Lämminveristen ryhmäajo JOENSUU

Heipparallaa!
Kävin Joensuun raveissa apurina Heikille ja huolehdin hänen hienosta ruunasta reissun ajan.
Lassi on lämminverinen ravihevonen joka on syntynyt 1.6.2010. Tämä ruuna omaa aivan ihastuttavan luonteen ja on helppo käsitellä ja toivonmukaan tätäkin poikaa näkyy joskus sillointällöin blogissa enemmän ja varmaan näkyykin.

Päivä 23.1.2015 oli varattu kokonaan raviurheiluun ja niinhän siellä menikin kokopäivä vaikka nämä päiväravit olivatkin ja meidän lähtömme oli ensimmäinen.

1. lähtö - klo: 12:01 - Lämminveristen ryhmäajo - 2140m

Aamulla menin tallille kahdeksan aikaan hoitamaan Lassin lähtökuntoon eli perusteellinen harjaus, loimitus ja kuljetussuojien laitto ennen koppiin kävelemistä. Lassi seisoi nätisti tallin käytävällä valmiina lähtöön, kuitenkin hieman jännittyneenä kun avasimme trailerin takaluukun ja Heikki toi purua kopin pohjalle. Minä sillävälin täytin säkin heinällä matkaa varten ja vein sen koppiin.
Seuraavana olikin sitten hepotin vuoro ja kävin Lassin nappaamassa käytävältä ja se käveli pöristen perässäni ja juuri kun olimme astumassa koppiin herra päätti laittaa jarrut pohjaan ja katsella ympärilleen hölmistyneenä. Hetken siinä se pällisteli ja yritti ampaista trailerin ohitse, mutta onneksi tallin ovi oli edessä eikä se päässyt karkuun. Päätimme sitten kääntyä pois ja yrittää uudelleen keskemmältä ramppia ja siitä Lassi käveli nätisti koppiin.
Matka menikin Leppävirralta Joensuuhun hyvin, mutta kauhistukseksemme raviradalla huomasimme, että trailerin yläluukku oli auennut matkan aikana ja lunta oli päässyt traileriin. Lassin selänpäällä oli n.10cm lumikerros, trailerin sisäseinät olivat lumiset ja Lassi raukka oli aivan luminen. Trailerin yläluukku oli jossain töyssyssä pamahtanut auki emmekä me pysähtyneet missään tarkistamaan asiaa. Onneksi Lassi ei näyttänyt olevan kylmissään ja otimme hevosen trailerista ja minä lähdin kävelyttämään sitä raviradan viereen. Kävelimme reipasta tahtia ainakin 15minuuttia kun kurvasimme valjastuskatokseen ja aloimme laittaa poikaa valmiiksi lämmittelyyn.

ruuna - Trillion Tricks ''Lassi'' - om. Heikki Kauhanen

Lassi odotteli katoksessa ohjastajaa joka tuli pian nappaamaan ruunan ja katosi raviradalle lämmittelemään hevosta. Minä laitoin ravikypärän päähäni ja jäin Heikin kanssa odottelemaan portille kunnes kaksikko marssi tyylikkäästi radalta ulos ja minä hyppäsin kärryn kyytiin ja kävin kävelyttämässä Lassia raviradan vieressä ja huomasi heti että tämä taitaa olla hyväpäivä kun herra ei malttanut edes kävellä vaan hölkkäsi kun yritin pyytää sitä hidastamaan. Välillä se kävelikin hyvin, mutta innoissaan aina nosti raville, mutta pääsimme turvallisesti katokselle odottelemaan lähtöämme. Heitimme herralle loimet päälle ja odotimme kuulutuksia sekä taas ohjastajaa joka oli muuten Pekka Vehviläinen.

