Lentävä lohikäärme

Lohikäärmeen kesytys jatkui eräänä viileämpänä päivänä, suunnitelmissa ylittää muutama niinsanottu este. Alkulämmittelyssä tapahtui kummia, lohikäärme vain puhkui ja puhisi. Hän halusi vain juosta villinä ja vapaana, mutta kun pilotti uskaliaasti lähti taistoon tämän hurjan olennon kanssa, se leppyi.
Hetki mentiin hiljaa, hissuksiin ja kyseltiin toisilta, että jospa laitettaisiin liikettä niveliin. Lohikäärme tyytyi kohtaloonsa ja kiikutti pilottia hyvinkin nätisti sinne minne pyydettiin.

Tuli pomppujen vuoro, pilotti kaarsi lohikäärmeensä hiljalleen kohti estettä ja pyysi eteenpäin. Lohikäärme kavahti edessä olevaa hökötystä ihmeissään, mutta päättikin ponnistaa. Pilotti kehui tulen syöksijää taputuksin ja hetken mietinnän jälkeen he ylittivät esteen keta toisensa jälkeen, kunnes pahamainen avustaja korotti puomeja..

''Ei onnistu! En mene.'' Lohikäärme puhisi ja yritti kiertää taivasta hipovan esteen, toivoen, että pilotti hyppäisi esteen aivan yksinään. Keskustelua käytiin tovin, he pysyivät vahvoina, keräsivät lohikäärmeelle itseluottamusta..

Ja sitten he lensivät! Nyt heitä ei pysäyttäisi enää mikään.
Paitsi pilotin väärään suuntaan kurottavat varpaat ja lohikäärmeen laahaava takamus. Päivä oli kuitenkin tapahtumarikas ja he pääsivät vaikeuksien kautta voittoon. Ehkä neljä kymmenestä ylityksestä onnistuivat ilman kolinaa.

Näin koulutat lohikäärmeesi, osa 1738

Kakkonen housussa

Kävimme lauantaina juhlimassa appiukon syntymäpäiviä Tampereella ja perjantaina kun ajelimme kohti Valkeakoskea Noora tuli mieleeni ja päätin kysellä josko hän kerkeäisi minua näkemään sunnuntaina. Emme ole koskaan vielä toisiamme nähneet ja ehkäpä oli jo senkin aika kun olemme toistemme blogeja seurailleet ja keskustelleet muutamaan otteeseen. Kyselin tapaamispaikaksi heidän talliaan josko pääsisin rapsuttelemaan myös hänen hevostaan, mutta pääsin myös kokeilemaan tätä ruunan rupsukkaa.

Vaikka minulla ei ollut ratsastusvermeitä mukana onnistui pieni humputtelu hyvin adidaksen tuulihousuissa sekä arkikengillä. Noora lainasi myös kypäräänsä minulle kun ei tosiaan tullut omaa mukaan kun en ajatellut pääseväni hevosen selkään.

Sunnuntaina kävimme isännän kanssa nappaamassa Nooran kyytiin ja ajelimme tallille missä hevonen asustelee. Talli oli melko mukavalla paikalla, peltojen ympäröimä ja talli oli todella tilava. Taisin jopa sanoakkin, että wau kun astuimme talliin ja veimme Hugon karsinaansa.

Hugoa oli hassu katsoa kun on tottunut nyt 170 senttiseen hevoseen ja tämä ruuna olikin vähän päälle 150 säkäinen. Hyvin suloisen persoonan omaava ruuna jonka kanssa tuli kyllä hiki. Ratsastukseni oli kyllä todella huvittavaa ja Nooran kanssa nauroimme suurimman osan ajasta, kun en minä vaan osannut rastastaa hevosta eteen.

