Pukki nappula -OFF

 Taas rodeo hevosen selässä, tällä kertaa tunnin merkeissä. Meille kävi pitämässä tuntia Merja Kaunisaho ja löysin Rassesta uusia puolia sekä opin istumaan taas vähän paremmin hevosen selässä. Merja oli todella mukava opettaja ja sopivan saativa, pian pääsemme taas hänen silmiensä alle jota odottelen jo innolla.
Haimme Rassesta rentoutta käynnissä ja ravissa. Käynnissä ruuna työskenteli todella kivasti vaikka alussa pohkeesta mentiin helposti läpi ja oli melko painava kädelle.
Ravissa tuntuma keveni vaikka se vaati paljon tukea. Meni hetki ennen kuin se alkoi rentoutumaan niskasta ja käyttämään selkäänsä.
Tämä vaati hevosen pään keinuttamista puolelta toiselle melko isoilla pyynnöillä, jäkittämistä ilmeni melko paljon sekä pysähtymisiä, mutta muutaman lämmittely kierroksen jälkeen Rasse alkoi työskentelemään todella rennon letkeästi.
Työstimme ravia melko pitkän aikaa ja olimme molemmat hiestä märkiä, onneksi saimme pienen hengähdys tauon ennen laukkaamista.

Alla olevasta videosta näette melkein koko laukkaamis sessiomme jonka hevosen omistaja kuvasi. Jätin videoon äänet jotta kuulette opettajan ohjeet, taustalla myös omistajan höpötystä.

(linkki videoon)

Rassen pukittelu nappi löytyi ja saimme sen pois päältä pienillä asioilla. Tajusin, että en ole ollut tarpeeksi jämäkkä vartalosta ja että kädet saa nostaa näinkin ylös!

Videon alku puolella oikean puoleinen jalustinremmi lähti satulasta irti jonka takia pätkäisin lyhentääkseni videota. Remmi lähti satulan lukosta täysin irti, koska satula on vanha ja jalustinremmien lukot eivät pysy kiinni, näin kävi myös aikaisemmin Rassen kanssa maastossa, että jalustin lähti irti ylämäki laukassa. Olen tippunut myös tämän satulan takia Make oriin selästä, pellolla laukatessa. Onneksi mitään ei käynyt ja uusi satula on pian perillä. Vähintään oli niskat jumissa tippumisesta.

Laukkaamisen jälkeen ravasimme vielä jonkun aikaa etsien taas rentoutta ja ruuna toimi hetken hieman tahmeasti mutta lähti sitten rentoutumaan ja taipumaan todella kivaan muotoon. Aikaisemmassa videossa näkyi todella vähän ravia ja ravi oli, kommentoijankin mukaan epäpuhdas. Tässäkään videossa hevonen ei ole varmaankaan täysin puhdas, minä tai opettaja ei sitä huomannut enkä ehkä huomaa sitä kunnolla vieläkään. Hevoset saivat nyt viime torstaina kranio-sakraali hoidon ja Rassella oli nikama pois paikoiltaan mikä voi johtaa pukitteluun.

Tunnin jälkeen kävelimme pitkät loppukäynnit ja herra pääsi pesulle, sillä oli todella kovan hien peitossa, niinkuin allekirjoittanutkin.

Uusia tilanteita

Vihdoin se tapahtui! Pääsimme Creditin kanssa ohjatulle tunnille lähitallille missä tuntia oli pitämässä Kati Hiiliaho joka käy kys. tallilla vain kerran kuussa. On ollut tarkoitus käydä Ceen kanssa tunneilla, mutta siihen ei ole ollut mahdollisuuksia, koska maneesitallilla oleva opettaja ei niinkään ymmärrä lämminverisiä. Katin tunnille olen yrittänyt hakeutua muutamaan otteeseen ollen itse aina muualla tuona päivänä kun hän käy tunteja vetämässä, mutta nyt vihdoin pääsimme mukaan.

Tämä oli Creditillekkin hyvin uusi tilanne, olla muiden ratsukoiden kanssa 'vaativammalla' tunnilla mukana, kentällä missä se ei ole käynyt pitkiin aikoihin. Ceellä on käyty maneesitallilla muutaman kerran, mutta voidaan sanoa että tämä oli sillekkin kokemus.
Alkuverryttely hoitui mukavasti kun matkustimme puolisen tuntia maastojen kautta toiselle tallille missä oli todella hyväpohjainen kenttä. Olimme muutamia minuutteja yli 12 kentällä ja pahoittelimme myöhästymistä, mutta pääsimme suoraan töihin ja pieni myöhästyminen ei opettajaakaan onneksi haitannut.

