Kiitos & kumarrus 2014

Tammikuu

Santtu asusteli Outokummussa hienossa yksityistallissa missä pyöröaitaus oli päivittäisessä käytössämme ja herra alkoi oppia enemmän ratsun alkeita ja etsimme kadonnutta luottamusta toisiimme.
Sairastelin itse myös parvorokon tyylikkäästi alkuvuodesta!

Helmikuu

Ensimmäinen join-up sekä ilonkyynelten kuukausi. Pääsimme nauttimaan mieheni kanssa myös Apassionatan kauniista esityksestä Helsingin hartwall areenalle.

Maaliskuu

Hiphei, kirjoittaja täytti 18-vuotta ja koko kuukausi oli yhtä riemua. Hackamoret osoittautuivat meidän vermeiksi, ensimmäinen puomi treeni ja yllättävästi ensimmäiset kunnon laukat kentällä, voi sitä reimun määrää!

Huhtikuu
Kutitellaas hieman sua höyhenellä. Ensimmäinen BEMER hoito oli kutitteleva kokemus Santulle. Puhuttiin blogissa myös sosiaalisen median ärsykkeistä mm. arkikuvahaasteesta jonka minäkin sain haasteeksi tehdä. Kävimme myöskin possujunalla, kolmen könkässä maastoilemassa ja päästelemässä harjoitusradalla. Santtu köpötteli tyytyväisenä kahden tamman välissä! :D

Toukokuu

Hieman takapakkeja, mutta loppa kohti se sitten paranikin. Pomppasimme ensimmäisen, oikeilla puomeilla varustetun ristikkomme hienossa ja kesäisessä säässä. Katselimme myöskin vuosien varrelta löytyneitä 'hauskoja' kieli kuvia Santusta. Viimeisiä treenejä ennen toiselle tallille muuttoa.

Kesäkuu

Kokeilimme cross-under kuolaimettomia joka taisi olla viimeinen ratsastus sillä tallilla. Muutimme uuteen talliin missä Superi pääsi vihreälle laitumelle kesäksi. Hellettä, syöpöttelyä ja pientä treeniä. Lihastulehdus kiusasi Superia loppukuusta jonkatakia se oli lomalla jonkin aikaa.

Heinäkuu

Uusi tuttavuus kameran takana ja Superin selässä, hiljainen blogikuukausi, kavio huolia sekä mietintää erikoiskengityksestä ja pellolla päästelyä. Tutumpi varapilottikin alkoi käymään Superin luona sitä ratsastelemassa mikä helpotti tilannetta.

Elokuu

Santtu ei syönyt kunnolla heiniään joten soitimme eläinlääkärin raspaamaan hammaskaluston. Raspauksen jälkeen kaikki sujui paremmin syöpöttelystä ratsastukseen. Rakkauden täyttämä kuukausi sillä 22. päivä oli meidän vuosipäivämme ja 2vuotta kavioliittoa olikin jo takana!



Syyskuu

Pääsin puksuttamaan osaavammilla hevosilla poneilla koulupäivän päätteeksi ystävän luokse. Bloginpito huolia koulun takia, pellolla päästelyä ja työskentelyä chambonien kanssa ja ihana varapilotti taas Superin selässä.

 
Lokakuu

Kas kummaa, kun mies pomppasi Superin selkään! Surullisia päiviä jouduimme viettämään sillä rakas ystäväni sairastui ja viisi päivää oli täyttä kaaosta ja eläinlääkärin voimin autettiin ruunan rupsukka kuntoon. Täyttä totuutta sairastumisestä ei tiedetä, mutta hiekkaähkyn tavoin hoidettiin otus kuntoon. Tervehdyttyään ja sairasloman jälkeen kevyttä maastoilua sekä soramontuilla ratsastelua. Loppukuusta Santtu muutti kasvattajalleen ja olipas siinä ihmetystä kun oli taas tutussa paikassa missä se oli varttunut komeaksi kilpajuoksijaksi.



