Teretulemast Turjake!

''Hmm, siis mitä mun pitää nyt tehdä? Ai kirjottaako?''

No hei! Mä oon ison iso suomenponi nimeltä Tuurun Usko, mutta mua sanotaan Turoksi. Olen hyvinkin kookas, tai niin oon kuullu sanottavan ainakin tuolta kenen luokse mun ihmiseni mut ajoi. Pitkän pitkän matkan jälkeen mut otettiin ulos tuolta kopista ja olin niinku ihan naatti ja nälkänen. Kahtelin mä vähäsen tota hoodia et minne ollaan niinku tultu.
Sisällä oli toinen lajitoveri ihan yksikseen ja se alko kyselemään heti että kuka mä oon, mitä teen täällä, mistä tulin ja sensemmosta mutta mä vähäsen vaan nuuhkasin sitä ja tajusin et mullahan on heinää jaloissa ja aloin niitä sitten popsimaan kun oli aivan kauhee hiuko!

Aamulla oli asiat toisin kun tuo uus kaksjalkanen tuli avaamaan luukut ja höpötteli meille jotakin. Mä katoin sitä sit silleen, että voidaanko jo mennä ulos? Ehkä se tajus sen kun se nappas mut ja päästiin ulos. Mua vähän jännitti et mitä sieltä oven takaa tulloo eteen ja kahtelin sit ympärilleni ettei joku peto sieltä vaikka hyökkää päälle. Uudessa paikassa täytyy aina olla varuillaan!
Huomasin sit ettei ollu mitään hätää ja seurasin tota vielä mulle tuntematonta immeistä ja pääsin isolle ruoka-apajalle, mutta kun pääsin irti kuulin kun se lajitoveri kyseli että missä olen kun se ei nää niin piti mun sille vastata ja tömistellä maata jotta se tietäs että oon siinä. Ihmetytti muakin kun en sitä nähny kun se oli koko yön mulle vaan jutellu kun yritin nukkua ja nyt oli hiljasta.


Pitihän kaverista pitää huolta kun se oli niin epätoivosen kuulonen. Pian se tuli sen kaksjalkasen kanssa ulos ja siis toi kaveri oli ihan hullu.. Juoksi täyttäpäätä mun luokse ja luuli et se pääsis muhun käsiks mutta välissä oli aita. Mun piti sitä varottaa vähän juoksemalla edes' takas' tossa aidan kohdal ettei se sit oikeest juokse siihen. Onneks kaveri sit sentää pysähty. Hetki juteltiin siinä sen kanssa ja alettiin sit syömään kun se tajus että en mä pääse lähtemään tästä mihinkään ja kerroin sille et kaikki on hyvin.
Et täs mä nyt sit oon. En vielä tiedä mitä mä tääl duunaan mut ehkä se selvii pian. Ihan mukavaahan täällä on tainnu olla.

Kuulumisia ja tapahtumia

Tässä onkin nyt tapahtunut kaikenlaista viimekertaisesta postauksesta. Olemme käyneet Santun kanssa maastossa niin selästä- kuin maastakäsin. Ollaan myös touhuttu hyvin muunkinlaista hommaa.

Yritän tiivistää kaiken tapahtuneen niin ettei tästä tulisi kauhean pitkää postausta ja kuvatkin ovat puhelimella kuvattuja, sillä minulla on ollut paljon kiirettä, sekä stressiä uuden koulun takia. Kävimme siis Santun kanssa alkukuusta maastolenkillä selästäkäsin käppäilemässä maastoja tutummaksi hieman pidemmältä ja ihan sai ihmetellä kun Santtu malttoi jopa kävellä eikä vaan tipsutella niska taivaissa. Ohitimme autoja sekä kuorma-auton eikä herra hätkähtänyt pahemmin. Heti kun näin että traktori olisi tulossa meitä vastaan päätin kääntyä suosiolla pienelle sivutielle ja odottaa traktorin ohi ettei Santulle nouse herne nenään sillä siitä olisi alkanut sota. Hienosti herra malttoi seisoa muutaman minuutin verran että traktori menisi ohi. Korvat hörössä se hieman tärisi traktorin ääntä ja olin valmis siihen, että olisin kohta ojassa mutta eipä siinä kuinkaan käynyt vaan pääsimme tallille ehjin nahoin. Kiitos Santtu!

Kyllä, tarvitsemme loimivyön.

Santtu on saanut nauttia myöskin bemer hoidosta sekä pienestä puunauksesta, minä nimittäin parturoin herran harjaa, vuohisia sekä häntää hieman tasaisemmaksi. Vaikka pakko myöntää, että villimpi tukka olisi nätimpi, mutta Santun harja on vielä hieman huonossa kunnossa ja varsinkin harjan latvoista joita on pakko välillä napsia pois että herra olisi 'edustavamman' näköinen.
Bemer hoidin jälkeen kävimme kokeilemassa miten herra reagoi hieman kovempaan pohjaan kuin pelto. Tallin vieressä on oiva paikka tätä testata joten kun kuorma-autoja ei näkynyt kävimme hieman hölkkäämässä liinan kanssa. Totesimme tällä kerralla, että Santtu on jumissa jos toisestakin paikasta kun oikea kierros ei sujunut kauhean hyvin ympyrällä. Tämä ilmeni ympyrän oikomisella, peistaamisella sekä päin kääntymisellä. Hyvin jalat sen kuitenkin kestivät ja saatamme käydä täällä juoksemassa useampaan otteeseen myöhemmin.

© Sonja Hodju

© Sonja Hodju

© Sonja Hodju

© Sonja Hodju

© Sonja Hodju

© Sonja Hodju

Muutaman hölkkäringin jälkeen päätimme kiertää tallille pienen polun, sekä pellon kautta ja syöttää herraa hetken pellon laidalla, ettei laiskan omistajan tarvitsisi niin paljoa niittää sille vihreää. Mutta tosiaan se oli hyvä, että virkistävä vaikkakin pieni lenkki. Huomasi että Santtu tykkää tämmöisistä pienistä köpöttely lenkeistä. Innostusta löytyi pienellä ja tiheällä polunpätkällä kun herra melkein rynni päälleni. Muutama toru ja herra kulki sen jälkeen mallikkaasti.
Pellolle päästyämme halusin hieman kokeilla josko Santtu ravaisi perässäni pellon laitaa pitkin ja se ei oikein innostanut tätä myrtsiä syöppöä vaikka sain sen lopulta ravaamaan hetken perässäni ja heti kun pysähdyimme herra alkoi taas syömään.

© Sonja Hodju

© Sonja Hodju

Näiden liikutusten jälkeen lähdin siis itse matkoille Suonenjoelle poikaystäväni äidin luokse viikonlopuksi viettämään mansikka karnevaaleja sekä kuopioon animeconia. Niistä en sen enempää kertoile ainakaan toistaiseksi kun ei kuviakaan ole muista kuin karnevaalien kulkueessa olevista hevosista mistä en julkaise kuvia ilman lupia.
Tiistaina kun tulimme takaisin kotiin vauhdikkaan 'loman' jälkeen lähdin vielä samana päivänä käymään Santun luona katsomassa miten herralla on mennyt ja ihmeissäni katselin taas hyvän näköistä ja pulleaa ''poniani'' joka nakotti aidan vieressä höristen minulle tervehdyksensä. Harjailin Santun ja tarkastelin kaviot sekä jalat vuolua miettien. Sittempä olikin irtojuoksutus mielessäni, mutta Santtua se ei oikein miellyttänyt. Hölmö yritti jatkuvasti vaihtaa omin päin suuntaa ja ryntäsi uhkaavasti päin minua, mutta kaikki hölmöily loppui kun pistin herraan vauhtia ja otin kontrollin sen tekemisistä. Harjoittelimme suunnan vaihtoja sekä tahdin kontrolloimista, että Santtu ymmärtäisi kumpi nyt olikaan se pomo. Lopuksi menin aidan keskelle kyykkyyn ja Santtu tuli taakseni nätisti maiskutellen. On jotenkin hienoa että Santtu osaa nyt tulla luokseni juoksutuksen lopuksi eikä vaan jää notkuilemaan jonnekkin nurkkaan takapuoli minua kohti vaan hän tepsuttelee nätisti luokseni heti kun vain tajuaa että näin on tehtävä.

