'Nätti' vai 'Tosi nätti'?

Sunnuntaina 1.maaliskuuta meillä kävi siis ratsuttaja. Tämä oli se niinsanottu 'jännityksen' aihe josta olen hehkutellut jo pidempään ja jonka piti tapahtua lauantaina, mutta se siirtyikin sunnuntaina.
Ei auttanut marina, mutta ei ollut yhtään kyllä aihettakaan sillä oli niin hienoa löytää ratsuttajaa lämppärille niinkin läheltä itseään ja vihdoin osaavampi henkilö hyppäsi Santun selkään ja antoi mulle ohjeita tulevaisuuteen.
Ennen selkään hyppäämistä teitty katselimme hevosta ja ratsuttaja kevyesti hieroi Santtua, jotta mahdolliset epätasapainot jotka vaikuttavat liikkumiseen löytyisivät(näin hänen sanojaan kopioiden).
Yllättäen Santun ristiselkä oli jumissa ja takajalan lihakset joita osasinkin jo odottaa ja sentakia ilmoitinkin, että meille on tässä kuussa tulossa mahdollisesti Kuopiosta hieroja käymään kunhan hänen aikataulunsa selkeytisivät ja saisimme ajankohdan tietoomme.

Herra punaturkki sai kehuja pärstästään, se oli kuullemma tosi nätti!

Kun ratsuttaja oli hieronut hevosta tarpeeksi pyysi hän laittamaan Santun ratsastukseen valmiiksi ja niimpä minä sitten teinkin ja autoin hänet kyytiin.
En sen tarkemmin kerro mitenkä ratsastus meni, sanon vain että Superi kulki tosi hyvin ja ainakin yhdessä asiassa olimme samaa mieltä, tämä hevonen on peitsi varma. Ravi tietty löytyi, kaikki meni hyvin vaikka herra hieman yritti kysellä, että onko pakko jos ei tahdo. Kevyeen hikeen herra pääsi ja pakko sanoa, että opin jo pelkästä katsomisesta paljon ja vielä enemmän kun sain sanallisesti ohjeita herran ratsastamiseen.
Tulevaisuudessa keskitymme ratsastamaan paljon eteen-alas, hevosen keskittymiskykyyn ja ravi askelten onkimiseen. Eiköhän tästäkin puskaratsusta tule vielä jotain hieman enemmän, ratsuksi sitä en kyllä koskaan voi sanoa, ihan naurattaa pelkkä ajatuskin.

Ratsastuksen lopuksi hieroin lämpölinimenttiä herran selkään ja hieman takamukseen, juurikin niihin kohtiin mistä se oireili hieroessa ihan ratsuttajan vinkistä ja onneksi meillä vielä tätä kyseistä linimenttiä oli, sillä jumissa olevat selkälihakset ovat tuttua meille olleetkin ja tämä aine on niihin auttanut hieronnan ja BEMERin lisäksi. Meille ehdotettiin venytyksiäkin ja niitä olemme välillä tehneetkin, mutta Santtu ei niistä niinkään tykkää sillä joskus olen saanut kaviosta melkein otsaan, ymmärtäähän sen jos lihas on jumissa niin venytys sattuu, mutta ei tarvinnut kun hieman taivuttaa ja venyttää niin herra polkaisi jalkansa jo pois. Joskus venytykset kyllä onnistuvat hyvin ja näitä alammekin harjoitella nyt enemmän.

''Hei äiskä autatko, unohdin miten olla hevonen''

Helmikuun extra

Sarjakuva on taas täällä!

Missasitko tammikuun extran? Älä huoli, pääset sinne tästä.

Kato mamma kun mä yritän!

''Varoitus! Postauksessa uusia varusteita niin mulla kun mun palvelijallakin''