Marraskuu

Ensimmäienn kärrylenkki 2vuoteen ja hevonen oli todella innoissaan ja jälkeenpäin tyytyväisen näköinen. Kevyttä ratsastusta pellolla sekä maastossa niin kuolaimen ja hackamoren kanssa. Ensimmäinen maastolenkki tutuilla ravireiteillä oli niin kivaa, että Superi antoi kylmää kyytiä ja vetäisi sellaiset ilolaukat kotiinpäin ettei sitä meinannut saada millään pysähtymään <3



Joulukuu

Joululahjatoiveita, laulettiin joululauluja koristeltiin kuusta ja paketoitiin lahjoja. Joululomalla harrastettiin kärryilyä ja hankilaukkoja kun lumi satoi maahan. Joulupäivänä minä ja Santtu komeilimme kameran edessä joulukuvia varten ja kuvien jälkeen kävimme rentouttavan sekä vauhdikkaan maastolenkin selästäkäsin ja nautime toistemme seurasta. Jouluaattona olikin vapaapäivä ja senjälkeen kinkunsulattelua niin kärryiltä kuin selästäkäsin.

Varokaa vaan, kohta paukkuu raketit ja vuoden 2015 ensimmäinen päivä alkaa!

Uusinta uutta ja hieman muutakin

Nytpä onkin käynyt niin, että meille on tullut paljon uutta tavaraa lyhyessä ajassa ja en ole kerennyt niistä teille vielä höpöttämään. Osa on ostettu ihan kasvokkain kauppatätien kanssa ja toiset ovat ilmaantuneet sitten postin kautta meidän luukkuumme. Joku tarkkanäköinen on saattanut jo nähdäkkin jotkut varusteemme kuvista/videoista, mutta eipä kukaan ole jaksanut ainakaan suutaan aukaista asiasta.

Ensimmäisenä haluan teille kertoa suurimmasta ja kalleimmasta hankinnastamme, nimittäin satulasta joka oli hankintana ns. joululahja itselleni. Olen valittanut blogissa monesti satulastamme joka saattaa jo ärsyttää monia lukijoita, mutta asiaan on nyt tullut muutos(toivottavasti pitäksi aikaa). Muutama viikko sitten löysin facebookkia selaillessani myynti ilmoituksen missä oli kuva ruskeasta satulasta ja jonka malliin ihastuin heti. Siinä hetken miettiessäni ja lukiessani myynti tekstiä päätin kokeilla tikulla jäätä ja varata penkin. Sain hyvin tietoa myyjältä ja vieläpä kuvan minkälaisella hevosella kyseinen penkki on ollut käytössä ja selkä oli täysi kopio Superin iso säkäisestä ja kuoppaisesta 'ongelma' selästä. Hieroimme sitten kauppoja ja sovimme, että saan maksaa penkin kahdessa osassa mikä oli aivan mahtava asia ja kiitän myyjää.

Sitten alkoi tuskaisuus, että noh, onko se penkki kuitenkaan sopiva ja kerkeäisikö se joululoman aikana perille testattavaksi. Edellinen satulamme on todella vanha ja se ei sovi enää aktiiviseen käyttöön runkonsa puolesta, siivekkeet ovat kuluneet ja muutenkin toppaukset ovat kovat joten on parempi mennä sitten ilman satulaa jos uusi ei olisi sopiva.
Luin internetin syövereistä kyseisestä satula merkistä ja sain itselleni hyvinkin positiivisen vaikutelman joten yritin olla stressaamatta liikaa.

Sitten koitti se päivä kun satula oli perillä ja olisi aika käydä tallissa sitä sovittamassa. Kerkesimme hakea penkin vasta iltahämärässä joten ratsastus taikka juoksutus satulan kanssa saisi jäädä seuraavalle päivälle, mutta olihan se kuitenkin hyvä käydä testaamassa Superin selkään ilman ylimääräisiä painoja, eikö? Santtu oli hieman märkä päiväisestä lumisateesta joten näkisin hyvin miten satula istuisi sen selässä. Hymyssä suin, kannoin satulan pellon poikki talliin ja hain Santtuseni ladon puolelle kiinni, että saisimme tutustua yhdessä tähän uuteen työvälineeseen. Annoin herran haistella ensin satulaa ja tietysti se näytti nyrpeää nokkaansa, mutta ei näykkinyt ilmaan kun asettelin penkin sen selkään. Hieman korvat luimussa herra seisoskeli paikoillaan ja kuunteli kun juttelin sille uudesta penkistä.
Astuin pari askelta taakse ja katselin satulaa hetken herran selässä. Menin takaisin Superin viereen ja katsoin satulan sopivaksi, se ei painanut säkää, lapatilaa oli riittämiin ja selkärangantila oli mainio. Kokeilin vielä laittaa satulavyön kiinni ja katsoin satulan istuvuuden pienen paineen alla ja katselin samalla hevosenkin reaktiota. Ennen niin inhottava vyön kiristys ei ollutkaan niin inhottavaa ja herra vain hieman luimi korviaan ja katseli ympärilleen.

