Suuntana taivas

Olen joutunut tekemään raskaan päätöksen. Se tuntuu niin väärälle kuin oikealle. Olen päästänyt Santun, elämäni hevosen, ystäväni, pois kärsimyksestä. Jotain olisi voinut tehdä toisin, mutta tämä oli paras päätös.
Hevonen, 14vuotias. Selkä, maha sekä jalkavikoja. Näki täysin että ulostaminenkin sattui, koko hevonen veti itsensä kasaan. Riippuvainen omistajastaan ettei päänuppi kestä olla ilman häntä. Hilluu ja on vaaraksi täten muille. Ei syö tai juo kunnolla. Kaviokuumeen oireet etukaviossa. Herkkä muutoksille, joita sen elämässä on ollut jo tarpeeksi. Uuteen talliin muutto olisi ollut jo liikaa ja kaviokuumeen hoito olisi kallista ja riskipeliä näinkin ''vanhalta'' hevoselta. Hienot, loistokkaat käyttövuodet takana. Oloneuvoksena ei kestä. Tarvitsee liikuntaa. Hikilenkkiä. Päästelyä. Mutta sitä sen kanssa ei voinut enää tehdä.
Päätin päästää pojan kärsimyksestä, sillä minuun sattui nähdä ja tietää, että ystävälläni ei ole kaikki hyvin. Sain kuulla kauhutarinoita miten hevonen rynni taluttajien päältä, luimi, potki ja rikkoi tallin seiniä. Ei se ole hevosen elämää.
Onneksi viimeisinä päivinään herra oli rauhallinen. Näin ystäväni viimeisen kerran, hymyillen ja sitä hoitaen. En unohda sinua, ystäväni. Näin minä haluan sinut muistaa, pirteänä, energisenä herrasmiehenä. Rakkaani, toivotan sinulle nyt hyvää matkaa ikiuneen..

It will be the past

and we'll live here together.

Not as it was to live

but as it is remembered.

It will be the past.

We'll all go back together.

Everyone we ever loved,

and lost, and must remember.

It will be the past.

And it will last forever.

Lepää rauhassa, rakkain Supermies

12.07.2001 - 03.01.2016

'Nätti' vai 'Tosi nätti'?

Sunnuntaina 1.maaliskuuta meillä kävi siis ratsuttaja. Tämä oli se niinsanottu 'jännityksen' aihe josta olen hehkutellut jo pidempään ja jonka piti tapahtua lauantaina, mutta se siirtyikin sunnuntaina.
Ei auttanut marina, mutta ei ollut yhtään kyllä aihettakaan sillä oli niin hienoa löytää ratsuttajaa lämppärille niinkin läheltä itseään ja vihdoin osaavampi henkilö hyppäsi Santun selkään ja antoi mulle ohjeita tulevaisuuteen.
Ennen selkään hyppäämistä teitty katselimme hevosta ja ratsuttaja kevyesti hieroi Santtua, jotta mahdolliset epätasapainot jotka vaikuttavat liikkumiseen löytyisivät(näin hänen sanojaan kopioiden).
Yllättäen Santun ristiselkä oli jumissa ja takajalan lihakset joita osasinkin jo odottaa ja sentakia ilmoitinkin, että meille on tässä kuussa tulossa mahdollisesti Kuopiosta hieroja käymään kunhan hänen aikataulunsa selkeytisivät ja saisimme ajankohdan tietoomme.

Herra punaturkki sai kehuja pärstästään, se oli kuullemma tosi nätti!

Kun ratsuttaja oli hieronut hevosta tarpeeksi pyysi hän laittamaan Santun ratsastukseen valmiiksi ja niimpä minä sitten teinkin ja autoin hänet kyytiin.
En sen tarkemmin kerro mitenkä ratsastus meni, sanon vain että Superi kulki tosi hyvin ja ainakin yhdessä asiassa olimme samaa mieltä, tämä hevonen on peitsi varma. Ravi tietty löytyi, kaikki meni hyvin vaikka herra hieman yritti kysellä, että onko pakko jos ei tahdo. Kevyeen hikeen herra pääsi ja pakko sanoa, että opin jo pelkästä katsomisesta paljon ja vielä enemmän kun sain sanallisesti ohjeita herran ratsastamiseen.
Tulevaisuudessa keskitymme ratsastamaan paljon eteen-alas, hevosen keskittymiskykyyn ja ravi askelten onkimiseen. Eiköhän tästäkin puskaratsusta tule vielä jotain hieman enemmän, ratsuksi sitä en kyllä koskaan voi sanoa, ihan naurattaa pelkkä ajatuskin.

