Pukki nappula -OFF

 Taas rodeo hevosen selässä, tällä kertaa tunnin merkeissä. Meille kävi pitämässä tuntia Merja Kaunisaho ja löysin Rassesta uusia puolia sekä opin istumaan taas vähän paremmin hevosen selässä. Merja oli todella mukava opettaja ja sopivan saativa, pian pääsemme taas hänen silmiensä alle jota odottelen jo innolla.
Haimme Rassesta rentoutta käynnissä ja ravissa. Käynnissä ruuna työskenteli todella kivasti vaikka alussa pohkeesta mentiin helposti läpi ja oli melko painava kädelle.
Ravissa tuntuma keveni vaikka se vaati paljon tukea. Meni hetki ennen kuin se alkoi rentoutumaan niskasta ja käyttämään selkäänsä.
Tämä vaati hevosen pään keinuttamista puolelta toiselle melko isoilla pyynnöillä, jäkittämistä ilmeni melko paljon sekä pysähtymisiä, mutta muutaman lämmittely kierroksen jälkeen Rasse alkoi työskentelemään todella rennon letkeästi.
Työstimme ravia melko pitkän aikaa ja olimme molemmat hiestä märkiä, onneksi saimme pienen hengähdys tauon ennen laukkaamista.

Alla olevasta videosta näette melkein koko laukkaamis sessiomme jonka hevosen omistaja kuvasi. Jätin videoon äänet jotta kuulette opettajan ohjeet, taustalla myös omistajan höpötystä.

(linkki videoon)

Rassen pukittelu nappi löytyi ja saimme sen pois päältä pienillä asioilla. Tajusin, että en ole ollut tarpeeksi jämäkkä vartalosta ja että kädet saa nostaa näinkin ylös!

Videon alku puolella oikean puoleinen jalustinremmi lähti satulasta irti jonka takia pätkäisin lyhentääkseni videota. Remmi lähti satulan lukosta täysin irti, koska satula on vanha ja jalustinremmien lukot eivät pysy kiinni, näin kävi myös aikaisemmin Rassen kanssa maastossa, että jalustin lähti irti ylämäki laukassa. Olen tippunut myös tämän satulan takia Make oriin selästä, pellolla laukatessa. Onneksi mitään ei käynyt ja uusi satula on pian perillä. Vähintään oli niskat jumissa tippumisesta.

Laukkaamisen jälkeen ravasimme vielä jonkun aikaa etsien taas rentoutta ja ruuna toimi hetken hieman tahmeasti mutta lähti sitten rentoutumaan ja taipumaan todella kivaan muotoon. Aikaisemmassa videossa näkyi todella vähän ravia ja ravi oli, kommentoijankin mukaan epäpuhdas. Tässäkään videossa hevonen ei ole varmaankaan täysin puhdas, minä tai opettaja ei sitä huomannut enkä ehkä huomaa sitä kunnolla vieläkään. Hevoset saivat nyt viime torstaina kranio-sakraali hoidon ja Rassella oli nikama pois paikoiltaan mikä voi johtaa pukitteluun.

Tunnin jälkeen kävelimme pitkät loppukäynnit ja herra pääsi pesulle, sillä oli todella kovan hien peitossa, niinkuin allekirjoittanutkin.

Polvi irti satulasta

Nyt on aika herätä muutto horroksesta ja kirjoittaa loppuun arkistoon jääneet postaukset. Sairastin jo ensimmäisen flunssankin tässä välissä mikä pitkitti hiljaisuutta.
--
Suuri oivallus omaan istuntaan, polvi irti satulasta. Tämä on asia mitä hyvin moni on sanonut minulle, puristan polvella satulasta ja olen yrittänyt saada sen loppumaan tietämättä miten.

Kutsuin Nina Könösen pitämään minulle ja Creditille tuntia 26.08. lauantaina ja koin suurimman 'ahaa' elämyksen. Nina on ollut tähän mennessä yksi parhaista opettajista kenen tunnilla olen ollut. Ennen tuntia hän kysyi, mihin haluan keskittyä. Sanoin suoraan, että oma istuntani on suurin ongelma ja niinhän se olikin.

Paremman istunnan kautta parempaan ratsastukseen, niinhän se pitääkin mennä. Erilainen istunta oli vaikeaa, mutta jotenkin tunsin hevosen paremmin, sen liikkeet ja miten se kulki. Olen ennen ajatellut että istun oikein, mutta olen ollut täysin väärässä ja huomasin heti että näin on parempi vaikka se oli ensin todella hankalaa. Sain pohkeen oikeaan asentoon, jalustimet pysyivät jalassa ja sain hevosen liikkumaan paljon paremmin.
Kolmella pienellä ohjeella paransin istuntaa ja nekin kaikki ovat hyvin yksinkertaisia asioita. En ole koskaan ymmärtänyt mitä toiset höpöttävät, että mitä täytyy tehdä. Nina tuli vierelleni ja näytti, sittenhän sitä tämäkin ymmärsi asian. On vain opeteltava nyt istumaan täysin eritavalla.

