30. heinäkuuta 2015

Älkää ottako vakavasti



Not interested
TIEDOTE: Tarvitsemme bannerin tekijää. Jos sinulla on taitoa, tietämystä taikka mielenkiintoa niin ilmoitathan itsestäsi? Kuvia mitä ei vielä ole blogiin julkaistu saatte s-postin taikka imgur-linkin kautta.

28. heinäkuuta 2015

En osaa ratsastaa


Jätkät ovat olleet liikunnalla ja laitumella aika hyvässä rytmissä, tai ainakin omasta mielestäni ja mitenkä itse nyt kukin kestää liikkua.
Superin mysteeri jalat vaivaavat taas, mutta ei pahasti. Harvemmalla liikunnalla ne on pysyneet kunnossa vaikka reeni olisikin kovempi maastolenkki tai työskentelyä kentällä. Santun liikunta on koostunut kahdesta maastolenkistä ja yhdestä kenttäpäivästä viikon aikana. Vaikka energiaa löytyy on herra pysynyt hyvin kuulolla ja viimeksi kentällä pyöriessä sain jopa pohkeen läpi.
Turon kanssa olemme tutustuneet toisiimme ja alan pikkuhiljaa ymmärtämään sen konnankoukkuja ja luonnetta. Suomiputte on liikkunut melkein jokapäivä enemmän tai vähemmän.
Oikea käteni on vielä aika kipeä Santun tempauksesta jossa se venähti. Käsi oli muutaman päivän kunnossa, mutta jälkikipu on saapunut joten olen ollut tuntumallakin hellempi oikean käteni takia joten en ole saanut Turoakaan tupsuttamasta kiinni pohkeen ja ohjan väliin. Käsikipu ei ole ainoa syy siihen että hevonen allani ei kulje kunnolla sillä olen huomannut etten osaa enää ratsastaa, en muista miten hevosta ratsastetaan kunnolla ja työstetään jokaista askelta. 

Kuumia kesämiehiä, eikö?
 Olen videoinut ratsastusta ahkerasti ja huomaan aina videolta korjattavia seikkoja kuten aukinaisen nyrkin, pohkeen olemattomuuden ja käsieni toimimattomuuden, katse hevosen niskassa yms. Eli ratsastukseni on täysin nolla pisteessä ja minua hävettää julkaista näitä videoita täällä blogin puolella, mutta ehkäpä julkaisen teille myöhemmin satulatta ratsastuksen Turon kanssa vaikka sekin on hyvin kamalaa katsottavaa.
Yritän opetella taas ratsastamaan kun vain kaahottamaan Superin kanssa ja ehkä sitten kehtaan näyttää teille edes jotakin materiaalia. Jospa saan jonkun henkilön valvomaan ja muistuttamaan siitä pohkeesta sekä kädestä jotta hevonen alkaisi toimimaan. Paremmin on jo mennyt ensimmäisestä ratsastuksesta katsottuna mutta voisi mennä vielä paremminkin!


23. heinäkuuta 2015

Nimikriisi

Niinkuin joskus aiemminkin pohdin blogini nimeä ja sen vaihtamista. Jotenkin uutta, sopivaa nimeä ei vain tullut mieleen ja pidin siitä joskus kyselynkin sivupalkissa. Jotakin mereen liittyviä nimiä siinä oli koska Santun virallinen nimi on Sea Runner eli raa'asti suomennettuna ''meri juoksija'' ja halusin silloin senmukaisen nimen.

Varjossa Kasvanu-nimi on tuonut blogiini hyvinkinpaljon lifestyle blogeja etsineitä ihmisiä ja nimi ei kuulosta hevosaiheiselta, pakko myöntää. Tämä on alkanut tympimään hyvinkin paljon itseäni joten ajattelin kysyä teiltä mielipiteitä asiasta, että vaihdanko blogini nimen vai pidänkö sen samana?

