Kevät, se löytyy vasemmalta

Kyllä, kevät on täällä. Mistä sen tietää? No siitä kun tallilla on suu sekä silmät täynnä karvaa, ratsastus alustat on sellaista liejua ettet tiedä mitä tehdä ja missä. Hevosta on harjattava yli puoli tuntia, koska uljas ystäväsi on ottanut mutakylvyn juuri ennen kuin saavuit tallille. Ihanaa? No on se!

Itse pääsin taas käymään tallilla viime keskiviikkona eli viides päivä. Pääsin harjaamaan mutaista hevosta ja sylkimään karvoja suustani.
23.03 eläinlääkäri kävi antamassa Creditille päivä kännit ja piikittämässä oikean etujalan vuohisen kortisooni piikillä. Siitä alkoi taas muutaman viikon kävely päivät jonka aikana itse en päässyt käymään ruunan luona ollessani kuumeessa lähes kokonaisen viikon.

Keskustelin Creditin omistajan kanssa ennen tallille lähtöä ja kyselin, millä mielin hevosta nyt saisi liikuttaa ja sain luvat ottaa muutaman ravipätkän, mutta huolehdin hevosen lämmityksestä ennen yhtäkään raviaskelta.

Kävelimme ympäri peltoa noin parikymmentä minuuttia ellei jopa puolisen tuntia. Muutamat tempo lisäykset otin käynnissä jotta saisin ruunaa enemmän kuulolle ja liikkumaan rungon läpi. Teimme töitä hackamoren kanssa niinkuin kuvistakin näkyy ja hain hevoselta jo tuntumaa vekottimiin. Hienosti herra haki työasentoa ja myötäsi tuntumalle. Alussa ohjaus oli hakusessa, mutta muutamien käännöksien jälkeen nekin alkoivat sujua ja pääsin jopa asettamaan hevosta.
Huima muutos edelliseen kertaan kun menimme hackamoren kanssa, silloin Credit ei kuunnellut minua yhtään ja mennä humputti eteenpäin vaikka yritin kääntää menosuuntaa ja hidastaa.





Credit oli jotenkin todella symppis ja ratsastuksesta jäi todella kiva fiilis. Vaikka ihan alkumetreillä ruuna oli toisella puolella peltoa sitä mieltä että oli ravattava takaisin tallille päin, sain sen silti asettumaan ja pääsimme muutaman steppaus askeleen jälkeen käynnissä takaisin. Tämänkin tapauksen jälkeen tunnustelin ruunaa käynnissä tarkemmin ja kun poikaystäväni tuli kuvaamaan meitä kyselin häneltä ontuuko hevonen. Tietty hän ei ole hevosihmisiä, mutta on aiemmin osannut sanoa jos ruuna on ontunut vähääkään minkä olen itse tuntenut myös selkään.

Täytyy ensikerralla taas keskustella poikaystävän kanssa näistä kuvista, kun taas jostain syystä menosuunta on vain vasemmalle. Muutama kuva oli otettu oikeaan suuntaan, mutta ne olivat huonolla ajoituksella otettu liikkeeseen katsoessa ja muutankin hevoselta puuttui kavio tai tilaa oli ympärillä niin vähän etten jaksanut alkaa muokkaamaan niitä. Muuten kuviin saa olla super tyytyväinen, koska en ole Santun aikana saanut näin paljon hyviä kuvia mikä harmittaa, mutta minkäs sille mahtaa enää. Onneksi nyt herra Ceen kanssa saadaan paremmin kuvia, ja ehkäpä kesän mittaan uusi kamera eli parempaa laatuakin luvassa!




Ratsastuksen jälkeen oli pakko napata pari yhteiskuvaa ratsain vielä pellolla ja yritin saada koiratkin kuvaan mukaan mikä onnistui melko hyvin ellen sanoisi. Koirakuva löytyy myös meidän Insagramista mikä on nyt uusi ja blogikohtainen, eli jos seuraatte vielä tuota Huurrehukka tiliäni niin sinne ei tule enää hevoskuvia, joten siirtykäähän Varjossakasvanu tilille seuraajiksi niin pysytte ajantasalla sielläkin!

