Pääsiäinen täynnä hienoja poneja

Pääsiäisenä olin hoitamassa herra Ceetä ja tallikaveriaan perjantaista lauantai iltaan eli pääsin tekemään ihania perus hevos hommia mitä olen kaivannut aivan tolkuttomasti. Saimme yöpyä tallin omistajan talossa joka lähti perheineen viettämään pääsiäistä toisaalle ja siitä pihan poikki olikin helppo lähteä lauantai aamuna tekemään seitsemän aikaan aamutallia. Ihania hommia!

Perjantaina kun saavuimme tallille päiväs aikaan kerkesin ratsastamaan Creditin tallitoverin. Kyseessä on super symppis suomenhevos ruuna, joka on myös entinen ravihevonen. Ratsastin todella kevyesti ja kokeilu mielessä tämän ruunan, tutustuen sen liikkeisiin ja temppuihin. Ruuna oli helposti peitsille tippuva, joten ensimmäiset ravi yritykset menivät ensin peitsillä kunnes aloin painelemaan oikeita nappuloita ja sain hevosesta raviakin esiin.
Oli jotenkin todella omituista kun jalkojen välissä oli massavampi hevonen, mutta kaula loppui yhtäkkiä kesken. Naureskelin ensimmäiset kymmenen minuuttia kun hevonen vaan loppuu kuin seinään.
Sain muutaman kuvan muistoksi tästä herrasta ennen kuin poikaystäväni kyllästyi ja lähti koiran kanssa käveylle. Käynti ja laukkakuva mitkä näette alla ovat ainoat tarkat kuvat joista voisin sanoa muutaman ärräpään omaan ratsastukseeni liittyen, mutta katsotaan mielummin tuota suloista suomi puttea mikä kovasti yritti miellyttää ja tehdä hommia.

Lauantaina olin kokopäivän liikkeessä. Aamulla heräsin aamutalliin jonka jälkeen rauhoituin syömään aamupalaa ehkä tunniksi kunnes menin talliin siivoamaan karsinat jonka jälkeen lähdin koiran kanssa katsomaan miten isäntä pärjäsi kalassa. Ostimme hänelle kalastusluvan Kuusan koskelle jotta hänen päivänsä ei menisi sisällä kökötellessä ja että olisi mukavaa puuhaa, hän on melko kova kalamies nimittäin. Nappasin muutaman kuvan miehestä kalassa ja suuntasimme koiran kanssa takaisin tallille missä Creditin omistaja oli lisäämässä päiväheiniä hevosille.
Tallilta lähdin sitten omistajan luokse kahville missä Ruusu koira sai paljon huomiota ja hellyyttä lapsilta joista nuorempi taisi kovasti rakastua neitiin kun hän konttasi ja seurasi Ruusua joka paikkaan.

Seuraava etappi oli taas tallilla kun lähdin ratsastamaan herra Credittiä. Ennen ratsastusta kävin syömässä muutaman leivän etten pökerry ja lähdin sitten harjailemaan mustaa ruunaa joka oli pihkannut molemmat puolet kaulastaan.
Ratsastin taas hackamorella kevyin fiiliksin, mielessä vähän taivutus ja siirtymis jumppaa. Credit oli alkuun hyvin erimieltä asiasta kun lähdinkin pyytämään siltä enemmän kuin viimeksi. Takajalka nousi ja välillä öristiin oikein olan takaa, mutta kuitenkin loppuunsa saimme ruunan kanssa yhteisen sävelen ja pääsimme tekemään melko hyvin taivutuksia, väistöjä ja siirtymisiä pellolla. Alkuverryttely tapahtui isolla ympyrällä ja siitä löytyy video minkä laitoin kokoon kun poikaystäväni malttoi napata pari pätkää ennen kuin lähti taas kalaan vieden koiran mukanaan. Aidatulla alueella oli edelliseltä päivältä jääneet puomit mitkä hyödynsin mukaan alku humppailuun. Videolta näkee myös herra Ceen känkkäränkkä mielipiteen kun pyysin sitä eteenpäin.

(linkki videoon)

Kerkesin ratsastaa herraa vähän reilu puoli tuntia kunnes lähdimme takaisin talliin kylmäämään jalkoja ja siinä samalla selvitin myös ruunan hännän ajankuluksi. Nakaksin loimet ruunan selkään ja päästin sen tarhaan ystävänsä luokse joka pörisi portilla.
Parikymmentä minuuttia kerkesin levähtää kunnes olin taas menossa. Lähdin kuvaamaan Creditin omistajan tytön ratsastustuntia lähitallille. Tyttö pääsi ratsastamaan mitä söpöimmällä ponilla mitä olen hetkeen nähnyt ja ilomielin laitoin kameran tulille.

Voin kyllä sanoa, että tuosta tytöstä kasvaa taitava ratsastaja.

Tytön ratsastustunnin jälkeen palasin tallille ja nappasimme poikaystävän kanssa tavaramme autoon ja lähdimme kotia kohti kun kello oli about ilta kahdeksan. Koko päivän olin siis liikkeessä ja kyllä voin kertoa, että tämä oli parhain päivä pitkään aikaan aina iltaan saakka kun painoin pääni tyynyyn.

Kevät, se löytyy vasemmalta

Kyllä, kevät on täällä. Mistä sen tietää? No siitä kun tallilla on suu sekä silmät täynnä karvaa, ratsastus alustat on sellaista liejua ettet tiedä mitä tehdä ja missä. Hevosta on harjattava yli puoli tuntia, koska uljas ystäväsi on ottanut mutakylvyn juuri ennen kuin saavuit tallille. Ihanaa? No on se!

