Nyt on taas se aika kun lauletaan yli-imeliä lauluja ja herkutellaan sekä syödään itsensä niin täyteen, ettei sitä sitten voi liikkua illalla mihinkään päin.
Itse en ole koskaan ollut talvi ihmisiä, mutta kyllä se joulu ja uusi vuosi on sitä ihanaa aikaa. Paljon hyvää ruokaa eikä tarvitse miettiä mitä sitä laittaisi suuhunsa ''Kaikki vaan lautaselle!''
Puhumattakaan niistä ihanista LAHJOISTA! ''Ihania, ihania lahjoja!''
1.
Joulukortteja ei keretty tänävuonna lähetellä, enkä kyllä muutenkaan jaksanut aloittaa korttirumbaa, mutta ehkä ensivuonna olisin ahkerampi. Joulukortteihin on kiva somistella itse kaikkea kivaa ja tietty ihan sillä omalla kuvalla saa parhaat tulokset ja kivalla muokkauksella.
Ehkäpä en jaksanut sentakia lähetellä joulukortteja kun ei keretty ottaa kortti kuvauksia missään vaiheessa kun ei luntakaan näkynyt ja oli itsellänikin ainan niin kiirus paikasta toiseen, ettei se ollut mahdollista tai sitten oli kamera jossain muualla menossa.
2.
Nyt vihdoin päästiin Superin kanssa keimailemaan kameran eteen kun lunta oli satanut melkein viikon päivät ja kamerakin pääsi Leppävirran reissulle mukaan. Tämä postaus onkin 'täynnä' eilen otettuja kuvia mitkä saatiin napsittua, varmaankin 30min kuvaus sessiolla kasaan. Äitini oli kameran takana ja pakko sanoa, että KIITOS. Kivoja kuvia ja Santtukaan ei ollut kokoaikaa korvat luimussa niin saatiin kasaan tämmöinen läjä kivoja, talvisi ja jouluisia kuvia. :)
3.
Facebook sivumme puolelle ilmestyi jo eilen meidän joulutoivotuksemme video muodossa minkä voi käydä katsomassa jos olet rekisteröitynyt facebookkiin ja kannattaa tykätä myöskin meidän sivuista jos haluatte pysyä ajantasalla!
Viimekertainen ratsastus Superin kanssa ei mennyt kovinkaan hyvin. Askellajit olivat perunamuusia ja ratsastajalla oli kaikki kadoksissa.
Superi ei ole tainnut olla koskaan näin jumissa oikeaan kierrokseen tai oikeastaan molempiin suuntiin.
Alkukäynnit olivat 10min pituiset ja normaaliin tapaan heppa löntysteli mistään piittaamatta eteenpäin välillä ympärilleen katsellen.
Oli myös normaalia, että kun yritin alkaa työstämään käyntiä ja nappasin ohjat tuntumalle alkoi herra tipsutella eteenpäin ja varmasti näki taas raviradan edessään. Päätin tehdä välillä pysähdyksiä ja saada herran pysähtymään tasaisesti ja siitä hieman peruuttamaan. Santtu närkästyi nopeasti joten teimme volttejakin, mutta seuraavat 10min olivat täyttä steppailua ja kiihdyttelyä joten päätin antaa herran hieman päästellä höyryjään muutamalla lyhyellä ravi(peisti) pätkällä. Kun annoin pyynnön raviin antoi herra muutamaan otteeseen laukan mistä piti sitten taas hidastella siihen oikeaan askellajiin, mutta ravin askeleet eivät meinanneet millään löytyä kuin tietyissä kohdissa joten menimme sitten taas hetken käyntiä ja nappasimme muutamat laukat siinä toivossa, että pääsisimme työstämään hetken raviakin.
Ennen raviin siirtymistä annoin herran hieman rauhoittua laukasta, antamalla ohjaa ja tekemällä voltteja käynnissä joita teimme sitten ravissakin. Santtu ei taipunut minnekkään ja kulki volteillakin lapa edellä ja pää jäljessä huojuen vaikka kuinka yritin asettaa ja auttaa pohkeella. Loppujenlopuksi herra taipui johonkin suuntaan, muttei kuitenkaan hyvin. Ja videon lopussa on muutamat laukannosto yritykset jotka aiheuttivat närkästyneisyyttä sekä harmaita hiuksia.
Mitä sitten tuohon peitsaamiseen tulee... Se on suurin ongelmamme nyt ja en haluaisi alkaa ostelemaan mitään erikois bootseja missä on lisää painoa tai tekemään muutakaan varusteellista hiomista. Luulin, että ajan kanssa selvitään, mutta asiahan vain paheni. Videolta ei löydy puhdasta ravia etsimälläkään paitsi ehkä vain pari askelta mistä olin mutrusuuna kun sen katsoin läpi.
