Super viikko tiedossa

Nyt kun lumet ovat taitaneet jäädä pysyväksi oli aika vaihtaa ulkoasuakin hieman talvisemmaksi ja vihdoin tuli inspiraatiokin esiin. Tein taas ulkoasun itse vaikka olisin halunnut jonkun toisen tekemän, mutta kun olen muutamalta taholta pyydellyt bannereita eivät he ole loppujenlopuksi saaneet mitään aikaan tai sitten heistä ei vain ole kuulunut mitään. Mutta toivottavasti teille käy tämmöinen hetkenaikaa. Kuva tulee luultavimmin vaihtumaan jos saan paremmin käsiini.

Olen huomenna matkaamassa taas Leppävirralle ja tietty koulu/työ asioiden puolella. Menen hoitamaan Santtua ja muita tallin hevosia viikoksi sillä omistaja lähtee lomailemaan ja pyysi minut avuksi. Matkustan kouluun taas seuraavana viikonloppuna ja palaan sovittuihin tallihommiin.

Tämä viikko tietää siis paljon aikaa tallilla ja tietty hevosten kanssa, mutta työt on hoidettava ensin ja sitten jälkeenpäin vasta huvit Superin kanssa. Luvassa kärryilyä, ratsastusta, maastakäsittelyä ja toivottavasti KUVIA, sillä poikaystäväni tulee kissojemme kanssa mukaan viettämään mökki viikkoa. :)

Voitte seuraavaa postausta odotellessa vaikka kommentoida tätä ulkoasua ja kertoa onko korjattavaa, poistettavaa tai lisättävää.

Ensimmäiset fiilikset Hingunniemestä

Moi kaikki! Olen tässä miettinyt ja pohtinut, että mitenkä teille nyt kertoisin tästä koulusta. Mitään ihmeellistä ei ole käynyt, mutta suurinosa tapahtumista sekä käänteistä ovat olleen positiivisia. Asun tällähetkellä siis 8 hengen solussa koulun asuntolassa ja tämä porukka mihinkä olen kuluneiden päivien aikana tutustunut on aivan mahtava!
Luulin, että kun tulen tänne minä istun yksikseni nurkassa ja angstaan omiani kun kaikki muut ovat kiinnostuneita aivan erilaisista asioista, mutta kaikki olikin toisin. Täällä on kasa ihania, omitakeisia ihmisiä.
Opinnot alkoivat siis 11.8 täällä Hingunniemessä ja ensimmäisenä koulupäivänä tietty jokaista pelottaa/jännittää, että mitä tuleman pitää. Täällä olen ollut kuitenkin kuin kotonani. Ensimmäinen viikko oli melkeimpä 80% luokissa istumista ja kävimme läpi asioita jotka moni jo tiesi niin hevosten käsittelystä kuin tallihommsita, mutta hyvähän ne on aina kuitenkin käydä läpi uusien oppilaiden kanssa. Tylsäähän se oli, pakko myöntää.
Keskiviikkona pääsimme vanhempien oppilaiden kanssa käymään tallin puolella ja kävimme läpi passi hevosen hoidon. Minä olen siis HPT(hevos palveluiden tuottaja) puolen opiskelija ja saan passihevosen hoidettavakseni opiskeluideni ajaksi. Vastaan siis hevosen terveydestä, varusteista ja tietty kaikesta muusta mikä hoitohevosen pitäjälle kuuluukin.
Osa meidän luokkalaisitamme pääsi seuraamaan ravihevosten uittoa ja käytimme siis muutaman hevosen pulikoimassa veneen voimin. Me uudet oppilaat tietty jäimme rantaan ja katsoimme kun vanhemmat veivät hevoset pienelle uinti reissulle.
Ensimmäiseen viikkoon mahtui kaikkea muutakin kuten aidan maalausta, jäätelön syömistä, nauruamista, hevosia ja tietysti niitäkin juttuja mitä en nyt muista tähän listata.

Seuraavaa viikkoa odoteltiin innolla, koska silloin ne kunnon hommat vasta alkoivat. Pääsimme enemmän tekemään tallissa hommia eli siivosimme karsinoita ja lakaisimme käytäviä. Itse pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni ajamaan mönkijällä! Huippua kun hevoskouluissa pääsee ajamaan kaikenmaailman vekottimilla ja tietty puuhailemaan hevosten kanssa.
Tiistaina meillä oli aamusta ratsastusta. Kävimme ensin ratsastuksenohjaajan kanssa hieman tautsojamme läpi ja lähdimme hakemaan sitten hevosia tarhasta. Meidän HPT ryhmä on senverran iso, että ratsastimme pareittain eli minulla oli kaveri hevosta hoitaessa ja varustaessa. Pareittain ratsastus tarkoitti kuitenkin lyhyempää ratsastusaikaa kuin maanantaina ratsastaneille RAOH(ratsastuksen ohjaaja) puolen oppilaille. Minua ei lyhyt ratsastus sinäänsä edes haitannut, olihan tämä kuitenkin sellainen 'tarkistus', että opettaja näkee mitä osaamme ja mitenkä istumme yms. Minä sain ratsukseni ihanan rautiaan tamman nimeltä Pretty Woman III ''Diiva''. Kauhuissani istuin satulassa yrittäen muistaa perus ratsastuksen oppeja ja ratsastaa tammaa eteenpäin, olla sahaamatta ja kenottamatta eteenpäin niinkuin silloin tällöin Santulla ratsastaessa.
Tykkäsin tamman askellajeista todellapaljon ja sain sen kulkemaan ajoittain varmaan aika hyvinkin, mutta minua hävetti maneesin katsomossa katselevat toiset oman ryhmämme oppilaat jotka odottelivat omaa ratsastusvuoroansa. Tähän 'toljotukseen' täytynee taas opetella pikkuhiljaa kun ei ole ratsastuskouluilla käynyt muutamaan vuoteen aktiivisesti ja tarkkailevat silmäparit häiritsevät hieman omaa keskittymistäni.
15minuutin ratsastus oli ohi onneksi nopeasti ja pääsin miettimään katsomon puolelle suoritustani ja että mitä olisin voinut tehdä ehkä toisin. Katselimme vielä toisen puoliskon ratsastuksen jonka jälkeen marssimme hevosten kanssa talliin ja ne hoidettuamme menimme lounaalle. Täytyyhän sitä syödäkkin välillä.

Ruoan jälkeen pääsimme päivän toiseen kohokohtaan nimittäin varustehuoltoon! Olen odottanut tätä varusteiden korjaamista sekä tekemistä innolla aina siitä asti kun kuulin sen olevan osana opintojamme. Olen aina tykännyt ompelemisesta sekä kaikenlaisista tekstiilitöistä. Ensimmäiset tunnit ovat kuitenkin aina hieman tysiä, kun aloitamme uutta asiaa ja opettajien täytyy kertoa perusteellisesti, että mihinkä sitä ollaan ryhtymässä. Mukavaa oli kuitenkin se, että pääsimme kokeilemaan nahan kanssa työskentelyä kuitenin jo kättelyssä. Aloitimme tekemään avaimenperiä pienistä nahkanpalasista.