Itse pääsin taas käymään tallilla viime keskiviikkona eli viides päivä. Pääsin harjaamaan mutaista hevosta ja sylkimään karvoja suustani.
23.03 eläinlääkäri kävi antamassa Creditille päivä kännit ja piikittämässä oikean etujalan vuohisen kortisooni piikillä. Siitä alkoi taas muutaman viikon kävely päivät jonka aikana itse en päässyt käymään ruunan luona ollessani kuumeessa lähes kokonaisen viikon.

Keskustelin Creditin omistajan kanssa ennen tallille lähtöä ja kyselin, millä mielin hevosta nyt saisi liikuttaa ja sain luvat ottaa muutaman ravipätkän, mutta huolehdin hevosen lämmityksestä ennen yhtäkään raviaskelta.

Kävelimme ympäri peltoa noin parikymmentä minuuttia ellei jopa puolisen tuntia. Muutamat tempo lisäykset otin käynnissä jotta saisin ruunaa enemmän kuulolle ja liikkumaan rungon läpi. Teimme töitä hackamoren kanssa niinkuin kuvistakin näkyy ja hain hevoselta jo tuntumaa vekottimiin. Hienosti herra haki työasentoa ja myötäsi tuntumalle. Alussa ohjaus oli hakusessa, mutta muutamien käännöksien jälkeen nekin alkoivat sujua ja pääsin jopa asettamaan hevosta.
Huima muutos edelliseen kertaan kun menimme hackamoren kanssa, silloin Credit ei kuunnellut minua yhtään ja mennä humputti eteenpäin vaikka yritin kääntää menosuuntaa ja hidastaa.





Credit oli jotenkin todella symppis ja ratsastuksesta jäi todella kiva fiilis. Vaikka ihan alkumetreillä ruuna oli toisella puolella peltoa sitä mieltä että oli ravattava takaisin tallille päin, sain sen silti asettumaan ja pääsimme muutaman steppaus askeleen jälkeen käynnissä takaisin. Tämänkin tapauksen jälkeen tunnustelin ruunaa käynnissä tarkemmin ja kun poikaystäväni tuli kuvaamaan meitä kyselin häneltä ontuuko hevonen. Tietty hän ei ole hevosihmisiä, mutta on aiemmin osannut sanoa jos ruuna on ontunut vähääkään minkä olen itse tuntenut myös selkään.

Täytyy ensikerralla taas keskustella poikaystävän kanssa näistä kuvista, kun taas jostain syystä menosuunta on vain vasemmalle. Muutama kuva oli otettu oikeaan suuntaan, mutta ne olivat huonolla ajoituksella otettu liikkeeseen katsoessa ja muutankin hevoselta puuttui kavio tai tilaa oli ympärillä niin vähän etten jaksanut alkaa muokkaamaan niitä. Muuten kuviin saa olla super tyytyväinen, koska en ole Santun aikana saanut näin paljon hyviä kuvia mikä harmittaa, mutta minkäs sille mahtaa enää. Onneksi nyt herra Ceen kanssa saadaan paremmin kuvia, ja ehkäpä kesän mittaan uusi kamera eli parempaa laatuakin luvassa!




Ratsastuksen jälkeen oli pakko napata pari yhteiskuvaa ratsain vielä pellolla ja yritin saada koiratkin kuvaan mukaan mikä onnistui melko hyvin ellen sanoisi. Koirakuva löytyy myös meidän Insagramista mikä on nyt uusi ja blogikohtainen, eli jos seuraatte vielä tuota Huurrehukka tiliäni niin sinne ei tule enää hevoskuvia, joten siirtykäähän Varjossakasvanu tilille seuraajiksi niin pysytte ajantasalla sielläkin!

Siirryimme muutaman kuvan jälkeen takaisin tallille hoitelemaan ruuna takaisin tarhaan. Varusteita ottaessa pois tuli huomattua taas tuo ihana kevät, kun satulan ja satulavyön takana oli iso irto karvakasa. Hackamoren turparemmin pehmustekkin oli saanut muutaman mustan karvan antamaan kontrastia. Jalan kylmäys hoitui fleece pintelin ja pakaste pussin avulla ja Credit vain naureskeli toimenpiteelle kun yritin sitoa pussia pintelille kiinni koipeen päätäni rapsutellen.

Nyt kun Creditin jalka on piikitetty ja herraa voi alkaa liikuttamaan pikkuhiljaa taas normaalimpaan tahtiin pääsemme mekin treenaamaan kunnolla, sillä itseäni kutkuttaisi ajatus koulukisoista tämän herran kanssa sillä onhan meissä potentiaalia, eikö?

Kikkara prinssit

06.10 oli päivä jona aurinko paistoi, oli viileää ja raikasta. Miksipä ei siis suuntaisi tallille ystävän kanssa?
Saavuimme tallille Supermiehen vuokraajan, Teean kanssa ja morjestimme heti tallin edessä laiduntavia hevosia jotka otimme talliin pienen pohdinnan jälkeen, että mitä tänään tehtäisiin. Päätimme juoksuttaa suomiputen ja koska minä olin satuttanut käteni muutama päivä sitten, en voinut ratsastaa joten Teea hoiti sen osapuolen ja juoksutti myös ruunan ennen selkään nousua.
Arvonherramme Turo toimi mallikkaasti juoksuttaessa ja kuunteli hienosti. Molemmat puolet käytiin läpi rauhassa, mutta kuitenkin aika nopeasti. Pian Teea olikin jo herra Teen selässä ja ratsasteli rauhassa askellajit lävitse.
Minulle iski kamala kaipuu hevosen selkään, enhän ollut pariin päivään taas käteni takia ratsastanut. Otin sitten riskin nousta Turon selkään ja ohjata tätä hevosta yhdellä kädellä. Olen ennenkin kokeillut miten hevonen toimii pelkällä jalalla sekä istunnalla joten tiesin ettei ongelmia olisi, ja ei ollutkaan.

