Hei hei mitä kuuluu?

Miksi blogista on tullut niin hiljainen?
Tähän on muutama syy joista ajattelin teille nyt hieman avautua ja kertoa mitä tuleman pitää.

Varjossa Kasvanu -blogi on ollut minulle viime talvesta minulle se tärkein 'ylimääräinen' asia johon olen yrittänyt panostaa mahdollisimma paljon ja hyvin. Nyt kuitenkin kun pääsin opiskelemaan haluamaani alaa Hingunniemeen on blogi jäänyt vähäisemmälle huomiolle minkä moni teistä varmaan ymmärtääkin.
Loin tämän blogin oikeastaan vaan itselleni hevospäiväkirjaksi ja te ihanat lukijat ja kommentoijat olette olleet ns. plussa voitto kovasta työstä joten te ansaitsette hieman selitystä hiljaiselolle. Vaikka pyrin tekemään postauksia vähintään kerran viikkoon, tuntuu se itsestäni todella vähäiselle määrälle ja se hieman ehkä masentaakin minua tietyllä lailla.
Joskus vaikka olisikin aikaa kirjoittaa uutta postausta julkaistavaksi taikka sitten varastoon myöhemmälle käytölle tulee aina jokin vastaan. Olen joko liian väsynyt tai vihdoinkin viikonloppua viettämässä kotona poikaystäväni veiressä enkä haluaisi ajan hukkaantuvan blogin kirjoitteluun. Joskus taas iskee kamala seinä vastaan jonka takia ajatukset eivät kulje enkä osaa aloittaa postauksen kirjoittamista.

Yksi suurimmista syistä miksi blogi on tippunut hiljalleen epäaktiiviseksi on Santtu joka majailee nyt kasvattajansa luona Leppävirralla. Minä en siis ole herran kanssa tekemisissä nyt niin paljoa, että saisin kirjoitettua hyvää tekstiä, joten sentakia on tullut vain kuulumis postauksia puhelinkuvilla varustettuna. Pääsen Santun luokse vain harvoina viikonloppuina jolloin en pääse käymään ollenkaan kotona moikkaamassa poikaystävää taikka kissojani. Pattitilanne on aina perjantaisin bussiin hypätessä, että minnekkäpäin sitä sitten aina lähtisi, joko kotiin tai mökille Santun luokse. Päätös on ollut aina vaikea ja olen päätynyt vuorotellen molempiin paikkoihin mikä raastaa hermojani, mutta tähänkin on tulossa hyvä muutos. Minä ja poikaystäväni olemme muuttamassa vuodenvaihteessa lähemmäksi Santtua ja juna asema löytyy myös kyseiseltä paikkakunnalta joten pääsen viikonloppuisin niin kotiin kuin Santunkin luokse. Hip hei! Tästä saa olla iloinen, mutta onhan tässä vielä asunnon etsiminen ja muuttokuorma edessä jotka täytyy hoitaa asiallisesti.

Ja vielä yksi asia mistä haluan informoida näin 'vakavasti', liittyy kouluun. Minä en opiskele koulussa tällähetkellä 'normaalisti' vaan opiskelen oppisopimuksella koulun tallilla eli hoidan tallia ja hevosia tallityöviikoilla(''päikkä'') työskentelevien opiskelijoiden kanssa, mutta minä käyn kuitenkin normaalit ajo- ja ratsastustunnit muiden luokkalaisteni kanssa. Kirjallisista aineista minun ei tarvitse nyt siis huolehtia vaan teen ne tässä sivussa miten jaksan ja kerkeän. Viikonloput ovat kuitenkin normaalisti vapaita jolloin pääsen huilaamaan kotiin tai Santun luokse.

Mitäpä sitten tuleman pitää? Siinäpä vasta pulmallinen kysymys. Postaustahti jatkuu varmasti vielä jonkinaikaa 1postaus per. viikko, mutta kuvien laatu saattaa parantua ensiviikon jälkeen sillä hain itselleni uuden puhelimen(Nokia Lumia 635) jonka takaan olevan parempi kuin edellinen ja kulahtanut Nokia E7!

PS. Yhden pienen asian olen keksinyt miten ehkä pidän blogin elossa ja siitä voisi tulla Varjossa Kasvanu blogin sellainen pieni oma juttunsa. Tätä pientä asiaa en vielä paljasta sen enempää, joten saatte pähkäillä sitä itseksenne. :)

Informaatiota sekä huolia

Mökkimme ihana enoni rakentama kota minne suunnittelen seinämaalauksia!

