Tyytyväisyys, tätäkö se on?

Palasin Supermiehen luokse kahden viikon jälkeen ja rinnassani riipi ikävä oman, rakkaan hevoseni luokse joka varmasti odottaisi myös minua. On ollut kamalaa vain olla kotona miettien, että mitä Superille kuuluu ja miten se voi, kuunnellen vain toisten sanoista:
''Hyvin se on pärjännyt''
Kävellessäni talliin koirien saattamana tiirailin Santun pihattoon ja kun näin herran se katseli kaukaisuuteen kunnes korva kääntyi suuntaani ja pian iloinen katse kohtasi omani, hevonen kierähti ympäri hörähtäen ja ravaten luokseni aitauksen laidalle maiskutellen suutaan. Silittelin herraa ja kerroin sille miksi en ollut käynyt sen luona hetkeen, tämä on joko minun outo tapani, mutta se on jotenkin ihanaa kertoa hörisevälle hevoselle asioita mitä se ei ehkä ymmärtäisikään. Hymy nousi kasvoilleni kun juttelin Santulle ja menin sen luokse aitaukseen ja halasin sitä taputellen sen lämmintä kaulaa. Onnea on oma hevonen!

Super hevosen selässä hymyilyttää ketävaan

Seuraavana päivänä päätin nousta Superin selkään jos se asian hyväksyisi ottamatta hernettä nenäänsä. Tiia oli taas sopivasti paikanpäällä ja auttoi minut selkään ja ladosta ulos. Luin herran vuokraajan kirjoituksen vihosta ja siellä luki että he olivat kiitolaukalla lähteneet ladosta viimeksi joten en haunnut ottaa sitä riskiä ja pyysin Tiian taluttamaan meidät ulos. Kaikki meni hyvin ja lähdimme köpöttelemään tallin ympäri vievää n.1km pituista lenkkiä.
Ratsastin tunnin, nostin ravit, laukat ja loppuun otimme vielä kiitolaukkaa herran mieliksi kun se oli käyttäytynyt niin hienosti eikä lähtenyt viemään minua vaikka olikin takana parin viikon lomapäivät ja odotin kunnollista tykkilaukkaa ja ravia muttei sellaisesta ollut tietoakaan.

Viimeisen ratsastuksen myötä korkkasimme uuden sivun heti seuraavalle päivälle tarinassamme, nimittäin Superi vihdoin muuti Suonenjoelle, lähelle minua. Santtu köpötteli jotenkin innoissaan traileriin ja hörisi kokoajan kun valmistelimme traileria tallin edessä lähtökuntoon. Ehkä Santtu tiesi pääsevänsä uuteen paikkaan?
Matka meni hyvin ja Santtu oli innoissaan kun avasin matkan päätteeksi trailerin etuluukun ja herra pääsi tiirailemaan uutta kotiaan höristen kyselevästi korvat tiukasti törröttäen eteenpäin. Oli aika ottaa hevonen ulos ja viedä tarhaan tutkiskelemaan paikkoja ja haistelemaan uusia hajuja mitä tuuli toi tullessaan. Talutin hevosen tallin katokseen ja otin kuljetussuojat pois ja kerroin Santun olevan kotona johon se hörähti ja maiskutteli suutaan. Nappasin herran irti ja vein sen laitumelleen jonne se meni innoissaan ja käveli ympäriinsä välillä maistellen vihreää.

