Informaatiota sekä huolia

Mökkimme ihana enoni rakentama kota minne suunnittelen seinämaalauksia!

Nyt on tapahtunut jos toisenkinlaista juttua ja asioita on selvitelty. Facebookissa ilmoitin että olin käynyt mökillä ja asia selviäisi myöhemmin. Nyt onkin sitten sen selvittämisen aika joten eiköhän mennä asiaan. Aiemmin jossain postauksessa(en itsekkään enää muista) kerroin, että on tapahtumassa isoja muutoksia liittyen itseeni sekä Santtuun. Isommat muutokset liittyvät nyt Superiin ja ensiviikolla herra kokeekin tämän muutoksen.
Tässähän on nyt kyseessä tallipaikan vaihto. Ei kuitenkaan minnekkään uudelle vaan tutulle ja turvalliselle tallille, sillä Superi lähtee viettämään talvea kasvattajansa tykö. Tämä päätös tehtiin nyt mökillä ollessani kun kävin hörppimässä kahvit Heikin luona joka on siis Santu kasvattaja ja oikein mukava ravimies. Hän oli huomannut tallin etsimis ilmoitukseni torilla ja oli käynyt äitini puheilla joka sitten ilmoitti minulle, että tämmöinen vaihtoehto olisi tarjolla. Ja miksi sitten vien Superin niin kauas on tälläkertaa sellainen, että meillä on rahahuolia ja vaikka nykyinenkin tallivuokra on halpa ja hyvä omalle kukkarolleni niin on ilmainen paikka tietty parempi. Minun ei tarvitse siis maksaa tallipaikasta mitään, mutta tietty ostan Superille rehut yms. tarvittavat.
Eräs hieman huono puoli tässä tallssa on taas se ettei ole kenttää, mutta mitäpä sitä ravitallilta odottaisi. Hyvin olemme nytkin pärjänneet Superin kanssa ilman kenttää ja varmasti saamme aidattua kentän kokoisen pläntin talveksi jostain kohti peltoa jos sellaiselle on tarve.

Hummeri laiduntamassa omassa pihatossaan minne Santtukin ehkä sitten pääsee

Pahinta tässä kuitenkin on se, että en pääse herraa näkemään niin paljon kuin nyt. Nykyinenkin tilanne on sellainen mistä en tykkää, mutta tässäkin on hyvät puolensa sillä herra saa liikuntaa enemmän kuin nyt. Santtu pääsee vetämään kärryjä taas perässään ja jospa Leppävirran puolelta löytyisi muutama vuokraajakin niin sepä olisi vielä parempi. Käyn itse paikanpäällä tietty niin monesti kuin pystyn, mutta kotonakin täytyy käydä katsomassa kissoja ja poikaystävää tietty.
Toinen, itselleni oma muutos on myöskin muutto rumba. Olemme poikaystäväni kanssa muuttamassa myöskin muualle  täältä Outokummusta heti kun vaan on rahaa takuuvuokraan sun muuhun.

Puffe tarkkailee vaihtikoira virassaan mökkitietä hätkähtämättä

Toinen iso MUTTA on koulunkäyntini. Kouluvuosi alkoi huonosti ja olen ollut monta tuntia/viikkoa poissa opinnoista joista saan syyttää vain itseäni ja jaksamistani. Näihinkin on joillekkin poissaoloille hyvät syyt kuten sairastaminen ja muut isommat asiat. Meinasin jo ottaa koulusta lopputilin sillä tuntuu ettei se vaan onnistu nyt. Kävin äitini kanssa koulussa puhumassa muutamalle opettajalle ja päätimme, että kokeilen vielä pystynkö jatkamaan koulua, sillä koulutus olisi nyt minun hyvä vihdoin  ja viimein saada. Puhuttelussa tuli esille sekin, että mitenkä vaikea minun olisi saada toista koulutusta enää tämän jälkeen jos nyt lopettaisin. Kukaan ei minua varmana enää ottaisikaan sillä olisin lopettanut kaksi koulua jo kesken ja se ei näyttäisi hyvältä papereissa. Olin kokoajan räjähtämispisteessä sinä päivänä sillä itse vihaan kaikkea tuommoista vääntämäistä ja ohjaamista vaikka sitäpä minä tarvitsisin nähtävästi enemmän kuin ajattelinkaan. Mutta nyt on SYYSLOMA joten jospa otettaisiin viikko ihan rauhassa ja rennosti, ja senjälkeen katsotaan taas uudestaan sitä koulua

