Aina ei mene niinkuin strömsössä

Viimekertainen ratsastus Superin kanssa ei mennyt kovinkaan hyvin. Askellajit olivat perunamuusia ja ratsastajalla oli kaikki kadoksissa.
Superi ei ole tainnut olla koskaan näin jumissa oikeaan kierrokseen tai oikeastaan molempiin suuntiin.
Alkukäynnit olivat 10min pituiset ja normaaliin tapaan heppa löntysteli mistään piittaamatta eteenpäin välillä ympärilleen katsellen.
Oli myös normaalia, että kun yritin alkaa työstämään käyntiä ja nappasin ohjat tuntumalle alkoi herra tipsutella eteenpäin ja varmasti näki taas raviradan edessään. Päätin tehdä välillä pysähdyksiä ja saada herran pysähtymään tasaisesti ja siitä hieman peruuttamaan. Santtu närkästyi nopeasti joten teimme volttejakin, mutta seuraavat 10min olivat täyttä steppailua ja kiihdyttelyä joten päätin antaa herran hieman päästellä höyryjään muutamalla lyhyellä ravi(peisti) pätkällä. Kun annoin pyynnön raviin antoi herra muutamaan otteeseen laukan mistä piti sitten taas hidastella siihen oikeaan askellajiin, mutta ravin askeleet eivät meinanneet millään löytyä kuin tietyissä kohdissa joten menimme sitten taas hetken käyntiä ja nappasimme muutamat laukat siinä toivossa, että pääsisimme työstämään hetken raviakin.
Ennen raviin siirtymistä annoin herran hieman rauhoittua laukasta, antamalla ohjaa ja tekemällä voltteja käynnissä joita teimme sitten ravissakin. Santtu ei taipunut minnekkään ja kulki volteillakin lapa edellä ja pää jäljessä huojuen vaikka kuinka yritin asettaa ja auttaa pohkeella. Loppujenlopuksi herra taipui johonkin suuntaan, muttei kuitenkaan hyvin. Ja videon lopussa on muutamat laukannosto yritykset jotka aiheuttivat närkästyneisyyttä sekä harmaita hiuksia.

Mitä sitten tuohon peitsaamiseen tulee... Se on suurin ongelmamme nyt ja en haluaisi alkaa ostelemaan mitään erikois bootseja missä on lisää painoa tai tekemään muutakaan varusteellista hiomista. Luulin, että ajan kanssa selvitään, mutta asiahan vain paheni. Videolta ei löydy puhdasta ravia etsimälläkään paitsi ehkä vain pari askelta mistä olin mutrusuuna kun sen katsoin läpi.
Minunkin istunta on aivan täysin metsästä haettu ja kädet aina alhaalla. MUR. Taidetaan tarvita nyt ihan osaavampaa apua tähän hommaan, molemmat. Tietysti tässä on sekin ettei Superi liiku aktiivisesti ja on sentakia jäykkä, jumissa ja askellajit eivät ole niin hyvät. Toivonmukaan saamme alkuvuodesta jonkun ammattilaisen auttamaan ja tähänin liikkumis ongelmaan odotellaan apujoukkoja.
~Huoh, elämä on yhtä odottelua.

(linkki videoo)

Jouluisia postauksia on pyydetty muutamaan otteeseen ja pahoittelen, ettei niitä ole tullut. Minä en vain ole nyt keksinyt mitään kivaa ja blogin oma spesiaali postailu alkaa vasta alkuvuodesta minkä olisin voinut heittää jo joulukuulle, mutta en vain vielä hlunnut. Toisekseen on joulupostauksitta jääty, koska meillä ei vaan ole jouluisia kuvia ja lumikin tuli vasta niin myöhään, ettei olla edes sellaisia voitu ottaa. Asiaan pitäisi tulla kuitenkin muutos ensi viikonloppuna sillä olen matkaamassa taas Leppävirralle.
Joulua en Superin kanssa tälläkertaa nyt vietä, sillä menen poikaystäväni kanssa hänen perheensä luokse vaikka ensin oli suunnitelmissa ihan jotakin muuta. Näin pääsi kuitenkin käymään, mutta yritämme nappailla tonttukuvia viikonloppuna ja alkuviikosta kun olen Superin kanssa tekemisissä. :)

Terve hevonen, iloinen omistaja!