Sillävälin kun Santtu totutteli uusiin maisemiin purin tavaramme trailerista, kiitin kyydistä ja aloin järjestelemään tavaroitamme varustehuoneeseen ja saamamme 10pikkupaalia heinää vein talliin maitokärrien voimin. Välillä katselin ulos ovesta kuullessani Santun ravailevan kun pelkäsin sen tulevan aidoista läpi mitä se harrasti viime kesänä. Onneksi herra pysyi aidoissa vaikka välillä urkkikin uhkailevasti aitojen ylitse.
Kun olin asetellut tavaramme mielestäni(näin aluksi) hyvin menin Santun luokse aitaan ja nappasin kameran tietysti mukaani jotta saadaan muistoja kasaan. Olen kertonut aiemmin, että tallin vierestä kulkee junarata mikä on mietityttänyt Santun sopeutumista talliin. Superi kun on stressaavaa tyyppiä ja aikamoinen pelkuri joissain asioissa pelkäsin, että sillä menisi puput pöksyyn ja juoksisi aidoista läpi tai hyppäisi ylitse, ihan mitä vain mutta kauhuissani ajattelin että kohta juoksen irti olevan pelokkaan hevosen perässä.
Kaksi junaa meni tallin ohitse ja ensimmäisen kerran Santtu nosti päänsä, kuunteli tarkkaan ja tiiraili puiden taakse odottaen mitä kamalaa sieltä tulisi. Yllätykseksi hevonen vain hieman säpsähti kun juna tuli esiin ja otti muutaman raviaskeleen. Toisen junan lähestyessä Santtu vain söi rauhassa hieman ehkä hermostuneen näköisenä korvat osoittaen sivuun silmät välillä muljahtaen junan suuntaan, mutta kaikki meni aika hyvin.

Olen tyytyväinen!

Kun junia ei tullut hetkeen Santtu sai hengähtää ja ottaa aurinkoa rauhassa aitauksen nurkassa kunnes se alkoi näyttämään lennokkaita liikkeitään ja vinkui innosta kun sillä oli niin paljon liikkumatilaa. Onneton raukka on joutunut olemaan pienessä hiekkapohjaisessa pihatossa aina välillä päästen isompaan aitaan, mutta nyt se pääsee juoksemaan vapaasti isommassa aidassa jokapäivä sekä nauttimaan auringosta ja vihreästä heinästä. Santulta puuttuu vielä kaviokas ystävä joka toivottavasti ilmaantuu jonkun ilmoituksen myötä luoksemme mahdollisimman nopeasti.

Näyttääkö Santtu tyytyväiseltä?
Haluatteko tallin esittelypostauksen kuvina vai videona?

Superin riemukas aamu

Terveppäterve taas. Hiljaiselo alkaa jo pänniä minuakin kun ei vain ole mitään mitä julkaista ja mistä kirjoittaa. Päätin sitten että jospa olisi aika taas näyttää teille surkealaatuista videota joten sen sitten teen. Allaolevassa videosta löytyy Santun ilakointia kun pääsi taas pitkästäaikaa isompaan tarhaan jaloittelemaan. Tallipiha on ollut niin ankkajäässä että herraa on pidetty pihatossa, tai niin minä ainakin äidiltäni kuulin ja kyllä riemu oli niin katossa, että huomaa herran olleen muutaman extra päivän pienemmässä aidassa. :)
Jos joku ei pidä videon musiikista missä esiintyy mm. muutama kirosana(englanniksi) voi laittaa äänet pois ja vaikka muualta laittaa musiikkia taustalle soimaan.

(linkki videoon)

Seuraavassa postauksessa yritän kertoa hieman pidemmin mitenkä meidän viimekertainen ratsastus meni. Silloin yritin saada herraa taipuisammaksi, epäonnistuen ja laukannostojakin harjoiteltiin mikä ei sekään sujunut niin hyvin, mutta annettakoon anteeksi väsyneelle kuskille sekä ylienergiselle kauramoottorille. :)

Kyllä vielä puhtia löytyy tästäkin herrasta!