Tässä muutama nimiehdokas joita äkkiseltään mietin, mutta olisiko näissä sitten potentiaalia?
-Paperthin
-Distant
-Viimeiseen hengenvetoon
-Kaksi astetta sydämeen
-Stargazer
-Tajuttomuuksia
-Mahdottomat Sankarit
Jotakin nimen täytyisi tarkoittaa, ei olla liian pitkä taikka tympeä. En myöskään haluaisi uuden nimen olevan ''Jessie & hepat'' tyylinen mitä näkee niin paljon. Ei niissä mitään vikaa ole mutta oman blogini nimen haluaisin olla erilainen.

22. heinäkuuta 2015

Ei yksin, vaan yhdessä! [Kuvapommitus]


1.

Turo & Santtu pääsivät tutustumaan ihan kantapään kautta kun ne laskettiin samalle laitumelle. Käsky kävi että talli-isäntä haluaisi niittää pitkät ruohot laitumilta mitä hevoset eivät enää syö ja aitaukset täytyisi siksi aikaa purkaa. Mikäs siinä, purin ensimmäisen aitauksen ja tein sillä langalla toisen tallin viereen mistä heinä oli jo niitetty aiemmin. Tosin vain ylälangan verran ja alalankaa laitoin vain yhdelle suoralle.
Meni hetki hevosten tajuta olevansa samassa aidassa kun laskimme ne yhdessä irti. Juoksivat hetken ympäriinsä ja sitten vasta ymmärsivät, että toinen on ihan siinä likellä ja sitä voi vähän tutkiakkin.
Muutama ilmapotku ja vähän vinkumista mitä oli odotettavissa, mutta niitäkin odottelimme tovin. Ei herrasmiehet käyneet toisiinsa käsiksi, Turo vaan käppäili Santun takapuolessa kiinni ja hönttäsi ravia itsekeen ympäri aitaa.
Pikkuhiljaa välit kävivät kiivaammiksi muttei milloinkaan agressiivisuuden puolelle. Kunhan juttelivat omalla kielellään ja etsivät pomon identiteettiä.

                                            2.                                                                                                              3.
           4.                                                                                                                                         5.

Turo oli karsinoiden siivous ajassa ehtinyt itse komistaa itseään vetämällä päitsensä vinoon. Mysteeri onkin se, että miten tämä tapahtui? Herra saikin olla loppupäivän ilman päitsiään jotteivat ne putoa laitumelle ja sitten pitäisi kissojen sekä koirien kanssa käydä ne metsästämässä!
Oikealla puolella näemme hyvinkin paljon shetlanninponia muistuttavan ilmeen?

                                                6.                                                                                                                                         7.
8.
               9.                                                                           10.                                                                      11.
12.
13.
                                                14.                                                                                                                                         15.
16.







































17.

Yllä näkyvä 'taistelu' eli juttutuokio taisi olla peräti yksi ''pahimmista'' eli ei ollut mitään hätää taikka epäilyksen hikeä niskassa kun jätin herrat rauhassa laiduntamaan ja tutustumaan kun lähdin itse kotiin syömään aamulla syömättömäksi jääneen aamupalan sekä päivällisen.

                                                                        18.                                                                                                                       19.
20.
21.

Löytyikö suosikkikuva?

20. heinäkuuta 2015

Taisin löytää kultaa



Pullerot ovat olleet Turon saapumisen jälkeen täysin rauhassa ja tutustuneet toisiinsa karsinanseinän sekä aitalankojen takaa.
Tallissa sattuu ja tapahtuu kun en ole paikalla, Turo on vedellyt laitumella pukkilaukkaa innoissaan ja yrittänyt tulla jopa karsinastaan käytävälle yön aikana. Jospa saisimme nuo karsinoiden ovet pian kuntoon!
On myös sattunut tapaturmia, eräs kaunis aamu Santun vuokraaja kävi hakemassa minut aamulla tallille ja päätimme, että hän voisi ratsastaa herrasen, mutta mikään ei mennyt niinkuin suunniteltiin. Selkäännousu onnistui hyvin mutta eteenpäin pyydettäessä Superi peruutti. Menin ohjiin kiinni ja maiskuttelin, jotta saataisiin lahna liikkeelle, mutta sitten se lähti jopa liiankin hurjasti eteen. Ensin se nousi takajaloilleen ja ryntäsi raivokkaalla askeleella eteen kunnes minun oli pakko päästää ohjista irti ja toivoa että vuokraaja saa sen pysähtymään ja ei tippuisi selästä. Minä rysähdin maahan tajutessani että oikeassa kädessäni ei ollut tuntoa ja viiltävä kipu raasti olkapäätäni.