Käynnissä ruuna laahusti, kuunteli minua silloin kun huvitti ja ei meinannut nostaa raviakaan. Niin kiltisti kun yritin pyytää kuuden kierroksen ajan ja en päässyt takaisin urille pääty-ympyröiltä. Oli se hankalaa! Herranjesta, ei näin. Noora muistutteli myös raipasta kädessäni ja käski käyttää sitä mutta enhän minä kukkahattutäti sitä osannut käyttää. Välillä jos kutittelin ruunaa sillä lavasta kunnes Noora alkoi jo varmaan turhautua minuun ja sanoi topakasti, että raippa, käytä sitä.(Lisää hymynaama tähän)

Kun pääsin ravin makuun oli pakko sanoa, että on aika hassu ravi tällä herralla. Sivuille keinuva, mutta rytmikäs askel jos sen nyt sai kulkemaan. Hugo vaati paljon ja kovasti minä yritinkin pyytää kunnes homma alkoi pikkuhiljaa sujumaan paremmin ja ruuna kuunteli minua aina enemmän ja enemmän. Ravissa horjuin välillä melko paljon johtuen omista rytmivirheistä ja pyytelin hevoselta anteeksi melko usein.

''En jaksa, onks tää oikeesti näin rankkaa!?''

Kun hevonen tuli pikkuhiljaa tutuksi ja sain sen jopa liikkeelle Noora laitteli meille pienen esteen kun olin ensin nostanut laukat, molempiin suuntiin tietty. Hugon laukka oli myös hyvin persoonallinen mutta hyvin hallittavissa. Härregyyd jos hevoselta saadaan 70% kouluratsastus suoritus niin kyllähän se osaa, jos osaa pyytää. Naureskelin Nooran kanssa, että minun on vaan pakko päästä ratsastustunneille ASAP.
Hauskuuttahan meiltä ei puuttunut kun päästiin hyppäämään. Ensin menimme peräti kaksi kertaa ravissa ristikon ja sitten Noora nosti pystyn jotta Hugo pääsisi edes hyppäämään. Se ensimmäinen hyppy oli kamala ja ilme sen mukainen etten ollut hypännyt hetkeen. Viimeksi hyppäsin Turolla kesällä 2015 ja se näkyi, kaikessa. Onneksi hevonen pelasti aika paljon omia virheitä kun muistuttelin miten tämä homma oikein toimikaan.

''Herranjumala, nyt tuli number kakkonen housuun!''

Muutaman hypyn jälkeen alkoi jokseenkin tulla varmempi olo koko hommasta ja se alkoi jopa sujua. Kyllä pari kertaa tuli itsellä laskutoimitus virheitä, ryntäsimme estettä päin ja puomit lentelivät. Ponnistuspaikat olivat kamalia, mutta hevonen oli kultainen ja antoi minun kerätä rohkeutta ennen estettä. Esteen korkeushan ei päätä huimaa ja ihan hyvä se on näinkin aloittaa taas tämä harrastus kun olen todellakin ruosteessa(myöskin siinä kouluratsastuksessa).

Hyppäsimme molempiin suuntiin sitten vähän korkeampaakin pystyä missä tuli heti olo, että lentäisi. Esteratsastus on hyvin lähellä sydäntäni ollut aina pienestä pitäen heti kun ylitin ensimmäisen 20 cm ristikkoni. Ehkä tämänkin takia en kouluratsastuksesta vielä paljoa ymmärrä kun olin aina kinuamassa este- enkä koulutunneille.

Kyllä tämä kouluratsastuskin alkaa sujua pikkuhiljaa ja on ihan mahtava päästä kokeilemaan toisenlaisia hevosia, varsinkin lämminverisiä sillä noh, ne nyt vaan ovat niin kultaisia. Kiitän suuresti Nooraa Hugon lainasta ja tästä kokemuksesta sekä uudelleen syttymisestä esteisiin. Oli meillä ainakin hauskaa! Ihana tutustua enemmän lämppäri ihmisiin jos niin voi edes sanoa, onhan meitä moneen lähtöön.

