Päivä jota en hetkeen unohda

Sunnuntai 30.07.2017 oli Kulmalan hevospalvelun järjestämät kouluratsastuksen harjoituskilpailut joihin olimme Creditin kanssa ilmoittauduttu omistajan johdosta. Ratana Helppo D:3 2013 eli raviohjelma. Credit ei ole koskaan ennen ollut ratsastuskisoissa sitten nuoruuden ravi ja  monté ratojen jälkeen. Jännitys oli suuri ja odotukset olivat niillä main, että jospa pysymme kouluaitojen sisäpuolella.
Olin itse Laukaassa jo lauantai illalla, juoksutin ruunan ja taivuttelin käynnissä sitä vielä selästä käsin omistajan kanssa. Mitään suurempia treenejä ei tehty ettei C olisi sitten väsynyt seuraavana päivänä. Tuolloinkin oli uninen meininki kun pojat olivat olleet yön laitumella. Jätimme ne nyt tarhaan yöksi ja heti aamulla kahdeksan aikaan kävelin tallille, otin Creditin karsinaan syömään aamuheiniä samalla kun harjasin ja tein herralle sykeröt.

Onnea oli kun kisat järjestettiin Varjolassa, naapuritallilla kävelymatkan päässä, ei tarvinnut koppia taikka häslätä muutenkaan hevosen siirron kanssa kun sinne pystyi kävellä siistin ja valmiiksi laitetun hevosen kanssa.
Olimme varjolan tallilla 10:40 ja ensimmäinen luokka, Helppo D:3 2013 starttasi vähän yli 11. Kerkesimme verkata vähän, mutta sopivasti, ravasimme ja teimme pysähdyksiä. Creditin moottori oli melkein sammuneessa tilassa, se vaati jatkuvaa pohjetta. Verkassa minulla ei ollut kannuksia taikka alussa raippaa kunnes omistaja saapui paikalle ja antoi meille raipan jotta sain ruunaan vähän poweria. Kerkesimme nostaa oikean laukankin mikä nostatti energiatason taivaisiin ja kävimme rauhoittumassa metsäpolulla.

Olimme lähtölistan mukaan viidensiä, mutta jälki-ilmoittautunut ratsukko ilmaantui ensimmäiseksi suorittamaan rataa. Täten olimme kuudensia radalla. Odottelu oli piinaavaa ja täynnä adrenaliini ryöppyjä. Sain itse melkein paniikki kohtauksen hetki ennen omaa suoritustamme kun yritin saada kannuksia jalkaani ja tajusin että olemme oikeasti täällä, tässä tilanteessa. Rauhoituin kuitenkin kun videokuvasin välissä toisen hevosen radan omistajalleen ja juttelin vieressä olevan naisen kanssa sitä sun tätä.

Kun kuulutettiin, että meidän pitäisi mennä valmistautumaan Creditin kanssa, iski taas pieni paniikki ja etsin Ceen ja omistajan käsihevos alueelta, kipusin uljaan mustan selkään ja menimme kävelemään odottelu alueelle. Hevosessa ei ollut virtaa. Jouduin todella ronskisti antamaan pohjetta jotta se liikkuisi edes himpun verran eteenpäin. Sinäänsä parempi laiska kuin käsistä lähtevä hevonen, mutta oli hermoja raastavaa radallakin potkia ruunaa eteenpäin. Se liikkui kuitenkin rennosti eikä ottanut pultteja oikein mistään, kun menimme suoritus alueelle ruuna pomppasi kevyesti tuomarin auton kohdalla, luultavasti pelästyi kyykyssä olevaa kuvaajaa kun mokoma oli hevosen sokealla puolella.