Samalla kun korjasimme istuntaa, haimme hevosen takajalkoja töihin. Sisäpohje, ulko-ohja. Tuttuja hommia mitä olen tehnyt pienestä pitäen, mutta hevonen kuunteli ja reagoi paljon paremmin kun istuin oikein. Olen hyvin järkyttynyt siitä, että olen koko tämän 16 vuoden harrastuksen ajan istunut jokseenkin väärin. Idea on ollut aina oikea, mutta kummasti homaa lähti helpottamaan kun nakkasi lantion ylös, auki ja polven irti satulasta. Ajoittain olen istunut oikein, mutta se on ollut tuskastuttavaa. Nykyään olen ilmeisemmin paremmassa lihaskunnossa suorittamaan oikeaa istuntaa, jos näin voi sanoa.

Tunnilla oli tietty hetkiä kun olin taas polvilla kiinni satulassa, mutta annettakoot se anteeksi. Credit antaa hyvin paljon anteeksi ja kiitän tätä hevosta siitä. Nyt tunsin ruunan liikkeet paremmin ja pystyin herkemmin vaikuttamaan siihen.
Hikeä pukkasi mutta intoa löytyi sitäkin enemmän, tuntea hevonen uudella tavalla. Tunsin herkemmin miten Credit käytti itseään ja miten se reagoi pyyntöihini. Istunnan löytäminen vaati uhrauksia, minusta tuli taas etukenoinen vaikka juuri olen saanut sitä korjattua. Kantapää oli paljon ylhäällä, mutta sanottakoot että olin tähän tuntiin todella tyytyväinen. Credit liikkui rennosti runkonsa läpi ja käytti takajalkojaan, asettui ja minä tunsin tämän kaiken voimakkaammin kuin ennen.

Löysin suuremman luoton omaan ratsastukseeni ja tuli fiilis, että ehkä minä kuitenkin osaan. Hymyilytti jatkuvasti ja Nina antoi hyviä ohjeita, selkeästi ja niin että minäkin ne ymmärsin ja oivalsin. Olen hyvin yksinkertainen ihminen ja joskus en vain ymmärrä mitään mitä joku höpöttää. Tuolloin oli todella hyvä päivä ja Credit varmasti kiittää etten pomppinut tasapainottomasti enää kyydissä.

Super pappa

1.

Oli aika taas tuupata herra Ceelle pintelit jalkaan ja vetristää runkoa. En ole hetkeen vaatinut hevoselta ehkä näin paljoa mitä tällä ratsastus kerralla vaadin.

Kävin viime sunnuntaina pitästä aikaa ohjatulla ratsastustunnilla lähitallilla missä sain alleni 6 vuotiaan tamman, jonka kanssa kävi pari AHAA elämystä mitä sitten hyödynsin Creditin kanssa.

Eteenpäin ratsastettava tamma tunniltani muistutti pohkeiden tärkeydestä ratsastuksessa minkä kautta löysin kädelleni paremman paikan. Vertasin myös vanhoja kuvia Creditin kanssa mistä huomasin, että istuntani on muuten parantunut mutta olen vieläkin hyvin etukenoinen. Joskus kädet seikkailevat missä sattuu(niinkuin 6. kuvassa näkyy) josta aiheutuu muita hankaluuksia kuten pohkeen taakse nostaminen ja katse löytyy hevosen niskasta.

Alan pikkuhiljaa uskomaan, että osaan ratsastaa. Se miten hyvin, siihen en vielä lähde, mutta jokaisen kerran jälkeen kun joku onnistuu tai näen kuvista, että istun vähän paremmin kuin edellisellä kerralla, tulee hyvä fiilis. Tunnen myös enemmän miten hevonen reagoi apuihin ja kulkeeko se tuntumalla tai kuolaimen takana. Creditin suurin ongelma on kuolaimen takana kulkeminen mitä en ole saanut vielä hanskaan, mutta nykyään tulee jo todella hyviä ja pitkiä pätkiä jolloin ruuna kulkee todella hyvällä tuntumalla ja pikkuhiljaa olen saanut sen kulkemaan ryhdikkäästi.

Aina, tai melkein koskaan ei ole täydellistä ratsastus kertaa ollut, mutta alamme ehkä hipomaan jo jotakin pronssin reunusta tämän ruunan kanssa.

2.

3.