Eroavaisuutta kenties?

Muutama riemun kyynel vierähti poskelleni kun tajusin satulan olevan kuin Santulle luotu ja taputtelin rakasta kauramoottoriani kaulalle kertoen miten hieno asia tämä oli. Se taisi jokseenkin ymmärtää mistä oli kyse, mutta herkkujen hamuaminen alkoi heti kun menin lähemmäksi herran päänuppia. Muutama herkku tippuikin herran huulille ja senjälkeen kun olin ottanut satulan pois selästä se pääsi takaisin karsinaansa popsimaan heiniään. Laitoin uuteen satulaan jalustimemme ja ihan vertailun vuoksi otin kuvan kun uusi ja vanha penkki olivat vierekkäin.


Seuraavana päivänä pääsimme sitten kokeilemaan tätä uutta ja ihanaa penkkiämme tositoimissa. Ensin oli juoksutus ja siinä katselin mitenkä hevonen uuden penkin alla liikkuukaan. Samat toilailut tuli molempiin suuntiin niinkuin aina eli pukkia ja vinkaisuja innostuneelta ruunan rupsukalta. Kun oli alkuun vedetty kovaa olikin loppujenlopuksi aika letkeää menoa jonka jälkeen päätin itse heittäytyä vietäväksi ja kiipesin Santun selkään. Jo ensimmäisellä minuutilla rakastuin tähän satulaan, siinä oli niin mukava istua. Edellinenkin penkki oli mukava istua, mutta tämä oli jotain aivan taivaallista. Pehmeä istuin ja itse melkein sulin penkkiin kuin se olisi osa minua. Penkin istuinkoko on itselleni liian iso yhdellä heitolla, mutta se on todella miellyttävä istua silti ja ei kyllä haittaa yhtään vaikka sitä ylimääräistä tilaa onkin.

Ratsastuksemme sujui hyvin ja pääsimme isommalle aidatulle alueelle tekemään pientä hankitreeniä kun toiset ruunat oli ajettu kärryillä aamusta ja ne seisoivat tallissa loimet yllään. Santtu oli innoissaan isosta alueesta ja meinasi heti lähteä ravailemaan ympäri aitaa, mutta malttoi silti hyvin odottaa pyyntöjäni. Pienen treenin jälkeen kävimme vielä maastossa ottamassa muutaman laukkaspurtin ja suuntasimme talliin. Huomasi että kyllä Superikin oli tyytyväinen tähän satulaan ja teitty päivään kun sai antaa taas mammalle kyytiä ihan urakalla!

Hippolan joulukalenterista osui arpaonni meidänkin luukkuun ja kuvassa komeilee siis meidän uudet BOT pintelit. Nämä tuli kyllä ihan oikeaan osoitteeseen ja niille löytyy käyttöä! Nämä kerkesivät ennen jouluakin jo talliin ja Superin kanssa avattiin yhdessä postipaketti. Innoissani katselin pakettia ja Santtu nuuhki sitä korvat hörössä sitten hörähtäenkin aika kiitolliseen sävyyn, eli KIITOS Hippola! :)

Muutama kuva hienon ruusukkeemme kanssa

Osallistuin Instagramissa Ystäväni hevonen kilpailuun jossa piti kertoa heppatytön/pojan parhaita puolia ja niin siinä sitten kävi, että meille postitettiin tämä ihana ruusuke. Santtu ainakin oli ihan onnessaan ja poseerasi kameralle kun näpsäytin muutaman kuvan muistoksi.

