27. joulukuuta 2018

Ystäväni karvakorva


Noh, mitäs tampereelta sitten tuli jälkijunassa mukana? No Hooli! Tämä ihana pikku ruuna muutti ylläpitoon minulle ikäänkuin treeniin, tavoitteena harrastaa hänen kanssa niin paljon kun jaksetaan ja kehittää itseäni, sekä hevosta siinä samalla sen arvioidulle tasolleen, kuntoa kohottaen. H on n. HeB ja hyppää about 60cm ratana, mutta tämä on jonkun matkan päässä sillä ruuna kaipaa rutiinia, työtä, työtä ja työtä.
Tässä muutaman kuukauden myötä hevosen muutos on jo hurja. Se on rentoutunut sekä saanut hieman voimaa taakse ja jaksaa kantaa itseään hetkittäin hienosti. Paljon on vielä tehtävää, mutta sitä jarruttaa tällähetkellä oma terveydellinen tilanne. Onneksi ympärilläni on paljon ihania ihmisiä jotka auttavat meitä.


Nina Könönen on käynyt luonamme kahdesti, ensimmäisellä kerralla hän piti meille tunnin ja etsimme Hoolista oikein liikkumiseen nappuloita ja saimme sen jopa oikeasti kävelemään. Hyviä vinkkejä saaneena ja ehkä vähän fiksumpana seuraava kuukausi meni ohjeita noudattaen ja hevonen ravasi jopa puoli pääty-ympyrää oikein, leukakulma auki ja selkä messissä. Toisella kertaa Nina kävi itse Hn selässä ja totesi sen kivaksi, potentiaaliseksi hyvänmielen poniksi.

Sain tiimiin ihanan ihmisen juuri ennen polvi tapaturmaani, joka ratsastaa ruunaa kun ennättää, olen heille pitänyt pari tutustumis 'tuntia' tai pikemminkin ollut läsnä ja auttamassa, koska tämä ei ole mikään helppo hevonen.
Hyvä ystäväni, sekä myös ihminen kelle maksan tallivuokraa Hoolin hyvästä hoidosta, on ratsastanut ruunaa ja he tykittivät eräs kirkas päivä tallin pihalenkkiä ympäri ja ottivat laukat kentällä. Oli sika hienoa katsoa kun hevonen veti korvat tötteröllä, intoa täynnä.


Ensimmäinen investointi tähän ruunaan oli satula, sillä aiver luxe jäi omistajan hoiviin Maken & Rassen luokse. Hiemanhan siinä ketutti kun tajusi, ettei ole penkkiä, mutta onneksi sellainen löytyi melko nopeasti ja vanhaa penkkiä ei tarvinnut kuin ehkä kaksi kertaa käyttää täällä ollessa.
Edellinen penkki oli täysin sopimaton Hn selkään, sopivan lyhyt, mutta liian kapea, kova, suora ja painoi säkää. Itketti laittaa sitä paksujen huopien kanssa selkään, mutta onneksi sain lainata kaverin penkkiä mikä oli Hoolille liian pitkä, mutta muuten hyvä väliaikais käyttöön. Paljon menin myös ilman satulaa ja teimme maastakäsittelyä.
Meille rantautui mustang allpurpose 16'' penkki mitä olemme urheasti tässä käyttäneetkin, mutta päätin ettei siinä ole itse hyvä istua ja uusi penkki on etsinnässä hissukseen. Nyt testissä yksi koulu penkki mikä selkään mallailun jälkeen tuntuu ihan koe ratsastuksen arvoiselta. Rahaahan tähän taas tarvitsisi, mutta mistäpäs sitä löytyisi?
Ehkä hieman vahingon iloisena hihittelen täällä, että itsehän en ratsasta nyt hetkeen, ainakaan kunnolla niin muut selästä liikuttajat joutuvat kestämään tätä ''kamalaa'' penkkiä.