Omituisia polkuja

Ihmiseni tuli taas katsomaan minua ja antoi paljon huomiota. Hänellä oli mukanaan pitkästäaikaa taas miespuolinen rotunsa edustaja joka on aina niin mukava minulle. Taidan olla hieman liikaakin tykästynyt häneen, tai niin ainakin ihmiseni sanoo. Kuullemma muutun villivarsaksi hänen ollessa lähellä. En vain tykkää olla nolattavana hänen läsnäollessaan eikä ihmiseni vain ymmärrä sitä.
Siis voitteko kuvitella, että ihmiseni tunkee jalkoihini ylimääräisiä läpysköjä jotka ovat niin noloja että hävettää olla näkösällä. Siispä satulan nähdessäni juoksin aitaukseni toiseen päähän puun taakse piiloon ettei minun tarvitsisi olla naurun kohteena, ihmiseni hieman ärähti minulle kun juoksin häntä pystyssä karkuun satulaa. Katselin nolona puun takaa miten tilanne kehittyisi ja kun tuo mukava miespuolinen henkilö nosti tyhjästä ison ja ihanasti rapisevan porkkana pussin, kuola vierähti kielelleni ja korvat hörössä tepsuttelin takaisin heidän luokseen ja nappasin miehen kädestä hellästi porkkanan.

Ja ennenkuin tajusinkaan minulla oli varusteet ylläni ja olimme lähdössä töihin. Oli mukavaa kun ihmiseni ei laittanut suuhuni mitään tälläkertaa, mutta onhan nämä rautaiset vivutkin aika inhottavat mutta mielestäni paljon paremmat kuin suuhun tungettavat raudat. Osaan kulkea paljon rennommin ilman mitään kipua suussani ja olen paljon tyytyväisempi näihin vekottimiin kuin normaaleihin vermeisiimme.

Iso pelto alue jossa aiemmin olimme päässeet juoksemaan oli muutettu aivan ihmeelliseksi, luulempa että tähän liittyy jotenkin ne kovat äänet ja se pelottava kone mikä aiemmin liikkui niillä tienoilla. Pohja jossa jouduin nyt kävellä oli epätasainen ja minua ihmetytti tähä touhu kovasti, mutta kun tajusin että pohja oli todella pehmeä ja siinä oli mukava kävellä päätin antaa ihmiselleni hieman yllättävää kyytiä ja hyppäsin vauhtiin pienen ilopukin kera. Ihmiseni taisi hieman pelästyä tätä riemukasta ilmaisua sillä hän nappasi ohjista kiinni inhottavan nopeasti ja varoittamatta, mutta ymmärsin heti missä oli vika. En mennyt tarpeeksi kovaa!
Ampaisin sitten vielä vauhdikkaammin matkaan, pellolla oli hankalaa edetä pehmeän pohjan takia, mutta siinä oli oikeastaan todella mukava ainakin juosta kun kavioihini ei sattunut ja yritin ehkäpä hieman saada ihmiseenikin hieman eloa ettei me vain käveltäisi kokoaikaa miltä tämä vaikutti ensin.
Sain sitten haluamani läpi ja ihmiseni antoi minulle jaloillaan käskyn juosta ja siitä minä tykkäsin. Sain juosta vielä muutaman metrin ja sitten ihminen pyysi minua hidastamaan ja minä tietysti nöyränä herrasmiehenä tottelin.

Tykkäsin juosta rentona ja ottaa ihan iisistikkin välillä. Näin pehmeällä pohjalla emme olekkaan päässeet tekemään töitä ja minä tykkäsin siitä todella paljon ja osoitin sen kuuliaisuutena ja rentoina askelina. Kuljimme omituisen näköisiä polkuja pitkin ja halusin välillä mennä omia polkujani, mutta se osoittautui vaikeaksi sillä upposin maahan ainakin korviin asti ja tuli ikävä hyppiä taas oudolle polulle. Oli mukavaa kun ihmiseni oli rentona selässäni eikä hosuillut tai pyytänyt ihmeempiä, sain pitää päätänikin kokoajan rentona ja niinkuin halusin.