Postauksen kuvat otettu kännykällä joten laatu on senmukainen, eikä näissä ole blogin vesileimaakaan, laiska minä

Hei, rakkaat lukijamme! Haluan ilmoittaa, että Santtu sai supermiesvoimansa takaisin ja on taas terve sekä pirteä itsensä. Viikossa on kerennyt tapahtua paljon, kun viimeksi julkaisin postauksen odotimme seuraavan aamun tilannetta. Seuraavana aamuna eläinlääkäri kävi taas nesteyttämässä Santtua nenäletkun kanssa ja sama rutiini toistui seuraavinakin aamuina aina 5 päivän ajan jos laskin oikein. Päivät sekä aika 'sulivat' yhteen joten on hankala erottaa yötä päivästä. Välillä Superi oli jo parempi kunnes se taas romahti. Lisäsimme hoidon tehoja viimeisinä päivinä vielä tiputuksella nenäletkun lisäksi, eläinlääkäri iski herran kaulaan siis kanyylin ja kontin yläkulmassa olevaan koukkuun kiinnitettiin 5l pussi joka tippui hevosen suoneen pikkuhiljaa herraa nesteyttäen. Tiputus kohensi Santun tilaa todella paljon, siitä tuli pirteämpi sekä aktiivisempi, vaikka kivut olivatkin vielä tallella.

Välillä itketti hevosen puolesta ja välillä taas laskua miettiessä alkoi otsa rypistyä. Tämä ei tullut yhtään hyvään saumaan ainakaan rahatilanteeni takia. Toinen harmiteltava asia on että Santun muutto siirtyi nyt myöhemmäksi, mutta se ei ollut niin suuri menetys. Parasta on, että hevonen on nyt kunnossa ja alamme palauttelemaan Superia treeniin kävelyttäen selästä käsin, pikkuhiljaa lisäten kävelytyksen pituutta.

Nyt olemme käyneet pariin kertaan kävelemässä soramontulla ratsastusvyön kanssa ja fleece loimi on ollut Santun pyllyn päällä kylmän sään vuoksi. Tänään kun kävimme montulla kävelemässä otimme hieman kevyttä hölkkääkin, sillä Santtu alkoi heittää päätään ja repimään ohjia kädestäni kun ei saanut edetä kovempaa tahtia, joten kun herra kulki nätisti käyntiä, sai se sitten hieman hölkätä. Meillä oli tänään käytössä pitkästäaikaa omppu kolmipala ja herra kulki todella nätisti.

Nyt herralla on sitten molemmilla puolella kaulaa pienet klipatut alueet kanyylin takia, mutta onneksi on karvanlähtö aika niin karva kasvaa nopeasti takaisin(näkyy kuvassa)

''Niin siis MITÄ sä sanoit?''

Voi olla, että herra muuttaa loppuviikosta Leppävirran puolelle ja kevyt treeni jatkuu siellä ainakin kärryjen vetämisellä, juoksutuksella tai sitten jos hyvin käy niin löydän herralle liikuttajan ja voin palata hyvin mielin takaisin koulunpenkille. Toinen syy miksi en ole ollut koulussa on rahatilanne(ei ole rahaa matkata bussilla Kiuruvedelle) mitä itsekkin harmittelen ja mietitään nyt, että miten saan matka- sekä viikkorahaa kasaan että voin asuntolalle palata.

Super hieno Santtu

Nyt ollaan oltu taas kotona Santun luona, käyty maastossa sekä pellolla. Ollaan tehty myöskin porkkanoiden avulla muutamia temppu harjoituksia etteivät opit unohdu täysin. On ollut mukavaa olla Superin kanssa nyt hieman ahkerammin tekemisissä mikä on piristänyt minua sekä varmasti myös herraa itseään. Ainakin se vaikuttaa aina hieman virkeämmälle kun olen sen luona käynyt.

Ilmat ovat olleet nyt viileämmät sekä kosteammat joten olemme joutuneet ottamaan jopa ratsastusloimen mukaan ratsastuksillemme sillä herra on tärissyt ennen lenkille lähtöä. Meillä kun on tällähetkellä vain vettähylkivä ratsastusloimi fleece vuorella jota en uskalla kauheammin vielä käyttää sillä se on enemmän pakkasiin soveltuva pepun lämmitin. Mutta jos herra on hieman ollut viluinen olen sen laittanut mukaamme ja onhan tuo toiminut.

Kävimme viime tiistaina(30.9.-14)  tekemässä ympyrä työskentelyä soramontuilla joissa on juurikin sopivan kokoinen alue missä pystyy tekemään töitä isomalla ympyrällä, työstämään niin ravia kuin laukkaakin sekä tietty asetuksia. Santtu kuunteli aika hyvin pidätteitä ja pohkeita, mutta asettava pohje kuitenkin on herran mielestä vielä eteenpäin pyytävä pohje ja tätä pitänee meidän harjoitella enemmän. Santtu asettui hyvin sisälle ja kantoi kroppansa hyvin ja vaikka välillä ravi rikkoutuikin vielä peitsille, muutaman kannustuksen jälkeen nousi taas hyvä, tahdikas ravi esiin. Teimme muutamat laukkaympyrät ja etsimme hyvää sekä eteenpäinpyrkivää, mutta hallittua laukkaa molemmissa suunnissa ja pakko sanoa, että Santtu oli aika tahmea vasemmassa laukassa aluksi, mutta muutaman siirtymisen jälkeen se vetreytyi ja laukka löytyi aika hyvin.