Vaikka minulla ei ollutkaan kunnon varusteita päällä ja kypäräkin jäi matkasta oli hauskaa ja Turokin toimi hienosti kun kävin ravin ja laukan nopeasti läpi hieman rasastushimoa vain rauhoittaen. Istunnalla löytyi hevosesta kaikki suunnat ja tahdit hienosti vaikkei se kauneinta katseltavaa ehkä ollutkaan. Eikä turvallisinta ilman sitä halpaa henkivakuutusta, kypärää.
Käytän kypärää aina, sen teille nyt vielä sanon ja toivon ettei tästä ala taas kypärämyrskyä, kiitos aamen.

Ennen hevosen liikutusta, harjaussession aikana avasimme herran hännässä olleen letin joka taisi keretä olemaan melkein viikon päivät kiharruttamassa häntä jouhia, oikein pöllähti ihanaan kikkuraan. Se oli sitten pakko ikuistaa ja Turon hassu ilme kruunaa tuon kuvan! Katsokaa nyt;
''Auttakaa joku.. Pliis''

Herra Teen jälkeen juoksutimme Supermiehen myös ja tietysti häneltäkin avattiin letit ja voi että kun se oli komea. Päätin sitten, että juoksutuksen jälkeen Teea nappaisi herran ja ottaisimme rakennekuvia. Muutama kipale onnistui mutta kyllä tuo tallin edessä otettu on komein. Superi seisoo niin komeasti ja voisi melkein sanoa, että ryhdikkäästi. Hörökorvilla on oma tarinansa, ruunalla on tapana aina möllöttää korvat luimussa ja ilman kiinnostusta mihinkään, mutta päätimpä sitten leikkiä itse hevosta ja katsoa Superin reaktion. Hirnuin ja poljin jalkaa. Hassu näky varmasti, mutta hei, se tepsi! Löysimpä hyvän keinon saada poika höristämään kauniita korviaan.

Nyt olemme isojen asioiden äärellä kaikki. Ensi postauksessa kerron suurista valinnoista sekä enemmän tilanteesta mikä saattaa vetää blogin täysin äänettömäksi tai muuttaa sen toisenlaiseksi. Muutama aukko on vielä kaivamatta joita katsellaan ja mietitään.

Palaillaan pian

Vellipöksy

Hieman hiljaista on taas ollut ja jotain pitäisi taas kirjoitella, oivoi! Koirablogi on vienyt nyt kaiken huomioni kun on taas näyttelykierrettä kehissä. Superin kanssa ollaan kuitenkin treenattu ja taas hieman edistytty asiassa jos toisessakin.
Emme ole pitkään aikaan käyttäneet piuhoja/jousto chamboneja ratsastuksen yhteydessä vaan ne ovat olleet viimeksi käytössä juoksuttaessa kun muutimme tänne. Päätin sitten iskeä ne pojalle päälle kun vuokraaja oli taas käymässä ja minä ratsastin ensin enimmät höyryt pois jotta vuokraajan on parempi tehdä askellajeihin tuttavuutta kun siihen että hän saisi rauhoittaa hevosta. Superi vastusti piuhoja ensin hieman ja painoi niitä vastaan mutta rauhoittui ensimmäisen kentän ympäri kierroksen jälkeen ja alkoi myötämään piuhoille kuin ohjastuntumallekkin.
Tein paljon voltteja ja ympyröitä jotta Santtu vetristyisi ja tottuisi taas piuhoihin ennenkuin lähtisimme lisäämään tempoa. Pyörimme kentällä jonkun aikaa ja herra alkoi hieman jo asettua kulmissa ja vetristymään joten nostimme ravin ja niska notkahti ylös niinkuin yleisestikkin. Käynnin Superi osaa hienosti myödätä ja mennä rauhassa mutta ravia nostaessa nousee myös niskakin ylös. Hermolaukat jouduimme menemään myös heti alkuun kun herra olisi vain halunnut mennä hyper-raviansa eteenpäin keskittymättä jalkoihinsa. Laukattiin pääty-ympyrällä molemmat suunnat ja siirryimme sitten työstämään ravia. Välillä pää notkahti alas ja herra osasi jopa myödätä muutaman askeleen verran ja aina kun näin tapahtui annoin reilusti sille ohjaa. Menin vielä hetken ilman piuhoja kunnes vuokraaja nousi herran selkään ja hän meni myös ilman piuhoja jonkun aikaa.

Piuharatsastuksen jälkeinen päivä oli kevyt juoksutuspäivä ja sen jälkeen olikin loma josta herra otti kaiken irti ja veteli aidoita läpi keskellä yötä. Sain nimittäin terveisiä talli-isännältä että herra oli mennyt omine nokkinensa talliin kun olin jättänyt sen yöksi ulos.
Seuraavana päivänä olisi taas tulossa meidän ihana vuokraaja joten oli töiden aika karkulaiselle. Tälläkertaa vuokraaja ratsasti ensin jotta saisi enemmän luottamusta hevoseen ja hevonen häneen. Santtu oli laukkaisalla päällä ja halusi vain laukata ja kipsutella joten ravi jäi vähäiseksi ja minä sitten lopuksi vielä nousin selkään ja otimme herran kanssa ravia. Jouduin työstämään ravia jonkin aikaa että se rauhoittuisi eikä olisi kaahottavaa liitokavio ravia. Mutta en olisi kyllä ikinä uskonut että lopuksi pystyimme mennä vielä ravia pitkin ohjin pääty-ympyrää ja kenttää ympäri! Superi meni todella rennoksi ja vetreäksi loppua kohden ja päätin kokeilla josko voisin antaa sille ohjaa ja vauhti ei kiihtyisi. Siinä se on hurjimus kun meno vaan hidastui ja menimme todella hidasta ja letkeää ravia kaula pitkällä muutaman ympyrän. Ja voi että kun minä olin niin iloinen taas kerran tästä kaahottaja karkulaisesta.