Kun hevosia pyydettiin radalle saapui ohjastajamme juurikin sopivasti paikalle ja nappasi Lassin taas radalle mukaansa. Lassi oli intoa täynnä ja siitä näki, että se oli valmis juoksemaan. Kävelimme Heikin kanssa taas radan viereen ja minulla oli kypärä valmiina päässä sillä tehtäväni oli taas kävelyttää hevonen radalta tullessaan. Naureskelimme Heikin kanssa siinä, että nyt se juoksee ainakin palkinnoille asti kun se oli niin vireä lämmittelyssä ja tuntui muutenkin ohjastajasta hyvälle.

Kun lähtöön oli aikaa 10sekuntia ja laskenta alkoi on minun kyllä pakko sanoa, että jännitti ainakin vähän jos ei jopa paljoa. Siellä pienessä kohmeessa pakkasesta hytisten katselin kun Lassi juoksi todella hienosti ja se pysyi hyvin kolmen parhaan joukossa suurimman osan matkasta, hieman hiipuen jonka jälkeen kuin tilauksesta se lähti kiihdyttämään ja oli toisena hyvin pitkään. Loppumetreillä Lassi tippui kolmoseksi, mutta siitä saa kyllä olla todella tytyväinen sillä se juoksi todella hyvin siihen nähden, ettei se vielä taida edes tajuta mistä tässä onkaan kyse.

Kun Lassi tuli radalta hyppäsin taas kyytiin ja tälläkertaa se sitten käveli nätisti ja ymmärtäähän sen kun on juuri juossut kovaa ja niin hienosti. Kevyin ohjin köpöttelimme radan vieressä ja menimme sitten taas katokseen. Taputuksien jälkeen purimme kamat ruunan päältä ja nakkasimme loimet päälle nopeaan tahtiin sillä pakkasta oli melkein -20astetta ja sen huomasi. Sormet jäätyivät ravivarusteita avatessa ja itse kärritkin olivat jäätyneet pikalukoista niin että lukkoja joutui hieman sulattelemaan ennenkuin ne aukesivat ja saimme kärrit pojan perästä pois. Kuljetussuojat koipiin ja herra koppiin popsimaan heinää.
Ennekuin lähdimme liikenteeseen katsoimme loput lämminveristen lähdöt ja laitoimme yläluukun niin tiukkaan kiinni, ettei se varmasti aukeaisi matkanvarrella. Hevonen oli hikinen joten ei olisi yhtään hyvä jos luukku aukeaisi taas ja pyryttäisi lunta sisään.
Onneksi tallille päästessämme luukku oli pysynyt kiinni ja Lassi ei joutunut kärsimään enää lumipyrystä ja saapui tallille kuivana ja pääsi loimen vaihdon sekä perus hoitojen kautta omaan karsinaansa syömään heiniä.

Mielestäni Lassi juoksi todella hyvin vaikken vielä kauhean perillä olekkaan näistä ravihommista. Osaan vain valjastaa ja ajaa, mutta ehkäpä pitäisi opetella hieman enemmän näitä hommia että tietää kuka juoksee hyvin tai huonosti. Täytyy opetella myös ravimaailman termit!
Lassi on siitä hassu kun se hölköttelee omaa tahtiansa radalla, kyllä siis vauhtia löytyy ja liikettä senverran, että vauhtiakin voi kaivaa vielä lisää esille. Treenillä ja radoillahan sitä saadaan, joskus lähdetäänkin niin harjoitusradalle että laitetaan Lassi ja Santtu traikkuun ja lähdetään vähän hippasille ;)

Tästä linkistä pääset katsomaan lähdön tulokset ja vaikka tuulettelemaan videon parissa jos haluat!