Tässä voisi yrittää napata ruunasta kuvia kunhan ennättää ja pian pian koota jonkinlaisen kehitys postauksen vaikka sinäänsä ei ole paljon parissa kuukaudessa muuttunut vaikka hevonen on muuttunut melkoisesti. Ensimmäiset pari viikkoa kuopiossa H oli säpsy ja laiska, nyt se on pirteä, touhukas sekä erittäin, sanoisinko, lennokas?
Palaamme pian astialle.

23. joulukuuta 2018

Hyllunmyllyä

Lämmin tervehdys taas pitkästä aikaa tännekkin. Elämä on vienyt, tuonut, kuljettanut sekä kiikuttanut.

Mitä minulle kuuluu?
Minulle kuuluu hyvää, taikka aika sekava elämäntilanne onkin päällä. Osittain selkeä mutta toisaalta hyvin hajanainen. Palasimme Kuopioon ihanan hevoskesän taakse jättäen, ihania, ihania muistoja joista ei onneksi tarvitse kokonaan luopua. Tampereelta tuli yksi iso ja karvainen 'tuliainen' tänne minua ilahduttamaan ja omalla tavallaan auttamaan minua nyt aloittaneissa opinnoissani.

Kyllä, minä opiskelen taas! Sain kesällä järjestettyä itselleni oppisopimus paikan Kuopiosta ihanalta pieneltä ratsastuskoululta jossa olen tehnyt 25h viikkoa kohden töitä 17.10. alkaen ja vaikka tallityö on rankkaa, olen nauttinut tästä tilaisuudesta kyllä täysin siemauksin.
Olen päässyt työskentelemään ihanien ponien kanssa ja oppimaan, miltä ratsastuksenopettajan hommat oikeasti tuntuvat. Opiskelen siis ratsastuksenohjaajaksi Hinguniemen kautta Kuopiossa, Vuorelan Tallilla. Huippua vai mitä?!


Hannah, eli Kuikka (minulle Kuikkelsson!)
Olen aiemmin pitänyt pienryhmiä sekä yksityis tunteja siellä sun täällä ja olen pitänyt siitä todella paljon ja olen pitkään halunnut ohjaajaksi. Kun vuonna 2013 opiskelin hingunniemessä hoitajaksi, hain alunperin ohjaajan puolelle mutta kokeissa meni kaikki päin mäntyä. Olin koulussa vuoden ja lopetin silloisen elämäntilanteen vuoksi. En vaan sovi koulun penkille, en yhtään ja siitä lähtien etsin oppisopimus paikkaa sitä löytämättä. Valo paistoi risukasaan kun selasin facebookia ja löysin kaverini jaetun ilmoituksen, että Vuorela etsisi työntekijää. Heti tietty hakemus kehiin ja peukut pystyyn. Kävin haastattelussa ja sain paikan. Olen todella, todella kiitollinen tästä tilaisuudesta ihan jokaiselle ja kaikille.
Vuorelassa olen päässyt myös tunneille ja täten kehityn itsekkin pikkuhiljaa valmistumiseen vaaditulle tasolle. Tunteja olen päässyt pitämään kaiken tasoisille ratsukoille ja vaikka välillä aika venähtää tai sekoilen sanojeni kanssa, asiakkaat ovat olleet ihanan ymmärtäväisiä minua kohtaan.