Teimme tunnilla paljon ravityöskentelyä, tehtävissä olivat suuressa osassa puomit mitkä olivat lyhyen sivun keskellä, molemmin puolin kenttää.

Ennen puomitehtäviä teimme ravissa hidastuksia/lyhennyksiä isolla pääty-ympyrällä ja kokeilimme miten hidasta ravia hevoset pystyivät menemään. Kymmenen askelta hyvää etenevää ravia ja kymmenen askelta perus istunnassa hidasta ravia.
Tämä oli itselleni ensin hyvin hankalaa koska Creditin ravi ei ole paras ravi istua ja jalustimeni tippuivat jatkuvasti jalasta, minkä en antanut kyllä haitata sen koommin kestittymistäni. Muutaman epäonnistuneen hidastuksen myötä istuntani parani ja pääsimme hidastamaan ravia niin että itsekkin pysyin kyydissä ilman suurempia ongelmia. Toinen ongelma oli käyntiin siirtyminen, en ilmeisesti osannut pitää pohkeita kiinni, mutta pääsimme kuitenkin tekemään hyviäkin pätkiä.

Hyvin onnistuu puomin ylitys kun molemmilla on silmät kiinni!

Puomitehtäviin kuului käynnin kautta pysähdykset ennen puomia niin että hevoselle pystyi myötäämään ohjaa ennen liikkeelle lähtöä. Puomi ylitettiin ensin käynnissä ihan vain että hevonen tietäisi sen olevan siinä. Tehtävää jatkettiin muutaman kerran jälkeen ravissa, siirtyen lyhyillä sivuilla käyntiin, pysähdys ja puomin ylitys käynnissä.

Pysähdyksiä käynnissä puomin eteen teimme muutaman kerran molempiin suuntiin kunnes lähdimme pysähtymään puomin päälle eli puomi jäi hevosen etu- ja takajalkojen väliin.

Pysähdykset ja puomien ottaminen tehtäviin oli Creditin mielestä ärsyttävää. Puomit mennään kyllä aina yli mutta nyt kun niiden eteen tai päälle oli pysähdyttävä, meni herne nenään. Hyvin ruuna käsitteli asiaa ja tarpeeksi monen toiston jälkeen pääsimme tekemään todella monta hyvää siirtymistä ja pysähdystä.

Ei kinosta, onko pakko?

Puomi tehtäviin liitettiin loppupäässä myös laukka joka nostettiin puomin jälkeen kulmasta. Credit otti tästäkin hepulia koska kaverit pääsi ja hän ei. Pysyin itse rauhallisena ja C malttoi hienosti muutaman spurtin jälkeen rauhoittua itsekkin. Pääsimme kuitenkin laukkaamaan ja vaikka oikea laukka jäi lyhyeksi ja melko tahdittomaksi oli nosto kuitenkin hyvä ja jätimme sen siihen. Vasemman laukan otimme vielä tunnin lopuksi sillä se ei noussut tehtävässä, mutta loppupelissä kun se nousi oli se aivan mahtava laukka. Pyöri hyvin ja rennosti.

Creditistä saa olla kyllä ylpeä kun se jaksoi melko rankan tunnin kunnialla läpi. Ruuna oli ihan kuitti ja kävelimme kentällä hetken ennen takaisin tallille lähtöä minne oli vielä kuitenkin matkaa. Opettajamme Kati kehui ruunan liikkeitä ja olen kuullemma täydellinen ratsastaja sille, koska osaan olla rauhallinen ja reilu. Itse en osaa muuta sanoa kun että huh kun oli hiki, mutta oli se sen arvoista ja todella kivaa!

(linkki videoon)

Omaan ratsastukseeni en niinkään saanut parempaa otetta, mutta tunsin miten Credit liikkui ja osaan pyrkiä samantapaiseen suoritukseen jatkossa.
Ensi kertaa täällä jo suunnitellaan ja jos ei Katin tunnille ensikuussa päästä niin soittelen muille valmentajille jotka mahdollisesti pääsisivät pitämään meille tuntia, vaikka ihan yksikseenkin.

