Huikeita päiviä

Perjantaina 19.5. kävin tallilla suunnitelmissa kokeilla Creditin uutta kuolainta mikä oli kumi pelhami. Odotettavissa vetosirkus känkkäränkkä hevosen kanssa, mutta hevonen ylitti odotukset. Olin tälläkertaa liikenteessä Hildan kanssa jonka kanssa olemme siis maastoilleet ennen ja Creditin omistajan kautta tutustuttiinkin.

Takaraivossa kutkutti ilman satulaa ratsastus, mutta kukaan osaavampi henkilö ei ole vahtimassa ikinä menoa Ceen kanssa josta mainitsin Hildalle, jonka kanssa sitten sovittiin että menisin nyt ilman satulaa ja hän jäisi vahtimaan sekä huutelemaan ryhtiäni. Samalla oli toinen silmäpari tarkastelemassa miten ruuna reipas otti uuden kuolain tuttavuuden kirjoihinsa.

Heti alussa sai huomata, että hevosen ryhti oli parempi eikä etupainoinen. Suu ei käynyt melkein yhtään, muilla kuolaimilla kun täytyi leikkiä minkä kerkesi. Suu oli kiinni ja hevonen tuntui todella kivalle näinkin ''kovan'' kuolaimen kanssa, mutta niinhän se on että kovan kuolaimen tekee ratsastajan oma käsi.

Meillä oli ainakin hauskaa kun Hilda repeili minun ratsastukselleni, sillä heiluin välillä kuin heinä tuulessa ja meinasin pari kertaa humpsahtaa selästä alas. Meillä oli ratsastushuopa käytössä mikä antaa vähän tukea ja siinä oli todella pehmeä istua. Huovassa oli myös ''kauhukahva'' mistä olisin voinut ottaa tukea mutten käyttänyt sitä kertaakaan. Olin ennemmin hevosen jouhissa kiinni.
Hilda kuvasi muutaman pätkän menostamme puhelimella mitkä sain sitten itselleni ja tein niistä koosteen missä ensin näkyy ravia ja senjälkeen lyhyt laukka pätkä. Annetaampa videon puhua puolestaan;

(linkki videoon)

Sitten kelataan päiviä eteenpäin aina viime sunnuntaihin kun kävimme Hildan kanssa maastossa. Ylhäältä näette kaiken oleellisen eli reitin, keston ja kilometrit. Oli SUPER kiva reissu ja hevoset olivat melko tyytyväisen oloisia lenkin jälkeen. Sää oli mitä mahtavin ja mukanamme oli DENVER-ACT action kamera selfie tikun kärjessä koska en ole vielä päässyt noutamaan kypärätelinettä kameralle, mutta kokosin parhaista klipeistä alla olevan videon, joten olkaapa hyvät!

(linkki videoon)

Super pappa

1.

Oli aika taas tuupata herra Ceelle pintelit jalkaan ja vetristää runkoa. En ole hetkeen vaatinut hevoselta ehkä näin paljoa mitä tällä ratsastus kerralla vaadin.

Kävin viime sunnuntaina pitästä aikaa ohjatulla ratsastustunnilla lähitallilla missä sain alleni 6 vuotiaan tamman, jonka kanssa kävi pari AHAA elämystä mitä sitten hyödynsin Creditin kanssa.

Eteenpäin ratsastettava tamma tunniltani muistutti pohkeiden tärkeydestä ratsastuksessa minkä kautta löysin kädelleni paremman paikan. Vertasin myös vanhoja kuvia Creditin kanssa mistä huomasin, että istuntani on muuten parantunut mutta olen vieläkin hyvin etukenoinen. Joskus kädet seikkailevat missä sattuu(niinkuin 6. kuvassa näkyy) josta aiheutuu muita hankaluuksia kuten pohkeen taakse nostaminen ja katse löytyy hevosen niskasta.

Alan pikkuhiljaa uskomaan, että osaan ratsastaa. Se miten hyvin, siihen en vielä lähde, mutta jokaisen kerran jälkeen kun joku onnistuu tai näen kuvista, että istun vähän paremmin kuin edellisellä kerralla, tulee hyvä fiilis. Tunnen myös enemmän miten hevonen reagoi apuihin ja kulkeeko se tuntumalla tai kuolaimen takana. Creditin suurin ongelma on kuolaimen takana kulkeminen mitä en ole saanut vielä hanskaan, mutta nykyään tulee jo todella hyviä ja pitkiä pätkiä jolloin ruuna kulkee todella hyvällä tuntumalla ja pikkuhiljaa olen saanut sen kulkemaan ryhdikkäästi.

Aina, tai melkein koskaan ei ole täydellistä ratsastus kertaa ollut, mutta alamme ehkä hipomaan jo jotakin pronssin reunusta tämän ruunan kanssa.

2.

3.

4. ''Murhaan ton ruoholäntin!'' tv. Credit

Tiistaina oli aivan ihana sää ja tuli melko kesäinen fiilis kun heitin alkukäyntien jälkeen hupparin pois. Alkukäynnissä aloin pyytämään hieman etenevämpää käyntiä, C on melko tunnettu todella hitaasta käynnistä, joten pistin siihen vähän vauhtia ja annoin sen venyttää kaulaa eteen-alas todella kevyellä ohja tuntumalla.

Hevosella oli suussa oliivi bridong mikä on uudempia kuolaimia josta johtui alkuun hervoton pään nykiminen kunnes itse löysin paremman ja kevyemmän tuntuman hevosen suuhun. Ratsastin ensimmäsitä kertaa kys. kuolaimella mikä oli loppujenlopuksi todella kiva tämän ruunan kanssa.

Kävelimme melko pitkään tehden voltteja sekä suunan vaihdoksia kunnes aloin ottamaan ruunaa enemmän tuntumalle josta lähdimme tekemään muutaman askeleen väistöjä pitkillä sivuilla. Lyhyillä sivuilla teimme taas tempolisäyksiä mistä välillä tuli pari ravi askelta kun ruuna oli melko vireällä päällä(tehtävä näkyy vasemmalla). Teimme väistöjä melko vähän, mutta teimme kuitenkin siihen asti että sain muutaman puhtaan askeleen. Credit oli melko jäykkä ja enemmän taas vasempaan suuntaan, mutta sain sen taipumaan loppuun erittäin mukavasti myös tähän vaikeampaan suuntaan.

Kun olin mielestämme saavuttaneet hyvät väistöt käynnissä ja kävelleet tarpeeksi lähdimme ravaamaan ympäri kenttää muutaman kierroksen kunnes aloimme tehdä kolmi/kaarista uraa, aina asettaen ja taivuttaen. Tuntui kun olisimme kaatuneet välillä sisällepäin, mutta meidän molempien ryhti parani muutaman kaaren myötä kun itsekkin osasin vain katsoa siihen suuntaan mihin olimme menossa, enkä kaatua yläkropalla. Kiemuraura tehtävässä sain Creditin todella hyvin avuille ja tuntui kun se liikkui runkonsa läpi rehellisesti, mutta hevonen lässähti heti uralle päästyään.

5.

6.

7.