Nyt on tapahtunut jos toisenkinlaista juttua ja asioita on selvitelty. Facebookissa ilmoitin että olin käynyt mökillä ja asia selviäisi myöhemmin. Nyt onkin sitten sen selvittämisen aika joten eiköhän mennä asiaan. Aiemmin jossain postauksessa(en itsekkään enää muista) kerroin, että on tapahtumassa isoja muutoksia liittyen itseeni sekä Santtuun. Isommat muutokset liittyvät nyt Superiin ja ensiviikolla herra kokeekin tämän muutoksen.
Tässähän on nyt kyseessä tallipaikan vaihto. Ei kuitenkaan minnekkään uudelle vaan tutulle ja turvalliselle tallille, sillä Superi lähtee viettämään talvea kasvattajansa tykö. Tämä päätös tehtiin nyt mökillä ollessani kun kävin hörppimässä kahvit Heikin luona joka on siis Santu kasvattaja ja oikein mukava ravimies. Hän oli huomannut tallin etsimis ilmoitukseni torilla ja oli käynyt äitini puheilla joka sitten ilmoitti minulle, että tämmöinen vaihtoehto olisi tarjolla. Ja miksi sitten vien Superin niin kauas on tälläkertaa sellainen, että meillä on rahahuolia ja vaikka nykyinenkin tallivuokra on halpa ja hyvä omalle kukkarolleni niin on ilmainen paikka tietty parempi. Minun ei tarvitse siis maksaa tallipaikasta mitään, mutta tietty ostan Superille rehut yms. tarvittavat.
Eräs hieman huono puoli tässä tallssa on taas se ettei ole kenttää, mutta mitäpä sitä ravitallilta odottaisi. Hyvin olemme nytkin pärjänneet Superin kanssa ilman kenttää ja varmasti saamme aidattua kentän kokoisen pläntin talveksi jostain kohti peltoa jos sellaiselle on tarve.

Hummeri laiduntamassa omassa pihatossaan minne Santtukin ehkä sitten pääsee

Pahinta tässä kuitenkin on se, että en pääse herraa näkemään niin paljon kuin nyt. Nykyinenkin tilanne on sellainen mistä en tykkää, mutta tässäkin on hyvät puolensa sillä herra saa liikuntaa enemmän kuin nyt. Santtu pääsee vetämään kärryjä taas perässään ja jospa Leppävirran puolelta löytyisi muutama vuokraajakin niin sepä olisi vielä parempi. Käyn itse paikanpäällä tietty niin monesti kuin pystyn, mutta kotonakin täytyy käydä katsomassa kissoja ja poikaystävää tietty.
Toinen, itselleni oma muutos on myöskin muutto rumba. Olemme poikaystäväni kanssa muuttamassa myöskin muualle  täältä Outokummusta heti kun vaan on rahaa takuuvuokraan sun muuhun.

Puffe tarkkailee vaihtikoira virassaan mökkitietä hätkähtämättä

Toinen iso MUTTA on koulunkäyntini. Kouluvuosi alkoi huonosti ja olen ollut monta tuntia/viikkoa poissa opinnoista joista saan syyttää vain itseäni ja jaksamistani. Näihinkin on joillekkin poissaoloille hyvät syyt kuten sairastaminen ja muut isommat asiat. Meinasin jo ottaa koulusta lopputilin sillä tuntuu ettei se vaan onnistu nyt. Kävin äitini kanssa koulussa puhumassa muutamalle opettajalle ja päätimme, että kokeilen vielä pystynkö jatkamaan koulua, sillä koulutus olisi nyt minun hyvä vihdoin  ja viimein saada. Puhuttelussa tuli esille sekin, että mitenkä vaikea minun olisi saada toista koulutusta enää tämän jälkeen jos nyt lopettaisin. Kukaan ei minua varmana enää ottaisikaan sillä olisin lopettanut kaksi koulua jo kesken ja se ei näyttäisi hyvältä papereissa. Olin kokoajan räjähtämispisteessä sinä päivänä sillä itse vihaan kaikkea tuommoista vääntämäistä ja ohjaamista vaikka sitäpä minä tarvitsisin nähtävästi enemmän kuin ajattelinkaan. Mutta nyt on SYYSLOMA joten jospa otettaisiin viikko ihan rauhassa ja rennosti, ja senjälkeen katsotaan taas uudestaan sitä koulua