Kahtokkee nyt mikä pullukka! :)

Lopuksi käytiin vielä syöpöttelemässä vihreää pellolla riimunnarun päässä. Istuskelin hetken herran vierellä pitämättä narusta kiinni ja revin herralle aitaukseen vihreää sylillisen verran kun huomasin ettei se lähtisi minnekkään sillä keskittyminen oli symisessä. En tiedä kuinka pitkään siinä katselin kun ystäväni nautti vihreästä, mutta rennon hetken lopetti yllättävä vesisade jonka takia jouduin viemään Santun takaisin tarhaan ja itse vetämään hupun päähäni.


Oliko tämmöinen kuulumispostaus hyvä? / Mitä blogissa pitäisi teidän mielestä muuttaa?
Vastaa kommentteihin!

En nyt tiedä kuinka aktiivinen blogista tulee kun lähden kouluun, mutta yritän tehdä postauksia mahdollisimman useasti ja nyt vielä loppukuun pitää tämän niin aktiivisena kuin pystyn. Asiat eivät ole vielä oikein suoristuneet Santun suhteen sillä on vaikeaa löytää halpaa tallipaikkaa ja vielä tarpeeksi läheltä kouluani että herraa pääsisin itse liikuttamaan. Pahoin pelkään että joudun Santun antamaan jonnekkin osaavalle ihmiselle ylläpitoon niin että pääsen sitä itse kuitenkin katsomaan riippuen kuinka pitkälle se joutuu. Nykyisessä paikassaan se saa olla niin pitkään kuin on tarve, mutta liikuttajaa en ole vielä sille löytänyt. Kouluun lähden ensikuun alusta ja asuntolaan voi muuttaa 10päivä jolloin varmaankin sinne lähden. Riippuen mitenkä asiat tässä etenevät käyn Santtua moikkaamassa muutaman kertaa kuukaudessa sillä bussimatkat maksavat kuitenkin senverran, että käynnit jäävät vähäisiksi. Toivonmukaan näin ei tarvitse käydä jos ihmeen kaupalla saisinkin herran lähelle minua. Itse koulun talleihin minulla ei ole varaa herraa viedä.

Loman jälkeen

Nyt ollaan taas päästy työn makuun Santun kanssa viikon loman jäkeen mistä itse olen ainakin iloinen. Santtu oli taas omaa mieltään asiasta mikä tuli ilmi oudolla käyttäytymisellä.
Sain polkupyörän lainaan ystävältäni 15. päivä torstaina ja lähdin seuraavana päivänä tallille tällä pyörällä innoissani, mutta huomasin heti alkumatkasta että pyörä oli todella jäykkä. Jopa suoralla ajaessa jouduin polkemaan ihankuin menisi ylämäkeä ylös ja polviini alkoi sattua ensimmäistä kilometriä polkiessani, mutta en luovuttanut sillä halusin päästä Superin luokse. Olihan minulla sitä kova ikävä. Ajoin pyörällä tallille n. 30min mikä olisi mennyt nopeammin hieman kevyemmällä pyörällä mutta olin silti tyytyväinen, olihan meillä koko päivä aikaa yhdessä ilman juoksemista bussiin.
Kun tallipiha oli vain yhden ylämäen takana huomasin Santun tienviereisessä aitauksessa missä se oli ollut talven mitä hieman ihmettelin, mutta olin tyytyväinen ähdessäni herran heti ensimmäisenä ja sekin taisi olla iloinen minut nähdessää. Santtu nimittäin nosti päänsä ylös, antoi komean hirnahduksen kaikua ja lähti laukkailemaan ympäri aitaa ja nosteli innoissaan pöristen ja vinkuen pukkeja ilmaan juosten suoraan aidan portille minne olin matkalla. Naureskelin herralle kun se oli niin iloinen minut nähdessään ja menin tietysti tervehtimään rakasta ystävää, joka hörisi innoissaan portilla. Annoin hieman rapsutuksia sen mutaiselle poskelle ja lähdin sitten talliin siivoamaan karsinaamme ja katsoin taakseni niin näin Santun kiertävän ympyrää heitellen päätään portin luona.
On ihanaa nähdä mitenkä joku voi minuakin kaivata noinkin paljon. :)
 Karsinan siivottuani ja herran iltaruuan mitattua hain Santun tarhastaan ja sain vastaan iloisen kuuloisen, mutta luimivan hevosen mikä oli ristiriitaista. Mielellään se kuitenkin lähti mukaani niinkuin aina ja hörisi lämpimästi kun kaarsimme sen karsinaan. Santtu oli yltä päältä kuivassa mudassa mikä oli tietty helppoa harjata pois mutta huomasin että Santusta lähtee vielä aivan tolkuttomasti karvaa. Muutamalla harjan heilautuksella piikkisuka oli täynnä herran karvaa joten päätin harjata sen oikein kunnolla ja lopuksi suihkuttaa vielä harjan/karvan hoitoainetta sillä herra pölisi todella paljon pientä pölyä mitä en saanut harjattua irti. Pesua vaillahan tuo olisi.
Laitoin herralle sitten suojat jalkaan, ratsuvyön selkään ja suitset omppu kolmipalalla varustettuna sillä hackamoren remmit ovat rikki edellisen juoksutuksen takia. Sitten lähdimme kentälle liinan kera.
Juoksutin Santtua ensin vasempaan suuntaan jossa se toimi hienosti välillä hieman säikkyen kentän laidalla olevaa kasvimaata missä pressu humisi kovassa tuulessa. Kun vaihdoimme suuntaa, ongelmat alkoivat. Santulla löytyi oikeaan kierrokseen vain käynti tai laukka ja se kääntyili jatkuvasti minua kohti ja kun pyysin sitä eteenpäin herra käänsi suuntaa jonkatakia sitten jouduin sen pysähtymään ja viemään sen oikeaan suuntaan. Sama toistui ja nyt se ei halunnut enää lähteä liikkeelle ennekuin kävelin sen vasemman kyljen viereen ja pyysin sitä äänellä eteenpäin josta se lähti rivakasti eteenpäin. Se oli hyvä että herra liikkui mutta liikkeelle lähtö oli hätäistä ja aivankuin se olisi pelännyt minua. Aina kun tämä toistui ja pyysin sitä eteenpäin se nosti päänsä ylös ja lihaksiaan täräyttäen veti takajalat allensa ja lähti 'liitämään' mikä ihmetytti kovasti. Ymmärsin kyllä että oikea kierros oli ollut kipeämpi puoli satulan kanssa mutta nyt sillä ei ollut mitään syytä kiukkuilla ratsuvyön kanssa joka ei painanut yhtään kipualueelle eivätkä selän patit olleet kipeät.
Päätin sitten kävelyttää Santtua hieman kipeämpään suuntaan missä ei löytynyt mitään ognelmia edes pienillä ympyröilläkään ja sitten pikkuhiljaa pyysin sitä ympyrälle ja lisäämään vauhtia raviin mutta sain vain laukkaa tai peistiä josta pysäytin aina niin monta kertaa kun sain haluamani joka sitten loppujenlopuksi toimi ja sain muutaman kierroksen ravia ja siitä laukkaa.