Vuorelan Tallin Sohvi poni
Työnteko jäi pienelle tauolle yhden 'äksidentin' takia, sekä tietty opiskelu on hieman vaakalaudalla koska en voi tällähetkellä ratsastaa kunnolla. Yllä olevassa kuvassa on poni jolta tipuin marras-joulukuun vaihteessa.
Ratsastuskoulun hevosille kerääntyy niinsanottua pöllöenergiaa jota täytyy välillä vähän päästellä. Sain tehtäväkseni käydä maastossa toisella ponilla ja tässä Sohvi ponilla oli tarkoitus päästellä pellolla.
Alku meni hyvin, poni oli kiva ja toimi hyvin. Kyydissä oli todella paikea pysyä, en muista milloin viimeksi olen tämän kokoisella otuksella mennyt. Meno on sen näköistä etten osaa istua ja niin, en osannutkaan. Hetken pyörittelyn jälkeen päätin, että otetaan parit laukka suorat pellon toisesta päästä toiseen. Poni lähtikin hieman äkäisemmin mitä ajattelin ja parin metrin jälkeen poni veti pään alas ja pukitti. Melko normaalisti tuli humpsahdettua alas, mutta uudelleen selkään noustuani ja alkaessani työstää ponia, koski vasempaan polveeni ja jouduin lopettamaan melko nopeasti ratsastuksen ja kiikuttamaan ponin talliin.


En ajatellut tästä vielä suurempia ja kävin illalla vielä tunnilla missä menin ilman satulaa. Tunnilla oli välillä hankala antaa pohjetta ja tajusin, että nyt ei ole kaikki ok.
Seuraavana aamuna kävin tekemässä normaaliin tapaan aamutallin, mutta teossa kesti hieman pidempään ja jalka oli oikeasti kipeä. Kävin tarkastuttamassa polven ortopedillä ja sain määräyksen magneetti kuviin.

Muutaman päivän odottelut kuvien jälkeen oli tuskaa ja kun viimein sain soiton lääkäriltä...
''Varataanko heti aika leikkaukseen vai kokeillaanko tukea?''
                             MITÄ!?

Asiaa selvensi seuraava erikois ortopedin luona käyminen. Polvestani oli repeytynyt takaristiside. Kauhistelin asiaa ja kysyin, voinko enää ratsastaa!? Sain onneksi helpottavan vastauksen ja paranemis prosentti on hyvä.
Päätimme kokeilla jalkaan eräänlaista ortoosi tukea ja on muuten hurjan näköinen. Tämän kanssa kiikuttelen tammikuun puoleen väliin asti ja sitten päätämme, leikkaammeko me polven vai emme. Toivon suuresti, ettei leikkausta tarvita, koska paranemis prosessi on pitkä sekä epävarma lopputuloksesta. Nyt minulla on hyvä ennuste koska polvesta meni rikki vain takaristiside, eikä muuta ja se voi korjaantua hyvin itsestään, kunhan en rasita jalkaa liikaa.


Olen kuitenkin tehnyt nyt töitä sekä kokeillut ratsastaa, sillä ortopedi sanoi, että saan tehdä ja liikkua tuen kanssa, mutta heti jos se alkaa kipuilemaan, on lopetettava siihen paikkaan. Töissä rasitus on suurin ja olen tehnyt aamut hissukseen. Ratsastanut olen kaksi kertaa ja yhteensä ehkä puoli tuntia, koska ei se ole mukavaa vaikka ei polveen koskekkaan. En pääse pohkeella läpi koska tuo vekotin tulee tielle vaikka siinä on täysi liikkuvuus polvitaipeeseen. On siis maltettava olla maassa ja parantua ensin eikä kiusata hevosia epämääräisillä 'pohkeenantoyritystavoilla'.
Vaikka ennuste on hyvä, silti pelottaa, että tuleeko siitä enää ollenkaan polvea.

17. elokuuta 2018

Lentävä lohikäärme


Lohikäärmeen kesytys jatkui eräänä viileämpänä päivänä, suunnitelmissa ylittää muutama niinsanottu este. Alkulämmittelyssä tapahtui kummia, lohikäärme vain puhkui ja puhisi. Hän halusi vain juosta villinä ja vapaana, mutta kun pilotti uskaliaasti lähti taistoon tämän hurjan olennon kanssa, se leppyi.
Hetki mentiin hiljaa, hissuksiin ja kyseltiin toisilta, että jospa laitettaisiin liikettä niveliin. Lohikäärme tyytyi kohtaloonsa ja kiikutti pilottia hyvinkin nätisti sinne minne pyydettiin.