Tämä herra juoksee kyllä vastaan jos joku tuntematon tulee pihaan

Tämä rento syysloma ei alkanutkaan ihan niinkuin piti, sillä Superilla on imusuonen tulehdus eli ''imppari'' takajalassaan. Ihmettelimme Sonjan kanssa tätä ihmeellistä takajalkaa joka oli turvonnut sekä kova, mutta mitään haavaa ei löytynyt mistä imppari olisi voinut saada alkunsa. Kylmäsimme jalkaa letkulla ja pesimme molemmat takaset hyvin ja tutkimme ne mahdollisimman hyvin, mutta mitään haavaa ei vaan löytynyt. Kylmääminen laski turvotusta ja käytin Santtua vielä pienellä kävelyllä hiekkamontuilla. Mira oli tallilla ja hän pääsikin herran selkään ratsuvyön turvin matkustamaan. Kuullemma impparia hoidettaessa on hyvä tehdä töitä kovalla alustalla, mutta Santulla on takakvioissa pientä ongelmaa jo muutenkin, että siinä mielessä ei olisi hyvä olla kovalla alustalla. Takakaviot eivät siis kasva oikeaan suuntaan ja oikeastaan eivät kasva ollenkaan.
Santun takakaviot ovat niin lyhyet ettei niihin välttämättä saa laitettua kenkiä, mutta kengät olisivat hyvät ettei kavioon tule enempää ongelmia. Herran kavio kun ei kasva niinkuin sen pitäisi. Säde ja päkiäinen on jatkuvasti maata vasten mikä aiheuttaa kipua ja pientä ontumista varsinkin kovalla alustalla.

Hummeri kuuntelee minkälainen auto siellä tiellä nyt päristelee

Erikoiskengitys on ollut mielessä, mutta kengittäjää ei tietysti silloin saa paikalle kun olisi tosi kyseessä. Imppari saattaa hyvinkin johtua tästäkin ongelmasta kun kavio ei kasva oikein ja päkiäinen on maata vasten. Takajalka on selvästi tulehtunut ja yritämme sitä nyt ainakin maanantaihin asti hoitaa kotikonstein betadinellä ja kylmäämisellä. Jos turvotus ei laske ja jalka näyttää samalta kuin nyt on syytä soittaa eläinlääkärille ja kysyä apuja. Olisi hyvä saada jalka kuntoon ennen herran muuttoa, sillä ei ole mukavaa liikuttaa ''kipeää'' hevosta trailerissa paikasta toiseen.

Tämänhetkinen rakenne. Pahoittelen puhki palanutt maata ja kavioita. Santtukaan ei ollut kuvauksellinen

Mökillä käydessäni kävimme Kuopion matkuksessa tiirailemassa Hööksin liiketilaa ja ihania tuotteita. Harmillisesti ei ollut tilipäivä joten en voinut sieltä mitään kivaa ostella vaikka silmään pisti monet huovat, suojat, loimet ja ratsastustamineet. Ostin kuitenkin vähissä varoissani Santulle herkkuja sillä olihan sieltä nyt pakko ostaa jotakin kun kerrankin pääsin siellä käymään. Vielä en ole kerennyt kokeilla, että tykkääkö Santtu niistä, mutta niistähän voisi tehdä vaikkapa mielipide videon jota Santtu itse tähdittää. :)

Mitä olette mieltä tulevista muutoksista? / Onko teillä jo alkanut syysloma?