Super pappa

1.

Oli aika taas tuupata herra Ceelle pintelit jalkaan ja vetristää runkoa. En ole hetkeen vaatinut hevoselta ehkä näin paljoa mitä tällä ratsastus kerralla vaadin.

Kävin viime sunnuntaina pitästä aikaa ohjatulla ratsastustunnilla lähitallilla missä sain alleni 6 vuotiaan tamman, jonka kanssa kävi pari AHAA elämystä mitä sitten hyödynsin Creditin kanssa.

Eteenpäin ratsastettava tamma tunniltani muistutti pohkeiden tärkeydestä ratsastuksessa minkä kautta löysin kädelleni paremman paikan. Vertasin myös vanhoja kuvia Creditin kanssa mistä huomasin, että istuntani on muuten parantunut mutta olen vieläkin hyvin etukenoinen. Joskus kädet seikkailevat missä sattuu(niinkuin 6. kuvassa näkyy) josta aiheutuu muita hankaluuksia kuten pohkeen taakse nostaminen ja katse löytyy hevosen niskasta.

Alan pikkuhiljaa uskomaan, että osaan ratsastaa. Se miten hyvin, siihen en vielä lähde, mutta jokaisen kerran jälkeen kun joku onnistuu tai näen kuvista, että istun vähän paremmin kuin edellisellä kerralla, tulee hyvä fiilis. Tunnen myös enemmän miten hevonen reagoi apuihin ja kulkeeko se tuntumalla tai kuolaimen takana. Creditin suurin ongelma on kuolaimen takana kulkeminen mitä en ole saanut vielä hanskaan, mutta nykyään tulee jo todella hyviä ja pitkiä pätkiä jolloin ruuna kulkee todella hyvällä tuntumalla ja pikkuhiljaa olen saanut sen kulkemaan ryhdikkäästi.

Aina, tai melkein koskaan ei ole täydellistä ratsastus kertaa ollut, mutta alamme ehkä hipomaan jo jotakin pronssin reunusta tämän ruunan kanssa.

2.

3.

4. ''Murhaan ton ruoholäntin!'' tv. Credit

Tiistaina oli aivan ihana sää ja tuli melko kesäinen fiilis kun heitin alkukäyntien jälkeen hupparin pois. Alkukäynnissä aloin pyytämään hieman etenevämpää käyntiä, C on melko tunnettu todella hitaasta käynnistä, joten pistin siihen vähän vauhtia ja annoin sen venyttää kaulaa eteen-alas todella kevyellä ohja tuntumalla.

Hevosella oli suussa oliivi bridong mikä on uudempia kuolaimia josta johtui alkuun hervoton pään nykiminen kunnes itse löysin paremman ja kevyemmän tuntuman hevosen suuhun. Ratsastin ensimmäsitä kertaa kys. kuolaimella mikä oli loppujenlopuksi todella kiva tämän ruunan kanssa.

Kävelimme melko pitkään tehden voltteja sekä suunan vaihdoksia kunnes aloin ottamaan ruunaa enemmän tuntumalle josta lähdimme tekemään muutaman askeleen väistöjä pitkillä sivuilla. Lyhyillä sivuilla teimme taas tempolisäyksiä mistä välillä tuli pari ravi askelta kun ruuna oli melko vireällä päällä(tehtävä näkyy vasemmalla). Teimme väistöjä melko vähän, mutta teimme kuitenkin siihen asti että sain muutaman puhtaan askeleen. Credit oli melko jäykkä ja enemmän taas vasempaan suuntaan, mutta sain sen taipumaan loppuun erittäin mukavasti myös tähän vaikeampaan suuntaan.

Kun olin mielestämme saavuttaneet hyvät väistöt käynnissä ja kävelleet tarpeeksi lähdimme ravaamaan ympäri kenttää muutaman kierroksen kunnes aloimme tehdä kolmi/kaarista uraa, aina asettaen ja taivuttaen. Tuntui kun olisimme kaatuneet välillä sisällepäin, mutta meidän molempien ryhti parani muutaman kaaren myötä kun itsekkin osasin vain katsoa siihen suuntaan mihin olimme menossa, enkä kaatua yläkropalla. Kiemuraura tehtävässä sain Creditin todella hyvin avuille ja tuntui kun se liikkui runkonsa läpi rehellisesti, mutta hevonen lässähti heti uralle päästyään.