Kiemurauria teimme melkoisen määrän, mutta väliin mahtui myös täysinäisiä ura kierroksia sekä isompia voltteja. Otimme myös loppuun laukannostot molempiin suuntiin hyvin kevyesti mitään sen enempiä pyytelemättä, varoen vielä etukoipea ja kokeilemalla miten se kestää.

Oikeaan kierrokseen tuli ensin nelitahti laukkaa missä oli melko kammottava istua, mutta heti kun pyysin pohkeella eteen ja annoin edestä tilaa tuli siitä melko hyvä kolmi tahtinen laukka. Vasempaan suuntaan tuli taas kiitoravi josta ruuna piti kaataa laukalle pienemmälle ympyrälle jota lähti sitten suurentamaan. Suuret ja ruhtinaalliset taputukset kaulalle heti kun laukka nousi.

Laukan jälkeen kävelimme taas hetken kunnes siirryimme tekemään loppukäyntejä avopellon puolelle jossa Credit innostui ja ikäänkuin heräsi horroksesta. Päätin sitten ottaa verryttely laukat loppuun missä ruuna saisi avata jäseniänsä kouluhumpan päätteeksi. Tämän kuolaimen kanssa oli pidättelemistä ja pysähdyimme aina tilanteeseen missä ruunan turpa oli maassa kiinni ja minä kädet ojossa kaulalla. Loppu hyvin kaikki hyvin, ruuna sai liidellä muutamaan otteeseen korvat tötterössä jonka jälkeen nappasin satulan autoon, kuolaimet taskuun, kiinnitin ohjat turparemmiin kiinni ja annoin sen syöpötellä hetken kitukasvuista vihreää.

8.

9.

10.

Ihanaakin ihanampi päivä ja siitä saan kiittää taas tuota super pappa hevosta. Hymyssä suin lähdimme talliin kylmäämään ruunan jalat ja hän pääsi sitten vetämään mutakylvyn tarhaan sillvälin kun kannoin talliin kaivosta vettä ja vein karsinoihin heinät yötä varten.

Terve hevonen, iloinen omistaja!

Postauksen kuvat otettu kännykällä joten laatu on senmukainen, eikä näissä ole blogin vesileimaakaan, laiska minä

Hei, rakkaat lukijamme! Haluan ilmoittaa, että Santtu sai supermiesvoimansa takaisin ja on taas terve sekä pirteä itsensä. Viikossa on kerennyt tapahtua paljon, kun viimeksi julkaisin postauksen odotimme seuraavan aamun tilannetta. Seuraavana aamuna eläinlääkäri kävi taas nesteyttämässä Santtua nenäletkun kanssa ja sama rutiini toistui seuraavinakin aamuina aina 5 päivän ajan jos laskin oikein. Päivät sekä aika 'sulivat' yhteen joten on hankala erottaa yötä päivästä. Välillä Superi oli jo parempi kunnes se taas romahti. Lisäsimme hoidon tehoja viimeisinä päivinä vielä tiputuksella nenäletkun lisäksi, eläinlääkäri iski herran kaulaan siis kanyylin ja kontin yläkulmassa olevaan koukkuun kiinnitettiin 5l pussi joka tippui hevosen suoneen pikkuhiljaa herraa nesteyttäen. Tiputus kohensi Santun tilaa todella paljon, siitä tuli pirteämpi sekä aktiivisempi, vaikka kivut olivatkin vielä tallella.

Välillä itketti hevosen puolesta ja välillä taas laskua miettiessä alkoi otsa rypistyä. Tämä ei tullut yhtään hyvään saumaan ainakaan rahatilanteeni takia. Toinen harmiteltava asia on että Santun muutto siirtyi nyt myöhemmäksi, mutta se ei ollut niin suuri menetys. Parasta on, että hevonen on nyt kunnossa ja alamme palauttelemaan Superia treeniin kävelyttäen selästä käsin, pikkuhiljaa lisäten kävelytyksen pituutta.

Nyt olemme käyneet pariin kertaan kävelemässä soramontulla ratsastusvyön kanssa ja fleece loimi on ollut Santun pyllyn päällä kylmän sään vuoksi. Tänään kun kävimme montulla kävelemässä otimme hieman kevyttä hölkkääkin, sillä Santtu alkoi heittää päätään ja repimään ohjia kädestäni kun ei saanut edetä kovempaa tahtia, joten kun herra kulki nätisti käyntiä, sai se sitten hieman hölkätä. Meillä oli tänään käytössä pitkästäaikaa omppu kolmipala ja herra kulki todella nätisti.

Nyt herralla on sitten molemmilla puolella kaulaa pienet klipatut alueet kanyylin takia, mutta onneksi on karvanlähtö aika niin karva kasvaa nopeasti takaisin(näkyy kuvassa)

''Niin siis MITÄ sä sanoit?''

Voi olla, että herra muuttaa loppuviikosta Leppävirran puolelle ja kevyt treeni jatkuu siellä ainakin kärryjen vetämisellä, juoksutuksella tai sitten jos hyvin käy niin löydän herralle liikuttajan ja voin palata hyvin mielin takaisin koulunpenkille. Toinen syy miksi en ole ollut koulussa on rahatilanne(ei ole rahaa matkata bussilla Kiuruvedelle) mitä itsekkin harmittelen ja mietitään nyt, että miten saan matka- sekä viikkorahaa kasaan että voin asuntolalle palata.

Super hieno Santtu

Nyt ollaan oltu taas kotona Santun luona, käyty maastossa sekä pellolla. Ollaan tehty myöskin porkkanoiden avulla muutamia temppu harjoituksia etteivät opit unohdu täysin. On ollut mukavaa olla Superin kanssa nyt hieman ahkerammin tekemisissä mikä on piristänyt minua sekä varmasti myös herraa itseään. Ainakin se vaikuttaa aina hieman virkeämmälle kun olen sen luona käynyt.

Ilmat ovat olleet nyt viileämmät sekä kosteammat joten olemme joutuneet ottamaan jopa ratsastusloimen mukaan ratsastuksillemme sillä herra on tärissyt ennen lenkille lähtöä. Meillä kun on tällähetkellä vain vettähylkivä ratsastusloimi fleece vuorella jota en uskalla kauheammin vielä käyttää sillä se on enemmän pakkasiin soveltuva pepun lämmitin. Mutta jos herra on hieman ollut viluinen olen sen laittanut mukaamme ja onhan tuo toiminut.

Kävimme viime tiistaina(30.9.-14)  tekemässä ympyrä työskentelyä soramontuilla joissa on juurikin sopivan kokoinen alue missä pystyy tekemään töitä isomalla ympyrällä, työstämään niin ravia kuin laukkaakin sekä tietty asetuksia. Santtu kuunteli aika hyvin pidätteitä ja pohkeita, mutta asettava pohje kuitenkin on herran mielestä vielä eteenpäin pyytävä pohje ja tätä pitänee meidän harjoitella enemmän. Santtu asettui hyvin sisälle ja kantoi kroppansa hyvin ja vaikka välillä ravi rikkoutuikin vielä peitsille, muutaman kannustuksen jälkeen nousi taas hyvä, tahdikas ravi esiin. Teimme muutamat laukkaympyrät ja etsimme hyvää sekä eteenpäinpyrkivää, mutta hallittua laukkaa molemmissa suunnissa ja pakko sanoa, että Santtu oli aika tahmea vasemmassa laukassa aluksi, mutta muutaman siirtymisen jälkeen se vetreytyi ja laukka löytyi aika hyvin.