Siirryimme muutaman kuvan jälkeen takaisin tallille hoitelemaan ruuna takaisin tarhaan. Varusteita ottaessa pois tuli huomattua taas tuo ihana kevät, kun satulan ja satulavyön takana oli iso irto karvakasa. Hackamoren turparemmin pehmustekkin oli saanut muutaman mustan karvan antamaan kontrastia. Jalan kylmäys hoitui fleece pintelin ja pakaste pussin avulla ja Credit vain naureskeli toimenpiteelle kun yritin sitoa pussia pintelille kiinni koipeen päätäni rapsutellen.

Nyt kun Creditin jalka on piikitetty ja herraa voi alkaa liikuttamaan pikkuhiljaa taas normaalimpaan tahtiin pääsemme mekin treenaamaan kunnolla, sillä itseäni kutkuttaisi ajatus koulukisoista tämän herran kanssa sillä onhan meissä potentiaalia, eikö?

1 viikko, 4 videota, 8 kuvaa

Viime postauksessa kerroin, että olen menossa viikoksi Leppävirralle ja samalla lupasin paljon kuva materiaalia ja pakko pyyttä pienesti anteeksi niille jota odottivat kuvapäljäystä. Tälläkertaa otimme vähän kuvia ja enemmän videota.
Meidän piti kuvata jouluisia tonttukuvia Superin kanssa, mutta lumet kerkesivät sulaa ja tausta olisi ollut ruma eikä jouluinen joten jätimme sen homman seuraavaan kertaan(jos kerkeämme ennen joulua). Otin kyllä Santusta muutaman kuvan tonttulakki päässä, mutta ilman senkummempia tavoitteita hyvästä kuvasta. Tässä paras:

Äiskä hei, tää on oikeesti noloa.. 

Ensimmäisinä päivinä hoidin vain tallin hevosia  ja seurailin hieman Santun käytöstapoja sillä kuulin, että se on alkanut hieman sikailla. Mitään moittimista en sitten löytänyt ja se voikin johtua siitä, että se tietää ettei kanssani kannata tapella. Tai sitten Superilla oli vain hyvä päivä.

26. päivä eli keskiviikkona päätin sitten aloittaa liikutukset ja pyysin poikaystäväni mukaan kärrylenkille. Hän ei ole kuullemma ikinä ollut hevosen kyydissä näin joten kokemus se sellainenkin on vaikka hieman tahmaisesti lähtikin mukaan oli herralla hymy huulilla kärryyn istuessaan.
Pahoittelen videossa esiintyvää kiroilua. Musiikkia en jaksanut tähän liittää ja saattepahan kuunnella hauskan keskustelun, minut komentamassa Superin lennokasta lähtöä sekä muuta mukavaa.



Torstaina eli seuraavana päivänä olikin sitten ratsastuksen vuoro ja aiheena oli ravi. Vaikka Santun niska olikin pilvissä, kuunteli se hyvin apuja ja oli hyvin saatavilla vaikka se taisi enemmän keskittyä ympäristöön. Myöskin huomasi, että herralla on virtaa, mutta meno oli hyvin hallinnassa. Askellajirikkeitä löytyy, mutta annettakoot ne anteeksi. Eihän Superi liiku nyt niin aktiivisesti kuin esim. kesällä, lihasta ei ole vielä kunnolla että hiljaisempi ravi pysyisi kokoajan yllä.

Videon laatu huononi kun ne latasin youtubeen, mutta jospa seuraaviin clippeihin oppisin jotenkin parantamaan laatua. Poikaystäväni oli kuvaamassa ja sen huomaa hieman heiluvasta kuvasta ja sen, että kohde(eli me) on niin kaukana. Värimaailmaa yritin hieman parantaa sillä kuva oli todella harmaata ja tummaa sään vuoksi.



Ja perjantaina oli taas kärryilyn vuoro, poikaystävä tietty messissä. Tälläkertaa teimme pidemmän lenkin missä Santtu sai päästellä enemmän ja nauttia hommasta missä se on hyvä.