 Olin sitten siihen tyytyväinen ja tallikaveri tuli pitämään meitä liinassa kun nousin selkään kokeilemaan josko se ei temppuilisi kun olen selässä. Selkään nousu arvelutti Santtua ja se vei takapuolensa pois pölkyn vierestä kun yritin nousta slekään mutta hetken vetkuilun jälkeen pääsin hienosti ratsaille ja sitten eteenpäin.
Menimme molempiin suuntiin käynnin ja ravin. Oikeaan suuntaan tuli kuitenkin laukkaa mutten katsonut sitä tärkeäksi mitä askellajia menimme vain että ratsastus sujuisi ilman vetkuiluja ja niin se sitten menikin. Nousin tyytyväisenä Santun selästä alas hetken vielä käveltyämme ja kiitin ystävääni joka uhrasi omaa aikaansa auttaakseen meitä. :)

Lensin kuin leppäkeihäs!

Mikäköhän hevosilla on aina tähän aikaan vuodesta kun ne pomppivat ja hyppivät mitenkä sattuu? Tänään oli nimittäin semmoinen päivä että kyllä oma pannu sihisi punaisena.

Olen päässyt ystäväni kyydillä tallille tässä alkuviikosta sillä rahatilanteemme on mitä mainioin. Onnea on kun on ystäviä, vai mitä? Minusta se ainakin menee niin, mutta mitä eiliseen tulee niin ei ollut kummoinen päivä. Kävimme siivoamassa karsinat sillä kenttä oli niin liejua ettei siinä olisi uskaltanut mennä enkä olisi kyllä jaksanutkaan liikuttaa Santtua kun unirytmini ovat yö vuorolaisen tasolla. Eli valvon yöt ja nukun päivät jos saanen näin sanoa.

Tänään kuitenkin oli liikutuksen vuoro sillä herralla oli pitkä vapaa takana. Perjantainakin oli jo kevyt päivä pyöröaidassa köpötellessä. Viikonloppuna en kerennyt käymään tallilla ja ei olisi kauheammin huvittanutkaan sillä satoi jatkuvasti niinkuin kyllä nyt alkuviikostakin. Menin tänäänkin siis ystäväni kyydillä tallille ja siivosimme karsinamme tuttuun tapaan. Tallihommat hoidettua kävin hakemassa Santun tarhasta ja kauhistuneena katsoin sen vartaloa josta sateli karvoja kuin kaatamalla. Siinä ei auttanut muu kuin ottaa hikiviilaa käteen ja alkaa hommiin.
Kun suurinosa karvoista oli saatu pois otin pehmeän pölyharjan jolla otin pölyn sekä näkyvimmät irtokarvat pois etteivät ne hinkkaisi satulan alla. Tämän pölyisen operaation jälkeen oli vuorssa aivastukset sekä suojien laittaminen. Päätin laittaa herralle putsit sekä etusiin suojat, mieluiten olisin menyt ilman suojia sillä kenttä oli pehmeä sekä mutainen, mutta täytyyhän hevosella jotakin tukea olla jaloissaan.

Sittempä oli normaalisti satulan vuoro ja kun osaavampi ihminen oli paikalla niin pyysin häntä katsomaat satulaamme että onko se oikeasti sopivaa sorttia ja saimme 'vihreän kortin' eli sen pitäisi olla siis sopiva. Romaanilla en siis tee sinäänsä mitään, vaikka mielestäni romaanit tekevät satuloista ehkä hienompia. Noh, se on makuasia! Satulan ollessa paikoillaan laitoin vielä herralle hackamoret ja itselleni kypärän päähän jonka jälkeen lähdimme kentälle juoksutusliinan kera sillä pelotti ajatus nousta energisen hevosen selkään. Se oli hyvä idea juoksuttaa herra ensin sillä kyllä vauhtia piisasi, käynti sekä ravi olivat ensin letkeää ja ehkä laiskaakin mutta kun pyysin herraa laukkaamaan se vinkui nostaessaan laukan ja antoi muutamat pukitkin perään. Siinä oli hetken pidättelemistä kun herra rynni eteenpäin, mutta oli laukka kuitenkin hallittua ja se rauhoittui hetken päästä. Molempiin suuntiin oli samanlainen reaktio mikä hieman nauratti minua kun ei se koskaan ole noin innoissaan ollut työnteosa.

Juoksutettuani herran molempiin suutiin päätin nousta selkään. Herra oli ensin erimieltä ja lähti pölkyn luota karkuun mutta kun murahdin sille niin olipa sitten nätisti. Lähdimme kävelemään kenttää ympäri ja huomasin herrassa heti kuumuutta sekä kilpailuviettiä sillä kentällä oli kaksi muutakin ratsukkoa meidän lisäksemme mikä oli Santulle täysin uusi juttu. Se hölmö luuli että nyt täysyy kisata ja katsoa kuka on nopein. Oli siinä siis sitten pidättelemistä, meinasin moneen otteeseen lentää selästä kun herra yritti kääntyä kavereihin päin ja ottaa hatkat. Minulla meni melkein heti fiilikset koko hommaan ja karjuin sekä huusin hevosen selässä ja vedin sitä ympyröille ja pyysin peruuttamaan. Toiset katsoivat varmaan kauhuissaan kun olin herralle niin kovakourainen. Itsekkin hirvittelin että miten voin olla noin kovakourainen omalle hevoselleni, mutta oli siihen kyllä aihetta sillä jos Santtu oppii possuilemaan näin, niin tästä ei tule kyllä yhtään mitään.

Sain herran rauhoitettua kuitenkin hyppimisten jälkeen ja luulin sen loppuneen, mutta ei. Tallin oven ohittaessamme herra alkoi taas pomppia ja yritti rynniä kentän toisessa päässä ravailevan tamman tykö josta yritin tehdä lopun heti, mutta kuinka ollakkaan herra ottin kunnollisen sivuhypyn oikealle ja minä lensin maahan takamukselleni. Onneksi kentän pohja oli pehmeä ja en tippunut vieressä olevaan vesilammikkoon, nousin hammasta purren ylös maasta ja kävelin Santun luokse mikä jäi seisomaan muutaman metrin päähän. Kirosin tapahtuman päässäni ja ehkä mumisinkin jotakin epämääräistä. Mielessäni tämä olisi sanut jäädä tähän, mutta tiesin ettei siitä seuraisi hyvää joten nousin uudestaan selkään ja sama jatkui. Hyppiminen, pomppiminen ja rynniminen. Meinasin toiseen otteeseen pudota jolloinka päätin hakea kuolaimen herran suuhun. Menimme sitten talliin ja vaihdoin hackamoren kolmipalakuolaimeen ja lisäsin martingaalin mukaan. Sitten taas kentälle ja selkään. Sama homma jatkui vieläkin mutta pääsin nyt enemmän kontrolliin ja jos herra yhtään yritti pomppia taikka kääntyillä vedin sen ronskisti pienelle ympyrälle niin että se joutui vetämään itsensä kokonaan pakettiin josta sitten suoristin ja peruutin muutaman askeleen josta jatkoimme matkaa eteenpäin.

Tästä päivästä tulikin sitten pelkkä köpöttelypäivä sillä tiesin että jos en saisi Santtua rauhoittumaan käynnissä niin ravissa se olisi katastofinen torpedo joka rynnisi jokapuolelle. Meinasimme nimittäin muutamaan otteeseen rynniä kentän aidanpäälle. Onneksi ei. Loppu hyvin kaikki hyvin, sain Santun rauhoittumaan ja päätin sitten lopettaa siihen kun saimme käynnissä molempiin suuntiin kierrokset ilman hölmöilyä.