Loppuviikosta en ollutkaan koulussa sillä kävin kotona Santun raspauksen takia, mutta siitä te olettekin jo saaneet postauksen ''Yllätys visiitti kotona''. Sunnuntaina missasin bussini omaa hölmöyttäni ja maanantaina lähdin sitten taas Hingunniemeä kohti.
Toisella viikolla tunnit olivat samoista aiheista, mutta tietysti erilaisia. Ratsastus oli taas tiistai aamuna ja ratsastimme pareittain. Sain taaskin ratsastaa Diivalla mistä en kyllä ollut yhtään harmissani. Tälläkertaa menimme muutamia puomi tehtäviä mistä sai taas kauhistua, että osaanko minä enää! Hyvinhän ne sitten loppujenlopuksi menivät ja sain Diivan kulkemaan entistä paremmin. Nyt se jopa myötäsi ja kuunteli apujani paremmin kuin edellisellä kerralla mistä olin mielissäni. Viimeisten laukan nostojen jälkeen tamma kuumui niin että sen ravi oli nopeaa ja keskittyminen oli hieman kadoksissa, mutta hyvinhän tuo rauhoittui taas avuille ja kulki nätisti loppu ajan.
Harmittaa hieman kun ei ole kuvia vielä näistä ratsastuksista, mutta ehkäpä jossain vaiheessa tyrkkään kameran jollekkin käteen ja pyydän nätisti avustusta.

 r. Tyson ''Taisto'' s. 1999, Suomenhevonen

Keskiviikkona meillä oli kokopäviä tunteja niin ratsu- kuin ravitallissa. Aamusta meillä oli hevosen tunnistamista ja terveydestä huolehtimista. Ensimmäinen tehtävä oli keksiä asioita mistä tunnistaa terveen hevosen. Meidät jaettiin kahteen ryhmään ja saimme n.15min aikaa miettiä tätä hyvinkin tärkeää kysymystä. Hyvin tuloksin siirryimme seuraavaan tehtävään jossa kävimme läpi hevosen hyvinvointia pareittain mm. yleiskunto(karvan kiilto, paino), sukuelimet, iho, jalat, limakalvot sekä kaikkea muuta. Kuuntelimme myöskin stetoskoopilla hevosen pulssia ja mahaääniä.

o. Markkeri ''Make'' s. 1995, Suomenhevonen

 Loppupäivästä päästiin ajamaan ravihevosia ja ajoimme pareittain(yllätys?). Ensin jaettiin hevoset ja minä sekä ajoparini saimme oripojan nimeltä Make joka oli jykevä suomiputte. Siinäpä perus valjastamiset, kärryt perään ja eikun menoksi! Oli mukavaa körrötellä suomiputella kaverin kanssa, sillä ei tullut ainakaan tylsää. Kävimme harjoitusradalla ravaamassa ja sitten vielä pitkällä suoralla. Ajoparini ohjasti meitä raviradalle ja siellä muutaman kierroksen ravissa ympäri jonka jälkeen minä sain ohjat käteeni ja opettajamme ohjauksella lähdimme vielä ravaamaan pitkälle suoralle missä minä sain ohjastaa tätä mukavaa orhi poikaa. Make oli todella kevyt ja mukava ajaa, mutta loppua kohden se alkoi painamaan hieman ohjalle ja oli todella raskas, mutta en kyllä voi sanoa mitään huonoa tästä ajosta. Mukavaa oli. Kelloa en katsellut kauanko ajoimme, mutta 3h oli meillä kirjoitettu tunteja näissä hommissa mikä täsmäsi loppua kohti.

Näin on täälläpäin lähtenyt opiskelut käyntiin.

Aivan mahtava fiilis ja toivonmukaan se pysyy vielä pitkään!

T.V.T!

Eli terve vaan taas! Nyt onkin kulunut jo viikko edellisestä postauskesta ja ajattelin kirjoitella teille hieman meidän kuulumisiamme ettei tämä blogi kuole hiljaisuuteen
Nyt on Santtu päässyt syömään vihreää päivittäin, mutta vain aina hetkellisesti ettei sen vatsa mene solmulle heti alkuunsa tai se saa ähkyä liiallisesta popsimisesta. Ensin Santtu söi uuden tallipaikkamme pihassa vihreää pienellä alueella, mutta teimme 9. päivä isommalle pellolle aidan ja veimme Santun sinne jonka olotila piristyi kummasti. Hirveästi se ei juossut, mutta muutama ravipätkä sieltä nousi pienestä ilosta kuitenkin kun herra pääsi vihreää npostelemaan ja juuri kun sain videokameran päälle se lopetti. Huonoa tuuria kenties!?

Täällä mä vaan syöpöttelen ja olen onnellinen!

Nämä laidunkuvat ovat otettu 10.päivä jolloin kävin tallilla juoksuttamassa herraa joka oli törttöillyt taluttaessa meidän vuokranantajalle kun hän oli siirtämässä Santtua vihreälle laitumelle. Mokomakin törppö. Possu energiaa siis löytyy mikä pitää nyt purkaa pois ensin juoksuttamalla ja katsoo jos uskaltaudun lähteä maastoon tuon torpedon kanssa. Pakkohan se on, onneksi tuolta tallilta on raviradalle n.1km missä täytyy kuitenkin käydä kysymässä lupa ja sinne on kuullemma maksukin olemassa. Noh, pitänee selvitellä asiat ennenkuin sinne lähdetään purkamaan energioita ja ehkä harjoittelemaan laukka lähtöjä. Saas tosiaan nähdä mitä keksitään, hih.
Juoksutin siis herran tuona päivänä molempiin suuntiin, ensin otettiin vasen suunta jossa ei irronnut oikein muutakun ryminää ja ravia. Päätin sitten muutaman epäonnistuneen laukka yrityksen jälkeen 'ajaa' herran laukalle josta se spurttasi sitten pukkien kera eteenpäin ja veti minua liinan perässä. Huusin, nauroin ja yritin pitää liinasta kiinni kun herra pinkoi ympäri aitaa kunnes se sitten rauhoittui lopulta ja vaihdoimme suuntaa. Oikeaan suuntaan en saanut Santtua laukkaamaan ja päätin että en nyt edes kokeile ettei se taas vedä minua pitkin peltoa. Hetken humppauksen jälkeen hieroin herran selkää sekä jalkoja samalla kun herra söi vihreää.