Täys kymppi!

Turon kanssa meillä on mennyt nyt tosi hyvin ja olen löytänyt muutaman nappulan millä hevosta ratsastetaan enemmän pohkeen ja ohjan väliin. Kyllä tämä yhteistyö alkaa sujua! Ollaan päästy myös harrastamaan esteitä. Sain kuvaajan ja päätin pyytää sitten ihan videoida meidän hyppelöt. Hieman mulla itselleni tähänkin lajiin taas hakemista kun en tosiaan ole päässyt tekemään tätä mitä oikeasti rakastan tässä lajissa. Jos joskus lähtisin kisaamaan niin se olisi esteet.
Hyppelimme ilta-auringossa 40cm pystyä ja yhtä mittaamatona paaliestettä ja huomasin että olin hieman hakusessa kun ensimmäiselle esteelle lähestyttiin. Unohdin täysin miten ratsastaa hevonen esteelle mutta yli kuitenkin mentiin. Puomi putosi muutamaan otteeseen omien virheideni takia mutta mun mielestä näin oli ihan hyvä. Kokeilimme lopuksi pystyä vielä 60senttisenä ja yli mentiin ja oli hurjan hauskaa! Turokin tuntui tykkäävän hommasta sillä se meinasi kipsutella menemään eikä halunnut kuunnella pohjetta. Videolla näkyy yksi laukannosto vasemmalle kun ensin kipsuteltiin ja siitä tuli hirveen ruma laukannosto ravin kautta, mutta ei se silloin ollut niin tärkeä asia. Seuraavana päivänä oli nimittäin tiedossa sileä treeni siirtymisten kanssa.

linkki videoon

Seuraavana päivänä Santun vuokraajan kanssa hoidettiin Superin liikutus ja jalkahoidot jonkajälkeen kapusin Turjakkeen selkään siirtymis-harjoitteita varten. Ensin lämmiteltiin pidemmllä ohjalla kävellen(tietysti) ja siirryttiin raviin, vieläkin pitkällä ohjalla. Annoin Turon mennä pitkänä muutaman kierroksen ravia ympäri kunnes aloin kokoamaan sitä käynnissä. Kun käynti tuntui hyvälle siirryin raviin ja jouduin hakemaan hetken taas nappuloita, että mitenkäs se Tee toimikaan. Pikkuhiljaa sain ratsastatteua hevosen jopa hyvällä rytmillä käteen ja sitten aloitimme tekemään käynti-ravi-käynti siirtymisiä. Perus harjoitus, lyhyillä sivuilla käynti ja pitkillä ravi. Siirtymiset olivat tahmeita ja pitkiä, mutta kun ryhdistin itseni ja ratsastin, alkoi ruunapoika toimia.

Lämmin kesäpäivä vei voimat porottavassa auringossa kun mittari näytti varmasti 27celssiusta ja takapuolen alta huokui hevosen lämpö satulan läpi, joten oli aika tukalat paikat ja hiki virtasi. Sain kuitenkin Turon kulkemaan hyvin, ainakin oman käsitykseni puolesta ja Superin vuokraajakin sanoi hevosen kulkevan nätisti. Hän muuten otti nämä kuvat!
Ravi-siirtymis harjoitteen lopuksi teimme vielä kulmiin ympyrät ja siitä siirryimme, hevosen ollessa uralla laukkaan. Niin käynnistä kuin ravista. Aluksi Turo kysyi että onko pakko jos ei taho ja yksi isompi pukkikin sieltä tipahti, mutta sen perselennon otan omaan kukkarooni sillä annoin liian jämäkästi pohjetta ja unohdin antaa ohjaa.

Lopuksi menimme vielä rennosti ravaillen loppuverkan löysin ohjin ja vähän ilmankin. Ihmeellinen suomenhevonen kun toimii niin mahtavasti myös pelkällä istunnalla! Tää on kyl täys kymppi.