14. syyskuuta 2017

Nämä eivät ole hyvästit


Olen siis muuttanut takaisin Kuopioon ja tämä ihana uljas musta jäi Jyväskylään. Onneksi voin kuitenkin sanoa, että nämä eivät olleet hyvästit. Menemme käymään Jyväskylässä aika-ajoin, tai niin ainakin sovimme avopuolisoni kanssa. Meillä on tuttuja sekä harrastuksia vielä siellä, minulle tärkein on kuitenkin tuo ihana jättiläinen.

Kuopio ei ole täysin uusi kaupunki mikä helpottaa muutto stressiä, asuimmehan me vuosi sitten täällä. Kuopioon muutto oli ehdoton avopuolisoni koulun takia, aivan kuin muutto Jyväskylään vuosi sitten mitä vastustin kynsin ja hampain. Luulin että muutimme vähintään kolmeksi vuodeksi, mutta toisin kävi. Ala ei kuitenkaan ollut herran mieleen ja hän päätti(päätimme yhdessä) muuttaa takaisin tuttuun ympäristöön. Jyväskylä antoi minulle paljon ja löysin oman paikkani yhdyskunnassa. Osasin sanoa tuota 'inhottavaa' kaupunkia kodikseni ja sen taakse jättäminen koski.



Credit oli toinen hevonen minkä selkään pystyin nousemaan Superin poismenon jälkeen. Kävin läpi hyvin ristiriitaisia tuntemuksia, kun kirjoitin nettiin lämminveristen ryhmään etsiväni liikutushevosta. Eniten minua ehkä satutti se, että suurella todennäköisyydellä vuokrahevonen tulisi olemaan lämminverinen, mutta olisiko se väärin Superia kohtaan.
Voin sanoa, että itkin samalla kun kirjoittelin Creditin omistajan kanssa ennen hevosen tapaamista. Koe ratsastuksessa itkin sisäisesti, sellainen Superi olisi voinut olla. Pääsin tämän hevosen kautta oman rakkaan kauraturpani poismenosta yli. Elämä jatkuu, hyvien sekä huonojen muistojen kanssa.

Credit opetti sekä muistutti minua. Aloin ruunaa ratsastaessa muistamaan mitä joskus osasin. Löysin itseni taas tämän rakkaan harrastuksen parista josta luulin jo luopuvani.

Tämän ruunan kanssa tuli koettua naurua, itkua, onnistumisia ja löysin itseni muutamaan otteeseen myös tekemässä tuttavuuksia ruohonjuuritasolla. Kehityin ja pääsin taas kisaamisen makuun, sain olla tämän ruunan pilotti sen ensimmäisissä kisoissa.
Parasta tässä kaikessa oli kuitenkin todella ihana perhe hevosen takana. Sain ihania ystäviä joita lähden vaikka jalan tapaamaan. Kaunis vuosi takana, eteenpäin mennään rikkaampana kuin koskaan.
Nähdään taas pian, ystäväni Mr Credit.



Postauksen kuvat © Antti Saarimaa
Muokkaukset on tehnyt minä, Jessie


7. syyskuuta 2017

Polvi irti satulasta


Nyt on aika herätä muutto horroksesta ja kirjoittaa loppuun arkistoon jääneet postaukset. Sairastin jo ensimmäisen flunssankin tässä välissä mikä pitkitti hiljaisuutta.
--
Suuri oivallus omaan istuntaan, polvi irti satulasta. Tämä on asia mitä hyvin moni on sanonut minulle, puristan polvella satulasta ja olen yrittänyt saada sen loppumaan tietämättä miten.

Kutsuin Nina Könösen pitämään minulle ja Creditille tuntia 26.08. lauantaina ja koin suurimman 'ahaa' elämyksen. Nina on ollut tähän mennessä yksi parhaista opettajista kenen tunnilla olen ollut. Ennen tuntia hän kysyi, mihin haluan keskittyä. Sanoin suoraan, että oma istuntani on suurin ongelma ja niinhän se olikin.

Paremman istunnan kautta parempaan ratsastukseen, niinhän se pitääkin mennä. Erilainen istunta oli vaikeaa, mutta jotenkin tunsin hevosen paremmin, sen liikkeet ja miten se kulki. Olen ennen ajatellut että istun oikein, mutta olen ollut täysin väärässä ja huomasin heti että näin on parempi vaikka se oli ensin todella hankalaa. Sain pohkeen oikeaan asentoon, jalustimet pysyivät jalassa ja sain hevosen liikkumaan paljon paremmin.
Kolmella pienellä ohjeella paransin istuntaa ja nekin kaikki ovat hyvin yksinkertaisia asioita. En ole koskaan ymmärtänyt mitä toiset höpöttävät, että mitä täytyy tehdä. Nina tuli vierelleni ja näytti, sittenhän sitä tämäkin ymmärsi asian. On vain opeteltava nyt istumaan täysin eritavalla.



Samalla kun korjasimme istuntaa, haimme hevosen takajalkoja töihin. Sisäpohje, ulko-ohja. Tuttuja hommia mitä olen tehnyt pienestä pitäen, mutta hevonen kuunteli ja reagoi paljon paremmin kun istuin oikein. Olen hyvin järkyttynyt siitä, että olen koko tämän 16 vuoden harrastuksen ajan istunut jokseenkin väärin. Idea on ollut aina oikea, mutta kummasti homaa lähti helpottamaan kun nakkasi lantion ylös, auki ja polven irti satulasta. Ajoittain olen istunut oikein, mutta se on ollut tuskastuttavaa. Nykyään olen ilmeisemmin paremmassa lihaskunnossa suorittamaan oikeaa istuntaa, jos näin voi sanoa.

Tunnilla oli tietty hetkiä kun olin taas polvilla kiinni satulassa, mutta annettakoot se anteeksi. Credit antaa hyvin paljon anteeksi ja kiitän tätä hevosta siitä. Nyt tunsin ruunan liikkeet paremmin ja pystyin herkemmin vaikuttamaan siihen.
Hikeä pukkasi mutta intoa löytyi sitäkin enemmän, tuntea hevonen uudella tavalla. Tunsin herkemmin miten Credit käytti itseään ja miten se reagoi pyyntöihini. Istunnan löytäminen vaati uhrauksia, minusta tuli taas etukenoinen vaikka juuri olen saanut sitä korjattua. Kantapää oli paljon ylhäällä, mutta sanottakoot että olin tähän tuntiin todella tyytyväinen. Credit liikkui rennosti runkonsa läpi ja käytti takajalkojaan, asettui ja minä tunsin tämän kaiken voimakkaammin kuin ennen.




Löysin suuremman luoton omaan ratsastukseeni ja tuli fiilis, että ehkä minä kuitenkin osaan. Hymyilytti jatkuvasti ja Nina antoi hyviä ohjeita, selkeästi ja niin että minäkin ne ymmärsin ja oivalsin. Olen hyvin yksinkertainen ihminen ja joskus en vain ymmärrä mitään mitä joku höpöttää. Tuolloin oli todella hyvä päivä ja Credit varmasti kiittää etten pomppinut tasapainottomasti enää kyydissä.