Kun tuomari vihelsi pilliin, jotta voisimme aloittaa suorituksemme en ensin meinannut saada Credittiä ravaamaan alkuunsakkaan. Maiskuttelin ja pyysin, kopautin keyesti kannuksilla mutta ei mitään, kunnes kuiskasin hevoselle, laukka. Ihmeellinen ja maaginen sana sai hevoseen eloa niin että pääsimme aloittamaan radan.
Etenimme radalla todella matelevasti ja tuomarin kommentissakin luki että suurena ongelmana oli rytmin säilyminen. Muutama askel rikko tuli käynnille kun en mokoma osannut pyytää ruunaa eteen. Pohkeet olivat kiinni ja ohja melkein jopa roikkui löysänä, ruuna oli väsynyt, mutta sen suoritus oli hieno. Itse hyvin itsekriitikkona meinasin hävetä silmät päästäni ratavideon nähtyäni, mutta tehty mikä tehty ja ei oikeasti onnellisempi voi olla.

(linkki videoon)

Ratamme jälkeen kun nousin ruunan selästä alas, jalkani olivat spagettia ja meinasin tipahtaa maahan. Onneksi Creditin omistaja tuli nopeasti paikalle, antoi vesipullon ja nappasi ruunan käsistäni. Olin hermoromahduksen puolella ja sitä ei yhtään auttanut kuulutus missä kerrottiin meidän johtavan. Tipahdin istumaan nurmikolle ja itkin. Tuli todella surkea olo, koska olemme muuttamassa pois ja täällä olen ollut todella onnellinen ja löysin tämän hevosen, nämä ihmiset. Onneksi mieltä piristi se, että pääsen täällä käymään ja tämä kokemus oli jotain aivan mahtavaa! Saan vain kiittää Creditin omistajaa että sain tutustua näin upeaan lämminveriseen ja tietysti koko perheeseen.

Ratamme jälkeen oli vielä muutama ratsukko mistä viimeiset kaksi nousivat meidän edellemme todella, todella upein suorituksin. Viimeinen radan suorittaja loksautti suun ammolleen, Suomenhevoset ovat kyllä aivan upeita jos niistä pitää huolta, varsinkin oriit.
Mutta hei, olihan siinä hymyssä pidättelemistä kun kävelimme palkintojen jakoon kahden suomenhevosen kanssa. Tulimme kolmanneksi prostentein 54,2% ja pisteitä saimme 103.

Super Credit!

Kunniakierroksella

Palkintojen jaossa oli kyllä aivan huikea fiilis. Credit otti ruusukkeen vastaan rauhallisesti ja tuttuun tapaan tuomarin kättelyn jälkeen pääsimme kunniakierrokselle. Omistaja kirkui jostain takaamme onnessaan ja se aiheutti naurua, minulle ainakin. Edessämme laukkaava suokki ei onneksi aiheuttanut pultteja Creditille, me päätimme ravata ja napata sitä radalla kaivattua lisättyä ravia pitkille sivuille. Huikeaa! Kiitokset ja taputukset super hienolle papalle, oli aika siirtyä estraadilta puiden sekaan ja hävitä varjoihin.

Kävin vielä ennen lähtöä hakemassa palkintomme sekä arvostelut jotka auttavat sitten seuraavaa koitosta. Kaikki mitä paperiin oli kirjattu oli hyvin samanlaista mitä radan jälkeen sanoin ja selitin itselleni sekä Ceen omistajalle. Se ei liikkunut, tahtirikkoja sekä pari mutkittelevaa tietä. Lopputervehdys oli täysin oma vika, oli kiire päästä pois ja en edes odottanut että hevonen oli täysin pysähtynyt. Mutta ei oikeasti paremmin olisi voinut näillä eväillä mennä. Ollaan super tyytyväisiä, varsinkin tuohon ihanaan ruunaan.

Kikkara prinssi sykeröiden purkauksen jälkeen

Meinasin radasta tehtä ääniraidallisen, että kerron vähän mitä virheitä tein ja mitä pisteitä saimme mistäkin, millä kommenteilla mutta en vain ole jaksanut tai viitsinyt. Olen vieläkin vähän täpinöissäni hienosta päivästä. Jos sellaista joku haluaa niin voisin vielä yrittää tehdä.
Videosta kuuluu, että paikanpäällä oli kuvaaja jonka kuvia odottelemme innolla. Meinasin odotella kuvat vielä tähän postaukseen, mutta enhän minä malttanut. Seuraavia kisoja odotellen, vai mitä?