Minua ihmetytti sitten kun jouduin seisomaan hetken keskellä pellon outoa polkua ja ihmiseni nousi alas ja höpisi jotakin tuolle mukavalle miespuoliselle ihmiselle. Yhtäkkiä sain selville mistä tuosta höpinässä oli kyse sillä tuo miespuolinen hyppäsi selkääni aivan yllättäen. Pelästyin hieman kun hän tipahti selkääni niin ilkeän kovaa ja se sai minut hieman närkästyneeksi, mutta onneksi ihmiseni oli vieressäni silittelemässä kaulaani jotta rauhoittuisin ja keskittyisin häneen hetken kun tuo miespuolinen heilui selässäni epämukavasti. Pian hän pyysi minua eteenpäin potkien jaloillaan minun kylkiäni, mutta ihmiseni opetti häntä oikeille tavoille miten minua, Kuningasta oikein kohdellaan!

Omituisesti miespuolinen istui selässäni eikä antanut minulle omaa tilaa liikkua vaan roikkui ohjissa kunnes ihmiseni sanoi hänelle jotakin ja inhottavan kireä tuntuma hävisi ja sain liikkua melkein normaalisti. Tunsin kuinka miespuolinen oli hieman jännittynyt tilanteesta, mutta annoin sen hänelle anteeksi, olihan tämä kuitenkin toinen kerta kun hän on selässäni käynyt. Olin kiitollinen kun sain häneltä huomiota ja jokseenkin oikeanlaisia apuja miten toimia. Ihmiseni oli vierelläni aluksi kokoajan kunnes pikkuhiljaa irtaantui meistä ja antoi meidän mennä kahdestaan ympäri pellon omituisia polkuja pitkin. Sain välillä ristiriitaisia ohjeita, mutta selviydyimme niistä yhdessä kun miespuolinen osasi vain oikein pyytää ja ihmiseni opasti häntä äänellään.

Minulla oli aika mukavan rento päivä muutamasta vastoinkäymisestä riippumatta. Olen tyytyväinen ja toivonmukaan niin myös ihmisenikin on tyytyväinen minuun. Niin minä ainakin luulen sillä sain pussillisen porkkanoita palkinnoksi ja paljon huomiota myös töidenkin jälkeen. Jouduin kylläkin vielä jalkojen pesulle mikä ihmetytti ja inhotti ku vesi oli niin kylmää, mutta ihmiset ymmärtääkseni tukivat jalkojani jostain kumman syystä, en tuomitse heitä sillä minulla on hieman ongelmia kasvattaa takakavioitani oikein ja toivottavasti he auttaisivat minua tässä ongelmassa. Odotan myöskin sitä milloinka saan vahvikkeet jalkoihini, että saan viedä ihmistäni maastossa taas 100-0!

Tossa alhaalla extrana vielä lyhyt videon pätkänen!

Päivästä päivään~

Tässä yritin siis tehdä 'My week' videopostausta teille mutta tiettyjen ja harmillisten tapausten vuoksi en päässyt töihin maanantaina enkä luultavimmin myöskään huomenna joten postaan tässä tämmöisen kahden päivän postauksen teille kun ei tästä tullutkaan mitään. Mutta jospa joku toinen kerta onnistuu! :)