Ratsastuksen lopuksi hieroin lämpölinimenttiä herran selkään ja hieman takamukseen, juurikin niihin kohtiin mistä se oireili hieroessa ihan ratsuttajan vinkistä ja onneksi meillä vielä tätä kyseistä linimenttiä oli, sillä jumissa olevat selkälihakset ovat tuttua meille olleetkin ja tämä aine on niihin auttanut hieronnan ja BEMERin lisäksi. Meille ehdotettiin venytyksiäkin ja niitä olemme välillä tehneetkin, mutta Santtu ei niistä niinkään tykkää sillä joskus olen saanut kaviosta melkein otsaan, ymmärtäähän sen jos lihas on jumissa niin venytys sattuu, mutta ei tarvinnut kun hieman taivuttaa ja venyttää niin herra polkaisi jalkansa jo pois. Joskus venytykset kyllä onnistuvat hyvin ja näitä alammekin harjoitella nyt enemmän.

''Hei äiskä autatko, unohdin miten olla hevonen''

Epäpuhtautta

10. Helmikuuta ratsastin Santun kevyesti isossa pihatto tarhassa missä tallin kaksi muuta ruunaa pöllistelevät päivänsä. Edellisenä päivänä herralla oli takanaan rankempi kärrylenkki jääradalla vuokraajansa kanssa jossa itse olin enemmän kyytiläisenä mukana ja opetin vuokraajalle valjastuksen ja raviurheilun saloja. Samalla lenkillä hukkasimme oikean takakengän jäälle joka löydettiin vasta muutama päivä sitten radalta.
Oli siis vuorossa palauttelupäivä ja päätin laittaa herralle piuhat pitkästäaikaa mukaan varustukseen näin muistutukseksi, ettei tarvitsisi aina kulkea pää pilvissä. Santtu käveli hienosti alkukäyntejä pitkin tarhaa, traktorin auraamia uria löysin ohjin ja kun pikkuhiljaa aloin ottamaan sitä tuntumalle alkoi askel tuntua omituiselta ja herrakin alkoi olla aika närkästynyt hommiinsa. Ihmettelin ensin kävelyn epäpuhtautta, mutta laitoin sen alkajaisiki yhden kengättömän kavion sekä lumitilsojen syyksi ja kun herra alkoi kuunnella minua tuntumalla ja käveli suht. puhtaasti kokeilin ottaa ravia.

 Raville nostaminen oli hankalaa, Santtu ei halunnut kuin vain syöksähtää eteen ja mennä lujaa joten jouduin rauhoittamaan tahtia ja yritin saada ravin esille peistin sijasta. Santtu liikkui hyvin omituisesti, etujalat menivät ravia ja takajalat tulivat myöhässä ja hevonen oli todella jäykän tuntuinen. Pian Santtu alkoi steppailemaan ja nykimään ohjista jonka luokittelin kiukutteluksi ja menohaluksi ja kaahautin herran lumihankeen joka yletti yli hevosen polven.
Santtu rauhoittui menohaluiltansa hieman ja se liikkui hangessa puhtaammin kuin auratuilla poluilla. Ihmetytti hieman, mutta ajattelin, että hangessa se malttoi keskittyä jalkoihinsa eikä pelkästään etenemiseen. Etenimme hangessa muutamisen metrin ja palasimme polulle jossa herra nosti päänsä taas ylös ja oli hankala.

 Ajattelin, että jospa antaisi herran päästellä höyryjä hetken ravissa ja antaa sen mennä kovempaa, mutta hallitussa tilassa. Nostin sitten ravin ja herra malttoi ''ravata'' hetken hitaammin, mutta askel ei ollut yhtään puhdas ja oli omistuisen tuntuinen ja aivankuin jokainen jalka olisi ollut irti hevosesta ja möyryäisimme isojen kivien päällä ja menisimme kokoajan ylämäkeen. Pian herra heilautti päätänsä ja meinasin tiputtaa ohjat ja otin hevosen kiinni ja ajoin taas hankeen ja Santtu hypähti hangen penkereen ylitse hankeen ja nosti muutamalle askeleelle laukan ja meinasin tippua jo siinä vaiheessa, mutta en aavistanut herran seuraava päähänpistosta. Ohjasin herran taas auratulle polulle ja siitä hevonen pinkaisi kiitolaukkaan vieden minua laitumen kaukaisimmasta päästä, polkua pitkin aina portille asti jossa se vasta hidasti vauhta ja sain itseni takaisin maanpäälle ja jalustimen jalkaani. Mielessäni vilahti jo kuva hevosen takapuolesta ja itsestäni hangessa, mutten onneksi tippunut vaikka jalustin karkasikin jalastani.