Se puhkui ja puhisi

Nyt on sateinen keskikesän juhla taputeltu ja elämä vie kohti uusia tuulia. Suomen kesä on lyhyt ja vähä sateinen, Jouluunkin on enää 6 kuukautta!

Pääsimme Creditin kanssa nauttimaan lämpimästä säästä ennen juhannusta kun kävin kevyesti herraa liikuttamassa. Tallille lähti tuttuun tapaan mukaan mies kameran kanssa ja koira, sekä myös saippuakuplia. Matkalla mietin, että jos ratsastaisin taas pitkästä aikaa hackamorella kun kyseessä oli kevyt palautus liikunta ja pidän muutenkin ehkä enemmän tuosta ruunasta kuolaimettomilla, se pääsee liikkumaan rennommin.

Alussa muistelimme taas miten hackamore toimii, joten teimme paljon pysähdyksiä sekä voltteja käynnissä. Raviin siirtyminen oli laiskanpulskeaa joten otin pohkeet enemmän käyttöön jotta saisin ratsastettua Credittiä eteen. Etupainoinen oli päivän suurin pulma joka korjaantui siirtymisillä sekä elävällä kädellä. C taipui todella mukavasti molempiin suuntiin mutta oli oikeaan suuntaan vähän tahmea liikkumaan. Sisäpohje on ollut meillä melkoinen ongelma alusta asti mutta nyt ruuna tuntui toimivan todella hyvin. Nappasimme muutamat onnistuneet raviväistötkin pitkille sivuille vaikka meno oli rauhallista ja jopa laiskaa.

Ravityöskentelyssä meillä meni kymmenen minuuttia kunnes otimme välikäynnin ja käynnissä taas muutamat pysähdykset, hieman ehkä unisen hevosen kanssa.
Kävelimme muutaman kierroksen josta lähdin valmistelemaan ravin kautta laukkaa pääty-ympyrälle. Ensimmäiset nostot olivat melko kammottavat ja ne näette videolla mikä löytyy alempaa. Laukka oli todella rauhallista. Creditin laukka ei aina ole mitään rauhallista, mutta nyt se malttoi laukata rauhallisemmin kuin yleisesti. Viimeksi hackamoren kanssa laukkaamisesta ei meinannut tulla mitään, sillä tila meinasi loppua kesken. Tuolloin oli aivan eri virsi, mutta C oli muutenkin todella laiskalla päällä.

Muutamien laukannostojen jälkeen ruuna piristyi ja näytti upean puolensa. Laukan jälkeen Creditin ravi on jotain uskomatonta jos sen vain saa pidettyä tuntumalla sekä liikkeessä. Potentiaalisuus loistaa jos vaan osaisi ratsastaa. Alan ehkä kuitenkin pikkuhiljaa ymmärtämään tuota hevosta ja saan sen hetkittäin kantamaan istensä rungon läpi eikä vain laahustamaan. Harvinaista herkkua ja siitä pitää nauttia aina kun mahdollista. Otimme pitkille sivuille muutamat ravilisäykset vielä loppuun ennen kuin siirryimme pellolle napsimaan muutamat saippuakupla kuvat.

(linkki videoon)

Saippuakuplat eivät herra Ceetä innostaneet aluksi yhtään, ei pennin vertaa. Se olisi vain halunnut syödä vihreää. Otimme muutamat kuvat myös selästä, mutta hevosen ilme oli jotain muuta kuin kiinnostunut, joten kuvat jäivät postauksesta pois. Credit ei tainnut ensin edes nähdä kuplia, onhan raukka kuitenkin puolisokea jonka tajuttuani siirryin hevosen eteen näyttämään sille, että mitä me tässä vaan tönötettiin.
Kiinnostuskiikarit löytyivät. Ruuna puhkui ja puhisi paikallaan ihmetellen, että mistä nuo oudot ilmiöt oikein tulivatkaan ja mihin ne sitten hävisivät. Korvat hörössä ja sieraimet levällään käsiteltiin uutta asiaa jonkun aikaa kunnes minä itse en jaksanut puhaltaa enää kuplia ja olin saanut kutiavaa saippuavettä käsilleni.