Torstaina(2.10.-14) tallille saavuttuani katselin tätä hassua ilmestystä joka odotti tarhassaan höristen. Santtu oli nähtävästi päättänyt hommata uuden tyylin, vai miltä tämä teidän mielestä näyttää?
Herralla oli hyvinkin tyylikäs heinähattu päänsä päällä ja hän oli todella tyytyväinen tähän luomukseensa kun tarjosin sille pienen porkkanan palasen tervehdykseksi. Kun otin herran kauniin hattusen hänen päästään pois oli herralla oma mielipide asiasta. Muulimainen naama ilmestyi eteeni ja kerkesin juuri ja juuri napata siitä kuvan mikä nauratti jälkeenpäin.

Se oli mun hattu! Ja vielä uusinta muotii hei

Pikemmittä puheitta hain kamppeemme varustehuoneesta ja harjaus operaatio kesti taas hieman pidempään sillä tarhat ovat mutaisessa kunnossa ja hevonen sen mukainen tietty. Ah, ihana syksy ja kurakelit! Siinäpä tovin sitten yritin harjata herraa puhtaaksi jopa puolisentuntia ellei siinä kauemmin mennyt. Harjauksen jälkeen tietty suojat jalkaan, satula selkään ja suitset päähän ja eikun menoksi. Menimme sorakuoppien kautta katsomaan peltoa, että olisiko se siinä kunnossa, että siellä voisi hevosen kanssa hieman pyöriä ja kokeilla kertoa Santulle asettavien pohkeiden saloja. Pelto oli hyvässä kunnossa, juuri sopiva oikeastaan, ei liian kuiva eikä märkä. Otimme alkuraveja hieman vauhdikkaammissa merkeissä kun herra innostui kun olimme pellolla pitkästä aikaa. Sain Santun kuitenkin ymmärtämään ettei pellolla aina vedetä tuhatta ja sataa eteenpäin vaan keskitytään siihen mitä pyydetään. Pellolla ei voi sinäänsä mennä niinkuin kentällä suorakulmikkaisia tai neliömäisiä reittejä sillä pelto on itsessään mäki aina jonnekkin suuntaan eikä siinä ole tasaista aluetta missä voisi mennä paremmin joten tyydyimme työstämään askellajeja taasen isommalla ympyrällä ja välillä kävimme pidemmän suoran loivaan ylämäkeen joko ravissa tai laukassa ja käännöksessä hidastimme tahtia ja käännyimme takaisin sinne missä oli tasaista jonne jouduimme mennä joko käyntiä tai hitaampaa ravia sillä menimme loivaa alamäkeä.

Olin tyytyväinen suoritukseemme kun sain Santun hieman ymmärtämään pohkeiden saloja ympyrällä työskennellessämme. Loppujenlopuksi se väisti pohjetta eikä vain ampaissut eteenpäin niin kovaa kun pystyi. Saimme asetuksiakin hieman eteenpäin ja herra kulki ryhdikkästi kokoajan. Välillä herra jopa myötäsi ja vei päänsä alas nätille kaarelle mitä en odottanut tämän kuolaimen kanssa.
Meillä on ollut käytössä nyt hieman järeämpi kuolain, sillä suoraansanottuna en uskaltanut lähteä kuolaimettomilla taikka perus nivelellä peltoa pidemmälle herran vapaapäivien takia ettei meille tulisi sitten mitään vetokilpailuja. Pelham on ollut meillä nyt siis käytössä ja toiminut hyvin. Vaihdoin vanhan pelhamin toisenlaiseen, hieman kevyempään versioon missä on teräksen päällä kumia ja luulempa, että Santtu on tyytyväisempi tähän kuin Knights pelhamiin mikä oli paljon paksumpi ja painavampi. Nyt kun olen taas ratsastanut herran kanssa muutamaan otteeseen pelhamilla voin seuraavankerran laittaa joko kuolaimettomat tai kolmipalan ja olla tyytyväinen.

Kun pellolla kaikki sujui todella mallikkaasti päätimme käydä kävelemässä pienen lenkin vielä tiellä josta tuli lyhyt keikka sillä herra arasteli kengättömiä kavioitaan aika paljon jonkatakia käänsin meidät takaisin tallillepäin. Tie ei ollutkaan niin pehmeää kuin aiempina päivinä, johtunee varmaan pakkasyöstä. Kävimme sitten kääntymässä pienellä metsäpolulla josta löysimme ison vesilammikon ja halusin kokeilla mitä Santtu nyt sanoisi vedestä. Herra epäröi aluksi mutta ampaisi keskelle lammikkoa polskien ja maistellen vettä oman aikansa. Naureskelin herran reaktiolle jota se ei ole aikaisemmin tehnyt. Etukavio nousi muutamaan otteeseen ja herra nähtävästi tykkäsi polskia ja räsikytellä vettä oikein kunnolla. Tallille päästyämme herra näytti tyytyväiseltä. Purin tavarat ja vein varustehuoneeseen ja sillävälin Santtu jäi tarhaansa maiskuttelemaan porkkanaa.