4. ''Murhaan ton ruoholäntin!'' tv. Credit

Tiistaina oli aivan ihana sää ja tuli melko kesäinen fiilis kun heitin alkukäyntien jälkeen hupparin pois. Alkukäynnissä aloin pyytämään hieman etenevämpää käyntiä, C on melko tunnettu todella hitaasta käynnistä, joten pistin siihen vähän vauhtia ja annoin sen venyttää kaulaa eteen-alas todella kevyellä ohja tuntumalla.

Hevosella oli suussa oliivi bridong mikä on uudempia kuolaimia josta johtui alkuun hervoton pään nykiminen kunnes itse löysin paremman ja kevyemmän tuntuman hevosen suuhun. Ratsastin ensimmäsitä kertaa kys. kuolaimella mikä oli loppujenlopuksi todella kiva tämän ruunan kanssa.

Kävelimme melko pitkään tehden voltteja sekä suunan vaihdoksia kunnes aloin ottamaan ruunaa enemmän tuntumalle josta lähdimme tekemään muutaman askeleen väistöjä pitkillä sivuilla. Lyhyillä sivuilla teimme taas tempolisäyksiä mistä välillä tuli pari ravi askelta kun ruuna oli melko vireällä päällä(tehtävä näkyy vasemmalla). Teimme väistöjä melko vähän, mutta teimme kuitenkin siihen asti että sain muutaman puhtaan askeleen. Credit oli melko jäykkä ja enemmän taas vasempaan suuntaan, mutta sain sen taipumaan loppuun erittäin mukavasti myös tähän vaikeampaan suuntaan.

Kun olin mielestämme saavuttaneet hyvät väistöt käynnissä ja kävelleet tarpeeksi lähdimme ravaamaan ympäri kenttää muutaman kierroksen kunnes aloimme tehdä kolmi/kaarista uraa, aina asettaen ja taivuttaen. Tuntui kun olisimme kaatuneet välillä sisällepäin, mutta meidän molempien ryhti parani muutaman kaaren myötä kun itsekkin osasin vain katsoa siihen suuntaan mihin olimme menossa, enkä kaatua yläkropalla. Kiemuraura tehtävässä sain Creditin todella hyvin avuille ja tuntui kun se liikkui runkonsa läpi rehellisesti, mutta hevonen lässähti heti uralle päästyään.

5.

6.

7.

Kiemurauria teimme melkoisen määrän, mutta väliin mahtui myös täysinäisiä ura kierroksia sekä isompia voltteja. Otimme myös loppuun laukannostot molempiin suuntiin hyvin kevyesti mitään sen enempiä pyytelemättä, varoen vielä etukoipea ja kokeilemalla miten se kestää.

Oikeaan kierrokseen tuli ensin nelitahti laukkaa missä oli melko kammottava istua, mutta heti kun pyysin pohkeella eteen ja annoin edestä tilaa tuli siitä melko hyvä kolmi tahtinen laukka. Vasempaan suuntaan tuli taas kiitoravi josta ruuna piti kaataa laukalle pienemmälle ympyrälle jota lähti sitten suurentamaan. Suuret ja ruhtinaalliset taputukset kaulalle heti kun laukka nousi.

Laukan jälkeen kävelimme taas hetken kunnes siirryimme tekemään loppukäyntejä avopellon puolelle jossa Credit innostui ja ikäänkuin heräsi horroksesta. Päätin sitten ottaa verryttely laukat loppuun missä ruuna saisi avata jäseniänsä kouluhumpan päätteeksi. Tämän kuolaimen kanssa oli pidättelemistä ja pysähdyimme aina tilanteeseen missä ruunan turpa oli maassa kiinni ja minä kädet ojossa kaulalla. Loppu hyvin kaikki hyvin, ruuna sai liidellä muutamaan otteeseen korvat tötterössä jonka jälkeen nappasin satulan autoon, kuolaimet taskuun, kiinnitin ohjat turparemmiin kiinni ja annoin sen syöpötellä hetken kitukasvuista vihreää.

8.

9.

10.

Ihanaakin ihanampi päivä ja siitä saan kiittää taas tuota super pappa hevosta. Hymyssä suin lähdimme talliin kylmäämään ruunan jalat ja hän pääsi sitten vetämään mutakylvyn tarhaan sillvälin kun kannoin talliin kaivosta vettä ja vein karsinoihin heinät yötä varten.