Nämä seuraavat kuvat yrittivät olla hyviäkin rakennekuvia herrasta, mutta eipä niistä kamalan hyviä sitten tullutkaan joten esitelläämpä näistä kuvista sitten uudet putsimme ja hieman Santun omaa luonnetta.
Hankin Santulle Hööks'stä etujalkoihin punaisen väriset putsit sillä niitä nyt aina tarvitaan varalle ja kuviin eli näyttöön ja käyttöön. Merkkinä Equi-Guard eli saman merkkiset kuin meidän ruskea hivari setti mitkä taisin ostaa viime talvena. Neopreen putsit on siis kyseessä ja nämä eivät olleet niinkään hyvä hankinta sillä ovat liian isot, mutta pienempi koko olisi ollut sitten taas liian pieni. Ajattelin hankkia näihin sisäpuolelle lampaantaljaa että olisivat pehmeät ja sitten pienentäisivät hieman kokoakin ja istuisivat paremmin. Muuten ovat olleet ratsastaessakin ihan hyvät.

Rönöttävä pömppömaha papparainen

En millään jaksais just nyt. Lopetattaisko jo?

Tähän loppuun haluan vielä kertoa, että tänään Santtu sai supermerkin taas takalistoonsa jonka kävin klippailemassa Prego merkkisellä koiratrimmerillä. Trimmeri ostettiin viime kesänä meidän kleinspitz rotuiselle koiralle ja tämän tuuheaan turkkiin pienitehoinen kone ei sitten purrut joten halusin ottaa seen nyt meille hevos käyttöön tai ainakin lainaan välillä. Viimevuonnahan minä tein merkin herran pyllyyn pelkillä saksilla ja nekin olivat tylsempääkin tylsemmät ja väkresin merkkiä varmaan toista tuntia kun nyt tänään siihen ei mennyt kuin m. 30min. Hurruteltiin trimmerin kanssa Santun karvoja tallin lattialle sillävälin kun Santtu otti pienet tirsat. Ihmettelin kun Santtu ei ottanut sydänkohtausta trimmerin hurinasta, kovaa ääntä se ei pitänyt, mutta kuitenkin herraa on aina mietityttänyt tuommoiset pienet ääntelevät laitteet. Ennenkuin aloin venkslaamaan laitteella herran herkkää takapuolta näytin sille tietty ensin laitteen, miltä se kuulostaa ja mitä se tekee. Pieni pörähdys vain kuului kunnes kiinnostus lipui unten maille. Uniterapiaa?

Kun merkki oli trimmailtu otin sabluunan pois ja kohentelin sitä vielä saksilla hienommaksi ja tarkemmaksi. Nyt menee ehkä viikko kun pylly näyttää paremmalle kun karva kasvaa merkin sisäpuolellekkin hieman pidemmäksi. Olisi pitänyt ajella merkki jo aikaisemmin tuohon, mutta sabluuna jäi aina pois vermeistä ja trimmerinkin hoksasin vasta äskettäin, että sillä homma kävisi helpommin.

Mitä mieltä olit tästä postauksesta, jätä jälkesi kommentoimalla!

Hyvää sekä ihanaa joulua!

Nyt on taas se aika kun lauletaan yli-imeliä lauluja ja herkutellaan sekä syödään itsensä niin täyteen, ettei sitä sitten voi liikkua illalla mihinkään päin.
Itse en ole koskaan ollut talvi ihmisiä, mutta kyllä se joulu ja uusi vuosi on sitä ihanaa aikaa. Paljon hyvää ruokaa eikä tarvitse miettiä mitä sitä laittaisi suuhunsa ''Kaikki vaan lautaselle!''
Puhumattakaan niistä ihanista LAHJOISTA! ''Ihania, ihania lahjoja!'' 

1.

Joulukortteja ei keretty tänävuonna lähetellä, enkä kyllä muutenkaan jaksanut aloittaa korttirumbaa, mutta ehkä ensivuonna olisin ahkerampi. Joulukortteihin on kiva somistella itse kaikkea kivaa ja tietty ihan sillä omalla kuvalla saa parhaat tulokset ja kivalla muokkauksella.
Ehkäpä en jaksanut sentakia lähetellä joulukortteja kun ei keretty ottaa kortti kuvauksia missään vaiheessa kun ei luntakaan näkynyt ja oli itsellänikin ainan niin kiirus paikasta toiseen, ettei se ollut mahdollista tai sitten oli kamera jossain muualla menossa.

2.