Torstaina(2.10.-14) tallille saavuttuani katselin tätä hassua ilmestystä joka odotti tarhassaan höristen. Santtu oli nähtävästi päättänyt hommata uuden tyylin, vai miltä tämä teidän mielestä näyttää?
Herralla oli hyvinkin tyylikäs heinähattu päänsä päällä ja hän oli todella tyytyväinen tähän luomukseensa kun tarjosin sille pienen porkkanan palasen tervehdykseksi. Kun otin herran kauniin hattusen hänen päästään pois oli herralla oma mielipide asiasta. Muulimainen naama ilmestyi eteeni ja kerkesin juuri ja juuri napata siitä kuvan mikä nauratti jälkeenpäin.

Se oli mun hattu! Ja vielä uusinta muotii hei

Pikemmittä puheitta hain kamppeemme varustehuoneesta ja harjaus operaatio kesti taas hieman pidempään sillä tarhat ovat mutaisessa kunnossa ja hevonen sen mukainen tietty. Ah, ihana syksy ja kurakelit! Siinäpä tovin sitten yritin harjata herraa puhtaaksi jopa puolisentuntia ellei siinä kauemmin mennyt. Harjauksen jälkeen tietty suojat jalkaan, satula selkään ja suitset päähän ja eikun menoksi. Menimme sorakuoppien kautta katsomaan peltoa, että olisiko se siinä kunnossa, että siellä voisi hevosen kanssa hieman pyöriä ja kokeilla kertoa Santulle asettavien pohkeiden saloja. Pelto oli hyvässä kunnossa, juuri sopiva oikeastaan, ei liian kuiva eikä märkä. Otimme alkuraveja hieman vauhdikkaammissa merkeissä kun herra innostui kun olimme pellolla pitkästä aikaa. Sain Santun kuitenkin ymmärtämään ettei pellolla aina vedetä tuhatta ja sataa eteenpäin vaan keskitytään siihen mitä pyydetään. Pellolla ei voi sinäänsä mennä niinkuin kentällä suorakulmikkaisia tai neliömäisiä reittejä sillä pelto on itsessään mäki aina jonnekkin suuntaan eikä siinä ole tasaista aluetta missä voisi mennä paremmin joten tyydyimme työstämään askellajeja taasen isommalla ympyrällä ja välillä kävimme pidemmän suoran loivaan ylämäkeen joko ravissa tai laukassa ja käännöksessä hidastimme tahtia ja käännyimme takaisin sinne missä oli tasaista jonne jouduimme mennä joko käyntiä tai hitaampaa ravia sillä menimme loivaa alamäkeä.

Olin tyytyväinen suoritukseemme kun sain Santun hieman ymmärtämään pohkeiden saloja ympyrällä työskennellessämme. Loppujenlopuksi se väisti pohjetta eikä vain ampaissut eteenpäin niin kovaa kun pystyi. Saimme asetuksiakin hieman eteenpäin ja herra kulki ryhdikkästi kokoajan. Välillä herra jopa myötäsi ja vei päänsä alas nätille kaarelle mitä en odottanut tämän kuolaimen kanssa.
Meillä on ollut käytössä nyt hieman järeämpi kuolain, sillä suoraansanottuna en uskaltanut lähteä kuolaimettomilla taikka perus nivelellä peltoa pidemmälle herran vapaapäivien takia ettei meille tulisi sitten mitään vetokilpailuja. Pelham on ollut meillä nyt siis käytössä ja toiminut hyvin. Vaihdoin vanhan pelhamin toisenlaiseen, hieman kevyempään versioon missä on teräksen päällä kumia ja luulempa, että Santtu on tyytyväisempi tähän kuin Knights pelhamiin mikä oli paljon paksumpi ja painavampi. Nyt kun olen taas ratsastanut herran kanssa muutamaan otteeseen pelhamilla voin seuraavankerran laittaa joko kuolaimettomat tai kolmipalan ja olla tyytyväinen.

Kun pellolla kaikki sujui todella mallikkaasti päätimme käydä kävelemässä pienen lenkin vielä tiellä josta tuli lyhyt keikka sillä herra arasteli kengättömiä kavioitaan aika paljon jonkatakia käänsin meidät takaisin tallillepäin. Tie ei ollutkaan niin pehmeää kuin aiempina päivinä, johtunee varmaan pakkasyöstä. Kävimme sitten kääntymässä pienellä metsäpolulla josta löysimme ison vesilammikon ja halusin kokeilla mitä Santtu nyt sanoisi vedestä. Herra epäröi aluksi mutta ampaisi keskelle lammikkoa polskien ja maistellen vettä oman aikansa. Naureskelin herran reaktiolle jota se ei ole aikaisemmin tehnyt. Etukavio nousi muutamaan otteeseen ja herra nähtävästi tykkäsi polskia ja räsikytellä vettä oikein kunnolla. Tallille päästyämme herra näytti tyytyväiseltä. Purin tavarat ja vein varustehuoneeseen ja sillävälin Santtu jäi tarhaansa maiskuttelemaan porkkanaa.

En voisi taaskaan olla ylpeämpi Santusta. Se on toiminut oikein mallikkaasti ja ollut hyvin kuulolla vaikka sillä onkin ollut pidempiä lomaviikkoja takana. Maailman paras Superi <3

Kesän lämpöä muistellen

Palailua

Aikaa on, mutta innostusta ei vain löydy. Blogin pitäminen on ollut minusta lähiaikoina aika haastavaa koulun ja muun stressin ohella joten postauksia on tullut vähemmän ja ehä blogin kokonaislaatu on lopahtanut maanrakoon, mutta tein blogin itselleni sekä Santulle, omaksi päiväkirjakseni joten en niinsanotusti pyydä teiltä anteeksi hiljaiselosta vaikka mieleni tekisi. Elämäni on kokenut muutaman muutoksen joista saatte teitää sitten kun olen valmis niistä kertomaan ja osa koskee myös Santtua. Santtuun liittyvät muutokset eivät kuitenkaan ole isoja, ainakaan vielä sillä kaikki on mietinnän alla, mutta älkää pelästykö sillä Superi ei ole lähdössä minnekkään vaan pysyy luonani.
Pyrin nyt nostamaan hieman blogia pinnalle, ettei se unohdu kokonaan. Tähän postausväliin on mahtunut kaikenlaista isoa ja pientä tapahtumaa.
Tietokoneeni meni rikki edellisen postauksen jälkeen ja se on yksi syistä miksei postauksia ole tullut, mutta olisin voinut kirjoittaa postauksia esim. koulun koneella tai puhelimellani kuvattomia versioita valmiiksi varastoon, mutta päätin antaa blogin vain olla.