Tässä kuvassa näette kärrylenkin jonka teimme. Lenkki on n.3km pitkä yhteen suuntaan ja molempiin tietty 6km. Aikaa emme ottaneet, että kauanko meillä meni, mutta poikaystäväni puhelin taltioi reittimme, pituuden ja nopeudet. Hitaimmillaan etenimme 12km/h ja nopeimmillaan 35km/h jos oikein muistan mihä hän oikein höpötteli. Aika nopeaa tahtia menimme, mutta kyllä Superista löytyy parempikin nopeus kunhan olisi parempi pohja sekä piiiiiiitkä suora jossa saisi kiihdytellä. Nyt oli painavat koppakärrytkin perässä enkä uskaltanut kauheammin sitä päästä menemään, mutta kyllä tuokin nopeus oli jo aika huimaa. :)
Videopätkän lopettamisen jälkeen saavuimme todella jyrkän mäen alapuolelle ja huomasin Santusta, että hän haluaisi juosta sen ylös, Yritin suostutella herran kävelemään mäen, muttat urhaan sillä herra repäisi ohjista ja ampaisi huomaan vauhtiin ja ravasi tiensä ylös vauhkopäänä, mutta rauhoittui hölkälle mäen yläpäässä. Tajusin, että tämä on voinut olla kasvattajan tapa, ajaa mäki ylös kovaa vauhtia aina lenkeillä jonkatakia Santtukin meni täysin vauhkoksi jos vaikka muisteli vanhoja, tai sitten sen ajatteli, ettei jaksa kävellä mäkeä ylös ja vetää painavia kärryjä perässään. Naarmuitta kuitenkin selvittiin seuraavaan, vähän pidempään ylämäkeen joka lähti samallatavalla liikkeelle, Santtu ampaisi täyteen vauhtiin, mutta sain sen pidettyä aika rauhallisella tahdilla loppupeleissä ylämäen huipulle asti ja siitä kävelimme rauhallisesti tallipihaan.

Hikinen hevonen, kurainen kuontalo ja Santtu joka ei vähääkään välitä kuvissa seisomisesta

Sittempä olikin viimeinen päivä Leppävirralla, nimittäin lauantai 29.11 jolloin päätin lähteä kokeilemaan tikulla jäätä Santun kanssa. Ilman satulaa ratsastusta siis ja sentakia 'tikulla jäätä' koska herralla ei olla ratsastettu täysin ilman satulaa vähään aikaan ja ratsastus alueemme vieressä hyrräsi kaksi traktoria joita Santtu pelkää kuollakseen. Mutta turhaan pelkäsin. En tippunut, Santtu ei pelännyt ja kaikki meni hyvin! Päävehkeinä meillä oli hackamore vaikka ensin meinasin lähteä pelkillä narupäitsillä liikenteeseen, mutta kun herra ampaisi ladosta muutamalla isolla hypähdyksellä ihmetellen tilannetta ja en saanut sitä ensin pysähtymään, päätin hypätä alas ja laittaa hackamoren ihan näin turvallisuuden vuoksi ja sittenhän homma toimi vaikka tietysti herra ihmetteli että mitä siellä selässä tapahtuu. Video onkin sitten tuossa alempana ja siitä näkee hyvinkin paljon askellajirikkoja jotka johtuvat siitä kun roikuin ohjassa tasapainottomuuden vuoksi vaikka meillä olikin kaulanaru ja tietty Santtua ihmetytti selässä pompottava apina. :D



Viikko oli nopeasti ohitse ja se harmittaa sillä loppupeleissä Santtu kulki todella nätisti niin selästä kuin kärryiltä ja tästä olisi ollut hyvä jatkaa treenejä, mutta koulu kutsuu taas. Yritän päästä herran luokse ennen joulua ja toivon isoja lumikinoksia, että saamme niitä joulukuvia kasaan!

*Hörrhör* Toivotan sinulle erikoisen hyvää joulukuun alkua!

Ps. Blogiin ei tule joulukalenteria postaus ideoiden ollessa nollassa. Katsotaan uudestaan sitten ensivuonna, jooko? :)

Omituisia polkuja

Ihmiseni tuli taas katsomaan minua ja antoi paljon huomiota. Hänellä oli mukanaan pitkästäaikaa taas miespuolinen rotunsa edustaja joka on aina niin mukava minulle. Taidan olla hieman liikaakin tykästynyt häneen, tai niin ainakin ihmiseni sanoo. Kuullemma muutun villivarsaksi hänen ollessa lähellä. En vain tykkää olla nolattavana hänen läsnäollessaan eikä ihmiseni vain ymmärrä sitä.
Siis voitteko kuvitella, että ihmiseni tunkee jalkoihini ylimääräisiä läpysköjä jotka ovat niin noloja että hävettää olla näkösällä. Siispä satulan nähdessäni juoksin aitaukseni toiseen päähän puun taakse piiloon ettei minun tarvitsisi olla naurun kohteena, ihmiseni hieman ärähti minulle kun juoksin häntä pystyssä karkuun satulaa. Katselin nolona puun takaa miten tilanne kehittyisi ja kun tuo mukava miespuolinen henkilö nosti tyhjästä ison ja ihanasti rapisevan porkkana pussin, kuola vierähti kielelleni ja korvat hörössä tepsuttelin takaisin heidän luokseen ja nappasin miehen kädestä hellästi porkkanan.