 Tässä ollaan oltu myös 'susi jahdissa' sillä tallin tontin nurkalla on suden pesä jossa asustelee pariskunta pentuineen. Sudet ovat käyneet kyttäämässä poneja pellolla mihin Santun laidun tehtiin, mutta hukat liikkuvat öisin ja Santtu on laiduntamassa päiväs aikaan ja silloinkin vain hetken valvovan silmän alla. Pellolla on polkuja ja makuupaikkoja joissa sudet ovat käyneet kyttäämässä poneja, tallipihan vieressä olevassa hiekka 'kuopassa' on jälkiä sekä susien polut sekä reitit menevät hiekkasärkkien reunoilla sekä pellolla josta huomaa mistä ne kulkevat. Tässä ollaan hieman pelätty että jos sudet hyökkäävät hevosten kimppuun niin siitä ei hyvää seuraa. Aidoissa on sähköt paitsi tuossa laitumella missä Santtu käy syöpöttelemässä.
Susista ei ole vielä toistaiseksi ollut mitään erityistä haittaa, mutta kyllä se pelko silti vaanii nurkissa, että jos ne hyökkäisivätkin kimppuun. Jos ne niin tekevät on meidän ilmoitettava asiasta ja pyydettävä joku lopettamaan 'häiriintyneet' sudet.
Itse olen aina ollut susien ystävä ja rakastan niinkin heinoja ja elegantteja eläimiä, mutta Santtu ja ponit ovat vaarassa joten ajattelemme niiden parasta. Saattaahan olla etteivät sudet tee hevosille mitään, mutta siinäkin on se 'ehkä' mukana mikä mietityttää. Toivotaan vaan parasta, että kun pennut ovat tarpeeksi isoja niin sudet siirtyvät muualle.

Tänään(12.6.-14) kävin Santun luona poikaystäväni kanssa ja oli todella mukava päivä. Hieno sää ja herrakin oli hyvällä päällä vaikkei saatukaan vasenta laukkaa ollenkaan esiin. Tämänpäivän tehtävänä oli siis liikuttaa Santtu ensimmäistä kertaa ratsain, mutta ensin päätin kuitenkin herran juoksuttaa sillä se oli kuullemma vetänyt kunnon esityksiä aidassaan ja karkaillutkin edellisenä päivänä. Siis MITÄ!? Minun herrasmies Santtu vai? En meinannut uskoa todeksi kun kuulin mitä se on tehnyt.
Ensin oli siis vuorossa perus puunaus jonka jälkeen varusteet herran niskaan. Kun otin suitset käteeni aidan reunalta Santtu meinasi lähteä karkuun(se ei ollut kiinni missään), mutta sain sen kuitenkin kiinni ennen isompaa askel harppausta. Muutoin varustus meni oikein mallikkaasti.

Siis niin innoissaan töihin menossa :D

Kun pääsimme pellolle pyysin Santtua ympyrälle että pääsisimme juoksemaan liinassa ennenkuin hyppäisin herran selkään. Santtu ei halunnut liikkua ei sitten millään tai mihinkään. Jouduin pyytämään pitkää raippaa avuksi että saisin herran edes ravaamaan. Kyllä ne asiat sitten heiman kirkastuivat herran päässä että nyt pitäisi liikkua!

Me teimme suunnan vaihdon tietysti sillä molemmat puolet täytyy mennä läpi. Kun olin mielestäni 'kiusannut' herraa tarpeeksi liinan kanssa päätin nousta selkään että saamme kunnolla energiaa purettua herralta ettei se enää hypi aidoista läpi. Santtu oli oikein innoissaan tästä asiasta..

Mua niin kiinnostais vaan syyä!

Hyvin hienosti Santtu seisoi paikallaan kun hyppäsiin kyytiin eikä sillä ollut kiire mihinkään vaikka se oli hyppinyt ennen tuloamme aidassaan kuin viimeistä päivää.

Hetken aidassa humpattuamme halusin käydä kokeilemassa avonaista peltoa ja katsoa Santun reaktion siihen. Luulin että meno olisi ollut villiä ja hurjaa, mutta toisin kävi. Herra toimi oikein mallikkaasti ja annoin niinsanotusti palkkioksi sen juosta muutamaan kertaan pidemmän suoran josta se tykkäsi oikein paljon!

Täältä me tullaan!

Ja tässä me mennään!

Päivä oli oikein mukava kaikinpuolin ja voin olla hyvin tyytyväinen Santtuun. Ensikerralla menemme hackamoren kanssa sillä sain hommattua  siihen uuden leukaremmin. Jos herra tottelee hackamorea hyvin ja niinkuin ennenkin saatamme käydä pienellä maastolenkillä. Pitää vain varoa alueita joilla susi pesue liikkuu!
Loppuun vielä videon poikasta HIENOSTA päivästämme.

Kysymyspostaus!

Nonnii! Laitetaas taas kysymyspostausta kehiin sillä lukijakaarti on kasvanut ja olen todella kiitollinen teille kaikille lukijoille jotka olette blogini löytäneet kiinnostavaksi. On mukava kirjoitella postauksia kun joku toinenkin on hieman kiinnostunut minun ja Santun taipaleesta. :)

Joten nyt kaikki uudet sekä vanhat lukijat kysykää, mitä mieleen juolahtaa, ihan mistä vaan!
Ja muistathan että voit kysyä anonyyminä joten OLKAAHAN AKTIIVISIA!

Pääsiäis heppailut!

18.4 ÄLÄ JÄNNITÄ!