Nyt vihdoin päästiin Superin kanssa keimailemaan kameran eteen kun lunta oli satanut melkein viikon päivät ja kamerakin pääsi Leppävirran reissulle mukaan. Tämä postaus onkin 'täynnä' eilen otettuja kuvia mitkä saatiin napsittua, varmaankin 30min kuvaus sessiolla kasaan. Äitini oli kameran takana ja pakko sanoa, että KIITOS. Kivoja kuvia ja Santtukaan ei ollut kokoaikaa korvat luimussa niin saatiin kasaan tämmöinen läjä kivoja, talvisi ja jouluisia kuvia. :)

3.

Facebook sivumme puolelle ilmestyi jo eilen meidän joulutoivotuksemme video muodossa minkä voi käydä katsomassa jos olet rekisteröitynyt facebookkiin ja kannattaa tykätä myöskin meidän sivuista jos haluatte pysyä ajantasalla!

4.

5.

6.

7.

Kiitos kaikille tästä ihanasta vuodesta

Mikä oli suosikki kuvasi? :)

Aina ei mene niinkuin strömsössä

Viimekertainen ratsastus Superin kanssa ei mennyt kovinkaan hyvin. Askellajit olivat perunamuusia ja ratsastajalla oli kaikki kadoksissa.
Superi ei ole tainnut olla koskaan näin jumissa oikeaan kierrokseen tai oikeastaan molempiin suuntiin.
Alkukäynnit olivat 10min pituiset ja normaaliin tapaan heppa löntysteli mistään piittaamatta eteenpäin välillä ympärilleen katsellen.
Oli myös normaalia, että kun yritin alkaa työstämään käyntiä ja nappasin ohjat tuntumalle alkoi herra tipsutella eteenpäin ja varmasti näki taas raviradan edessään. Päätin tehdä välillä pysähdyksiä ja saada herran pysähtymään tasaisesti ja siitä hieman peruuttamaan. Santtu närkästyi nopeasti joten teimme volttejakin, mutta seuraavat 10min olivat täyttä steppailua ja kiihdyttelyä joten päätin antaa herran hieman päästellä höyryjään muutamalla lyhyellä ravi(peisti) pätkällä. Kun annoin pyynnön raviin antoi herra muutamaan otteeseen laukan mistä piti sitten taas hidastella siihen oikeaan askellajiin, mutta ravin askeleet eivät meinanneet millään löytyä kuin tietyissä kohdissa joten menimme sitten taas hetken käyntiä ja nappasimme muutamat laukat siinä toivossa, että pääsisimme työstämään hetken raviakin.
Ennen raviin siirtymistä annoin herran hieman rauhoittua laukasta, antamalla ohjaa ja tekemällä voltteja käynnissä joita teimme sitten ravissakin. Santtu ei taipunut minnekkään ja kulki volteillakin lapa edellä ja pää jäljessä huojuen vaikka kuinka yritin asettaa ja auttaa pohkeella. Loppujenlopuksi herra taipui johonkin suuntaan, muttei kuitenkaan hyvin. Ja videon lopussa on muutamat laukannosto yritykset jotka aiheuttivat närkästyneisyyttä sekä harmaita hiuksia.

Mitä sitten tuohon peitsaamiseen tulee... Se on suurin ongelmamme nyt ja en haluaisi alkaa ostelemaan mitään erikois bootseja missä on lisää painoa tai tekemään muutakaan varusteellista hiomista. Luulin, että ajan kanssa selvitään, mutta asiahan vain paheni. Videolta ei löydy puhdasta ravia etsimälläkään paitsi ehkä vain pari askelta mistä olin mutrusuuna kun sen katsoin läpi.
Minunkin istunta on aivan täysin metsästä haettu ja kädet aina alhaalla. MUR. Taidetaan tarvita nyt ihan osaavampaa apua tähän hommaan, molemmat. Tietysti tässä on sekin ettei Superi liiku aktiivisesti ja on sentakia jäykkä, jumissa ja askellajit eivät ole niin hyvät. Toivonmukaan saamme alkuvuodesta jonkun ammattilaisen auttamaan ja tähänin liikkumis ongelmaan odotellaan apujoukkoja.
~Huoh, elämä on yhtä odottelua.