Minunkin istunta on aivan täysin metsästä haettu ja kädet aina alhaalla. MUR. Taidetaan tarvita nyt ihan osaavampaa apua tähän hommaan, molemmat. Tietysti tässä on sekin ettei Superi liiku aktiivisesti ja on sentakia jäykkä, jumissa ja askellajit eivät ole niin hyvät. Toivonmukaan saamme alkuvuodesta jonkun ammattilaisen auttamaan ja tähänin liikkumis ongelmaan odotellaan apujoukkoja.
~Huoh, elämä on yhtä odottelua.
Jouluisia postauksia on pyydetty muutamaan otteeseen ja pahoittelen, ettei niitä ole tullut. Minä en vain ole nyt keksinyt mitään kivaa ja blogin oma spesiaali postailu alkaa vasta alkuvuodesta minkä olisin voinut heittää jo joulukuulle, mutta en vain vielä hlunnut. Toisekseen on joulupostauksitta jääty, koska meillä ei vaan ole jouluisia kuvia ja lumikin tuli vasta niin myöhään, ettei olla edes sellaisia voitu ottaa. Asiaan pitäisi tulla kuitenkin muutos ensi viikonloppuna sillä olen matkaamassa taas Leppävirralle.
Joulua en Superin kanssa tälläkertaa nyt vietä, sillä menen poikaystäväni kanssa hänen perheensä luokse vaikka ensin oli suunnitelmissa ihan jotakin muuta. Näin pääsi kuitenkin käymään, mutta yritämme nappailla tonttukuvia viikonloppuna ja alkuviikosta kun olen Superin kanssa tekemisissä. :)
Joululahjalista on yksi yleisimmistä postaukista blogeissa. Minäkin sorruin nyt siihen joten joudutte katselemaan erilaisia kuvia ja lahjatoiveitani Santulle sekä itselleni. Ja ettei lista olisi tolkuttoman pitkä, päätin että listaan vain ne jotka ihan oikeasti ovat tärkeitä. Tuotekuvat ovat lainattu Hööks.fi & Horze.fi nettisivuilta.
Santulle
Jännesuojat Back on Track®
Yleissatula
Satulavyö Equi-Guard®
Loimivyö
Minulle
Ratsastushousut Kokopaikat Virginia CRW®
Ratsastuskäsineet
Jodhpurit
Minichapsit
Muuta pientä molemmille
Riimu Claridge House®
Back On Track Royal vuohissuojat
Ulkoloimi kaulakappaleella Kodiak Horsepower®
Putseja
Nameja
Ratsastuskypärä
Pharma Arnika(Linimentti)
Pharma Mane & Tail(yms. takunpoistaja)
Tässä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan lahja/hankinta toiveita monen euron edestä ja hinnoista enne sen enempää puhukkaan. Tässä olikin vain hevosaiheista tavaraa ihan sentakia koska tämä on hevosblogi ja en halua ärsyttää teitä muulla hömpällä, mutta yhden toiveeni voisin teille kertoa mikä liittyy niin hevosiin kuin 'normaaliin' elämääni. Suurimpia toiveita on tietystu Santun hyvinvointi ja sentakia tälläkin listalla on hinnakkaampaa ja parempaa tavaraa, mutta yksi pieni musta möhkylä on ollut korvan takana jo pitkään, nimittäin järjestelmäkamera.
On ollut todella lähellä jo sellainen ostaakkin, mutta rahat loppuvat aina kesken joten tilaisuutta ei vielä ole tullut eteen. Muutamia tarjouksiakin olen saanut eteeni missä saisi hyvän paketin pilkkahintaan mutta kun rahasta on aina pulaa on joskus jätettävä yksi haave vielä nojaamaan pölyistä kaapin seinustaa vasten ja ottaa se hevosellekkin parempi vaihtoehto kuten uusi satula tai eläinlääkärille soitto.
Viime postauksessa kerroin, että olen menossa viikoksi Leppävirralle ja samalla lupasin paljon kuva materiaalia ja pakko pyyttä pienesti anteeksi niille jota odottivat kuvapäljäystä. Tälläkertaa otimme vähän kuvia ja enemmän videota.
Meidän piti kuvata jouluisia tonttukuvia Superin kanssa, mutta lumet kerkesivät sulaa ja tausta olisi ollut ruma eikä jouluinen joten jätimme sen homman seuraavaan kertaan(jos kerkeämme ennen joulua). Otin kyllä Santusta muutaman kuvan tonttulakki päässä, mutta ilman senkummempia tavoitteita hyvästä kuvasta. Tässä paras:
Äiskä hei, tää on oikeesti noloa..
Ensimmäisinä päivinä hoidin vain tallin hevosia ja seurailin hieman Santun käytöstapoja sillä kuulin, että se on alkanut hieman sikailla. Mitään moittimista en sitten löytänyt ja se voikin johtua siitä, että se tietää ettei kanssani kannata tapella. Tai sitten Superilla oli vain hyvä päivä.
