Muistetaan toisiamme hyvällä ja ei unohdeta mitä yhdessä koettiin

Tämä postaus on hankala aloittaa järkevästi ja niin että se olisi viimeisen päälle hyvä.. Kyseessä on  raskasta ajateltavaa.

Elämäntilanteeni on muuttunut nyt niin radikaalisti että minun on pakko ajatella omaa- sekä hevosten parasta. Täten joudun sanomaan elämäni hevosille sen, mitä raskain sydämin ja itkuisin silmin voi vaan sanoa...

Turo lähti takaisin omistajalleen 05.11. ja se päivä oli haikea. Aamulla talliin mentäessä hevoset käyttäytyivät normaalisti ja ihmettelivät kun hypin niiden vieressä kokoajan tuoden niille herkkuja ja heinää tarhaan.
Kunnon hörinä-pörinä ja juoksu show alkoi kun traileri kurvautti pihaan ja pojat tajusivat että nyt on jotain tapahtumassa. Turo valmisteltiin lähtöön ja lastattiin koppiin. Superi jäi vinkumaan aitaan kaverin perään ennen kuin sen oma kyyti tulisi sen hakemaan.

Mietin vielä muutama viikko ennen hevosten lähtöä todella raskaita päätöksiä Supermiehen suhteen. En halua elämäni hevosta myydä ettei se joudu kiertoon tai huonoon paikkaan. Haluan olla tietoinen kuka tekee ja mitä tekee herran kanssa, Superi lähtee jo tutun ihmisen luokse ja tähän ihmiseen minä luotan täysin. Herra lähtee Sonjan perheen luokse missä se oli hoidossa aiemmin, vaikka perhe on muuttanut tulee Santtu viihtymään hyvissä käsissä ja hienossa paikassa hevoskavereineen.
Kyytiä pojalle oli mahdoton saada, kukaan ei lainaa autojaan tai lähde ajamaan edes korvausta vastaan ja kunnon kuljetus olisi maksanut oman elämiseni verran joten täytyi alkaa miettiä jo jokaisen kiven alta.
Onneksi äitini sai ihmeen kaupalla kyydin pojalle ja matkapäivänä toimi 12.11. En saanut unta kun vasta aamuyöllä, sillä unirytmini on täysin sekaisin. Nukuin muutaman tunnin kunnes oli aika nousta ja lähteä pakkaamaan hevonen traileriin. Superi hirnui laitumella trailerin ajaessa pihaan, pakattiin tavarat autoon ja hain sitten pojan tarhasta, vaihdoin märän loimen kuivaan sillä ilma oli sateinen ja kostea. Harjauksen kautta loimi selkään, pumpulit korviin ja suojat jalkaan, viimeiset rapsutukset ja syleilyt ja koppiin kävely. Huoh..

Supermies käveli koppiin hyvin niinkuin se on aina tehnytkin ja takapuomi lysähti kiinni, laitoin rakkaan ystäväni kiinni trailerin naruun ja kyynel silmässä sille sanoin ja lupasin, että tavataan taas pian. Se katsoi minua kauniilla ruskeilla silmillänsä levollisesti, ihankuin tietäen että tämä on sille nyt parasta. Suljin trailerin katsoen hevostani silmiin, toivottaen sille hyvää matkaa.

Blogi ei lopeta ja sitä ei poisteta. Tulen vielä jatkamaan ratsastusta vaikkakin en varmaan hetkeen. Alan käymään luultavimmin taas tunneilla kunhan saan raha-asiani sille mallille ja kaikki riippuu nyt täysin siitä kun hevoset lähtivät on minulla maailma avoinna. Aion muuttaa Kuopioon nyt ainakin hetkeksi kun sieltä kämpän saan ja katsoa miten asiat kehittyy. Kun käyn tervehtimässä Superia, hevostelen ja teille on informointia löydätte minut täältä ja facebook sivuiltamme. Blogin nimi ei vaihdu, mutta sisältö kyllä. Pikkuhiljaa muokkaantuu omanlaiseksensa mutta veikkaan että blogin pääteemana onkin sitten vain kehittyä ratsastajana ja harrastaa aina kun voi. Supermiestä unohtamatta joka on lähellä minua ja jota pääsen katsomaan kun haluan. :)

Näkyillään taas!