Päiväni riippuvat hyvinkin siitä että menenkö aamuun vai iltaan ja tämän yleisesti saan päättää itse paitsi sitten jos pomoni toisin sanoo. Yleisesti pyrin aina menemään aamuun eli herään 7:00 aikaan kun poikaystäväni Rauskukin ja lähden kävelemään bussipysäkille 9:00 tai kymmentä yli jolloinka minulla on hyvin aikaa kävellä pysäkille. Bussimatka kestää yleisesti 10-15minuuttia ja pysäkki minne jään on viiden minuutin kävelyn päässä tallista eli ei paha vai mitä? :)
Kun saavun talliin vaihdan tallitakin sekä saappaat jonka jälkeen alkaa siivous. Siivoan karsinat ensin tai puhdistan vesikupit. Joskus annostelen hevosten iltaruoat ennen siivousta sillä ruoat ovat kylmemmässä eteisessä mistä haluan pakkasilla nopeasti pois.
Siivous nopeuteni on n.10min per karsinan puhdistus, reunojen lakaiseminen ja jos tarvitsee pellettiä lisätä niin sekin on siinä sitten vielä. Tallissa on siis 4hevosta ja yksi poni joten siivouksissa menee suurinpiirtein tunnin verran käytävien lakaisu mukaan lukien. Heinien & veden laitossa menee yhteensä myöskin n.10min eli ei kovinkaan pitkiä päiviä ole paitsi istten jos pitää tehdä muitakin juttuja esim. Lisätä heiniä ulos, viedä heinää ladosta talliin tai muuta mahdollista kuten hevosen liikuttamista. Minun työtunteihin lisätään Santun liikutus aika sillä jokapäivä pitäisi olla työssä 6h, mutta tallihommissa menee vähän yli tunti eikä se riitä joten jään tallille tekemään muita hommia sekä liikuttamaan tietty oman supermieheni! :)
Yleisesti olen tallilla vähintään 3h ja enintään sen 6h. Keskimääräiset tuntimäärät ovat 5h päivältä.
Jos menen tallille illemmalla eli klo: 13:25 bussilla on työpäiväni pidempi sillä autan hevosten sisälle viennissä sekä iltaruokien kanssa. Yleisesti tässä tilanteessa kun bussit kulkevat hieman huonommin joten saan joko kyydin pomolta tai tallikaverilta tai sitten virun muutaman tunnin tallissa harjaillen Santtua jonka jälkeen kävelen pysäkille odotellen bussia.

Pikemmittä puheitta tässä on teille tämmöinen tylsä video kahdesta päivästäni tallilla.

 28. päivä eli eilen irtojuoksutin santtua ensimmäistä kertaa kunnolla pyöröaitauksessa narupäitsien kanssa. Herra maiskutteli aina välillä tyytyväisen oloisena sekä kunnioitettavasti vaihtoi suuntaa sekä pysähtyi pyynnöstä. Ja niinkuin facebookkiini laitoin..

Yritin laittaa juoksutuksen sekä herkkuhetken lopuksi herralle sormikkaani korviinsa josta se ei tykännyt yhtään :D Voiko hevonen oikeasti olla yhtään vattuuntuneempi?

On mulla kyllä hieno hirvi vai mitä? :D

No mutta oli herra tänäänkin kyllä niin hieno! Töiden jälkeen kävin hakemassa Santun tarhasta ja harjailin taas karsinassa ja riimunnaru vain roikkui tallin kalterista ja herra seisoi kyllä niin hienosti niinkuin silloin alkujaankin. Työpaikalleni muutettua se aluksi pyöri kanssani hippaa karsinassa kun yritin harjata sitä tai laittaa suitsia päähän. Nyt se alkaa tottua tähän työrutiiniin mikä on MAHTAVAA! :)
Mutta siis, en laittanut herralle tänäänkään muuta päälle kuin narupäitset ja lähdimme pyöröaitaukseen. Vein Santun keskelle kehää ja pääsin sen irti narusta ja se seuraili minua hienosti. Sitten pyysin sitä astumaan kehälle ja ravaamaan jonka jälkeen se puksutteli rennosti ravia ja vaihtoi suuntia hienosti pyytäessäni. Mutta sitten kun pyysin nostamaan tahtia se närkästyi, laittoi päänsä alas ja korvat luimuun, nostin raippaa kädessäni hieman ylös ja se käänsi takapuolensa minua kohti, astuin taaksepäin nopeasti kuin aavistaen että mitä tapahtuu. Ja herra räväytti sitten takasellaan korkealle ilmaa ja lumet sen kavioista lensivät naamalleni.. Jouduin sitten ajamaan hieman Santtua että se ymmärtäisi ettei minulle uhitella. Loppujenlopuksi se maiskutteli suullaan tyytyväisenä taas ja totteli pyyntöjäni hienosti ja kunnioitettavasti. Lopuksi pyysin herraa pysähtymään, menin sen luokse ja rapsuttelin sitä kaulasta ja taputtelin selkää sekä ryntäitä. Lähdin sitten kävelemään poispäin kutsuen sitä mutta eipä herraa kiinnostanut seurata. Menin sitten portille ja juttelin tallikaverin kanssa hetken kunnes Santtu löntysteli taakseni ja toi päänsä syliini. Kehuin hienoa poikaa ja annoin muutaman porkkananpalasenkin. Harjoittelimme siinä sitten vielä hetken seurailua ja kun oli aika mennä talliin ei herraa kiinnostanut kuin ylähuulellaan löpsyttää lunta maasta ja etsiä lumen alta jotakin syötävää. Kyllä se sitten lopuksi asteli luokseni ja menimme talliin. Olin ylpeä hienosta päivästä herran kanssa. :)