26. päivä eli keskiviikkona päätin sitten aloittaa liikutukset ja pyysin poikaystäväni mukaan kärrylenkille. Hän ei ole kuullemma ikinä ollut hevosen kyydissä näin joten kokemus se sellainenkin on vaikka hieman tahmaisesti lähtikin mukaan oli herralla hymy huulilla kärryyn istuessaan. Pahoittelen videossa esiintyvää kiroilua. Musiikkia en jaksanut tähän liittää ja saattepahan kuunnella hauskan keskustelun, minut komentamassa Superin lennokasta lähtöä sekä muuta mukavaa.
Torstaina eli seuraavana päivänä olikin sitten ratsastuksen vuoro ja aiheena oli ravi. Vaikka Santun niska olikin pilvissä, kuunteli se hyvin apuja ja oli hyvin saatavilla vaikka se taisi enemmän keskittyä ympäristöön. Myöskin huomasi, että herralla on virtaa, mutta meno oli hyvin hallinnassa. Askellajirikkeitä löytyy, mutta annettakoot ne anteeksi. Eihän Superi liiku nyt niin aktiivisesti kuin esim. kesällä, lihasta ei ole vielä kunnolla että hiljaisempi ravi pysyisi kokoajan yllä.
Videon laatu huononi kun ne latasin youtubeen, mutta jospa seuraaviin clippeihin oppisin jotenkin parantamaan laatua. Poikaystäväni oli kuvaamassa ja sen huomaa hieman heiluvasta kuvasta ja sen, että kohde(eli me) on niin kaukana. Värimaailmaa yritin hieman parantaa sillä kuva oli todella harmaata ja tummaa sään vuoksi.
Ja perjantaina oli taas kärryilyn vuoro, poikaystävä tietty messissä. Tälläkertaa teimme pidemmän lenkin missä Santtu sai päästellä enemmän ja nauttia hommasta missä se on hyvä.
Tässä kuvassa näette kärrylenkin jonka teimme. Lenkki on n.3km pitkä yhteen suuntaan ja molempiin tietty 6km. Aikaa emme ottaneet, että kauanko meillä meni, mutta poikaystäväni puhelin taltioi reittimme, pituuden ja nopeudet. Hitaimmillaan etenimme 12km/h ja nopeimmillaan 35km/h jos oikein muistan mihä hän oikein höpötteli. Aika nopeaa tahtia menimme, mutta kyllä Superista löytyy parempikin nopeus kunhan olisi parempi pohja sekä piiiiiiitkä suora jossa saisi kiihdytellä. Nyt oli painavat koppakärrytkin perässä enkä uskaltanut kauheammin sitä päästä menemään, mutta kyllä tuokin nopeus oli jo aika huimaa. :)
Videopätkän lopettamisen jälkeen saavuimme todella jyrkän mäen alapuolelle ja huomasin Santusta, että hän haluaisi juosta sen ylös, Yritin suostutella herran kävelemään mäen, muttat urhaan sillä herra repäisi ohjista ja ampaisi huomaan vauhtiin ja ravasi tiensä ylös vauhkopäänä, mutta rauhoittui hölkälle mäen yläpäässä. Tajusin, että tämä on voinut olla kasvattajan tapa, ajaa mäki ylös kovaa vauhtia aina lenkeillä jonkatakia Santtukin meni täysin vauhkoksi jos vaikka muisteli vanhoja, tai sitten sen ajatteli, ettei jaksa kävellä mäkeä ylös ja vetää painavia kärryjä perässään. Naarmuitta kuitenkin selvittiin seuraavaan, vähän pidempään ylämäkeen joka lähti samallatavalla liikkeelle, Santtu ampaisi täyteen vauhtiin, mutta sain sen pidettyä aika rauhallisella tahdilla loppupeleissä ylämäen huipulle asti ja siitä kävelimme rauhallisesti tallipihaan.