Hienon ratsastuksen ja todella kuuman päivän päätteeksi päätimme lähteä kokeilemaan rannalle kahlaamista. Superi oli hikinen ja varmasti arvostaisi viilennystä järvessä. Nousin ratsailta ja kävelimme rantaan hevosta taluttaen. Vuokraaja otti kameran ja napsi rantaleikeistämme kuvia muistoksi. Onneksi otti, sillä kyseessä oli herran ensimmäinen järvessä käyminen ikinä!
Kahlaamassa olemme käyneet hiekkakuopilla mutta järvi on aina ollut kamalan pöri-pöri-hör-hör asia. Rannalle päästyämme Superi katseli järven kimmeltävää pintaa ja ensimmäinen sana oli suoraan, että EI. Mutta hetken suostuttelun jälkeen punaturkki asteli vian lähemmäs ja lähemmäs vedenreunaa kanssani kunnes pääsin itse veteen ja näytin, että kaikki on hyvin.

Sinne se sitten pulahti! Äiskän pöri-hör-hör vellipöksystä tuli huikee vesipeto joka kauhoi etusellansa vettä ja nautti viilennyksestä. Herra olisi lähtenyt jopa pidemmälle mutta minun piti kääntää se takaisin rantaan. Tästä alkoikin meidän uintikautemme ja seuraavallakerralla lähdemmekin ihan uimalla uimaan paremmasta kohdasta rantaa kun sain tiedon että on siellä parempikin kohta joka on laiturin vieressä josta hevosen on parempi astella suoraan ja kaltevaa rantaa pitkin kuin tuosta kynnykseltä hieman syvempään veteen. Ensikerralla sitten heppa veteen ja laiturilta selkään. Jospa vuokraajakin kävisi pulikoimassa kun minä kastuin aina lantioon asti kun tuo mokoma meinasi vetää minut mukaansa.

Tallin esittelypostaus kuvina tulee mahdollisimman pian, kunhan sen osaisin joskus tehdä loppuun ja napsia loput kuvat mitä siihen tarvitsen.

Ku homma skulaa

Mittari näyttää 27 lämpöastetta joten shortsit jalkaan, kamat kasaan, koira koriin ja polkemaan tallille!
Pian metsikön takaa näkyi laitumen nurkkaa jossa Santtu mökötti itsekseen maailman murheita miettien, mutta kun se näki meidät, pää nousi maasta ylös, korvat lepsahtivat eteen ja kuului kevyt hörähdys. Iloisena ajelimme Ruusun kanssa laitumen viereistä tietä katsellen samalla innoissaan vieressä ravaavaa hevosta joka jo odotti meitä saapuvaksi.

Ensin oli tietysti perushommat eli karsinan siivous, käytävien lakaisu sekä heinäpussien täyttöä jonkajälkeen vein tavaroita ulkoisen varstuspaikan viereen valmiiksi jottei Santun tarvitsisi odotella kauaa kun häsläisin ensin harjojen- ja sitten varusteiden kanssa rampaten varustehuoneeseen ja takaisin hevosen viereen. Aina on helpompi laittaa tavarat valmiiksi ja sitten hakea hevonen, riippuen tietysti aina että mitä tekee.
Santtu hörisi ja pörisi heiluttaen päätänsä kun hain sen tarhasta ja vein varustuspaikalle. Pikainen harjaus ja varustus hieman pelleillen jalustimien kanssa joihin olin tehnyt lisää reikiä jotta niihin ei tarvitsisi tehdä kolme, neljää kieppiä ratsastusvyön kanssa jota tälläkertaa käytimme. Yksi kiepi riitti tälläkertaa hyvin, mutta lisää reikiä taidan vielä muutaman tehdä jottei niitäkään tarvitse.

Teimme Superin kanssa paljon ravityöskentelyä sen ravin etsimiseen ja ihme kyllä vaikka laukkaakin tarjosi kulmissa, se ravasi hyvin hienosti. Peitsiä ja kipsutteluakin tuli muttei niin paljon kuin yleisesti, veikkaan että hevonen on nyt täysin kotiutunut ja minäkin olen alkanut jotenkin luottamaan taas tähän rallisieluun ja uskallan antaa sille ohjaa enemmän jotta se saisi kulkea rennosti. Sekin vielä, että meillä ei 'kenttää' ole ollut hetkeen ja siellä aitojen sisällä on vaikea isoaskelisen hevosen kulkea ja se tarvitsee totuttelua askelten lyhentämiseen ja vauhdin rauhoittamiseen jotta me siellä aitojen sisällä pysyisimme. Hyvin on Santtu nyt toiminut, hirmu ylpeä saa tästä ruunasta taas kyllä olla.

linkki videoon

Superi on saanut nyt uuden, ihanan vuokraajan joka käy muutamaan otteeseen kuukaudessa ratsastamassa. Kyseinen henkilö tuli tutkailemaan talliamme josko hän hevosen sinne toisi, mutta kyselinkin että haluaisiko hän ratsastaa herralla. Ensimmäisen kerran jälkeen hän halusi alkaa vuokrata Santtua ja mikäpä siinä! Minulla on ollut nyt talli- ja ratsastusseuraa josta olen hyvin kiitollinen ettei tarvitse yksin aina kyykkiä tallilla miettimässä mitä sitä tekisi.
Ihania ihmisiä on vielä maailmassa!