 Kaverin kyydillä taas tallille ja tänään oli tarkoitus liikuttaa hevoset jota jännitin hieman jo alussa ennen kentälle menemistä. Siksi minulla kaiketi meni pidempään varustaessa kuin normaalisti, noh kokeilin uusia suitsiakin joten sekin saattoi olla osasyynä viivästymiselle. Kun pääsimme Santun kanssa kentälle juoksutin sen molempiin suuntiin normaalisti ja tietty kaikki askellajit läpi. Huomasin että juoksuttaessa se repi aina kaveriin päin enemmän ja siinä olikin pidättelemistä, hyvin se loppujelonpuksi kuitenkin meni paitsi että Superi enemmänkin juoksi maantiekiitäjänä kuin keskittyneesti. Päätin sitten nousta selkään pölkyn avulla mutta mitä? Santtu jäi kaula pitkänä kyhnöttämään pölkystä hieman taaemmas ja ilme oli erittäin kiinnostuneen oloinen! Kävimme suolkemassa kaverini pyynnöstä tallin oven ja kokeilimme uudestaan mennä pölkyn viereen että pääsisin kyytiin ja sittempä ei ollut mitään ongelmia, Santtu seisoi nätisti paikallaan aina siihen asti kun sitä pyysin eteenpäin.
Sittempä se alkoi taas, juuri se mitä minä olin jännittänyt. Jopa 5m pääsimme kävelemään kunnes Santtu alkoi pomppia ja minuun iski kauhea jännitys sekä pelko, perhoset vatsassani jäin seisomaan Santun kanssa siihen samaiseen paikkaan missä se oli alkanut pelleillä. Minä tiesin että tästä ei tulisi mitään jos minä plekäisin. En ymmärrä, ensimmäistä kertaa pelkäsin jopa näinkin paljon ratsastaa omalla hevosellani. Annoin Santun seisoa paikallaan ja itse yritin rauhoittua sekä selventää ajatuksiani. Ystäväni saneli minulle jotakin mitä en enää muista mutta muistan hyvin mitä itse vastasin;
''Ei se siitä johdu vaan kun että minä pelkään nyt itse ihan hemmetisti''
Tämä oli vastaus johonkin kysymykseen minkä ystäväni esitti. Tunsin kuinka vatsassani lenteli miljoonia perhosia jotka yrittivät tulla yläkautta ulos, mutta pidin ne sisälläni ja tainnutin ne puhumalla rauhallisesti Santulle ja itselleni kaikenlaista rohkaisevaa ja hengittelin rauhassa kunnes pääni selveni. Olin tämän ajan rentoutunut ja nojasin Santun kaulaa vasten silitellen sen harjaa ja poskia. Jäin vielä hetkeksi siihen ja nousin sitten ylös ja henkäisin syvään sulkien silmäni ja näytin itselleni mielikuvituksen avulla että tänään ei kävisi mitään pahaa vaan kaikki menisi hyvin. Sitten otin ohjat käteeni ja pyysin Santtua eteenpäin. Kaikki meni senjälkeen aika hyvin, sain jatkuvasti olla pohkeella tyrkkäämässä sitä eteen tai käskemässä ohjalla taakse. Ystävänikin tokaisi että se testaa nyt oikein urakalla minua.
Loppupeleissä meni kuitenkin niin hyvin sekä rennosti että halusin kokeilla ravia ympyrällä joka ei sitten onnistunut vaan Santtu lähti viemään minua ihan toiseen suuntaan minne sitä pyysin. Yritin kuitenkin muutamaan otteeseen ja milloinkaan en saanut edes puolikasta ympyrää ravattua kunnolla. Mutta kun ystäväni lähti hevosensa kanssa kentältä niin Santtu oli täysin normaali itsensä, ei mitään possuilua, viemistä taikka rallittelua. Otin siitä sitten kaiken irti ja ravasin kenttää ympäri niin kolmikaarista kiemurauraa sekä voltteja, suunnanvaihtoja lävistäjältä sekä poikkisuuntaa leikkaa. Kun ravi meni hyvin ja sain takapäänkin hommiin hieman päätin nostella laukat myös. Laukka nousi hieman viivellä mutta nuistutin äänellä niin sitten se alkoi rullaamaan hyvin. Tunsin jopa hetkellisesti että se käytti takapäätänsä laukassa, vilkaisin tallin ikkunan kautta aina muutaman askeleen verran ja huomasin että kyllä vain se takapääkin oli mukana messissä. Oikeaan kierrokseen laukka oli tietty huonompaa, Santtu kallistuu aina niin paljon sisäpuolelle että on itsellänikin vaikeaa hallita hevosta sekä yrittää istua laukassa. Pyysin ulko ohjalla sekä sisäpohkeella aina isompaa ympyrää sillä halkaisijanahan meillä oli huimat 5metriä! Loppujelopuksi sain Superin liikkumaan aika kivasti tähänkin suuntaan ja isommalla ympyrällä jolloin pyysin raville ja loppuverkkailtiin pitkillä ohjilla kenttää ympäri hieman josta pyysin käyntiin. Oli iloinen tästä kerrasta vaikka alussa olikin hieman ongelmia, pääasia oli kuitenkin se että sain Santun kulkemaan hyvin lopussa.

19.4 PÄÄSTELYÄ

Aivan mahtava päivä ja kiitos kuuluu ihanille tallitovereilleni jotka innostivat minut lähtemään raviradalle päästelemään hevosten höyryjä. Kolmen porukalla siis lähdettiin matkaan, minua jännitti aivan kamalasti koska kun nousin selkään ja pyysin herraa eteen sille tuli taas kuuluisa hyppy-koikka-loikka fiilis. Siitäpä rauhoiteltiin ja kävelimme kentällä hetken kunnes lähdimme matkaan. Heti kun lähdimme tallipihan poikki Santussa heräsi into ja sen niska nousi ylös ja intoa löytyi, hienosti se kuitenkin pysyi rauhallisena, järjestelymme oli sellainen että olimme Santun kanssa molempien tammojen välissä ettemme pääsisi joko ryntäilemään taikka pomppimaan enempää, tämä toimi hienosti eikä ollut kertaakaan mitään ongelmaa!
Ylitimme ison tien ja siinäkään ei ollut ongelmia sen koommin mitä ihmettelin sillä Santtu on ottanut tien ylitykset vain tielle ryntäämisenä. Onneksi tätä ongelmaa ei ollut tälläkertaa sillä päätimme mennä rivissä tien yli ja taas olimme Santun kanssa tammojen keskellä. Matkamme jatkui hetken tien vierustaa pitkin kävelytiellä josta pääsimmekin sitten hiekkatielle ja siitä polulle mikä johtaa harjoitus raviradalle. Santtu käytäytyi jokaisessa tilanteessa todella hienosti ja olin kyllä aivan ällikällä lyöty kuinka Super heppa mulla onkaan. :)

 Kun pääsimme raviradalle kiersimme oikeaan kierrokseen radan ympäri ja tarkistimme ettei rata olisi joistain kohtaa liian litkua taikka siellä olisi routakuoppia. Radalla ei ongelmia joten vaihdoimme suuntaa ja annoimme palaa!
Tammat kirmasivat heti laukkaan ja hävisivät melkeimpä näkyvistä kun me tulimme ravilla takana. Santtu ei nostanut laukkaa ja enhän minä siltä sitä pyytänytkään vaan keskityin kyydissä pysymiseen sillä vauhti oli huimaa! Jalkani renklottivat Santun kyljissä pitkien jalustimien takia joten kyydissä pysyminen oli hieman vaikeaa jopa kevyessä istunnassa. Jo puolessa kierroksessa tunsin kuinka jalkani olivat tulessa ja selkääni sattui hieman. Laittakaamme ne sen piikkiin ettemme ole pitkään aikaan näin päästelleet ja että jalustimet olivat maasto jalustimien perukoilla eivätkä monté.
Hienosti menimme loppuun asti kierroksen ja hiljensin herran vauhtia risteyksen tullessa vastaan mistä radalle käännyimme ja pidin sisä ohjan kireällä, mutta kuinka ollakkaan herra tekee äkki käännöksen oikeaan eli juuri sinne risteykseen ja minä kiljuen heilahdan Santun kylkeen, jalustin tippuu jalasta ja tunsin kuinka olin helkein jo maassa kunnes nappasin Santun harjasta kiinni ja kapusin takaisin ravaavan hevosen kyytiin ja hiljensin vauhtia niin että pääsimme kääntymään takaisin radalle missä ystäväni köpöttelivät tammojensa kanssa meitä päin huudellen että tipuinko kyydistä. Onneksi en tippunut sillä Santtu olisi varmasti juossut tuli hännän alla tietä eteenpäin vielä montakymmentä metriä. Naureskelimme sitten vain mitenkä kävi ja otimme toisen kierroksen uudelleen alkuunsa mikä meni sitten paremmin kun päätimme loppukaarteessa hiljentää hevosia etteivät ne juoksisi sitten risteyksestä, tai siis Santtu juoksis taas risteyksestä läpi!
Otimme sitten vielä jäädyttely kierrokset rauhallisemmassa ravissa molempiin suuntiin että hevoset rauhoittuisivat ja sitten suuntasimme takaisin tallille. Nyt oli kaikilla hieman enemmän ehkä menohaluja sillä nehän olivat vasta juuri kuumuneet sopivaksi että voisivat enemmän juosta. Hienosti kotimatka kuitenkin sujui ilman ongelmia. Tienylityksessä sain olla suu ammollani kun Santtu käveli tien yli ilman minkäänlaista hipsuttelua ja vieläpä porukan kärkenä! Hirveästi se sai kehuja ja taputuksia, olihan se aika hieno poika kuitenkin. :P
Tallille päästyämme kiersimme Santun kanssa kentän ympäri muutamaan kertaan ja soten lopetimme hienon päivän. Herra oli ihan litimärkä, huopakin oli läpimärkä satulan siivekkeiden kohdasta, mutta ei mikään ihme kun ei Santtu ole huippukunnossa todellakaan. Saattoi tuo olla sille nyt liikaa sillä herran oikeaan etujalkaan tuli nestepatti vuohis nivelen yläpuolelle, kiepä taikka lämmin se ei ollut joten laitoin normaalisti vain linimenttiä jalkoihin ja seuraavana päivänä tiedämme kohtalon. Toinenkin seikka hieman mietityttää tuossa reissussa sillä loppuraveissa radalla herra kolskutti kauheasti kaviota toiseen, suurimmin osin oikea takakavio iski etuseen taikka takanen toiseen. Kuului enemmän kopsetta oikealta puolelta. Mysteereitä riittää aina kysymyksiin asti, vai mitä? :)