Siitä sitten normaalisti tallin puolelle hoitamaan herraa tarhaan. Purin varusteet ja kylmäsin jalat. Annoin tietty muutaman porkkanan kiitokseksi siitä että se osasi lopulta rauhoittua, tosin se rauhoittui vasta sitten kun toiset ratsukot olivat menossa pois kentältä, mutta kuitenkin. Oli se aika jännä juttu olla toisten kanssa kentällä. Eiköhän se joskus opi olemaan toistenkin kanssa kentällä niin että se keskittyisi omiin hommiin eikä kisaamiseen ja rynnimiseen. :)

Maastoilua

Tiedättekö, että minulla on ainainen ongelma sekä pohdinta että miten aloitan postaukseni. Jotenkin tuntuu liian 'tutulta' taikka 'yleiseltä' aloittaa postaus näin:
Moi!/Terve! Olin tallilla ja tein sitä sekä tätä blah blah.....
Tai sitten näin:
Tänään taas tehtiin blah blah.....

Yritän aina vältellä sellaisia päiväkirjamaisia aloituksia sillä en itse pidä niistä vaikka blogi onkin sinäänsä oma ''päiväkirja''. Sillointällöin niitä kuitenkin eksyy postauksiini, minkälasista aloituksista te tykkäätte? Kenties juuri tämmöisitä päiväkirjamaisista taikka että mennäämpä suoraan asiaan? Olisi mukava kuulla miten haluatte postauksien alkavan. :)

Mutta mennäämpä tämän päiväiseen heppasteluun, vai mitä?

Aamulla herätessäni iski heti kauhea jännitys sekä miettiminen tästä päivästä, että miten tässä nyt oikein käykään. Meillä oli nimittäin tarkoitus mennä maastoilemaan ystäväni kanssa jonka olimme sopineet etukäteen. Pelkään pahoin että Santulla on hampaissa raspattavaa jonkatakia se takkuilee nyt kuolainten kera. Ja pelkään sen takia koska herraa ei ole ikinä ennen raspattu, tai näin kasvattaja minulle sanoi. Jos se on totta niin luultavimmin joudutaan hepoti rauhoittamaan raspauksen ajaksi. Pelottaa ajatus paniikista sekä kaikesta häslingistä mitä siitä oikein seuraa sekä pelottaa että kuinka iso lasku siitä tulee omaan nuppiin. Ikinä ei ole omasta pussista tarvinnut raspauksia maksaa, onhan Santtu ensimmäinen hevosenikin. Nyt kun tämä pulma on ehkä jopa ajankohtainen niin sitä on alkanut miettiä, tämä oli syy miksi kokeilin hackamoreja niin yllättäen.
Tykkäsin miten Santtu toimi hackamorella mutta siinä on opettelemista vielä paljon, rennommin se kuitenkin kulki kuin kuolaimen kanssa. Päätänsä se ei heittänyt yhtään.
Tänään oli siis tarkoitus mennä maastoon hackamoren kera, mutta jänistin ja laitoin pelhamin herralle suuhun kauhusta kankeana jos se heitteleekin päätänsä. Ja niinhän siinä kävikin loppupeleissä. Minua jännitti koko ajan tallilla ollessani ja yritin hengittää syvään sekä rauhoittua hyvillä ajatuksilla reissun kulusta. Minua pelotti sen takia niin hillittömästi koska emme ole käyneet yhdessä maastolenkeillä piitkään pitkään aikaan ja tiesin ettei sillä löytyisi kunnolla jarruja vaikka olisikin martingaalia sun muuta. Ajattelin että kun pelhamissa on enemmän vipua niin se olisi turvallisempi vaihtoehto maastoon, mutta taas hackamoressakin oli vipua mutten halunnut ottaa sitten taas sitä riskiä että jos se lähtee viemään niin ei nenäluu murru kun minä roikun ohjissa karjuen.
Noh, hain herran tarhasta normaaliin tapaan sekä varustin sen satulan sekä pelhamin kera. Jännitys suureni aina pikkuhiljaa kun ajattelin että kohta lähdetään. Olimme sopineet että ystäväni tulisi tammansa kanssa tallin pihaan että päästäisiin siitä yhdessä matkaan, tämä sen takia koska jänistin että Santtu ryöstää heti minulta käsistä.
''Hei c'moon! Luota nyt vähän hevosees!''
Tämä ei tarkoita ettenkö siihen luottaisi, minähän huitelin herran kanssa ensimmäiset kuukauden pelkällä satulahuovalla metsiä sekä peltoja kun se ei vielä edes tajunnut koko hommasta yhtään mitään. Olen ehkä vain kasvanut aremmaksi enkä uhkarohkeaksi.. Pelkään putomaista aina vain enemmän kun niin ei tapahdu, ehkä jos tippuisin herralta kerran, se ei olisi enää niin 'jännä' juttu.

Yhden kerran olen ns. tippunut Santulta.. Yritin nousta ilman satulaa sen selkään avonaisella pelto kentällä ja tuuppasin jalallani sen takapuoleen jonka takia se sitten jyräsi eteen ja minä vedin kuperkeikalla maahan. Hah, joo todella komea tippuminen.

Anteeksi muuten jos teitä haittaa tämä minun 'haahuileminen' muissa maailmoissa tekstiä kirjoittaessani, tarkoitan nyt sitä kun lisäilen kaikkea turhaa tekstiin vanhoilta ajoilta ynm. mukavaa. Mutta nyt takaisin tähän päivään kiitos!

Kun olin varustanut Santun lähdin kentälle jonka aita oli auki pihaan päin että pääsisimme maastoon sitä kautta, mutta päätin kuitenkin kävellä kentällä muutaman tehtävän/kierroksen läpi että herra rauhoittuu, olihan sillä taas muutama vapaapäivä takanaan. Santtu oli sitä mieltä että ravataan, mutta sain sen sitten rauhoittumaan sekä rentoutumaan käynnissä. Sitten koittikin se aika kun ystäväni tuli hevosellaan tallin pihaan ja lähdettäisiin maastoon. Jännitysryöppy nousi melkein kurkustani ylös mutta yritin hymyillä sen pois ja juttelin ystävälleni sekä Santulle paljon. Pääsimme hyvin liikkeelle vaikka ensimmäinen pysähdys olikin pelkkää pään heiluttamista kun odotimme että ystäväni menisi tammansa kanssa edellä etteivät he jäisi jälkeen Santun köpötellessä käynnin sekä peitsin sekoitusta eteenpäin niska ylhäällä. Kävelimme rauhallisesti metsäpolkua pitkin ja tajusin pian ettei minua jännittänyt enää tipan tippaa, olin taas ollut ennakkoluuloinen hevoseeni jonka pyysin anteeksi herralta.
Matka meni oikein mallikkaasti jos ei lasketa sitä että maastot olivat jäisiä ja herralta oli tippunut jokunen hokki kengistään ja sen kävely oli kuin luistelua. Onneksi suurimmiten maastot olivat joko lunta taikka sulaa maata jossa pystyi kävellä, mutta ylä sekä alamäet olivat yhtä kauhua(Hui, meinasin jo kiroilla). Yritin pitää Santun löysillä ohjilla mathdollisimman paljon mutta se kuumui aika nopeasti jonkatakia jouduin keräämään ohjat ja arvatkaapa mitä siitä seurasi? Niska ylös ja peistiä eteenpäin, jee! No ei todellakaan ollut mitään mukavaa, nolotti ihan kun ystäväni hevonen vain löntysteli ja Santtu vinkuu eteenpäin, noh siitä en voi syyttää ketään. Sain herran aina välillä rauhoitettua käyntiin ääniavuin sekä pidättein. Välillä jouduin pysäytämään sen ja peruuttamaan taikka tekemään pienen ympyrän että se ymmrätäisi ettei nyt mennä kovaa. Tästä seurasi peruutuksia kaveriin päin sekä pään heittelyä, myöskin syöksähtelyjä eteenpäin.
Kun vihdoin käännyimme takaisin tallillepäin hevoset heräsivät horroksestaan enemmän. Santtu kokeili koko ajan peistata sekä ravata, yritin kieltää pidätteillä sekä äänellä, mutta yhtäkkiä tapahtui se mitä en ikinä halua kokea, ainakaan pidempänä pätkänä. Santtu nappasi kuolaimen hampaisiinsa ja syöksyi eteen, minä huusin jotakin epämääräistä ja otin napakasti hevosen vauhdin kiinni ja käänsin pienelle ympyrälle sitten pysäyttäen hevosen pois menosuunnasta. Olin lievässä paniikissa ja se varmaan näkyi naamastani, jouduin hetken keräämään ajatukseni kuntoon ja mietin mitä tein väärin. Sitten tajusin etten tehnyt mitään, pohkeet olivat irti hevosesta, nojasin taaksepäin lievästi ja yritin vain rauhoittaa poikaa kunnes noin kävi. Pääsi se viemään minua ainakin 3-5m muttei onnekis sen enempää. Nyt olen ainakin 80% varma että sen suussa on jotakin vikaa. Ei se muuten noin tekisi, niska ylhäällä sekä petsin ymmärrän mutten tuota.