Tyytyväisyys, tätäkö se on?

Palasin Supermiehen luokse kahden viikon jälkeen ja rinnassani riipi ikävä oman, rakkaan hevoseni luokse joka varmasti odottaisi myös minua. On ollut kamalaa vain olla kotona miettien, että mitä Superille kuuluu ja miten se voi, kuunnellen vain toisten sanoista:
''Hyvin se on pärjännyt''
Kävellessäni talliin koirien saattamana tiirailin Santun pihattoon ja kun näin herran se katseli kaukaisuuteen kunnes korva kääntyi suuntaani ja pian iloinen katse kohtasi omani, hevonen kierähti ympäri hörähtäen ja ravaten luokseni aitauksen laidalle maiskutellen suutaan. Silittelin herraa ja kerroin sille miksi en ollut käynyt sen luona hetkeen, tämä on joko minun outo tapani, mutta se on jotenkin ihanaa kertoa hörisevälle hevoselle asioita mitä se ei ehkä ymmärtäisikään. Hymy nousi kasvoilleni kun juttelin Santulle ja menin sen luokse aitaukseen ja halasin sitä taputellen sen lämmintä kaulaa. Onnea on oma hevonen!

Super hevosen selässä hymyilyttää ketävaan

Seuraavana päivänä päätin nousta Superin selkään jos se asian hyväksyisi ottamatta hernettä nenäänsä. Tiia oli taas sopivasti paikanpäällä ja auttoi minut selkään ja ladosta ulos. Luin herran vuokraajan kirjoituksen vihosta ja siellä luki että he olivat kiitolaukalla lähteneet ladosta viimeksi joten en haunnut ottaa sitä riskiä ja pyysin Tiian taluttamaan meidät ulos. Kaikki meni hyvin ja lähdimme köpöttelemään tallin ympäri vievää n.1km pituista lenkkiä.
Ratsastin tunnin, nostin ravit, laukat ja loppuun otimme vielä kiitolaukkaa herran mieliksi kun se oli käyttäytynyt niin hienosti eikä lähtenyt viemään minua vaikka olikin takana parin viikon lomapäivät ja odotin kunnollista tykkilaukkaa ja ravia muttei sellaisesta ollut tietoakaan.

Viimeisen ratsastuksen myötä korkkasimme uuden sivun heti seuraavalle päivälle tarinassamme, nimittäin Superi vihdoin muuti Suonenjoelle, lähelle minua. Santtu köpötteli jotenkin innoissaan traileriin ja hörisi kokoajan kun valmistelimme traileria tallin edessä lähtökuntoon. Ehkä Santtu tiesi pääsevänsä uuteen paikkaan?
Matka meni hyvin ja Santtu oli innoissaan kun avasin matkan päätteeksi trailerin etuluukun ja herra pääsi tiirailemaan uutta kotiaan höristen kyselevästi korvat tiukasti törröttäen eteenpäin. Oli aika ottaa hevonen ulos ja viedä tarhaan tutkiskelemaan paikkoja ja haistelemaan uusia hajuja mitä tuuli toi tullessaan. Talutin hevosen tallin katokseen ja otin kuljetussuojat pois ja kerroin Santun olevan kotona johon se hörähti ja maiskutteli suutaan. Nappasin herran irti ja vein sen laitumelleen jonne se meni innoissaan ja käveli ympäriinsä välillä maistellen vihreää.

Sillävälin kun Santtu totutteli uusiin maisemiin purin tavaramme trailerista, kiitin kyydistä ja aloin järjestelemään tavaroitamme varustehuoneeseen ja saamamme 10pikkupaalia heinää vein talliin maitokärrien voimin. Välillä katselin ulos ovesta kuullessani Santun ravailevan kun pelkäsin sen tulevan aidoista läpi mitä se harrasti viime kesänä. Onneksi herra pysyi aidoissa vaikka välillä urkkikin uhkailevasti aitojen ylitse.
Kun olin asetellut tavaramme mielestäni(näin aluksi) hyvin menin Santun luokse aitaan ja nappasin kameran tietysti mukaani jotta saadaan muistoja kasaan. Olen kertonut aiemmin, että tallin vierestä kulkee junarata mikä on mietityttänyt Santun sopeutumista talliin. Superi kun on stressaavaa tyyppiä ja aikamoinen pelkuri joissain asioissa pelkäsin, että sillä menisi puput pöksyyn ja juoksisi aidoista läpi tai hyppäisi ylitse, ihan mitä vain mutta kauhuissani ajattelin että kohta juoksen irti olevan pelokkaan hevosen perässä.
Kaksi junaa meni tallin ohitse ja ensimmäisen kerran Santtu nosti päänsä, kuunteli tarkkaan ja tiiraili puiden taakse odottaen mitä kamalaa sieltä tulisi. Yllätykseksi hevonen vain hieman säpsähti kun juna tuli esiin ja otti muutaman raviaskeleen. Toisen junan lähestyessä Santtu vain söi rauhassa hieman ehkä hermostuneen näköisenä korvat osoittaen sivuun silmät välillä muljahtaen junan suuntaan, mutta kaikki meni aika hyvin.

Olen tyytyväinen!