''Ei kinosta, saanko syyä''

Super pappa

1.

Oli aika taas tuupata herra Ceelle pintelit jalkaan ja vetristää runkoa. En ole hetkeen vaatinut hevoselta ehkä näin paljoa mitä tällä ratsastus kerralla vaadin.

Kävin viime sunnuntaina pitästä aikaa ohjatulla ratsastustunnilla lähitallilla missä sain alleni 6 vuotiaan tamman, jonka kanssa kävi pari AHAA elämystä mitä sitten hyödynsin Creditin kanssa.

Eteenpäin ratsastettava tamma tunniltani muistutti pohkeiden tärkeydestä ratsastuksessa minkä kautta löysin kädelleni paremman paikan. Vertasin myös vanhoja kuvia Creditin kanssa mistä huomasin, että istuntani on muuten parantunut mutta olen vieläkin hyvin etukenoinen. Joskus kädet seikkailevat missä sattuu(niinkuin 6. kuvassa näkyy) josta aiheutuu muita hankaluuksia kuten pohkeen taakse nostaminen ja katse löytyy hevosen niskasta.

Alan pikkuhiljaa uskomaan, että osaan ratsastaa. Se miten hyvin, siihen en vielä lähde, mutta jokaisen kerran jälkeen kun joku onnistuu tai näen kuvista, että istun vähän paremmin kuin edellisellä kerralla, tulee hyvä fiilis. Tunnen myös enemmän miten hevonen reagoi apuihin ja kulkeeko se tuntumalla tai kuolaimen takana. Creditin suurin ongelma on kuolaimen takana kulkeminen mitä en ole saanut vielä hanskaan, mutta nykyään tulee jo todella hyviä ja pitkiä pätkiä jolloin ruuna kulkee todella hyvällä tuntumalla ja pikkuhiljaa olen saanut sen kulkemaan ryhdikkäästi.

Aina, tai melkein koskaan ei ole täydellistä ratsastus kertaa ollut, mutta alamme ehkä hipomaan jo jotakin pronssin reunusta tämän ruunan kanssa.

2.

3.

4. ''Murhaan ton ruoholäntin!'' tv. Credit

Tiistaina oli aivan ihana sää ja tuli melko kesäinen fiilis kun heitin alkukäyntien jälkeen hupparin pois. Alkukäynnissä aloin pyytämään hieman etenevämpää käyntiä, C on melko tunnettu todella hitaasta käynnistä, joten pistin siihen vähän vauhtia ja annoin sen venyttää kaulaa eteen-alas todella kevyellä ohja tuntumalla.

Hevosella oli suussa oliivi bridong mikä on uudempia kuolaimia josta johtui alkuun hervoton pään nykiminen kunnes itse löysin paremman ja kevyemmän tuntuman hevosen suuhun. Ratsastin ensimmäsitä kertaa kys. kuolaimella mikä oli loppujenlopuksi todella kiva tämän ruunan kanssa.

Kävelimme melko pitkään tehden voltteja sekä suunan vaihdoksia kunnes aloin ottamaan ruunaa enemmän tuntumalle josta lähdimme tekemään muutaman askeleen väistöjä pitkillä sivuilla. Lyhyillä sivuilla teimme taas tempolisäyksiä mistä välillä tuli pari ravi askelta kun ruuna oli melko vireällä päällä(tehtävä näkyy vasemmalla). Teimme väistöjä melko vähän, mutta teimme kuitenkin siihen asti että sain muutaman puhtaan askeleen. Credit oli melko jäykkä ja enemmän taas vasempaan suuntaan, mutta sain sen taipumaan loppuun erittäin mukavasti myös tähän vaikeampaan suuntaan.

