17. elokuuta 2018

Lentävä lohikäärme


Lohikäärmeen kesytys jatkui eräänä viileämpänä päivänä, suunnitelmissa ylittää muutama niinsanottu este. Alkulämmittelyssä tapahtui kummia, lohikäärme vain puhkui ja puhisi. Hän halusi vain juosta villinä ja vapaana, mutta kun pilotti uskaliaasti lähti taistoon tämän hurjan olennon kanssa, se leppyi.
Hetki mentiin hiljaa, hissuksiin ja kyseltiin toisilta, että jospa laitettaisiin liikettä niveliin. Lohikäärme tyytyi kohtaloonsa ja kiikutti pilottia hyvinkin nätisti sinne minne pyydettiin.

Tuli pomppujen vuoro, pilotti kaarsi lohikäärmeensä hiljalleen kohti estettä ja pyysi eteenpäin. Lohikäärme kavahti edessä olevaa hökötystä ihmeissään, mutta päättikin ponnistaa. Pilotti kehui tulen syöksijää taputuksin ja hetken mietinnän jälkeen he ylittivät esteen keta toisensa jälkeen, kunnes pahamainen avustaja korotti puomeja..




''Ei onnistu! En mene.'' Lohikäärme puhisi ja yritti kiertää taivasta hipovan esteen, toivoen, että pilotti hyppäisi esteen aivan yksinään. Keskustelua käytiin tovin, he pysyivät vahvoina, keräsivät lohikäärmeelle itseluottamusta..



Ja sitten he lensivät! Nyt heitä ei pysäyttäisi enää mikään.
Paitsi pilotin väärään suuntaan kurottavat varpaat ja lohikäärmeen laahaava takamus. Päivä oli kuitenkin tapahtumarikas ja he pääsivät vaikeuksien kautta voittoon. Ehkä neljä kymmenestä ylityksestä onnistuivat ilman kolinaa.



Näin koulutat lohikäärmeesi, osa 1738

7. elokuuta 2018

Maastoilua

Ruunat ovat siirtyneet laitumelle jo aikapäiviä sitten ja kalunneet, jo nykyisen alueensa matalaksi. Pian pojat pääsevät mahdollisesti ranta laitumelle lehmien kaveriksi, jos he eivät pelkäisi kuollakseen pihapiirin ammuja. Siedätyshoito on aloitettu.

Kävimme Rassen, Maken ja hevosten omistajan, Jonnan kanssa maastossa tässä yksi kaunis, lämmin kesä ilta. Suunnitelmana mennä rauhallisesti harjun pidemmälle ja loivemmalle mäelle ottamaan rennot laukka pätkät ja kävellä takaisin tallille.
Meillä oli kypäräkamera mukana mihin saimme talteen meno matkan päämääräämme, mutta kortin täytyttyä emme saaneet laukka pyrähdyksiä videoitua. Kuinka ollakkaan videot hävisivät tästä kyseisestä kamerasta, emmekä saa ihastella päivää jälkeenpäin. Edellisenä päivänä ennen koneelle siirto suunnitelmaani, videot olivat vielä kamerassa, koska suoratoistin ne kameran näytöltä. Eivät vain enää koneeseen liittämisen jälkeen löytyneet.

Maastoilimme Pälkäneen harjulla ja meno suunta oli rauhallista ja maisemat vaihtuivat asfaltti tiestä kauniiseen sammal metsään pururadan ja polkujen saattelemana.
Olin sopinut oman isäntäni kanssa, että hän tulisi napsimaan laukka kuvia ja videon pätkän, joten hän saapui sovittuun paikkaan ja hammasta purren ajoi auton pikku pöpelikköön ja tallusti otolliselle paikalle räpsimään kuvia. Ilme oli taas mitä mahtavin. Onneksi tämä kultainen mies olento oli niinkin ihana, että toi neideille juotavaa, koska sää oli todella paahtava.
Hevosten liikutus jäi minimaaliseksi, eli muutamaksi laukka pätkäksi ja kävelimme paikanpäältä takaisin laitumelle pienen ravi jäähdyttelyn saattelemana. Hevoset ja me olimme aivan loppuja ja kyllä hiki virtasi. Hevoset saivat ennen laitumelle menoa vilvoittavan kylvyn.




Heppajengimme löysi myös näköalatornilta mageen graffitin, jonka edessä oli pakko ottaa yhteis kuva. Isännän hermoja koeteltiin ja hevoset keskustelivat kanssamme, että voiko noin värikkään sienän viereen mennä, ettei kohtalon luuta kalkuta. Isäntä selvisi minuutin sarjakuvauksella ja hevoset melkein nukahtivat pystyyn. Päivä oli mitä hienoin.

(Mielestäni postauksen kirjoitustyyli on hyvin erilainen edellisiin, onko?
Ja jos se on, niin onko se hyvä vai huono, jatkoon vai ei?)