Päätimme kävellä loppumatkan tallille ja se olikin parempi vaihtoehto kuin se että hevonen saa kohtauksen keskellä tietä joka on jäässä. Onneksi ei käynyt pahemmin, sain cross-under suitseni ystävältäni takaisin ja nyt alkaa enemmän kuolaimettomilla hommaaminen ainakin siihen asti kun saadaan hampaat kuntoon. Kolmipalaa uskallan vielä kuitenkin käyttää mutta mieluiten en pistä sen suuhun nyt ollenkaan kuolainta.

Tämän lennokkaan maastolenkin jälkeen vein Santun tarhaan päiväheinien eteen ja lähdimme ystäväni kanssa hänen uuden hevosensa luokse. Meidän oli tarkoitus liikuttaa sitä. Itse 'jouduin' ensin hommiin ja yritin opettaa sille että liinassa voi juosta oikeaankin suuntaan. Ei siitä kyllä heti tule mitään, mutta se pikkuhiljaa ymmärsi asian mitä hain takaa. Kyseinen hevonen 10vuotias lämminveri ruuna joka on ollut koko elämänsä pullaponina ja nyt kun ystäväni sai sen itselleen alamme kouluttamaan siitä hyvää harrasteheppaa. Ja alussahan kaikki tietää ettei se aina suju. Hyvin tuo kuitenkin meni vaikka hevonen rynni moneen suuntaan sekä sai käteni tunnottomiksi. Tuli vain muistoja mieleen kun yritin samaista opettaa Superille. :)

Anteeksi tylsästä sekä kuvattomasta postauksesta, mutten nyt pysty parempaan. Ystäväni blogista voitte lukea enemmän hänen hevos elämästään!

Puomeja!

Eilen kun autoin tallikaveria esteiden kanssa niin tuli kauhea este kuume itsellenikin! Tänään otin projektiksi Santun kanssa puomit ja odotin erilaista reaktiota mikä sieltä tuli. Facebookissa eilen siis ilmoitin ettei tule postausta sillä olen ihan kuitti, noh olen tänäänkin väsynyt mutta räpsäsin puhelimella muutaman kuvan että tulisi sitten hieman ideointia postaukseen. :)

Tänään heräsin 8:54 vaikka minun piti herätä kahdeksalta että kerkeän 9:20 bussiin ja tallille. Nousin sängystä ja mietin että mitä tekisin. Aloin juuri katsella uutta bussi aikaa kun äitini soitti ja ilmoitti että voisi minut vielä tallille viedä kun oli kylällä ajelemassa. Äitini muutti tänään mökillemme Pohjois-Savoon ja palautteli vielä lainaamiaan tavaroita sekä haki lisää muutto laatikoita niin kerkesi hyvin kyydittää minuakin. Kävimme postista kouluraipankin hakemassa minkä ostin facebookin kautta, kyllä alan käyttämään pikkuhiljaa pidempää raippaa että saisin herran takapuolen menoon mukaan.
Mutta tänään päätin ottaa Santulle puomit siis eteen ja työn alle ainakin kerran viikossa ettei kaikki ole aina yhtätoikkoista vääntöä kentällä kun en maastoon vielä uskalla lähteä tämän torpedon kanssa.
Siivosin karsinamme ja kävin laittamassa kaksi puomia keskelle kenttää muutaman metrin välillä sillä ajattelin että ne eivät olisi teillä siinä jos tämä ei onnistu.

 Kävin sitten hakemassa herran tarhasta harjattavaksi. Onneksi se ei ollut yhtä mutainen kuin eilen, se oli nimittäin oikein kunnolla rypenyt mudassa ja siinäpä oli harjaamista! Onneksi muta oli auringon kuivattamaa eikä enää märkää niin se lähti helposti pois. Tänään herralla oli vain oikea lapa hieman mudassa sekä takapuoli. Harjatessani huomasin että herralla lähtee karvaa nyt jo aika reippaasti niin otin hikiviilalla hevosen kokonaan ympäri ja kyllä sitä karvaa lähtikin, varsinkin ryntäistä sekä takapuolesta. :)

Harjauksen jälkeen asensin suojat herralle koipiin ja niiden jälkeen satulan sekä suitset. Meillä on nyt muutamia uusia varusteitakin teille näytettävänä, mutta niistä lisää sitten enemmän muutaman päivän päästä. Putseista(merkkinä Horze) kyllä sen verran että ne oli pakko hommata sillä Santtu astuu takasellaan etujalan päälle eikä liikkunut rennosti. Onneksi ne tulivatkin nopeasti niin päästiin liikkumaan hieman enemmän eteen. :)

Menimme Superin kanssa kentälle ja otin juoksutusliinan mukaan sillä ajattelin ensin juoksuttaa herraa hieman yhden puomin yli jos se ei sano niistä kummempia. Kävelytin herran suoraan puomien luokse mitä se hieman ihmetteli korvat höröllä höristen mutta käveli yllättävän nätisti molempien puomien yli. Tämä on todellakin tuttua herralle risujen sekä risuesteiden kautta mutta ihan oikea maalattu puomi oli meille uusi juttu! Sentakia odottelinkin suurempaa reaktiota mutta hyvä ettei sellaista tullut. Kävelimme molempiin suuntiin puomit läpi ja päätin ottaa herran juoksutus ympyrälle johonka käänsin puomin niin että se olisi mukana. Otin herralla raviamolempiin suuntiin ensin pienemmällä ympyrällä ilman puolia jonka jälkeen puomin kanssa isommalla ympyrällä. Puomi kolisi muutamana otteeseen mutta kun pyysin enemmän eteen maiskuttamalla niin herra nosti hienosti jalkojaan sen yli. Otimme puomin molempiin suuntiin ravissa ja käynnissä jonka jälkeen nousin selkään. Santtu oli heti lähtössä eteenpäin jonkatakia jouduin seisottamaan sitä hetkisen paikallaan.
Lähdimme kävelemään kenttää ympäri ensin molempiin suuntiin ja vaihdoimme suuntia puomien välistä. Otin sitten ohjat tuntumalle jonka jälkeen menimme reippaampaa käyntiä muutaman kerran puomien yli molempiin suuntiin mikä meni todella hienosti. Menimme sitten vielä muutaman kerran puomien välistä sekä yli vaihaten aina suuntaa.
Päätin sitten nostaa raville josta Santtu nosti päänsä taivaisiin ja yritti kipsuttaa eteenpäin kovempaa. Sain ravin kuitenkin kontrolliin mutta vasemmassa kierroksessa se yritti jatkuvastí nostaa laukkaa kulmissa tai jos käänsin sen ympyrälle. Kun kaikki oli hallinnassa ja herra ravasi nätisti käänsin puomille päin josta nousi laukka, ajattelin että noh, mennään sitten ja niinhän me menimmekin mutta vain ensimmäisen puomin ylitse ja laukka tippui raville. Toinen puomi jäi ylittämättä sillä herra käänsi itsensä pois vaikka kuinka yritin sen suoristaa. Muutaman yrityksen jälkeen herra meni puomien yli nätisti mutta kiihdytti liikoja. Päätin sitten että puomi työskentely oli siinä ja menin pääty ympyrälle nostamaan laukkaa. Vasempaan kierrokseen laukka nousi nätisti ja pyöri mukavasti kunnes taas oikeaan kierrokseen se nousi vain pienellä ympyrällä minkä halkaisija oli 3-5m. Yritin sisäpohkeella sekä ulko ohjalla ajaa sitä isommalle ympyrälle mutta turhaan, se rikkoi raville. Sain kuitenkin laukkaa molempiin suuntiin ja olin siitä tyytyväinen. :)

Superi mököttää ja katselee puomeja tympääntyneenä.