Super hieno Santtu

Nyt ollaan oltu taas kotona Santun luona, käyty maastossa sekä pellolla. Ollaan tehty myöskin porkkanoiden avulla muutamia temppu harjoituksia etteivät opit unohdu täysin. On ollut mukavaa olla Superin kanssa nyt hieman ahkerammin tekemisissä mikä on piristänyt minua sekä varmasti myös herraa itseään. Ainakin se vaikuttaa aina hieman virkeämmälle kun olen sen luona käynyt.

Ilmat ovat olleet nyt viileämmät sekä kosteammat joten olemme joutuneet ottamaan jopa ratsastusloimen mukaan ratsastuksillemme sillä herra on tärissyt ennen lenkille lähtöä. Meillä kun on tällähetkellä vain vettähylkivä ratsastusloimi fleece vuorella jota en uskalla kauheammin vielä käyttää sillä se on enemmän pakkasiin soveltuva pepun lämmitin. Mutta jos herra on hieman ollut viluinen olen sen laittanut mukaamme ja onhan tuo toiminut.

Kävimme viime tiistaina(30.9.-14)  tekemässä ympyrä työskentelyä soramontuilla joissa on juurikin sopivan kokoinen alue missä pystyy tekemään töitä isomalla ympyrällä, työstämään niin ravia kuin laukkaakin sekä tietty asetuksia. Santtu kuunteli aika hyvin pidätteitä ja pohkeita, mutta asettava pohje kuitenkin on herran mielestä vielä eteenpäin pyytävä pohje ja tätä pitänee meidän harjoitella enemmän. Santtu asettui hyvin sisälle ja kantoi kroppansa hyvin ja vaikka välillä ravi rikkoutuikin vielä peitsille, muutaman kannustuksen jälkeen nousi taas hyvä, tahdikas ravi esiin. Teimme muutamat laukkaympyrät ja etsimme hyvää sekä eteenpäinpyrkivää, mutta hallittua laukkaa molemmissa suunnissa ja pakko sanoa, että Santtu oli aika tahmea vasemmassa laukassa aluksi, mutta muutaman siirtymisen jälkeen se vetreytyi ja laukka löytyi aika hyvin.

Torstaina(2.10.-14) tallille saavuttuani katselin tätä hassua ilmestystä joka odotti tarhassaan höristen. Santtu oli nähtävästi päättänyt hommata uuden tyylin, vai miltä tämä teidän mielestä näyttää?
Herralla oli hyvinkin tyylikäs heinähattu päänsä päällä ja hän oli todella tyytyväinen tähän luomukseensa kun tarjosin sille pienen porkkanan palasen tervehdykseksi. Kun otin herran kauniin hattusen hänen päästään pois oli herralla oma mielipide asiasta. Muulimainen naama ilmestyi eteeni ja kerkesin juuri ja juuri napata siitä kuvan mikä nauratti jälkeenpäin.

