27. heinäkuuta 2014

Kuuma kesäpäivä (kuvapostaus)

Terve taas kaikille! Nyt olisi luvassa postaus Superin liikutuksesta viime torstaina hyvälaatuisin kuvin, sillä saimme yllättävän kuvaajan seuraksemme nimeltä Mira. Muutama kuvista on huonolaatuisempia sillä sain kuvat facebookin kautta ja joitakin piti muokata hieman enemmän leikkaamalla sun muuta. Toivottavasti se ei teitä haittaa, sillä itse ainakin tykkään näistä kuvista hirmuisesti ja palkkioksi kuvaajamme pääsee ratsastamaan Superilla jokupäivä kun olemme samaan aikaan tallilla. :)
Torstai aamuna oli todella kaunis sää ja onnekseni pääsin käymään tallilla Santtua moikkaamassa sekä liikuttamassa. Saimme testiimme ihanan ruskean satulan mistä olin todella innoissani sillä kaipasin satulan kanssa ratsastamista aivan liikaa. Saimme tallin pitäjältämme vanhan merkittömän satulan testiin ja se istui Santulle todella hyvin. Ainoa miinus on, että satulassa ei ole tarpeeksi säkätilaa, mutta se ongelma hoitui romaanilla ja ilmeisesti joudun laittamaan romaaniin lisää korokkeita, että satula istuisi hieman paremmin kuin nyt, mutta testiajossa tämä toimi oikein mallikkaasti. Oli siis aika harjata sekä varustaa herra ratsastusta varten.
Meillä oli satulan lisäksi testissä toisenlaiset kuolaimet. Baucher on ollut mielessäni jo pitkään kokeilla pienen vipuvarren takia ja muutenkin kuullut, että se olisi hyvä kuolain Santunlaiselle hevoselle. Joten etsin käsiini perus nivel version facebookin kirpputori sivuilta ja sain nämä erittäin halvalla mistä olin mielissäni.
Niinkuin aina, Santtu ei tykkää vöiden kiristyksestä, mutta satulan kanssa reaktio ei ollut niin iso kuin aiemmin jonka huomasin heti olevan hyvä asia. Pientä pään heiluttelemista, mutta muuten herra oli rauhallisella päällä. Kun sain vyön kiristettyä, ohjat laitettua uusiin kuolaimiin kiinni ja rintaremmin kiristettyä sopivaksi oli aika nousta kyytiin! Ajatus oli juoksuttaa Santtu ensin, mutta en olisi jaksanut nousta enää senjälkeen selkään. :D

Ja niinkuin tulette huomaamaan, että minulla ei ole kypärää päässäni en haluaisi haukkuja tästä sillä jokainen päättää käyttääkö kypärää vai ei. Itse käytän ja tykkään kypäristä sillä siitä saa turvaa, mutta nyt kun minulla on 32kpl rastoja päässä ne tietysti suurentavat pääni ympärysmittaa ja kypäräni ei siis mahdu minulle päähän.
Santtu oli aika energinen sillä juoksutus jäi väliin ja ei alussa meinannut oikein keskittyä tekemisiin tai myötäämiseen ollenkaan. Alkukäyntimme eivät olleet kovinkaan pitkät energisyyden takia. Hain pikkuhiljaa Santtua rentoutumaan ja sitten kun herra alkoi kuunnella minua siirryimme raviin joka ei ollut kauhean ryhdikästä tai tahdikasta josta en kauheammin tykännyt ja tein muutaman ravi-käynti-ravi siirtymisen jonka jälkeen Santtu alkoi käyttää jalkojaan ja parempi ravi löytyi ajoittain. Ymmärrän ravin tahdittomuuden epätasaisella pohjalla, ja olin tyytyväinen edes 10hyvään askeleeseen.
Kehuin Santtua jokaisesta hyvästä ravi pätkästä myötäämällä ja välillä taputtaen sen kaulaa. Herraa saattoi ärsyttää satula ja minun epämäärinen heiluminen selässään sillä satulalla ratsastaminen oli todella omituista pitkän aikavälin jälkeen.