Kikkara prinssit

06.10 oli päivä jona aurinko paistoi, oli viileää ja raikasta. Miksipä ei siis suuntaisi tallille ystävän kanssa?
Saavuimme tallille Supermiehen vuokraajan, Teean kanssa ja morjestimme heti tallin edessä laiduntavia hevosia jotka otimme talliin pienen pohdinnan jälkeen, että mitä tänään tehtäisiin. Päätimme juoksuttaa suomiputen ja koska minä olin satuttanut käteni muutama päivä sitten, en voinut ratsastaa joten Teea hoiti sen osapuolen ja juoksutti myös ruunan ennen selkään nousua.
Arvonherramme Turo toimi mallikkaasti juoksuttaessa ja kuunteli hienosti. Molemmat puolet käytiin läpi rauhassa, mutta kuitenkin aika nopeasti. Pian Teea olikin jo herra Teen selässä ja ratsasteli rauhassa askellajit lävitse.
Minulle iski kamala kaipuu hevosen selkään, enhän ollut pariin päivään taas käteni takia ratsastanut. Otin sitten riskin nousta Turon selkään ja ohjata tätä hevosta yhdellä kädellä. Olen ennenkin kokeillut miten hevonen toimii pelkällä jalalla sekä istunnalla joten tiesin ettei ongelmia olisi, ja ei ollutkaan.

Vaikka minulla ei ollutkaan kunnon varusteita päällä ja kypäräkin jäi matkasta oli hauskaa ja Turokin toimi hienosti kun kävin ravin ja laukan nopeasti läpi hieman rasastushimoa vain rauhoittaen. Istunnalla löytyi hevosesta kaikki suunnat ja tahdit hienosti vaikkei se kauneinta katseltavaa ehkä ollutkaan. Eikä turvallisinta ilman sitä halpaa henkivakuutusta, kypärää.
Käytän kypärää aina, sen teille nyt vielä sanon ja toivon ettei tästä ala taas kypärämyrskyä, kiitos aamen.

Ennen hevosen liikutusta, harjaussession aikana avasimme herran hännässä olleen letin joka taisi keretä olemaan melkein viikon päivät kiharruttamassa häntä jouhia, oikein pöllähti ihanaan kikkuraan. Se oli sitten pakko ikuistaa ja Turon hassu ilme kruunaa tuon kuvan! Katsokaa nyt;
''Auttakaa joku.. Pliis''

Herra Teen jälkeen juoksutimme Supermiehen myös ja tietysti häneltäkin avattiin letit ja voi että kun se oli komea. Päätin sitten, että juoksutuksen jälkeen Teea nappaisi herran ja ottaisimme rakennekuvia. Muutama kipale onnistui mutta kyllä tuo tallin edessä otettu on komein. Superi seisoo niin komeasti ja voisi melkein sanoa, että ryhdikkäästi. Hörökorvilla on oma tarinansa, ruunalla on tapana aina möllöttää korvat luimussa ja ilman kiinnostusta mihinkään, mutta päätimpä sitten leikkiä itse hevosta ja katsoa Superin reaktion. Hirnuin ja poljin jalkaa. Hassu näky varmasti, mutta hei, se tepsi! Löysimpä hyvän keinon saada poika höristämään kauniita korviaan.

Nyt olemme isojen asioiden äärellä kaikki. Ensi postauksessa kerron suurista valinnoista sekä enemmän tilanteesta mikä saattaa vetää blogin täysin äänettömäksi tai muuttaa sen toisenlaiseksi. Muutama aukko on vielä kaivamatta joita katsellaan ja mietitään.

Palaillaan pian

Täys kymppi!

Turon kanssa meillä on mennyt nyt tosi hyvin ja olen löytänyt muutaman nappulan millä hevosta ratsastetaan enemmän pohkeen ja ohjan väliin. Kyllä tämä yhteistyö alkaa sujua! Ollaan päästy myös harrastamaan esteitä. Sain kuvaajan ja päätin pyytää sitten ihan videoida meidän hyppelöt. Hieman mulla itselleni tähänkin lajiin taas hakemista kun en tosiaan ole päässyt tekemään tätä mitä oikeasti rakastan tässä lajissa. Jos joskus lähtisin kisaamaan niin se olisi esteet.
Hyppelimme ilta-auringossa 40cm pystyä ja yhtä mittaamatona paaliestettä ja huomasin että olin hieman hakusessa kun ensimmäiselle esteelle lähestyttiin. Unohdin täysin miten ratsastaa hevonen esteelle mutta yli kuitenkin mentiin. Puomi putosi muutamaan otteeseen omien virheideni takia mutta mun mielestä näin oli ihan hyvä. Kokeilimme lopuksi pystyä vielä 60senttisenä ja yli mentiin ja oli hurjan hauskaa! Turokin tuntui tykkäävän hommasta sillä se meinasi kipsutella menemään eikä halunnut kuunnella pohjetta. Videolla näkyy yksi laukannosto vasemmalle kun ensin kipsuteltiin ja siitä tuli hirveen ruma laukannosto ravin kautta, mutta ei se silloin ollut niin tärkeä asia. Seuraavana päivänä oli nimittäin tiedossa sileä treeni siirtymisten kanssa.