 Matkustin takaisin kotiin 23.9 eli tiistaina tiettyjen asioiden takia eli en ollut koulussa loppuviikosta vaan olen ollut kotona ja käynyt Santun luona. Kävimme herran kanssa pitkällä maastolenkillä joka oli rentouttava sekä lennokas. Ravasimme pitkiä suoria ja laukkasimme isoja ylämäkiä sekä kävimme yhdellä ihanalla metsäpolulla jossa Superi hieman innostui laukkaamaan enemmänkin niin ylämäkeä kuin suoraa ja kun laukka löytyy maastossa annan sen vain mennä. Oli mukava päästellä menemään varmaan Santunkin mielestä pitkillä suorilla kun tie oli pehmeää sateiden jälkeen eikä ollut pelkoa kavioiden kolhiutumisesta. Jokaisen kovemman suoran jälkeen kuitenkin tiirailin kavioita satulasta ettei tapahtuisi mitään yllätyksiä. Kaikki sujui kuitenkin todella hyvin muutamasta vastoinkäymisestä huolimatta, tapasimme nimittäin paluumatkalla traktorin kun olimme menossa isompaa alamäkeä alas ja traktori tuli kulman takaa vastaan. Jouduimme kääntymään mäessä ympäri ja menemään aiemmalle tienhaaralle turvaan ettei kävisi mitään hyvän maastolenkin päätteeksi. Odotimme tienhaarassa kun traktori körrötteli ohitse ja Santtu seisoi nätisti hieman pörähdellen eikä syöksyillyt minnekkään. Rauhoittelin Santtua kehuen sitä äänelläni ja taputtelin kaulaa. Kun traktori oli mennyt ohi turvallisesti jatkoimme matkaamme tallille.

Tallille päästyämme yritin napata Santusta edustavaa sivukuvaa mutta se ei oikein onnistunut niinkuin näette. Pääasia kuitenkin on että siitä näkee minkälaisessa kunnossa Superi on tällähetkellä. En ole tyytyväinen, mutta onnellinen ettei herra luuhistu liikunnanpuutteesta kuitenkaan aivan kammottavan näköiseksi. Tässä on kyllä hassua että meille tulee aina takapakkia tähän lihasmassan tekoon mistä en ole tyytyväinen vain olen turhautunut. Olen laittanut liikutusilmoituksia ympäri nettiä eikä ketään kiinnosta ex-ravuri, paitsi pikkutyttöjä joilla ei olisi toivoakaan pärjätä Santulla yksin enkä minä voi olla aina vahtimassa. Tämä kaikki saattaa kuitenkin helpottaa kuukauden sisään jos hyvin käy.

Tyytyväinen Santtu mussuttamassa omenaa maastolenkin jälkeen

Kameli vaiko hevonen?

Huutoa, paniikkia, itkua, mutta lopulta tyyntä iloa ja rakkautta.
Näin voisi kuvailla edellistä viikkoa Santun kanssa, sillä se on ollut täynnä pettymyksiä, mutta loppujenlopuksi hyvää mieltä. Jokainen hevosen omistaja tietää ettei niin ison ja arvaamattoman eläimen kanssa jokainen päivä ole ruusuilla tanssimista. Meillä on mennyt nyt todella huonosti sen jälkeen kun hackamoren remmit menivät rikki ja olemme joutuneet käyttämään kolmipalaa.

Vaikka Santtu toimii hyvin kuolaimen kanssa on se alkanut protestoida sitä enemmän ja enemmän.
Protestointi ilmenee ratsastaessa ohjien ryöstämisellä, liikkumattomuudella sekä pään viskomisella. Ongelmana on siis luultavimmin hampaat ja raspaaja on ns. tilattu tekemään pieni visiitti meidän luonamme mutta siihen menee aikaa muutama kuukausi täysin oman rahatilanteeni vuoksi. Raspauksessa minua jännittää hevosen kokemattomuus tähän tilanteeseen sillä Santtua ei ole kasvattajan mukaan ikinä raspattu. Joten mikä voiiskaan mennä pieleen? Ehkä kaikki tai sitten hevonen seisoo nätisti paikallaan, mutta aion tilata raspaukseen eläinlääkärin joka voi tarvittaessa antaa herralle rauhoittavan sillä minulla ei ole minkäänlaista hajua miten herra siihen reagoi.

Ja nyt mitä niihin ongelmiin tulee on alkanut ärsyttämään minua todella paljon. Yritän kuitenkin toimia mahdollisimman rauhallisesti ja positiivisesti ajatellen tilannetta. Viimekertainen ratsastus meni kuitenkin niinkin mönkään, että sain paniikkikohtauksen selästä pois noustessani. Näin ei saisi tapahtua, mutta olin niin stressaantunut ja oloni oli todella epämukava. Ratsastus sujui ensin todella hyvin ja mallikkaasti aina siihen asti kun olimme nostaneet laukat. Tämän jälkeen Santun mielestä olisi pitänyt lopettaa työskentely, mutta kun pyysin sitä taivuttamaan itseään ja käyttämään takapäätänsä kolmikaarisella kiemurauralla Santtu herpaantui ja alkoi heitellä päätään yrittäen saada ohjia käsistäni. Päätin sitten pitää tehtävät perus uralla tehden pysähdyksiä ja peruutuksia. Kolme ensimmäistä tehtävää sujui hyvin, mutta sitten neljännellä kerralla Santtu pysähtyi nätisti mutta peruutti todella tahmeasti ja kun pyysin sitä taas eteenpäin ei herra liikkunut ei mihinkään. Näpäyttelin pohkeilla ja käytin jopa kättäni sen takamuksella, mutta Santtu vaan nosti päänsä ylös ja teki kamelit(tämä on termi mitä käytän kun herra nostaa päänsä ja lörpöttää kieltänsä ulkona kamelin näköisenä korvat sivuilla). Päätin sitten että jos et liiku eteen liikut taakse, yritin peruuttaa mutta tuloksetta. Sitten aloin kääntämään Santun päätä kentän sisäpuolelle josta se lähti liikkumaan. Teimme siis pienen voltin ja jatkoimme matkaamme käynnissä ja muistutin sitä pohkeella puristaen että tämä on käsky mitä sinun täytyy totella.

Santtu jatkoi seuraavalle oysähdys etapillemme tyylikkäästi kaartaen kaulaansa, mutta taas kun oli pysähdyksen vuoro Santtu teki taas kamelit. Tälläkertaa se ei liikkunut kun käänsin sitä voltille. Tein kaikkea mahdollista, mutta Santtu vaan käänsi päätään sivuille eikä hievahtanut ei sitten mihinkään. Päätin sitten hieman tökkiä jalalla sen turpaa mikä ei kyllähään tehnyt mitään eloa tähän hevoseen. Aina kun vaihdoin Santun pään puolta jouduin voimalla vetämään sen päätä sillä herra oli täysin erimieltä. Se oli kun ruostunut vipu jota ei saisi millään vedettyä suuntaan eikä toiseen. Nousin sitten selästä itkuisena ja raivoten ja näytin mitenkä liikutaan eteenpäin. Otin ohjasta kiinni ja näytin kuinka mennään voltit olempiin suuntiin, pysähdytään ja peruutetaan. Nousin sitten takaisin pässinpään slekään ja kokeilimme uudestaan. Sama toistui mahdottoman monta kertaa ja päätin, että en nouse selästä ennenkuin saisimme yhden pysähdyksen suoritettua ilman jämähdystä. Santun mielestä tämä taisi olla vaan kivaa hommaa, mutta saimme vihdoin monen kerran jälkeen suoritettua hyvän pysähdyksen ja nousin sitten selästä alas ja vein Santun karsinaansa. Mielentilani oli murhaava ja olin huudellut Santulle kiakenlaista aina kun se ei liikkunut eteenpäin;
''Senkin aasin perse liiku!''
''Laitan sinut makkaraksi heti huomenna senkin luuska!''
''Jumankauta nyt liiku lehmänperä!''
Kaikkea muuta mukavaa olin myös huudellut ja kiroillut Santun korvaan. Ratsastuksen jälkeen olin itkuinen, raivoissani ja täysin muissa maailmoissa. Lyyhistyin Santun karsinan eteen yrittäen selvittää mieltäni turskahdin itkuun ja en saanut sitä lopetettua, hengitykseni tiheni ja huomasin olevani paniikki kohtauksen alaisena. Kesti hyvinkin tarkasti 3minuuttia, että sain itseni rauhoitettua ja nousin hoitamaan Santtua yöpuulle. Kamala päivä, mutta saimme kuitenkin hommat lopetettua onnistumiseen.