20.4 PALAUTTELUA

Ravirata päästelyn jälkeen oli hyvä palautella hevosia kevyellä juoksutuksella ettei lihakset jumittaisi. Santulle oli tullut lenkin jälkeen oikeaan etuseen vuohisnivelen yläpuolelle nestettä ja se oli vieläkin samanlainen pakkula kuin silloinkin. En pyytänyt Santulta paljoa ja olimme sen kanssa muuten pyöröaidassa narupäitsien kera. Välillä kun pyysin hieman tahdikkaampaa ravia ääniavuin nosti herra takasiaan minua kohti jolloin jouduin hieman sitä ajamaan että ei pomottelisi. Kun olimme käyneet moelmmat suunnat läpi niin käynnissä kuin ravissakin, pääsimme laukkaakin vasempaan suuntaan ilman senmoista pyytelyä, mutta pyysin hiljentämään vauhtia raviin ettei jalat paukataisi pahemmin. Juoksun jälkeen kun herran lihakset olivat lämmenneet hieman, venyttelin sen jalat ja varsinkin takajalat sillä ne näyttivät olevan enemmän jumissa. Yritin hieroa hieman Santun selkää sillä kun kokeilin sitä niin notkautti reilusti ristiselän alueelta molemmin puolin. Meille on tulossa pienimuotoinen 'sponssaus' isäni jälleenmyynti yhtiöltä kokeiluun mistä olen todella innoissani! Siitä tulee erikseen postausta, mutta saanen sano että se auttaa herran selkään toivonmukaan erittäinkin positiivisesti.
Venyttelyn ja pienimuotoisen hieronnan jälkeen vein herran talliin ja hieroin linimenttiä jokaiseen jalkaan. Hieroin hieman Santun lapojakin auki, mutta kun en mikään hieroja ole niin en todellakaan saanut niitä kauheasti auki vaan ehkä vähäsen. Tallilla joskus kävin hierontakurssin ja ei ollut kummoinen, enemmänkin sivusta katsomista kuin ammattilainen hieroi pientä ponia. Noh, oli sekin sentään jotain ja väärinhän ei voi hieroa, tai ainakin niin minulle on kerrottu! :)
Sitten oli iltaruoan aika ja kun herra oli sen popsinut, lisäsin hieman heiniä ja annoin vielä porkkanat kunnes oli kotiinlähtö aika. Ei kummoinen päivä mutta toivonmukaan seuraavalla liikutuskerralla takapää ei olisi niin jumissa ja etusen nestepatti olisi häipynyt.

Jiihaa!

Täällä kirjoittelee huonon omatunnon omaava blogin pitäjä joka ei ole kirjoitellut mtiään kivaa viimeaikoina kun ei yksinkertaisesti ole ollut mitään mistä kirjoittaa. Santtu oli ns. lomalla ja nyt taas pääsin sen kanssa touhuamaan ja sain jopa videoijan! Joka kylläkin hytisi kylmissää ja oli todella väsynyt edellisen yön valvoessaan! :D
Tämä postaus on siis eilisestä(6.3) ja tein tämän nyt vasta, sillä menimme heti nukkumaan kun pääsimme kotiin Rauskun kanssa. Minäkin siis valvoin sitä edellisen yön ja olimme ihan rättiväsyneitä kotiin tullessamme. Mutta siis asiaan:

Lähdin aamulla tallille 9:20 lähtevällä bussilla Rauskun kanssa ja olimme tallilla n. 9:50 jolloinka aloin tekemään normaaleja tallihommiani. Rausku istui porkkanapussien vieressä kuunnellen musiikkia ja välillä valitellen väsymystä sekä kylmyyttä. Yritin pyytää häntä ottamaan talikon käteen ja siivoamaan ettei olisi tylsää tai kylmä, mutta tiedättehän te miehet. Ei kiinnosta. Ja varsinkaan silloin kun on valvonut pidempään. :D
Eipä siinä sitten mitään, laitoin ensin hevosten ruuat kasaan jossa todellakin huomasin että itseänikin väsytti sillä laitoin ruoat vääriin astioihin mutta asia oli helposti korjattavissa! Ruokien jälkeen aloitin siivoamaan karsinat joka meni aika sukkelaan. Olin työt tehnyt n. 10:35 ja kärräsin kottikärryllisen vielä heinää tallin puolelle jonka jälkeen soitin äidilleni kysyäkseni onko hän milloinka tulossa kylälle päin jotta saisimme Rauskun kanssa kyydin. Äidin mukaan hänellä menisi vielä tunti mikä oli hienoa sillä minulla oli aikaa puuhata Santun kanssa jotakin!
Hain herran sitten tarhasta ja ihme kun se ei lähtenyt minua karkuun niinkuin edellisenä päivänä kun yritin hakea sen kengitykseen! Siinäpä oli vasta päivä kun kengittäjä tuli ja kengitti kaikki muut hevoset ensin ja Santtu oli viimeisenä ja sitten se ei vielä antanut kiinni vaan juoksi ympäriinsä. Sain sen kuitenkin kiinni aika nopeasti kun lähestyin muina miehinä herraa ja loppumetrit takaperin ja NAPS, se oli kiinni!
Uusilla kengillä oli hyvä kävellä, saimme tilsatkin niihin joten nyt on hyvä rallitella, ei tarvitse huolehtia sen enempää lumipaakuista kavioiden alla.
Mutta niin, vein Santun karsinaansa ja harjasin tietty herran hyvin perusteellisesti, laitoin suojat ja annoin sen seistä hetken karsinassaan heiniä syöden kun kävin avaamassa pyöröaidan portit ja vein satulan sekä suitset valmiiksi aidalle.
Menimme sitten itse herrasen kanssa aitaan, laitoin portit kiinni ja pyysin Santun ympyrälle.
Juoksuttelin Santtua hetkisen molempiin suuntiin ja pysäytin sen sitten kun ajattelin että käyn rapsuttelemassa sitä hyvästä asenteesta sekä tottelevaisuudesta. Kävin kehumassa poikaa ja kun lähdin taas ympyrän keskelle IHME TAPAHTUI. Ihanaakin ihanampi ihme. Santtu seurasi minua ihan muina miehinä suutaan maiskutellen. Ennen minun piti pyytää Santtua monta kertaa seuraamaan minua mutta nyt aivan täysin ensimmäisellä kerralla ilman pyytämättä/ajattelematta se lähti seuraamaan. The Moment Of Join Up.
Muutama ilon kyynel valui poskiani pitkin ja halasin Santtua kiitokseksi. Oli ihan mahtava fiilis! Oikeasti! Harmittaa vaan kun sitä ei videolla näy. Ehkäpä ensikerralla videoija ei olisi niin laiskaa tyyppiä! :D

Videolta näette että hyppäsin myöskin lopuksi Santun selkään ja se näyttää aivan kamalalle. Pieni ympyrätarha ja iso askelinen hevonen joka ei taivu.. Ne eivät sovi yhteen. Mutta antakaa anteeksi, projektilta ei voi paljoa vaatia. :) Ratsastuksen jälkeen Santtu oli hyvässä hiessä josta tiedän että se oikeasti teki töitä ja hyvin.

