 |
| 1. |
Moi, tajuuttexte et mulla oli jalka kipeenä ja äiskä otti siitä hirveen stressin. Se varmaan luuli et mää kuolisin tai et se joutuis kuntouttaa mua monta kuukautta, tai niin se ainakin sano. Munmielest se aina stressaa ihan liikaa jo mun selkään noustessa ja mullekki tulee outo olo, et pitäs niinko räjähtää siihen paikkaan.
Ne käytti mua juoksulenkil jonkiaikaa sit ja mulla sattu jalkaan siel ja sit jouduin sitä vähän linkuttaa kun siihen koski, mut seuraavana valosan aikana olinkin jo parempi vaikka vähän siihen jalkaan viel sattu ja kolotti.
Pari valosaa ja pimeetä sit siinä meni kun jalkaan ei koskenu yhtää ja sit äiskä hyppäs mun kyytiin. Hetken se siel kesti ja sit se tuli alas. Saattokohan se johtua siitä et mie yritin lähtee juoksee ilman lupaa. Oli outoo olla taas ilman kylmää keppiä suussa kun se laitto mun päähän noi oudot vekottimet ja mun selkään se ei lykännytkään sitä mun arkkivihollista mistä olin tyytyväinen kyllä.
 |
| 2. |
Seuraavana päivänä se sit lykkäs mut isoon aitaan ja olin intopinkeenä ja olisin halunnut lähtee heti juoksemaan mutta pitihän noi päävehkeet saada pois enneko se mut päästi. Köpöttelin hetken ja tutkin toisten kavereiden hajuja kunnes äiskä toi pitkän kepin ja heilutteli sitä ja pyys kuullemma näyttämään et mun koipi ois kunossa.
Tottakai se oli kunnossa kun ei siihen sattunutkaan paitsi sillon kun äiskä vähän venytteli sitä ennen kun se päästi mut juoksee ja heitti vielä ton punasen lakanan mun päälle.
 |
| 3. |
 |
| 4. |
 |
| 5. |
 |
| 6. Ähähä vaihdoimpa suuntaa! |
Ai et mie tykkäsin juosta. Se oli vapauttavaa kyl vaikka äiskä vähän komenteli ja pyysi suunnanvaihdoksia siellä sun täällä. Välillä en kuunnellu sitä ja käännyin ihan itse, senjälkeen sain kyl hieman kuulla kepin viuhahtelua mut ei se mua sillä lyöny. Ei se mua saanu kiinni! Ei äiskä mua kyllä ikinä kepillä hotki ja oon siitä sille kiitollinen. Joskus se kyllä vähän muistuttaa et pitää liikkua vaikkei huvittas ku vaa seistä eikä liikkua mihinkään.
 |
| 7. |
 |
| 8. |
 |
| 9. |
Välillä kun äiskä kehu mua hirveesti nii mulle tuli hyvä mieli ja näytin sen sille sit juoksemalla lujempaa, mut se ei tainnu ymmärtää mun logiikkaa koska se sit alko hyssytellä et muka pitäs mennä hiljempaa. Hassu kun se ei ymmärrä mua välillä vaikka yritän parhaani mukaan kertoo mikä mulla on.. Se ei varmaan vaan osaa puhua.
 |
| 10. |
 |
| 11. |
 |
| 12. |
 |
| 13. |
 |
| 14. Mitennii ei oo voimaa mun byllyssä? |
 |
| 15. |
Mua alko pikkuhiljaa sit jo väsyttää ja kysyin äsikältä et osiko jo aika lopettaa ja menin sen luokse, mut se sit ajo mua vähän pois et viel pitäs jatkaa. Hetken mä sit jouduin viel juosta ja sit se meni viemään sen pitkän kepin pois ja odottelin kauempana hetken hieman juosten et onko se tosissaan et lopetettais jo.
Se käveli mun luokse ja yritti sanoo mulle jotain ja se kyl rauhotti mun mieltä kun se ei ollu yhtään hätänen tai vihasen kuulonen vaan rauhallinen. Jotakin se musta kehu taas hirveesti ja lähti käveleen lähemmäs aidan porttia ja mun teki mieli mennä äiskän perässä joten seurasin sitä sinne minne se menikin. Sain taas kauheesti kehuja ja tykkäsin siitä niin että mun kielikin lipsu vähäsen ja sit se jätti mut viel hetkeks omine nokkineni aitaan nuuhkaileen ja steppailee.
 |
| 16. Unelmani ois, et oisin arabialainen täysiverinen |
 |
| 17. Äiskä, riittäiskö tää hölkkääminen jo? |
 |
| 18. |
Toivonmukaan mun päivät ei olis enää kauaa pelkkää seisontaa taikka tällästä yksin juoksemista koska haluun lähtee taas tonne tielle ja mennä kovaa. Se on kivaa kun äiskän kanssa saadaan kaahottaa vaikka välillä se murisee mulle kun meen muka liian kovaa.
En sit tiiä ymmärskö se, että olisin jo valmis töihin. On vaan tylsää olla ja möllöttää.