linkki videoon

Seuraavana päivänä Santun vuokraajan kanssa hoidettiin Superin liikutus ja jalkahoidot jonkajälkeen kapusin Turjakkeen selkään siirtymis-harjoitteita varten. Ensin lämmiteltiin pidemmllä ohjalla kävellen(tietysti) ja siirryttiin raviin, vieläkin pitkällä ohjalla. Annoin Turon mennä pitkänä muutaman kierroksen ravia ympäri kunnes aloin kokoamaan sitä käynnissä. Kun käynti tuntui hyvälle siirryin raviin ja jouduin hakemaan hetken taas nappuloita, että mitenkäs se Tee toimikaan. Pikkuhiljaa sain ratsastatteua hevosen jopa hyvällä rytmillä käteen ja sitten aloitimme tekemään käynti-ravi-käynti siirtymisiä. Perus harjoitus, lyhyillä sivuilla käynti ja pitkillä ravi. Siirtymiset olivat tahmeita ja pitkiä, mutta kun ryhdistin itseni ja ratsastin, alkoi ruunapoika toimia.

Lämmin kesäpäivä vei voimat porottavassa auringossa kun mittari näytti varmasti 27celssiusta ja takapuolen alta huokui hevosen lämpö satulan läpi, joten oli aika tukalat paikat ja hiki virtasi. Sain kuitenkin Turon kulkemaan hyvin, ainakin oman käsitykseni puolesta ja Superin vuokraajakin sanoi hevosen kulkevan nätisti. Hän muuten otti nämä kuvat!
Ravi-siirtymis harjoitteen lopuksi teimme vielä kulmiin ympyrät ja siitä siirryimme, hevosen ollessa uralla laukkaan. Niin käynnistä kuin ravista. Aluksi Turo kysyi että onko pakko jos ei taho ja yksi isompi pukkikin sieltä tipahti, mutta sen perselennon otan omaan kukkarooni sillä annoin liian jämäkästi pohjetta ja unohdin antaa ohjaa.

Lopuksi menimme vielä rennosti ravaillen loppuverkan löysin ohjin ja vähän ilmankin. Ihmeellinen suomenhevonen kun toimii niin mahtavasti myös pelkällä istunnalla! Tää on kyl täys kymppi.

Like an orang-utang

linkki videoon 

En edes tiedä mistä taas aloittaa. Tämän videon ns. lupasin julkaista tänne blogin puolelle vaikka häpeän silmät päästäni taas vaihteeksi. Video on kuvattu siis tiistaina 28.päivä jona ratsastin molemmat hepotit. Santun kanssa käytiin kevyt maasto ja meinasin jo olla ratsastamatta Turoa koska Superi veteli taas kipeää kättäni jonka seurauksena alkoi pistävä kipu.
Tajusin sitten ratsastusvyön riippuvan satulatelineestä ja hoksasin että voisin kokeilla miltä suomiputte tuntuu satulatta. Jälkeenpäin ajatellen en olisi edes kahvallista vyötä tarvinnut, mutta olipahan se kuitenkin henkisenä tukena mukana.
Kahdesti meinasin tipahtaa kun herra alkoi pukittelemaan. Ensimmäistä tapausta videolla ei näy koska se osui juurikin oikealle, lyhyensivun kulmaan joka ei mahtunut kameran linssiin. Äänet kyllä kuului kun ärähdin hevoselle, mutta leikkasin ne pois. Sitten on tuo pukki-episoodi mikä näkyy videolla laukatessa, tämä ei ollut niin paha kuin aiempi. Hieman vain horjahdin pukeista ja siirryimme takaisin laukkaan juuri samasta kohdasta missä pukittelut alkoivat ja homma jatkui.

Alla kuvakaappaus aiemmalta ratsastusvideolta mitä en taida julkaista tänne vaikka se menikin ihan hyvin.