Hikinen hevonen, kurainen kuontalo ja Santtu joka ei vähääkään välitä kuvissa seisomisesta
Sittempä olikin viimeinen päivä Leppävirralla, nimittäin lauantai 29.11 jolloin päätin lähteä kokeilemaan tikulla jäätä Santun kanssa. Ilman satulaa ratsastusta siis ja sentakia 'tikulla jäätä' koska herralla ei olla ratsastettu täysin ilman satulaa vähään aikaan ja ratsastus alueemme vieressä hyrräsi kaksi traktoria joita Santtu pelkää kuollakseen. Mutta turhaan pelkäsin. En tippunut, Santtu ei pelännyt ja kaikki meni hyvin! Päävehkeinä meillä oli hackamore vaikka ensin meinasin lähteä pelkillä narupäitsillä liikenteeseen, mutta kun herra ampaisi ladosta muutamalla isolla hypähdyksellä ihmetellen tilannetta ja en saanut sitä ensin pysähtymään, päätin hypätä alas ja laittaa hackamoren ihan näin turvallisuuden vuoksi ja sittenhän homma toimi vaikka tietysti herra ihmetteli että mitä siellä selässä tapahtuu. Video onkin sitten tuossa alempana ja siitä näkee hyvinkin paljon askellajirikkoja jotka johtuvat siitä kun roikuin ohjassa tasapainottomuuden vuoksi vaikka meillä olikin kaulanaru ja tietty Santtua ihmetytti selässä pompottava apina. :D
Viikko oli nopeasti ohitse ja se harmittaa sillä loppupeleissä Santtu kulki todella nätisti niin selästä kuin kärryiltä ja tästä olisi ollut hyvä jatkaa treenejä, mutta koulu kutsuu taas. Yritän päästä herran luokse ennen joulua ja toivon isoja lumikinoksia, että saamme niitä joulukuvia kasaan!
*Hörrhör* Toivotan sinulle erikoisen hyvää joulukuun alkua!
Ps. Blogiin ei tule joulukalenteria postaus ideoiden ollessa nollassa. Katsotaan uudestaan sitten ensivuonna, jooko? :)
Mökkimme ihana enoni rakentama kota minne suunnittelen seinämaalauksia!
Nyt on tapahtunut jos toisenkinlaista juttua ja asioita on selvitelty. Facebookissa ilmoitin että olin käynyt mökillä ja asia selviäisi myöhemmin. Nyt onkin sitten sen selvittämisen aika joten eiköhän mennä asiaan. Aiemmin jossain postauksessa(en itsekkään enää muista) kerroin, että on tapahtumassa isoja muutoksia liittyen itseeni sekä Santtuun. Isommat muutokset liittyvät nyt Superiin ja ensiviikolla herra kokeekin tämän muutoksen.
Tässähän on nyt kyseessä tallipaikan vaihto. Ei kuitenkaan minnekkään uudelle vaan tutulle ja turvalliselle tallille, sillä Superi lähtee viettämään talvea kasvattajansa tykö. Tämä päätös tehtiin nyt mökillä ollessani kun kävin hörppimässä kahvit Heikin luona joka on siis Santu kasvattaja ja oikein mukava ravimies. Hän oli huomannut tallin etsimis ilmoitukseni torilla ja oli käynyt äitini puheilla joka sitten ilmoitti minulle, että tämmöinen vaihtoehto olisi tarjolla. Ja miksi sitten vien Superin niin kauas on tälläkertaa sellainen, että meillä on rahahuolia ja vaikka nykyinenkin tallivuokra on halpa ja hyvä omalle kukkarolleni niin on ilmainen paikka tietty parempi. Minun ei tarvitse siis maksaa tallipaikasta mitään, mutta tietty ostan Superille rehut yms. tarvittavat.
Eräs hieman huono puoli tässä tallssa on taas se ettei ole kenttää, mutta mitäpä sitä ravitallilta odottaisi. Hyvin olemme nytkin pärjänneet Superin kanssa ilman kenttää ja varmasti saamme aidattua kentän kokoisen pläntin talveksi jostain kohti peltoa jos sellaiselle on tarve.
Hummeri laiduntamassa omassa pihatossaan minne Santtukin ehkä sitten pääsee
Pahinta tässä kuitenkin on se, että en pääse herraa näkemään niin paljon kuin nyt. Nykyinenkin tilanne on sellainen mistä en tykkää, mutta tässäkin on hyvät puolensa sillä herra saa liikuntaa enemmän kuin nyt. Santtu pääsee vetämään kärryjä taas perässään ja jospa Leppävirran puolelta löytyisi muutama vuokraajakin niin sepä olisi vielä parempi. Käyn itse paikanpäällä tietty niin monesti kuin pystyn, mutta kotonakin täytyy käydä katsomassa kissoja ja poikaystävää tietty.
Toinen, itselleni oma muutos on myöskin muutto rumba. Olemme poikaystäväni kanssa muuttamassa myöskin muualle täältä Outokummusta heti kun vaan on rahaa takuuvuokraan sun muuhun.