En voisi taaskaan olla ylpeämpi Santusta. Se on toiminut oikein mallikkaasti ja ollut hyvin kuulolla vaikka sillä onkin ollut pidempiä lomaviikkoja takana. Maailman paras Superi <3

Kesän lämpöä muistellen

Palailua

Aikaa on, mutta innostusta ei vain löydy. Blogin pitäminen on ollut minusta lähiaikoina aika haastavaa koulun ja muun stressin ohella joten postauksia on tullut vähemmän ja ehä blogin kokonaislaatu on lopahtanut maanrakoon, mutta tein blogin itselleni sekä Santulle, omaksi päiväkirjakseni joten en niinsanotusti pyydä teiltä anteeksi hiljaiselosta vaikka mieleni tekisi. Elämäni on kokenut muutaman muutoksen joista saatte teitää sitten kun olen valmis niistä kertomaan ja osa koskee myös Santtua. Santtuun liittyvät muutokset eivät kuitenkaan ole isoja, ainakaan vielä sillä kaikki on mietinnän alla, mutta älkää pelästykö sillä Superi ei ole lähdössä minnekkään vaan pysyy luonani.
Pyrin nyt nostamaan hieman blogia pinnalle, ettei se unohdu kokonaan. Tähän postausväliin on mahtunut kaikenlaista isoa ja pientä tapahtumaa.
Tietokoneeni meni rikki edellisen postauksen jälkeen ja se on yksi syistä miksei postauksia ole tullut, mutta olisin voinut kirjoittaa postauksia esim. koulun koneella tai puhelimellani kuvattomia versioita valmiiksi varastoon, mutta päätin antaa blogin vain olla.

 Matkustin takaisin kotiin 23.9 eli tiistaina tiettyjen asioiden takia eli en ollut koulussa loppuviikosta vaan olen ollut kotona ja käynyt Santun luona. Kävimme herran kanssa pitkällä maastolenkillä joka oli rentouttava sekä lennokas. Ravasimme pitkiä suoria ja laukkasimme isoja ylämäkiä sekä kävimme yhdellä ihanalla metsäpolulla jossa Superi hieman innostui laukkaamaan enemmänkin niin ylämäkeä kuin suoraa ja kun laukka löytyy maastossa annan sen vain mennä. Oli mukava päästellä menemään varmaan Santunkin mielestä pitkillä suorilla kun tie oli pehmeää sateiden jälkeen eikä ollut pelkoa kavioiden kolhiutumisesta. Jokaisen kovemman suoran jälkeen kuitenkin tiirailin kavioita satulasta ettei tapahtuisi mitään yllätyksiä. Kaikki sujui kuitenkin todella hyvin muutamasta vastoinkäymisestä huolimatta, tapasimme nimittäin paluumatkalla traktorin kun olimme menossa isompaa alamäkeä alas ja traktori tuli kulman takaa vastaan. Jouduimme kääntymään mäessä ympäri ja menemään aiemmalle tienhaaralle turvaan ettei kävisi mitään hyvän maastolenkin päätteeksi. Odotimme tienhaarassa kun traktori körrötteli ohitse ja Santtu seisoi nätisti hieman pörähdellen eikä syöksyillyt minnekkään. Rauhoittelin Santtua kehuen sitä äänelläni ja taputtelin kaulaa. Kun traktori oli mennyt ohi turvallisesti jatkoimme matkaamme tallille.

Tallille päästyämme yritin napata Santusta edustavaa sivukuvaa mutta se ei oikein onnistunut niinkuin näette. Pääasia kuitenkin on että siitä näkee minkälaisessa kunnossa Superi on tällähetkellä. En ole tyytyväinen, mutta onnellinen ettei herra luuhistu liikunnanpuutteesta kuitenkaan aivan kammottavan näköiseksi. Tässä on kyllä hassua että meille tulee aina takapakkia tähän lihasmassan tekoon mistä en ole tyytyväinen vain olen turhautunut. Olen laittanut liikutusilmoituksia ympäri nettiä eikä ketään kiinnosta ex-ravuri, paitsi pikkutyttöjä joilla ei olisi toivoakaan pärjätä Santulla yksin enkä minä voi olla aina vahtimassa. Tämä kaikki saattaa kuitenkin helpottaa kuukauden sisään jos hyvin käy.