Jo pitkään hyvintoiminut ja kuulolla ollut hevonen oli mennyt sekaisin uudesta kaveristaan niinkin pahasti ettei sitä voinut edes ratsastaa. Vuokraaja tuli alas ja irtojuoksutimme pojan sitten siihen pisteeseen että se toimi oikein ja askellajit olivat rennot. Ensin ongelmia tuotti kentän kulmat joinne hevonen meni ikäänkuin pesimään eikä liikkunut mihinkään. Raipat apuun ja niillä heilutimme ilmaa ja maiskuttelimme jotta Superi liikkuisi. Kamalaa kyytiä se sitten laukkasi ja ravasi pitkin aitaa ja ei totellut suunnanvaihdos pyyntöjä. Odotimme niin pitkään että se toimisi kunnolla ennenkun lopetimme hommat siihen että vuokraaja nousi selkään ja tuli pois.
Itse en voinut oikein tehdä muuta kun purra hammasta kyyneleet silmissä käteni takia. Onneksi se ei lähtenyt kuitenkaan paikoiltaan vaan hauislihas revähti. Myöhemmin illalla käsi oli jo parempi muttei noussut kunnolla ylös.


Parantelin kättäni päivän sillä minulla oli palava halu nousta tulokkaan selkään ja vihdoin kokeilla, että minkälaisen hevosen tuuli oli karsinaani tuonut. En ollut siis koeratsastanut Turoa ollenkaan ennenkuin se muutti luokseni mikä on aika edesvastuutonta, tiedän, mutta sain kuvia sekä videoita jotka vakuuttivat hevosen olevan hyvä treenikaveri minulle. Myöskin hevosen omistaja oli mukava ja kertoi hevosestaan kaiken mitä pystyi. Turo vaikutti samanlaiselta touhottajalta kuin Santtu joten järjestimme kyydityksen ja siinä se sitten oli.


Ensimmäinen yhteinen ratsastuksemme koitti 18.päivä eli lauantaina. Päätin olla pyytämättä ruunalta vielä kummempia, kunhan tutustuisin sen askellajeihin ja se tottuisi minuun hänen selässään. Turo kuullemma jännittää uusi ratsastajiaan joten oli mielestäni ihan hyvä aloittaa kevyellä jalalla.
Itse olen ratsastajana hirmu hidas tutustumaan uusiin hevosiin ja niiden kanssa touhuamiseen selästäkäsin, mutta Turon kanssa en pidä kiirettä. Se toimii oikeinpäin sitten kun aika koittaa ja hokaan miten hevonen toimii. Seuraavallakerralla haemme kuitenkin enemmän rytmiä ja harjoittelemme enemmän asioita toistemme toimimiseen.


Pakko se on kyllä vain myöntää, että vaikka en nyt ratsastanutkaan kovemmalla panoksella ja pyrkinyt peräänantoon taikka muuhun 'nyt-heti' kontrolliin oli hevonen todella miellyttävä ratsastaa kaikissa askellajiessa. Askel on tasaista ja helposti kontrolloitavaa mistä tykkään ja eipä tarvinut eteenpäinkään potkia mitä suokeista yleisesti luulisi. Turo ei ole mikään perus suomenputte joka jyrää kulmat suorina eikä kuuntele vaan on hyvin toimiva herrasmies.


Pikkuhiljaa tästä sitten enemmän reeniä ja haetaan hevosesta jopa jotain.

17. heinäkuuta 2015

Teretulemast Turjake!