Eilen oli sitten mukavampi päivä mikä toi hymyn taas huulille. Tälläkertaa lähdin tallille vasta seitsemän aikaan sillä nukuimme poikaystäväni kanssa hieman pidemmät päiväunet kuin suunnittelimme. Kun saavuin tallille oli hevoset jo sisällä ja karsinamme ovessa oli lappu jossa tiedotettiin herran saaneen ilta viljansa. Siivosin siis karsinan ja harjasin Santun puhtaaksi pohtien kentällä kevyttä juoksutusta. Nakkasin sitten herralle vahvemmat päitset päähän ja niihin liinan kiinni josta lähdimme kentälle.
Annoin Santun kävellä rauhassa ja rennosti ympyrällä ennen tahdin lisäämistä raville. Seurasin Santun liikkeitä tarkasti tarkastaen jos niistä löytyisi epäpuhtautta. Huomasin että Santun ravi oli osittain epäpuhdas, tämä voisi selittää selästäkäsin tarjottavan peistin. Kokeilin sitten herran jalat ja etsin mahdollisia lihas jumeja joita löytyi lautasten alapuolelta takajaloista. Juoksutin Santun kuitenkin vielä molempiin suuntiin niin ravin kuin laukan kautta josta menimme popsimaan vihreää tallin vierestä. Tai no, Santtu popsi ja minä hieroin hieman sen takajalkoja joista sain ehkä hitusen jumeja auki. Nyt olisi BEMER hoito taas poikaa, täytynee vaan yrittää raahata se pyörän kanssa tallille.

Kännykkä laatu taas 10/10

Iloinen herra nautti puolituntisesta napostelusta kunnes jouduin viedä sen talliin ja lähteä polkemaan kotia kohti. :)

Voi surku

Minua niin harmittaa että kaikilla on niin ihania kuvia omasta vapustaan joko ihmisten taikka eläinten kera ja minulla ei ole muuta kuin pelkkää tekstiä teille tälläkertaa. Kuvia olisi tullut jos tuo yksi nimeltä mainitsematon sohvaperuna olisi jaksanut tulla tallille mukaan taikka lähteä ulos kanssani.

No kaikkea ei voi saada. Tähän päivään tuo lause sopiikin täydellisesti nimittäin Santun kanssa meni sukset ristiin töitä tehdessä. Suurimmaksi osaksi talleilu meni hienosti sekä rattoisasti ystävän kanssa rupatellen niitä ja näitä.
Santtu sai taas bemer hoitoa ja ystävänikin hevonen sai nauttia tästä hienosta laitteesta oman aikansa. Hoidon jälkeen lähdimme kentälle ja laitoin Santulle taas kolmipalan sekä chambon piuhat. Kuolain sentakia kun herralla oli niin pitkä vapaa ja energiaa löytyi. Chambonit olivat taas hieman muistuttamassa Santtua että pää ei tarvitse olla pilvissä epämukavasti vaan alhaalla ja rentona. Kaikki alkoi todella mallikkaasti alkukäyntien kanssa jossa Santtu oli todella rento, piti päätänsä alhaalla ja pärkytteli jo silloin kun käänsimme suuntaa muutaman kierroksen jälkeen. Kun vaihdoimme taas suuntaa ja nappasin ohjia rennosti tuntumalle Santtukin hieman jo heräsi muttei sen enempää pöhköillyt kun lisäsi tahtia ja hitusen nosti päätänsä.
Teimme muutaman pysähdyksen ja sitten päätin nostaa raville, normaaliin tapaan otin ohjia hieman enemmän käteen ja valmistelin siirtymistä pohkeilla sekä asettaen hieman sisäpuolelle sillä lähdimme kulmasta pitkälle sivulle. Emme koskaan päässyt raville sillä kun annoin kunnon komennon siirtyä raviin Santtu herra nostaa oikeaa takajalkaansa taivaisiin ja näin se sivuvilmällä kun tunsin horjahtavani eteenpäin. Näin Santun niskan nousevan ja tartuin ohjiin kiinni ja pysäytin hevosen. Purskahdin nauruun ja ihmettelin tilannetta. Ystäväni nauroi ja kertoi juuri ja juuri nähneensä tapahtuman ja se oli huvittava.
Santtu ei sitten tykännyt nostaa raville. Ei ollenkaan! Hetken siinä nauraa hekottaen palauttelin itseni nykyhetkeen ja lähdimme sitten taas kävelemään. Seuraavan kerran kun pyysin herraa nostamaan ravia se nosti laukan ja tietty hiljensin tahtia haluamaani. Ravaamisesta ei kuitenkaan tullut mitään sillä Santtu peitsasi kokoajan niska ylhäällä eikä suostunut kuin kävelemään tai laukkaamaan.
Päätin sitten antaa herran laukata enimmät höyryt pois ja pyysin laukalle, mutta Santtu antoi minulle kunnon pukin ja pysäytin hevosen taas ja peruutin. En halua että Santtu oppii huonoille tavoille sillä sillä ei pääse mihinkään. Seuraava nosto menikin mallikkaammin ja annoin laukan pyöriä kunnolla vaikka takaljalat hieman sekosivatkin herralla mutta se korjaantui kuitenkin antamalla hieman enemmän vapaampaa ohjaa. Vaihdoimme suuntaakin ja molemmat suunnat menivät aika hyvin.
Kävelimme sitten vähän aikaa ja halusin sitten vielä lopuksi ravata pääty ympyrällä rennosti. Tämäkään ei mennyt kuin suunnittelin tai toivoin. Ystäväni oli hevosensa kanssa toisella puolella kenttää ja tietty Santtu halusi kaverin luokse. Noh, näin siinä sitten kävi;
Olimme lyhyellä sivulla ja lähdin pyytämään Santtua pääty ympyrälle kulmasta ja yritin nostaa tahdin raville jonka Santtu teki hienosti mutta kun pääsimme kaartamaan ympyrälle herra teki äkki käännöksen kaverin luokse ja minäpä sitten tipuin selästä vaikka kuinka yritin pysyä kyydissä. Tämä tippuminen oli samantapainen kuin postauksessa Lensin kuin leppäkeihäs! eli lensin suoraan takapuolelleni ja Santtu jäi odottamaan viereeni.
Nousin siltä seisomalta takaisin selkään ja yritimme uudestaan. Sama homma mutta tälläkertaa en tippunutkaan. Tippumisen jälkeen se sama kohta oli aina samanlainen piina eli herra puskee kentän toiselle puolelle mitä ikinä teen tai en tee. Kokeilin jopa käynnissä kävellä sen kohdan monesti ja aina sama laulu. Päätin sitten aina pysäyttää ja peruuttaa. Peruutus alkoi ottamaan Santulle päähän ja se veti itsensä lukkoon eli vaikka vedin ohjista taikka annoi löysät ohjat ja annoin pohkeita, maiskutin tai tein mitä se ei liikkunut kuin vasta sitten kun aloin kääntämään sitä. Huoh.
Sitten tämä sama taistelu jatkui monen kierroksen jälkeenkin ja minua alkoi raivostuttamaan. Ihan missä vain tai missä tilanteessa vain herra nostaa päänsä ja yrittää karata alta josta seurasi aina pysähdys ja peruutus. sittempä se teki vihoviimeisen temppunsa lukittautumalla kentän nurkkaan ja ei liikkunut ei mihinkään. Yritin kääntää ja annoin pohjetta niin ei mitään. Santun pää oli varpaissani kiinni ja hyvä ettei taittunut ympäri kun yritin saada sen liikkumaan. Karjuin ja huusin mutta ei yhtään mitään. Ihankuin olisin ollut patsaan selässä. Käänsin sitten toiseen suuntaan mistä se lähti kuin lähtikin liikkeelle ja pyysin herraa peruuttamaan vielä viimeisen kerran ja se totteli mutta ERITTÄIN tahmeasti.
Pääsimme siitä vielä liikkeellekkin. JES! Kävelimme ryhdikästä käyntiä kentän ympäri molempiin suuntiin ja kävimme pääty ympyröillä ja teimme pysähdyksiä kunnes Santtu oli rento eikä enää temppuillut. Päätin sitten lopettaa siihen ja niin me teimmekin.
Kun nousin Santun selästä alas se näytti niin ja niin tyytyväiseltä itseensä että minua oikein nauratti. Hah! Mokomakin Tonttu. Meinasi nukahtaa siihen paikkaan kun availin suitsien remmejä sekä löysäsin satulavyötä. Kyllä ripeästi virkosi kun lähdimme talliin ja herra sai taas syöpötellä.
Nyt olen tässä kotona vaan istunut ja rapsutellut kissoja, katsonut telkkua sekä youtubesta tylsiä videoita. Vaikka olenkin bilehile niin emme tunne täältä oikein ketään kenen kanssa jonnekkin mennä ehkä vappua juhlistamaan vaikka tanssi hinku olisikin kova. Ehkäpä ensi vuonna parempi tuuri!

