30. marraskuuta 2014

1 viikko, 4 videota, 8 kuvaa

Viime postauksessa kerroin, että olen menossa viikoksi Leppävirralle ja samalla lupasin paljon kuva materiaalia ja pakko pyyttä pienesti anteeksi niille jota odottivat kuvapäljäystä. Tälläkertaa otimme vähän kuvia ja enemmän videota.
Meidän piti kuvata jouluisia tonttukuvia Superin kanssa, mutta lumet kerkesivät sulaa ja tausta olisi ollut ruma eikä jouluinen joten jätimme sen homman seuraavaan kertaan(jos kerkeämme ennen joulua). Otin kyllä Santusta muutaman kuvan tonttulakki päässä, mutta ilman senkummempia tavoitteita hyvästä kuvasta. Tässä paras:

Äiskä hei, tää on oikeesti noloa.. 
Ensimmäisinä päivinä hoidin vain tallin hevosia  ja seurailin hieman Santun käytöstapoja sillä kuulin, että se on alkanut hieman sikailla. Mitään moittimista en sitten löytänyt ja se voikin johtua siitä, että se tietää ettei kanssani kannata tapella. Tai sitten Superilla oli vain hyvä päivä.

26. päivä eli keskiviikkona päätin sitten aloittaa liikutukset ja pyysin poikaystäväni mukaan kärrylenkille. Hän ei ole kuullemma ikinä ollut hevosen kyydissä näin joten kokemus se sellainenkin on vaikka hieman tahmaisesti lähtikin mukaan oli herralla hymy huulilla kärryyn istuessaan.
Pahoittelen videossa esiintyvää kiroilua. Musiikkia en jaksanut tähän liittää ja saattepahan kuunnella hauskan keskustelun, minut komentamassa Superin lennokasta lähtöä sekä muuta mukavaa.



Torstaina eli seuraavana päivänä olikin sitten ratsastuksen vuoro ja aiheena oli ravi. Vaikka Santun niska olikin pilvissä, kuunteli se hyvin apuja ja oli hyvin saatavilla vaikka se taisi enemmän keskittyä ympäristöön. Myöskin huomasi, että herralla on virtaa, mutta meno oli hyvin hallinnassa. Askellajirikkeitä löytyy, mutta annettakoot ne anteeksi. Eihän Superi liiku nyt niin aktiivisesti kuin esim. kesällä, lihasta ei ole vielä kunnolla että hiljaisempi ravi pysyisi kokoajan yllä.



Videon laatu huononi kun ne latasin youtubeen, mutta jospa seuraaviin clippeihin oppisin jotenkin parantamaan laatua. Poikaystäväni oli kuvaamassa ja sen huomaa hieman heiluvasta kuvasta ja sen, että kohde(eli me) on niin kaukana. Värimaailmaa yritin hieman parantaa sillä kuva oli todella harmaata ja tummaa sään vuoksi.



Ja perjantaina oli taas kärryilyn vuoro, poikaystävä tietty messissä. Tälläkertaa teimme pidemmän lenkin missä Santtu sai päästellä enemmän ja nauttia hommasta missä se on hyvä.


