Muuton keskellä on hyvä rauhoittua

Muutto on käynnissä, harmittaa myöntää että muutamme ensi viikonloppuna Kuopioon. Muuton takia postaukset ovat vähäisiä ja nytkin ei oikein ole intoa kirjoittaa, mutta ajattelin päivittää tilannetta. Olen pyrkinyt viettämään Creditin kanssa niin paljon aikaa kuin mahdollista ja sekin on ollut hyvin vähäistä. On riittänyt pakkaamista, reissaamista sekä muuta hommaa mitkä estävät tallilla käymisen. Olen kuitenkin päässyt tuulettamaan päätä tuon hienon ruunan kanssa. Meillä kävi kuvaajakin napsimassa meistä ihania kuvia viikko sitten.

5. päivä elokuuta kävimme maneesilla märkien olosuhteiden takia, pelto oli litimärkä ja maastot liukkaat. Pääsimme tekemään hommia juuri huolletulle, koskemattomalle maneesin pohjalle. Paljoa emme tehneet ja en jaksanut pyytää hevoselta paljoa, olin herännyt aikaisin ja edellinen yö oli huonosti nukuttu. Teimme kuitenkin väistöjä, siirtymisiä ja pysähdyksiä. Virtaa herralla oli vapaapäivien johdosta, laukkaa hän ei suostunut kunnolla pyörittämään ja nosto oli vaikeaa. Melko mukava ratsastettava, ei painanut kädelle, jonkun verran nyppi ohjista mutta sekin oli todella vähäistä.

Takaisin tallille menimme ilman satulaa kun omistaja nappasi satulan autoonsa. Yleisesti Credit on atuotietä ylittäessä steppaillut, mutta nyt oli hyvin maltillinen kotimatka. Minun onnekseni.

Olemme Creditin kanssa harjoitelleet vesileikkejä. Aina kun eteen tulee vesilammikko, me menemme sen läpi, emme yli tai ohi. Herra ei kuullemma mene uimaan, noh sain sen ensi yrittämällä kastamaan etukavionsa järvessä. Se olisi pompannut perässäni veteen jos olisin uskaltanut pyytää. Olisipa ollut pidemmät ohjat tai liina niin olisin ehkä uskaltanut. Etukavioiden kastaminen oli askel, ehkä se joskus menee veteen itsekkin. Isommissa vesilätäköissä polskitaan jo etukaviolla ja veden pintaa tutkitaan turvalla.

Olemme käyneet pari kertaa myös maastossa tässä välissä ja pakko sanoa, että Credit on paras päänselvittäjä mitä voi olla. Vaikka välillä meillä onkin tahdista erimielisyyksiä,  sen kanssa tulee todella hyvä olo, joskus jopa alkaa laulattamaan.

Creditkin muutti tallia sunnuntaina. Tallinvaihdos sattui melko sopivalle ajankohdalle kun olimme ajamassa Kuopiosta Jyväskylään, omistajalta tuli pyyntö että voisinko auttaa muutossa ja ratsastaa ruunan uuteen paikkaan. Olimme juuri risteyksessä mistä pääsimme suoraan tallille ilman, että olisimme joutuneet kiertämään Jyväskylän keskustan kautta.

Avopuoliso pudotti minut tallille ja lähdin hoitamaan Creditin valmiiksi siirtoa varten. Sain kypärän ja hanskat lainaan omistajalta ja lähdimme matkaan. Vaikka minulla ei ollut ratsastus varusteita mukana, meni matka hyvin. Herra muutti nyt tallille missä kävimme valmennuksessa ja irtohypyttämässä sitä, eli nyt on paremmat treeni mahdollisuudet ja Ceellä enemmän kavereita.

Oma muutto pukkaa päälle, mutta onneksi tulemme käymään Jyväskylässä silloin tällöin niin pääsen nauttimaan vielä tämän herran seurasta. Pyrin käymään vielä ennen viikonloppua herran luona, mutta lauantaina pääsen viimeistään katsomaan miten herra on asettunut uuteen paikkaan. Avopuoliso käy viimeistä kertaa narraamassa koskella taimenia niin minä käyn nauttimassa hevosista.

Maneesin kätköissä

Keski-Suomeen iski takatalvi, juuri kun oli suunnitelmissa lähteä porukalla kentälle, mikä sijaitsee hieman kauempana maastojen toisella puolella. Sitten luonnonäiti päätti rykäistä maan valkeaan vaippaan yhdessä yössä, mutta kesä tekee tuloaan ja kaikki muuttui loskaksi ja räntäsateeksi. Lähdimme Creditin kanssa maneesiin, piiloon tuota kammottavaa säätä.