5.

6.

7.

Kiemurauria teimme melkoisen määrän, mutta väliin mahtui myös täysinäisiä ura kierroksia sekä isompia voltteja. Otimme myös loppuun laukannostot molempiin suuntiin hyvin kevyesti mitään sen enempiä pyytelemättä, varoen vielä etukoipea ja kokeilemalla miten se kestää.

Oikeaan kierrokseen tuli ensin nelitahti laukkaa missä oli melko kammottava istua, mutta heti kun pyysin pohkeella eteen ja annoin edestä tilaa tuli siitä melko hyvä kolmi tahtinen laukka. Vasempaan suuntaan tuli taas kiitoravi josta ruuna piti kaataa laukalle pienemmälle ympyrälle jota lähti sitten suurentamaan. Suuret ja ruhtinaalliset taputukset kaulalle heti kun laukka nousi.

Laukan jälkeen kävelimme taas hetken kunnes siirryimme tekemään loppukäyntejä avopellon puolelle jossa Credit innostui ja ikäänkuin heräsi horroksesta. Päätin sitten ottaa verryttely laukat loppuun missä ruuna saisi avata jäseniänsä kouluhumpan päätteeksi. Tämän kuolaimen kanssa oli pidättelemistä ja pysähdyimme aina tilanteeseen missä ruunan turpa oli maassa kiinni ja minä kädet ojossa kaulalla. Loppu hyvin kaikki hyvin, ruuna sai liidellä muutamaan otteeseen korvat tötterössä jonka jälkeen nappasin satulan autoon, kuolaimet taskuun, kiinnitin ohjat turparemmiin kiinni ja annoin sen syöpötellä hetken kitukasvuista vihreää.

8.

9.

10.

Ihanaakin ihanampi päivä ja siitä saan kiittää taas tuota super pappa hevosta. Hymyssä suin lähdimme talliin kylmäämään ruunan jalat ja hän pääsi sitten vetämään mutakylvyn tarhaan sillvälin kun kannoin talliin kaivosta vettä ja vein karsinoihin heinät yötä varten.

Kun ravi leikkii kuurupiiloa ja ratsastaja vaan heiluu

Santun muuton yhteydessä olemme saaneet peltojen paljouden kautta aidattua itsellemme ratsastus alueen mikä on n. 36x25m kokoinen eli aika hyvä kenttä, pohjassa olisi tietysti parannettavaa jos tässä meinasi kokonaisen kesän ratsastaa. Ehkäpä saan eräitä tahoja suostuteltua jos tekisimme ihan hiekkakentän jonnekkinpäin tallin tonttia. Talli on ollut enimmäkseen ravitallin kun se oli vielä käytössä, mutta nytpä se on muuttumassa hyvinkin ratsupuoleiseksi jonka takia olisi kyllä aivan mahtavaa saada parempi kenttä kuin multainen ja ruohoinen pellon pohja jota on myllätty ehkä jo monien vuosien ajan.

Leppävirralla ollessamme meillä ei ollut Santun kanssa kentää käytössä vaan peltoa jota ei saanut aidata koska hevosten ja lehmien piti päästä laiduntamaan kesäksi pelloille ja ratsastamisessa pelto olisi mennyt pilalle eikä ruoho enää kasvaisi jos kovasti maata tallustelisi. Ravitalli kun oli niin onneksi löytyi hyvät maastolenkit joita sitten kulutettiin ja välillä väännettiin pellolla ja yritettiin avuttomasti saada hevonen kulkemaan niinkuin viime kesänä Outokummussa missä miellä oli kenttä käytössä ja saimme ravin lyhyeksi ja laukat nousemaan.
Laukka on löytynyt myös Leppävirralla ja nyt vähän liian innokkaasti täällä Suonenjoella, johtunee pienemmästä tilasta missä teemme töitä ja Santtu on unohtanut miten kentällä liikutaan. Ravi on aivan kamalaa, jos sitä edes voisi osittain raviksi sanoa. Kiitoravi olisi parempi sana ja hevonen kulkee lapa edellä eikä taivu, joka johtuu Santun muutto stressistä joka vetää lihakset takapäästä jumiin ja siitäkin, että ollaan ratsastettu maastossa puolisen vuotta.
Näinä ensimmäisinä ratsastuskertoina pyrin vain rauhallisuuteen ja siihen että jos edes hitusen saisi ravia molempiin suuntiin eikä vain peitsaamista ja laukkaa. Tuntuu jotenkin kamalan vaikealta saada Santtu ratsastettua läpi aina jokakerta kun sen selkään nousen, siis nyt viimekertoina mitä olen sillä ratsastanut. Ehkä olen kadottamassa oman ratsastustaitoni? Santtuhan ei kulje vielä täysin runkonsa lävitse, mutta olen aina saanut sen kuitenkin ratsastettua kaikkien askellajien kanssa niin että askel on puhdas, rytmikäs ja saanut sitä lyhennettyä ja pidennettyäkin.