Tuli pomppujen vuoro, pilotti kaarsi lohikäärmeensä hiljalleen kohti estettä ja pyysi eteenpäin. Lohikäärme kavahti edessä olevaa hökötystä ihmeissään, mutta päättikin ponnistaa. Pilotti kehui tulen syöksijää taputuksin ja hetken mietinnän jälkeen he ylittivät esteen keta toisensa jälkeen, kunnes pahamainen avustaja korotti puomeja..




''Ei onnistu! En mene.'' Lohikäärme puhisi ja yritti kiertää taivasta hipovan esteen, toivoen, että pilotti hyppäisi esteen aivan yksinään. Keskustelua käytiin tovin, he pysyivät vahvoina, keräsivät lohikäärmeelle itseluottamusta..



Ja sitten he lensivät! Nyt heitä ei pysäyttäisi enää mikään.
Paitsi pilotin väärään suuntaan kurottavat varpaat ja lohikäärmeen laahaava takamus. Päivä oli kuitenkin tapahtumarikas ja he pääsivät vaikeuksien kautta voittoon. Ehkä neljä kymmenestä ylityksestä onnistuivat ilman kolinaa.



Näin koulutat lohikäärmeesi, osa 1738

7. elokuuta 2018

Maastoilua

Ruunat ovat siirtyneet laitumelle jo aikapäiviä sitten ja kalunneet, jo nykyisen alueensa matalaksi. Pian pojat pääsevät mahdollisesti ranta laitumelle lehmien kaveriksi, jos he eivät pelkäisi kuollakseen pihapiirin ammuja. Siedätyshoito on aloitettu.

Kävimme Rassen, Maken ja hevosten omistajan, Jonnan kanssa maastossa tässä yksi kaunis, lämmin kesä ilta. Suunnitelmana mennä rauhallisesti harjun pidemmälle ja loivemmalle mäelle ottamaan rennot laukka pätkät ja kävellä takaisin tallille.
Meillä oli kypäräkamera mukana mihin saimme talteen meno matkan päämääräämme, mutta kortin täytyttyä emme saaneet laukka pyrähdyksiä videoitua. Kuinka ollakkaan videot hävisivät tästä kyseisestä kamerasta, emmekä saa ihastella päivää jälkeenpäin. Edellisenä päivänä ennen koneelle siirto suunnitelmaani, videot olivat vielä kamerassa, koska suoratoistin ne kameran näytöltä. Eivät vain enää koneeseen liittämisen jälkeen löytyneet.

Maastoilimme Pälkäneen harjulla ja meno suunta oli rauhallista ja maisemat vaihtuivat asfaltti tiestä kauniiseen sammal metsään pururadan ja polkujen saattelemana.
Olin sopinut oman isäntäni kanssa, että hän tulisi napsimaan laukka kuvia ja videon pätkän, joten hän saapui sovittuun paikkaan ja hammasta purren ajoi auton pikku pöpelikköön ja tallusti otolliselle paikalle räpsimään kuvia. Ilme oli taas mitä mahtavin. Onneksi tämä kultainen mies olento oli niinkin ihana, että toi neideille juotavaa, koska sää oli todella paahtava.
Hevosten liikutus jäi minimaaliseksi, eli muutamaksi laukka pätkäksi ja kävelimme paikanpäältä takaisin laitumelle pienen ravi jäähdyttelyn saattelemana. Hevoset ja me olimme aivan loppuja ja kyllä hiki virtasi. Hevoset saivat ennen laitumelle menoa vilvoittavan kylvyn.




Heppajengimme löysi myös näköalatornilta mageen graffitin, jonka edessä oli pakko ottaa yhteis kuva. Isännän hermoja koeteltiin ja hevoset keskustelivat kanssamme, että voiko noin värikkään sienän viereen mennä, ettei kohtalon luuta kalkuta. Isäntä selvisi minuutin sarjakuvauksella ja hevoset melkein nukahtivat pystyyn. Päivä oli mitä hienoin.