Kun Santtu alkoi rauhoittua vasempaan kierrokseen ravissa oli aika vaihtaa suuntaa tähän Santun huonompaan suuntaan jossa ravin saaminen ja ylläpitäminen on hankalampaa sillä herra tarjoaa laukkaa ja peitsiä. Saimme kuitenkin aika hyviä pätkiä ravia mistä olin tyytyväinen ja taas kehuin herraa paljon jokaisesta hyvästä pätkästä.
Kun saimme mielestäni hyvät ravit sekä verkat oikeaankin suuntaan oli aika nostaa tempoa laukkaan ihan luvan kanssa. Santtu innostui laukan nostoista välillä hieman liikaa ja meinasimme kaatua muutamaan otteeseen tiukassa kurvissa sillä Santtu laukkasi suoraan ja yritin kääntää sitä ympyrälle josta se sitten kääntyi äkkinäisesti aiheuttaen takakvioiden lipsumisen.
Kaikki sujui kuitenkin hyvin kun tajusin itse istua satulassa rennosti ja tehdä paljon pidätteitä, sekä ohjata pohkeilla herran menoa.




Laukkasimme muutaman ympyrän josta siirryimme ravin kautta käyntiin ja oli aika kokeilla 'hurjempaa' laukka suuntaa. Viimeisillä ratsastuskerroilla Santtu on ottanut vasemman puolen laukan todella riehakkaasti ja kaahottanut niska ylhäällä aitaa päin ja kääntynyt viimemetreillä ympäri. Päätin sitten kysyä ihanaa kuvaajaamme avuksi. Otimme siis juoksutusliinan jonka päässä nostimme muutaman todella hyvän laukkapätkän joka sai mielestäni riittää. Lopuksi kevyet ravit samaiseen suuntaan hieman rauhoitus mielessä ja siitä sitten loppukäynnit.



Kun kävelimme aidassa vielä hetken rauhoitellaksemme herran mieltä päätimme sitten lähteä vielä pellolle kävelemään ratsastaen. Siitäpä ei ole nyt kuvia sillä jätimme kameran 'lepäämään' ja monesti harmittelimme kun se ei tullut mukaan, mutta silleppä ei voinut mitään. Köpöttelimme pellolla pitkässä ruohossa ja lähdimme sieltä käymään tiellä katselemassa maisemia. Melkein tielle tullessamme päätin kuitenkin nousta Santun selästä pois, sillä sitä hermostutti iso rekka mikä meni ohitsemme ja työmiesten tekemät äänet jotka korjasivat siltaa. Siltaa ylittäessämme Santtu katseli hieman työmiehiä jotka olivat hieman jännittäviä mörköjä, mutta tästä ei tullut isompaa numeroa ja naureskelimme Miran kanssa kun työmiehet tulivat oikein töllöttämään meitä ihankuin eivät olisi ikinä hevosta nähneet. Kävelimme hetken sillan ylittämisen jälkeen kunnes Mira halusi kokeilla taluttaa Santtua ja se sopi minulle hyvin sillä oikean käteli lihakset olivat jostain syystä kipeät.
Kävimme katsomassa yhden metsäpolun mikä haarautui tieltä mielenkiintoisen näköisesti. Polku johti isommalle pellolle missä Mira juoksi Santun kanssa ympäriinsä jonkin aikaa ja minä laiskana omistajana kävelin heidän perässään välillä hölkäten mukana.
Päätimme sitten kokeilla pääsisinkö Santun selkään kotimatkan ajaksi. Kokeilu sentakia koska Santtu ei oikein ole antanut nousta selkäänsä maastossa vaan ravannut karkuun/pyörinyt ympyrää hermostuneena ja nyt kun Mira oli apuna oli tämä helpompi kokeilla. Pääsin sitten ehtken hyppimisen jälkeen herran selkään ja kotimatka alkoi.
Tallille takaisin käveleminen sai yllättävän käänteen kun ylitimme korjattavaa siltaa ja työntekijät olivat tälläkertaa pelottavampia. Santtu pörisi hermostuneena ja pysähtyi hetkeksi katselemaan työläisiä sitten pelästyen kun yksi miehistä yllättäen tuli sillan alta katsomaan meitä. Herra otti pienet hatkat ja pomppasi eteenpäin josta nappasin sen nopeasti kuitenkin kiinni ettei se juoksisi pidemmälle. Käännyimme sitten tallitiellemme ja pyörin siinä hetken ympyrää, että herra rauhottuisi ja ymmärtäisi ettei tässä ole mitään pelättävää. Samalla odottelimme Miraa luoksemme ja jatkoimme sitten matkaamme. Emme päässeet tallille takaisin tietä pitkin sillä auto oli edessämme joten kiersimme pellon kautta mikä ei paljoa aikaa vienyt.
Tallille takaisin päästessämme otin Santulta varusteet pois ja meimme vesiletkun luokse, että saisimme viilennettyä herran jalkoja sekä katsella sen muu kroppa liikutuksen jälkeen. Oli senverran kuuma päivä, että tämä teki vain hyvää.
Kävimme sitten vielä syöttämässä santtua pellolla ja Mira otti kameransa mukaan, että saisimme muutamia kuvia herrasta.
Santtu ei ollut poseeraus tuulella vaan halusi vain syöpötellä minkä ymmärsi, mutta välillä se oli ihan kuvattavan näköinenkin. Mira antoi kameransa sitten minun käsiini ja kuvasin heidän puuhiaan jonkin aikaa.