Ja ennenkuin tajusinkaan minulla oli varusteet ylläni ja olimme lähdössä töihin. Oli mukavaa kun ihmiseni ei laittanut suuhuni mitään tälläkertaa, mutta onhan nämä rautaiset vivutkin aika inhottavat mutta mielestäni paljon paremmat kuin suuhun tungettavat raudat. Osaan kulkea paljon rennommin ilman mitään kipua suussani ja olen paljon tyytyväisempi näihin vekottimiin kuin normaaleihin vermeisiimme.

Iso pelto alue jossa aiemmin olimme päässeet juoksemaan oli muutettu aivan ihmeelliseksi, luulempa että tähän liittyy jotenkin ne kovat äänet ja se pelottava kone mikä aiemmin liikkui niillä tienoilla. Pohja jossa jouduin nyt kävellä oli epätasainen ja minua ihmetytti tähä touhu kovasti, mutta kun tajusin että pohja oli todella pehmeä ja siinä oli mukava kävellä päätin antaa ihmiselleni hieman yllättävää kyytiä ja hyppäsin vauhtiin pienen ilopukin kera. Ihmiseni taisi hieman pelästyä tätä riemukasta ilmaisua sillä hän nappasi ohjista kiinni inhottavan nopeasti ja varoittamatta, mutta ymmärsin heti missä oli vika. En mennyt tarpeeksi kovaa!
Ampaisin sitten vielä vauhdikkaammin matkaan, pellolla oli hankalaa edetä pehmeän pohjan takia, mutta siinä oli oikeastaan todella mukava ainakin juosta kun kavioihini ei sattunut ja yritin ehkäpä hieman saada ihmiseenikin hieman eloa ettei me vain käveltäisi kokoaikaa miltä tämä vaikutti ensin.
Sain sitten haluamani läpi ja ihmiseni antoi minulle jaloillaan käskyn juosta ja siitä minä tykkäsin. Sain juosta vielä muutaman metrin ja sitten ihminen pyysi minua hidastamaan ja minä tietysti nöyränä herrasmiehenä tottelin.

Tykkäsin juosta rentona ja ottaa ihan iisistikkin välillä. Näin pehmeällä pohjalla emme olekkaan päässeet tekemään töitä ja minä tykkäsin siitä todella paljon ja osoitin sen kuuliaisuutena ja rentoina askelina. Kuljimme omituisen näköisiä polkuja pitkin ja halusin välillä mennä omia polkujani, mutta se osoittautui vaikeaksi sillä upposin maahan ainakin korviin asti ja tuli ikävä hyppiä taas oudolle polulle. Oli mukavaa kun ihmiseni oli rentona selässäni eikä hosuillut tai pyytänyt ihmeempiä, sain pitää päätänikin kokoajan rentona ja niinkuin halusin.

Minua ihmetytti sitten kun jouduin seisomaan hetken keskellä pellon outoa polkua ja ihmiseni nousi alas ja höpisi jotakin tuolle mukavalle miespuoliselle ihmiselle. Yhtäkkiä sain selville mistä tuosta höpinässä oli kyse sillä tuo miespuolinen hyppäsi selkääni aivan yllättäen. Pelästyin hieman kun hän tipahti selkääni niin ilkeän kovaa ja se sai minut hieman närkästyneeksi, mutta onneksi ihmiseni oli vieressäni silittelemässä kaulaani jotta rauhoittuisin ja keskittyisin häneen hetken kun tuo miespuolinen heilui selässäni epämukavasti. Pian hän pyysi minua eteenpäin potkien jaloillaan minun kylkiäni, mutta ihmiseni opetti häntä oikeille tavoille miten minua, Kuningasta oikein kohdellaan!