Tyytyväinen Santtu mussuttamassa omenaa maastolenkin jälkeen

Lyhyt puhelinkuva päivitys

Nyt onkin täälläpäin sattunut ja tapahtunut kaikenlaista.
Viime maanantaina (28.7) Santulla kävi ratsastamassa jo aiemmin blogissamme tuttu 'vara pilotti' Janette. Janette aloittaa Santun kanssa puuhastelun nyt vähintään muutama kerta viikkoon kouluun menoni takia ja keheenkäs muuhunkaan luottaisin niinkään paljon kun vanhaan ystävään.
Harmittaa tietysti jättää Santtu jälkeen, mutta heti kun tallipaikka avautuu koulun lähipiiristä on herralla taas muutto edessä jos asiat sellaisiksi katson. Saattaa olla kuitenkin että Santtu jää pidemmäksikin aikaa nykyiseen paikkaansa jos puuhaajia löytyy. Itse pääsen tietty katsomaan herraa niin usein kun vain on rahaa matkustaa kotiseuduille.
Maanantaina Santulla ei ollut niin hyväntuulinen päivä kuin aiemmilla liikutus kerroilla joten ratsastin herran itse ensin 'läpi' vaikkei se siltä tuntunutkaan, ravi ei noussut ja laukkakin oli aivan kamalaa. Tipsutellen menimme sitten ympyröitä, voltteja ja kahdeksikkoja moneen otteeseen, että Santtu alkoi keskittyä edes hieman. Kun päätin, että Santtu osaa keskittyä nyt tarpeeksi päästin Janeten herran selkään.

Janette pyöri hetken aidassa Santun kanssa ja kysyin sitten ihan olan takaa, että haluaako hän kokeilla mennä pellolla ja vastaus oli myöntävä joten avasin portin ja katselin miten heillä meni pellolla pyöriessä. Kaikki askellajit löytyi hienosti ja yhteistyö rullasi muutenkin mukavasti. :)

Keskiviikkona(30.7) oli rennompi päivä niin minulla kuin Santullakin. Hieman palautusta edellisestä treenistä eli luvassa oli kevyt juoksutus hiekkasärkällä. Kaikki kuitenkin muuttui kun lähdimme menemään särkille päin. Iso vesilammikko oli ilmestynyt sateen jälkeen tienvarteen ja menimme katselemaan sitä ihmeissämme. Tämä minun vettä vihaava hevoseni meni sitten leikkimään ja 'pulikoimaan' tähän lammikkoon. Mitä ihmettä!? :D

Älkää pelästykö kylkiluita. Hieman on Santtu kuihtunut, mutta siihen syynä myslin loppuminen!

Kun lammikko oli katsottu tarkasti läpi ja leikitty tarpeeksi oli aika hieman humpata ympyrää. Kevyin varustuksin pyysin sitten Santun ympyrälle kävelemään ja siitä raviin. Kävimme molemmat puolet ensin käynnissä ja ravissa läpi kunnes oli aika siirtyä laukkaan. Laukka ei oikein noussut vasemaan suuntaan joten pienestä päähänpistosta sitten suunnitelmaksi:
Sonja nappasi liinan päästä ja minä hyppäsin siitä selkään ja annoin laukkapohkeet että saadaan laukka rullaamaan. Näinhän se sitten onnistui paremmin molempiin suuntiin paljon paremmin. Santulle iski pieni pintahiki joka viittaa siihen, että herralla on aika huono kunto, mutta saahan se näin kesällä vähän ollakkin kun itsekkin olen rapakunnossa.

Taas kuvatonta höpötystä

Sana ''kamala'' voisi hyvin kuvastaa viimepäivien tapahtumia Santun kanssa. On tapahtunut monta hurjaa kommellusta ja olen saanut ''ahaa!'' oivalluksiakin tänä lyhyenä aikana.