Ihana kuvaajamme pääsi käymään herran selässä ja ihan kuka vaan hymyilee herran selässä! On se vaan niin ihana ja hurmaava poika. Hetken siinä jutustelimme ja päätimme sitten kokeilla tandemia ja samalla katsoa mitä herra oikein siitä ajattelee. Santtu ei sanonut uudesta asiasta mitään, ehkä vaan ihmetteli sekuntin murto-osan ja jatkoi taas syömistä. Tässä oikein edustava kuva puhelimella napattuna. :D
Minulle jäi tosi kiva fiilis tästä päivästä ja toivon samantapaisia, muttei ihan samanlaisia päiviä. ISO kiitos ihanalle kuvaajallemme Miralle. Kuullemma hän haluaa kuvata meitä enemmän jatkossakin mikä on mielestäni vain ihanaa sillä saamme materiaalia ja mukavaa seuraa joka muistuttaa meitä ettei aina tarvitse olla tosikko vaan välillä saa myös hymyillä! :)


Mitä mieltä te olette tämmöisistä postauksista? Onko kuvia liian paljon/tekstiä liian vähän?

17. heinäkuuta 2014

Kuulumisia ja tapahtumia

Tässä onkin nyt tapahtunut kaikenlaista viimekertaisesta postauksesta. Olemme käyneet Santun kanssa maastossa niin selästä- kuin maastakäsin. Ollaan myös touhuttu hyvin muunkinlaista hommaa.
Yritän tiivistää kaiken tapahtuneen niin ettei tästä tulisi kauhean pitkää postausta ja kuvatkin ovat puhelimella kuvattuja, sillä minulla on ollut paljon kiirettä, sekä stressiä uuden koulun takia. Kävimme siis Santun kanssa alkukuusta maastolenkillä selästäkäsin käppäilemässä maastoja tutummaksi hieman pidemmältä ja ihan sai ihmetellä kun Santtu malttoi jopa kävellä eikä vaan tipsutella niska taivaissa. Ohitimme autoja sekä kuorma-auton eikä herra hätkähtänyt pahemmin. Heti kun näin että traktori olisi tulossa meitä vastaan päätin kääntyä suosiolla pienelle sivutielle ja odottaa traktorin ohi ettei Santulle nouse herne nenään sillä siitä olisi alkanut sota. Hienosti herra malttoi seisoa muutaman minuutin verran että traktori menisi ohi. Korvat hörössä se hieman tärisi traktorin ääntä ja olin valmis siihen, että olisin kohta ojassa mutta eipä siinä kuinkaan käynyt vaan pääsimme tallille ehjin nahoin. Kiitos Santtu!
Kyllä, tarvitsemme loimivyön.
Santtu on saanut nauttia myöskin bemer hoidosta sekä pienestä puunauksesta, minä nimittäin parturoin herran harjaa, vuohisia sekä häntää hieman tasaisemmaksi. Vaikka pakko myöntää, että villimpi tukka olisi nätimpi, mutta Santun harja on vielä hieman huonossa kunnossa ja varsinkin harjan latvoista joita on pakko välillä napsia pois että herra olisi 'edustavamman' näköinen.
Bemer hoidin jälkeen kävimme kokeilemassa miten herra reagoi hieman kovempaan pohjaan kuin pelto. Tallin vieressä on oiva paikka tätä testata joten kun kuorma-autoja ei näkynyt kävimme hieman hölkkäämässä liinan kanssa. Totesimme tällä kerralla, että Santtu on jumissa jos toisestakin paikasta kun oikea kierros ei sujunut kauhean hyvin ympyrällä. Tämä ilmeni ympyrän oikomisella, peistaamisella sekä päin kääntymisellä. Hyvin jalat sen kuitenkin kestivät ja saatamme käydä täällä juoksemassa useampaan otteeseen myöhemmin.
© Sonja Hodju
© Sonja Hodju
© Sonja Hodju
© Sonja Hodju
© Sonja Hodju
© Sonja Hodju
Muutaman hölkkäringin jälkeen päätimme kiertää tallille pienen polun, sekä pellon kautta ja syöttää herraa hetken pellon laidalla, ettei laiskan omistajan tarvitsisi niin paljoa niittää sille vihreää. Mutta tosiaan se oli hyvä, että virkistävä vaikkakin pieni lenkki. Huomasi että Santtu tykkää tämmöisistä pienistä köpöttely lenkeistä. Innostusta löytyi pienellä ja tiheällä polunpätkällä kun herra melkein rynni päälleni. Muutama toru ja herra kulki sen jälkeen mallikkaasti.