Pakkasta -Kuvia

Juoksutusta ja ''rytmihäiriöitä''

Moi kaikki! En ole nyt taas kohta viikkoon saanut postausta teille rustailtua sillä on ollut hieman näitä ''rytmihäiriöitä'' nukkumisen suhteen eli lomaviikolla meillä meni Rauskun kanssa unirytmit sekaisin. Alamme nukkumaan n. 3-7aikaan aamusta ja heräämme 20-22välissä illalla ja valvomme yön. Olemme yrittäneet saada näitä rytmejä kohdilleen onnistumatta.
Nyt taitaa kuitenkin pikkuhiljaa alkaa onnistua, tänään lähtee Rausku kouluun ja minulla jatkuu työni normaalisti. :) Mutta siis, kävin sunnuntaina(5.1) juoksuttamassa Santtua kun kenttä oli sulanut ja sitä oltiin käytetty kunnes se oli taas jäätynyt eli se oli sopivan epätasainen meille. Herrallahan ei ole vieläkään kenkiä jalassaan jonka takia olen odotellut kenttää tuohon epätasaiseen kuntoon. Joistain kohti se oli tasainen ja hieman livakka mutta päästiin juoksemaan hieman ja varovasti.
Kuvia- taikka videomateriaalia ei löydy vaikka äitini olikin mukana kyydittämässä ja hieman harjailemassa Santtua. Olisin kysynyt häntä kameran varteen ellei olisi valittanut kylmyyttä! :D Mokomakin mamma kun ei osaa pukeutua kunnolla tallille ja aina huolehtii että minä olen kunnolla varustautunut!! Hassu. :)
Mutta niin, äiti tuli Puffen kanssa hakemaan minua yhdeltätoista kotoa ja emme tajunneet kellon aikaa/päivääkään kun kurvautimme valintatalon pihaan että olisin uudet pintelimme hakeneet postista, mutta kun saavuimem pihaan ihmettelimme että miksei mitkään kaupat olleet auki! Menimme sitten ABClle mikä on Outokummun keskustassa hakemaan äidille tupakkia ja minä jäin Puffen kanssa autoon. Äiti tuli takaisin autoon nauraen ja selitti minulle että oli kysynyt kassalta että miksei kaupat olleet auki kun vasta huomenna on loppiainen. Kassalta oli täti naurahtaen sanonut että ''Niin eihän ne kun vasta 12 aukea sunnuntaisin'' ! :D
Nauroimme äidin kanssa siinä hetken että MITEN TYHMIÄ aina olemmekaan! Siitä seuraavaksi kurvautimme tallin pihaan ja päästimme Puffen pienen tarkistuksen jälkeen irti ettei muita koiria ollut tallilla. Herra pinkaisi sitten heti teille tietämättömille ja äiti jäi tallin nurkalle sauhuttelemaan kun menin siivoomaan karsinaa. Ennen talliin menoa tervehdin Santtu poikaa joka oli ravannut heti äänemme kuultuaan portille hörähdellen tervehtimään :)
Siivoilin karsinan kaikessa rauhassa ja vein kottikärryllisen sitten lantalaan jonka jälkeen otin pari porkkanaa taskuuni, pesin vesiastiamme ja täytin sen. Laitoin heiniä hieman karsinaan ja lähdin hakemaan poikaa tarhasta. :)