Minullapa oli sellainen vappu, toivottavasti teillä muilla on mennnyt paremmin. :)

Maastoilua

Tiedättekö, että minulla on ainainen ongelma sekä pohdinta että miten aloitan postaukseni. Jotenkin tuntuu liian 'tutulta' taikka 'yleiseltä' aloittaa postaus näin:
Moi!/Terve! Olin tallilla ja tein sitä sekä tätä blah blah.....
Tai sitten näin:
Tänään taas tehtiin blah blah.....

Yritän aina vältellä sellaisia päiväkirjamaisia aloituksia sillä en itse pidä niistä vaikka blogi onkin sinäänsä oma ''päiväkirja''. Sillointällöin niitä kuitenkin eksyy postauksiini, minkälasista aloituksista te tykkäätte? Kenties juuri tämmöisitä päiväkirjamaisista taikka että mennäämpä suoraan asiaan? Olisi mukava kuulla miten haluatte postauksien alkavan. :)

Mutta mennäämpä tämän päiväiseen heppasteluun, vai mitä?

Aamulla herätessäni iski heti kauhea jännitys sekä miettiminen tästä päivästä, että miten tässä nyt oikein käykään. Meillä oli nimittäin tarkoitus mennä maastoilemaan ystäväni kanssa jonka olimme sopineet etukäteen. Pelkään pahoin että Santulla on hampaissa raspattavaa jonkatakia se takkuilee nyt kuolainten kera. Ja pelkään sen takia koska herraa ei ole ikinä ennen raspattu, tai näin kasvattaja minulle sanoi. Jos se on totta niin luultavimmin joudutaan hepoti rauhoittamaan raspauksen ajaksi. Pelottaa ajatus paniikista sekä kaikesta häslingistä mitä siitä oikein seuraa sekä pelottaa että kuinka iso lasku siitä tulee omaan nuppiin. Ikinä ei ole omasta pussista tarvinnut raspauksia maksaa, onhan Santtu ensimmäinen hevosenikin. Nyt kun tämä pulma on ehkä jopa ajankohtainen niin sitä on alkanut miettiä, tämä oli syy miksi kokeilin hackamoreja niin yllättäen.
Tykkäsin miten Santtu toimi hackamorella mutta siinä on opettelemista vielä paljon, rennommin se kuitenkin kulki kuin kuolaimen kanssa. Päätänsä se ei heittänyt yhtään.
Tänään oli siis tarkoitus mennä maastoon hackamoren kera, mutta jänistin ja laitoin pelhamin herralle suuhun kauhusta kankeana jos se heitteleekin päätänsä. Ja niinhän siinä kävikin loppupeleissä. Minua jännitti koko ajan tallilla ollessani ja yritin hengittää syvään sekä rauhoittua hyvillä ajatuksilla reissun kulusta. Minua pelotti sen takia niin hillittömästi koska emme ole käyneet yhdessä maastolenkeillä piitkään pitkään aikaan ja tiesin ettei sillä löytyisi kunnolla jarruja vaikka olisikin martingaalia sun muuta. Ajattelin että kun pelhamissa on enemmän vipua niin se olisi turvallisempi vaihtoehto maastoon, mutta taas hackamoressakin oli vipua mutten halunnut ottaa sitten taas sitä riskiä että jos se lähtee viemään niin ei nenäluu murru kun minä roikun ohjissa karjuen.
Noh, hain herran tarhasta normaaliin tapaan sekä varustin sen satulan sekä pelhamin kera. Jännitys suureni aina pikkuhiljaa kun ajattelin että kohta lähdetään. Olimme sopineet että ystäväni tulisi tammansa kanssa tallin pihaan että päästäisiin siitä yhdessä matkaan, tämä sen takia koska jänistin että Santtu ryöstää heti minulta käsistä.
''Hei c'moon! Luota nyt vähän hevosees!''
Tämä ei tarkoita ettenkö siihen luottaisi, minähän huitelin herran kanssa ensimmäiset kuukauden pelkällä satulahuovalla metsiä sekä peltoja kun se ei vielä edes tajunnut koko hommasta yhtään mitään. Olen ehkä vain kasvanut aremmaksi enkä uhkarohkeaksi.. Pelkään putomaista aina vain enemmän kun niin ei tapahdu, ehkä jos tippuisin herralta kerran, se ei olisi enää niin 'jännä' juttu.

