24. huhtikuuta 2015

Piikittelyä

Santtu käytiin rokottamassa 20. päivä eli maanantaina ja rokotuksen hoiti todella mukava sijais eläinlääkäri. Pyysin lääkäriä tutkimaan myös hieman herran jalkoja kun takasissa on ollut nestettä jonkin aikaa. Eihän hänellä röntgen katsetta tietysti ole, mutta oli sitämieltä että ei syytä huoleen jos hevonen ei onnu ja neste katoaa liikutuksen mukana.
Herraa jännitti selvästi uusi ja oudolle haiseva ihminen joka tuli heti iholle tutkimaan mitä herralle kuuluu. Eläinlääkäri taputteli hevosta ja kun hän asetteli stetoskoopin punaturkin kylkeen alkoi kova pärinä ja järkytys iski. Pieniä hevosia syövä stetoskooppi-syndrooma iski ruunaan ja se oli melkein kuolla järkytyksestä kunnes menin sen nokan eteen ja kerroin, ettei ole hätää. Superi rauhoittui siltäseisomalta ja lääkäri naurahti kun hevosen sydän pomppi tuhatta ja sataa mutta rauhoittui minun mennessä hevosen luokse.
Santtua siten vähän jännitti myös kuumeen mittaus ja meinattiin jopa potkiakkin ja sitten peruutettiinkin seinään ja lääkäri päätti, ettei edes kokeilla sen enempää kun hevonen jäykistyi ja meni pakettiin. Lekuri totesi että hermoilustahan se kuumeen meille nostattaa jo valmiiksi ettei tällä ole nyt niin isoa väliä.
Tässäpä sitten se hauskin osuus koko operaatiosta, nimittäin itse rokote!
Santtu katseli epäilyttävästi lekuria joka kipitti laukullensa ja veteli omituisia vehkeitä käsiinsä jotka yht'äkkiä katosivat ja hän seisoi hevosen kaulan vieressä tätä tapuellen ja jutellen jotakin. Itse seisoin hieman kauempana tälläkertaa kun tutkin Santun passia, mutta silmä tarkkana olin kuitenkin ajantasalla tilanteesta.
Piikin pistettyään hevoseen eläinlääkäri ihmetteli kun kaikki muut asiat olivat aivan kamalan järkyttäviä ei Santtu edes piikkiä huomannut vaikka se oli juuri se mikä saattoi jopa nipistää. Itsekkin hieman ihmettelin, mutta on herra aiemminkin ollut piikin saadessaan hyvin rauhallinen ja tuskin sen laittoa edes tajunnut.
On se vaan hassu ruuna!

Tehtiin Supermiehen kanssa maastakäsittelyä herkku porkkanoiden avustuksella sitten muutama tunti rokotuksen jälkeen kun treenit kiellettiin pariksi päiväksi ja otin siitä videotakin. Harmittelen kun en ole saanut aikaiseksi vielä ostaa kameranjalkaa kun sammakkoperspektiivistä kuvattu video ei ole oikein mukavaa katsottavaa omasta mielestäni. En sitten tiedä mitä muut ajattelevat asiasta.



Tuleepas nyt videontäyteinen kirjoitus, mutta tässä vielä video herran ilakoinnista kun se pääsi vielä illemmasta isoon tarhaan verryttelemään raajojaan ja maistelemaan hieman kasvanutta vihreää. Superia ihmetytti hirveästi kun ei päässyt minun luokseni kun istuin kivikasan päällä ja se niin kovasti halusti tulla lähemmäs.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti