Lohikäärmeen kesytys jatkui eräänä viileämpänä päivänä, suunnitelmissa ylittää muutama niinsanottu este. Alkulämmittelyssä tapahtui kummia, lohikäärme vain puhkui ja puhisi. Hän halusi vain juosta villinä ja vapaana, mutta kun pilotti uskaliaasti lähti taistoon tämän hurjan olennon kanssa, se leppyi.
Hetki mentiin hiljaa, hissuksiin ja kyseltiin toisilta, että jospa laitettaisiin liikettä niveliin. Lohikäärme tyytyi kohtaloonsa ja kiikutti pilottia hyvinkin nätisti sinne minne pyydettiin.
Tuli pomppujen vuoro, pilotti kaarsi lohikäärmeensä hiljalleen kohti estettä ja pyysi eteenpäin. Lohikäärme kavahti edessä olevaa hökötystä ihmeissään, mutta päättikin ponnistaa. Pilotti kehui tulen syöksijää taputuksin ja hetken mietinnän jälkeen he ylittivät esteen keta toisensa jälkeen, kunnes pahamainen avustaja korotti puomeja..
''Ei onnistu! En mene.'' Lohikäärme puhisi ja yritti kiertää taivasta hipovan esteen, toivoen, että pilotti hyppäisi esteen aivan yksinään. Keskustelua käytiin tovin, he pysyivät vahvoina, keräsivät lohikäärmeelle itseluottamusta..
Ja sitten he lensivät! Nyt heitä ei pysäyttäisi enää mikään.
Paitsi pilotin väärään suuntaan kurottavat varpaat ja lohikäärmeen laahaava takamus. Päivä oli kuitenkin tapahtumarikas ja he pääsivät vaikeuksien kautta voittoon. Ehkä neljä kymmenestä ylityksestä onnistuivat ilman kolinaa.
Ruunat ovat siirtyneet laitumelle jo aikapäiviä sitten ja kalunneet, jo nykyisen alueensa matalaksi. Pian pojat pääsevät mahdollisesti ranta laitumelle lehmien kaveriksi, jos he eivät pelkäisi kuollakseen pihapiirin ammuja. Siedätyshoito on aloitettu.
Kävimme Rassen, Maken ja hevosten omistajan, Jonnan kanssa maastossa tässä yksi kaunis, lämmin kesä ilta. Suunnitelmana mennä rauhallisesti harjun pidemmälle ja loivemmalle mäelle ottamaan rennot laukka pätkät ja kävellä takaisin tallille.
Meillä oli kypäräkamera mukana mihin saimme talteen meno matkan päämääräämme, mutta kortin täytyttyä emme saaneet laukka pyrähdyksiä videoitua. Kuinka ollakkaan videot hävisivät tästä kyseisestä kamerasta, emmekä saa ihastella päivää jälkeenpäin. Edellisenä päivänä ennen koneelle siirto suunnitelmaani, videot olivat vielä kamerassa, koska suoratoistin ne kameran näytöltä. Eivät vain enää koneeseen liittämisen jälkeen löytyneet.
Maastoilimme Pälkäneen harjulla ja meno suunta oli rauhallista ja maisemat vaihtuivat asfaltti tiestä kauniiseen sammal metsään pururadan ja polkujen saattelemana.
Olin sopinut oman isäntäni kanssa, että hän tulisi napsimaan laukka kuvia ja videon pätkän, joten hän saapui sovittuun paikkaan ja hammasta purren ajoi auton pikku pöpelikköön ja tallusti otolliselle paikalle räpsimään kuvia. Ilme oli taas mitä mahtavin. Onneksi tämä kultainen mies olento oli niinkin ihana, että toi neideille juotavaa, koska sää oli todella paahtava.
Hevosten liikutus jäi minimaaliseksi, eli muutamaksi laukka pätkäksi ja kävelimme paikanpäältä takaisin laitumelle pienen ravi jäähdyttelyn saattelemana. Hevoset ja me olimme aivan loppuja ja kyllä hiki virtasi. Hevoset saivat ennen laitumelle menoa vilvoittavan kylvyn.
Heppajengimme löysi myös näköalatornilta mageen graffitin, jonka edessä oli pakko ottaa yhteis kuva. Isännän hermoja koeteltiin ja hevoset keskustelivat kanssamme, että voiko noin värikkään sienän viereen mennä, ettei kohtalon luuta kalkuta. Isäntä selvisi minuutin sarjakuvauksella ja hevoset melkein nukahtivat pystyyn. Päivä oli mitä hienoin.
(Mielestäni postauksen kirjoitustyyli on hyvin erilainen edellisiin, onko? Ja jos se on, niin onko se hyvä vai huono, jatkoon vai ei?)
Onneksi huonoa fiilistä parantaa ihana päivä ihanan hevosen kanssa. Rasse, ihanan työmoraalin ja kultaisen luonteen kautta tämä punaturkkinen olento on valloittanut sydämeni. Vaikka hän on tempperamenttinen sekä välillä hyvinkin arvaamaton, taidan olla rakastunut.
Hän tulee aina vastaan, painaa pään syliin. Takajalka vipattaa kun mahasta rapsuttaa. Varustaessa seisoo suurimmalta osin nätisti paikallaan. Askellajit niin tasaiset, laukka aivan upea. Pienellä treenillä siitä tulisi vaikka mitä.
Kävin ratsastamassa Rassella pitkästä aikaa, tälläkertaa ilman satulaa mikä oli hyvin positiivinen kokemus vaikka aluksi herra nousikin pystyyn kolmesti peräkkäin kun ei napannut kävellä pihatietä edes-takaisin. Vaikka ruunalla oli pidempääkin pidempi loma, oli hän hyvin rauhallinen alku kiukuttelun jälkeen. Teimme väistöjä sekä muutamat ravi siirtymiset.
Edellisistä postauksista Rasse on hyvin tuttu lentävän peränsä kanssa ja sitä esiintyy varsinkin laukkaa nostaessa hyvin paljon. Tuona päivänä tutustuin aivan uudenlaiseen ruunaan. Suurena yllätyksenä tämä ruuna löntysti rennon letkeästi eteenpäin ravissa, sekä vasen laukka nousi käynnistä. Alla video laukannostosta, ensimmäinen pätkä on noston yritys mutten saanut ruunaa hyvin avuille joten se meni juoksemiseksi. Viimeisessä videon pätkässä näkyy toinen laukannosto, mutta Rasse ei jaksanut ylläpitää laukkaa. Kävelimme hetken ja kokeilimme uudestaan saaden hieman pidemmän pätkän, kuvaajamme kyllä hävisi sillä välin.
Taas rodeo hevosen selässä, tällä kertaa tunnin merkeissä. Meille kävi pitämässä tuntia Merja Kaunisaho ja löysin Rassesta uusia puolia sekä opin istumaan taas vähän paremmin hevosen selässä. Merja oli todella mukava opettaja ja sopivan saativa, pian pääsemme taas hänen silmiensä alle jota odottelen jo innolla.
Haimme Rassesta rentoutta käynnissä ja ravissa. Käynnissä ruuna työskenteli todella kivasti vaikka alussa pohkeesta mentiin helposti läpi ja oli melko painava kädelle.
Ravissa tuntuma keveni vaikka se vaati paljon tukea. Meni hetki ennen kuin se alkoi rentoutumaan niskasta ja käyttämään selkäänsä.
Tämä vaati hevosen pään keinuttamista puolelta toiselle melko isoilla pyynnöillä, jäkittämistä ilmeni melko paljon sekä pysähtymisiä, mutta muutaman lämmittely kierroksen jälkeen Rasse alkoi työskentelemään todella rennon letkeästi.
Työstimme ravia melko pitkän aikaa ja olimme molemmat hiestä märkiä, onneksi saimme pienen hengähdys tauon ennen laukkaamista.
Alla olevasta videosta näette melkein koko laukkaamis sessiomme jonka hevosen omistaja kuvasi. Jätin videoon äänet jotta kuulette opettajan ohjeet, taustalla myös omistajan höpötystä.
Rassen pukittelu nappi löytyi ja saimme sen pois päältä pienillä asioilla. Tajusin, että en ole ollut tarpeeksi jämäkkä vartalosta ja että kädet saa nostaa näinkin ylös!
Videon alku puolella oikean puoleinen jalustinremmi lähti satulasta irti jonka takia pätkäisin lyhentääkseni videota. Remmi lähti satulan lukosta täysin irti, koska satula on vanha ja jalustinremmien lukot eivät pysy kiinni, näin kävi myös aikaisemmin Rassen kanssa maastossa, että jalustin lähti irti ylämäki laukassa. Olen tippunut myös tämän satulan takia Make oriin selästä, pellolla laukatessa. Onneksi mitään ei käynyt ja uusi satula on pian perillä. Vähintään oli niskat jumissa tippumisesta.