Yhden kerran olen ns. tippunut Santulta.. Yritin nousta ilman satulaa sen selkään avonaisella pelto kentällä ja tuuppasin jalallani sen takapuoleen jonka takia se sitten jyräsi eteen ja minä vedin kuperkeikalla maahan. Hah, joo todella komea tippuminen.

Anteeksi muuten jos teitä haittaa tämä minun 'haahuileminen' muissa maailmoissa tekstiä kirjoittaessani, tarkoitan nyt sitä kun lisäilen kaikkea turhaa tekstiin vanhoilta ajoilta ynm. mukavaa. Mutta nyt takaisin tähän päivään kiitos!

Kun olin varustanut Santun lähdin kentälle jonka aita oli auki pihaan päin että pääsisimme maastoon sitä kautta, mutta päätin kuitenkin kävellä kentällä muutaman tehtävän/kierroksen läpi että herra rauhoittuu, olihan sillä taas muutama vapaapäivä takanaan. Santtu oli sitä mieltä että ravataan, mutta sain sen sitten rauhoittumaan sekä rentoutumaan käynnissä. Sitten koittikin se aika kun ystäväni tuli hevosellaan tallin pihaan ja lähdettäisiin maastoon. Jännitysryöppy nousi melkein kurkustani ylös mutta yritin hymyillä sen pois ja juttelin ystävälleni sekä Santulle paljon. Pääsimme hyvin liikkeelle vaikka ensimmäinen pysähdys olikin pelkkää pään heiluttamista kun odotimme että ystäväni menisi tammansa kanssa edellä etteivät he jäisi jälkeen Santun köpötellessä käynnin sekä peitsin sekoitusta eteenpäin niska ylhäällä. Kävelimme rauhallisesti metsäpolkua pitkin ja tajusin pian ettei minua jännittänyt enää tipan tippaa, olin taas ollut ennakkoluuloinen hevoseeni jonka pyysin anteeksi herralta.
Matka meni oikein mallikkaasti jos ei lasketa sitä että maastot olivat jäisiä ja herralta oli tippunut jokunen hokki kengistään ja sen kävely oli kuin luistelua. Onneksi suurimmiten maastot olivat joko lunta taikka sulaa maata jossa pystyi kävellä, mutta ylä sekä alamäet olivat yhtä kauhua(Hui, meinasin jo kiroilla). Yritin pitää Santun löysillä ohjilla mathdollisimman paljon mutta se kuumui aika nopeasti jonkatakia jouduin keräämään ohjat ja arvatkaapa mitä siitä seurasi? Niska ylös ja peistiä eteenpäin, jee! No ei todellakaan ollut mitään mukavaa, nolotti ihan kun ystäväni hevonen vain löntysteli ja Santtu vinkuu eteenpäin, noh siitä en voi syyttää ketään. Sain herran aina välillä rauhoitettua käyntiin ääniavuin sekä pidättein. Välillä jouduin pysäytämään sen ja peruuttamaan taikka tekemään pienen ympyrän että se ymmrätäisi ettei nyt mennä kovaa. Tästä seurasi peruutuksia kaveriin päin sekä pään heittelyä, myöskin syöksähtelyjä eteenpäin.
Kun vihdoin käännyimme takaisin tallillepäin hevoset heräsivät horroksestaan enemmän. Santtu kokeili koko ajan peistata sekä ravata, yritin kieltää pidätteillä sekä äänellä, mutta yhtäkkiä tapahtui se mitä en ikinä halua kokea, ainakaan pidempänä pätkänä. Santtu nappasi kuolaimen hampaisiinsa ja syöksyi eteen, minä huusin jotakin epämääräistä ja otin napakasti hevosen vauhdin kiinni ja käänsin pienelle ympyrälle sitten pysäyttäen hevosen pois menosuunnasta. Olin lievässä paniikissa ja se varmaan näkyi naamastani, jouduin hetken keräämään ajatukseni kuntoon ja mietin mitä tein väärin. Sitten tajusin etten tehnyt mitään, pohkeet olivat irti hevosesta, nojasin taaksepäin lievästi ja yritin vain rauhoittaa poikaa kunnes noin kävi. Pääsi se viemään minua ainakin 3-5m muttei onnekis sen enempää. Nyt olen ainakin 80% varma että sen suussa on jotakin vikaa. Ei se muuten noin tekisi, niska ylhäällä sekä petsin ymmärrän mutten tuota.

Päätimme kävellä loppumatkan tallille ja se olikin parempi vaihtoehto kuin se että hevonen saa kohtauksen keskellä tietä joka on jäässä. Onneksi ei käynyt pahemmin, sain cross-under suitseni ystävältäni takaisin ja nyt alkaa enemmän kuolaimettomilla hommaaminen ainakin siihen asti kun saadaan hampaat kuntoon. Kolmipalaa uskallan vielä kuitenkin käyttää mutta mieluiten en pistä sen suuhun nyt ollenkaan kuolainta.

Tämän lennokkaan maastolenkin jälkeen vein Santun tarhaan päiväheinien eteen ja lähdimme ystäväni kanssa hänen uuden hevosensa luokse. Meidän oli tarkoitus liikuttaa sitä. Itse 'jouduin' ensin hommiin ja yritin opettaa sille että liinassa voi juosta oikeaankin suuntaan. Ei siitä kyllä heti tule mitään, mutta se pikkuhiljaa ymmärsi asian mitä hain takaa. Kyseinen hevonen 10vuotias lämminveri ruuna joka on ollut koko elämänsä pullaponina ja nyt kun ystäväni sai sen itselleen alamme kouluttamaan siitä hyvää harrasteheppaa. Ja alussahan kaikki tietää ettei se aina suju. Hyvin tuo kuitenkin meni vaikka hevonen rynni moneen suuntaan sekä sai käteni tunnottomiksi. Tuli vain muistoja mieleen kun yritin samaista opettaa Superille. :)

Anteeksi tylsästä sekä kuvattomasta postauksesta, mutten nyt pysty parempaan. Ystäväni blogista voitte lukea enemmän hänen hevos elämästään!

Hackamoret (Kuvapläjäys!)

Ja taas uutta kokeilussa herran kanssa. Sekoitan kohta sen pään kokonaan näillä uusi jutuilla! :D Mutta nytpä saadaan taas hieman vaihtelua meidän kenttä vääntöön sillä Superi yllätti minut taas kerran postiviivisesti tai sitten se vaan haluaa että luulen sen olevat hyvä poika....?