Se oli mun hattu! Ja vielä uusinta muotii hei

Pikemmittä puheitta hain kamppeemme varustehuoneesta ja harjaus operaatio kesti taas hieman pidempään sillä tarhat ovat mutaisessa kunnossa ja hevonen sen mukainen tietty. Ah, ihana syksy ja kurakelit! Siinäpä tovin sitten yritin harjata herraa puhtaaksi jopa puolisentuntia ellei siinä kauemmin mennyt. Harjauksen jälkeen tietty suojat jalkaan, satula selkään ja suitset päähän ja eikun menoksi. Menimme sorakuoppien kautta katsomaan peltoa, että olisiko se siinä kunnossa, että siellä voisi hevosen kanssa hieman pyöriä ja kokeilla kertoa Santulle asettavien pohkeiden saloja. Pelto oli hyvässä kunnossa, juuri sopiva oikeastaan, ei liian kuiva eikä märkä. Otimme alkuraveja hieman vauhdikkaammissa merkeissä kun herra innostui kun olimme pellolla pitkästä aikaa. Sain Santun kuitenkin ymmärtämään ettei pellolla aina vedetä tuhatta ja sataa eteenpäin vaan keskitytään siihen mitä pyydetään. Pellolla ei voi sinäänsä mennä niinkuin kentällä suorakulmikkaisia tai neliömäisiä reittejä sillä pelto on itsessään mäki aina jonnekkin suuntaan eikä siinä ole tasaista aluetta missä voisi mennä paremmin joten tyydyimme työstämään askellajeja taasen isommalla ympyrällä ja välillä kävimme pidemmän suoran loivaan ylämäkeen joko ravissa tai laukassa ja käännöksessä hidastimme tahtia ja käännyimme takaisin sinne missä oli tasaista jonne jouduimme mennä joko käyntiä tai hitaampaa ravia sillä menimme loivaa alamäkeä.

Olin tyytyväinen suoritukseemme kun sain Santun hieman ymmärtämään pohkeiden saloja ympyrällä työskennellessämme. Loppujenlopuksi se väisti pohjetta eikä vain ampaissut eteenpäin niin kovaa kun pystyi. Saimme asetuksiakin hieman eteenpäin ja herra kulki ryhdikkästi kokoajan. Välillä herra jopa myötäsi ja vei päänsä alas nätille kaarelle mitä en odottanut tämän kuolaimen kanssa.
Meillä on ollut käytössä nyt hieman järeämpi kuolain, sillä suoraansanottuna en uskaltanut lähteä kuolaimettomilla taikka perus nivelellä peltoa pidemmälle herran vapaapäivien takia ettei meille tulisi sitten mitään vetokilpailuja. Pelham on ollut meillä nyt siis käytössä ja toiminut hyvin. Vaihdoin vanhan pelhamin toisenlaiseen, hieman kevyempään versioon missä on teräksen päällä kumia ja luulempa, että Santtu on tyytyväisempi tähän kuin Knights pelhamiin mikä oli paljon paksumpi ja painavampi. Nyt kun olen taas ratsastanut herran kanssa muutamaan otteeseen pelhamilla voin seuraavankerran laittaa joko kuolaimettomat tai kolmipalan ja olla tyytyväinen.

Kun pellolla kaikki sujui todella mallikkaasti päätimme käydä kävelemässä pienen lenkin vielä tiellä josta tuli lyhyt keikka sillä herra arasteli kengättömiä kavioitaan aika paljon jonkatakia käänsin meidät takaisin tallillepäin. Tie ei ollutkaan niin pehmeää kuin aiempina päivinä, johtunee varmaan pakkasyöstä. Kävimme sitten kääntymässä pienellä metsäpolulla josta löysimme ison vesilammikon ja halusin kokeilla mitä Santtu nyt sanoisi vedestä. Herra epäröi aluksi mutta ampaisi keskelle lammikkoa polskien ja maistellen vettä oman aikansa. Naureskelin herran reaktiolle jota se ei ole aikaisemmin tehnyt. Etukavio nousi muutamaan otteeseen ja herra nähtävästi tykkäsi polskia ja räsikytellä vettä oikein kunnolla. Tallille päästyämme herra näytti tyytyväiseltä. Purin tavarat ja vein varustehuoneeseen ja sillävälin Santtu jäi tarhaansa maiskuttelemaan porkkanaa.