linkki videoon

Katsokaa nyt tuota räpellystä. Hevonen yrittää kaikkensa miellyttää, mutta itse ratsastaja taitaa tyriä puolet hommasta. Pakko vaan sanoa että taidamme kaivata apua mistä olen täälläkin aiemmin kirjoittanut. Toivonmukaan saadaan jollain hyvällä diilillä meille ohjaaja ja pian, sillä minä nauran täällä omalle ratsastukselleni mitä voisi pikemminkin sanoa hyväksi yritykseksi.

Katkennutta nahkaa

Taas maalaismaisemissa, rakkaan punaturkin luona. Ensimmäisenä kun lähdin talliin nappasin BEMERin matkaan ja lähdin antamaan herralle hoitoa samalla kun otan siltä kengät pois. Siinä tuli vähänniinkuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, mutta hoito ei tietysti kestänyt koko kenkien irroittamisen tai kavioiden vuolun ajan ja nappasin BEMERin hevosen selästä pois ja jatkoin kavioiden vuolemista. Tälläkertaa tein vain pientä hienosäätöä kavioihin koska kunnon kaviopihtejä ei ollut joilla oisin saanut kunnolla kaviota lyhennettyä joten otin vain vuolupuukolla ja raspilla mitä nyt vaan jaksoin.

Kaviosession jälkeen nakkasin Superille varusteet niskaan ja kun olin nousemassa satulaan napsahti jalustinhihna rikki. Vaihdoin sitten molemmat remmit satulaan ennen uutta nousu yritystä. Tässä muistutan kaikkia että tarkistakaa remminne jokapuolelta säännöllisesti!
Onneksi minulla oli poikaystäväni apuna sillä Superi olisi halunnut hypähtää jo ulos ladosta kun nappasin satulasta kiinni. Tämä johtunee siitä kun herra ei ole taas liikkunut kunnolla ja viimekerta oli maanantaina Netan kanssa.

Aloitimme treenimme kävelyllä pidemmin ohjin ja pikkuhiljaa hain hevosta kuulolle voltein sekä pysähdyksin ja kun ne sujuivat aloitin peruuttelun. Santtu oli aluksi hyvin mukana hommassa, mutta sitten alkoi homma menemään jo liian pitkälle muutaman kerran jälkeen.
Superi alkoi peruuttamaan hyvin, mutta sitten se kiepsahti ympäri ja yritti livahtaa raville mutta sain sen aina kiinni ja palautin pysähdykseen aina samaan kohtaan missä se yritti karata tehtävästä. Saattoi se pienesti nousta pystyynkin välillä, mitä nyt epäselvistä kuvista näkyy joita en julkaissut tähän mukaan, mutta ei herra korkealle ainakaan hyppinyt. Puhuin Superille paljon tämän ratsastuksen aikana ja hain rentoa hevosta, mutta tämä oli kyllä kaukana rennosta meiningistä. Herra notkotteli niska taivaassa ja yritti juosta altani pois, mutta osasi käyttäytyäkkin aina välillä kun mieli teki ja huvitti.

Aina kun herra sai heiteltyä minua selässään se jatkoi pyydetysti eteenpäin ja käveli todella ylpeän näköisenä eteenpäin. Välillä minua nauratti herran temppuilut, mutta sitten kun jalustin karkasi jalasta oli leikki kaukana, mutten kuitenkaan hätääntynyt koskaan vaan pysyin positiivisena kokoajan ja pyrin saada hevosen toimimaan. Olisimme jatkaneet ravilla eteenpäin kun homma toimi, mutta pelto oli niin märkä ja upottava ettei siinä olisi uskaltanut ottaa ravia vaikka Santtu yrittikin kovasti ravata ja näytin sille sitten, ettei siinä voi ravata. Näyttämällä tarkoitan sitä, että annoin sen ravata hetken kunnes se nosti laukan ja hiljensi itse kun näki ettei tässä voinut mennä kovaa.