Aloitetaampa viime lauantaista joka oli yksi vauhdikkaimmista päivistä koskaan meidän historiassamme muttei vauhdikkaimmaksi kylläkään jää jos oikein veikkaan.
Tippuminen kuuluu tähän hevos harrastukseen ja se on oikeastaan puolet siitä. Oli tippuminen sitten kevyt humpsahdus pienen ponin selästä tai raivokkaampi alastulo isomman puolen hevoselta.
Lauantaina oli odotettavissa hurjaa vauhtia sillä herra oli pörhäkkänä jo tarhasta haettaessa. Hoitaessa ei ollut sitten mitään ongelmaa ja päätin kokeilla cross-under kuolaimettomiamme toiseen kertaan(kokeiltiin pitkän aikaa sitten pyörö aidassa). Säädin remmit sopiviksi ja menimme kentälle juoksutus liinan kera. Päätin siis juoksuttaa enimmät pöhkö energiat ensin pois kun nousisin selkään että en tippuisi niinkuin torstaina. Toisin kuitenkin kävi.
Juoksutus sujui vauhdikkain merkein pienillä pukki revittelyillä ja kiskomisilla mutta saimme asiat rauhoittumaan hetken kuluttua. Santtu oli lopulta rento ja kulki kaula pitkänä, pää alhaalla. Päätin sitten nousta selkään pienen suitsi kontrollin jälkeen. Katsoin että Santtu tottelee cross-under suitsia kääntämällä päätä ja peruuttamalla. Toimi hienosti mutta minä tietty oli siinä vieressä opastamassa. Nousin kuitenkin selkään uhkarohkeana ja päätin vain kävellä ja ehkä ravata jos Santtu on tarpeeksi rento ja ymmärtää liikkua suitsilla kuten pyydän.
Menimme käynnissä sitten kiemuroita, voltteja sekä kolmikaarista kiemura uraa muutamana otteeseen kun Santtu reagoi hienosti suitsiin sekä istuntaan. Hackamore on kuitenkin aika erilainen kuin cross-under ja yllätyin positiivisesti miten hyvin herra kulki niillä. Päätin sitten että jospa nostaisimme pienen ja rennon ravin pääty-ympyrälle oikeaan kierrokseen.
Keräsin hieman ohjia käteen että sain hyvän tuntuman ja annoin kevyesti, todella kevyesti pohjetta ja asetin hevosta sisäpuolelle kun pyysin raville. Santtu lähti sitten laukkaamaan ja otin sen kiinni mutta emmepä me päässeet kuin 1/3 osaa ympyrästä kun Santtu lähti kiitolaukassa viemään minua kentän toiseen laitaan niska ylhäällä. Sain kuitenkin käännettyä sen takaisin ympyrän suuntaan mutta se vain syöksyi minne sattui. Yritin saada Santun pysähtymään kaikella mahdollisella tavalla, istunnalla, ohjalla ja äänellä mutta ei mitään, se juoksu suoraan kentän aitaa päin mutta pysähtyi ja hypähti vasemmalle niin että minä lensin aitaa päin. Pääni kolahti kentän aitaan ja tulin häntäluulleni maahan. Tajusin sitten että pidin ohjista vielä kiinni ja Santtu veti minut melkein jalkoihinsa kunnes tajusin päästää irti ja herra jää muutamaksi sekuntiksi viereeni kunnes ravaa häntä ylhäällä tallin ovelle ja siitä yhteen karsinaan. Minä taas jäin maahan makaamaan kun en päässyt ylös. Tunsin kauhistuttavaa kipua häntäluussani ja lonkissani. Syy miksi en päässyt ylös oli se, että lonkkani jumittuivat paikoilleen suuresta adrenaliini ryöpystä kun pelästyin ja tietty jos häntäluu tärähtää niin sekin kipu estää hetkenaikaa liikuttamasta jalkoja. Käännyin vatsalleni ja nousin punnerrus asentoon ja katsoin kun Santtu meni talliin. Olin helpottunut että se ei lähtenyt muualle vaan meni suoraan ensimmäiseen auki olevaan karsinaan. Itse sain hetken päästä kerättyä itseni ylös ja menin Santun luokse. Olin todella vihainen sillä ajattelin että se on vain pönttöilyä minua kohtaan ja menin hetkeksi herran eteen ja protestoin hieman huutamalla.
Nappasin juoksutus liinan ja menin sitten juoksuttamaan herraa vielä lisää. Nyt painostin sitä enemmän kuin aloittaessamme työskentelyn ja pyysin ravit sekä laukat molempiin suuntiin ja nyt kun mietin niin olin todella agressiivinen ja se hävettää. Tarkoitan agressiivisuudella että karjuin paljon ja olin tietty harmissani kun takapuoleen sattuu ja hevonen tiputti minut taas alas.

Sunnuntaina saimme sitten selkoa ongelmiin, kiitos hieman osaavampi ystäväni. Menin tallille hänen kyydillään ja katsoimme Santun sitten ensin läpi ennenkuin lähtisimme kentälle. Noh tämä osaavampi osapuoli sitten äkkäsi heti että Santun kaula on jumissa sekä selässä, lavan takana oli isoja jumi patteja. Satulamme on siis liian ahdas. Ei ihmekkään että Santtu on kiukkuillut niin paljon. Minä kun hieroin silloin yksi päivä Santtua niin en huomannut tuommoisa patteja ollenkaan ja kaulan sain auki mutta se oli juminut sitten uudestaan ja pahemmin. Ystäväni hieroi jumi patteja hetken jonkaj älkeen lähdimme kentälle. Santulla oli vain päitset ja se oli liinan päässä. Katsoimme miten se liikkuu käynnissä ja pistimme huomioon Santun takajalat jotka liikkuivat hieman oudosti mutta se saattaa olla rakennevika sillä Santullahan on pylly aika alhaalla ja pitkä selkä. Katselimme liikkeet vielä ravissa ja ystäväni kokeili takajalkoja ja venytti niitä hieman. Tulimme sitten siihen tulokseen että satula on ainakin yksi osatekijöistä herran kiukkuiluun. En ollut ennen pannut merkille että herralla oli todella isot lavat eli se tarvitsisi satulan jossa olisi tilaa lavoille liikkua ja reilusti. Sentakia herran selkä oli mennyt niin pahasti jumi muhkuroille että sattui kääntyä sekä taipua oikeaan kierrokseen. Vasen kierros ei ollut niin pahasti jumissa kuin oikea.
Nyt onkin sitten aika etsiä uusi satula joka täyttää kaikki kriteerimme, hieroa selkää, antaa bemer hoitoa joka ehkäisee lihasten tulehtumisen, taivutella ja liikkua kevyesti ainakin selästä käsin. Juoksutuksessa sitten enemmän vauhtia peliin.