Kun junia ei tullut hetkeen Santtu sai hengähtää ja ottaa aurinkoa rauhassa aitauksen nurkassa kunnes se alkoi näyttämään lennokkaita liikkeitään ja vinkui innosta kun sillä oli niin paljon liikkumatilaa. Onneton raukka on joutunut olemaan pienessä hiekkapohjaisessa pihatossa aina välillä päästen isompaan aitaan, mutta nyt se pääsee juoksemaan vapaasti isommassa aidassa jokapäivä sekä nauttimaan auringosta ja vihreästä heinästä. Santulta puuttuu vielä kaviokas ystävä joka toivottavasti ilmaantuu jonkun ilmoituksen myötä luoksemme mahdollisimman nopeasti.

Näyttääkö Santtu tyytyväiseltä?
Haluatteko tallin esittelypostauksen kuvina vai videona?

Pääsiäinen

Voi mikä ihana pääsiäinen olikaan. Räntää satoi, mutta kyllä tämä Super hevonen piristi vaan kummasti päivää ja kadotti huolet mielestä. 3. päivä päätin nousta Santun selkään ja laittaa herralle kolmipalan suuhun pitkästäaikaa kun rei'itin oli vieläkin ostamatta, että saadaan hackamore oikeille paikoilleen eikä se lerpata vaarallsesti liian alhaalla nenäuun päällä.
Verkkasin Santun pitkillä alkukäynneillä ja tunnusteltiin kuolainta. Pyrin ratsastamaan hevosta eteen ja alas, mutta se kävi hieman hankalaksi sillä herralla oli meno taas päällä ja kun se rauhoittui aloitimme sitten vasta ravissa työskentelyn. Santtu ei kulkenut käynnissä vielä runkonsa läpi, mutta tyydyin siihen, että se myötäsi ja oli rentona.
Aivan unohdin kertoa, ettei tehty töitä nyt liinassa taikka pellolla, mutta sen varmaan tajusitte jo kuvistakin. Teimme töitä tälläkertaa ihan tiellä joka on noin puolen kilometrin mittainen lenkki tallin, sahan ja laitumien ympäri. Joissain kohti oikaisimme tallin poikki kun vaihdoimme suuntaa. Ravia otettiin tietysti molempiin suuntiin ja kun se tuntui hyvälle päätin kokeilla sitten vielä kevyttä laukkaa välikäyntien jälkeen.

Välikäynnit olivat lyhyehköt ja kävelimme edes' takaisin Tiian edessä joka oli taas kameran takana meitä vahtimassa. Käyntien aikana hain taas hieman kontrollia pysähdyksin, mutta pitkin ohjin ja pidin pohkeen irti hevosesta jotta se saisi kulkea täysin vapaana, mutta kontrollissa istunnalla. Kun Superi oli rentona, mitä ikinä sen pyysinkään tekemään aloitimme laukannostot loivaan ylämäkeen kulmien takaa jotta laukka nousisi hyvin, mutta toisin kävi ja ensin kaahotettiin pelkästään isolla ravilla eteenpäin. Moneen otteeseen kokeiltiin ja kun laukka ei noussut siirryttiin käyntiin ja kokeiltiin uudestaan. Pikkuhiljaa tajusin hieman rytmittää laukkapohjetta ja pidätettä että Santtu tajuaisi mitä pyysin ja sittenhän se laukka nousi kun nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin komennon myös äänellä ja pidin pohkeen kiinni kevyesti.

Ensin laukattiin hrimuista kyytiä, mutta aloin hakea siihen sitten myös sitä kontrollia ja yritin saada hevosen kantamaan itseään lyhyempänä samassa askellajissa. Muutaman kerran siirryttiin raviin, mutta otettiin pohje uudestaan ja pidätteet niin Santtu osasi jopa kantaa itseään hetkellisesti laukassa, myödätä ja laukata ikkupikkuista laukkaa mistä olin totaalisen yllättynyt. Kiitokseksi taputuksia ja äänellä kehuin hirveästi kun hevonen kulki halutulla tavalla. On Santtu vaan S.U.P.E.R!
Pitkät loppukäynnit olivat paikallaan ja sitten talliin hoitamaan heppa takaisin pihattoonsa syöpöttelemään päiväheiniään.

Seuraavana pääsiäisen päivänä ystävämme Tiia kävi herran selässä pitkästäaikaa, kunhan minä ensin verkkasin alkukäynnit ja otin vähän ravia tunnustelemalla millä tuulella Santtu on. Sittempä Tiia ratsasti herralla hyvät ravit kunnes minä hyppäsin selkään ja otin sitten loppulaukat, tai no otettiin me hieman kovempaa raviakin muutama pätkä, mutta pääasia oli se laukka joka nousi vaikkakin ensin ei meinannut millään malttaa kuin ravata umpipähkää eteen. Muutaman kontrollitarkastuksen jälkeen laukka nousi ja todella hienosti ja sitten annoin Superin vain laukata, en kontrolloinut vauhtiakaan millään tavalla vaan annoin vaan rullata niin kovaa kun se itse halusi.

Maantiekiitäjä

Harmillisesti moni todellahyvä laukkakuva oli epäselvä ja pelkää blurria en niitä viitsinyt tähän laittaa ihan siitä syystä. Kun nousin Santun selkään se oli silloin jo hyvässä pintahiessä sekä meno päällä. Joissain kohdissa se painoi hieman kädelle, mutta tähän saattoi olla syynä kuolaimen vaihto kolmipalaan joka oli omituinen pitkään käytössä olleen nivel baucherin jälkeen. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja huomasi miten tyytyväinen Santtu on kolmipalaan ja pakko sanoa että tämä on vaan paras suukappale meille. Nivelkin on hyvä, mutta kolmipala vielä parempi ja näin voin sanoa pidemmän kokeilun jälkeen. Kolmipalanhan minä taisin ostaa yli vuosi sitten ja siitä ollaan ainaa vaihdeltu ja kokeiltu nilvelen kanssa. Me ollaan kolmipala ihmisiä kun kuolaimiin tullaan, enemmän herran kanssa mennään tietty hackamoren kanssa heti kun mahdollista.