''Hmm, siis mitä mun pitää nyt tehdä? Ai kirjottaako?''
No hei! Mä oon ison iso suomenponi nimeltä Tuurun Usko, mutta mua sanotaan Turoksi. Olen hyvinkin kookas, tai niin oon kuullu sanottavan ainakin tuolta kenen luokse mun ihmiseni mut ajoi. Pitkän pitkän matkan jälkeen mut otettiin ulos tuolta kopista ja olin niinku ihan naatti ja nälkänen. Kahtelin mä vähäsen tota hoodia et minne ollaan niinku tultu.
Sisällä oli toinen lajitoveri ihan yksikseen ja se alko kyselemään heti että kuka mä oon, mitä teen täällä, mistä tulin ja sensemmosta mutta mä vähäsen vaan nuuhkasin sitä ja tajusin et mullahan on heinää jaloissa ja aloin niitä sitten popsimaan kun oli aivan kauhee hiuko!


Aamulla oli asiat toisin kun tuo uus kaksjalkanen tuli avaamaan luukut ja höpötteli meille jotakin. Mä katoin sitä sit silleen, että voidaanko jo mennä ulos? Ehkä se tajus sen kun se nappas mut ja päästiin ulos. Mua vähän jännitti et mitä sieltä oven takaa tulloo eteen ja kahtelin sit ympärilleni ettei joku peto sieltä vaikka hyökkää päälle. Uudessa paikassa täytyy aina olla varuillaan!
Huomasin sit ettei ollu mitään hätää ja seurasin tota vielä mulle tuntematonta immeistä ja pääsin isolle ruoka-apajalle, mutta kun pääsin irti kuulin kun se lajitoveri kyseli että missä olen kun se ei nää niin piti mun sille vastata ja tömistellä maata jotta se tietäs että oon siinä. Ihmetytti muakin kun en sitä nähny kun se oli koko yön mulle vaan jutellu kun yritin nukkua ja nyt oli hiljasta.


Pitihän kaverista pitää huolta kun se oli niin epätoivosen kuulonen. Pian se tuli sen kaksjalkasen kanssa ulos ja siis toi kaveri oli ihan hullu.. Juoksi täyttäpäätä mun luokse ja luuli et se pääsis muhun käsiks mutta välissä oli aita. Mun piti sitä varottaa vähän juoksemalla edes' takas' tossa aidan kohdal ettei se sit oikeest juokse siihen. Onneks kaveri sit sentää pysähty. Hetki juteltiin siinä sen kanssa ja alettiin sit syömään kun se tajus että en mä pääse lähtemään tästä mihinkään ja kerroin sille et kaikki on hyvin.
Et täs mä nyt sit oon. En vielä tiedä mitä mä tääl duunaan mut ehkä se selvii pian. Ihan mukavaahan täällä on tainnu olla.

13. heinäkuuta 2015

Tallikierros kuvina


Tämä yllä oleva 'pohjapiirros' on nopeasti tehty jotta rakennus ja pihapiiri tulisivat paremmin teille hahmotettua. Isoa laidunta joka on vas. alakulmassa ei tällähetkellä ole aidattuna mutta kunhan saamme lankaa lisää niin sekin on taas käytössä. Tämän piirroksen vas. laitaan kuuluisi jonkinmatkan päähän junaradan raiteet.

vas. Tallinovi - oik. Varustehuone
Varustehuoneen oven vastapäätä löytyy heinät sekä ravikärrit

VARUSTEHUONE
TALLIN SISÄÄNKÄYNTI

KÄYTÄVÄ sekä karsinat joiden ovet ovat vieläkin väliaikaisesti lankkua. Tulevat vaihtumaan mahd. pian.

RUOKINTAHUONE jossa kylmä ja lämmin vesi sekä reuhsäkeille löytyy oma vanerista tehty arkku.

KARSINAT

PESARI josta löytyy kylmä sekä lämmin vesi

LAITUMET ovat vehreitä ja tilavia

Tällainen on meidän talli. Mitäpä olette mieltä? :)