Matkamme sujui hyvin hitaasti tallilta maneesiin upottavien peltojen kautta. Viimeisellä kymmenellä metrillä taivas raukesi ja vettä tuli taivaan täydeltä, mutta kerkesimme juuri ja juuri suojaan, hieman kastuen. I love finnish weather! NOT.

Kerkesimme tehdä alkuverkkaa Ceen kanssa ennen isännän saapumista maneesiin koiran kanssa jonka olin taas ''hiillostanut'' kuvaamaan meitä jotta saadaan tänne blogiin taas eloa.
Tänään ruuna oli jopa ehkä ärsyttävä ratsastaa, mutta sekin johtuu vain jäykkyydestä mikä taas johtuu pitkästä saikkuilusta ja varovaisesta liikutuksesta. Maneesin B-L kulma oli ruunalle jotenkin hyvin vaikea alkusta alkaen ja se veti sen aina lapa edessä, myös käynnissä. Muutenkin Creditin mielestä maneesin takasivun voi vetää täysillä ja mutkat suoriksi meiningillä, mutta tälläkertaa keskityinkin kulmiin senverran enemmän että puolentunnin yrityksen jälkeen ruuna alkoi taipumaan rungostaan, myös ongelma kulmassa.
Ensimmäiset kierrokset ravissa jouduin pysäyttämään ruunan kulmaan ja kiertämään muutaman pienen voltin kulmassa jotta se taipuisi myös kys. paikassa pyydettäessä. Ruuna jumittui kulmaan hämmentyneenä ja jouduin rohkaisemaan sitä melko paljon. Onhan se nyt vähän hämmentävää kun hackamorekin on vielä vähän outo kapine ja lihakset ovat melko jumissa.

Onneksi pulmamme hälveni hetki hetkeltä olemattomaksi ja Credit alkoi rentoutumaan sekä sen kautta taipumaan. Pakko kyllä sanoa, että herrassa oli myös pidättelemistä. Energiaa oli kuin pienessä kylässä, mutta loppua kohden kun se alkoi tehdä töitä, pikkuhiljaa vauhtikin hiipui.

Yritin myös keskittyä suoriin teihin ja meidän suoruuteen ettemme kallistuisi aina sisäänpäin kulmissa ja volteilla. Melko huonolta se vaikutti kuvia katsellessa, mutta nekin ovat vain puoli totuutta. Pääasia tänään kuitenkin oli saada C edes vähän rennommaksi ja kuuntelemaan paremmin hackamorea. Ensikerralla menen taas luultavimmin kuolaimen kanssa, sillä ruunalla on liikettä ja sitä alkaa löytyä pikkuhiljaa enemmän kun se saa ravata aina enemmän ja enemmän treenien yhteydessä.

Otin ratsastuksen loppuun molempiin suuntiin vielä lyhyet laukat jotta sairasloman jumit aukenisivat. Laukka oli isoa, mutta hillittyä ja annoin ruunalle pitkät ojat loppuun jotta se saisi itse siirtyä raviin.

Kävelimme maneesissa vielä hetken jotta ruuna rauhoittuisi ennekuin lähdimme takaisin kotitallille missä taas kylmättiin jalka ja samalla kun jalka oli kylmäyksessä siivosin ruunan karsinan ja nakkasin sille loimet päälle. Ennen pihalle viemistä tarkastelin jokaisen jalan ja täytyy vaan todeta, että etujalka on aina vaan parempi ja parempi. Yhtään ei ollut lämpöä tai ylimääräistä nestettä. Hyvin tyytyväisen näköinen herra jäi kaverin kanssa tarhaan syöpöttelemään, räntäsateeseen tosin.

No stirrups november aloitettiin jäykällä hevosella

Kävimme taas maneesissa herra Ceen kanssa ja voisin sanoa, että tänään ei ollut meidän päivämme. Maneesille mennessämme kävelimme rauhallista tahtia ja ihan yks kaks hevonen muksahtaa kyljelleen. Syynä tähän liukkaat, jäiset tiet ja Ceellä ei ollut vielä hokkikenkiä allaan, joten siinä kävi miten kävi. (Onneksi sillä ei ollut satulaa selässään tällä hetkellä, sillä nakkasin sen isännän autoon jotta hän toisi sen maneesiin autolla, koska suunnitelmissa oli irtojuoksutus ennen selkään nousua.)

Hevonen nousi ihmeissään ylös, silmien valkuaiset vilkkuivat ja kuului pörinää. Vasen takajalka ilmassa se pönötti parisen minuuttia paikallaan kunnes uskalsi liikkua. Päätin siinä samassa kun tajusin, että hevonen kaatui kumoon niin kävellään vielä hitaammin eteenpäin ja maneesilla katsotaan paremmin jos hevonen ontuu. Onneksi maneesiin oli enää vain parikymmentä metriä matkaa. Credit käveli hyvin varovaisesti ensimmäiset pari metriä varoen jalkaansa, mutta käveli sitten täysin normaalisti loppumatkan.