Santusta ei kyllä nykypäivänä löydä kuvasussessiota missä tuo kieli ei olisi ulkona! :D

Minun mieleeni tämä päivä oli aivan mahtavaa sorttia vaikka vähän väsyttikin. Santtu meni hienosti, oli ihana ja kuuliainen. Juuri tälläisiä päiviä haluan lisää ja niitä kyllä tulee olemaan! Olen varma siitä. :)

Lähellä oli!

Moi taas! Tänään olikin hieman vauhdikkaampi päivä Santun kanssa kun pitkään aikaan.
Menin tänään aamusta töihin kun tiesin että äitini oli tulossa kylälle päin omasta piilo pirtistään, työpaikkani on siis äidilleni matkanvarrella kun hän tulee kaupoille joten pääsen hänen kyydillään aina silloin tällöin joko töihin tai pois, riippuen olenko aamulla vai päivällä töissä. :)
Mutta niin, aamusta töihin ja hommissa meni taas jokunen tunti kun siivoilin, vaihdoin vedet sekä roudasin heinää ladosta tallin puolelle.Hommien jälkeen mietin että jaksaisiko sitä tänään hommailla herran kanssa mitään kun olin väsynyt ja lihaksetkin hieman jumissa yllättävien ratsastuksien jäljiltä. Katselin siinä meidän karsinaa ja mietin mitenkä saisimme ajan kulumaan yhdessä ja sitten päätin lähteä hakemaan Santtua ainakin harjattavaksi!
Tälläkertaa oli mukavaa kun se ei lähtenyt karkuun heti kun astuin tarhaan, menin Santun luokse ja rapsuttelin sitä hieman jonka jälkeen laitoin narupäitset ja lähdimme talliin. Aamulla sateli lunta hieman joten herra oli selästä sekä kaulastaan märkä, harjaamisesta ei sitten oikein tullut mitään. Kynin hieman niskajouhia saksilla ettei ne hiertäisi päitsien sekä suitsien alla ikävästi. Katselin ja rapsuttelin Santtua siinä ja mietin että MITÄ tehdään. Hetkenpäästä löysin itseni hakemasta satulaa sekä suitsia satulahuoneesta. Nakkasin suitset karsinan viereen koukkuun ja menin herran viereen joka pörisi satulalle ihmeissään. :D
Hetken ihmettelyn jälkeen laitoin satulan selkään josta Santtu ei tykännyt tälläkertaa. Se nyrpisti nokkaansa ja veti korvat luimuun katsoen minua murhaavasti.. Kun se käänsi päänsä pois minusta ja rentoutui, taputin sitä kaulalle kehuen että jätti asian sikseen.
Kun olin saanut Santulle vermeet niskaan lähdimme juoksutusliinan kera kentälle, hrrr.. kentälle pitkästä aikaa. Santtu ihmetteli hieman tätä muutosta rutiinissa mutta otti asian sitten ihan rennosti kun kävelimme kentän ympäri molempiin suuntiin.
Tarkoituksena oli siis juoksuttaa ensin ja sitten kokeilla nousta selkään.
Juoksuttelin herraa siinä sitten käynnissä sekä ravissa molempiin suuntiin, hieman saatiin laukkaakin pyörimään liinan päässä mikä on hyvä juttu. Otin liinan sitten irti ja talutin Santun kentän keskelle mistä ajattelin nousta selkään, mikä olikin sitten virhe. Ajattelin että olemme sujut selkään nousun kanssa kun pyöröaidassa se ei lähtenyt yhtään eteenpäin kun nousin selkään, mutta nyt kävi toisin. Olen nyt näinä selkäännousu kertoina ottanut satulan etu- ja takakaaresta kiinni hieman hyppien siinä sivussa luoden satulaan hieman painoa ja katsonut miten Santtu reagoi moiseen, ei sanonut herra siihen sitten mitään joten nostin vasemman jalkani jalustimelle hetkeksi hieman taas hypähdellen herran vieressä. Ei siihenkään herra reagoinut mitenkään, mutta kun nostin jalkani uudelleen jalustimeen ja nostin itseni satulaa kohti lähti herra ravaamaan ja taisi pieni pukkikin tulla mistä tajusin päästää irti. Santtu ravasi muutaman askeleen eteenpäin ja pysähtyi jolloin menin sen luokse, nappasin ohjista kiinni ja peruutin sen samaan paikkaan mistä yritin nousta selkään. Santtu oli ihan täpinöissään, niska ylhäällä ja jalat valmiina hyppykoikkaloikkaan josta päättelin mennä sitten selkäännousu pönikän luokse josta olisi helpompi nousta nopeasti selkään ilman että jäisin roikkumaan jalka jalustimessa jos herra päättäisi taas ottaa hatkat asian suhteen.
Ensin Santtu ei halunnut seistä pönikän vieressä, mikä on meille jo tuttu ongelma alusta alkaen, jos minä nousen korkeammalle kuin herran säkä lähtee tämä eteenpäin. Jouduin sitten rauhoittelemaan Santtua taputellen ja jutellen mukavia että se pysyisi paikallaan. Yritin näyttää että tässä on hyvä paikka olla. Lopulta pääsin selkään ja seisoimme siinä hetken paikallamme koska kun nousin selkään oli Santtu jo lähdössä eteenpäin jonkatakia seisotin sitä hetken että se ymmärtäisi sen että heti kun ollaan selässä ei rynnitä minnekkään vaan odotetaan käskyä. Noh, lähdimme sitten kävelemään ja kuinka ollakaan herra nosti heti tahtia ja yritti peitsata. Olin heti vastassa ja sain hiljennettyä tahdin käyntiin. Muutamaan otteeseen menimme kentää ympäri molempiin suuntiin ja kun kolmannen kerran yritin vaihtaa suuntaa keskihalkaisijan kautta niin herra taas kiihdytti tahtiaan jossa olin taas vastassa. Pääsimme käynnissä kuitenkin loppuun mutta kun saimme suunnan vaihdettua ja ratsastimme kulmaa lähti herra raville niska ylhäällä purren kuolainta. Sain sen kuitenkin aika ripeästi pysähtymään jolloin yritin saada Santtua myöskin peruuttamaan, mitä se ei ilmeisemmin halunnut tehdä. Se työnsi kielensä ulos, veti niskan ylös ja jumitti itsensä eli ei reagoinut ohjiin tai pohkeisiin mitenkään. Ei edes liikuttanut päätään kumpaankaan suuntaan. Napautin pohkeilla sitten hieman kovemmin ja löysäsin ohjia jolloinka herra pomppasi ja ryntäsi eteenpäin ja silloin minä meinasin tippua alas mutta pysyin kuitenkin aika hyvin kyydissä ja sain herran taas pysähtymään. Mutta taas sama ongelma.. Jumitus.