Ylläoleva paketti kertookin mitä tein ravireissun jälkeen. Ajattelin käydä Santun kanssa vielä maastossa otsalampun turvin vaikka olikin jo aika pimeää, mutta suunnitelmat kaatuivat isoon hokinpolkemaan joka sijaitsi vasemmassa etujalassa. Harmillisesti minulla ei ole kuvaa itse haavasta ilman pakettia mutta voin sanoa että haava oli senverran iso, että minun oli pakko laittaa se pakettiin puhdistuksen jälkeen. Kävin kävelyttämässä pienen lenkin tallin ympäri poikaa, että näkisin, ontuisiko se ja onnekseni niin pahasti eivät asiat olleet. Kerkesin jo pelätä, että seuraavana päivänä sovittu koeratsastus ei olisikaan mahdollinen, mutta onneksi minun ei tarvinnut perua sitä.

Kuva © Tiia Paananen

Seuraavana päivänä(24.1) olikin sitten Santulle jännä päivä mistä olenkin jo aiemmin kertonut. Kyseessä oli siis päivä jona herrasta kiinnostunut tyttö kävi ratsastamassa ja katsomassa josko hän alkaisi Santtua liikuttamaan muutaman kerran viikossa. En siis ole Superia myymässä tai antamassa pois, siitä ei ole pelkoa!
Mitenkäs ratsastus sitten meni? Kaikki meni omasta, katsojan näkökulmasta hyvin. Katselin siis kun tyttö ratsasti ja hoiti Superin ja tietysti huikkailin ohjeita sekä olin tukena. Tyttö ratsasti hyvin ja sai herran kulkemaan tosi hyvin vaikka se ensin taisi hieman testaillakkin että onko pakko jos ei tahdo. Näin se herra tekee kyllä kaikille jotka ovat sen selkään nouseet, mutta minulle ei ole mitään lisättävää eikä moitittavaa päivästä ja luulempa, että muutaman yhteisen päivän jälkeen homma alkaa toimia paremmin.

Aina ei mene niinkuin strömsössä

Viimekertainen ratsastus Superin kanssa ei mennyt kovinkaan hyvin. Askellajit olivat perunamuusia ja ratsastajalla oli kaikki kadoksissa.
Superi ei ole tainnut olla koskaan näin jumissa oikeaan kierrokseen tai oikeastaan molempiin suuntiin.
Alkukäynnit olivat 10min pituiset ja normaaliin tapaan heppa löntysteli mistään piittaamatta eteenpäin välillä ympärilleen katsellen.
Oli myös normaalia, että kun yritin alkaa työstämään käyntiä ja nappasin ohjat tuntumalle alkoi herra tipsutella eteenpäin ja varmasti näki taas raviradan edessään. Päätin tehdä välillä pysähdyksiä ja saada herran pysähtymään tasaisesti ja siitä hieman peruuttamaan. Santtu närkästyi nopeasti joten teimme volttejakin, mutta seuraavat 10min olivat täyttä steppailua ja kiihdyttelyä joten päätin antaa herran hieman päästellä höyryjään muutamalla lyhyellä ravi(peisti) pätkällä. Kun annoin pyynnön raviin antoi herra muutamaan otteeseen laukan mistä piti sitten taas hidastella siihen oikeaan askellajiin, mutta ravin askeleet eivät meinanneet millään löytyä kuin tietyissä kohdissa joten menimme sitten taas hetken käyntiä ja nappasimme muutamat laukat siinä toivossa, että pääsisimme työstämään hetken raviakin.
Ennen raviin siirtymistä annoin herran hieman rauhoittua laukasta, antamalla ohjaa ja tekemällä voltteja käynnissä joita teimme sitten ravissakin. Santtu ei taipunut minnekkään ja kulki volteillakin lapa edellä ja pää jäljessä huojuen vaikka kuinka yritin asettaa ja auttaa pohkeella. Loppujenlopuksi herra taipui johonkin suuntaan, muttei kuitenkaan hyvin. Ja videon lopussa on muutamat laukannosto yritykset jotka aiheuttivat närkästyneisyyttä sekä harmaita hiuksia.