 Tämän pyrähdyksen jälkeen herra tuntui hieman paremmalle ja puhtaammalle, mutta arvelutti kuitenkin, että missä vika. Santtu alkoi kuunnella minua hieman paremmin vaikka niska olikin pilvissä ja päätin ottaa muutaman kierroksen vielä ihan testiksi ravia aidan ympäri poluilla. Ravi löytyi nyt jo osittain hyvin ja oli paikoittain puhdasta, kulmissa herran oli helpompi nostaa laukkaa jonka sen annoin tehdä, mutta otin kiinni heti jos vauhti alkaisi voimistua. Kävimme hangessakin muutamia kertoja, sillä siellä herra oli paljon puhtaampi liikkeinen kuin auratulla alueella.

Tietysti tein loppuun pitkät loppukäynnit ja tutkin askellusta. Käynti oli nyt melkein puhdas, mutta takapää oli jotenkin hidas ja se kuin mateli perässämme. Pysähdyin Tiian eteen ja kesksutelimme hetken ja yritimme valottaa tilannetta. Tiiankin mielestä Santtu näytti jäykältä ja epäpuhtaalta ja mietin sitten hetken syytä. Olisiko se vain rasitusta eilisestä lenkistä vai mistä kiikastaa? Päätin sitten selästäkäsin kokeilla herran takapuolen päällisiä lihaksi satulan takaa ja lautasilta ja sieltähän se syy taisi löytyä. Herran takapuoli oli todella kova ja kun nousin selästä alas ja kokeilin lihaksia oli päivän selvää mistä tässä oli kyse.
En onneksi ratsastanut 30minuuttia kauempaa, mutta toisaalta oli hyvä tietää miltä jäykkä hevonen tuntuu selästäkäsin niin tiedän seuraavalla kerralla hieman enemmän.

 Lähdimme sitten kävelemään talliin ja ladossa hoidin hevosen tietysti normaaliin tapaani hyvin ja senjälkeen nappasin jakkaran ja hieroin herran läpikotaisin, niin hyvin kuin minä itse siihen pystyin ja enemmän kohdistin hoitoa takapuoleen. Hieroin Santtua noin 40minuuttia kunnes se alkoi haukotella ja venyttää päätään alas. Muutaman kipukohdan löysin, mutta ne kaikki olivat juuri siellä takapäässä mistä askellajien epäpuhtaus taisi tulla. Muualla ei ollut kireitä lihaksia taikka kipupiikkejä lukuunottamatta hieman jumissa olleita lapoja jotka sain muutaman minuutin vaivaamisella auki. Selkä oli hyvässä jamassa ja huomasin taas miten paljon lihasta sinne on ilmaantunut vaikka herra ei liikukkaan kuin kerran viikossa vuokraajan kanssa ja sitten minun kanssani aina kun tallille pääsen.

'Yllätys' visiitti kotona

Ihan olan takaa yllätti itseänikin kun olin bussissa menossa kotiinpäin keskellä kouluviikkoa. Lähdin keskiviikkona siis asuntolasta suoraan kotiin käymättä koulussa, koska Santulla oli eläinlääkäri aika seuraavana päivänä klo: 10:30 ja tarvitsin muutenkin kouluun lämpimämpää vaatetta plus joudun vielä huomenna viemään asioita eteenpäin täällä Outokummussa. Mukaan tulee siis toinen iso kassillinen tavaraa kouluun, mitkä ovat syys- sekä hieman talvivaatteita.

Palaillaampa nyt sitten tähän päivään. Aamulla oli aikainen herätys sillä Sonja(tallinpitäjämme) tuli hakemaan minut tallille tuntia aikaisemmin, ennen kuin eläinlääkäri sanoi saapuvansa raspaamaan herran purukaluston. Ensimmäinen asia oli sitten napata matkaan turvalta avattavat päitset ja viedä Santtu ponien tarhaan, lähemmäs pihaa ja ponien aitaus oli parempi operaatiopaikka, ettei Santtu pääse syömään operaation aikana eikä hetkeen vielä sen jälkeenkään. Käytössämme oli miedän uusimmat punaiset päitset mitkä oikeastaan hankin juuri tätä operaatiota varten ja sitten tietty myöhempään käyttöön. Päitsien mukana sain halvalla myöskin muutaman pehmusteen ja tietysti laitoin päitsiin niskapehmusteen ettei Santun herkästi narhiintuva niska vahingoitu operaatiossa.