Toinen iso MUTTA on koulunkäyntini. Kouluvuosi alkoi huonosti ja olen ollut monta tuntia/viikkoa poissa opinnoista joista saan syyttää vain itseäni ja jaksamistani. Näihinkin on joillekkin poissaoloille hyvät syyt kuten sairastaminen ja muut isommat asiat. Meinasin jo ottaa koulusta lopputilin sillä tuntuu ettei se vaan onnistu nyt. Kävin äitini kanssa koulussa puhumassa muutamalle opettajalle ja päätimme, että kokeilen vielä pystynkö jatkamaan koulua, sillä koulutus olisi nyt minun hyvä vihdoin ja viimein saada. Puhuttelussa tuli esille sekin, että mitenkä vaikea minun olisi saada toista koulutusta enää tämän jälkeen jos nyt lopettaisin. Kukaan ei minua varmana enää ottaisikaan sillä olisin lopettanut kaksi koulua jo kesken ja se ei näyttäisi hyvältä papereissa. Olin kokoajan räjähtämispisteessä sinä päivänä sillä itse vihaan kaikkea tuommoista vääntämäistä ja ohjaamista vaikka sitäpä minä tarvitsisin nähtävästi enemmän kuin ajattelinkaan. Mutta nyt on SYYSLOMA joten jospa otettaisiin viikko ihan rauhassa ja rennosti, ja senjälkeen katsotaan taas uudestaan sitä koulua
Tämä herra juoksee kyllä vastaan jos joku tuntematon tulee pihaan
Tämä rento syysloma ei alkanutkaan ihan niinkuin piti, sillä Superilla on imusuonen tulehdus eli ''imppari'' takajalassaan. Ihmettelimme Sonjan kanssa tätä ihmeellistä takajalkaa joka oli turvonnut sekä kova, mutta mitään haavaa ei löytynyt mistä imppari olisi voinut saada alkunsa. Kylmäsimme jalkaa letkulla ja pesimme molemmat takaset hyvin ja tutkimme ne mahdollisimman hyvin, mutta mitään haavaa ei vaan löytynyt. Kylmääminen laski turvotusta ja käytin Santtua vielä pienellä kävelyllä hiekkamontuilla. Mira oli tallilla ja hän pääsikin herran selkään ratsuvyön turvin matkustamaan. Kuullemma impparia hoidettaessa on hyvä tehdä töitä kovalla alustalla, mutta Santulla on takakvioissa pientä ongelmaa jo muutenkin, että siinä mielessä ei olisi hyvä olla kovalla alustalla. Takakaviot eivät siis kasva oikeaan suuntaan ja oikeastaan eivät kasva ollenkaan.
Santun takakaviot ovat niin lyhyet ettei niihin välttämättä saa laitettua kenkiä, mutta kengät olisivat hyvät ettei kavioon tule enempää ongelmia. Herran kavio kun ei kasva niinkuin sen pitäisi. Säde ja päkiäinen on jatkuvasti maata vasten mikä aiheuttaa kipua ja pientä ontumista varsinkin kovalla alustalla.
Hummeri kuuntelee minkälainen auto siellä tiellä nyt päristelee
Erikoiskengitys on ollut mielessä, mutta kengittäjää ei tietysti silloin saa paikalle kun olisi tosi kyseessä. Imppari saattaa hyvinkin johtua tästäkin ongelmasta kun kavio ei kasva oikein ja päkiäinen on maata vasten. Takajalka on selvästi tulehtunut ja yritämme sitä nyt ainakin maanantaihin asti hoitaa kotikonstein betadinellä ja kylmäämisellä. Jos turvotus ei laske ja jalka näyttää samalta kuin nyt on syytä soittaa eläinlääkärille ja kysyä apuja. Olisi hyvä saada jalka kuntoon ennen herran muuttoa, sillä ei ole mukavaa liikuttaa ''kipeää'' hevosta trailerissa paikasta toiseen.
Tämänhetkinen rakenne. Pahoittelen puhki palanutt maata ja kavioita. Santtukaan ei ollut kuvauksellinen
Mökillä käydessäni kävimme Kuopion matkuksessa tiirailemassa Hööksin liiketilaa ja ihania tuotteita. Harmillisesti ei ollut tilipäivä joten en voinut sieltä mitään kivaa ostella vaikka silmään pisti monet huovat, suojat, loimet ja ratsastustamineet. Ostin kuitenkin vähissä varoissani Santulle herkkuja sillä olihan sieltä nyt pakko ostaa jotakin kun kerrankin pääsin siellä käymään. Vielä en ole kerennyt kokeilla, että tykkääkö Santtu niistä, mutta niistähän voisi tehdä vaikkapa mielipide videon jota Santtu itse tähdittää. :)
Mitä olette mieltä tulevista muutoksista? / Onko teillä jo alkanut syysloma?
Tässä onkin nyt tapahtunut kaikenlaista viimekertaisesta postauksesta. Olemme käyneet Santun kanssa maastossa niin selästä- kuin maastakäsin. Ollaan myös touhuttu hyvin muunkinlaista hommaa.