Silloin heitin ohjat käsistäni ja hyppäsin alas. Mutisin jotakin erittäin julmaa herralle ja pyysin sitä peruuttamaan. Työnsin kuolainrenkaista herraa poispäin itsestäni kokonaisen kierroksen kenttää jonka jälkeen se maiskutteli suutaan. Vein Santun taas pönikän luokse ja nousin selkään, tälläkertaa seisoimme siinä ainakin 10min sillä selvitin ajatuksiani. Sydämeni pomppasi kurkkuun kun herra syöksähti eteenpäin ja kävin sitä episodia mielessäni hetkenaikaa. Sitten sanoin Santulle kuinka minä en luovuta sen suhteen ja että me löydämme keinot ongelmiimme. Taputtelin pojua kun se seisoi niin hyvin paikallaan eikä ollut minnekkään kiire. Sitten lähdimme taas kävelemään eteenpäin ja nyt se pysyi hyvin kontrollissa. Köpöttelimme pidemmän aikaa pitkin kenttää kumpaankin suuntaan ja IHME tapahtui. Santtu käveli rennosti.. RENNOSTI kaula välillä lötkötellen mukana ja pöristen. Tätä se ei ole tehnyt sitten sen jälkeen kun se muutti omaan pihaamme.. Ihmetellessäni tätä asiaa, mutta kuitenkin kehuin Santtua kovasti kun se osasi jopa rentoutua. Ja juuri äsken se käveli niska ylhäällä ja yritti kipsutella altani pois. Minun rakas mörrimöykkyni muuttui rennoksi lahnaksi! IHANAA. :D
Siihen oli hyvä lopettaa tämän kertainen seikkailu. Hirveästi piti herraa kyllä kehua lopuksi sillä en yhtään ajatellut että tämä näin menisi.
Vein Santun karsinaan jossa nappasin varusteet pois ja vein satulahuoneeseen hieman pesaisten kuolaimia. Kun menin takaisin Santun luokse se hörähti pienesti korvat suloisesti hörössä johonka minä sulin ja annoin herralle palasen leipää ja porkkanaa. :) Päätin antaa Santun hieman kuivahtaa tallissa ennen ulos vientiä sillä se oli hieman hiessä, laitoin linimenttiä koipiin ja harjasin satulavyön kohdalle jääneet kikkurakarvat suoriksi rapsutellen hienoa poitsua. Annoin sille vielä yhden porkkanan jonka jälkeen lähdimme ulos.

 Luulin että lähden tallilta ovet paukkuen taas pää täynnä kaikkea negatiivista, mutta niin ei käynytkään. Hymyssä suin lähdin äidin mukaan!

Kiitos ihanasta päivästä rakas Santtuliini ♥

Apassionata 2014 Time For Dreams

 Nyt on tämän vuoden Apassionatassa käyty ja voin sanoa että oli MAHTAVA show!
Olin viimeksi muutama vuosi sitten ja muistot ovat vähäisiä mutta sen mahtavan tunnelman muistan ja pieniä pätkiä esityksestä. Mutta nyt on muistoja kerrakseen niin videoina sekä kuvian vaikkakin huonohko laatuisina mutta ideahan on tärkein. :)
Valvoimme poikaystäväni Rauskun kanssa koko yön ennen launtaita(8.2) että emme myöhästyisi bussistamme mikä lähti 5:30 Viinijärven linja-autoasemalta. Äitini oli lupautunut ajamaan meidät Viinijärvelle aamusta sekä hakemaan illasta kunhan saavumme takaisin reissustamme.
Bussi tuli ajallaan paikalle mistä nousimme kyytiin ja kammoksuin hieman sitä että jouduimme niin taakse bussia(olen siis matkapahoinvoiva pitemmillä matkoilla) mutta matka sujui ilman pahoinvointia ja muuta epämukavaa. Nukuimme oikeastaan koko matkan Viinijärveltä Helsinkiin pysähdys taukoja lukuunottamatta milloin kävimme toetty asioilla sekä ostamassa kahvia ja evästä.
Matka Helsinkiin oli pitkä ja hieman epämukava mutta se palkittiin itse Hartwall areenalla. Odottelin kokomatkan ajan että pääsen katselemaan osto kojuja ja ostelemaan kaikkea turhaa mutta hyvät hyssykät! Siellä ei ollutkaan tälläkertaa mitää muita kuin ruoka sekä Apassionatan omat kojut. Viimeksi kuin siellä käytiin niin oli kaikenmaailman kojuja hevostarvikkeista yksityisyrittäjien putiikkeihin. Harmitti hieman mutta olihan Show mitä mainioin! Otin paljon kuvia sekä videoita huomaten loppupeleissä miten kammottavalaatuista materiaalia tuli otettua... Mutta ehkäpä ensikertaan on parempi kamera käytössä. Loppupuolen videot sekä kuvat on valitettavasti otettu kännykällä sillä kamerani tila loppui, koska edellinen muistikorttini halkesi eli käytin pienempää korttia enkä tajunnut ostaa matkanvarrella isompaa.
Pyydän anteeksi että tämä on jaksottaisesti videoina(part1,2,3,4), mutta Premiere ei oikein ollut yhteistyöhaluinen yli 10min pitkien videoiden kanssa joten päätin pätkittää tämän näin.

Matkaan showsta tarttui ihanan pehmeä fleece tyyny sekä hieno kahvimuki!

Ensivuonna uudestaan? KYLLÄ! :)

Päivästä päivään~

Tässä yritin siis tehdä 'My week' videopostausta teille mutta tiettyjen ja harmillisten tapausten vuoksi en päässyt töihin maanantaina enkä luultavimmin myöskään huomenna joten postaan tässä tämmöisen kahden päivän postauksen teille kun ei tästä tullutkaan mitään. Mutta jospa joku toinen kerta onnistuu! :)