Aina ei mene niinkuin strömsössä

Viimekertainen ratsastus Superin kanssa ei mennyt kovinkaan hyvin. Askellajit olivat perunamuusia ja ratsastajalla oli kaikki kadoksissa.
Superi ei ole tainnut olla koskaan näin jumissa oikeaan kierrokseen tai oikeastaan molempiin suuntiin.
Alkukäynnit olivat 10min pituiset ja normaaliin tapaan heppa löntysteli mistään piittaamatta eteenpäin välillä ympärilleen katsellen.
Oli myös normaalia, että kun yritin alkaa työstämään käyntiä ja nappasin ohjat tuntumalle alkoi herra tipsutella eteenpäin ja varmasti näki taas raviradan edessään. Päätin tehdä välillä pysähdyksiä ja saada herran pysähtymään tasaisesti ja siitä hieman peruuttamaan. Santtu närkästyi nopeasti joten teimme volttejakin, mutta seuraavat 10min olivat täyttä steppailua ja kiihdyttelyä joten päätin antaa herran hieman päästellä höyryjään muutamalla lyhyellä ravi(peisti) pätkällä. Kun annoin pyynnön raviin antoi herra muutamaan otteeseen laukan mistä piti sitten taas hidastella siihen oikeaan askellajiin, mutta ravin askeleet eivät meinanneet millään löytyä kuin tietyissä kohdissa joten menimme sitten taas hetken käyntiä ja nappasimme muutamat laukat siinä toivossa, että pääsisimme työstämään hetken raviakin.
Ennen raviin siirtymistä annoin herran hieman rauhoittua laukasta, antamalla ohjaa ja tekemällä voltteja käynnissä joita teimme sitten ravissakin. Santtu ei taipunut minnekkään ja kulki volteillakin lapa edellä ja pää jäljessä huojuen vaikka kuinka yritin asettaa ja auttaa pohkeella. Loppujenlopuksi herra taipui johonkin suuntaan, muttei kuitenkaan hyvin. Ja videon lopussa on muutamat laukannosto yritykset jotka aiheuttivat närkästyneisyyttä sekä harmaita hiuksia.

Mitä sitten tuohon peitsaamiseen tulee... Se on suurin ongelmamme nyt ja en haluaisi alkaa ostelemaan mitään erikois bootseja missä on lisää painoa tai tekemään muutakaan varusteellista hiomista. Luulin, että ajan kanssa selvitään, mutta asiahan vain paheni. Videolta ei löydy puhdasta ravia etsimälläkään paitsi ehkä vain pari askelta mistä olin mutrusuuna kun sen katsoin läpi.
Minunkin istunta on aivan täysin metsästä haettu ja kädet aina alhaalla. MUR. Taidetaan tarvita nyt ihan osaavampaa apua tähän hommaan, molemmat. Tietysti tässä on sekin ettei Superi liiku aktiivisesti ja on sentakia jäykkä, jumissa ja askellajit eivät ole niin hyvät. Toivonmukaan saamme alkuvuodesta jonkun ammattilaisen auttamaan ja tähänin liikkumis ongelmaan odotellaan apujoukkoja.
~Huoh, elämä on yhtä odottelua.

(linkki videoo)

Jouluisia postauksia on pyydetty muutamaan otteeseen ja pahoittelen, ettei niitä ole tullut. Minä en vain ole nyt keksinyt mitään kivaa ja blogin oma spesiaali postailu alkaa vasta alkuvuodesta minkä olisin voinut heittää jo joulukuulle, mutta en vain vielä hlunnut. Toisekseen on joulupostauksitta jääty, koska meillä ei vaan ole jouluisia kuvia ja lumikin tuli vasta niin myöhään, ettei olla edes sellaisia voitu ottaa. Asiaan pitäisi tulla kuitenkin muutos ensi viikonloppuna sillä olen matkaamassa taas Leppävirralle.
Joulua en Superin kanssa tälläkertaa nyt vietä, sillä menen poikaystäväni kanssa hänen perheensä luokse vaikka ensin oli suunnitelmissa ihan jotakin muuta. Näin pääsi kuitenkin käymään, mutta yritämme nappailla tonttukuvia viikonloppuna ja alkuviikosta kun olen Superin kanssa tekemisissä. :)

Ratsastusta ja kärryilyä

Tuumailin torstaina(5.11), että olisi mukavaa mennä viikonlopuksi Leppävirralle Santun luokse ennenkuin palaan maanantaina taas Kiuruvedelle asuntolaan. Laitoimpa viestiä äidilleni ja hän haki mint seuraavana päivänä outokummusta mökille.
Hommahan meni sitten niin, että seuraavana päivänä kun heräsin oli maa valkean lumen peitossa. Lunta oli satanut yön aikana 5-10cm! Lumesta huolimatta kävin ratsastamassa herrasen joka puhkui energiaa jo hoitaessa. Santusta huomaa, että se on saanut kauraa ja sepä aiheuttaa herralle steppailua ja ihmeellistä hörinää. Jouduin hieman komentamaankin sitä että pysyisi rauhallisena hoidon ajan. Selkään nouseminenkaan ei mennyt yhtä mallikkaasti kuten aiemmin, moneen kertaan jouduin siirtämään penkkiä ja hevosta vuorotellen kun herra liikkui ja oli todella eloisa. Kunnes viimein pääsin höyryävän hevosen selkään hieman tuumaillen, että tuleeko tästä yhtään mitään, lähdimme pellolle tekemään kevyttä työskentelyä. Vermeinämme oli hackamore kuolaimettomat joilla Santtu oli hieman jäykkä ratsastaa ja sen pistin energisyyden piikkiin. En voinut pyytää herraa joissain paikoissa ravaamaan kun se jo syöksyi laukkaan innoissaan. Hackamoressa on hyvä vipuvarsi jolla herran saa nopeasti rauhoitettua, en tykkää vetää hevosen kanssa kilpaa, mutta joskus on vain pakko.