Yritän tiivistää kaiken tapahtuneen niin ettei tästä tulisi kauhean pitkää postausta ja kuvatkin ovat puhelimella kuvattuja, sillä minulla on ollut paljon kiirettä, sekä stressiä uuden koulun takia. Kävimme siis Santun kanssa alkukuusta maastolenkillä selästäkäsin käppäilemässä maastoja tutummaksi hieman pidemmältä ja ihan sai ihmetellä kun Santtu malttoi jopa kävellä eikä vaan tipsutella niska taivaissa. Ohitimme autoja sekä kuorma-auton eikä herra hätkähtänyt pahemmin. Heti kun näin että traktori olisi tulossa meitä vastaan päätin kääntyä suosiolla pienelle sivutielle ja odottaa traktorin ohi ettei Santulle nouse herne nenään sillä siitä olisi alkanut sota. Hienosti herra malttoi seisoa muutaman minuutin verran että traktori menisi ohi. Korvat hörössä se hieman tärisi traktorin ääntä ja olin valmis siihen, että olisin kohta ojassa mutta eipä siinä kuinkaan käynyt vaan pääsimme tallille ehjin nahoin. Kiitos Santtu!
Kyllä, tarvitsemme loimivyön.
Santtu on saanut nauttia myöskin bemer hoidosta sekä pienestä puunauksesta, minä nimittäin parturoin herran harjaa, vuohisia sekä häntää hieman tasaisemmaksi. Vaikka pakko myöntää, että villimpi tukka olisi nätimpi, mutta Santun harja on vielä hieman huonossa kunnossa ja varsinkin harjan latvoista joita on pakko välillä napsia pois että herra olisi 'edustavamman' näköinen.
Bemer hoidin jälkeen kävimme kokeilemassa miten herra reagoi hieman kovempaan pohjaan kuin pelto. Tallin vieressä on oiva paikka tätä testata joten kun kuorma-autoja ei näkynyt kävimme hieman hölkkäämässä liinan kanssa. Totesimme tällä kerralla, että Santtu on jumissa jos toisestakin paikasta kun oikea kierros ei sujunut kauhean hyvin ympyrällä. Tämä ilmeni ympyrän oikomisella, peistaamisella sekä päin kääntymisellä. Hyvin jalat sen kuitenkin kestivät ja saatamme käydä täällä juoksemassa useampaan otteeseen myöhemmin.
Muutaman hölkkäringin jälkeen päätimme kiertää tallille pienen polun,
sekä pellon kautta ja syöttää herraa hetken pellon laidalla, ettei
laiskan omistajan tarvitsisi niin paljoa niittää sille vihreää. Mutta
tosiaan se oli hyvä, että virkistävä vaikkakin pieni lenkki. Huomasi
että Santtu tykkää tämmöisistä pienistä köpöttely lenkeistä. Innostusta
löytyi pienellä ja tiheällä polunpätkällä kun herra melkein rynni
päälleni. Muutama toru ja herra kulki sen jälkeen mallikkaasti.
Pellolle päästyämme halusin hieman kokeilla josko Santtu ravaisi perässäni pellon laitaa pitkin ja se ei oikein innostanut tätä myrtsiä syöppöä vaikka sain sen lopulta ravaamaan hetken perässäni ja heti kun pysähdyimme herra alkoi taas syömään.
Näiden liikutusten jälkeen lähdin siis itse matkoille Suonenjoelle poikaystäväni äidin luokse viikonlopuksi viettämään mansikka karnevaaleja sekä kuopioon animeconia. Niistä en sen enempää kertoile ainakaan toistaiseksi kun ei kuviakaan ole muista kuin karnevaalien kulkueessa olevista hevosista mistä en julkaise kuvia ilman lupia.
Tiistaina kun tulimme takaisin kotiin vauhdikkaan 'loman' jälkeen lähdin vielä samana päivänä käymään Santun luona katsomassa miten herralla on mennyt ja ihmeissäni katselin taas hyvän näköistä ja pulleaa ''poniani'' joka nakotti aidan vieressä höristen minulle tervehdyksensä. Harjailin Santun ja tarkastelin kaviot sekä jalat vuolua miettien. Sittempä olikin irtojuoksutus mielessäni, mutta Santtua se ei oikein miellyttänyt. Hölmö yritti jatkuvasti vaihtaa omin päin suuntaa ja ryntäsi uhkaavasti päin minua, mutta kaikki hölmöily loppui kun pistin herraan vauhtia ja otin kontrollin sen tekemisistä. Harjoittelimme suunnan vaihtoja sekä tahdin kontrolloimista, että Santtu ymmärtäisi kumpi nyt olikaan se pomo. Lopuksi menin aidan keskelle kyykkyyn ja Santtu tuli taakseni nätisti maiskutellen. On jotenkin hienoa että Santtu osaa nyt tulla luokseni juoksutuksen lopuksi eikä vaan jää notkuilemaan jonnekkin nurkkaan takapuoli minua kohti vaan hän tepsuttelee nätisti luokseni heti kun vain tajuaa että näin on tehtävä.