(Mielestäni postauksen kirjoitustyyli on hyvin erilainen edellisiin, onko?
Ja jos se on, niin onko se hyvä vai huono, jatkoon vai ei?)

23. heinäkuuta 2018

Lohikäärme on kesytetty


Onneksi huonoa fiilistä parantaa ihana päivä ihanan hevosen kanssa. Rasse, ihanan työmoraalin ja kultaisen luonteen kautta tämä punaturkkinen olento on valloittanut sydämeni. Vaikka hän on tempperamenttinen sekä välillä hyvinkin arvaamaton, taidan olla rakastunut.
Hän tulee aina vastaan, painaa pään syliin. Takajalka vipattaa kun mahasta rapsuttaa. Varustaessa seisoo suurimmalta osin nätisti paikallaan. Askellajit niin tasaiset, laukka aivan upea. Pienellä treenillä siitä tulisi vaikka mitä.


Kävin ratsastamassa Rassella pitkästä aikaa, tälläkertaa ilman satulaa mikä oli hyvin positiivinen kokemus vaikka aluksi herra nousikin pystyyn kolmesti peräkkäin kun ei napannut kävellä pihatietä edes-takaisin. Vaikka ruunalla oli pidempääkin pidempi loma, oli hän hyvin rauhallinen alku kiukuttelun jälkeen. Teimme väistöjä sekä muutamat ravi siirtymiset.
Edellisistä postauksista Rasse on hyvin tuttu lentävän peränsä kanssa ja sitä esiintyy varsinkin laukkaa nostaessa hyvin paljon. Tuona päivänä tutustuin aivan uudenlaiseen ruunaan. Suurena yllätyksenä tämä ruuna löntysti rennon letkeästi eteenpäin ravissa, sekä vasen laukka nousi käynnistä. Alla video laukannostosta, ensimmäinen pätkä on noston yritys mutten saanut ruunaa hyvin avuille joten se meni juoksemiseksi. Viimeisessä videon pätkässä näkyy toinen laukannosto, mutta Rasse ei jaksanut ylläpitää laukkaa. Kävelimme hetken ja kokeilimme uudestaan saaden hieman pidemmän pätkän, kuvaajamme kyllä hävisi sillä välin.





20. heinäkuuta 2018

Punaruunikon perä aiheutti nostalgiaa

Näin melkein kuukauden myöhässä on hyvä julkaista materiaalia, mutta minkäs teet jos video tiedostot ovat virheellisiä ja yrität saada niitä toimimaan. Tuo minun action kamera on varmaankin viallinen, kun melkein jokainen tiedosto on täynnä pixeli puuroa, sekä äänitiedostot ovat pelkää vika-ääntä eli korviin koskevaa ultarääni piipitystä.

Kävimme Rassen kanssa kärri ajelulla 30. kesäkuuta, joka oli ensimmäinen kerta minulle ajaa tätä ruunaa. Hieman jännityksellä hyppäsin kärryihin ja lähdimme, minulle tuntemattomille reiteille, mutta selvisimme ehjin nahoin ja ajelusta jäi hyvä fiilis.
Viimeksi olen tainnut ajaa Superilla muutama vuosi sitten, ja Rassen kanssa tuli todella kotoinen olo vaikka hän olikin paljon, paljon rauhallisempi ajaa kun tuo edellinen punaruunikko.


11. heinäkuuta 2018

Länget ja kiesit


Herra Rasse pääsi kukoistamaan paikallisen kartanon kuvaus projektissa ja sai länget työvaljaineen päälle, sekä kaiken kukkuraksi vielä kiesit peräänsä.
Omistajan kanssa tuumasimme samalla kun puhdistimme iki vanhoja varusteita, että mitä ruuna mahtaisi olla moisesta mieltä. Herralla on tapana rynniä ja paikallaan seisominen kärryt perässä on hankalaa.