Mörrimöykky. Kuvassa näkyy myös uudet vihreät kumitutit jotka tilasin ulkomailta. Tykkään!

Likaisia ja mutaisia suojia joka lähtöön! Kenttä oli ensin kovaa ja jäistä mutta kun aurinko paistoi se lämmitti huurteisen maan mudaksi jonka seurauksena tämän näköiset suojat. :D

Hyvää sekä ihanan aurinkoista viikonloppua kaikille!

Materiaalia kerrakseen

Nyt en kyllä osaa muuta tehdä kuin toistella itseäni viime postauksesta, oli nimittäin taas niin hieno päivä Santun kanssa että huhhuh!

Normaaliin tapaan aamulla lähdin tallille siivoilemaan karsinat ja tekemään muut perus hommat ennen omia juttujani, jäin kyllä lusmuamaan hieman varustehuoneeseen kun asettelin suitsemme paremmin, ärsytti hyvin suuresti kun ne olivat ihan sekaisin ja rumasti.

Minulla oli tylsää olla taas ihan yksin tallissa ilman seuraa ja hallusinoin taas autojen ääniä jotka olisivat tulleet pihaan, mutta ei sieltä ketään tullut. Oli mulla ainakin aamuvirkkuinen ja söpö pikku hämähäkki kaverina! :)

Töiden aikana mietin pitäisikö Santulla vapaapäivän vaiko vielä yhden työpäivän ennen ansaittua vapaapäivää ja päätin mennä ''kevyesti'' kentällä ratsastusvyön kera, eli satulaa ei siis tarvittu siirrellä, mistä olin iloinen kun en olisi jaksanut ottaa huopia pois sen päältä ja vaivalloisesti vetää se pois telineestään ettei toisten satulat romise alas. :D

Näinkin hienosti se on paikallaan ja huopa tietty kurtussa!
Töideni jälkeen menin varuste huoneeseen ja otin satulasta jalustimet remmeineen irti sillä en uskaltaisi vielä mennä arvaamattoman torpeedon selkään ilman minkäänlaista tukea. Riitti jo ajatus että satulan takakaari ei olisi vastassa jos herra lähtisi äkkiä rynnimään.

Suitsien kanssa olikin sitten pieni problema, ottaisinko kolmipalan vai pelhamit. Päädyin kolmipaloihin(oikealla) sillä niissä oli martingaali jo valmiiksi kiinni. Hackamoret sekä uudet Clardige Housen kuolaimettomatkin olivat vaihtoehtoina mutten kuolaimettomilla mene vielä hetkeen, ainakaan ennekuin Superilta löytyy jarrut.
Lähdin hakemaan Santtua laitumelta muutama porkkananpala taskussani taas ajatellen että joudun noutamaan sen mökötys nurkastaan, mutta mitä ihmettä! Herra itse kävelee heti minut nähdessää iloisen näköisenä portille vastaan. Oli ilo saada jopa näinkin yhteistyönhaluinen kaveri mukaan tarhasta. :)

Tälläkertaa kokeilin hoidella poikaa ilman minkäännäköistä narua päässä ja eipä tuo sanonut asialle mitään mikä oli hienoa. Sain harjata sen ilman minkäänlaisia väistämisiä tai luimuilua ja kiitoksena odotti tietty porkkana palkkio hienolle herralle. Pääsin jopa varustamaan ilman kauheampia komplikaatioita, jospa se olisi omaksunut jo ettei äidin kanssa kannata alkaa ryppyilemään.

 Päätin juoksuttaa Santun ennen selkäännousua vaikka alkuperäinen suunnitelma oli nousta sinne heti. Sentakia jalustimissa on paalinarua jonka avulla kiinnitin ne vyöhön ettei tule suurempia paukahduksia niistä herran kylkiin. Otin liinan käsiini ja suuntasimme kentälle missä käveliin kerran ympäri oikeaan suuntaan kunnes se itse lähti kaartamaan ympyrää keskelle kenttää ja oletin että kaipa olisi hyvä aloittaa työskentely kun superikin oli sitä mieltä.

Rennon juoksutuksen jälkeen menimme taas pölkyn luokse ja heitin liinan lumihankeen sen viereen Asetin Santun hyvin ja menin sen viereen kuin olisin selkään meinaamassa nousta niin herra astelee takapuolensa kanssa pois, noh eikun uudestaan asennus ja uusi yritys. Nyt pääsin jo melkein laittamaan jalkani jalustimeen kun herra taas asteli takapuolensa pois. Hieman ärähdin sille ja kokeilimme uudestaan, ei vieläkään onnistunut. Muutaman yrityksen jälkeen pääsin kuin pääsinkin selkään ja istuin siellä hetken kehuen Santtua. Nousin sitten kuitenkin pois ja kiristin ratsastusvyötämme yhdellä rei'ällä ja nousin taas selkään ja nytpä ei herra sanonut mitään, hahaa! Seisoimme siinä kuitenkin vielä hetken ja sitten lähdimme köpöttelemään kenttää ympäri. Pääsin muutaman kerran kentän ravissakin ympäri kun äitini saapui hyvissä ajoin meitä kuvaamaan Puffen kanssa. :)

Äidin kuvatukset! :D

Missä nenä?

Voi tämä on kyllä paras kun Santtu näyttää menevän niin nätisti, mutta harmittaa että se tärähti!

Tässä on video ratsastuksesta kaikkia clippejä käyttäen. En jättänyt mitään pois, pahoittelen omaa heilumista sillä en pitkään aikaan ole ilman satulaa mennyt. :D

Ja näin, hevosestani tuli HIRVI

Suttasin naamani koska ilmeeni oli kammottava

Niin komea poika :)

 Ratsastuksen jälkeen vein Santun hetkeksi karsinaan kun purin varusteet sen yltä ja annoin porkkanaa kiitokseksi hienosta työstä. Vein herran sitten aitaukseensa jonne se jäi tyytyväisen näköisenä piehtaroimaan. Kun olin saanut tavarat paikoilleen ja kentän oven kiinni, vein Santulle vielä päivä heinät nenän eteen sekä annoin vielä omenan extra herkkuna jonka jälkeen lähdin äidin kyydillä kotiin. :)


Oliko tässä postauksessa hyviä kuvia ja oliko niitä tarpeeksi? Kerro kommenteissa mitä olet mieltä! :)

Superi yllättää taas!

No moi vaan taas! Nyt ollaan Santun kanssa ralliteltu kentällä tässä kaksi päivää ja kaikki on mennyt odotettua paremmin. Herra on pysynyt käsissä eikä ole juntannut paikoilleen jos on hieman äiti kyydissä käskenyt pidätellä vauhtia! Ei voi kun hurrata hienolle supermiehelle hyvästä treenistä sekä mielentilasta.