Herra odottelikin jo höristen portilla kuin tietäen pääsevänsä hoidettavaksi. Kävin aidan toisesta päästä laittamassa sähkön pois ja Santtu seurasi minua kuin koiranpentu koko matkan aina takaisin portille välillä hörähtäen. Nappasin herran päitset käsiini, menin portin alitse ja annoin ensimmäisen porkkanan Santulle kun laitoin päitset sille päähän. Aukaisin portin peruuttaen Santtua pois tieltä ja lähdimme siitä karsinaan pienen maltti seisotus harjoituksen jälkeen mikä sujui hienosti. Talli matkalla herra päätti hamuilla kättäni pyytäen lisää porkkanaa mutta pienen käskyn kautta se lopetti. :)
Talliin pästyämme otin herralta päitset pois sillä ajattelin vaihtaa ne hieman parempiin, sillä nuo meidän siniset päitset olivat likaiset ja märät joita käytetään enemmän. Kävin nappaamassa vihreät päitset varustepinostamme ja menin laittamaan ne herralle päähän, mutta tämäpä päätti alkaa leikki hippasta TAAS karsinassa, eli herra lähti karkuun ja minä juoksin perässä pyörien yhden ympyrän ympäri kunnes sain napattua riimunnarun herran kaulan ympäri jolloin se lopetti väistämästä minua. Toruin sitä hetken ja laitoin kiinni karsinan seinään. Kävin harjapakin oven eteen ja otin suojat harjojen päältä pois kysyen äidiltäni että haluaako hän harjata. Otin muutaman harjan karsinan puolelle sekä harjan selvitys aineen. Harjasin Santtua hetken kunnes tyrkkäsin harjan äitini käteen ja käskin tämän harjata. :D
Kun olimme saaneet herran ''kiiltämään'' laitoin sille suojat töppösiin ja harmittelimme äidin kanssa sen pitkiä kavioita. Itse en osaa trimmata kavioita vielä kuin ehkä hieman vain vuolla niin kaviot ovat kasvaneet ylipitkiksi. Onneksi kengittäjä tulee 16päivä! Menin sitten ja nappasin vihreän huovan sekä ratsastusvyön varusteistamme.
Satula sai jäädä sikseen sillä se on ilmennyt meille liian leveäksi ja painaa herran säkää ikävästi. Satulamme on nyt myynnissä sillä päätin että pärjäämme ratsastusvyöllä aina siihen asti kunnes löydämme sopivan satulan. Uuden satulan hankkiminen on hieman huonompi juttu sillä minulta ei löydy muutamaa sataa ylimääräistä sinäänsä milloinkaan. Silloin tällöin pystyn tehdä 50€ uusi hankkeita.
Mutta niin, laitoin huovan herrasen selkään ja sen jälkeen asetin ratsastusvyön. Hain paalinaru lenkin vyöhön kiinni että saamme joustochambonin paikalleen, pujotin lenkin vyön läpi ja kiristin vyön hitaasti aina katsoen ettei se lipsu liian eteen eikä taakse selkää. Santtu oli erimieltä vyön kiristämisestä hieman näykkien ilmaa ja luimien minulle. Kun vyö oli asetettu sopivasti nappasin suitset karsinan ulkopuolelta ja katsoin herramme ulkomuotoa. Katsoin äitiäni ja totesin ''On se kyllä läskipulla..'' ja äiti sanoi samaa. :D Sitten naureskelimme että mitäköhän kasvattaja sanoisi jos näkisi pojan nyt! Ravuriksi tätä pullaa ei voisi kyllä enää sanoa!