Tänään menin sitten tallille ystäväni kanssa bussilla ja laitoimme herralle ratsastusvyön ja hackamoret aikeena juoksuttaa ja hieman ratsastaa kevyesti. Juoksutus meni alkujaan aika hyvin ja rennosti jonka jälkeen yritimme saada herraa pölkyn viereen että ystäväni pääsisi selkään mutta se ei oikein onnistunut joten päädyimme tulokseen että minä kokeilen ensin ja sitten sytäväni. Minäpä pääsin sitten ilman muita väkerryksiä herran selkään ja menimme käynnissä kenttää ympäri. Tein voltteja ja kahdekksikkoa löysin ohjin ja rennosti. Ja aina tuo oikea puoli ympyröillä oli se vaikeampi ja silloin tuli pientä hypähtelyä, mutta sen nyt ymmärsi kun oli selkä kipeä, mutta osittain minusta tuntui että se oli pelkkää tonttuilua sillä se hypähteli samoissa kohdissa missä olin aiemmin tippunut. Kentän toisessä päädyssä ei ollut mitään ongelmaa ympyröillä.
Kun olin hetken kävellyt herran kanssa oli ystäväni vuoro ja nyt hän pääsi selkään muutaman yrityksen jälkeen. Santtua hieman jännitti taas uusi ihminen joka nousisi selkäänsä mutta sen ymmärsin hyvin eihän herralla ole selässä käynytkään kuin vain muutama ihminen.
Pidin ystävääni liinassa ja kävelimme kenttää ympäri tehden pieniä voltteja, Santtu oli tässä hommassa hieman ärsyttävä sillä se puski kokoajan edelleni ja minulla oli pidättelemistä jonka takia teimme voltteja että käteni saisi rentoutua hieman ja Santtukin rauhoittuisi. Katselin välillä aina Santtua ja mitä ihmettä kun herra käveli välillä todella hienosti muodon omaisessa sykkyrässä. Tarvitseekohan se sitten enemmän sisäohjaan pidätettä että se alkaisi kaartua noinkin kivasti?
En tiedä, mutta nyt ei keskitytä muotoihin sillä haluan saada herran rauhoittumaan sekä rentoutumaan taas kun töitä tehdään.
Santtu alkoi pikkuhiljaa kuumua tuosta kävelytyksestä ja takajalatkin alkoivat päästellä omaa huminaansa(Santun takajalat päästävät ääntä liikkeessä kun se kuumuu, aika jännä). Kun ystäväni kapusi alas niin päätin sitten vielä juoksuttaa herran läpi kaikissa askellajeissa ja siihen olisi hyvä lopettaa. Jouduimme nyt kuitenkin menemään toiseen päähän kenttää kun toinen ratsukko tuli kentälle tekemään töitä. Tämä kauempi pääty tallista on Santulle jokseenkin pelottava paikka kun aina sieltä on kiire päästä pois ja se kulkee lapa edellä lyhyellä sivulla. Juoksutus alkoi kuitenkin aika hyvin mutta herra sekosi jaloissaan aika paljon, olihan kentänkin pohja aika pehmeää. Kun ravi alkoi sujumaan päätin että nostamme laukkaa, kierroksemme oli siis vasempaan päin eli Santulle parempi puoli. jostain kumman syystä kun pyysin Santtua laukkaamana se otti jalat allensa ja lähti kentän toiseen päähän hippulat vinkuen, no tässä hätäkässä hackamoren alaturpa remmi meni katsi ja suitset valuivat kaulalle, kiitos poskihihnan. Santtu veti minua hetken kenttää pitkin maassa mukanaan kunnes päästin irti ja tajusin tilanteen. Menin sitten hieman hermostuneen hevosen luokse joka odotti tallin ovella nätisti seisoen kun nappasin sen kiinni ja katselin vermeitämme. Harmiksemme jouduimme kiertämään tallin kautta ja vaihdoimme päitsiin. Otin myöskin ratsuvyön pois ja eikun takaisin kentälle.
Nyt ei mikään sujunut oikein hyvin, Santtu sekosi jaloissaan jatkuvasti eikä oikein halunnut keskittyä mihinkään muuhun kuin kaveriin kentän toisessa päädyssä. Santtu ravasikin kuin ravuri eli pikaravia ympyrällä ja melkein kaatuikin kun yritin hidastaa sen menoa. No lopulta se rauhoittui ja pyysin laukkaa. Saimme aina vaan puolikkaan ympyrän laukkaa kun herra luuli että kentän kulma tulee liian aikaisin vastaan eikä siinä mahtuisi laukata. Päätin vaihtaa sitten suuntaa ja sama homma. Mutta laukkaympyrä oli puolet pienempi ja ravia ei meinannut löytyä lainkaan. Se oli joko peitsiä taikka astetta hurjempaa laukkaa. Herrassa oli siis pidättelemistä. Pian löysimme itsemme kentän keskeltä ja sen jälkeen sitten kentän tallin päädystä. En sitten enää välittänyt siitä missä olimme vaan keskityin siihen että saisimme yhden täyden ympyrän laukkaa ilman raville siirtymisiä taikka hätiköintiä. Se sitten onnistui viimein monen yrityksen, seisomisen ja Santun protestoinnin jälkeen. Siihen oli istten hyvä lopettaa. Kävelytin herraa vielä kentällä enimmät puuskutukset pois ja se päivä oli sitten pulkassa.