Sunnuntaina kävin siis tallilla kymmenen jälkeen aamusta, siivosin oman karsinan, toin satulan ja suitset karsinan viereen ja hain herrasen mökkiinsä missä se tyytyväisenä popsi heiniänsä kun harjasin pölyt pois. --
En ole tainnut edes kertoa että hoidan Santtua nyt ilman mitään naruja karsinassa eikä se pyöri karkuun. Meillä oli siis tämmöinen ongelma kun aloitimme työnteon taas yhdessä. Karsinan ovikin saa olla auki eikä se köpöttele mihinkään, kyllä minä laitan oven kiinni jos lähden kauemmas kun harjaa hakemaan. :) Hienosti se on nyt omaksunut että töitä tehdään eikä vaan oleskella, välillä kyllä saattaa astahtaa pois päin mutta ärähdän pienesti nostamalla ääntäni matalassa paineessa niin uskoo sen hienosti. Satuloidessa Santtu vielä mutristaa suutaan ja vetää korvansa niskaan välillä näykkien ilmaa siltä puolelta missä olen heilumassa, muuten tämä ongelma ei minua haittaa kunhan ei vain popsi joskus minua mahaansa :c
-- Kun Santtu oli hoidettu ja suojat 'asennettu' jokaiseen koipeen, nappasin satulan karsinan ulkopuolelta ja annoin mököttävän herrasen haistella hieman tätä outoa kojetta joka syö aina selän sisäänsä. :D Tämän session jälkeen hän rauhoittu ja asettelin satulan selkään. Hieman kuitenkin näykkimistä ilmeni sekä korvat olivat tietty niskassa kiinni, mutta ei pahempia oireita tälläkertaa mikä oli hieno juttu!
Kun suitsetkin olivat messissä martingaalin kanssa lähdimme juoksutus liinan kanssa kentälle. Juoksutin supermieheni molempiin suuntiin ja siinäpä ärsytti se että herra puski aina lujaa portille/tallin ovea päin että pois olisi halunnut mennä. Se ei keskittynyt minuun kunnolla, mutta kun se sen teki niin muutaman ärähtelyn jälkeen päätin, että käyn selässä. Niimpä otin liinan irti kuolaimista ja talutin Santun pölkyn(siis en oikeesti tiedä suomenkielistä sanaa 'mounting block' sanalle! :D) luokse missä hieman kuolain renkaista yritin auttaa herraa oikeaan asentoon pölkyn viereen ja kun se oli siinä missä halusin, kapusin pölkyn päälle josta Santtu nosti niskaansa ylös ja oli valmiina lähtemään raketin lailla eteenpäin, nappasin ohjia hieman kireämmälle nyrkkiini ja taputtelin sen takapuolta sekä kaulaa aina siihen asti kun se maiskutti suutaan ja rentoutti niskansa alas. Siinä hieman 'pompin' sivussa ja sillätavalla 'kysyin' Santulta että antaako se minun nousta selkäänsä ilman mutinoita ja kun ei se tähän mitään ilmoittanut, nostin jalkani jalustimeen josta tämä astui ulospäin pölkystä, jouduin mennä alas pölkyltä ja asettamaan herran uudestaan sen viereen. Tietty pieni toruminen käsi samalla huulillani kun asettelin Santun takapuolta pölkkyä päin. Uusi yritys ja olin selässä! Hienosti Santtu seisoi paikallaan rentoutuneen oloisena kun näpräsin satulavyötä hieman kireämmälle ja kun se oli tehty, heiluin hieman vielä selässä katsoen että onko raketti valmiudessa vaiko laiska lehmä paikan päällä. Lehmän se sitten valitsi mikä oli HYVÄ asia, ainakin minulle! :DMenimme sitten ensin käyntiä molempiin suuntiin ja sitten päätin antaa Santun vähän ravata, mutta peitsiähän siitä vain tuli. Noh, pohkeella eteen mutta pidätystä ohjilla, pääsimme sitten raviakin hienosti molempiin suuniin. Mutta valietttavasti soikeanmuotoista ympyrää vedimme kentän keskellä sillä herra ei halunnut taipua YHTÄÄN kulmissa paitsi pienillä volteilla. Lisäsin sitten hieman tempoa kulmissa että saisin ehkäpä laukan nousemaan ja Santtu meni ihan melkein kun ammattilainen muutaman noston kanssa! Hienosti löytyi laukka, nelitahtinen ja hätäinen mutta nosti se laukan kuitenkin! Hirrvieästi kiitosta ja kehuja se sai. Ratsastin Santun kunnon hikeen asti että herra oikein höyrysi! Jouduin lopettamaan aika ripeään hommat sillä minulla oli 30min aikaa hoitaa supermies pois ja kävellä bussipysäkille. :)

Maanantai
Tänään menin tallille myöskin aamuun ja mitäpä muuta maanantai tietää kuin töitä? Noh, iloisenahan minä tallille kuitenkin köpöttelin, eilinen hieno Santtu tietty mielessäni. Tein työni hieman matelemalla sillä minua vaivasi hammassärky. Minulla taitaa nimittäin olla purukalustossani kahden hampaan välissä reikä, siis siellä välissä.. ja ai keppi sentään että siihen särkee! Siihen särki viimeksi lauantaina milloinka koko ien turposi.  Noh, buranaa naamaan eihän siinä mitään muutakaan voi, paisi että minulla ei ollut tallilaukussani särkylääkkeitä joten kyselin äidiltäni josko hän voisi tuoda minulle apuja kun hakee minut tallilta.
Tallihommat hoidettua hain tuttuun tapaan punaruskean ystäväni tarhasta joka tälläkertaa halusi mököttää kauimmaisessa nurkassa mistä minun itse piti se hakea. Santun karva oli kiharalla eilisen jälkeen kun en kerennyt kuin nopeasti hutaista sitä sualla ennen ulos viemistä, noh omista virheistä oppii aina jotakin uutta, vai mitä?  Oli jotenkin mukava harjailla hevosta joka osasi niinkin levollisesti rousukutella heiniään vaikka minä itse kompuroin sen kyljissä! Kyllä, minä nimittäin kompastuin omaan jalkaani ja lennähdin herran mahaa vasten, eihän tuo mitään muuta tehnyt kuin pörähti ja jatkoi ateriointiaan. Hah, on se hieno poika. :) Harjattuani pohdiskelin hieman meidän kuolaimiamme kun niitäkin on kertynyt jokunen erilainen kappale laatikoihin. Otin sitten vanhat mustat suitsemme kouraan ja asensin niihin omppu kolmipala kuolaimemme ja tuikkasin herralle suuhun! Hieman hirvitti kylläkin asia jarruttomasta hevosesta avoimella kentällä, mutta kyllä sitä odotan kun sen oikeasti lähtee päättömästi kuolaimen takaa jyräämään eteenpäin ja minä heiluisin satulassa ilman pitoa, noh jos se päivä koittaisi olisi se sitten ehkätämä. Ei haittaa! Eikun kentälle rallia vetämään. Lisäsin asetelmiimme vielä jousto chambonin ihan näin virkistyksen vuoksi.

