Tallipaikka

 Kerroin teille jonkin aika sitten, että meidän on vaihdettava tallipaikkaa ja jos et ole vielä tietoinen miksi, käy lukemassa tämä postaus.

Olemme löytäneet siis tallin joka sijaitsee 4km Suonenjoen keskustasta maalaismaisemiin. Minulle tulee tallille matkaa siis n.6-7km ja kyytipelinä pyörä joka on vielä hankkimatta. Tulevalla tallilla on paljon peltoa missä herra saa laiduntaa, tilava talli jossa 2karsinapaikkaa ja lisää saa tehtyä myös. Uittopaikka on lähellä ja kuullemma hyvät maastot! Kaveri on vielä tallille etsinnässä, mutta ehkä sekin löytyy pian. Parempi kyllä olisi, sillä muutto on vähän yli viikon päästä eli ensikuun alussa. Yksin en haluaisi Santtua jättää ja nyt kun herran joutuu siirtämään ei minulla ole varaa ostaa sille kaveria mikä harmittaa, sillä tämän kesän haaveena oli hankkia kesäponi.

Tallipaikan vaihdosta on kuitenkin tullut hyviä ajatuksia vaikka ensin taisin jopa kirota koko asian läpikotaisin ja päässäni suhisi. 

 Hyviä puolia voisin luetella tässä muutaman jos teitä kiinnostaa;
+Santtu saa isomman laitumen kuin nykyisellä tallilla jossa se joutui olla pienessä hiekkapohjaisessa pihatossa ja pääsi joskus hetkeksi isoon aitaan
+Tilavampi talli, karsinahan Santulla on ollut aina iso ja hyvä, mutta nyt on käytävätkin leveämmät ja talli paljon kotoisampi
+Pesupaikka löytyy jossa saamme kylmättyä jalat ja pestyä koko hepan
+Saamme aidata tallin pellolle kentän jossa ratsastaa ja pääsemme harjoittelemaan sitten koulukiemuroita taas paremmin
+Lämmin varustehuone

Sitten jokaiselta talliltahan löytyy aina miinuksia ja tässä tapauksessa niitä on tällähetkellä vain muutama;
-Junarata aiva tallin vieressä
-Asfalttinen autotie pitää ylittää jotta pääsee maastoreiteille

Saas nähdä mitä Santtu tykkää uudesta paikasta. Hetken se ainakin stressaa, tai odotan stressaavan niinkuin aina. Hermostunutta hevosta ei kannattaisi niin usein muuttaa paikasta toiseen kuin ollaan nyt herran kanssa muutettu, mutta on herra asettunut sitten muutaman mietintäpäivän jälkeen. Nyt vaan jännittää tuo junarata, että ottaako herra paniikit siitä vai sopeutuuko se kauheaan kolinaan joka junasta sitten irtoaa.

Tässä muuten meidän lemppari huopamme jonka löysin Hööksistä jokin aika sitten

Tämän tallipaikan kuluihin menee laskujeni mukaan n. 250€ per kuukausi joten ei paha ollenkaan. Karsinavuokra hoidolla on 150€ mutta itse täytyy ostaa purut, heinät ja rehut.
Edellinen tallipaikka oli ilmainen joka oli ns. täysihoito paitsi näin loppupuolella. Itse ostin hevoselle kuitenkin heinät ja rehut eli kuukaudessa meillä meni n.56€ sinne talliin. Kulut nousevat nyt, mutta se ei minua haittaa sillä saan rakkaan ystäväni lähemmäs minua ja parempaan hoitoon kuin se nyt on. Pääsen jopa useammin Superin kanssa touhuamaan joten kaikki on hyvin.

Hyvää sekä ihanaa joulua!

Nyt on taas se aika kun lauletaan yli-imeliä lauluja ja herkutellaan sekä syödään itsensä niin täyteen, ettei sitä sitten voi liikkua illalla mihinkään päin.
Itse en ole koskaan ollut talvi ihmisiä, mutta kyllä se joulu ja uusi vuosi on sitä ihanaa aikaa. Paljon hyvää ruokaa eikä tarvitse miettiä mitä sitä laittaisi suuhunsa ''Kaikki vaan lautaselle!''
Puhumattakaan niistä ihanista LAHJOISTA! ''Ihania, ihania lahjoja!'' 

1.