Omituisesti miespuolinen istui selässäni eikä antanut minulle omaa tilaa liikkua vaan roikkui ohjissa kunnes ihmiseni sanoi hänelle jotakin ja inhottavan kireä tuntuma hävisi ja sain liikkua melkein normaalisti. Tunsin kuinka miespuolinen oli hieman jännittynyt tilanteesta, mutta annoin sen hänelle anteeksi, olihan tämä kuitenkin toinen kerta kun hän on selässäni käynyt. Olin kiitollinen kun sain häneltä huomiota ja jokseenkin oikeanlaisia apuja miten toimia. Ihmiseni oli vierelläni aluksi kokoajan kunnes pikkuhiljaa irtaantui meistä ja antoi meidän mennä kahdestaan ympäri pellon omituisia polkuja pitkin. Sain välillä ristiriitaisia ohjeita, mutta selviydyimme niistä yhdessä kun miespuolinen osasi vain oikein pyytää ja ihmiseni opasti häntä äänellään.

Minulla oli aika mukavan rento päivä muutamasta vastoinkäymisestä riippumatta. Olen tyytyväinen ja toivonmukaan niin myös ihmisenikin on tyytyväinen minuun. Niin minä ainakin luulen sillä sain pussillisen porkkanoita palkinnoksi ja paljon huomiota myös töidenkin jälkeen. Jouduin kylläkin vielä jalkojen pesulle mikä ihmetytti ja inhotti ku vesi oli niin kylmää, mutta ihmiset ymmärtääkseni tukivat jalkojani jostain kumman syystä, en tuomitse heitä sillä minulla on hieman ongelmia kasvattaa takakavioitani oikein ja toivottavasti he auttaisivat minua tässä ongelmassa. Odotan myöskin sitä milloinka saan vahvikkeet jalkoihini, että saan viedä ihmistäni maastossa taas 100-0!

Tossa alhaalla extrana vielä lyhyt videon pätkänen!

Taas pellolla +kuvia & video

Kesä on aina liian lyhyt, kylmä tai sateinen. Ainakin minun mielestäni, mutta nyt oli harvinaisen mukava kesä ja suurimman osan siitä vietin Superin kanssa. Hetkeäkään en vaihtaisi pois vaikka alamäkiäkin löytyy, mutta hei! Sehän kuuluu asiaan.
Lukijat olette varmasti huomanneet, että Santtu ei ole kauhean lihaksikkaassa kunnossa ollut oikeastaan ollenkaan. Tämä johtuu niistä alamäistä mitä matkanvarrella on tullut eteen. En ole antanut sen häiritä millään lailla blogin pitämistä taikka harrastamista Santun kanssa. Olen ajatellut tehdä herrasta kunnon lihaskimpun mutta sekin tulee vain kovan työn takaa ja Santun liikutukset ovat olleet epämääräisiä melkein jatkuvasti mikä harmittaa itseäni todella paljon. Ennen kuin lähdin opiskelemaan Hingunniemeen Santtu liikkui niinkuin sen halusinkin, vähintään 3krt. viikkoon ja treenit olivat tasaisia. Nyt kun etsin vielä tallipaikkaa kouluni läheltä sekä vuokraajaa herralle on liikunta todella vähäistä, yksi ihana hoitaja herralla jo on, mutta ilmeisemmin hänkään ei opintojensa vuoksi kerkeä herraa liikuttamaan kuin viikonloppuisin. Santtu on liikkunut nyt vain silloin kun olen itse päässyt tallille eli herralla on ollut joko kahden tai yhden viikon lomat, mikä on näkynyt tietysti herkkyytenä, juoksuhaluna ja pienimuotoisena jäykkyytenä.

Viime postauksessa kerroin kun kävin Santun luona sitä juoksuttamassa sekä ratsastamassa viikko sitten. Minun oli tarkoitus lähteä sunnuntaina takaisin kouluun, mutta sairastuin akuuttiin ylähengitysteiden tulehdukseen joten ja sain sairaslomaa. Jäin viikoksi siis kotiin ja Santtua en päässyt liikuttamaan mikä harmitti itseäni todella paljon, mutta tiesin että jos nyt lähtisin satulaan, olisin sängyssä seuraavankin viikon. Olo oli aivan kammottava, kurkkuun koski, en saanut henkeä ja ääni ei kulkenut. Olo alkoi pikkuhiljaa parantua mikä oli helpotus. Oli taas tarkoitus lähteä perjantaina kouluun, mutta yksi ja ainoa bussi lähti 11 aikaan aamulla ja arvaatte varmaan, minä nukuin pommiin eikä lauantaina kulkenut yhtäkään vuoroa. Osasi kyllä ottaa päähän taas vaihteeksi kun tajusin etten pääse kouluun vieläkään. Jäin sitten tietty kotiin ja kävin Santun luona lauantaina.