Päiväni riippuvat hyvinkin siitä että menenkö aamuun vai iltaan ja tämän yleisesti saan päättää itse paitsi sitten jos pomoni toisin sanoo. Yleisesti pyrin aina menemään aamuun eli herään 7:00 aikaan kun poikaystäväni Rauskukin ja lähden kävelemään bussipysäkille 9:00 tai kymmentä yli jolloinka minulla on hyvin aikaa kävellä pysäkille. Bussimatka kestää yleisesti 10-15minuuttia ja pysäkki minne jään on viiden minuutin kävelyn päässä tallista eli ei paha vai mitä? :)
Kun saavun talliin vaihdan tallitakin sekä saappaat jonka jälkeen alkaa siivous. Siivoan karsinat ensin tai puhdistan vesikupit. Joskus annostelen hevosten iltaruoat ennen siivousta sillä ruoat ovat kylmemmässä eteisessä mistä haluan pakkasilla nopeasti pois.
Siivous nopeuteni on n.10min per karsinan puhdistus, reunojen lakaiseminen ja jos tarvitsee pellettiä lisätä niin sekin on siinä sitten vielä. Tallissa on siis 4hevosta ja yksi poni joten siivouksissa menee suurinpiirtein tunnin verran käytävien lakaisu mukaan lukien. Heinien & veden laitossa menee yhteensä myöskin n.10min eli ei kovinkaan pitkiä päiviä ole paitsi istten jos pitää tehdä muitakin juttuja esim. Lisätä heiniä ulos, viedä heinää ladosta talliin tai muuta mahdollista kuten hevosen liikuttamista. Minun työtunteihin lisätään Santun liikutus aika sillä jokapäivä pitäisi olla työssä 6h, mutta tallihommissa menee vähän yli tunti eikä se riitä joten jään tallille tekemään muita hommia sekä liikuttamaan tietty oman supermieheni! :)
Yleisesti olen tallilla vähintään 3h ja enintään sen 6h. Keskimääräiset tuntimäärät ovat 5h päivältä.
Jos menen tallille illemmalla eli klo: 13:25 bussilla on työpäiväni pidempi sillä autan hevosten sisälle viennissä sekä iltaruokien kanssa. Yleisesti tässä tilanteessa kun bussit kulkevat hieman huonommin joten saan joko kyydin pomolta tai tallikaverilta tai sitten virun muutaman tunnin tallissa harjaillen Santtua jonka jälkeen kävelen pysäkille odotellen bussia.

Pikemmittä puheitta tässä on teille tämmöinen tylsä video kahdesta päivästäni tallilla.

 28. päivä eli eilen irtojuoksutin santtua ensimmäistä kertaa kunnolla pyöröaitauksessa narupäitsien kanssa. Herra maiskutteli aina välillä tyytyväisen oloisena sekä kunnioitettavasti vaihtoi suuntaa sekä pysähtyi pyynnöstä. Ja niinkuin facebookkiini laitoin..

Yritin laittaa juoksutuksen sekä herkkuhetken lopuksi herralle sormikkaani korviinsa josta se ei tykännyt yhtään :D Voiko hevonen oikeasti olla yhtään vattuuntuneempi?

On mulla kyllä hieno hirvi vai mitä? :D

No mutta oli herra tänäänkin kyllä niin hieno! Töiden jälkeen kävin hakemassa Santun tarhasta ja harjailin taas karsinassa ja riimunnaru vain roikkui tallin kalterista ja herra seisoi kyllä niin hienosti niinkuin silloin alkujaankin. Työpaikalleni muutettua se aluksi pyöri kanssani hippaa karsinassa kun yritin harjata sitä tai laittaa suitsia päähän. Nyt se alkaa tottua tähän työrutiiniin mikä on MAHTAVAA! :)
Mutta siis, en laittanut herralle tänäänkään muuta päälle kuin narupäitset ja lähdimme pyöröaitaukseen. Vein Santun keskelle kehää ja pääsin sen irti narusta ja se seuraili minua hienosti. Sitten pyysin sitä astumaan kehälle ja ravaamaan jonka jälkeen se puksutteli rennosti ravia ja vaihtoi suuntia hienosti pyytäessäni. Mutta sitten kun pyysin nostamaan tahtia se närkästyi, laittoi päänsä alas ja korvat luimuun, nostin raippaa kädessäni hieman ylös ja se käänsi takapuolensa minua kohti, astuin taaksepäin nopeasti kuin aavistaen että mitä tapahtuu. Ja herra räväytti sitten takasellaan korkealle ilmaa ja lumet sen kavioista lensivät naamalleni.. Jouduin sitten ajamaan hieman Santtua että se ymmärtäisi ettei minulle uhitella. Loppujenlopuksi se maiskutteli suullaan tyytyväisenä taas ja totteli pyyntöjäni hienosti ja kunnioitettavasti. Lopuksi pyysin herraa pysähtymään, menin sen luokse ja rapsuttelin sitä kaulasta ja taputtelin selkää sekä ryntäitä. Lähdin sitten kävelemään poispäin kutsuen sitä mutta eipä herraa kiinnostanut seurata. Menin sitten portille ja juttelin tallikaverin kanssa hetken kunnes Santtu löntysteli taakseni ja toi päänsä syliini. Kehuin hienoa poikaa ja annoin muutaman porkkananpalasenkin. Harjoittelimme siinä sitten vielä hetken seurailua ja kun oli aika mennä talliin ei herraa kiinnostanut kuin ylähuulellaan löpsyttää lunta maasta ja etsiä lumen alta jotakin syötävää. Kyllä se sitten lopuksi asteli luokseni ja menimme talliin. Olin ylpeä hienosta päivästä herran kanssa. :)

Toivekuvapostaus

Tässä olisi sitten nämä teidän toive kuvat! Kiitos tosi paljon kaikille jotka jättivät ehdotuksia! ^^
Ja HIRMUISEN paljon anteeksi että tämä on jäänyt lusimaan, olen vain niin laiska ja aina ei ole aikaa napata kuvia. :c Mutta nyt VIHDOIN saan tämän teille esille. :D Olkoon tämä 80lukijan spesiaali. :3

Harjapakki

Perus musta neliö sanko mihin olen tehnyt tuommoisen nimen :3

Lempi Satulahuopa

 Showmaster, vihreä yleis huopa :)


Paras kuva minusta & Santusta

Paras hevoskuva

Paras kuva minusta

Noloin ratsastuskuva

Tämä ei nyt ole ratsastuskuva mutten omista melkein yhtään kuvaa ratsastuksestani joten tämä saa kelvata xD

Vanhin ratsastuskuva minusta

otettu luultavasti 2001-2

Lempiväri

Sininen, vihreä & punainen ovat lempivärejäni mutta vihreä voittaa kaiken! :D

Lempi otsapanta

Lempi ruoka

Lasagne :3

Lempi juoma

Kuva lainattu googlesta

Luottamus

Dusty antoi pusun :)

Suru

Iloinen

Ticon ensi askeleet nurmella 2011

Onnistumisen tunne

Santtu

Talvi matonen! :D

Kaveri

Isoveljeni tyttöystävä Tanja. Paras ystäväni ja kuin isosiko (:

Kukka

Suitset

Merkittömät vaalean ruskeat suitset mustalla remonttiturpiksella ja olympia kuolaimella

Ensimmäien kuva Santusta

Ei luultavasti vanhin mutta vanhin mitä löysin :D joskus 2008 otettu

Puhelin

Surkea ja epätoimiva Nokia E7

Tietokone

Vanha kuva mutta sama kone on vielä käytössä! :D

Satula

Thorowgoodin synteetinen yleis satula, koulumalli

Lempi vaate

Hamoset

Santun karsina

Paras cosplay asuni

Santun ruoka astia

Vanhasta taikinavuoa'asta ruokakupiksi!
4dl racing prix
2dl Mineral plus
uutena tulossa 2dl Pellavainen