Tämä herra juoksee kyllä vastaan jos joku tuntematon tulee pihaan

Tämä rento syysloma ei alkanutkaan ihan niinkuin piti, sillä Superilla on imusuonen tulehdus eli ''imppari'' takajalassaan. Ihmettelimme Sonjan kanssa tätä ihmeellistä takajalkaa joka oli turvonnut sekä kova, mutta mitään haavaa ei löytynyt mistä imppari olisi voinut saada alkunsa. Kylmäsimme jalkaa letkulla ja pesimme molemmat takaset hyvin ja tutkimme ne mahdollisimman hyvin, mutta mitään haavaa ei vaan löytynyt. Kylmääminen laski turvotusta ja käytin Santtua vielä pienellä kävelyllä hiekkamontuilla. Mira oli tallilla ja hän pääsikin herran selkään ratsuvyön turvin matkustamaan. Kuullemma impparia hoidettaessa on hyvä tehdä töitä kovalla alustalla, mutta Santulla on takakvioissa pientä ongelmaa jo muutenkin, että siinä mielessä ei olisi hyvä olla kovalla alustalla. Takakaviot eivät siis kasva oikeaan suuntaan ja oikeastaan eivät kasva ollenkaan.
Santun takakaviot ovat niin lyhyet ettei niihin välttämättä saa laitettua kenkiä, mutta kengät olisivat hyvät ettei kavioon tule enempää ongelmia. Herran kavio kun ei kasva niinkuin sen pitäisi. Säde ja päkiäinen on jatkuvasti maata vasten mikä aiheuttaa kipua ja pientä ontumista varsinkin kovalla alustalla.

Hummeri kuuntelee minkälainen auto siellä tiellä nyt päristelee

Erikoiskengitys on ollut mielessä, mutta kengittäjää ei tietysti silloin saa paikalle kun olisi tosi kyseessä. Imppari saattaa hyvinkin johtua tästäkin ongelmasta kun kavio ei kasva oikein ja päkiäinen on maata vasten. Takajalka on selvästi tulehtunut ja yritämme sitä nyt ainakin maanantaihin asti hoitaa kotikonstein betadinellä ja kylmäämisellä. Jos turvotus ei laske ja jalka näyttää samalta kuin nyt on syytä soittaa eläinlääkärille ja kysyä apuja. Olisi hyvä saada jalka kuntoon ennen herran muuttoa, sillä ei ole mukavaa liikuttaa ''kipeää'' hevosta trailerissa paikasta toiseen.

Tämänhetkinen rakenne. Pahoittelen puhki palanutt maata ja kavioita. Santtukaan ei ollut kuvauksellinen

Mökillä käydessäni kävimme Kuopion matkuksessa tiirailemassa Hööksin liiketilaa ja ihania tuotteita. Harmillisesti ei ollut tilipäivä joten en voinut sieltä mitään kivaa ostella vaikka silmään pisti monet huovat, suojat, loimet ja ratsastustamineet. Ostin kuitenkin vähissä varoissani Santulle herkkuja sillä olihan sieltä nyt pakko ostaa jotakin kun kerrankin pääsin siellä käymään. Vielä en ole kerennyt kokeilla, että tykkääkö Santtu niistä, mutta niistähän voisi tehdä vaikkapa mielipide videon jota Santtu itse tähdittää. :)

Mitä olette mieltä tulevista muutoksista? / Onko teillä jo alkanut syysloma?