Kahtokkee nyt mikä pullukka! :)
Lopuksi käytiin vielä syöpöttelemässä vihreää pellolla riimunnarun päässä. Istuskelin hetken herran vierellä pitämättä narusta kiinni ja revin herralle aitaukseen vihreää sylillisen verran kun huomasin ettei se lähtisi minnekkään sillä keskittyminen oli symisessä. En tiedä kuinka pitkään siinä katselin kun ystäväni nautti vihreästä, mutta rennon hetken lopetti yllättävä vesisade jonka takia jouduin viemään Santun takaisin tarhaan ja itse vetämään hupun päähäni.
Oliko tämmöinen kuulumispostaus hyvä? / Mitä blogissa pitäisi teidän mielestä muuttaa? Vastaa kommentteihin!
En nyt tiedä kuinka aktiivinen blogista tulee kun lähden kouluun, mutta yritän tehdä postauksia mahdollisimman useasti ja nyt vielä loppukuun pitää tämän niin aktiivisena kuin pystyn. Asiat eivät ole vielä oikein suoristuneet Santun suhteen sillä on vaikeaa löytää halpaa tallipaikkaa ja vielä tarpeeksi läheltä kouluani että herraa pääsisin itse liikuttamaan. Pahoin pelkään että joudun Santun antamaan jonnekkin osaavalle ihmiselle ylläpitoon niin että pääsen sitä itse kuitenkin katsomaan riippuen kuinka pitkälle se joutuu. Nykyisessä paikassaan se saa olla niin pitkään kuin on tarve, mutta liikuttajaa en ole vielä sille löytänyt. Kouluun lähden ensikuun alusta ja asuntolaan voi muuttaa 10päivä jolloin varmaankin sinne lähden. Riippuen mitenkä asiat tässä etenevät käyn Santtua moikkaamassa muutaman kertaa kuukaudessa sillä bussimatkat maksavat kuitenkin senverran, että käynnit jäävät vähäisiksi. Toivonmukaan näin ei tarvitse käydä jos ihmeen kaupalla saisinkin herran lähelle minua. Itse koulun talleihin minulla ei ole varaa herraa viedä.
Minua niin harmittaa että kaikilla on niin ihania kuvia omasta vapustaan joko ihmisten taikka eläinten kera ja minulla ei ole muuta kuin pelkkää tekstiä teille tälläkertaa. Kuvia olisi tullut jos tuo yksi nimeltä mainitsematon sohvaperuna olisi jaksanut tulla tallille mukaan taikka lähteä ulos kanssani.
No kaikkea ei voi saada. Tähän päivään tuo lause sopiikin täydellisesti nimittäin Santun kanssa meni sukset ristiin töitä tehdessä. Suurimmaksi osaksi talleilu meni hienosti sekä rattoisasti ystävän kanssa rupatellen niitä ja näitä.
Santtu sai taas bemer hoitoa ja ystävänikin hevonen sai nauttia tästä hienosta laitteesta oman aikansa. Hoidon jälkeen lähdimme kentälle ja laitoin Santulle taas kolmipalan sekä chambon piuhat. Kuolain sentakia kun herralla oli niin pitkä vapaa ja energiaa löytyi. Chambonit olivat taas hieman muistuttamassa Santtua että pää ei tarvitse olla pilvissä epämukavasti vaan alhaalla ja rentona. Kaikki alkoi todella mallikkaasti alkukäyntien kanssa jossa Santtu oli todella rento, piti päätänsä alhaalla ja pärkytteli jo silloin kun käänsimme suuntaa muutaman kierroksen jälkeen. Kun vaihdoimme taas suuntaa ja nappasin ohjia rennosti tuntumalle Santtukin hieman jo heräsi muttei sen enempää pöhköillyt kun lisäsi tahtia ja hitusen nosti päätänsä.
Teimme muutaman pysähdyksen ja sitten päätin nostaa raville, normaaliin tapaan otin ohjia hieman enemmän käteen ja valmistelin siirtymistä pohkeilla sekä asettaen hieman sisäpuolelle sillä lähdimme kulmasta pitkälle sivulle. Emme koskaan päässyt raville sillä kun annoin kunnon komennon siirtyä raviin Santtu herra nostaa oikeaa takajalkaansa taivaisiin ja näin se sivuvilmällä kun tunsin horjahtavani eteenpäin. Näin Santun niskan nousevan ja tartuin ohjiin kiinni ja pysäytin hevosen. Purskahdin nauruun ja ihmettelin tilannetta. Ystäväni nauroi ja kertoi juuri ja juuri nähneensä tapahtuman ja se oli huvittava.