Mitä sitten tuohon peitsaamiseen tulee... Se on suurin ongelmamme nyt ja en haluaisi alkaa ostelemaan mitään erikois bootseja missä on lisää painoa tai tekemään muutakaan varusteellista hiomista. Luulin, että ajan kanssa selvitään, mutta asiahan vain paheni. Videolta ei löydy puhdasta ravia etsimälläkään paitsi ehkä vain pari askelta mistä olin mutrusuuna kun sen katsoin läpi.
Minunkin istunta on aivan täysin metsästä haettu ja kädet aina alhaalla. MUR. Taidetaan tarvita nyt ihan osaavampaa apua tähän hommaan, molemmat. Tietysti tässä on sekin ettei Superi liiku aktiivisesti ja on sentakia jäykkä, jumissa ja askellajit eivät ole niin hyvät. Toivonmukaan saamme alkuvuodesta jonkun ammattilaisen auttamaan ja tähänin liikkumis ongelmaan odotellaan apujoukkoja.
~Huoh, elämä on yhtä odottelua.

(linkki videoo)

Jouluisia postauksia on pyydetty muutamaan otteeseen ja pahoittelen, ettei niitä ole tullut. Minä en vain ole nyt keksinyt mitään kivaa ja blogin oma spesiaali postailu alkaa vasta alkuvuodesta minkä olisin voinut heittää jo joulukuulle, mutta en vain vielä hlunnut. Toisekseen on joulupostauksitta jääty, koska meillä ei vaan ole jouluisia kuvia ja lumikin tuli vasta niin myöhään, ettei olla edes sellaisia voitu ottaa. Asiaan pitäisi tulla kuitenkin muutos ensi viikonloppuna sillä olen matkaamassa taas Leppävirralle.
Joulua en Superin kanssa tälläkertaa nyt vietä, sillä menen poikaystäväni kanssa hänen perheensä luokse vaikka ensin oli suunnitelmissa ihan jotakin muuta. Näin pääsi kuitenkin käymään, mutta yritämme nappailla tonttukuvia viikonloppuna ja alkuviikosta kun olen Superin kanssa tekemisissä. :)

Materiaalia kerrakseen

Nyt en kyllä osaa muuta tehdä kuin toistella itseäni viime postauksesta, oli nimittäin taas niin hieno päivä Santun kanssa että huhhuh!

Normaaliin tapaan aamulla lähdin tallille siivoilemaan karsinat ja tekemään muut perus hommat ennen omia juttujani, jäin kyllä lusmuamaan hieman varustehuoneeseen kun asettelin suitsemme paremmin, ärsytti hyvin suuresti kun ne olivat ihan sekaisin ja rumasti.

Minulla oli tylsää olla taas ihan yksin tallissa ilman seuraa ja hallusinoin taas autojen ääniä jotka olisivat tulleet pihaan, mutta ei sieltä ketään tullut. Oli mulla ainakin aamuvirkkuinen ja söpö pikku hämähäkki kaverina! :)

Töiden aikana mietin pitäisikö Santulla vapaapäivän vaiko vielä yhden työpäivän ennen ansaittua vapaapäivää ja päätin mennä ''kevyesti'' kentällä ratsastusvyön kera, eli satulaa ei siis tarvittu siirrellä, mistä olin iloinen kun en olisi jaksanut ottaa huopia pois sen päältä ja vaivalloisesti vetää se pois telineestään ettei toisten satulat romise alas. :D

Näinkin hienosti se on paikallaan ja huopa tietty kurtussa!
Töideni jälkeen menin varuste huoneeseen ja otin satulasta jalustimet remmeineen irti sillä en uskaltaisi vielä mennä arvaamattoman torpeedon selkään ilman minkäänlaista tukea. Riitti jo ajatus että satulan takakaari ei olisi vastassa jos herra lähtisi äkkiä rynnimään.