Pari päivää ennen projektia kävimme lykkäämässä Rasselle länget kaulaan jotta hän saisi miettiä asiaa. Juoksutimme ruunaa tarhassa ja kokeilimme painetta längissä, ei hänellä ollut sen suurempia sanomisia. Onneksi. Sillä kuvaus päivä tuli yllättäen ja meillä oli kamala hoppu vain heittää valjaat ruunan päälle ja kävellä kuvaus paikalle ilman sen suurempia harjoituksia. Kumpikaan meistä ei oikeastaan edes tiennyt miten valjaat laitetaan ja vanhoja remmejä poksahti poikki. Jouduimme vaihtamaan valjastukseen normaalit silat koska alkuperäisen silan mahavyö meni poikki.
Paikanpäällä rintaremmi poksahti poikki ja oikean puoleinen aisalenkki. Onneksi hevosen ei tarvinnut kuin seistä kiesit perässään. Kuvissa huomaa, että ummikot ovat asialla ja remmejä meni tosian muutama poikki, mutta idea tässä oli kuitenkin tärkein.

Vaaratilanteita ei tullut, Rasse jaksoi super hyvin seistä paikallaan ja vielä poseerata! Punaisen aitan vierestä siirtyminen kartanon eteen tuotti pieniä puuskutuksia, mutta muuten koko kuvaus tilanne oli todella rauhallinen ja hyvä. Tuli vähän jo intoa hommata kunnon vehkeet ja laittaa Rasse mies oikeasti länget päällä töihin kun se suoriutui tästä niin hyvin.




6. heinäkuuta 2018

Hieno lapsi hevonen


Make ja Holy siirtyivät jonkin aikaa sitten toiselle tallille missä herra ori pääsisi treeniin. Olemme käyneet hevosten omistajan kanssa nyt kahdella tunnilla, minä menin viimeksi Holylla mutta tällä kertaa pääsin pitkästä aikaa Make oriin kyytiin. Tallin pitäjä piti meille tunnin viime maanantaina ja saimme kokea hienoja hetkiä tämän 4 vuotiaan kanssa.
Keskityimme tunnilla ulko-ohjaan, hevosten rentouteen ja minun suoruuteeni missä todellakin on parannettavaa. Katseeni oli suurimmalta osin taas kohti maata, mikä näkyy kuvista, mutta sain osittain sitäkin ylös kun jaksoin ratsastuksen lisäksi keskittyä myös siihen.



Menimme paljon ympyröitä ravissa ja haimme ulko-ohjan tarkoitusta. Make tuntui alusta asti kevyeltä ja alku kankeuden jälkeen se alkoi rentoutumaan niskasta ja hetkittäin tuli nätisti eteen alas.
Ravin tahti oli aluksi hankala saada kontrolliin, mutta kun sain itseni suoremmaksi ja rauhoitin kevennyksen, niin kappas vaan. Ravi rauhoittui todella pieneksi ja kun annoin edestä tilaa, hevonen haki selkänsä mukaan.
Lapa edellä kaahottaminen on tämän nuoren ongelma ja siihen on oma lääkkeensä, se ulko-ohja. Oikeaan suuntaan lapa liihottaa edellä ja se oli hankala saada pakettiin mukaan. Opettaja nakkasi minulle raipan jolla nakuttelin lapaa samalla kun käytin ulko-ohjaa. Pikkuhiljaa asia korjaantui ja kun muistin istua kyljet tiukkana, suorassa, pääsimme yhteisymmärrykseen.
Käynnissä työskentely oli todella tahmeaa, käytin enemmän istuntaa ettei siitä tulisi kuuro pohkeelle. Välillä napautin pohkeella ja pyysin eteen jos se jäi laahustamaan tai lähti valumaan kuolaimen taakse, hän toimi todella hienosti pelkällä istunnalla.



