtona sekä käyneet maastossa. Olimme eräs kaunis ötököiden täyttämä päivä kentällä irtona ja päätin rakentaa seuraavalle päivälle muutaman esteen, mutta kun Santtu meni ja juostessa hyppi aina toisen esteen yli niin rakensin kujan ja kokeilimme sitten ihan irtohypytystä mistä herra taisi tykätä vaikka ei aina täysin esteen yli päässytkään. Heinäpaali-koivunrunko esteet eivät olleet hääppöiset mutta ilmiselvästi piristivät ruunan arkista pyörimistä.

Pari päivää esteistä kun jalka pysyi hyvässä kunnossa kävimme maastossa 4km lenkin, siellä siis missä herra otti ja lähti jolloin jalka meni mäsäksi, mutta nyt Santtu käyttäytyi todella hyvin eikä meillä ollut mitään ongelmaa vaikka vauhti välillä menikin aika huimaksi ja lähtötilanne oli karmivaa pomppimista sekä kaikelle säikkymistä mutta hetken pellonreunaa kävellessämme herra rauhoittui ja toimi hyvin.

linkki videoon


linkki videoon


Samaan aikaan kun herran jalka pamahti aloitin syöttämään sille viikon chian-siemen kuurin koska ostimme itsellemme avopuolisoni kanssa pussin josta riitti hienosti myös viikon kuuri hevosellekkin josta oli meille apua ja varmasti kunhan tilaisuus tulee alkaa herra syömään chiaa ihan jokapäivä. Hiekkaisten ruohojuurakoiden napostelu loppui heti, karva kiiltää paremmin, hevonen on pirteämpi ja rauhallisempi. Suolistossa on ilmeisemmin ollut jonkunverran hiekkaa kun sitäkin tuli ulos aika paljon minkä huomasin karsinaa siivotessani kun herra oli sateisen yön sisällä. Nyt taitaa olla terveempi hevonen monella tapaa kun se on niin tyytyväisen näköinen!

PS. Kysymyspostauksen vastauspostaukset sekä tallin esittely tulossa pian!

Asiaa on ja löytyy

Hei vaan kaikki! Blogi on taas alkanut hiipua epäaktiivisemmaksi johtuen kirjoittajan laiskuudesta ja siitä kun en haluaisi toistaa itseäni jokaisessa postauksessa ja kertoa samoja asioita moneen kertaan eri otsikoiden alla, niinkuin olen tainnut tehdä aika paljon. Nyt tähän tulee loppu vaikka se meinaisi postaustahdin hiipumista.
Kirjoitan blogia omaksi ilokseni kertoen meidän yhteisestä arjesta Superin kanssa ja haluan jokaisesta postauksesta kuvallisesti runsaan ja uusia kuvia ei ole ollut hetkeen joka on myöskin yksi syy miksi postauksia ei ole julkaistu. Asiaa on, pakko myöntää mutta jokainen hetki ei ole hyvä kertoa heti kaikkea mitä on tapahtunut. Nyt tulevaisuudessa yritän kehittyä kirjoittajana ja bloggaajana, joten katsotaan miten käy!

Nyt haluaisin kuitenkin valottaa meidän tilannetta teille, eli Santtu on niinsanotulla lomalla takajalkansa vuoksi josta kerroin myös facebook sivuillamme. Herra siis otti lähdöt maastossa pitemmllä suoralla ja otti osumaa vasempaan takajalkaansa ja heti pelästyin, että vanha hankosidevamma olisi pamahtanut uudestaan. Ei kuitenkaan, luojankiitos!
Lenkin jälkeen takanen oli turvonnut, normaaliin tapaan kylmäsin jalat ja laitoin lämpöpintelit yöksi. Santtu ei ontunut ja oli muutenkin tyytyväinen joten jätin diagnoosin aamuun ja aamulla kauhistelin itkuissani että nyt joutuu tämä hevonen monttuun. Jalka oli lämmin ja kovan turvotuksen alaisena ihankuin imppari joka ei ollut imppari. Jalka tuli hitaasti laahaten hevosen perässä ja katselin hevosen menoa hetken pienemmässä tarhassa kunnes tajusin, että liikkeessä oleminen auttoi jalan tilannetta. Se vetreni ja askel oli hetkenpäästä puhdas.
Eläinlääkärin kanssa soiteltiin ja kyselin myös kotiin päästyäni ensiavuksi myös internetistä apuja jalan hoitoon. Asiallisia hoito-ohjeita saimme:
Kylmäystä vedellä
Lämpöpintelit kylmäysten jälkeen
Kävelytystä
Jos jalka ei parane viikon kuluessa tai tunnu paremmalle soitto uudelleen eläinlääkärille.
Jalka tuntui jo parin päivän päästä normaalille ja sain huokaista helpotuksesta.

06.06.2015

Superin rallittelu episodi tapahtui 26.päivä toukokuuta eli tästä on jo yli viikko aikaa ja jalka tuntuu normaalille sekä liike on melkein puhdas. Turvotusta jalassa ei ole näkynyt ulospäin melkein ollenkaan, mutta kun menit itse kinttuun kiinni sen kyllä tunsit. Jalka tuntui heinäseipäälle, niin kova se oli ja turvotus ulottui kinnerpattiin asti kaviorajasta.
Santtu on saanut nyt päivittäin jalkahuoltoa erityisellä tarkkuudella, sillä minulle on tärkeää että hevoseni pysyisi kunnossa, terveenä ja onnellisena ilman kipuja. Olen hieronut Superia myös nyt paljon ja olemme lisänneet hierontaan vähän hevos pilatesta mihin sain idean Nooran blogista Kootussa Ravissa.

 Vaikka Superin jalka on nyt hieman huonommassa hapessa se on saanut laiduntaa isommalla laitumella ja olla oma itsensä. Ulos ja sisälle viemisessä on tietysti nyt uudet rutiinit jalkojen takia ja herraa ei aina huvita mennä pesupaikalle. Toissapäivänä Superi teki täyden stopin ulko-oven ja pesupaikan väliin ja jouduimme käydä haukkaamassa ulkoilmaa hetkeksi ja sitten käveltiin niin nätisti pesukoppiin ja leikittiin herrasmiestä.
Jotta vettä ei tarvitsisi lotrata niin paljoa niin olemme hankkimassa pikkuista pakastinta talliin sekä kylmäyssuojia kunhan saamme rahat kasaan, hetki tässä menee, mutta toivottavasti saamme ne nopeasti. :)