Ensimmäiset fiilikset Hingunniemestä

Moi kaikki! Olen tässä miettinyt ja pohtinut, että mitenkä teille nyt kertoisin tästä koulusta. Mitään ihmeellistä ei ole käynyt, mutta suurinosa tapahtumista sekä käänteistä ovat olleen positiivisia. Asun tällähetkellä siis 8 hengen solussa koulun asuntolassa ja tämä porukka mihinkä olen kuluneiden päivien aikana tutustunut on aivan mahtava!
Luulin, että kun tulen tänne minä istun yksikseni nurkassa ja angstaan omiani kun kaikki muut ovat kiinnostuneita aivan erilaisista asioista, mutta kaikki olikin toisin. Täällä on kasa ihania, omitakeisia ihmisiä.
Opinnot alkoivat siis 11.8 täällä Hingunniemessä ja ensimmäisenä koulupäivänä tietty jokaista pelottaa/jännittää, että mitä tuleman pitää. Täällä olen ollut kuitenkin kuin kotonani. Ensimmäinen viikko oli melkeimpä 80% luokissa istumista ja kävimme läpi asioita jotka moni jo tiesi niin hevosten käsittelystä kuin tallihommsita, mutta hyvähän ne on aina kuitenkin käydä läpi uusien oppilaiden kanssa. Tylsäähän se oli, pakko myöntää.
Keskiviikkona pääsimme vanhempien oppilaiden kanssa käymään tallin puolella ja kävimme läpi passi hevosen hoidon. Minä olen siis HPT(hevos palveluiden tuottaja) puolen opiskelija ja saan passihevosen hoidettavakseni opiskeluideni ajaksi. Vastaan siis hevosen terveydestä, varusteista ja tietty kaikesta muusta mikä hoitohevosen pitäjälle kuuluukin.
Osa meidän luokkalaisitamme pääsi seuraamaan ravihevosten uittoa ja käytimme siis muutaman hevosen pulikoimassa veneen voimin. Me uudet oppilaat tietty jäimme rantaan ja katsoimme kun vanhemmat veivät hevoset pienelle uinti reissulle.
Ensimmäiseen viikkoon mahtui kaikkea muutakin kuten aidan maalausta, jäätelön syömistä, nauruamista, hevosia ja tietysti niitäkin juttuja mitä en nyt muista tähän listata.

Seuraavaa viikkoa odoteltiin innolla, koska silloin ne kunnon hommat vasta alkoivat. Pääsimme enemmän tekemään tallissa hommia eli siivosimme karsinoita ja lakaisimme käytäviä. Itse pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni ajamaan mönkijällä! Huippua kun hevoskouluissa pääsee ajamaan kaikenmaailman vekottimilla ja tietty puuhailemaan hevosten kanssa.
Tiistaina meillä oli aamusta ratsastusta. Kävimme ensin ratsastuksenohjaajan kanssa hieman tautsojamme läpi ja lähdimme hakemaan sitten hevosia tarhasta. Meidän HPT ryhmä on senverran iso, että ratsastimme pareittain eli minulla oli kaveri hevosta hoitaessa ja varustaessa. Pareittain ratsastus tarkoitti kuitenkin lyhyempää ratsastusaikaa kuin maanantaina ratsastaneille RAOH(ratsastuksen ohjaaja) puolen oppilaille. Minua ei lyhyt ratsastus sinäänsä edes haitannut, olihan tämä kuitenkin sellainen 'tarkistus', että opettaja näkee mitä osaamme ja mitenkä istumme yms. Minä sain ratsukseni ihanan rautiaan tamman nimeltä Pretty Woman III ''Diiva''. Kauhuissani istuin satulassa yrittäen muistaa perus ratsastuksen oppeja ja ratsastaa tammaa eteenpäin, olla sahaamatta ja kenottamatta eteenpäin niinkuin silloin tällöin Santulla ratsastaessa.
Tykkäsin tamman askellajeista todellapaljon ja sain sen kulkemaan ajoittain varmaan aika hyvinkin, mutta minua hävetti maneesin katsomossa katselevat toiset oman ryhmämme oppilaat jotka odottelivat omaa ratsastusvuoroansa. Tähän 'toljotukseen' täytynee taas opetella pikkuhiljaa kun ei ole ratsastuskouluilla käynyt muutamaan vuoteen aktiivisesti ja tarkkailevat silmäparit häiritsevät hieman omaa keskittymistäni.
15minuutin ratsastus oli ohi onneksi nopeasti ja pääsin miettimään katsomon puolelle suoritustani ja että mitä olisin voinut tehdä ehkä toisin. Katselimme vielä toisen puoliskon ratsastuksen jonka jälkeen marssimme hevosten kanssa talliin ja ne hoidettuamme menimme lounaalle. Täytyyhän sitä syödäkkin välillä.