Pellolle päästyämme halusin hieman kokeilla josko Santtu ravaisi perässäni pellon laitaa pitkin ja se ei oikein innostanut tätä myrtsiä syöppöä vaikka sain sen lopulta ravaamaan hetken perässäni ja heti kun pysähdyimme herra alkoi taas syömään.
© Sonja Hodju
© Sonja Hodju
Näiden liikutusten jälkeen lähdin siis itse matkoille Suonenjoelle poikaystäväni äidin luokse viikonlopuksi viettämään mansikka karnevaaleja sekä kuopioon animeconia. Niistä en sen enempää kertoile ainakaan toistaiseksi kun ei kuviakaan ole muista kuin karnevaalien kulkueessa olevista hevosista mistä en julkaise kuvia ilman lupia.
Tiistaina kun tulimme takaisin kotiin vauhdikkaan 'loman' jälkeen lähdin vielä samana päivänä käymään Santun luona katsomassa miten herralla on mennyt ja ihmeissäni katselin taas hyvän näköistä ja pulleaa ''poniani'' joka nakotti aidan vieressä höristen minulle tervehdyksensä. Harjailin Santun ja tarkastelin kaviot sekä jalat vuolua miettien. Sittempä olikin irtojuoksutus mielessäni, mutta Santtua se ei oikein miellyttänyt. Hölmö yritti jatkuvasti vaihtaa omin päin suuntaa ja ryntäsi uhkaavasti päin minua, mutta kaikki hölmöily loppui kun pistin herraan vauhtia ja otin kontrollin sen tekemisistä. Harjoittelimme suunnan vaihtoja sekä tahdin kontrolloimista, että Santtu ymmärtäisi kumpi nyt olikaan se pomo. Lopuksi menin aidan keskelle kyykkyyn ja Santtu tuli taakseni nätisti maiskutellen. On jotenkin hienoa että Santtu osaa nyt tulla luokseni juoksutuksen lopuksi eikä vaan jää notkuilemaan jonnekkin nurkkaan takapuoli minua kohti vaan hän tepsuttelee nätisti luokseni heti kun vain tajuaa että näin on tehtävä.
Kahtokkee nyt mikä pullukka! :)
Lopuksi käytiin vielä syöpöttelemässä vihreää pellolla riimunnarun päässä. Istuskelin hetken herran vierellä pitämättä narusta kiinni ja revin herralle aitaukseen vihreää sylillisen verran kun huomasin ettei se lähtisi minnekkään sillä keskittyminen oli symisessä. En tiedä kuinka pitkään siinä katselin kun ystäväni nautti vihreästä, mutta rennon hetken lopetti yllättävä vesisade jonka takia jouduin viemään Santun takaisin tarhaan ja itse vetämään hupun päähäni.


Oliko tämmöinen kuulumispostaus hyvä? / Mitä blogissa pitäisi teidän mielestä muuttaa?
Vastaa kommentteihin!

En nyt tiedä kuinka aktiivinen blogista tulee kun lähden kouluun, mutta yritän tehdä postauksia mahdollisimman useasti ja nyt vielä loppukuun pitää tämän niin aktiivisena kuin pystyn. Asiat eivät ole vielä oikein suoristuneet Santun suhteen sillä on vaikeaa löytää halpaa tallipaikkaa ja vielä tarpeeksi läheltä kouluani että herraa pääsisin itse liikuttamaan. Pahoin pelkään että joudun Santun antamaan jonnekkin osaavalle ihmiselle ylläpitoon niin että pääsen sitä itse kuitenkin katsomaan riippuen kuinka pitkälle se joutuu. Nykyisessä paikassaan se saa olla niin pitkään kuin on tarve, mutta liikuttajaa en ole vielä sille löytänyt. Kouluun lähden ensikuun alusta ja asuntolaan voi muuttaa 10päivä jolloin varmaankin sinne lähden. Riippuen mitenkä asiat tässä etenevät käyn Santtua moikkaamassa muutaman kertaa kuukaudessa sillä bussimatkat maksavat kuitenkin senverran, että käynnit jäävät vähäisiksi. Toivonmukaan näin ei tarvitse käydä jos ihmeen kaupalla saisinkin herran lähelle minua. Itse koulun talleihin minulla ei ole varaa herraa viedä.