Joulukortteja ei keretty tänävuonna lähetellä, enkä kyllä muutenkaan jaksanut aloittaa korttirumbaa, mutta ehkä ensivuonna olisin ahkerampi. Joulukortteihin on kiva somistella itse kaikkea kivaa ja tietty ihan sillä omalla kuvalla saa parhaat tulokset ja kivalla muokkauksella.
Ehkäpä en jaksanut sentakia lähetellä joulukortteja kun ei keretty ottaa kortti kuvauksia missään vaiheessa kun ei luntakaan näkynyt ja oli itsellänikin ainan niin kiirus paikasta toiseen, ettei se ollut mahdollista tai sitten oli kamera jossain muualla menossa.

2.

Nyt vihdoin päästiin Superin kanssa keimailemaan kameran eteen kun lunta oli satanut melkein viikon päivät ja kamerakin pääsi Leppävirran reissulle mukaan. Tämä postaus onkin 'täynnä' eilen otettuja kuvia mitkä saatiin napsittua, varmaankin 30min kuvaus sessiolla kasaan. Äitini oli kameran takana ja pakko sanoa, että KIITOS. Kivoja kuvia ja Santtukaan ei ollut kokoaikaa korvat luimussa niin saatiin kasaan tämmöinen läjä kivoja, talvisi ja jouluisia kuvia. :)

3.

Facebook sivumme puolelle ilmestyi jo eilen meidän joulutoivotuksemme video muodossa minkä voi käydä katsomassa jos olet rekisteröitynyt facebookkiin ja kannattaa tykätä myöskin meidän sivuista jos haluatte pysyä ajantasalla!

4.

5.

6.

7.

Kiitos kaikille tästä ihanasta vuodesta

Mikä oli suosikki kuvasi? :)

1 viikko, 4 videota, 8 kuvaa

Viime postauksessa kerroin, että olen menossa viikoksi Leppävirralle ja samalla lupasin paljon kuva materiaalia ja pakko pyyttä pienesti anteeksi niille jota odottivat kuvapäljäystä. Tälläkertaa otimme vähän kuvia ja enemmän videota.
Meidän piti kuvata jouluisia tonttukuvia Superin kanssa, mutta lumet kerkesivät sulaa ja tausta olisi ollut ruma eikä jouluinen joten jätimme sen homman seuraavaan kertaan(jos kerkeämme ennen joulua). Otin kyllä Santusta muutaman kuvan tonttulakki päässä, mutta ilman senkummempia tavoitteita hyvästä kuvasta. Tässä paras:

Äiskä hei, tää on oikeesti noloa.. 

Ensimmäisinä päivinä hoidin vain tallin hevosia  ja seurailin hieman Santun käytöstapoja sillä kuulin, että se on alkanut hieman sikailla. Mitään moittimista en sitten löytänyt ja se voikin johtua siitä, että se tietää ettei kanssani kannata tapella. Tai sitten Superilla oli vain hyvä päivä.

26. päivä eli keskiviikkona päätin sitten aloittaa liikutukset ja pyysin poikaystäväni mukaan kärrylenkille. Hän ei ole kuullemma ikinä ollut hevosen kyydissä näin joten kokemus se sellainenkin on vaikka hieman tahmaisesti lähtikin mukaan oli herralla hymy huulilla kärryyn istuessaan.
Pahoittelen videossa esiintyvää kiroilua. Musiikkia en jaksanut tähän liittää ja saattepahan kuunnella hauskan keskustelun, minut komentamassa Superin lennokasta lähtöä sekä muuta mukavaa.



Torstaina eli seuraavana päivänä olikin sitten ratsastuksen vuoro ja aiheena oli ravi. Vaikka Santun niska olikin pilvissä, kuunteli se hyvin apuja ja oli hyvin saatavilla vaikka se taisi enemmän keskittyä ympäristöön. Myöskin huomasi, että herralla on virtaa, mutta meno oli hyvin hallinnassa. Askellajirikkeitä löytyy, mutta annettakoot ne anteeksi. Eihän Superi liiku nyt niin aktiivisesti kuin esim. kesällä, lihasta ei ole vielä kunnolla että hiljaisempi ravi pysyisi kokoajan yllä.

Videon laatu huononi kun ne latasin youtubeen, mutta jospa seuraaviin clippeihin oppisin jotenkin parantamaan laatua. Poikaystäväni oli kuvaamassa ja sen huomaa hieman heiluvasta kuvasta ja sen, että kohde(eli me) on niin kaukana. Värimaailmaa yritin hieman parantaa sillä kuva oli todella harmaata ja tummaa sään vuoksi.