En voisi taaskaan olla ylpeämpi Santusta. Se on toiminut oikein mallikkaasti ja ollut hyvin kuulolla vaikka sillä onkin ollut pidempiä lomaviikkoja takana. Maailman paras Superi <3

Kesän lämpöä muistellen

Palailua

Aikaa on, mutta innostusta ei vain löydy. Blogin pitäminen on ollut minusta lähiaikoina aika haastavaa koulun ja muun stressin ohella joten postauksia on tullut vähemmän ja ehä blogin kokonaislaatu on lopahtanut maanrakoon, mutta tein blogin itselleni sekä Santulle, omaksi päiväkirjakseni joten en niinsanotusti pyydä teiltä anteeksi hiljaiselosta vaikka mieleni tekisi. Elämäni on kokenut muutaman muutoksen joista saatte teitää sitten kun olen valmis niistä kertomaan ja osa koskee myös Santtua. Santtuun liittyvät muutokset eivät kuitenkaan ole isoja, ainakaan vielä sillä kaikki on mietinnän alla, mutta älkää pelästykö sillä Superi ei ole lähdössä minnekkään vaan pysyy luonani.
Pyrin nyt nostamaan hieman blogia pinnalle, ettei se unohdu kokonaan. Tähän postausväliin on mahtunut kaikenlaista isoa ja pientä tapahtumaa.
Tietokoneeni meni rikki edellisen postauksen jälkeen ja se on yksi syistä miksei postauksia ole tullut, mutta olisin voinut kirjoittaa postauksia esim. koulun koneella tai puhelimellani kuvattomia versioita valmiiksi varastoon, mutta päätin antaa blogin vain olla.

 Matkustin takaisin kotiin 23.9 eli tiistaina tiettyjen asioiden takia eli en ollut koulussa loppuviikosta vaan olen ollut kotona ja käynyt Santun luona. Kävimme herran kanssa pitkällä maastolenkillä joka oli rentouttava sekä lennokas. Ravasimme pitkiä suoria ja laukkasimme isoja ylämäkiä sekä kävimme yhdellä ihanalla metsäpolulla jossa Superi hieman innostui laukkaamaan enemmänkin niin ylämäkeä kuin suoraa ja kun laukka löytyy maastossa annan sen vain mennä. Oli mukava päästellä menemään varmaan Santunkin mielestä pitkillä suorilla kun tie oli pehmeää sateiden jälkeen eikä ollut pelkoa kavioiden kolhiutumisesta. Jokaisen kovemman suoran jälkeen kuitenkin tiirailin kavioita satulasta ettei tapahtuisi mitään yllätyksiä. Kaikki sujui kuitenkin todella hyvin muutamasta vastoinkäymisestä huolimatta, tapasimme nimittäin paluumatkalla traktorin kun olimme menossa isompaa alamäkeä alas ja traktori tuli kulman takaa vastaan. Jouduimme kääntymään mäessä ympäri ja menemään aiemmalle tienhaaralle turvaan ettei kävisi mitään hyvän maastolenkin päätteeksi. Odotimme tienhaarassa kun traktori körrötteli ohitse ja Santtu seisoi nätisti hieman pörähdellen eikä syöksyillyt minnekkään. Rauhoittelin Santtua kehuen sitä äänelläni ja taputtelin kaulaa. Kun traktori oli mennyt ohi turvallisesti jatkoimme matkaamme tallille.

Tallille päästyämme yritin napata Santusta edustavaa sivukuvaa mutta se ei oikein onnistunut niinkuin näette. Pääasia kuitenkin on että siitä näkee minkälaisessa kunnossa Superi on tällähetkellä. En ole tyytyväinen, mutta onnellinen ettei herra luuhistu liikunnanpuutteesta kuitenkaan aivan kammottavan näköiseksi. Tässä on kyllä hassua että meille tulee aina takapakkia tähän lihasmassan tekoon mistä en ole tyytyväinen vain olen turhautunut. Olen laittanut liikutusilmoituksia ympäri nettiä eikä ketään kiinnosta ex-ravuri, paitsi pikkutyttöjä joilla ei olisi toivoakaan pärjätä Santulla yksin enkä minä voi olla aina vahtimassa. Tämä kaikki saattaa kuitenkin helpottaa kuukauden sisään jos hyvin käy.