Laukkaamisen jälkeen ravasimme vielä jonkun aikaa etsien taas rentoutta ja ruuna toimi hetken hieman tahmeasti mutta lähti sitten rentoutumaan ja taipumaan todella kivaan muotoon. Aikaisemmassa videossa näkyi todella vähän ravia ja ravi oli, kommentoijankin mukaan epäpuhdas. Tässäkään videossa hevonen ei ole varmaankaan täysin puhdas, minä tai opettaja ei sitä huomannut enkä ehkä huomaa sitä kunnolla vieläkään. Hevoset saivat nyt viime torstaina kranio-sakraali hoidon ja Rassella oli nikama pois paikoiltaan mikä voi johtaa pukitteluun.
Tunnin jälkeen kävelimme pitkät loppukäynnit ja herra pääsi pesulle, sillä oli todella kovan hien peitossa, niinkuin allekirjoittanutkin.
Olen siis muuttanut takaisin Kuopioon ja tämä ihana uljas musta jäi Jyväskylään. Onneksi voin kuitenkin sanoa, että nämä eivät olleet hyvästit. Menemme käymään Jyväskylässä aika-ajoin, tai niin ainakin sovimme avopuolisoni kanssa. Meillä on tuttuja sekä harrastuksia vielä siellä, minulle tärkein on kuitenkin tuo ihana jättiläinen.
Kuopio ei ole täysin uusi kaupunki mikä helpottaa muutto stressiä, asuimmehan me vuosi sitten täällä. Kuopioon muutto oli ehdoton avopuolisoni koulun takia, aivan kuin muutto Jyväskylään vuosi sitten mitä vastustin kynsin ja hampain. Luulin että muutimme vähintään kolmeksi vuodeksi, mutta toisin kävi. Ala ei kuitenkaan ollut herran mieleen ja hän päätti(päätimme yhdessä) muuttaa takaisin tuttuun ympäristöön. Jyväskylä antoi minulle paljon ja löysin oman paikkani yhdyskunnassa. Osasin sanoa tuota 'inhottavaa' kaupunkia kodikseni ja sen taakse jättäminen koski.
Credit oli toinen hevonen minkä selkään pystyin nousemaan Superin poismenon jälkeen. Kävin läpi hyvin ristiriitaisia tuntemuksia, kun kirjoitin nettiin lämminveristen ryhmään etsiväni liikutushevosta. Eniten minua ehkä satutti se, että suurella todennäköisyydellä vuokrahevonen tulisi olemaan lämminverinen, mutta olisiko se väärin Superia kohtaan.
Voin sanoa, että itkin samalla kun kirjoittelin Creditin omistajan kanssa ennen hevosen tapaamista. Koe ratsastuksessa itkin sisäisesti, sellainen Superi olisi voinut olla. Pääsin tämän hevosen kautta oman rakkaan kauraturpani poismenosta yli. Elämä jatkuu, hyvien sekä huonojen muistojen kanssa.
Credit opetti sekä muistutti minua. Aloin ruunaa ratsastaessa muistamaan mitä joskus osasin. Löysin itseni taas tämän rakkaan harrastuksen parista josta luulin jo luopuvani.
Tämän ruunan kanssa tuli koettua naurua, itkua, onnistumisia ja löysin itseni muutamaan otteeseen myös tekemässä tuttavuuksia ruohonjuuritasolla. Kehityin ja pääsin taas kisaamisen makuun, sain olla tämän ruunan pilotti sen ensimmäisissä kisoissa.
Parasta tässä kaikessa oli kuitenkin todella ihana perhe hevosen takana. Sain ihania ystäviä joita lähden vaikka jalan tapaamaan. Kaunis vuosi takana, eteenpäin mennään rikkaampana kuin koskaan.
Nähdään taas pian, ystäväni Mr Credit.
Nyt on aika herätä muutto horroksesta ja kirjoittaa loppuun arkistoon jääneet postaukset. Sairastin jo ensimmäisen flunssankin tässä välissä mikä pitkitti hiljaisuutta.
--
Suuri oivallus omaan istuntaan, polvi irti satulasta. Tämä on asia mitä hyvin moni on sanonut minulle, puristan polvella satulasta ja olen yrittänyt saada sen loppumaan tietämättä miten.
Kutsuin Nina Könösen pitämään minulle ja Creditille tuntia 26.08. lauantaina ja koin suurimman 'ahaa' elämyksen. Nina on ollut tähän mennessä yksi parhaista opettajista kenen tunnilla olen ollut. Ennen tuntia hän kysyi, mihin haluan keskittyä. Sanoin suoraan, että oma istuntani on suurin ongelma ja niinhän se olikin.