Kun olin mielestämme saavuttaneet hyvät väistöt käynnissä ja kävelleet tarpeeksi lähdimme ravaamaan ympäri kenttää muutaman kierroksen kunnes aloimme tehdä kolmi/kaarista uraa, aina asettaen ja taivuttaen. Tuntui kun olisimme kaatuneet välillä sisällepäin, mutta meidän molempien ryhti parani muutaman kaaren myötä kun itsekkin osasin vain katsoa siihen suuntaan mihin olimme menossa, enkä kaatua yläkropalla. Kiemuraura tehtävässä sain Creditin todella hyvin avuille ja tuntui kun se liikkui runkonsa läpi rehellisesti, mutta hevonen lässähti heti uralle päästyään.

5.

6.

7.

Kiemurauria teimme melkoisen määrän, mutta väliin mahtui myös täysinäisiä ura kierroksia sekä isompia voltteja. Otimme myös loppuun laukannostot molempiin suuntiin hyvin kevyesti mitään sen enempiä pyytelemättä, varoen vielä etukoipea ja kokeilemalla miten se kestää.

Oikeaan kierrokseen tuli ensin nelitahti laukkaa missä oli melko kammottava istua, mutta heti kun pyysin pohkeella eteen ja annoin edestä tilaa tuli siitä melko hyvä kolmi tahtinen laukka. Vasempaan suuntaan tuli taas kiitoravi josta ruuna piti kaataa laukalle pienemmälle ympyrälle jota lähti sitten suurentamaan. Suuret ja ruhtinaalliset taputukset kaulalle heti kun laukka nousi.

Laukan jälkeen kävelimme taas hetken kunnes siirryimme tekemään loppukäyntejä avopellon puolelle jossa Credit innostui ja ikäänkuin heräsi horroksesta. Päätin sitten ottaa verryttely laukat loppuun missä ruuna saisi avata jäseniänsä kouluhumpan päätteeksi. Tämän kuolaimen kanssa oli pidättelemistä ja pysähdyimme aina tilanteeseen missä ruunan turpa oli maassa kiinni ja minä kädet ojossa kaulalla. Loppu hyvin kaikki hyvin, ruuna sai liidellä muutamaan otteeseen korvat tötterössä jonka jälkeen nappasin satulan autoon, kuolaimet taskuun, kiinnitin ohjat turparemmiin kiinni ja annoin sen syöpötellä hetken kitukasvuista vihreää.

8.

9.

10.

Ihanaakin ihanampi päivä ja siitä saan kiittää taas tuota super pappa hevosta. Hymyssä suin lähdimme talliin kylmäämään ruunan jalat ja hän pääsi sitten vetämään mutakylvyn tarhaan sillvälin kun kannoin talliin kaivosta vettä ja vein karsinoihin heinät yötä varten.

Motivaatio kirjoittamiseen

Se on vaan kadoksissa. Materiaalia löytyy, mutta teksti tuppaa olemaan samanlaista aina joka kerralla. Kävin tallilla, tehtiin sitä ja tätä, tässä kuvat.
Olen pohtinut miten saisin kirjoitettua erilaista tekstiä, haluaisin tehdä aihe postauksia mutta asiatekstin kirjoittaminen on ollut minulle aina hankalaa ja jos yritän, tulee siitä kamalaa sotkua tai kirjoitan saman asian kolme kertaa putkeen. Olisi mukava saada blogiin uutta ilmettä tekstin puoleen.
Onko muilla tätä ongelmaa?

Vuoden ensimmäinen ratsastus tapahtui 11. päivä keskiviikkona ja siksi niinkin myöhään, kun herra C oli satuttanut jalkansa ja kylvi pahaenteisesti impparia joka hoidettiin kuntoon. Tuolloinkin ruuna ontui etustaan joten otettiin iisimmin ja lyhyempi ratsastus kuin normaaliin tapaamme.