Tässä kuvassa näette kärrylenkin jonka teimme. Lenkki on n.3km pitkä yhteen suuntaan ja molempiin tietty 6km. Aikaa emme ottaneet, että kauanko meillä meni, mutta poikaystäväni puhelin taltioi reittimme, pituuden ja nopeudet. Hitaimmillaan etenimme 12km/h ja nopeimmillaan 35km/h jos oikein muistan mihä hän oikein höpötteli. Aika nopeaa tahtia menimme, mutta kyllä Superista löytyy parempikin nopeus kunhan olisi parempi pohja sekä piiiiiiitkä suora jossa saisi kiihdytellä. Nyt oli painavat koppakärrytkin perässä enkä uskaltanut kauheammin sitä päästä menemään, mutta kyllä tuokin nopeus oli jo aika huimaa. :)
Videopätkän lopettamisen jälkeen saavuimme todella jyrkän mäen alapuolelle ja huomasin Santusta, että hän haluaisi juosta sen ylös, Yritin suostutella herran kävelemään mäen, muttat urhaan sillä herra repäisi ohjista ja ampaisi huomaan vauhtiin ja ravasi tiensä ylös vauhkopäänä, mutta rauhoittui hölkälle mäen yläpäässä. Tajusin, että tämä on voinut olla kasvattajan tapa, ajaa mäki ylös kovaa vauhtia aina lenkeillä jonkatakia Santtukin meni täysin vauhkoksi jos vaikka muisteli vanhoja, tai sitten sen ajatteli, ettei jaksa kävellä mäkeä ylös ja vetää painavia kärryjä perässään. Naarmuitta kuitenkin selvittiin seuraavaan, vähän pidempään ylämäkeen joka lähti samallatavalla liikkeelle, Santtu ampaisi täyteen vauhtiin, mutta sain sen pidettyä aika rauhallisella tahdilla loppupeleissä ylämäen huipulle asti ja siitä kävelimme rauhallisesti tallipihaan.





Hikinen hevonen, kurainen kuontalo ja Santtu joka ei vähääkään välitä kuvissa seisomisesta
Sittempä olikin viimeinen päivä Leppävirralla, nimittäin lauantai 29.11 jolloin päätin lähteä kokeilemaan tikulla jäätä Santun kanssa. Ilman satulaa ratsastusta siis ja sentakia 'tikulla jäätä' koska herralla ei olla ratsastettu täysin ilman satulaa vähään aikaan ja ratsastus alueemme vieressä hyrräsi kaksi traktoria joita Santtu pelkää kuollakseen. Mutta turhaan pelkäsin. En tippunut, Santtu ei pelännyt ja kaikki meni hyvin! Päävehkeinä meillä oli hackamore vaikka ensin meinasin lähteä pelkillä narupäitsillä liikenteeseen, mutta kun herra ampaisi ladosta muutamalla isolla hypähdyksellä ihmetellen tilannetta ja en saanut sitä ensin pysähtymään, päätin hypätä alas ja laittaa hackamoren ihan näin turvallisuuden vuoksi ja sittenhän homma toimi vaikka tietysti herra ihmetteli että mitä siellä selässä tapahtuu. Video onkin sitten tuossa alempana ja siitä näkee hyvinkin paljon askellajirikkoja jotka johtuvat siitä kun roikuin ohjassa tasapainottomuuden vuoksi vaikka meillä olikin kaulanaru ja tietty Santtua ihmetytti selässä pompottava apina. :D



Viikko oli nopeasti ohitse ja se harmittaa sillä loppupeleissä Santtu kulki todella nätisti niin selästä kuin kärryiltä ja tästä olisi ollut hyvä jatkaa treenejä, mutta koulu kutsuu taas. Yritän päästä herran luokse ennen joulua ja toivon isoja lumikinoksia, että saamme niitä joulukuvia kasaan!

*Hörrhör* Toivotan sinulle erikoisen hyvää joulukuun alkua!
Ps. Blogiin ei tule joulukalenteria postaus ideoiden ollessa nollassa. Katsotaan uudestaan sitten ensivuonna, jooko? :)

23. marraskuuta 2014

Super viikko tiedossa

Nyt kun lumet ovat taitaneet jäädä pysyväksi oli aika vaihtaa ulkoasuakin hieman talvisemmaksi ja vihdoin tuli inspiraatiokin esiin. Tein taas ulkoasun itse vaikka olisin halunnut jonkun toisen tekemän, mutta kun olen muutamalta taholta pyydellyt bannereita eivät he ole loppujenlopuksi saaneet mitään aikaan tai sitten heistä ei vain ole kuulunut mitään. Mutta toivottavasti teille käy tämmöinen hetkenaikaa. Kuva tulee luultavimmin vaihtumaan jos saan paremmin käsiini.