Santtu sai hetken napostella pihasta vihreää ennen tarhaan menemistä ja eläinlääkärin saapumista. kun eläinlääkäri sitten vihdoin saapui alkoi minua jännittämään, että mitenkä kaikki menee. Santtu oli pakko rauhoittaa ensin sillä herraa ei ole minun kuullen ikinä raspattu ennen. Mietin mitenkä herra reagoi rauhoittavaan aineeseen. Kaikki meni kuitenkin todella mallikkaasti kuin vanhalta tekijältä. Kun tämä iso eläin alkoi pienesti väsyä ja nuukahdella aineen vaikutuksesta oli aika laittaa suun avaaja(elevaattori) paikalleen.

 Santtu oli aluksi rauhallinen ja oli puoliksi nukuksissa kun suu huuhdeltiin ja eläinlääkäri alkoi raspata hampaita. Hetken kaikki meni hyvin kunnes Santtu alkoi heiluttamaan päätään sekä askeltamaan eteenpäin. Rauhoittava ei siis tepsinyt tarpeeksi pitkään joten oli toisen annoksen vuoro. Odottelimme hetkisen kunnes kokeilimme raspausta taas uudestaan. Nyt Santtu oli enemmän rauhallisempi ja pää oli rentona maata kohti ja jouduin pitämään sen päätä ylhäällä aluksi kunnes Santtu alkoi taas astelemaan eteenpäin ja heiluttelemaan päätään niin paljon että oli pakko antaa vielä kolmas annos rauhoittavaa, ettei käy hassusti.
Onneksi operaatio oli nopeasti loppujenlopuksi nopeasti ohi ja väsynyt Santtu pääsi toipumaan rauhoituksesta. 3annoksen rauhoitus taisi tehdä tepposensa herraan sillä kun katselin sen huojumista pelästyin monesti, että se olisi kaatunut siihen paikkaan.

Onneksi selvisimme tästä 'humala tilasta' naarmuitta ja turvallisesti herra köpötteli perässäni hetken huilailun jälkeen takaisin tarhaansa jossa se heräsi nopeammin rauhoituksesta tähän päivään. Jäin tarhaan vielä hetkeksi herran seuraksi ja katsoin, että se osaa toimia itse hyvin ja ettei kävely ole kompuroivaa, mutaisella alueella kun liukastuisi helposti.

 

 Lukijoillekkin nyt tiedoksi, että olen kotona viikonlopun ja palaan opintojen pariin sunnuntaina iltapäivällä. Sään salliessa touhuan Santun kanssa mahdollisimman paljon nyt kun tulin käymään sen luona. On ollut aivan hirvitön ikävä tätä hassua aasia <3

Kuulumis postaus koulusta jäi nyt siis myöhempään ajankohtaan tämän loman takia, sillä en kerennyt käydä eilen kyselemässä opettajilta lupa-asioita näihin blogi postauksiin. Kysymyshän kuuluisi siis, että mitä saa kuvata, julkaista ja mitä saa kertoa ja mitä ei, mutta eiköhän ne asiat selviä sitten ensiviikolla. :)

Onhan tullut kesä (kuvia +video)

Olen monesti haaveillut ratsastavani ilman satulaa ja muita vermeitä Santulla maastossa ja kentällä ongelmitta ja nyt otimme siihen suuntaan osoittavan askeleen. Tai ainakin pienen sellaisen.

Tänään kävin tallilla poikaystäväni kanssa jonka nappasin koulupäivänsä päätteeksi mukaani kuvaajaksi ja tietty mukavaksi seuraksi. Suu mutrussa tuo lähti mukaani mutta oli meillä ainakin mukava päivä yhdessä jos ei muuta.

Tallille saapuessamme Santtu oli laitumella piehtaroimassa melkein tien vieressä ja kun oli molemmat kylkensä kääntänyt, se lähti vinkuen peräämme hurjaa vauhtia ja jäi ihmettelemään portille kun menimme viemään pyörän tallin seinustalle ja siivoamaan karsinan.
Kun herran karsina oli puhdas ja iltaruoka laitettu valmiiksi lähdin hakemaan herraa tarhasta joka pörisi minut nähdessään. Siitä alkoi kunnon puunaus sillä Santtu oli yltä päältä mudan peitossa, onneksi kuivuneen sellaisen. Kentälle lähtiessämme varusteina meillä oli ratsuvyö jalustimien kera ja suitset omppu kolmipalalla sekä liukumartingaali. Tietysti herralla oli suojat(pintelit & putsit) ja minulla kypärä.