Lauantaina 7.helmikuuta oli hurjaakin hurjempi päivä jona yritin jaksaa asentaa puhelimeni kypärään kiinni, että saisitte videota meidän maastolenkeistä, mutta empä sitten jaksanut vaivautua kun kaveri jo odotti valmiina, että millonka lähdetään lenkille! Olimme Tiian kanssa sopineet, että lähdemme yhdessä Santun sekä Lassin voimin maastoon lenkille ja idea olikin siinä, että Tiia ajaisi Lassilla ja minä ratsastaisin Santulla perässä ja päästeltäisiin (ainakin Santulta) herroilta enimmät höyryt pois.
Hirvitys fiilis lähti siitä, kun tajusin millon Santtu oli liikkunut viimeksi ja siitä kun se oli niin malttamattoman energinen. Ja parempaa fiilistä tähän ei tehnyt se, että keli oli melkein plussan puolella, hevoset keräsivät tilsoja kavioihinsa ja tiet olivat auraamatta. Päätimme kuitenkin lähteä matkaan sillä hevoset kaipasivat liikuntaa. Minä hyppäsin Santun selkään Tiian avustuksella ja heti kun pääsin satulaan istumaan oli herra jo pinkomassa ladosta ulos, mutta yritin pidätellä sitä paikallaan siihen asti, että Tiia saa Lassin irti seinästä ja itse hypättyä kärryjen kyytiin. Ja kun saimme lähtömerkin ja käänsin Santtua varovasti ulos ladosta se ampaisi hypähtäen ulos ja pysähtyi vasta lumipenkkaan. Minun piti hetken rauhoitella itseäni ennekuin uskalsin ohjata Santtua yhtään mihinkään suuntaan ja vaikka tähän olin varautunut, en silti uskonut että lähtö olisi näin lennokas. Tajusin pian että meidän oli lähdettävä liikkeelle tai kärkikaksikkomme jättäisi meidät jälkeensä joten käänsin Santun kaverin perään ja se lähti ravilla eteenpäin josta sain se nsitten käyntiin kuitenkin. Onnea oli monté ohjat jotka ostin vähänaikaa sitten ja niitä olemme ahkerasti käyttäneet.

 

Heitimme sitten kimpassa vähän yli 5km lenkin ja kaikki meni suht hyvin muutamia Santun energiapiikkejä lukuunottamatta. Onneksi oli Tiia Lassin kanssa edessä ettei meno ollut aivan päätöntä. Lassi on senverran rauhallisempi niin oli hyvä pitää sellainen herra meidän tientukkeena vaikka Santtu meinasi ampaista muutamaan otteeseen jopa heidän ohitseen. Olin kuitenkin ajantasalla kaikesta mitä herra teki ja sain sen nopeasti aina kiinni ja käännettyä takaisin kärrien perään ennen suurempia ongelmia. Kotipihaan tultuamme kävelimme Santun kanssa vielä vähänaikaa kun Tiia puri kamat ja laittoi Lassin talliin, että me pääsemme latoon lopettelemaan päivän työt.

Sunnuntaina 8.helmikuuta päädyimme hyppäämään pientä esteen näköistä tekelettä tienpätkälle. Ilma oli kuin esterin takapuolesta vetäisty, mutta pääsimme kuitenkin ihan hyviin tuloksiin ja saanen olla hevosestani taas ylpeä.
Ideahan lähti siitä, kun edellisenä päivänä kävimme hirrrmuisen monté lenkin kaverin kanssa niin tänään olisi sitten hieman rennompi reeni ja perus puksuttelu tallin ympäri auratussa polussa ei kiinnostanut. Ja Tiia lupautui taas meitä kuvaamaan ja olin tietty iloinen kun saadaan taas blogiinkin materiaalia. On hän kyllä niin ihana, pakko sanoa, siis miettikää nyt.. Se jaksaa seistä töröttää lumipyryssä ja nakottaa kameransa kanssa pällistelemässä meidän menoa!
Ennen Santun varustamista taikka selkään hyppäämistä annoin pojulle BEMER hoidon mistä se ei ole saanut hetkeen nauttia ja senkin takia herra oli ensin ihmeissään ja pörpötteli hetken kunnes rauhoittui ja melkein nukahti seisailleen 8min hoidon aikana.

 Hoidon jälkeen menimme ladon puolelle ja laitoin herralle vermeet päälle, hyppäsin selkään ja lähdimme ulos. Kävelimme tienpätkää sillävälin kun Tiia viritti meille esteen mökiltä löytyneestä, vanhasta pinnasängyn kaiteesta ja sinisestä jakkarastamme. Este ei ollut päätähuimaava ja eihän sen tarvitsekkaan, kunhan heppa saa välillä vähän erilaista tekemistä mielenpiristykseksi.
En sitten tiedä, että oliko homma Santun mielestä aivan kamalaa touhua vaiko sitten ihmeellistä, sen saatte te päättää näistä kuvista, että miltä tämä homma oikein näyttää, mutta Superi näyttää aika järkyttyneeltä joissain otoksissa.

Hei, mikä toi pelottava ja värikäs juttu tossa on!?

 Pian alkukävelyiden jälkeen nostimme tahdin raviin ja ravailimme tienpätkää edestakaisin, välillä käyden vähän pidemmällä tai sitten keirsimme tallin ja palasimme takaisin esteen ja Tiian luokse. Aina kun ohitimme esteen, Santtu kipsutteli kuin varpaillaan ja mahdollisimman kaukaa tutoa väripilkkua, ettei se vaan hyppää nenille. Mutta rakas, sinun kuuluisi hypätä sen nenille ja vieläpä yli~

Kävelimme hetken vielä ja kävimme katsomassa tuota hirmuista estettä lähempää ja Santtu oli asiasta hieman erimieltä, mutta loppujenlopuksi sekin tajusi ettei siinä ole mitään pelättävää. Ainakaan näin jos ohitse kävelee tai sen eteen pysähtyy, asiahan oli sitten täysin eri kun lähdimme ravissa sitä kohti ja oli aika katsoa josko upea ratsureima hyppäisi vai jänistäisi.

Ensimmäinen lähestyminen oli aika mutkitteleva ja sain pyytää Santtua eteenpäin useaan otteeseen ja rohkaista sitä sillä se pörisi ja ihmetteli, että mikä onkaan nyt homman nimi. Pieni töksähdys ennen estettä ja sitten se liisikin esteen yli upeasti pienen rohkaisun jälkeen. Itsehän jäin hypyssä hieman jälkeen, mutta eipä tuo tainnut paljoa haitata.
Toiseen suuntaan tullessamme este olikin vielä pelottavampi ja herra ei meinannut mennä siitä mihinkään takuuseen, että mitä sen pitäisi tehdä asian kanssa. Se teki muutaman u-käännöksen ja käänsin sen tietty aina esteeseen päin uudestaan ja rohkaisin sitä kunnes peruutimme ja otimme uuden lähestymisen.

''Apua, mikä toi on! Eikai me mennä sen lähelle?''

''En halua, se on pelottava ja se vielä syö mut!''

''IIK se tarttuu mun jalkaan kiinni!''

''Siis en mä voi yksinkertaisesti mennä tosta!''

''No mennään sitten, mutta tyylistä ei puhuta''

Pikkuhiljaa homma alkoi olla 'ei niin pelottavaa' herra punaturkin mielestä, mutta sitten alkoikin se kunnon ravuri liitäminen esteen ylitse. Suurinosa hypyistä sujui hyvin ja moitteettomasti, kun taas jotkut olivat aivan kamalia. Kun tuo pieni este alkoi sujumaan ravissa, ainakin jokaotisella hypyllä hyvin niin päätin kokeilla lopuksi vielä lähestyä laukassa oikeaan suuntaan joka sitten ensimmäisellä yrittämällä vaihtui raviksi esteen lähetessä, mutta kyllä me ainakin kerran päästiin ihan laukalla sen ylitse! Mutta hei, enhän minä voi Superilta täydellisyyttä vaatia todellakaan, kaikkensahan se yrittää ja hienosti kaikki meni loppujenlopuksi ja herrakin pääsi pieneen hikeen.

 

Kun homma oli sitten mielestäni hanskassa, oli aika lopettaa ja ottaa pieni loppuverryttely rauhallisessa ravissa ja siirtyä käyntiin pienen puksuttelun jälkeen. Santtu oli kyllä niin tyytyväisen näköinen itseensä lopuksi, että ei mitään rajaa! Mutta kyllä se sai ollakkin, homma luisti ja herra hyppäsi. Paljoa tuota korkeampia esteitä emme voi harrastaa herran vanhan hankkarivamman takia joka sijaitsee etujalassa. Eläinlääkärin mukaan se on kunnossa ja pienet hypyt sillointällöin eivät haittaa ja onhan tuostakin vammasta jo monen monta vuotta aikaa, sillä se tapahtui raviradalla joskus vuonna nakki ja muusi. Nestettä jalassa on ja se näkyy jos tarkasti katsoo, muttei ole muuten oireillut ja se oli normaali treenin jälkeen ja seuraavanakin päivänä. Joten ei huolta kun jalat vaan muistaa hoitaa treenin jälkeen kunnolla!

''Siis mä oon niin tyytyväinen nyt itseeni. Saat äiskä antaa mulle extra herkkuja''

No laitetaas tähän loppuun vielä niitä epäonnistuneitakin kertoja teille näytille niin tiedätte miltä sekin homma sitten näyttää. :D

Pelottava monsteri este

Kauniilla ravilla yli

Tää on meidän 'hienoin' tyylinäyte ja Santtukin poseeraa!

''Eikai se varmasti hyppää tosta mun kimppuun?''

Niinkuin varmaan tarkkanäköiset huomasitte, että kuvista löytyy jonkinverran uutta tavaraa, niistä tulee sitten postaus erikseen missä kerron mitä, milloin ja miksi varuste on hankittu. Tässä on vielä kuvauspäivä edessä uusille tuotteillemme joten postaus jää vähän jälkikäteen niinkuin tänä viikonloppuna kuvattu MyDay videopostauskin johon tarvitsen mieheni konetta sillä sielläpä on videon editointi ohjelmat mulla tallessa kun tämä ikivanha läppäri ei pyöritä kun juuri ja juuri gimppiä millä saan tilaustöitä piirrettyä.

Mutta nyt voittekin kertoa, että mikä oli lempikuvanne ja saisitte samalla kertoa onko tämä meidän meno aivan kamalan näköistä touhua!

Superin riemukas aamu

Terveppäterve taas. Hiljaiselo alkaa jo pänniä minuakin kun ei vain ole mitään mitä julkaista ja mistä kirjoittaa. Päätin sitten että jospa olisi aika taas näyttää teille surkealaatuista videota joten sen sitten teen. Allaolevassa videosta löytyy Santun ilakointia kun pääsi taas pitkästäaikaa isompaan tarhaan jaloittelemaan. Tallipiha on ollut niin ankkajäässä että herraa on pidetty pihatossa, tai niin minä ainakin äidiltäni kuulin ja kyllä riemu oli niin katossa, että huomaa herran olleen muutaman extra päivän pienemmässä aidassa. :)
Jos joku ei pidä videon musiikista missä esiintyy mm. muutama kirosana(englanniksi) voi laittaa äänet pois ja vaikka muualta laittaa musiikkia taustalle soimaan.

(linkki videoon)

Seuraavassa postauksessa yritän kertoa hieman pidemmin mitenkä meidän viimekertainen ratsastus meni. Silloin yritin saada herraa taipuisammaksi, epäonnistuen ja laukannostojakin harjoiteltiin mikä ei sekään sujunut niin hyvin, mutta annettakoon anteeksi väsyneelle kuskille sekä ylienergiselle kauramoottorille. :)

Kyllä vielä puhtia löytyy tästäkin herrasta!

Omituisia polkuja

Ihmiseni tuli taas katsomaan minua ja antoi paljon huomiota. Hänellä oli mukanaan pitkästäaikaa taas miespuolinen rotunsa edustaja joka on aina niin mukava minulle. Taidan olla hieman liikaakin tykästynyt häneen, tai niin ainakin ihmiseni sanoo. Kuullemma muutun villivarsaksi hänen ollessa lähellä. En vain tykkää olla nolattavana hänen läsnäollessaan eikä ihmiseni vain ymmärrä sitä.
Siis voitteko kuvitella, että ihmiseni tunkee jalkoihini ylimääräisiä läpysköjä jotka ovat niin noloja että hävettää olla näkösällä. Siispä satulan nähdessäni juoksin aitaukseni toiseen päähän puun taakse piiloon ettei minun tarvitsisi olla naurun kohteena, ihmiseni hieman ärähti minulle kun juoksin häntä pystyssä karkuun satulaa. Katselin nolona puun takaa miten tilanne kehittyisi ja kun tuo mukava miespuolinen henkilö nosti tyhjästä ison ja ihanasti rapisevan porkkana pussin, kuola vierähti kielelleni ja korvat hörössä tepsuttelin takaisin heidän luokseen ja nappasin miehen kädestä hellästi porkkanan.