Suitsien kanssa olikin sitten pieni problema, ottaisinko kolmipalan vai pelhamit. Päädyin kolmipaloihin(oikealla) sillä niissä oli martingaali jo valmiiksi kiinni. Hackamoret sekä uudet Clardige Housen kuolaimettomatkin olivat vaihtoehtoina mutten kuolaimettomilla mene vielä hetkeen, ainakaan ennekuin Superilta löytyy jarrut.
Lähdin hakemaan Santtua laitumelta muutama porkkananpala taskussani taas ajatellen että joudun noutamaan sen mökötys nurkastaan, mutta mitä ihmettä! Herra itse kävelee heti minut nähdessää iloisen näköisenä portille vastaan. Oli ilo saada jopa näinkin yhteistyönhaluinen kaveri mukaan tarhasta. :)

Tälläkertaa kokeilin hoidella poikaa ilman minkäännäköistä narua päässä ja eipä tuo sanonut asialle mitään mikä oli hienoa. Sain harjata sen ilman minkäänlaisia väistämisiä tai luimuilua ja kiitoksena odotti tietty porkkana palkkio hienolle herralle. Pääsin jopa varustamaan ilman kauheampia komplikaatioita, jospa se olisi omaksunut jo ettei äidin kanssa kannata alkaa ryppyilemään.

 Päätin juoksuttaa Santun ennen selkäännousua vaikka alkuperäinen suunnitelma oli nousta sinne heti. Sentakia jalustimissa on paalinarua jonka avulla kiinnitin ne vyöhön ettei tule suurempia paukahduksia niistä herran kylkiin. Otin liinan käsiini ja suuntasimme kentälle missä käveliin kerran ympäri oikeaan suuntaan kunnes se itse lähti kaartamaan ympyrää keskelle kenttää ja oletin että kaipa olisi hyvä aloittaa työskentely kun superikin oli sitä mieltä.

Rennon juoksutuksen jälkeen menimme taas pölkyn luokse ja heitin liinan lumihankeen sen viereen Asetin Santun hyvin ja menin sen viereen kuin olisin selkään meinaamassa nousta niin herra astelee takapuolensa kanssa pois, noh eikun uudestaan asennus ja uusi yritys. Nyt pääsin jo melkein laittamaan jalkani jalustimeen kun herra taas asteli takapuolensa pois. Hieman ärähdin sille ja kokeilimme uudestaan, ei vieläkään onnistunut. Muutaman yrityksen jälkeen pääsin kuin pääsinkin selkään ja istuin siellä hetken kehuen Santtua. Nousin sitten kuitenkin pois ja kiristin ratsastusvyötämme yhdellä rei'ällä ja nousin taas selkään ja nytpä ei herra sanonut mitään, hahaa! Seisoimme siinä kuitenkin vielä hetken ja sitten lähdimme köpöttelemään kenttää ympäri. Pääsin muutaman kerran kentän ravissakin ympäri kun äitini saapui hyvissä ajoin meitä kuvaamaan Puffen kanssa. :)

Äidin kuvatukset! :D

Missä nenä?

Voi tämä on kyllä paras kun Santtu näyttää menevän niin nätisti, mutta harmittaa että se tärähti!

Tässä on video ratsastuksesta kaikkia clippejä käyttäen. En jättänyt mitään pois, pahoittelen omaa heilumista sillä en pitkään aikaan ole ilman satulaa mennyt. :D

Ja näin, hevosestani tuli HIRVI

Suttasin naamani koska ilmeeni oli kammottava

Niin komea poika :)

 Ratsastuksen jälkeen vein Santun hetkeksi karsinaan kun purin varusteet sen yltä ja annoin porkkanaa kiitokseksi hienosta työstä. Vein herran sitten aitaukseensa jonne se jäi tyytyväisen näköisenä piehtaroimaan. Kun olin saanut tavarat paikoilleen ja kentän oven kiinni, vein Santulle vielä päivä heinät nenän eteen sekä annoin vielä omenan extra herkkuna jonka jälkeen lähdin äidin kyydillä kotiin. :)


Oliko tässä postauksessa hyviä kuvia ja oliko niitä tarpeeksi? Kerro kommenteissa mitä olet mieltä! :)