Ja perjantaina oli taas kärryilyn vuoro, poikaystävä tietty messissä. Tälläkertaa teimme pidemmän lenkin missä Santtu sai päästellä enemmän ja nauttia hommasta missä se on hyvä.

Tässä kuvassa näette kärrylenkin jonka teimme. Lenkki on n.3km pitkä yhteen suuntaan ja molempiin tietty 6km. Aikaa emme ottaneet, että kauanko meillä meni, mutta poikaystäväni puhelin taltioi reittimme, pituuden ja nopeudet. Hitaimmillaan etenimme 12km/h ja nopeimmillaan 35km/h jos oikein muistan mihä hän oikein höpötteli. Aika nopeaa tahtia menimme, mutta kyllä Superista löytyy parempikin nopeus kunhan olisi parempi pohja sekä piiiiiiitkä suora jossa saisi kiihdytellä. Nyt oli painavat koppakärrytkin perässä enkä uskaltanut kauheammin sitä päästä menemään, mutta kyllä tuokin nopeus oli jo aika huimaa. :)
Videopätkän lopettamisen jälkeen saavuimme todella jyrkän mäen alapuolelle ja huomasin Santusta, että hän haluaisi juosta sen ylös, Yritin suostutella herran kävelemään mäen, muttat urhaan sillä herra repäisi ohjista ja ampaisi huomaan vauhtiin ja ravasi tiensä ylös vauhkopäänä, mutta rauhoittui hölkälle mäen yläpäässä. Tajusin, että tämä on voinut olla kasvattajan tapa, ajaa mäki ylös kovaa vauhtia aina lenkeillä jonkatakia Santtukin meni täysin vauhkoksi jos vaikka muisteli vanhoja, tai sitten sen ajatteli, ettei jaksa kävellä mäkeä ylös ja vetää painavia kärryjä perässään. Naarmuitta kuitenkin selvittiin seuraavaan, vähän pidempään ylämäkeen joka lähti samallatavalla liikkeelle, Santtu ampaisi täyteen vauhtiin, mutta sain sen pidettyä aika rauhallisella tahdilla loppupeleissä ylämäen huipulle asti ja siitä kävelimme rauhallisesti tallipihaan.

Hikinen hevonen, kurainen kuontalo ja Santtu joka ei vähääkään välitä kuvissa seisomisesta

Sittempä olikin viimeinen päivä Leppävirralla, nimittäin lauantai 29.11 jolloin päätin lähteä kokeilemaan tikulla jäätä Santun kanssa. Ilman satulaa ratsastusta siis ja sentakia 'tikulla jäätä' koska herralla ei olla ratsastettu täysin ilman satulaa vähään aikaan ja ratsastus alueemme vieressä hyrräsi kaksi traktoria joita Santtu pelkää kuollakseen. Mutta turhaan pelkäsin. En tippunut, Santtu ei pelännyt ja kaikki meni hyvin! Päävehkeinä meillä oli hackamore vaikka ensin meinasin lähteä pelkillä narupäitsillä liikenteeseen, mutta kun herra ampaisi ladosta muutamalla isolla hypähdyksellä ihmetellen tilannetta ja en saanut sitä ensin pysähtymään, päätin hypätä alas ja laittaa hackamoren ihan näin turvallisuuden vuoksi ja sittenhän homma toimi vaikka tietysti herra ihmetteli että mitä siellä selässä tapahtuu. Video onkin sitten tuossa alempana ja siitä näkee hyvinkin paljon askellajirikkoja jotka johtuvat siitä kun roikuin ohjassa tasapainottomuuden vuoksi vaikka meillä olikin kaulanaru ja tietty Santtua ihmetytti selässä pompottava apina. :D



Viikko oli nopeasti ohitse ja se harmittaa sillä loppupeleissä Santtu kulki todella nätisti niin selästä kuin kärryiltä ja tästä olisi ollut hyvä jatkaa treenejä, mutta koulu kutsuu taas. Yritän päästä herran luokse ennen joulua ja toivon isoja lumikinoksia, että saamme niitä joulukuvia kasaan!

*Hörrhör* Toivotan sinulle erikoisen hyvää joulukuun alkua!

Ps. Blogiin ei tule joulukalenteria postaus ideoiden ollessa nollassa. Katsotaan uudestaan sitten ensivuonna, jooko? :)