Olen huomenna matkaamassa taas Leppävirralle ja tietty koulu/työ asioiden puolella. Menen hoitamaan Santtua ja muita tallin hevosia viikoksi sillä omistaja lähtee lomailemaan ja pyysi minut avuksi. Matkustan kouluun taas seuraavana viikonloppuna ja palaan sovittuihin tallihommiin.
Tämä viikko tietää siis paljon aikaa tallilla ja tietty hevosten kanssa, mutta työt on hoidettava ensin ja sitten jälkeenpäin vasta huvit Superin kanssa. Luvassa kärryilyä, ratsastusta, maastakäsittelyä ja toivottavasti KUVIA, sillä poikaystäväni tulee kissojemme kanssa mukaan viettämään mökki viikkoa. :)


Voitte seuraavaa postausta odotellessa vaikka kommentoida tätä ulkoasua ja kertoa onko korjattavaa, poistettavaa tai lisättävää.

19. marraskuuta 2014

Hei hei mitä kuuluu?

Miksi blogista on tullut niin hiljainen?
Tähän on muutama syy joista ajattelin teille nyt hieman avautua ja kertoa mitä tuleman pitää.


Varjossa Kasvanu
-blogi on ollut minulle viime talvesta minulle se tärkein 'ylimääräinen' asia johon olen yrittänyt panostaa mahdollisimma paljon ja hyvin. Nyt kuitenkin kun pääsin opiskelemaan haluamaani alaa Hingunniemeen on blogi jäänyt vähäisemmälle huomiolle minkä moni teistä varmaan ymmärtääkin.
Loin tämän blogin oikeastaan vaan itselleni hevospäiväkirjaksi ja te ihanat lukijat ja kommentoijat olette olleet ns. plussa voitto kovasta työstä joten te ansaitsette hieman selitystä hiljaiselolle. Vaikka pyrin tekemään postauksia vähintään kerran viikkoon, tuntuu se itsestäni todella vähäiselle määrälle ja se hieman ehkä masentaakin minua tietyllä lailla.
Joskus vaikka olisikin aikaa kirjoittaa uutta postausta julkaistavaksi taikka sitten varastoon myöhemmälle käytölle tulee aina jokin vastaan. Olen joko liian väsynyt tai vihdoinkin viikonloppua viettämässä kotona poikaystäväni veiressä enkä haluaisi ajan hukkaantuvan blogin kirjoitteluun. Joskus taas iskee kamala seinä vastaan jonka takia ajatukset eivät kulje enkä osaa aloittaa postauksen kirjoittamista.

Yksi suurimmista syistä miksi blogi on tippunut hiljalleen epäaktiiviseksi on Santtu joka majailee nyt kasvattajansa luona Leppävirralla. Minä en siis ole herran kanssa tekemisissä nyt niin paljoa, että saisin kirjoitettua hyvää tekstiä, joten sentakia on tullut vain kuulumis postauksia puhelinkuvilla varustettuna. Pääsen Santun luokse vain harvoina viikonloppuina jolloin en pääse käymään ollenkaan kotona moikkaamassa poikaystävää taikka kissojani. Pattitilanne on aina perjantaisin bussiin hypätessä, että minnekkäpäin sitä sitten aina lähtisi, joko kotiin tai mökille Santun luokse. Päätös on ollut aina vaikea ja olen päätynyt vuorotellen molempiin paikkoihin mikä raastaa hermojani, mutta tähänkin on tulossa hyvä muutos. Minä ja poikaystäväni olemme muuttamassa vuodenvaihteessa lähemmäksi Santtua ja juna asema löytyy myös kyseiseltä paikkakunnalta joten pääsen viikonloppuisin niin kotiin kuin Santunkin luokse. Hip hei! Tästä saa olla iloinen, mutta onhan tässä vielä asunnon etsiminen ja muuttokuorma edessä jotka täytyy hoitaa asiallisesti.