10 / 325 kuvasta

1.

 
Otsikko kertoo siis kuinka monta kuvaa julkaisin tähän postaukseen kokonaisesta kuva rykelmästä mitä poikaystäväni otti meistä hevosten kanssa. Hän ei ole koskaan mielissään tulossa tallille tekemään yhtään mitään. Minulle seuraksi, kuvaamaan taikka moikkaamaan hevosia. Kameran takana hippailu on sellaista ettei katsota edes kameran ruutuun ja räpsitään sillointällöin jolloin kaikki parhaimmat otokset jäävät välistä, mutta on se ainakin jotain että hän tulee edes joskus mukaan ja yrittää. Saisi yrittää enemmän, mutta hän on mies. Annetaan se hänelle anteeksi!

Kuvaussessiossa tuli tosiaan 325kuvaa joista poistin raa'asti kaikki epätarkat sekä heilahtaneet ynm. Kuvia jäi editoitavaksi jäljelle 191 kappaletta joista tasan 10 oli julkaisukelpoisia hyvässä tai pahassa. Omaan käyttööni jäi sitten liuta kuvia joista saisi ehkä jotain, mutta nämä kuvat ovat teille nyt näkyvillä ja toivottavasti tykkäätte. Minä ainakin tykkään muutamasta hirmuisen paljon.

2.

3.

4.

5.

6.

7.                                                                                    8.

9.

10.

Mitä pidätte kuvista?

Ei yksin, vaan yhdessä! [Kuvapommitus]

1.

Turo & Santtu pääsivät tutustumaan ihan kantapään kautta kun ne laskettiin samalle laitumelle. Käsky kävi että talli-isäntä haluaisi niittää pitkät ruohot laitumilta mitä hevoset eivät enää syö ja aitaukset täytyisi siksi aikaa purkaa. Mikäs siinä, purin ensimmäisen aitauksen ja tein sillä langalla toisen tallin viereen mistä heinä oli jo niitetty aiemmin. Tosin vain ylälangan verran ja alalankaa laitoin vain yhdelle suoralle.
Meni hetki hevosten tajuta olevansa samassa aidassa kun laskimme ne yhdessä irti. Juoksivat hetken ympäriinsä ja sitten vasta ymmärsivät, että toinen on ihan siinä likellä ja sitä voi vähän tutkiakkin.
Muutama ilmapotku ja vähän vinkumista mitä oli odotettavissa, mutta niitäkin odottelimme tovin. Ei herrasmiehet käyneet toisiinsa käsiksi, Turo vaan käppäili Santun takapuolessa kiinni ja hönttäsi ravia itsekeen ympäri aitaa.
Pikkuhiljaa välit kävivät kiivaammiksi muttei milloinkaan agressiivisuuden puolelle. Kunhan juttelivat omalla kielellään ja etsivät pomon identiteettiä.

                                            2.                                                                                                              3.

           4.                                                                                                                                         5.

Turo oli karsinoiden siivous ajassa ehtinyt itse komistaa itseään vetämällä päitsensä vinoon. Mysteeri onkin se, että miten tämä tapahtui? Herra saikin olla loppupäivän ilman päitsiään jotteivat ne putoa laitumelle ja sitten pitäisi kissojen sekä koirien kanssa käydä ne metsästämässä!
Oikealla puolella näemme hyvinkin paljon shetlanninponia muistuttavan ilmeen?

                                                6.                                                                                                                                         7.

8.

               9.                                                                           10.                                                                      11.

12.

13.

                                                14.                                                                                                                                         15.

16.

17.

Yllä näkyvä 'taistelu' eli juttutuokio taisi olla peräti yksi ''pahimmista'' eli ei ollut mitään hätää taikka epäilyksen hikeä niskassa kun jätin herrat rauhassa laiduntamaan ja tutustumaan kun lähdin itse kotiin syömään aamulla syömättömäksi jääneen aamupalan sekä päivällisen.

                                                                        18.                                                                                                                       19.

20.

21.

Löytyikö suosikkikuva?