(linkki videoo)

Jouluisia postauksia on pyydetty muutamaan otteeseen ja pahoittelen, ettei niitä ole tullut. Minä en vain ole nyt keksinyt mitään kivaa ja blogin oma spesiaali postailu alkaa vasta alkuvuodesta minkä olisin voinut heittää jo joulukuulle, mutta en vain vielä hlunnut. Toisekseen on joulupostauksitta jääty, koska meillä ei vaan ole jouluisia kuvia ja lumikin tuli vasta niin myöhään, ettei olla edes sellaisia voitu ottaa. Asiaan pitäisi tulla kuitenkin muutos ensi viikonloppuna sillä olen matkaamassa taas Leppävirralle.
Joulua en Superin kanssa tälläkertaa nyt vietä, sillä menen poikaystäväni kanssa hänen perheensä luokse vaikka ensin oli suunnitelmissa ihan jotakin muuta. Näin pääsi kuitenkin käymään, mutta yritämme nappailla tonttukuvia viikonloppuna ja alkuviikosta kun olen Superin kanssa tekemisissä. :)

Superin riemukas aamu

Terveppäterve taas. Hiljaiselo alkaa jo pänniä minuakin kun ei vain ole mitään mitä julkaista ja mistä kirjoittaa. Päätin sitten että jospa olisi aika taas näyttää teille surkealaatuista videota joten sen sitten teen. Allaolevassa videosta löytyy Santun ilakointia kun pääsi taas pitkästäaikaa isompaan tarhaan jaloittelemaan. Tallipiha on ollut niin ankkajäässä että herraa on pidetty pihatossa, tai niin minä ainakin äidiltäni kuulin ja kyllä riemu oli niin katossa, että huomaa herran olleen muutaman extra päivän pienemmässä aidassa. :)
Jos joku ei pidä videon musiikista missä esiintyy mm. muutama kirosana(englanniksi) voi laittaa äänet pois ja vaikka muualta laittaa musiikkia taustalle soimaan.

(linkki videoon)

Seuraavassa postauksessa yritän kertoa hieman pidemmin mitenkä meidän viimekertainen ratsastus meni. Silloin yritin saada herraa taipuisammaksi, epäonnistuen ja laukannostojakin harjoiteltiin mikä ei sekään sujunut niin hyvin, mutta annettakoon anteeksi väsyneelle kuskille sekä ylienergiselle kauramoottorille. :)

Kyllä vielä puhtia löytyy tästäkin herrasta!

Joululahjatoiveita?

Joululahjalista on yksi yleisimmistä postaukista blogeissa. Minäkin sorruin nyt siihen joten joudutte katselemaan erilaisia kuvia ja lahjatoiveitani Santulle sekä itselleni. Ja ettei lista olisi tolkuttoman pitkä, päätin että listaan vain ne jotka ihan oikeasti ovat tärkeitä. Tuotekuvat ovat lainattu Hööks.fi & Horze.fi nettisivuilta.

Santulle

Jännesuojat Back on Track®

Yleissatula

Satulavyö Equi-Guard®

Loimivyö

Minulle

Ratsastushousut Kokopaikat Virginia CRW®

Ratsastuskäsineet

Jodhpurit

Minichapsit

Muuta pientä molemmille

Riimu Claridge House®

Back On Track Royal vuohissuojat

Ulkoloimi kaulakappaleella Kodiak Horsepower®

Putseja

Nameja

Ratsastuskypärä

Pharma Arnika(Linimentti)

Pharma Mane & Tail(yms. takunpoistaja)

Tässä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan lahja/hankinta toiveita monen euron edestä ja hinnoista enne sen enempää puhukkaan. Tässä olikin vain hevosaiheista tavaraa ihan sentakia koska tämä on hevosblogi ja en halua ärsyttää teitä muulla hömpällä, mutta yhden toiveeni voisin teille kertoa mikä liittyy niin hevosiin kuin 'normaaliin' elämääni. Suurimpia toiveita on tietystu Santun hyvinvointi ja sentakia tälläkin listalla on hinnakkaampaa ja parempaa tavaraa, mutta yksi pieni musta möhkylä on ollut korvan takana jo pitkään, nimittäin järjestelmäkamera.

On ollut todella lähellä jo sellainen ostaakkin, mutta rahat loppuvat aina kesken joten tilaisuutta ei vielä ole tullut eteen. Muutamia tarjouksiakin olen saanut eteeni missä saisi hyvän paketin pilkkahintaan mutta kun rahasta on aina pulaa on joskus jätettävä yksi haave vielä nojaamaan pölyistä kaapin seinustaa vasten ja ottaa se hevosellekkin parempi vaihtoehto kuten uusi satula tai eläinlääkärille soitto.