Kun Santtu rauhoittui annoin sille pitkät ohjat ja kävelimme hetken ihan iisisti ympyrää ja pienempiä voltteja kunnes siirryimme tielle ja otimme ravia sekä laukkaa ihan vain Superin mieliksi ja tietysti oman pääni tuulettamisen vuoksi. Oli ihana tuntea taas oma hevonen allansa ja antaa sen laukata omaa tahtiaan. Ravia otimme muutaman pätkänkin hieman kovempaa tahtia, muttemme sen enempää koska Santtu hikeentyi todella nopeatsi laukkaamisesta ja kevyestä ravailusta, etten viitsinyt sitten väsyttää sitä enempää.
Oli hyvä lopettaa siihen kun Santtu ravasi pitkin ohjin todella rennosti ja kiirehtimättä minnekkään.

Puffe leikki linssiludetta

Kun olimme lopetelleet ratsastusta mennimme tallipihaan ja nousin Superin selästä alas löysäsin satulavyötä, nostin jalustimet ylös ja avasin suitsien lenkit sitä varten että päästäisin herran isoon tarhaan vetreyttämään itseään treenin jälkeen. Talutin Santun tarhaan ja pidin ohjia kädessäni kun yritin laittaa porttia kiinni, ohjat tippuivat ja kun Santtu tajusi olevansa 'vapaa' se lähti kävelemään pois ja kun tajusin sen kauhuissani lähdin perän ja pyysin herraa pysähtymään.
''Santu seis. Hei hölmö, odota''
Näin yritin saada sen pysähtymään kun törppönen käveli ohjat jaloissa ja pahin pelkohan tässä on se, että hevonen astuu ohjan päälle ja repii itseltään supielen rikki. Näin siinä kävi, ainakin osittain eli Santtu astui ohjien päälle, mutta onneksi ohja katkesi(luoja kiitos kumiohjille) ja se jatkoi tyytyväisenä karkumatkaansa ja kiersi tarhan ympäri, minä sen perässä. Santtu pysähtyi viimein tarhan portille ja sain sen purettua varusteista ja sitten päästin sen menemään, mutta jätin suojat jalkaan jos se halusi vielä juosta.

Päivän saldo: Katkenneet jalustinhihnat ja ohja

Kun olin vienyt varusteet paikalleen, siivonnut karsinan ja laittanut iltaruoan karsinaan kävin hakemassa Superin, hoidin sen jalat ja päästin sen talliin syöpöttelemään rehujaan. Olisi voinut tämä päivä pahemminkin mennä jos jalustinhihnat olisivat katkenneet ratsastaessa josta jalustimet olisivat paukahtaneet Santun kylkiin ja se olisi voinut juosta täyttäpahkaa jonnekkin jättäen minut jälkeensä. Onneksi hihna katkesi liitoksistaan kun olin nousemassa selkään, mutta tästälähtien tarkistan remmit aina ennen ratsastusta. Normaalisti tarkistan varusteemme kuukauden välein, tai silloin kun niitä käsittelen.

Pääsiäinen

Voi mikä ihana pääsiäinen olikaan. Räntää satoi, mutta kyllä tämä Super hevonen piristi vaan kummasti päivää ja kadotti huolet mielestä. 3. päivä päätin nousta Santun selkään ja laittaa herralle kolmipalan suuhun pitkästäaikaa kun rei'itin oli vieläkin ostamatta, että saadaan hackamore oikeille paikoilleen eikä se lerpata vaarallsesti liian alhaalla nenäuun päällä.
Verkkasin Santun pitkillä alkukäynneillä ja tunnusteltiin kuolainta. Pyrin ratsastamaan hevosta eteen ja alas, mutta se kävi hieman hankalaksi sillä herralla oli meno taas päällä ja kun se rauhoittui aloitimme sitten vasta ravissa työskentelyn. Santtu ei kulkenut käynnissä vielä runkonsa läpi, mutta tyydyin siihen, että se myötäsi ja oli rentona.
Aivan unohdin kertoa, ettei tehty töitä nyt liinassa taikka pellolla, mutta sen varmaan tajusitte jo kuvistakin. Teimme töitä tälläkertaa ihan tiellä joka on noin puolen kilometrin mittainen lenkki tallin, sahan ja laitumien ympäri. Joissain kohti oikaisimme tallin poikki kun vaihdoimme suuntaa. Ravia otettiin tietysti molempiin suuntiin ja kun se tuntui hyvälle päätin kokeilla sitten vielä kevyttä laukkaa välikäyntien jälkeen.