Ja vielä yksi asia mistä haluan informoida näin 'vakavasti', liittyy kouluun. Minä en opiskele koulussa tällähetkellä 'normaalisti' vaan opiskelen oppisopimuksella koulun tallilla eli hoidan tallia ja hevosia tallityöviikoilla(''päikkä'') työskentelevien opiskelijoiden kanssa, mutta minä käyn kuitenkin normaalit ajo- ja ratsastustunnit muiden luokkalaisteni kanssa. Kirjallisista aineista minun ei tarvitse nyt siis huolehtia vaan teen ne tässä sivussa miten jaksan ja kerkeän. Viikonloput ovat kuitenkin normaalisti vapaita jolloin pääsen huilaamaan kotiin tai Santun luokse.

Mitäpä sitten tuleman pitää? Siinäpä vasta pulmallinen kysymys. Postaustahti jatkuu varmasti vielä jonkinaikaa 1postaus per. viikko, mutta kuvien laatu saattaa parantua ensiviikon jälkeen sillä hain itselleni uuden puhelimen(Nokia Lumia 635) jonka takaan olevan parempi kuin edellinen ja kulahtanut Nokia E7!

PS. Yhden pienen asian olen keksinyt miten ehkä pidän blogin elossa ja siitä voisi tulla Varjossa Kasvanu blogin sellainen pieni oma juttunsa. Tätä pientä asiaa en vielä paljasta sen enempää, joten saatte pähkäillä sitä itseksenne. :)

12. marraskuuta 2014

Ratsastusta ja kärryilyä

Tuumailin torstaina(5.11), että olisi mukavaa mennä viikonlopuksi Leppävirralle Santun luokse ennenkuin palaan maanantaina taas Kiuruvedelle asuntolaan. Laitoimpa viestiä äidilleni ja hän haki mint seuraavana päivänä outokummusta mökille.
Hommahan meni sitten niin, että seuraavana päivänä kun heräsin oli maa valkean lumen peitossa. Lunta oli satanut yön aikana 5-10cm! Lumesta huolimatta kävin ratsastamassa herrasen joka puhkui energiaa jo hoitaessa. Santusta huomaa, että se on saanut kauraa ja sepä aiheuttaa herralle steppailua ja ihmeellistä hörinää. Jouduin hieman komentamaankin sitä että pysyisi rauhallisena hoidon ajan. Selkään nouseminenkaan ei mennyt yhtä mallikkaasti kuten aiemmin, moneen kertaan jouduin siirtämään penkkiä ja hevosta vuorotellen kun herra liikkui ja oli todella eloisa. Kunnes viimein pääsin höyryävän hevosen selkään hieman tuumaillen, että tuleeko tästä yhtään mitään, lähdimme pellolle tekemään kevyttä työskentelyä. Vermeinämme oli hackamore kuolaimettomat joilla Santtu oli hieman jäykkä ratsastaa ja sen pistin energisyyden piikkiin. En voinut pyytää herraa joissain paikoissa ravaamaan kun se jo syöksyi laukkaan innoissaan. Hackamoressa on hyvä vipuvarsi jolla herran saa nopeasti rauhoitettua, en tykkää vetää hevosen kanssa kilpaa, mutta joskus on vain pakko.


Muuten Santtu oli ratsastaessa hyvinkin toimivaa kun sain sen ymmärtämään mitä pitää tehdä. Teimme voltteja ravissa, harjoittelimme pohkeenväistöä käynnissä ja teimme muutamat ravi-laukka siirtymiset isolla ympyrällä. Kun Santtu teki pyytämäni asiat ilman vinkurointia päätin, että käymme lyhyellä maastolenkillä ennen talliin menoa. Kävelimme sitten tallipihan poikki tielle ja kävimme 20min maastolenkillä kävelemässä vaikka Santtu olisi halunnut tulla tuhatta ja sataan kotiinpäin.

''Kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään~''
Seuraavana päivänä oli samanlainen yritys työskentelyyn, mutta kuolaimen kanssa ja siitä ei tullut sitten yhtään mitään. Santtu sai illalla taas kauraa ja siihen sotkettua melassia vaikka kielsin kasvattajaa sellaista puuroa antamasta. Herralle saisi antaa vain pellavaa mineraalien ja biotiinin lisäksi sillä vapaapäiviä on monen monta peräkkäin eikä se kaipaa enempää energiaa tai rehuja muutenkaan.
Noh, menimme kuitenkin pellolle aitaan kuitenkin yrittää tehdä jotakin järkevää ja sain vain herralta kylmää kyytiä tietyissä kohdissa. Santtu syöksähti pienestäkin pohkeesta kiitolaukkaan pompaten ison hypyn ja lähti kaahottaaan eteenpäin, sain sen kuitenkin hyvin hallittua ja hidastettua, mutta tätä se teki moneen otteeseen. Emme voineet tehdä muuta kuin mennä käynnissä voltteja, kiemrauria ja sensellaisia tehtäviä pienellä 30x20cm pläntillä minkä olimme edellisenä päivänä tallanneet maahan. Aidat eivät siis ympäröi tätä aluetta vaan pelto on suurempi, mutta uramme menivät tietyllä alueella herran syöksähtelyjen takia. Oli muutenkin plussa keli ja lumi tarttui aika mahtavasti kavioihin joten emme olisi mutenkaan voineet tehdä muuta kun ehkä hieman ravata mistä ei tullut mitään herran energisyyden takia. Loppujenlopuksi kaikki meni kuitenkin aika hyvin ja pääsimme talliin ehjin nahoin ja herra pääsi mutustelemaan päiväheiniään pihattoonsa ennen talliin siirtymistä.
''Mä haluun porkkanaa! Anna mulle porkanaa! Jooko? Pliis!?''
10.11 oli päivä jona minä lähdin takaisin Kiuruvedelle opiskelemaan, mutta kerkesin aamulla yhdeksän jälkeen käydä pienellä kärrylenkillä Santun kanssa. Ennen lenkille lähtöä veimme toiset hevoset ulos ja toin senjälkeen vasta herran harjattavaksi ja valjastettavaksi heinäladon puolelle. Santtu pörisi ihmeissään, sillä luulempa että se aavisteli että jotakin jännää tapahtuisi. Rauhallisesti herra odotteli ja seisoi kun sen nopsaan harjasin ja laitoin suojat etujalkoihin. Kiinnostus heräsi kun nostin seinältä pikalukkosilat ja asettelin Superin selkään. Pieni jännitys oli niin hevosella kuin minullakin, mutta Santusta näki sen että jännitys joka sen valtasi oli peräisin minusta joten rauhoitin itseäni hengittämällä syvään ja jatkamalla valjastusta. Kun silat olivat kiinni oli kärryjen vuoro joista Santtu ei sanonut yhtikäs mitään vaan otti ne vastaan kuten vanha tekijä ja odotti rauhallisesti niiden kiinnityksen ajan jonkajälkeen lähdimme pienelle lenkille. Innoissaan Santtu töytäisi ladosta ulos reippaassa käynnissä eikä ihmetellyt senenempää tapahtumia vaan löntysti iloisena eteenpäin.



Teimme tämmöiseksi 'herätykseksi' vain kevyen, muutaman kilometrin hölkkä lenkin. Santtu kylläkin innostui muutamaan otteeseen ja antoi kylmää kyytiä, mutta se oli sen arvoista. Huomasi että herra oli tähän tyytyväinen kun sai hommailla taas vanhoja juttuja missä oli hyvä.
Ensikerralla kun Superin luokse tulen niin tämä kärryily on se ensimmäinen asia mitä teemme ennen ratsastamista että saamme kaiken pöllöenergian pois. Kovia treenejähän emme voi vääntää kun vapaapäiviä on niin paljon. Pitää etsiä herralle vielä yksi liikuttaja että se saisi liikuntaa sopivasti, ettei pöllöenergiaa tuppautuisi liikaa. :)

Toivottavasti tämmöiset postaukset ovat teille OK sillä kamerani ei toimi enää näin kylmillä keleillä pattereiden takia. Jos saisin alkuvuodesta järjestelmäkameran hommattua niin ei tarvitse katsella puhelimen pixelimössöjä.