Kävelytin Santun kentän ympäri muutamaan otteeseen molempiin suuntiin ja suljimme aukinaiset portit varmuuden vuoksi jos jotakin sattuisi. Santtu pelkäsi hieman porttien naruja eikä halunnut tulla niiden lähelle joten jouduin jättämään sen hieman kauemmaksi seisoskelemaan muutaman yrityksen jälkeen. Siinä se sitten odotteli kunnes tulen sen luokse ja jatkoimme matkaa.
Muutamaan otteeseen jouduin tyhjentämään kenkiäni sillä Santtu potki etusillaan hiekkaan kenkien sisään ja minulla oli vain nilkkuri sukat ja kylmä hiekka tuntui ikävältä kengässä. Santtu ihmetteli omituisia touhujani. :D

 Minua mietitytti pitkään päälläni olevat farkku shortsit että olisivatko ne kuitenkaan hyvät ratsastaa ratsuvyön kanssa sillä vyö painaa aika pahasti polvia. Ei ollut kuitenkaan aikaa vaihtaa housuja sillä olimme jo kentällä ja muutenkin olisin pakahtunut kuumuuteen jos olisin vaihtanut ratsastushousut.
Mutta alkukäynnit olivat nyt ohi ja eikun selkään HOP!

''Moi! Mä oon menossa töihin.''

Santtu: ''Hei mitäs me tässä seisoskellaan! Mennään jo!'' Minä: ''Niin mitä mun pitikään nyt tehdä?''
-Näytän kyllä niin kärsivältä! :D

 Kävelin Santun kanssa myöskin selästä käsin molempiin suuntiin ja hain hieman rentoutta sekä kontrollia tässä vaiheessa. Pahoittelu kuvista, poikaystäväni ei osaa kunnolla käyttää kamerani tarkennusta jonka takia se on yleisesti aina taustassa.

Onko tämä nyt se kun hevonen käyttää takajalkojaan? :D

 Lähdimme verryttelemään ravilla joka tippui yleisesti aina peitsiin ja tämä ratsastuskerta piti olla puomien kanssa työskentelyä mutta kun poikaystävä oli mukana ja kinusi kotiin nii nen viitsinyt alkaa asetella puomeja kentälle. Joten työskentelimme sileällä ja ehkäpä ensikerralla otamme puomit eteemme ja harjoittelemme sitä rentoa ravia.
Verryttely volttien sekä ravi pätkien jälkeen nostimme laukkaakin. Seuraavat kuvat ovat päätä huimaavan tarkkoja vai mitä!? :D

Täältä me tullaan niinkin kovaa ettei kamera pysy mukana!

Ja siitä nousi oikea laukka joka pyöri aika hyvin

 Muutamien laukannostojen jälkeen olikin vuorossa muutama ravipätkä ja loppukäynnit.

Santtu viilettää menemään ja ratsastaja on taas itse muualla huuhailemassa.

 Tähän väliin laitan vaikkapa tämän videon. Lyhyen puoleinen, mutta ehkä riittävä. Tässä näkyy hyvin miten Santtu laukkaa vasempaan kierrokseen. Harmillisesti poikaystäväni ei kuvannut toista laukka pätkää mikä olisi ollut oikeaan suuntaan.



Melkein 100% onnistuneen ratsastuksen jälkeen otimme ratsuvyön ja martingaalin pois ja kävelimme ilman satulaa vielä kenttää ympäri muutamaan otteeseen. Pitihän siinä yrittää poseeratakkin että saataisiin yhteiskuviakin kokoon.

Tarkennus taas metsässä :P

Santtu: ''Mua nukuttaa. lopetettasko jo tähän?'' Minä: ''No mitäpä sitten seuraavaksi keksisi?''

Perus; Nouse selästä ja laita housut kondikseen tilanne

Minun rakkaat mieheni yhdessä ja kavereita. :) Syy miksi herralla on suitset jo auki oli se kun purin sen suoraan tuohon ulos ja vein takaisin tarhaan vielä hetkeksi ennenkuin menisi yöpuulle talliin.
  Hieno päivä vaikka huomasinkin että Santtu ei liiku kovin puhtaasti ravissa tai laukassa. Se johtunee takapään jumista jota yritin hieman availla kun löysin muutaman jumi lihaksen. Pitäisi BEMER kiikuttaa tallille tässä jokupääivä että saisi herra taas hoitoa mutta pyörällä se on aika hankalaa, se on iso laukku mitä ei saa repuksi ja tarakalla se ei pysy sillä lainapyöräni tarakassa ei ole minkäänlaista kiinnitys tsydeemiä eikä meilläkään ole niitä 'mustekaloja' eli kumilenksuja missä on ne ihmeelliset kouku päissä. Näillä siis mennään nyt mutta yritän keksiä keinon kantaa BEMER'in mukaan tallille.