Selkärangatonta menoa

Olen aina ollut etukenoinen ratsastaja ja saanut siitä palautetta ratsastusta seuraavilta opettajilta tai muilta katsojilta. Aloitin tämän harrastuksen 5vuotiaana ja silloin istuin etukenossa koska käteni olivat satulan etukaaressa, pikkuhiljaa aloin oppia istumaan ilman käsieni tukea ja istuin takapuoleni päällä.
Hartiani tuottivat kuitenkin ongelmia ja löysin itseni aina etukenosta kun vauhti kiihtyi käynnistä raviin tai laukkaan. Tutuin lausahdus kaikilta ratsastuksenopettajiltani taisi olla tämä:
''Ja Jessika muistaa taas hartiat pyöräyttää sinne taakse''
Monivuotinen ongelma oli hartiat ja kun ratsastus jäi vähäisemmälle taloudellisen tilanteen vuoksi unohdin melkein kaiken kun pääsin sillointällöinen hevosen selkään. Hartiani olivat edessä, selkä pyöreä ja istuntani muutenkin kammottava, aivankuin minulla ei olisi ollut selkärankaa ja olisin vain löllynyt hyytelönä hevosen selässä.

Kammotus vuosien takaa. Kuvassa Suomenhevos tamma Papina

Pikkuhiljaa opin kuitenkin pitämään istuntani kurissa ratsastusten myötä kun sain hienoja vinkkejä mitä käytän edelleen.
Käännä pääsi ja katso hevosen häntää 2-3sekuntia ja anna selkäsi venyä suoraksi ja käännä sitten pääsi eteen ja pidä asento. Tätä ehdotan teillekkin joilla on sama ongelma kuin minulla eli etukenoinen istunta, sillä mulla on toiminut aivan mahtavan hyvin ja hartiat muistaa pyöräyttää aina taakse samalla. Minulla meni monta vuotta saada hyvä istunta ja sitten ratsastustauon vuoksi se lysähti taas alkupisteisiin. Laukassa istun kevyessä istunnassa eli etukenossa tai jos pitää pitää pylly penkissä olen selkä kumarassa ja se on kamalaa nähtävää!
Olin 1-2vuotta ratsastamatta kunnes aloin etsiä sitä omaa hevosta ja kävin ratsastamassa muutamaa eri hevosta. Juuri siloin sitä oikeaa ei löytynyt joten aloitin taas käymään epäsäännöllisesti ratsastustunneilla.

Toinen suuri ongelma minulla on sitten vinous joka tuli Santun mukana kun hevonenkin on vino. Aiemminkin olin vino aina menevämmillä hevosilla kun jouduin etsiä hevoselta oikeat napit ratsastukseen jotta saisin sen pelittämään.
Kun ratsastin koulun hevosilla, Hingunniemessä istuntani oli mielestäni hyvä ja sain siitä kehujakin ja en ollut ollenkaan vino joten luulen että vinouteni johtuu jännityksestä kun en keskity istuntaan vaan nimenomaan siihen jännittämiseen. Suurimmiten vinous tulee esiin uusien hevostuttavuuksien kanssa ja jos hevonen on itsestäänkin vino ja kaipaa apuja siihen.

Vinous. Kuvassa lämminverinen tamma Netta

Nykyään istuntani vaihtelee ihan ratsastuskertojen määrästä ja siitä miten jaksan keskittyä siihen, varmaan ihan ymmärrettävää. Jos olen ollut hetken ilman hevosta jalkojeni alla on istuntani etukenoinen ja kammottava hevosenkin mielestä. Santtu ilmoittaa heti jos nojaan liikaa eteen lisäämällä vauhtia tai nostamlla niskansa ylös. Laukassa olen huomanut että Santtu liikkuu paremmin kun olen kevyessä istunnassa, mutta joskus laukkaamme kyllä pylly penkissäkin. Santun ravissa on jotenkin hankala ratsastaa selkä suorassa koska se on niin vino ja kevennyts tuntuu joskus mahdottomalta, mutta kun sitä on pyöritelty tarpeeksi voimme rentoutua hiljaisempaan raviin ja itsekkin pääsen suoristamaan selkäni.

Yrittäkää kestää

Ohjausta olemme saaneet hyvin vähän ja olen ajatellut että nyt olisi hyvä hankkia meille kunnon treenari joka teettää töitä hikeen asti. Haluan saada istuntani kuntoon ja hevosen suoraksi sekä rennoksi. Ratsuttajahan on Santulla käynyt ratsastamassa kerran jonka jälkeen ratsastettavuus oli parempi hänen ohjeita noudatettuna, mutta oma istuntani taitaa olle meille molemmille se suuri este tähän kehittymiseen. Santtu kulkee paremmin kun ratsastaja on rento ja tietää mitä tekee ja ratsastan herralla paremmin ilman satulaa, mutten ole päässyt harrastamaan satulatonta rallittelua juurikin herran liikkumattomuuden takia koska en aina ole sen luona vaan kotona ja minua hirvittää nousta energiapaukun selkään. Onneksi herran liikunta asia paranee kunhan se siirtyy kotikunnalleni ja lähemmäs minua joten pääsen touhuamaan senkanssa päivittäin.

Saa heittää vinkkejä miten saan virheet korjattua, istuntani paremmaksi ja hevosen suoraksi