Tallilla odotti ihana yllätys, nimittäin mutainen hevonen joka oli piehtaroinut sateen jälkeen omassa sonnassaan juuri sopivasti. Onneksi suurinosa oli kuivunut niin se oli hieman helpompi harjata, mutta kyllä siinä sai 30min puunailla. Kun Santtu oli puhdas siedettävän näköinen, heitin varusteet niskaan ja eikun pellolle. Seuranani oli herraa hoitamassa taas ihana Mira joka pääsi myös herran selkään kunhan itse verkkasin siitä enimmät höyryt pois.
Selkään nouseminen ei ollut helppoa sillä Santtu alkoi pyöriä ja juoksi melkein altani pois, mutta huijasimme sitä hieman niin, että nousinkin ns. väärältä puolelta selkään eikä herra tajunnut mitään. Kirimme satulavyön ja lähdimme kävelemään pitkin peltoa. Kävelin ja hain Santtua hyvälle tuntumalle ja pyysin takapuoltakin peliin, kun herra oli kuulolla ajattelin, että lähdemme rauhallisessa ravissa työskentelemään ympyröitä ja kahdeksikkoja, mutta kuinka ollakkaan herra syöksyi kiitoravin kautta laukkaan. Ensin yritin pistää vastaan joka johti hetkelliseen veto kilpailuun josta päätin lähteä työstämään sitä laukkaa, ettei Santtu opi ryöstämään yhtään enempää. Tämä oli huono alku, mutta herra parani heti kun sai ensin tuuletella viikon energiat. Teimme enimmäkseen ravi-laukka siirtymisiä ja ympyröitä kun aloin pyytämään enemmän ravia. Ravi löytyi hyvin aina kun sitä enemmän vain pyysi ja tahti oli hyvä.

Välillä päästin Santun viilettämään kovempaa, ettei tulisi enempää kiistoja vauhdin suhteen. Santtu tuntui yllättävän jäykältä ja kääntyminen ei ollut sille helppoa(ilmeni venyneinä kulmina ja ympyröillä), välillä tuntui että vetää kilpaa tiiliseinän kanssa, mutta kun herra rentoutui oli meno parempaa ja taipuisampaa. Saimme sitten tehtyä sitä mitä pitikin eli niitä kahdeksikkoja sekä ympyröitä missä taivuteltiin ja kokeilimme taas pohkeenväistöä ja muutama raviväistö askel sieltä tuli yllättäen mukaan.
Pikkuhiljaa Santtua alkoi ärsyttämään näiden kiemuroiden teko ja se alkoi nostella päätään myös käynnissä ettei sen suuhun saanut kunnolla kontaktia. Menimme muutamat, hieman vauhdikkaammat laukka ympyrät välissä jotta herra jaksaisi vielä hieman edes keskittyä ja saataisiin takapäätä mukaan myös raviin. Laukkapätkien jälkeen Santtu keskittyi taas hienosti raviin ja alkoi myödätä hieman jo siinäkin kunnes se taas närkästyi ja päätin antaa Miralle ohjat käteen. Vaihdoimme siis pilottia ja Mira meni Santun kanssa kiitoravia ja hieman laukkaakin mikä näytti oikein mallikkaalle. Nauratti katsoa kun Santtu pinkoi kovempaa ravuri ravia peltoa ympäri Mira kyydissään ja jarrutus sekä suunnan vaihdos venyi todella pitkäksi, kaksikko juoksi melkein puskaan muttei kuitenkaan!

Tässä vielä loppuun videon pätkänen päivästämme. En yrittänyt tehdä videosta mitenkään hienoa, mutta jokseenkin katsottavan kuitenkin muutamalla efektillä. Kamerajälki oli niin heiluvaista välillä sekä tarkennukset metsässä, että nämä pätkät olivat parhaimpia.

Linkki videoon: Santtu 13.9.2014



Oliko tämä postaus hyvä? Kerro se kommenttina :)

Elämä on elämisen arvoista

Tämän postauksen kuvat © Mira, ellei toisin mainita

 Muutaman vapaapäivän ansainnut Superi oli vastassani höristen ja iloisen näköisenä. Mirakin oli taas tallilla kamera kourassaan ja tuli taas kuvaamaan meidän puuhiamme. Tänään oli vuorossa peltorallia sekä maastoilua sillä aidassa ei voinut mennä sateiden takia. Olisimme menneet mukkelismakkelis jos Santtu olisi ottanut yhdenkin hataramman askeleen. Alkujumpat otimme kuitenkin aidassa ihan vain varmistaaksemme, että Santtu ymmärtää pitkästä aikaa kätössä olevat hackamoret. Heti kun varustaminen alkoi Santtu herrasemme masentui täysin joten yritin piristää sitä onnistumatta.