8. heinäkuuta 2014

Let's Draw! : Sophia Backlund & Hilton III

Pitkästä aikaa hieman piirrustus postausta mitä olette jotkut jo pyydelleet. Taaskaan ei paljoa ole näitä välivaiheita, mutta toivottavasti kuitenkin tarpeeksi teidän mieleenne. Niinkuin aina, käytin tämänkin tekemiseen ruutu tekniikkaa eli piirsin ruudukon mallikuvan päälle ja samanlaisen(isomman kokoisen) ruudukon tyhjälle pohjalle jonka perusteella sain muodot sekä värit oikeille kohdilleen.

Aloitin ensin tekemään Hiltonia sillä hän on kuvassa etualalla. Ensimmäinen 'haaste' oli etsiä sopiva aloitusväri näinkin haastavalle värille kuin musta ja tummanharmaa oli mielestäni hyvinkin sopiva sävy. Nappasin sitten mallikuvasta aina sävyjä työhön mitä nakkelin ensin sinnetänne pikkuhiljaa saaden esiin Hiltonin korvat sekä silmien paikat.
Halusin tarkistaa että saan aikaan tällä menetelmällä hyvää jälkeä jonkatakia tein korvat sekä hevosen niskan viimeistelyä vaille valmiiksi jo näinkin alkuvaiheessa. Hain myös turvalle paikan sekä hieman tuleville suitsille varjoja vasemmalle puolelle päätä.

Tässä olen saanut jo hyvin Hiltonin rakennetta sekä päätä esiin harmaasta väristä. Ruusukkeet ja suitset ovat aina vaikeimpia ja ärsyttävimpiä yksityiskohtia kaikissa töissä joten haluan saada ne aina mahd. nopeasti pois alta. Joten kun työ oli edennyt jo siihen pisteeseen että sain värit koottua Sohpiaan oli suitsien sekä ruusukkeiden aika. Näiden suitsien tekemiseen minulla meni valehtelematta 2kokonaista tuntia työstää että sain ne haluamani näköisiksi. Otsapannan jätin myöhemmälle teolle ja että saisin Hiltonia enemmän valmiiksi piilotin suitset pois näkyvistä.

Tässä pieni välivaihe kun aloitin työstämään Sophian takkia ja muita vermeitä. Seuraava vaihe onkin jo siitä kun kaikki ovat jo viimeistelyä vaille valmiita. Innostuin työtä tehdessä ja silloin ei muista/malta välivaiheita kuvata.

Hilton takapuoltaan, silmiään sekä pään viimeistelyä vaille valmis!

Tässä on ratsukko melkein valmis. Suitsien ohjien varjostukset päätin tehdä uudestaan sillä ne olivat liian 'pehmeän' näköiset. Tässä jäi ehkä harmittamaan kun Sophia jäi sumennetun näköiseksi vaikka tarkoitus oli tehdä molemmista tarkemmat. Saatan vielä jokupäivä tarkentaa Sophian kasvoja että se tulisi yhteisymmärrykseen muun piirroksen kanssa.
Mallikuvasta oli muutenkin hankalaa saada selvää minkälaiset rypyt takissa on tai minkälainen tunnetila Sophialla oli sillä mallikuva oli todella pieni omaan mieleeni, mutta sain mielestäni aika hyvin selvää.

Ja tausta tekemisessä meni IKUISUUS. Temppuilin tämän taustan kanssa melkein kaksi päivää sillä en löytänyt sopivia värejä enkä tiennyt haluaisiko Sophia alkuperäisen taustan vai saisinko soveltaa kirkkaampaa ja 'rehevämpää' taustaa. Päädyin sitten tekemään ison puu pöheikön heidän taakseen ja vielä gimpin 'hienoilla' efekteillä tuhrasin sen tuon näköiseksi. Lisäsin vielä alareunaan ns. aitaa ja kentän pohjaa jotka saattavat pistää jollekkin silmään ikävästi ja rumasti.
Olen silti tyytyväinen tähän työhön.

Jos joku ei vielä ole tietoinen Sophian blogista niin käykääpä kurkkaamassa tästä!

Työ aloitettu 31.Toutokuu 2014 & lopetettu 5.Heinäkuu 2014. Näin pitkä aikaväli innostuksen sekä inspiraation tukahduttua. Sain silti onneksi inspiraatiosta kiinni ja sain työn päätökseen.