Ja ennenkuin tajusinkaan minulla oli varusteet ylläni ja olimme lähdössä töihin. Oli mukavaa kun ihmiseni ei laittanut suuhuni mitään tälläkertaa, mutta onhan nämä rautaiset vivutkin aika inhottavat mutta mielestäni paljon paremmat kuin suuhun tungettavat raudat. Osaan kulkea paljon rennommin ilman mitään kipua suussani ja olen paljon tyytyväisempi näihin vekottimiin kuin normaaleihin vermeisiimme.

Iso pelto alue jossa aiemmin olimme päässeet juoksemaan oli muutettu aivan ihmeelliseksi, luulempa että tähän liittyy jotenkin ne kovat äänet ja se pelottava kone mikä aiemmin liikkui niillä tienoilla. Pohja jossa jouduin nyt kävellä oli epätasainen ja minua ihmetytti tähä touhu kovasti, mutta kun tajusin että pohja oli todella pehmeä ja siinä oli mukava kävellä päätin antaa ihmiselleni hieman yllättävää kyytiä ja hyppäsin vauhtiin pienen ilopukin kera. Ihmiseni taisi hieman pelästyä tätä riemukasta ilmaisua sillä hän nappasi ohjista kiinni inhottavan nopeasti ja varoittamatta, mutta ymmärsin heti missä oli vika. En mennyt tarpeeksi kovaa!
Ampaisin sitten vielä vauhdikkaammin matkaan, pellolla oli hankalaa edetä pehmeän pohjan takia, mutta siinä oli oikeastaan todella mukava ainakin juosta kun kavioihini ei sattunut ja yritin ehkäpä hieman saada ihmiseenikin hieman eloa ettei me vain käveltäisi kokoaikaa miltä tämä vaikutti ensin.
Sain sitten haluamani läpi ja ihmiseni antoi minulle jaloillaan käskyn juosta ja siitä minä tykkäsin. Sain juosta vielä muutaman metrin ja sitten ihminen pyysi minua hidastamaan ja minä tietysti nöyränä herrasmiehenä tottelin.

Tykkäsin juosta rentona ja ottaa ihan iisistikkin välillä. Näin pehmeällä pohjalla emme olekkaan päässeet tekemään töitä ja minä tykkäsin siitä todella paljon ja osoitin sen kuuliaisuutena ja rentoina askelina. Kuljimme omituisen näköisiä polkuja pitkin ja halusin välillä mennä omia polkujani, mutta se osoittautui vaikeaksi sillä upposin maahan ainakin korviin asti ja tuli ikävä hyppiä taas oudolle polulle. Oli mukavaa kun ihmiseni oli rentona selässäni eikä hosuillut tai pyytänyt ihmeempiä, sain pitää päätänikin kokoajan rentona ja niinkuin halusin.

Minua ihmetytti sitten kun jouduin seisomaan hetken keskellä pellon outoa polkua ja ihmiseni nousi alas ja höpisi jotakin tuolle mukavalle miespuoliselle ihmiselle. Yhtäkkiä sain selville mistä tuosta höpinässä oli kyse sillä tuo miespuolinen hyppäsi selkääni aivan yllättäen. Pelästyin hieman kun hän tipahti selkääni niin ilkeän kovaa ja se sai minut hieman närkästyneeksi, mutta onneksi ihmiseni oli vieressäni silittelemässä kaulaani jotta rauhoittuisin ja keskittyisin häneen hetken kun tuo miespuolinen heilui selässäni epämukavasti. Pian hän pyysi minua eteenpäin potkien jaloillaan minun kylkiäni, mutta ihmiseni opetti häntä oikeille tavoille miten minua, Kuningasta oikein kohdellaan!

Omituisesti miespuolinen istui selässäni eikä antanut minulle omaa tilaa liikkua vaan roikkui ohjissa kunnes ihmiseni sanoi hänelle jotakin ja inhottavan kireä tuntuma hävisi ja sain liikkua melkein normaalisti. Tunsin kuinka miespuolinen oli hieman jännittynyt tilanteesta, mutta annoin sen hänelle anteeksi, olihan tämä kuitenkin toinen kerta kun hän on selässäni käynyt. Olin kiitollinen kun sain häneltä huomiota ja jokseenkin oikeanlaisia apuja miten toimia. Ihmiseni oli vierelläni aluksi kokoajan kunnes pikkuhiljaa irtaantui meistä ja antoi meidän mennä kahdestaan ympäri pellon omituisia polkuja pitkin. Sain välillä ristiriitaisia ohjeita, mutta selviydyimme niistä yhdessä kun miespuolinen osasi vain oikein pyytää ja ihmiseni opasti häntä äänellään.