Korvat pystyyn ja pilkettä silmäkulmaan pliis!

 Santun murjotus vain jatkui joten luovutin ja hain satulan herran selkään. Tämä ei ollut ollenkaan hyvä idea herramme mielestä vaikka nätisti se paikallaan seisoi kun asettelin huovat sekä satulan kunnolla kohdilleen. Kun vyö oli kiritty ei ollut enää mitän ongelmia havaittavissa Santun käytöksessä joten 'heitin' sille hackamoret päähän ja eikun menoks!
Köpöttelimme reippaat alkukäynnit ja teimme muutaman pysähdys harjoituksen jotta saisin Santun kuulolle sillä se kuikuili jatkuvasti muualle.

''Mä niin en tykkää tästä, en yhtään!''

 Santtu kulki hyvin hackamoren kanssa, paremmin kuin muistelin. Herra oli rento ja ei viskellyt päätään sen enempää paitsi kun kokeilimme pohkeenväistöä. Santulle kaikki uusi on aina ärsyttävää ja närkästyttävää josta alkaa pään viskominen ja ylimääräinen steppailu. Salamannopeasti rento ja ihana hevonen muuttuu inhottavaksi laamaksi, mutta Santun onneksi kokeilin vain hetkellisesti molempiin suuntiin mitenkä tämä homma oikein toimii. Olemme harvoin kokeilleet pohkeenväistöä ja joskus se sujuu ongelmitta, mutta nyt Santtu ei ollut mielissään. Minäkään en ollut kouluväännön puolella jotenka muutaman hyvän ravipätkän jälkeen lähdimme pellolle revittelemään.

Tassahdellen eteenpäin!

Laama ei tykännyt pohkeenväistö harjoituksista yhtään :D

Kävelimme pellon viertä pitkin isommalle ja laajemmalle alueelle missä olisi hyvä revitellä isomman kaavan mukaan ja Santtu saisi juosta niin kovaa kun vain itse jaksoi. Fiilis oli katossa ihanan sään ja hevosen nostattamana. Ennenkuin lähdimme spurttailemaan mielessäni kävi kaikkia mahdolliset kamalat asiat mitä nyt voisi käydä, mutta pudistelin päätäni ja lähdimme matkaan!

Ensimmäisien hieman rauhallisten laukkapätkien jälkeen annoin Santuin vain viedä minua mukanaan ja piti aina fiiliksen mukaan sitten huutaa riemusta, että elämä on elämisen arvoista.

Täältä me tullaan!

Me lennetään!!

Tässä ollaan molemmat kyllä niin hakoteillä. Toinen luulee olevansa taas laama ja toinen miettii, että mitenkäs sitä on tähän jouduttu. :D

Monen spurtin jälkeen lähdimme takaisin tallipihaa päin ja Mira pääsi sitten kokeilemaan minkälainen Santtu oli ratsastaa. Mukavan näköistä aina katsella kun toinen ratsastaa hevosellaan niin näkee itse hevosen liikkeen ja miten se reagoi kaikkeen tekemiseen. Mukaanlukien tarkastelin hyvinkinpaljon herran ilmeitä ja mielentiloja jokaisessa askellajin vaihdossa ja tilanteessa.

Letkeä Santtu ja senmukainen ravi

Innostunut Santtu ja laukannosto

Nyt on ollut yllättävän mukavia päiviä Superin kanssa. Sitä tulee aivan kammottava ikävä kun lähden kouluun toiselle paikkakunnalle jo viikon päästä, mutta toivonmukaan näemme monesti ja ehkä jokupäivä saan sen taas lähemmäksi itseäni.

Something happend today / Jotakin tapahtui tänään
I realised something about you / Ymmärsin jotakin sinussa
About us / Jotakin meissä
I'm telling you it's the most / Vannon, että se on
Real thing that i have ever felt in my entire life / Aidointa mitä olen koskaan tuntenut elämässäni

I love you / Rakastan sinua