Credit oli hyvin reaktiivinen heti kättelyssä ja teimme voltteja, pysähdyksiä ja tempo lisäyksiä käynnissä, jotta saisin hevosen kulkemaan eteen. Hankalaa hommaa kun C veti itsensä kokoajan kuolaimen taakse tai repi ohjista, lienee syynä kuolain mitä käytimme joka on omistajankin mielestä ollut hieman omituinen ja tahmea. Sain kuitenkin sen kulkemaan melko hyvin ja suurimman osan ajasta hyvällä tuntumalla, niin että moottorikin hyrräsi.
Siirryimme raviin jossa taas työskenneltiin volttien ja kaarevien urien voimin hakien lähinnä hyvää tuntumaa ja hevoseen vetreyttä. Kulmissa huomasin ravin pätkivän ja takajalkojen siirtyvän laukkaan, hevonen heilautti päätänsä. Oikeaan kierrokseen herra ontui todella kevyesti etustaan ja tarjosi kokoajan laukkaa.
Päätin sitten antaa hosuvan ja jaloistaan sekoavan hevosen laukata, joten pyysin kevyesti pohkeella eteen ja annoin sille tilaa. Perä lentäen lähdettiin laukkaamaan ympyrällä josta jouduin Ceetä hieman komentamaankin, mutta hevonen laukkasi kuitenkin hyvin maltillisin mielin ja siirtyi raviin heti kun pyysin. Jalan takia en montaa kierrosta lähtenyt rallittelemaan vaikka hevonen olisi enemmän halunnut laukata kuin ravata.

Sain Creditin kulkemaan molmepiin suuntiin melko hyvin eteen-alas käynnissä mistä olen tyytyväinen. Enemmän teimme käynti työskentelyä tälläkertaa jalkaa säästäen. Laukkaaminen oli enemmänkin tuuletusta hevoselle, sillä en pyytänyt mitään muuta kuin maltillista vauhtia. Ravissa päästiin melko rentoon tunnelmaan molempiin suuntiin. 30 minuutin ratsastus oli enemmänkin humputtelua ja jalan testausta, jotta kestääkö enemmän töitä.

Loppuviikosta mennään maneesiin kuvaamaan muutama haastevideo, vihdoin!

Takapuoli penkkiin ja leuka ylös

Viime kertaisten ratsastusten perusteella tarvitsisin kiireesti liimaa takapuoleeni, jotta se pysyisi penkissä. Olemme tehneet Creditin kanssa tuttavuutta ja minä olen totutellut herran askellajeihin joihin kuuluu todella ihana ravi, tai ainakin silloin kun kevennät.
Perusistunnassa ravi on itselleni hankala. Santun ja Turon ravi oli melkein samanlaista jos niitä vertaisi toisiinta, tasaista kyytiä. Creditillä löytyy liikettä jokaiseen ilmansuuntaan asti ja se tuntuu heti kun painat takapuolesi penkkiin.
~Hyppy~pyppy~koikka~loikkanen~ Olenkin ottanut ravityöskentelyn aikana jalustimet välillä jalasta pois jotta pääsisin istumaan satulaan syvemmin. Minulla on muutenkin esteratsastajana normaalia lyhemmät 'koulujalustimet' joten en pääse istumaan satulaan. Olen päässyt pidentämään jalustimia jopa rei'än verran kun olen ratsastanut Credittiä. Pitää pikkuhiljaa upottaa itsensä satulan uumeniin jotta pääsisi ratsastamaan kunnolla.

Viimekerralla keskityimme kuitenkin käyntiin ja sen työstämiseen. Sain Creditin aika hyvin pohkeen ja ohjan väliin, tai siltä minusta ainakin tuntui. Muutamat ravi-käynti siirtymiset siihen kuitenkin ensin tarvittiin että pääsisin itse vauhtiin, hevosella riitti vauhtia nyt hieman enemmän kuin aiemmilla ratsastus kerroilla. Omistajakin hieman ''pelotteli'', että herralta löytyy virtaa eli kesä on nyt laiskoteltu ja syksyn vireys hiipii esiin.
Käynti työskentely on mielestäni ehkä vaikeinta, sillä se on hidas askellaji ja tuntuu aina, että ennen ensimmäisiä laukannostoja käynti ei vain etene. Ravissa ja laukassa takajalat saadaan polkemaan mahan alle ja siitä pikkuhiljaa pääsemme hyvään käyntiin. Credit on senverran iso hevonen(ainakin minulle), että sen käynti tuntuu hitaalta vaikka liike on ryhdikästä ja etenevää. Vielä en ole ollut tyytyväinen ratsastukseeni Creditin kanssa ja löydän varsinkin jälkeenpäin paljon virheitä kuvista. Selästä käsin osaa arvioida vain murto-osan omasta ratsastuksestaan vaikka tuntuisikin, että nyt onnistuisi ja menisi hyvin. Suurimman osan ajasta kun olen Creditin selässä olen hämmentynyt ja en tiedä mitä tehdä jos en osaa istua perusistunnassa ravissa tai jos Credit ei asetu tai myötääkkään ohjalle. Tarvitsemme tarvitsen opettajaa apuun jotta voisin kehittyä ja saada sen oikean tuntuman siitä, että homma toimii.