Minulla oli aika mukavan rento päivä muutamasta vastoinkäymisestä riippumatta. Olen tyytyväinen ja toivonmukaan niin myös ihmisenikin on tyytyväinen minuun. Niin minä ainakin luulen sillä sain pussillisen porkkanoita palkinnoksi ja paljon huomiota myös töidenkin jälkeen. Jouduin kylläkin vielä jalkojen pesulle mikä ihmetytti ja inhotti ku vesi oli niin kylmää, mutta ihmiset ymmärtääkseni tukivat jalkojani jostain kumman syystä, en tuomitse heitä sillä minulla on hieman ongelmia kasvattaa takakavioitani oikein ja toivottavasti he auttaisivat minua tässä ongelmassa. Odotan myöskin sitä milloinka saan vahvikkeet jalkoihini, että saan viedä ihmistäni maastossa taas 100-0!

Tossa alhaalla extrana vielä lyhyt videon pätkänen!

Super hieno Santtu

Nyt ollaan oltu taas kotona Santun luona, käyty maastossa sekä pellolla. Ollaan tehty myöskin porkkanoiden avulla muutamia temppu harjoituksia etteivät opit unohdu täysin. On ollut mukavaa olla Superin kanssa nyt hieman ahkerammin tekemisissä mikä on piristänyt minua sekä varmasti myös herraa itseään. Ainakin se vaikuttaa aina hieman virkeämmälle kun olen sen luona käynyt.

Ilmat ovat olleet nyt viileämmät sekä kosteammat joten olemme joutuneet ottamaan jopa ratsastusloimen mukaan ratsastuksillemme sillä herra on tärissyt ennen lenkille lähtöä. Meillä kun on tällähetkellä vain vettähylkivä ratsastusloimi fleece vuorella jota en uskalla kauheammin vielä käyttää sillä se on enemmän pakkasiin soveltuva pepun lämmitin. Mutta jos herra on hieman ollut viluinen olen sen laittanut mukaamme ja onhan tuo toiminut.

Kävimme viime tiistaina(30.9.-14)  tekemässä ympyrä työskentelyä soramontuilla joissa on juurikin sopivan kokoinen alue missä pystyy tekemään töitä isomalla ympyrällä, työstämään niin ravia kuin laukkaakin sekä tietty asetuksia. Santtu kuunteli aika hyvin pidätteitä ja pohkeita, mutta asettava pohje kuitenkin on herran mielestä vielä eteenpäin pyytävä pohje ja tätä pitänee meidän harjoitella enemmän. Santtu asettui hyvin sisälle ja kantoi kroppansa hyvin ja vaikka välillä ravi rikkoutuikin vielä peitsille, muutaman kannustuksen jälkeen nousi taas hyvä, tahdikas ravi esiin. Teimme muutamat laukkaympyrät ja etsimme hyvää sekä eteenpäinpyrkivää, mutta hallittua laukkaa molemmissa suunnissa ja pakko sanoa, että Santtu oli aika tahmea vasemmassa laukassa aluksi, mutta muutaman siirtymisen jälkeen se vetreytyi ja laukka löytyi aika hyvin.

Torstaina(2.10.-14) tallille saavuttuani katselin tätä hassua ilmestystä joka odotti tarhassaan höristen. Santtu oli nähtävästi päättänyt hommata uuden tyylin, vai miltä tämä teidän mielestä näyttää?
Herralla oli hyvinkin tyylikäs heinähattu päänsä päällä ja hän oli todella tyytyväinen tähän luomukseensa kun tarjosin sille pienen porkkanan palasen tervehdykseksi. Kun otin herran kauniin hattusen hänen päästään pois oli herralla oma mielipide asiasta. Muulimainen naama ilmestyi eteeni ja kerkesin juuri ja juuri napata siitä kuvan mikä nauratti jälkeenpäin.