Tyytyväinen Santtu mussuttamassa omenaa maastolenkin jälkeen

Kuulumisia ja tapahtumia

Tässä onkin nyt tapahtunut kaikenlaista viimekertaisesta postauksesta. Olemme käyneet Santun kanssa maastossa niin selästä- kuin maastakäsin. Ollaan myös touhuttu hyvin muunkinlaista hommaa.

Yritän tiivistää kaiken tapahtuneen niin ettei tästä tulisi kauhean pitkää postausta ja kuvatkin ovat puhelimella kuvattuja, sillä minulla on ollut paljon kiirettä, sekä stressiä uuden koulun takia. Kävimme siis Santun kanssa alkukuusta maastolenkillä selästäkäsin käppäilemässä maastoja tutummaksi hieman pidemmältä ja ihan sai ihmetellä kun Santtu malttoi jopa kävellä eikä vaan tipsutella niska taivaissa. Ohitimme autoja sekä kuorma-auton eikä herra hätkähtänyt pahemmin. Heti kun näin että traktori olisi tulossa meitä vastaan päätin kääntyä suosiolla pienelle sivutielle ja odottaa traktorin ohi ettei Santulle nouse herne nenään sillä siitä olisi alkanut sota. Hienosti herra malttoi seisoa muutaman minuutin verran että traktori menisi ohi. Korvat hörössä se hieman tärisi traktorin ääntä ja olin valmis siihen, että olisin kohta ojassa mutta eipä siinä kuinkaan käynyt vaan pääsimme tallille ehjin nahoin. Kiitos Santtu!

Kyllä, tarvitsemme loimivyön.

Santtu on saanut nauttia myöskin bemer hoidosta sekä pienestä puunauksesta, minä nimittäin parturoin herran harjaa, vuohisia sekä häntää hieman tasaisemmaksi. Vaikka pakko myöntää, että villimpi tukka olisi nätimpi, mutta Santun harja on vielä hieman huonossa kunnossa ja varsinkin harjan latvoista joita on pakko välillä napsia pois että herra olisi 'edustavamman' näköinen.
Bemer hoidin jälkeen kävimme kokeilemassa miten herra reagoi hieman kovempaan pohjaan kuin pelto. Tallin vieressä on oiva paikka tätä testata joten kun kuorma-autoja ei näkynyt kävimme hieman hölkkäämässä liinan kanssa. Totesimme tällä kerralla, että Santtu on jumissa jos toisestakin paikasta kun oikea kierros ei sujunut kauhean hyvin ympyrällä. Tämä ilmeni ympyrän oikomisella, peistaamisella sekä päin kääntymisellä. Hyvin jalat sen kuitenkin kestivät ja saatamme käydä täällä juoksemassa useampaan otteeseen myöhemmin.

© Sonja Hodju

© Sonja Hodju

© Sonja Hodju

© Sonja Hodju

© Sonja Hodju

© Sonja Hodju

Muutaman hölkkäringin jälkeen päätimme kiertää tallille pienen polun, sekä pellon kautta ja syöttää herraa hetken pellon laidalla, ettei laiskan omistajan tarvitsisi niin paljoa niittää sille vihreää. Mutta tosiaan se oli hyvä, että virkistävä vaikkakin pieni lenkki. Huomasi että Santtu tykkää tämmöisistä pienistä köpöttely lenkeistä. Innostusta löytyi pienellä ja tiheällä polunpätkällä kun herra melkein rynni päälleni. Muutama toru ja herra kulki sen jälkeen mallikkaasti.
Pellolle päästyämme halusin hieman kokeilla josko Santtu ravaisi perässäni pellon laitaa pitkin ja se ei oikein innostanut tätä myrtsiä syöppöä vaikka sain sen lopulta ravaamaan hetken perässäni ja heti kun pysähdyimme herra alkoi taas syömään.