Paremman istunnan kautta parempaan ratsastukseen, niinhän se pitääkin mennä. Erilainen istunta oli vaikeaa, mutta jotenkin tunsin hevosen paremmin, sen liikkeet ja miten se kulki. Olen ennen ajatellut että istun oikein, mutta olen ollut täysin väärässä ja huomasin heti että näin on parempi vaikka se oli ensin todella hankalaa. Sain pohkeen oikeaan asentoon, jalustimet pysyivät jalassa ja sain hevosen liikkumaan paljon paremmin.
Kolmella pienellä ohjeella paransin istuntaa ja nekin kaikki ovat hyvin yksinkertaisia asioita. En ole koskaan ymmärtänyt mitä toiset höpöttävät, että mitä täytyy tehdä. Nina tuli vierelleni ja näytti, sittenhän sitä tämäkin ymmärsi asian. On vain opeteltava nyt istumaan täysin eritavalla.
Samalla kun korjasimme istuntaa, haimme hevosen takajalkoja töihin. Sisäpohje, ulko-ohja. Tuttuja hommia mitä olen tehnyt pienestä pitäen, mutta hevonen kuunteli ja reagoi paljon paremmin kun istuin oikein. Olen hyvin järkyttynyt siitä, että olen koko tämän 16 vuoden harrastuksen ajan istunut jokseenkin väärin. Idea on ollut aina oikea, mutta kummasti homaa lähti helpottamaan kun nakkasi lantion ylös, auki ja polven irti satulasta. Ajoittain olen istunut oikein, mutta se on ollut tuskastuttavaa. Nykyään olen ilmeisemmin paremmassa lihaskunnossa suorittamaan oikeaa istuntaa, jos näin voi sanoa.
Tunnilla oli tietty hetkiä kun olin taas polvilla kiinni satulassa, mutta annettakoot se anteeksi. Credit antaa hyvin paljon anteeksi ja kiitän tätä hevosta siitä. Nyt tunsin ruunan liikkeet paremmin ja pystyin herkemmin vaikuttamaan siihen.
Hikeä pukkasi mutta intoa löytyi sitäkin enemmän, tuntea hevonen uudella tavalla. Tunsin herkemmin miten Credit käytti itseään ja miten se reagoi pyyntöihini. Istunnan löytäminen vaati uhrauksia, minusta tuli taas etukenoinen vaikka juuri olen saanut sitä korjattua. Kantapää oli paljon ylhäällä, mutta sanottakoot että olin tähän tuntiin todella tyytyväinen. Credit liikkui rennosti runkonsa läpi ja käytti takajalkojaan, asettui ja minä tunsin tämän kaiken voimakkaammin kuin ennen.
Löysin suuremman luoton omaan ratsastukseeni ja tuli fiilis, että ehkä minä kuitenkin osaan. Hymyilytti jatkuvasti ja Nina antoi hyviä ohjeita, selkeästi ja niin että minäkin ne ymmärsin ja oivalsin. Olen hyvin yksinkertainen ihminen ja joskus en vain ymmärrä mitään mitä joku höpöttää. Tuolloin oli todella hyvä päivä ja Credit varmasti kiittää etten pomppinut tasapainottomasti enää kyydissä.
Sellainen olento lähti lauantaina mukaani laitumelta kaverinsa kanssa kohti tallia ja päivän puuhia. Tallilla missä kävimme Kati Hiiliahon tunnilla oli irtohypytys kuja ja olimme sopineet Creditin omistajan kanssa, että lähdemme virkistämään ruuna herran mieltä pienillä pompuilla.
Isäntä lähti kalastamaan ja minä pääsin sitten koko päiväksi talleilemaan. Oli pitkästä aikaa todella mukava, hevosen tuoksuinen päivä. Ennen tallille menoa kuvasin parit polttari kuvat pyynnöstä. Polttari porukka laski kosken ja halusivat siitä muistoja, tottakai.
Ruunapojat lähtivät hyvillä mielin matkaani talliin, nakkasin Ceen karsinaansa hoidettavaksi ja kaverin tarhaan. Ruunan peitti todella hieno pöly mikä ei meinannut irrota ei sitten millään, joten päätin kostealla rätillä pyyhkiä hevosen kauttaaltaan. Onneksi niinkin yksinkertainen kikka toimii.
Selvitin herran hännän missä meni suurin osa ajasta, mutta onneksi mihinkään ei ollut kiire. Kampasin myös herran harjan joka ei ollut niin pahassa takussa kuin häntä ja onneksi pihka oli kulunut pois. Credit tykkää hinkata itseään ihanimpiin pihka puihin jonka takia herran kaulakin on ollut järkyttävässä kunnossa, mutta onneksi se on kulunut hienosti pois.