Katselin maneesissa hevosen liikkeet käynnissä ja ravissa läpi irtojuoksutuksen merkeissä ja totesin, että ei ollut hätää. Hevosen tarkistin myös käsin läpi ja ainoat ongelmat huomasin lihasjäykkyytenä. Päätin ratsastaa varovasti ja kevyesti, seuraten jalankin puolesta tilannetta.
Hevonen oli kyllä todella kamala ratsastaa, sisäpohje ei mennyt ollenkaan läpi, pää oli pilvissä tälläkertaa enemmän kuin aiemmin ja liikkeessä oli selvästi epäpuhtautta joka tuntui selkään asti todella ilkeältä. Lähdin kuitenkin taivuttelemaan herraa ja liike parani huomattavasti kun se lämpesi. Teimme paljon voltteja ja siirtymisiä.

Aloitin myös playssonin no stirrup november-haasteen. Ratsastin jopa kymmenen minuuttia ilman jalustimia ja pakko myöntää, että ilman jalustimia on ratsastettava enemmän tästälähin. Credittiä käyn rastastamassa vain kerran viikossa, joten tämä haaste ei ehkä ihmeitä meille kerkeä tehdä, mutta eiköhän me jatketa tätä vielä Joulukuuhunkin asti.
Tässä teille video niin voitte ihastella epäpuhtautta ja videon lopussa näkyy myös menoa ilman jalustimia. PS. Pahoittelen kovasti musiikista, youtube sen meille valitsi.

(linkki)

Credit saa ensi viikon sunnuntaina hokit allensa, joten pääsemme tuuppaamaan myös pellolle ja maastoilemaan.
Suunnitelmissa on käydä paikallis kuvaajan kanssa ottamassa makeita kuvia meistä, teemaa en vielä kerro vaan pidän teidät jännityksessä. Kuvat näette ajankohdasta riippuen joulukalenterissa taikka vielä tässä kuussa. Kuvaajan kanssa on saatava kellot natsattua vaan yhteen.
Luitte muuten oikein, blogi saa vihdoin oman joulukalenterin! Vielä puuttuu kolmesta luukusta ideat ja tekstit. Muuten kalenteri on ideoitu ja järjestelty valmiiksi.

Maneesissa

Heti kun aloitin vuokraamaan Credittiä sain tietooni, että tallin lähellä olisi maneesi ratsastuskoululla ja sinne pääsisi ratsastamaan kun sen varaisi tai menisi tunnille mukaan. Minä varasin maneesin meille heti Syysloman jälkeen ja kävimme Creditin kanssa maneesissa torstai iltapäivällä ja saimme maneesin kokonaan itsellemme.
Saavuimme tallille Creditin kanssa ja pyörimme hetken pihamaalla miettien missä maneesi olisi, en ollut ennen käynyt tällä tallilla ja ketään ei näkynyt pihalla tai tallissa. Löysimme maneesin ja menimme sisälle, laitoin valot päälle ja suuni aukesi heti. Luksusta. En ole köyhänä maalais junttina tottunut tälläiseen luksukseen. Maneesi oli 22x64 kokoinen ja todella hyvin valaistu.

Otin Creditiltä fleecen pois joka oli kävelymatkamme ajan sen päällä lämmikkeenä ja huomioliivinä sillä kävelimme maneesille asfaltti tietä pitkin ja minä siis talutin hevosen, en ratsastanut. Credit puhisi ja katseli ympärilleen. Kannoin kolme puomia keskelle maneesia ja täten päivän tehtävä oli  keksitty, sitten vain hevosen selkään ja töihin. Odotimme vielä isännän kuvaamaan joka tuli hieman meidän jälkeemme maneesiin.
Isäntä kuvasi meistä video clippejä joista olen todella kiitollinen, niistä siis seuraava video;

(linkki videoon)

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta video kertoo vieläkin enemmän. Minulla on vielä paljon, PALJON opittavaa tästä hevosesta, mutta tarvitsen osaavamman ihmisen arviointia. Tässä kuussa emme vielä päässeet tunnille, mutta toivonmukaan ensikuussa sitten saamme uuden mahdollisuuden. Maneesiin pääsy oli kyllä pop!
Minulle saa antaa ohjeita ratsastuksessa jos näette videolta jotain korjattavaa. Jalustimia pääsen pikkuhiljaa pidentämään kunhan vain ensin uskallan sen tehdä.