Juoksutin taas Santun molempiin suuntiin kentällä liinassa ja chambonin avulla siitä muotoutui kyllä aivan ihanan letkeän näköinen kouluponi! Niin hienosti se päätään piteli melkein jo muodossa, hienosti se kyllä on huomannut että kun pään laittaa alas niin niskassa paine vähenee.
Niin hienosti kun herra meni liinassa, tiesin että se ei menisi yhtä hienosti selästä käsin. Tai siis arvuuttelin, eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu! Nousin sekään muutaman sivuun astumisen jälkeen kun ei Santtu tykännyt taaskaan että äippä nousee selkään heilumaan. :D
Tämä hevonen se osaa minut aina yllättää kyllä välillä. Käynnissä ei ollut tälläkertaa niska ylhäällä vaan alhaalla.. Alhaalla! Herra köpötteli hienosti rentona välillä pöristenkin jopa, kääntyi kulmissa nätisti hieman taipuen. Kun olimme menneet molempiin suuntiin käyntiä nostin raville peitsille josta lisäsin aina tempoa kun sen ravi oikeasti nousi, sanoin herrallekkin että nyt ei peitsailla vaan ravataan!
Sain muutamat kylmät kyydit herralta kun se innostui ravaamaan pitkillä sivuilla tai sivuhalkaisijalla sitten 'pikkuisen' lujempaa mutta kyllä se ihmeen hyvin pysyi käsissä kolmipalallakin mitä suuresti ihmettelin. Kaikki meni muuten hyvin mutta ärsyttää vain suuresti kun se hölmö ei taivu ollenkaan. Mutta tämä asiahan on korjattavissa ratsastamalla ja taivuttelemalla. Kyllä aina tallin oven luona taipui kun oli sisälle jo menossa mutta käänsin sen poispäin. Niin miten herra siinä taipui pitäisi sen taipua jokaisessa kulmassa mutta ei kun herra menee pohkeenväistöä ja sitten kun tulee reuna vastaan se syöksyy ympärin ja eteen. Noh, keiköhän tämäkin ongelma tästä pikkuhiljaa korjaannu kunhan kärsivällisyys kestää. :)
saimme muuten myös laukkaa hienosti nostettua! Oikeaan sekä vasempaan suuntaan mikä oli taas superia superilta. Parhaimmat laukkapätkät tulivat kylläkin niin että herra meinasi lähteä kiitoravia pitkältä sivulta ja kaarsin sen pääty ympyrälle jossa se taipui kivasti ja antoi laukan pyöriä puolikkaan ympyrän verran. paljon aina kehuja kun nostaa lukan sillä sen täytyy nyt oppia että se on hyvä eikä huono juttu. Sen olen huomannut että kun Santtu nostaa laukan ja pyydän pohkeella tai maiskuttamalla lisää eteen ettei laukka tippuisi se pudottaa heti raviin. En tiedä mitä sen kanssa sitten tekisi ettei se tiputtaisi heti kiitoraviin. Siinä on taas yksi pulma lisää pieneen pääkoppaani pohdittavaksi! :D

 Ratsastuksen jälkeen kävelin hetken herran kanssa kentällä ja se seurasi minua ilman että pidin siitä kiinni. Se oli hieno kokemus, aivan niinkuin pyöröaidassa kun se vihdoin ensimmäisellä kerralla lähti seuraamaan minua. Ehkä se nyt ymmärtää etten enää luovuta tai anna sitä pois. Ikinä. <3

Hieno päivä taas kerran Santtu Thö Supermiehen kanssa! Ei voi moittia mitenkään. :)

Jiihaa!

Täällä kirjoittelee huonon omatunnon omaava blogin pitäjä joka ei ole kirjoitellut mtiään kivaa viimeaikoina kun ei yksinkertaisesti ole ollut mitään mistä kirjoittaa. Santtu oli ns. lomalla ja nyt taas pääsin sen kanssa touhuamaan ja sain jopa videoijan! Joka kylläkin hytisi kylmissää ja oli todella väsynyt edellisen yön valvoessaan! :D
Tämä postaus on siis eilisestä(6.3) ja tein tämän nyt vasta, sillä menimme heti nukkumaan kun pääsimme kotiin Rauskun kanssa. Minäkin siis valvoin sitä edellisen yön ja olimme ihan rättiväsyneitä kotiin tullessamme. Mutta siis asiaan:

Lähdin aamulla tallille 9:20 lähtevällä bussilla Rauskun kanssa ja olimme tallilla n. 9:50 jolloinka aloin tekemään normaaleja tallihommiani. Rausku istui porkkanapussien vieressä kuunnellen musiikkia ja välillä valitellen väsymystä sekä kylmyyttä. Yritin pyytää häntä ottamaan talikon käteen ja siivoamaan ettei olisi tylsää tai kylmä, mutta tiedättehän te miehet. Ei kiinnosta. Ja varsinkaan silloin kun on valvonut pidempään. :D
Eipä siinä sitten mitään, laitoin ensin hevosten ruuat kasaan jossa todellakin huomasin että itseänikin väsytti sillä laitoin ruoat vääriin astioihin mutta asia oli helposti korjattavissa! Ruokien jälkeen aloitin siivoamaan karsinat joka meni aika sukkelaan. Olin työt tehnyt n. 10:35 ja kärräsin kottikärryllisen vielä heinää tallin puolelle jonka jälkeen soitin äidilleni kysyäkseni onko hän milloinka tulossa kylälle päin jotta saisimme Rauskun kanssa kyydin. Äidin mukaan hänellä menisi vielä tunti mikä oli hienoa sillä minulla oli aikaa puuhata Santun kanssa jotakin!
Hain herran sitten tarhasta ja ihme kun se ei lähtenyt minua karkuun niinkuin edellisenä päivänä kun yritin hakea sen kengitykseen! Siinäpä oli vasta päivä kun kengittäjä tuli ja kengitti kaikki muut hevoset ensin ja Santtu oli viimeisenä ja sitten se ei vielä antanut kiinni vaan juoksi ympäriinsä. Sain sen kuitenkin kiinni aika nopeasti kun lähestyin muina miehinä herraa ja loppumetrit takaperin ja NAPS, se oli kiinni!
Uusilla kengillä oli hyvä kävellä, saimme tilsatkin niihin joten nyt on hyvä rallitella, ei tarvitse huolehtia sen enempää lumipaakuista kavioiden alla.
Mutta niin, vein Santun karsinaansa ja harjasin tietty herran hyvin perusteellisesti, laitoin suojat ja annoin sen seistä hetken karsinassaan heiniä syöden kun kävin avaamassa pyöröaidan portit ja vein satulan sekä suitset valmiiksi aidalle.
Menimme sitten itse herrasen kanssa aitaan, laitoin portit kiinni ja pyysin Santun ympyrälle.
Juoksuttelin Santtua hetkisen molempiin suuntiin ja pysäytin sen sitten kun ajattelin että käyn rapsuttelemassa sitä hyvästä asenteesta sekä tottelevaisuudesta. Kävin kehumassa poikaa ja kun lähdin taas ympyrän keskelle IHME TAPAHTUI. Ihanaakin ihanampi ihme. Santtu seurasi minua ihan muina miehinä suutaan maiskutellen. Ennen minun piti pyytää Santtua monta kertaa seuraamaan minua mutta nyt aivan täysin ensimmäisellä kerralla ilman pyytämättä/ajattelematta se lähti seuraamaan. The Moment Of Join Up.
Muutama ilon kyynel valui poskiani pitkin ja halasin Santtua kiitokseksi. Oli ihan mahtava fiilis! Oikeasti! Harmittaa vaan kun sitä ei videolla näy. Ehkäpä ensikerralla videoija ei olisi niin laiskaa tyyppiä! :D

Videolta näette että hyppäsin myöskin lopuksi Santun selkään ja se näyttää aivan kamalalle. Pieni ympyrätarha ja iso askelinen hevonen joka ei taivu.. Ne eivät sovi yhteen. Mutta antakaa anteeksi, projektilta ei voi paljoa vaatia. :) Ratsastuksen jälkeen Santtu oli hyvässä hiessä josta tiedän että se oikeasti teki töitä ja hyvin.

Santusta ei kyllä nykypäivänä löydä kuvasussessiota missä tuo kieli ei olisi ulkona! :D

Minun mieleeni tämä päivä oli aivan mahtavaa sorttia vaikka vähän väsyttikin. Santtu meni hienosti, oli ihana ja kuuliainen. Juuri tälläisiä päiviä haluan lisää ja niitä kyllä tulee olemaan! Olen varma siitä. :)