Hah! Sen saamme nähdä tulevaisuudessa, mutta tosiaan hackamoret pistin kauhulla herralle päälle tänään. Aamulla lähdin tallille tuttuun tapaan 9:20 lähtevällä bussilla ja olin tallilla 9:40 josta laitoin herran ruoan valmiiksi ja menin varustehuoneeseen vaihtamaan kengät. Katselin siinä sitten meidän suitsia ja pohdin sekä puntaroin. Nappasin hackamoret käteeni ja vein ne valmiiksi karsinan koukkuun ja aloitin siivoamaan karsinaamme.
Kun karsina oli siivottu hirvittelin hackamoreja ja kävin kaikkea kauheaa mielessäni läpi että mitä voisi sattua. HYRR. Sitten kuitenkin pudistin päätäni ja lähdin hakemaan hymyssä suin herraa tarhasta joka tepsutteli rennosti luokseni korvat ehkä hieman hörössä.
Vein Superin talliin ja harjasin sen taas kertaalleen hikiviilalla sillä karvaa lähti aika reippaasti. Mietin herran harjattuani hetken suojia ja kun ne olivat märkiä sekä likaisia niin päätin ottaa pintelit sekä putsit. Otin etujalkoihin sähkönsiniset ja takasiin punaiset pintelit että tulisi ns. supermies fiilis!

Taidan olla ihan päästäni sekaisin tämän supermies hömpötyksen kanssa vai mitä? Keksin klipata hevoseni takapuoleen superi merkin ja senjälkeen sen yksi lempinimistä on tullut Superi ja sitten vielä nämä väri hömpötykset.. Pyysin poikaystävääni tulostamaan supermiesmerkkejä korvakoruiksi 3D tulostimella. Hankin tiedättekö Supermies 'housunpaikan' siis sellaisen ommellun logon ja ajattelin tehdä Santulle sini/punaisen huovan johon sen kiinnitän. Sitten vielä hankin supermies paidan itselleni mistä teen kesäksi tankki topin ratsastuksia varten. Olenko sekoamassa? :D

Mutta siis takaisin tähän päivään. Kun Santtu oli varustettu hackamorejaan myöten lähdimme kentälle kävelemään, kävelin siis herran vieressä ja kauhistelin kun se pelkäsi sitä että entinen pomoni (tallin omistaja) sahasi halkoja traktorin takana, hmm olikohan se sirkkelillä? Se pörisi ja yritti ryöstää käsistä kun kävelimme joissain kohti kenttää lähellä tätä episodia. Ajattelin jo etten nouse selkään vaan juoksutan herran pelkästään. Noh, aloitin juoksuttamaan Superia ja se aina kiihdytteli poispäin halkojen sahaamis paikasta. Saimme kuitenkin molempiin suuntiin aika nättiä ravia mistä olin tyytyväinen.
Halusin todella kokeilla ratsastaa herraa hackamorella, mutta jännitin aikalailla ja tuli mieleen että miten Dustyn(entinen ylläpito hevonen) kanssa kävi<-klikkaa se on linkki videoon! Päätin kuitenkin sitten yrittää ja vein herran pölkyn viereen. Tämä pölkky on kentällä niin että Santtu joutui seisomaan takapuoli halkoja päin ja siitä se ei tykännyt. Pötki pakoon pölkyltä mutta muutaman kerran jälken sain sne rauhoittumaan kehuilla ja taputuksilla. Nousin sitten selkään ja herra alkoi pyörimään ympyrää josta sen pysäytin ja kun olin pyytämässä sitä kentän uralle päin kävikin köpelösti. Hackamoret kun olivat vielä oudot niin se ei ymmärtänyt kääntyä vaan se sitten peruutti suoraan lumipenkkaan! Löysäsin ohjia ja annoin kevyesti pohjetta niin kyllä se sitten käveli niin nätisti molempiin suuntiin muutaman kierroksen. Olin innoissani ja pelko sekä jännitys häivenivät täysin.
Päätin sitten nostaa raville muutaman pysähdyksen sekä peruutus harjoituksen jälkeen. Ravi oli tasaista sekä rentoa, välillä se hajosi peitsille mutta mitäs pienistä. Vasemmassa kierroksessa sain laukkaakin todella mallikkaasti. Oikea kierros oli jäykkää ja takajalat eivät olleet mukana tahdissa mutta ei se haittaa minua. Kunhan meillä molemmilla oli hauskaa. Huomasin että Santtu nautti siitä kun en vedellyt sitä suusta jatkuvasti. Ehkäpä pääsemme pikkuhiljaa kuolaimettomiin vaihtoehtoihin. Pitkä matka meillä vielä on kaikkeen mutta luottamus sekä ystävyys kasvavat ja varmentuvat jokapäivä.

Ratsastuksen jälkeen Santtu jäi katselemaan ja kuuntelemaan taas niitä halkoja joita sahattiin vieläkin. Ihme että kun ratsastin se ei huomannutkaan niitä mutta heti kun nousin kyydistä oli iso monsteri taas huutelemassa traktorin takana. Päätin sitten napsia kuvia kun kerrankin herralla olisi korvat hörössä. :D

 

Eikö ole muuten aika hieno otsapanta? Ihan itse tehty! Haha, siitä tuli liian iso, pitänee hieman kiristellä siten seuraavaa kertaa varten. Nuo ohjat mitkä meillä hackamoreissa on, niissä on nahkaosat todella koppuraiset ja ne pitäisi rasvata. Olen laiska ja en ole vielä jaksanut. Ne olivat vielä hieman lyhyemmän puoleisetkin.

 Niin komea Supermies. Ohjat rytyssä kun se kerkesi juuri ravistella itseään. :D Ja pinteli lurpsahti vuohisen alle. Aijjaij kuka on ollut huono pintelin laittaja täh? :D

Huppis, minne satula katosi!? Tästä kuvasta kun katsoo niin huomaa että on Santtu aikalailla hyvässä kunnossa. Lihakset vaan puuttuu mutta niitä tehdään kokoajan lisää!

Santtu näyttä kieltä tyhmälle satulalle joka humpsahti tuulessa nurin. Tuulen mokoma vei melkein meidän huovan ja romaanin mukanaan! Välillä tuli kunnon puuskia nimittäin. Hyvä että itse pysyin maassa.
Minua aina mietityttää että mitä Santun päässä välillä liikkuu? Siis ihan oikeasti..

 Derppaava kameli!

 

Ei siitä ota selvää että mitä se ajattelee tai mikä se luulee olevansa? Ja sitten tuo sen kieli joka on jokapaikassa.

Noh, kuvailun jälkeen vein herran karsinaan, annoin porkkanaa ja kylmäsin jalat. Vein sitten lopuksi
vielä kentälle narupäitset päässä ja katsoin halusiko se vaikka piehtaroida ja sitäpä se juuri halusikin!

 Hmm, missäs ois hyvä paikka?

 Ehkäpä tässä?

 Tai sitten tässä!

Hrrbrbr siinä oli hyvä paikka!

 Shake it, shake it wo-oo~a-ah~!

 No nyt tais herralle riittää. :D

Ja taas tuo kieli! :D

 Kun näytti että Santtu oli kierinyt tarpeeksi aloin lähestymään sitä kiinni otto mielessä että kerkeisin vielä videä sen tarhaan ja itse bussiin. Mutta ei.. mitä herra tekee?

 

Nih, se lähti karkuun ja juoksi muutaman kierroksen kentää ympäri ja itse kävelin suoraan tallin ovelle. Santtu ravasi melkein minua päin mutta teki äkki käännöksen lumipenkkaan! :D

Siihen se jäi hetkeksi ja kun se siirtyi menimme tallin kautta takaisin tarhaan syöpöttelemään päiväheiniä. :)

Että hyvää maanantaita vaan kaikille! :D