Välikäynnit olivat lyhyehköt ja kävelimme edes' takaisin Tiian edessä joka oli taas kameran takana meitä vahtimassa. Käyntien aikana hain taas hieman kontrollia pysähdyksin, mutta pitkin ohjin ja pidin pohkeen irti hevosesta jotta se saisi kulkea täysin vapaana, mutta kontrollissa istunnalla. Kun Superi oli rentona, mitä ikinä sen pyysinkään tekemään aloitimme laukannostot loivaan ylämäkeen kulmien takaa jotta laukka nousisi hyvin, mutta toisin kävi ja ensin kaahotettiin pelkästään isolla ravilla eteenpäin. Moneen otteeseen kokeiltiin ja kun laukka ei noussut siirryttiin käyntiin ja kokeiltiin uudestaan. Pikkuhiljaa tajusin hieman rytmittää laukkapohjetta ja pidätettä että Santtu tajuaisi mitä pyysin ja sittenhän se laukka nousi kun nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin komennon myös äänellä ja pidin pohkeen kiinni kevyesti.

Ensin laukattiin hrimuista kyytiä, mutta aloin hakea siihen sitten myös sitä kontrollia ja yritin saada hevosen kantamaan itseään lyhyempänä samassa askellajissa. Muutaman kerran siirryttiin raviin, mutta otettiin pohje uudestaan ja pidätteet niin Santtu osasi jopa kantaa itseään hetkellisesti laukassa, myödätä ja laukata ikkupikkuista laukkaa mistä olin totaalisen yllättynyt. Kiitokseksi taputuksia ja äänellä kehuin hirveästi kun hevonen kulki halutulla tavalla. On Santtu vaan S.U.P.E.R!
Pitkät loppukäynnit olivat paikallaan ja sitten talliin hoitamaan heppa takaisin pihattoonsa syöpöttelemään päiväheiniään.

Seuraavana pääsiäisen päivänä ystävämme Tiia kävi herran selässä pitkästäaikaa, kunhan minä ensin verkkasin alkukäynnit ja otin vähän ravia tunnustelemalla millä tuulella Santtu on. Sittempä Tiia ratsasti herralla hyvät ravit kunnes minä hyppäsin selkään ja otin sitten loppulaukat, tai no otettiin me hieman kovempaa raviakin muutama pätkä, mutta pääasia oli se laukka joka nousi vaikkakin ensin ei meinannut millään malttaa kuin ravata umpipähkää eteen. Muutaman kontrollitarkastuksen jälkeen laukka nousi ja todella hienosti ja sitten annoin Superin vain laukata, en kontrolloinut vauhtiakaan millään tavalla vaan annoin vaan rullata niin kovaa kun se itse halusi.

Maantiekiitäjä

Harmillisesti moni todellahyvä laukkakuva oli epäselvä ja pelkää blurria en niitä viitsinyt tähän laittaa ihan siitä syystä. Kun nousin Santun selkään se oli silloin jo hyvässä pintahiessä sekä meno päällä. Joissain kohdissa se painoi hieman kädelle, mutta tähän saattoi olla syynä kuolaimen vaihto kolmipalaan joka oli omituinen pitkään käytössä olleen nivel baucherin jälkeen. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja huomasi miten tyytyväinen Santtu on kolmipalaan ja pakko sanoa että tämä on vaan paras suukappale meille. Nivelkin on hyvä, mutta kolmipala vielä parempi ja näin voin sanoa pidemmän kokeilun jälkeen. Kolmipalanhan minä taisin ostaa yli vuosi sitten ja siitä ollaan ainaa vaihdeltu ja kokeiltu nilvelen kanssa. Me ollaan kolmipala ihmisiä kun kuolaimiin tullaan, enemmän herran kanssa mennään tietty hackamoren kanssa heti kun mahdollista.