Minun oli määrä ratsastaa C tallille maastoja pitkin mikä ei ollut ongelma. Varustuksena meillä oli hackamore sekä ratsastusvyö jalustimien kera. Satula jäi talliin, sillä ajattelin että on parempi kulkea kevyemmällä varustuksella edes' takas, satulan laitto kun on herran mielestä inhottavaa ja kentällä se olisi jouduttu ottamaan pois. Näin oli helpompi. Credit taisi arvostaa kevyttä varustusta kun se meinasi nukahtaa talliin muutamaankin kertaa. Hännän selvittelyssäkin herra kuorsasi, sitä taisi vähän väsyttää ''rankka'' yö laitumella.
Matka taittui leppoisissa merkeissä, paahtavassa auringossa. Alkumatkasta oli vain todella jännitävä törmätä ihmisiin ja tutun sillan yli ei vain voitu kävellä ennen kuin nousin ratsailta ja talutin hevosen kosken yli, muutaman ihmisen ohitse. Huono päivä?
Myös metsäpolulla täytyi pysähtyä pälyilemään pyöräilijöitä, jotka ystävällisesti pysähtyivät ja siirtyivät sivuun huudellen, että voisimme mennä ohitse, mutta jouduin heille toteamaan, että heidän oli mentävä ohitse sillä hevonen ei tästä liiku. Seisoimme siinä viitisen minuuttia koska herra C ei vain halunnut liikkua, en halunnut nousta ratsailta toistamiseen, sillä ratsastusvyön takia selkään oli vaikea nousta takaisin satuttamatta hevosen selkää. Ärähdin ja hieman ronskimmin annoin pohjetta, todella etanamaisesti ruuna lähti kävelemään eteenpäin. Kehuin sitä heti taputtamalla kaulaan ja tahti nopeutui. Pääsimme ehjänä perille 45 minuutin matkan jälkeen.
Creditin omistaja odotteli meitä tyttärensä ja Ruusu-koirani kanssa tallilla. Ravailin kevyesti ilman ratsastusvyötä vielä herran kanssa lämmittelyksi ennen hypytystä. Kenttä pölisi jonkun verran, muttei aivan tuhottomasti. Menimme kerran kujan läpi kun siinä oli maapuomit ja sitten päästimme Ceen vapaaksi kentälle.
Ruuna näytti koreat askeleensa ja ravaili kaula kaarella ympäri kenttää. Harmikseni en kamalasti hyviä kuvia saanut, sillä juoksin myös hevosen perässä, kenttä oli iso ja kulmissa heinää jota herra päätti mennä syömään.
''Hihhihhii mäpä oikasin!''
Ensin kuja mentiin tietty vain maapuomeina ja siitä pikkuhiljaa nostimme muutamat esteet joista ruuna vain juoksi ylitse eikä tajunnut nostaa jalkojaan. Muutama hyvä ponnistus hyppy sieltä tuli mutta melkoista puomien kolistelua tämä reissu oli, mutta hevosesta huomasi että se tykkäsi vaihtelusta. Innostus alkoi ensimmäisen kunnon hypyn jälkeen ja herra liisi pitkin kenttää ylpeän näköisenä. Kuumuuden puolesta se väsähti nopeasti mikä on ymmärrettävää sillä itselläkin oli tolkuttoman kuuma. Kärvähdin olkapäistä, rintakehästä ja niskasta josta kärsin vieläkin, koskee, punoittaa sekä kutittaa! Mutta olipahan meillä kiva päivä.
Herra C pääsi viilentävään suihkuun ennen takaisin kotiin lähtöä. Tumma hikivesi valui hevosen kylkiä pitkin kun suihkutin vettä sen selkään. Helpottuneen näköinen hevonen nautti viilennyksestä hikisen liikutuksen jälkeen.
Kuvasin vielä toisen hevosen muutamat kujan suoritukset Creditin pesun jälkeen ja täksi ajaksi C pääsi kentän vieressä olevaan hiekkatarhaan missä se käyskenteli tyytyväisenä ja piehtaroikin jossain välissä, sillä kun olimme lähdössä kotiin ja laitoin ratsastusvyötä huomasin, että herra oli hiekan peittämä.
Kotimatka suijui paremmin kuin menomatka, nyt ei pelätty ihmisiä, mutta jukra miten paljon paarmoja ja minkä kokoisia ne olivat. Hyi, sanonko mikä. Kesä on sitten ihanaa.
Kotitallilla kylmäsimme vielä Creditin koivet jonka jälkeen se pääsi tahraan seepra huppunsa kanssa syömään kuivahienää. Liikutin vielä herran suomiputte tallikaverin maastakäsin ja menin hyvin kevyesti ilman satulaa pelkkien narupäitsien kanssa askellajit läpi.