Santtu ei sitten tykännyt nostaa raville. Ei ollenkaan! Hetken siinä nauraa hekottaen palauttelin itseni nykyhetkeen ja lähdimme sitten taas kävelemään. Seuraavan kerran kun pyysin herraa nostamaan ravia se nosti laukan ja tietty hiljensin tahtia haluamaani. Ravaamisesta ei kuitenkaan tullut mitään sillä Santtu peitsasi kokoajan niska ylhäällä eikä suostunut kuin kävelemään tai laukkaamaan.
Päätin sitten antaa herran laukata enimmät höyryt pois ja pyysin laukalle, mutta Santtu antoi minulle kunnon pukin ja pysäytin hevosen taas ja peruutin. En halua että Santtu oppii huonoille tavoille sillä sillä ei pääse mihinkään. Seuraava nosto menikin mallikkaammin ja annoin laukan pyöriä kunnolla vaikka takaljalat hieman sekosivatkin herralla mutta se korjaantui kuitenkin antamalla hieman enemmän vapaampaa ohjaa. Vaihdoimme suuntaakin ja molemmat suunnat menivät aika hyvin.
Kävelimme sitten vähän aikaa ja halusin sitten vielä lopuksi ravata pääty ympyrällä rennosti. Tämäkään ei mennyt kuin suunnittelin tai toivoin. Ystäväni oli hevosensa kanssa toisella puolella kenttää ja tietty Santtu halusi kaverin luokse. Noh, näin siinä sitten kävi;
Olimme lyhyellä sivulla ja lähdin pyytämään Santtua pääty ympyrälle kulmasta ja yritin nostaa tahdin raville jonka Santtu teki hienosti mutta kun pääsimme kaartamaan ympyrälle herra teki äkki käännöksen kaverin luokse ja minäpä sitten tipuin selästä vaikka kuinka yritin pysyä kyydissä. Tämä tippuminen oli samantapainen kuin postauksessa Lensin kuin leppäkeihäs! eli lensin suoraan takapuolelleni ja Santtu jäi odottamaan viereeni.
Nousin siltä seisomalta takaisin selkään ja yritimme uudestaan. Sama homma mutta tälläkertaa en tippunutkaan. Tippumisen jälkeen se sama kohta oli aina samanlainen piina eli herra puskee kentän toiselle puolelle mitä ikinä teen tai en tee. Kokeilin jopa käynnissä kävellä sen kohdan monesti ja aina sama laulu. Päätin sitten aina pysäyttää ja peruuttaa. Peruutus alkoi ottamaan Santulle päähän ja se veti itsensä lukkoon eli vaikka vedin ohjista taikka annoi löysät ohjat ja annoin pohkeita, maiskutin tai tein mitä se ei liikkunut kuin vasta sitten kun aloin kääntämään sitä. Huoh.
Sitten tämä sama taistelu jatkui monen kierroksen jälkeenkin ja minua alkoi raivostuttamaan. Ihan missä vain tai missä tilanteessa vain herra nostaa päänsä ja yrittää karata alta josta seurasi aina pysähdys ja peruutus. sittempä se teki vihoviimeisen temppunsa lukittautumalla kentän nurkkaan ja ei liikkunut ei mihinkään. Yritin kääntää ja annoin pohjetta niin ei mitään. Santun pää oli varpaissani kiinni ja hyvä ettei taittunut ympäri kun yritin saada sen liikkumaan. Karjuin ja huusin mutta ei yhtään mitään. Ihankuin olisin ollut patsaan selässä. Käänsin sitten toiseen suuntaan mistä se lähti kuin lähtikin liikkeelle ja pyysin herraa peruuttamaan vielä viimeisen kerran ja se totteli mutta ERITTÄIN tahmeasti.
Pääsimme siitä vielä liikkeellekkin. JES! Kävelimme ryhdikästä käyntiä kentän ympäri molempiin suuntiin ja kävimme pääty ympyröillä ja teimme pysähdyksiä kunnes Santtu oli rento eikä enää temppuillut. Päätin sitten lopettaa siihen ja niin me teimmekin.
Kun nousin Santun selästä alas se näytti niin ja niin tyytyväiseltä itseensä että minua oikein nauratti. Hah! Mokomakin Tonttu. Meinasi nukahtaa siihen paikkaan kun availin suitsien remmejä sekä löysäsin satulavyötä. Kyllä ripeästi virkosi kun lähdimme talliin ja herra sai taas syöpötellä.
Nyt olen tässä kotona vaan istunut ja rapsutellut kissoja, katsonut telkkua sekä youtubesta tylsiä videoita. Vaikka olenkin bilehile niin emme tunne täältä oikein ketään kenen kanssa jonnekkin mennä ehkä vappua juhlistamaan vaikka tanssi hinku olisikin kova. Ehkäpä ensi vuonna parempi tuuri!
Minullapa oli sellainen vappu, toivottavasti teillä muilla on mennnyt paremmin. :)
.jpg)
.jpg)