Se oli mun hattu! Ja vielä uusinta muotii hei

Pikemmittä puheitta hain kamppeemme varustehuoneesta ja harjaus operaatio kesti taas hieman pidempään sillä tarhat ovat mutaisessa kunnossa ja hevonen sen mukainen tietty. Ah, ihana syksy ja kurakelit! Siinäpä tovin sitten yritin harjata herraa puhtaaksi jopa puolisentuntia ellei siinä kauemmin mennyt. Harjauksen jälkeen tietty suojat jalkaan, satula selkään ja suitset päähän ja eikun menoksi. Menimme sorakuoppien kautta katsomaan peltoa, että olisiko se siinä kunnossa, että siellä voisi hevosen kanssa hieman pyöriä ja kokeilla kertoa Santulle asettavien pohkeiden saloja. Pelto oli hyvässä kunnossa, juuri sopiva oikeastaan, ei liian kuiva eikä märkä. Otimme alkuraveja hieman vauhdikkaammissa merkeissä kun herra innostui kun olimme pellolla pitkästä aikaa. Sain Santun kuitenkin ymmärtämään ettei pellolla aina vedetä tuhatta ja sataa eteenpäin vaan keskitytään siihen mitä pyydetään. Pellolla ei voi sinäänsä mennä niinkuin kentällä suorakulmikkaisia tai neliömäisiä reittejä sillä pelto on itsessään mäki aina jonnekkin suuntaan eikä siinä ole tasaista aluetta missä voisi mennä paremmin joten tyydyimme työstämään askellajeja taasen isommalla ympyrällä ja välillä kävimme pidemmän suoran loivaan ylämäkeen joko ravissa tai laukassa ja käännöksessä hidastimme tahtia ja käännyimme takaisin sinne missä oli tasaista jonne jouduimme mennä joko käyntiä tai hitaampaa ravia sillä menimme loivaa alamäkeä.

Olin tyytyväinen suoritukseemme kun sain Santun hieman ymmärtämään pohkeiden saloja ympyrällä työskennellessämme. Loppujenlopuksi se väisti pohjetta eikä vain ampaissut eteenpäin niin kovaa kun pystyi. Saimme asetuksiakin hieman eteenpäin ja herra kulki ryhdikkästi kokoajan. Välillä herra jopa myötäsi ja vei päänsä alas nätille kaarelle mitä en odottanut tämän kuolaimen kanssa.
Meillä on ollut käytössä nyt hieman järeämpi kuolain, sillä suoraansanottuna en uskaltanut lähteä kuolaimettomilla taikka perus nivelellä peltoa pidemmälle herran vapaapäivien takia ettei meille tulisi sitten mitään vetokilpailuja. Pelham on ollut meillä nyt siis käytössä ja toiminut hyvin. Vaihdoin vanhan pelhamin toisenlaiseen, hieman kevyempään versioon missä on teräksen päällä kumia ja luulempa, että Santtu on tyytyväisempi tähän kuin Knights pelhamiin mikä oli paljon paksumpi ja painavampi. Nyt kun olen taas ratsastanut herran kanssa muutamaan otteeseen pelhamilla voin seuraavankerran laittaa joko kuolaimettomat tai kolmipalan ja olla tyytyväinen.

Kun pellolla kaikki sujui todella mallikkaasti päätimme käydä kävelemässä pienen lenkin vielä tiellä josta tuli lyhyt keikka sillä herra arasteli kengättömiä kavioitaan aika paljon jonkatakia käänsin meidät takaisin tallillepäin. Tie ei ollutkaan niin pehmeää kuin aiempina päivinä, johtunee varmaan pakkasyöstä. Kävimme sitten kääntymässä pienellä metsäpolulla josta löysimme ison vesilammikon ja halusin kokeilla mitä Santtu nyt sanoisi vedestä. Herra epäröi aluksi mutta ampaisi keskelle lammikkoa polskien ja maistellen vettä oman aikansa. Naureskelin herran reaktiolle jota se ei ole aikaisemmin tehnyt. Etukavio nousi muutamaan otteeseen ja herra nähtävästi tykkäsi polskia ja räsikytellä vettä oikein kunnolla. Tallille päästyämme herra näytti tyytyväiseltä. Purin tavarat ja vein varustehuoneeseen ja sillävälin Santtu jäi tarhaansa maiskuttelemaan porkkanaa.

En voisi taaskaan olla ylpeämpi Santusta. Se on toiminut oikein mallikkaasti ja ollut hyvin kuulolla vaikka sillä onkin ollut pidempiä lomaviikkoja takana. Maailman paras Superi <3

Kesän lämpöä muistellen