Ruoan jälkeen pääsimme päivän toiseen kohokohtaan nimittäin varustehuoltoon! Olen odottanut tätä varusteiden korjaamista sekä tekemistä innolla aina siitä asti kun kuulin sen olevan osana opintojamme. Olen aina tykännyt ompelemisesta sekä kaikenlaisista tekstiilitöistä. Ensimmäiset tunnit ovat kuitenkin aina hieman tysiä, kun aloitamme uutta asiaa ja opettajien täytyy kertoa perusteellisesti, että mihinkä sitä ollaan ryhtymässä. Mukavaa oli kuitenkin se, että pääsimme kokeilemaan nahan kanssa työskentelyä kuitenin jo kättelyssä. Aloitimme tekemään avaimenperiä pienistä nahkanpalasista.

Loppuviikosta en ollutkaan koulussa sillä kävin kotona Santun raspauksen takia, mutta siitä te olettekin jo saaneet postauksen ''Yllätys visiitti kotona''. Sunnuntaina missasin bussini omaa hölmöyttäni ja maanantaina lähdin sitten taas Hingunniemeä kohti.
Toisella viikolla tunnit olivat samoista aiheista, mutta tietysti erilaisia. Ratsastus oli taas tiistai aamuna ja ratsastimme pareittain. Sain taaskin ratsastaa Diivalla mistä en kyllä ollut yhtään harmissani. Tälläkertaa menimme muutamia puomi tehtäviä mistä sai taas kauhistua, että osaanko minä enää! Hyvinhän ne sitten loppujenlopuksi menivät ja sain Diivan kulkemaan entistä paremmin. Nyt se jopa myötäsi ja kuunteli apujani paremmin kuin edellisellä kerralla mistä olin mielissäni. Viimeisten laukan nostojen jälkeen tamma kuumui niin että sen ravi oli nopeaa ja keskittyminen oli hieman kadoksissa, mutta hyvinhän tuo rauhoittui taas avuille ja kulki nätisti loppu ajan.
Harmittaa hieman kun ei ole kuvia vielä näistä ratsastuksista, mutta ehkäpä jossain vaiheessa tyrkkään kameran jollekkin käteen ja pyydän nätisti avustusta.

 r. Tyson ''Taisto'' s. 1999, Suomenhevonen

Keskiviikkona meillä oli kokopäviä tunteja niin ratsu- kuin ravitallissa. Aamusta meillä oli hevosen tunnistamista ja terveydestä huolehtimista. Ensimmäinen tehtävä oli keksiä asioita mistä tunnistaa terveen hevosen. Meidät jaettiin kahteen ryhmään ja saimme n.15min aikaa miettiä tätä hyvinkin tärkeää kysymystä. Hyvin tuloksin siirryimme seuraavaan tehtävään jossa kävimme läpi hevosen hyvinvointia pareittain mm. yleiskunto(karvan kiilto, paino), sukuelimet, iho, jalat, limakalvot sekä kaikkea muuta. Kuuntelimme myöskin stetoskoopilla hevosen pulssia ja mahaääniä.

o. Markkeri ''Make'' s. 1995, Suomenhevonen

 Loppupäivästä päästiin ajamaan ravihevosia ja ajoimme pareittain(yllätys?). Ensin jaettiin hevoset ja minä sekä ajoparini saimme oripojan nimeltä Make joka oli jykevä suomiputte. Siinäpä perus valjastamiset, kärryt perään ja eikun menoksi! Oli mukavaa körrötellä suomiputella kaverin kanssa, sillä ei tullut ainakaan tylsää. Kävimme harjoitusradalla ravaamassa ja sitten vielä pitkällä suoralla. Ajoparini ohjasti meitä raviradalle ja siellä muutaman kierroksen ravissa ympäri jonka jälkeen minä sain ohjat käteeni ja opettajamme ohjauksella lähdimme vielä ravaamaan pitkälle suoralle missä minä sain ohjastaa tätä mukavaa orhi poikaa. Make oli todella kevyt ja mukava ajaa, mutta loppua kohden se alkoi painamaan hieman ohjalle ja oli todella raskas, mutta en kyllä voi sanoa mitään huonoa tästä ajosta. Mukavaa oli. Kelloa en katsellut kauanko ajoimme, mutta 3h oli meillä kirjoitettu tunteja näissä hommissa mikä täsmäsi loppua kohti.

Näin on täälläpäin lähtenyt opiskelut käyntiin.

Aivan mahtava fiilis ja toivonmukaan se pysyy vielä pitkään!