Taisin löytää kultaa

Pullerot ovat olleet Turon saapumisen jälkeen täysin rauhassa ja tutustuneet toisiinsa karsinanseinän sekä aitalankojen takaa.
Tallissa sattuu ja tapahtuu kun en ole paikalla, Turo on vedellyt laitumella pukkilaukkaa innoissaan ja yrittänyt tulla jopa karsinastaan käytävälle yön aikana. Jospa saisimme nuo karsinoiden ovet pian kuntoon!
On myös sattunut tapaturmia, eräs kaunis aamu Santun vuokraaja kävi hakemassa minut aamulla tallille ja päätimme, että hän voisi ratsastaa herrasen, mutta mikään ei mennyt niinkuin suunniteltiin. Selkäännousu onnistui hyvin mutta eteenpäin pyydettäessä Superi peruutti. Menin ohjiin kiinni ja maiskuttelin, jotta saataisiin lahna liikkeelle, mutta sitten se lähti jopa liiankin hurjasti eteen. Ensin se nousi takajaloilleen ja ryntäsi raivokkaalla askeleella eteen kunnes minun oli pakko päästää ohjista irti ja toivoa että vuokraaja saa sen pysähtymään ja ei tippuisi selästä. Minä rysähdin maahan tajutessani että oikeassa kädessäni ei ollut tuntoa ja viiltävä kipu raasti olkapäätäni.


Jo pitkään hyvintoiminut ja kuulolla ollut hevonen oli mennyt sekaisin uudesta kaveristaan niinkin pahasti ettei sitä voinut edes ratsastaa. Vuokraaja tuli alas ja irtojuoksutimme pojan sitten siihen pisteeseen että se toimi oikein ja askellajit olivat rennot. Ensin ongelmia tuotti kentän kulmat joinne hevonen meni ikäänkuin pesimään eikä liikkunut mihinkään. Raipat apuun ja niillä heilutimme ilmaa ja maiskuttelimme jotta Superi liikkuisi. Kamalaa kyytiä se sitten laukkasi ja ravasi pitkin aitaa ja ei totellut suunnanvaihdos pyyntöjä. Odotimme niin pitkään että se toimisi kunnolla ennenkun lopetimme hommat siihen että vuokraaja nousi selkään ja tuli pois.
Itse en voinut oikein tehdä muuta kun purra hammasta kyyneleet silmissä käteni takia. Onneksi se ei lähtenyt kuitenkaan paikoiltaan vaan hauislihas revähti. Myöhemmin illalla käsi oli jo parempi muttei noussut kunnolla ylös.


Parantelin kättäni päivän sillä minulla oli palava halu nousta tulokkaan selkään ja vihdoin kokeilla, että minkälaisen hevosen tuuli oli karsinaani tuonut. En ollut siis koeratsastanut Turoa ollenkaan ennenkuin se muutti luokseni mikä on aika edesvastuutonta, tiedän, mutta sain kuvia sekä videoita jotka vakuuttivat hevosen olevan hyvä treenikaveri minulle. Myöskin hevosen omistaja oli mukava ja kertoi hevosestaan kaiken mitä pystyi. Turo vaikutti samanlaiselta touhottajalta kuin Santtu joten järjestimme kyydityksen ja siinä se sitten oli.


Ensimmäinen yhteinen ratsastuksemme koitti 18.päivä eli lauantaina. Päätin olla pyytämättä ruunalta vielä kummempia, kunhan tutustuisin sen askellajeihin ja se tottuisi minuun hänen selässään. Turo kuullemma jännittää uusi ratsastajiaan joten oli mielestäni ihan hyvä aloittaa kevyellä jalalla.
Itse olen ratsastajana hirmu hidas tutustumaan uusiin hevosiin ja niiden kanssa touhuamiseen selästäkäsin, mutta Turon kanssa en pidä kiirettä. Se toimii oikeinpäin sitten kun aika koittaa ja hokaan miten hevonen toimii. Seuraavallakerralla haemme kuitenkin enemmän rytmiä ja harjoittelemme enemmän asioita toistemme toimimiseen.


Pakko se on kyllä vain myöntää, että vaikka en nyt ratsastanutkaan kovemmalla panoksella ja pyrkinyt peräänantoon taikka muuhun 'nyt-heti' kontrolliin oli hevonen todella miellyttävä ratsastaa kaikissa askellajiessa. Askel on tasaista ja helposti kontrolloitavaa mistä tykkään ja eipä tarvinut eteenpäinkään potkia mitä suokeista yleisesti luulisi. Turo ei ole mikään perus suomenputte joka jyrää kulmat suorina eikä kuuntele vaan on hyvin toimiva herrasmies.

Pikkuhiljaa tästä sitten enemmän reeniä ja haetaan hevosesta jopa jotain.