Muuten Santtu oli ratsastaessa hyvinkin toimivaa kun sain sen ymmärtämään mitä pitää tehdä. Teimme voltteja ravissa, harjoittelimme pohkeenväistöä käynnissä ja teimme muutamat ravi-laukka siirtymiset isolla ympyrällä. Kun Santtu teki pyytämäni asiat ilman vinkurointia päätin, että käymme lyhyellä maastolenkillä ennen talliin menoa. Kävelimme sitten tallipihan poikki tielle ja kävimme 20min maastolenkillä kävelemässä vaikka Santtu olisi halunnut tulla tuhatta ja sataan kotiinpäin.

''Kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään~''

Seuraavana päivänä oli samanlainen yritys työskentelyyn, mutta kuolaimen kanssa ja siitä ei tullut sitten yhtään mitään. Santtu sai illalla taas kauraa ja siihen sotkettua melassia vaikka kielsin kasvattajaa sellaista puuroa antamasta. Herralle saisi antaa vain pellavaa mineraalien ja biotiinin lisäksi sillä vapaapäiviä on monen monta peräkkäin eikä se kaipaa enempää energiaa tai rehuja muutenkaan.
Noh, menimme kuitenkin pellolle aitaan kuitenkin yrittää tehdä jotakin järkevää ja sain vain herralta kylmää kyytiä tietyissä kohdissa. Santtu syöksähti pienestäkin pohkeesta kiitolaukkaan pompaten ison hypyn ja lähti kaahottaaan eteenpäin, sain sen kuitenkin hyvin hallittua ja hidastettua, mutta tätä se teki moneen otteeseen. Emme voineet tehdä muuta kuin mennä käynnissä voltteja, kiemrauria ja sensellaisia tehtäviä pienellä 30x20cm pläntillä minkä olimme edellisenä päivänä tallanneet maahan. Aidat eivät siis ympäröi tätä aluetta vaan pelto on suurempi, mutta uramme menivät tietyllä alueella herran syöksähtelyjen takia. Oli muutenkin plussa keli ja lumi tarttui aika mahtavasti kavioihin joten emme olisi mutenkaan voineet tehdä muuta kun ehkä hieman ravata mistä ei tullut mitään herran energisyyden takia. Loppujenlopuksi kaikki meni kuitenkin aika hyvin ja pääsimme talliin ehjin nahoin ja herra pääsi mutustelemaan päiväheiniään pihattoonsa ennen talliin siirtymistä.

''Mä haluun porkkanaa! Anna mulle porkanaa! Jooko? Pliis!?''

10.11 oli päivä jona minä lähdin takaisin Kiuruvedelle opiskelemaan, mutta kerkesin aamulla yhdeksän jälkeen käydä pienellä kärrylenkillä Santun kanssa. Ennen lenkille lähtöä veimme toiset hevoset ulos ja toin senjälkeen vasta herran harjattavaksi ja valjastettavaksi heinäladon puolelle. Santtu pörisi ihmeissään, sillä luulempa että se aavisteli että jotakin jännää tapahtuisi. Rauhallisesti herra odotteli ja seisoi kun sen nopsaan harjasin ja laitoin suojat etujalkoihin. Kiinnostus heräsi kun nostin seinältä pikalukkosilat ja asettelin Superin selkään. Pieni jännitys oli niin hevosella kuin minullakin, mutta Santusta näki sen että jännitys joka sen valtasi oli peräisin minusta joten rauhoitin itseäni hengittämällä syvään ja jatkamalla valjastusta. Kun silat olivat kiinni oli kärryjen vuoro joista Santtu ei sanonut yhtikäs mitään vaan otti ne vastaan kuten vanha tekijä ja odotti rauhallisesti niiden kiinnityksen ajan jonkajälkeen lähdimme pienelle lenkille. Innoissaan Santtu töytäisi ladosta ulos reippaassa käynnissä eikä ihmetellyt senenempää tapahtumia vaan löntysti iloisena eteenpäin.



Teimme tämmöiseksi 'herätykseksi' vain kevyen, muutaman kilometrin hölkkä lenkin. Santtu kylläkin innostui muutamaan otteeseen ja antoi kylmää kyytiä, mutta se oli sen arvoista. Huomasi että herra oli tähän tyytyväinen kun sai hommailla taas vanhoja juttuja missä oli hyvä.
Ensikerralla kun Superin luokse tulen niin tämä kärryily on se ensimmäinen asia mitä teemme ennen ratsastamista että saamme kaiken pöllöenergian pois. Kovia treenejähän emme voi vääntää kun vapaapäiviä on niin paljon. Pitää etsiä herralle vielä yksi liikuttaja että se saisi liikuntaa sopivasti, ettei pöllöenergiaa tuppautuisi liikaa. :)

Toivottavasti tämmöiset postaukset ovat teille OK sillä kamerani ei toimi enää näin kylmillä keleillä pattereiden takia. Jos saisin alkuvuodesta järjestelmäkameran hommattua niin ei tarvitse katsella puhelimen pixelimössöjä.