Tähän vielä lyhyt videon pätkä tunnilta;


Mielipiteeni nuoremmilla hevosilla ratsastamisesta on jäänyt vähäiselle vaikka olen muutaman nuoren selässä käynytkin. Make on todella kiva ori ja kunhan sillä tehdään enemmän, siitä tulee hieno. Se vaatii kärsivällisyyttä ja hyvää lämmittelyä. Muutaman kentän ympäri hölkkäyksen jälkeen Make alkoi jo kivasti myödätä ja sen työmoraali on ihailtava.
Tunnin lopussa Make oli todella väsynyt eikä jaksanut kantaa itseään enää pidempiä pätkiä josta johtui askellaji rikkoja ravista käyntiin ja samalla herra heilutteli päätään. Oli aika lopettaa seuraavaan hyvään pätkään ja antaa pitkät loppu käynnit.

25. kesäkuuta 2018

Pukki nappula -OFF



 Taas rodeo hevosen selässä, tällä kertaa tunnin merkeissä. Meille kävi pitämässä tuntia Merja Kaunisaho ja löysin Rassesta uusia puolia sekä opin istumaan taas vähän paremmin hevosen selässä. Merja oli todella mukava opettaja ja sopivan saativa, pian pääsemme taas hänen silmiensä alle jota odottelen jo innolla.
Haimme Rassesta rentoutta käynnissä ja ravissa. Käynnissä ruuna työskenteli todella kivasti vaikka alussa pohkeesta mentiin helposti läpi ja oli melko painava kädelle.
Ravissa tuntuma keveni vaikka se vaati paljon tukea. Meni hetki ennen kuin se alkoi rentoutumaan niskasta ja käyttämään selkäänsä.
Tämä vaati hevosen pään keinuttamista puolelta toiselle melko isoilla pyynnöillä, jäkittämistä ilmeni melko paljon sekä pysähtymisiä, mutta muutaman lämmittely kierroksen jälkeen Rasse alkoi työskentelemään todella rennon letkeästi.
Työstimme ravia melko pitkän aikaa ja olimme molemmat hiestä märkiä, onneksi saimme pienen hengähdys tauon ennen laukkaamista.

Alla olevasta videosta näette melkein koko laukkaamis sessiomme jonka hevosen omistaja kuvasi. Jätin videoon äänet jotta kuulette opettajan ohjeet, taustalla myös omistajan höpötystä.


Rassen pukittelu nappi löytyi ja saimme sen pois päältä pienillä asioilla. Tajusin, että en ole ollut tarpeeksi jämäkkä vartalosta ja että kädet saa nostaa näinkin ylös!
Videon alku puolella oikean puoleinen jalustinremmi lähti satulasta irti jonka takia pätkäisin lyhentääkseni videota. Remmi lähti satulan lukosta täysin irti, koska satula on vanha ja jalustinremmien lukot eivät pysy kiinni, näin kävi myös aikaisemmin Rassen kanssa maastossa, että jalustin lähti irti ylämäki laukassa. Olen tippunut myös tämän satulan takia Make oriin selästä, pellolla laukatessa. Onneksi mitään ei käynyt ja uusi satula on pian perillä. Vähintään oli niskat jumissa tippumisesta.

Laukkaamisen jälkeen ravasimme vielä jonkun aikaa etsien taas rentoutta ja ruuna toimi hetken hieman tahmeasti mutta lähti sitten rentoutumaan ja taipumaan todella kivaan muotoon. Aikaisemmassa videossa näkyi todella vähän ravia ja ravi oli, kommentoijankin mukaan epäpuhdas. Tässäkään videossa hevonen ei ole varmaankaan täysin puhdas, minä tai opettaja ei sitä huomannut enkä ehkä huomaa sitä kunnolla vieläkään. Hevoset saivat nyt viime torstaina kranio-sakraali hoidon ja Rassella oli nikama pois paikoiltaan mikä voi johtaa pukitteluun.
Tunnin jälkeen kävelimme pitkät loppukäynnit ja herra pääsi pesulle, sillä oli todella kovan hien peitossa, niinkuin allekirjoittanutkin.