© Sonja Hodju

© Sonja Hodju

Näiden liikutusten jälkeen lähdin siis itse matkoille Suonenjoelle poikaystäväni äidin luokse viikonlopuksi viettämään mansikka karnevaaleja sekä kuopioon animeconia. Niistä en sen enempää kertoile ainakaan toistaiseksi kun ei kuviakaan ole muista kuin karnevaalien kulkueessa olevista hevosista mistä en julkaise kuvia ilman lupia.
Tiistaina kun tulimme takaisin kotiin vauhdikkaan 'loman' jälkeen lähdin vielä samana päivänä käymään Santun luona katsomassa miten herralla on mennyt ja ihmeissäni katselin taas hyvän näköistä ja pulleaa ''poniani'' joka nakotti aidan vieressä höristen minulle tervehdyksensä. Harjailin Santun ja tarkastelin kaviot sekä jalat vuolua miettien. Sittempä olikin irtojuoksutus mielessäni, mutta Santtua se ei oikein miellyttänyt. Hölmö yritti jatkuvasti vaihtaa omin päin suuntaa ja ryntäsi uhkaavasti päin minua, mutta kaikki hölmöily loppui kun pistin herraan vauhtia ja otin kontrollin sen tekemisistä. Harjoittelimme suunnan vaihtoja sekä tahdin kontrolloimista, että Santtu ymmärtäisi kumpi nyt olikaan se pomo. Lopuksi menin aidan keskelle kyykkyyn ja Santtu tuli taakseni nätisti maiskutellen. On jotenkin hienoa että Santtu osaa nyt tulla luokseni juoksutuksen lopuksi eikä vaan jää notkuilemaan jonnekkin nurkkaan takapuoli minua kohti vaan hän tepsuttelee nätisti luokseni heti kun vain tajuaa että näin on tehtävä.

Kahtokkee nyt mikä pullukka! :)

Lopuksi käytiin vielä syöpöttelemässä vihreää pellolla riimunnarun päässä. Istuskelin hetken herran vierellä pitämättä narusta kiinni ja revin herralle aitaukseen vihreää sylillisen verran kun huomasin ettei se lähtisi minnekkään sillä keskittyminen oli symisessä. En tiedä kuinka pitkään siinä katselin kun ystäväni nautti vihreästä, mutta rennon hetken lopetti yllättävä vesisade jonka takia jouduin viemään Santun takaisin tarhaan ja itse vetämään hupun päähäni.


Oliko tämmöinen kuulumispostaus hyvä? / Mitä blogissa pitäisi teidän mielestä muuttaa?
Vastaa kommentteihin!

En nyt tiedä kuinka aktiivinen blogista tulee kun lähden kouluun, mutta yritän tehdä postauksia mahdollisimman useasti ja nyt vielä loppukuun pitää tämän niin aktiivisena kuin pystyn. Asiat eivät ole vielä oikein suoristuneet Santun suhteen sillä on vaikeaa löytää halpaa tallipaikkaa ja vielä tarpeeksi läheltä kouluani että herraa pääsisin itse liikuttamaan. Pahoin pelkään että joudun Santun antamaan jonnekkin osaavalle ihmiselle ylläpitoon niin että pääsen sitä itse kuitenkin katsomaan riippuen kuinka pitkälle se joutuu. Nykyisessä paikassaan se saa olla niin pitkään kuin on tarve, mutta liikuttajaa en ole vielä sille löytänyt. Kouluun lähden ensikuun alusta ja asuntolaan voi muuttaa 10päivä jolloin varmaankin sinne lähden. Riippuen mitenkä asiat tässä etenevät käyn Santtua moikkaamassa muutaman kertaa kuukaudessa sillä bussimatkat maksavat kuitenkin senverran, että käynnit jäävät vähäisiksi. Toivonmukaan näin ei tarvitse käydä jos ihmeen kaupalla saisinkin herran lähelle minua. Itse koulun talleihin minulla ei ole varaa herraa viedä.