Suitset ja piuhat kun olivat laitettu kiinni hain vielä pitkän raipan ja menimme kentälle juoksutusliinan kanssa. Kävelimme ensin muutaman kierroksen tutkien ja etsien hyvää paikkaa ympyrälle ettei olisi liian liukkaita kohtia juosta. Yritin sitten nostaa Santun raville mutta herra oli matomaisella tuulella taas. Enkä minäkään jaksanut hirveästi painostaa sitä, mutta sain sen raville kyllä hyvin muutaman kevyen raipan haileutuksen avulla. Herra osaa nyt jo niin hiemosti antaa periksi joustochambonille ja kulee rennosti kaula pitkällä ja välillä hienosti kaarella. Lihastahan sillä ei vielä ole pitää yllä muotoa, mutta hienosti yrittää.
Hieman siinä juostiin vierekkäinkin kentän pitkiä sivuja pitkin ja silloin sain Santtuun enemmän vauhtia ja ryhtiä esille. Vaihdoimme suuntaakin muutaman kerran kunnes päätimme samaan aikaan että nyt loppuu. Molemmat seisahduimme, minä hieman aikaisemmin ja kysyin herralta ''Joko riittää?''.
Santtu hiljensi käynnin laahustamiseen ja kääntyi minuun päin kun vetäisin kevyesti liinasta ja kutsuin sen luokseni. Santtu löntysti eteeni ja maiskutti suullaan tyytyväisen oloisena. Annoin sille rapsutuksia, taputuksia ja kehuja hyvästä työstä kunnes keräsin liinan ylimääräiset lenksut ja otin liinan irti herralta. Sanoin sille ''Nyt talliin'' ja lähdin kävelemään tallin ovea kohti, herra löntysti perässäni hienosti ja pysähtyi selkäni taakse kun avasin oven. Otin herran postihihnasta kiinni ja vein sen karsinaan jossa purin varusteet, annoin herkkuja ja juotin ennenkuin vein takaisin laitumelle vielä muutamaksi tunniksi ennen sisälle ottoa.
Pakko kyllä sanoa että minun täytyy itsekkin alkaa treenaamaan lihasta jollakin tapaa etten ole näin laiska. Olen kyllä tyytyväinen tuohon juoksutuskeikkaan, mutta oli se silti aika laiskaa menoa molemmilta, niin minulta että hevoselta. Itse voisin käydä lenkillä muttei siitä tulisi mitään, en osaa ottaa aloitetta että, NYT LENKILLE ja toiseksi lääkärin mukaan en saa rasittaa itseäni liikaa lonkkieni takia. Jsoj oku ei vielä tiennyt, minulla on synnynnäinen lonkkavika jonka takia en voi juosta enkä edes kävellä pitkiä matkoja ilman että lonkiini alkaa vihloa tai ne jumittuvat puoleksitunniksi samaan asentoon ja mitenkä siitä päästään sitten kotiin? :D Ratsastus auttaa ja vahvistaa lonkkiani ja sen takia lääkärini suosittelevat että ratsastaisin mahdollisimman paljon. Maailman paras lääke vai mitä!? :)

Tämä postaus olikin sitten tässä, tylsä ja pitkä tekstipostausta mutta tähän joudutte nyt tyytymään. Jospa saisin Rauskun kuvaamaan päivääni Santun kanssa tässä joku viikonloppu niin olisi aika muikeeta! :) Itse yritän ottaa myös kuvia päivästämme mahdollisimman plajon kun nyt päästään liikkumaan näiden lauhkeiden ilmojen seurauksena.

Hyvää päivänjatkoa teille ja seuraavassa postauksessa tavataan! :)