Kun vihdoin, joskus saan oivallettua miltä Credit tuntuu ratsastaa oikein osaan jatkossa itsenäisesti pyrkiä siihen, tietysti myös omalta ratsastukseltani. Jokaisessa kuvassa minulla on leuka alhaalla mikä on saatav pois, ei tuo näytä kauniilta. Hevosen niskaan tuijottaminen tuo minulle tasapainoa ja aina kun nostan katseeni ylös se häviää ja unohdan ratsastaa. Viime kerralla harjoittelin myös pitämään leukani ylhäällä, mutta kuvien perusteella näin ei käynyt. Loppupuolella ratsastusta leukani oli ylhäällä, mutta uskollinen kuvaajani oli kuvannut hyvin huonolaatuisia kuvia ja suurinosa tiedostoista oli täynnä koirakuvia. Seli seli, vai mitä?

Credit tuntui todella hyvälle tunnin ratsastuksen jälkeen kun olimme tehneet paljon siirtymisiä sekä pysähdyksiä. Peruutuksissa on vielä harjoiteltavaa, mutta pikkuhiljaa pääsemme yhteistyön makuun. Menimme ravityöskentelyssä kahdeksikkoa ja samalla teimme siirymisiä 10askeleen perustein. Kymmenen askelta ravia ja sitten kymmenen käyntiä. Välillä menimme yhden kierroksen kenttää ympäri ravissa uraa pitkin ja pysähdyimme pitkänsivun keskelle ja peruutimme kolme-viisi askelta josta lähdimme suoraan raviin. Tämä teki hyvää ainakin itselleni sillä pyrin olemaan perusistunnassa ja loppupuolella huomasin istuvani satulassa melko hyvin. Aina kun pompahdin enemmän Credit muistutti minua nypläämällä kuolainta tai nykäisemällä päätä alas. Opettavainen hevonen.

Lopuksi otimme vielä laukannostot molempiin suuntiin. Vasen kierros on herralle hyvin vaikea ja se on jopa kaadettava pienemmälle ympyrälle jotta nosto tapahtuu. Noston yhdeydessä on oltava hyvä tuki ulko-ohjalla jotta laukka säilyisi. Pääsimme jopa kolme pääty-ympyrää hyvää laukkaa. Tahtia lauakasta ei vielä löydy ja sitä ei pysty lyhentämään jottei askel tipu raville. Annoin Creditin vain laukata ja kehuin sitä äänellä sekä myötäsin ohjista jotta se saisi tilaa.
Oikeaan kierrokseen laukka on melko hyvä nostaa ja se pysyy yllä hyvin, mutta itseäni hirvitti välillä hevosen vinous sisäänpäin nostoissa. Suoristin itseni ja pikkuhiljaa hevonenkin alkoi suoristaa itseään mikä oli helpotus myös Creditille, laukan tahti muuttui paremmaksi ja vauhti hiljeni hallittavaksi. Siihen oli mielestäni hyvä lopettaa. Menimme vielä kevyet loppuravit ja kävelimme viitisen minuuttia kentällä ennen tallille palaamista.

Ensikuussa on tarkoitus käydä ratsastustunnilla lähitallilla jos aikataulut loksahtavat kohdilleen. Sinne en vielä tiedä saavani kuvaajaa, mutta kovasti toivon saavani, koska olisi mukava nähdä mitä tunnilla tapahtuu minulle ja hevoselle.