20. kesäkuuta 2018

Pukittaja


Royal Explosion ''Rasse'' on lämminverinen ruuna ja todella nimensä veroinen. Ensi kuulemani mukaan hän on vaikeampi tapaus käsitellä, koska kunnioitus ihmiseen on kadonnut kivisen tiensä takia. Omistaja kertoi että hevonen on myös hankala ratsastaa pukittelun takia.
Pukittelu johtuu yleisesti kivusta joka juontaa epäsopivista varusteista. BSN horsesin Taru kävi sovittamassa kolmelle hevoselle satuloita ja Rasse oli yksi näistä. Selkään istuva satula löytyi ja pääsin kokeilemaan tätä ruunaa ensimmäistä kertaa ja hän oli käynnissä todella mukava. Hyvin rauhallinen ja työhaluinen. Ruuna haki todella kivasti eteen ja alas heti pienillä pidätteillä ja kuunteli pohkeita. Raviin siirryttäessä ilmeni pukki esityksiä oikein olan takaa.
Kiukuttelu ei voinut johtua kivusta vaan opitusta tavasta, sillä hevosta on ratsastanut viimeksi omistajan lisäksi muutama ostaja ehdokas ja heti pukittelusta tippumisen jälkeen hevosen selkään ei olla enää menty.
Ruuna on siis oppinut, että jos hän pudottaa ratsastajan, työt loppuvat siihen.
Tiesin että hevonen saattaa pukittaa ja olin valmistautunut siihen. En tippunut, mutta se oli lähellä muutamaan otteeseen.
Kun Rasse pukitti, pyysin sitä vain eteenpäin ja heti kun hän ravasi, kiitin ja taputin kaulalle kunnes pukittelu loppui. Välillä hän yritti myös juosta pohkeista läpi ja lähti kulkemaan sivuttain, onneksi olimme pellolla ja tilaa oli kertoa mielipide satulasta.
Hevosella ei oltu ratsastettu pitkään aikaan ja se on kokenut paljon traumoja, mm. jäänyt auton alle jonka takia hevonen on todella vino. Onneksi nämä ovat korjattavissa pitkällä kuntoutuksella, mutta nyt uuden satulan johdosta ruuna pääsee tekemään taas töitä, ilman kipuja.


Tämä oli toinen kerta herran selässä ja kyseessä ensimmäiset ravi pyynnöt jossa jouduin taas pukkien uhriksi, mutta niistäkin selvittiin kiukuttelun jälkeen ja ravi alkoi pyörimään. Ennen ravia taivuttelin ja menimme suoria pätkiä käynnissä kunnes sain ruunan kulkemaan runkonsa läpi hetkittäin. En vaatinut paljoa, heti kun tämä tekee töitä oikein edes hetken, kiitin ja annoin hengähtää.
Videolla kuuluu minuakin huvittavat lausahdukset ''Etsä muista kuka mä oon?'' joilla taisin tilanteessa viitata siihen, että viime kerralla kun olin ruunan selässä en antanut periksi sen kiukuttelulle ja laitoin sen töihin.

Kamera täyttyi juuri kun ravi alkoi sujumaan, mutta ehkäpä joskus toisten saadaan hänestä pidempi video missä näkyy herran parempi puoli pienen työstön jälkeen. Kävimme vielä pellolla ravaamassa sekä laukkaamassa ravi ympyröiden jälkeen jotta ruuna saisi kulkea suoraan ja myös isommalla ympyrällä mikä teki liikkumisesta helpompaa. Pellolla sain myös pukkirodeota laukannostojen yhteydessä ja menimme myös pukkeja laukan tahtiin pidemmän matkaa kunnes hän rauhoittui kulkemaan takajalat maassa. Hänellä on todella ihana laukka, oikea keinuhevonen! Rasse sai peltoilun jälkeen suuret kiitokset todella hyvästä työmielestä.
Taidan olla rakastunut tähän punaruunikkoon.