Tämmöistä on minun päiväni nyt olleet. Satulan hankinta edessä ja tarjouksia onkin jo meille tullut muutamasta paikasta mutta saas nähdä ovatko mitat mieleen. Ja jännitys tiivistyy päivä päivältä tietyn asian suhteen josta saatte tietää sitten joko torstaina, perjantaina taikka viikonloppuna. Riippuu jaksanko milloinka siitä sitten kirjoittaa mutta se H-hetki on torstaina joka minua jännittää jo aivan kauheasti! :)

Hackamoret (Kuvapläjäys!)

Ja taas uutta kokeilussa herran kanssa. Sekoitan kohta sen pään kokonaan näillä uusi jutuilla! :D Mutta nytpä saadaan taas hieman vaihtelua meidän kenttä vääntöön sillä Superi yllätti minut taas kerran postiviivisesti tai sitten se vaan haluaa että luulen sen olevat hyvä poika....?

Hah! Sen saamme nähdä tulevaisuudessa, mutta tosiaan hackamoret pistin kauhulla herralle päälle tänään. Aamulla lähdin tallille tuttuun tapaan 9:20 lähtevällä bussilla ja olin tallilla 9:40 josta laitoin herran ruoan valmiiksi ja menin varustehuoneeseen vaihtamaan kengät. Katselin siinä sitten meidän suitsia ja pohdin sekä puntaroin. Nappasin hackamoret käteeni ja vein ne valmiiksi karsinan koukkuun ja aloitin siivoamaan karsinaamme.
Kun karsina oli siivottu hirvittelin hackamoreja ja kävin kaikkea kauheaa mielessäni läpi että mitä voisi sattua. HYRR. Sitten kuitenkin pudistin päätäni ja lähdin hakemaan hymyssä suin herraa tarhasta joka tepsutteli rennosti luokseni korvat ehkä hieman hörössä.
Vein Superin talliin ja harjasin sen taas kertaalleen hikiviilalla sillä karvaa lähti aika reippaasti. Mietin herran harjattuani hetken suojia ja kun ne olivat märkiä sekä likaisia niin päätin ottaa pintelit sekä putsit. Otin etujalkoihin sähkönsiniset ja takasiin punaiset pintelit että tulisi ns. supermies fiilis!

Taidan olla ihan päästäni sekaisin tämän supermies hömpötyksen kanssa vai mitä? Keksin klipata hevoseni takapuoleen superi merkin ja senjälkeen sen yksi lempinimistä on tullut Superi ja sitten vielä nämä väri hömpötykset.. Pyysin poikaystävääni tulostamaan supermiesmerkkejä korvakoruiksi 3D tulostimella. Hankin tiedättekö Supermies 'housunpaikan' siis sellaisen ommellun logon ja ajattelin tehdä Santulle sini/punaisen huovan johon sen kiinnitän. Sitten vielä hankin supermies paidan itselleni mistä teen kesäksi tankki topin ratsastuksia varten. Olenko sekoamassa? :D

Mutta siis takaisin tähän päivään. Kun Santtu oli varustettu hackamorejaan myöten lähdimme kentälle kävelemään, kävelin siis herran vieressä ja kauhistelin kun se pelkäsi sitä että entinen pomoni (tallin omistaja) sahasi halkoja traktorin takana, hmm olikohan se sirkkelillä? Se pörisi ja yritti ryöstää käsistä kun kävelimme joissain kohti kenttää lähellä tätä episodia. Ajattelin jo etten nouse selkään vaan juoksutan herran pelkästään. Noh, aloitin juoksuttamaan Superia ja se aina kiihdytteli poispäin halkojen sahaamis paikasta. Saimme kuitenkin molempiin suuntiin aika nättiä ravia mistä olin tyytyväinen.
Halusin todella kokeilla ratsastaa herraa hackamorella, mutta jännitin aikalailla ja tuli mieleen että miten Dustyn(entinen ylläpito hevonen) kanssa kävi<-klikkaa se on linkki videoon! Päätin kuitenkin sitten yrittää ja vein herran pölkyn viereen. Tämä pölkky on kentällä niin että Santtu joutui seisomaan takapuoli halkoja päin ja siitä se ei tykännyt. Pötki pakoon pölkyltä mutta muutaman kerran jälken sain sne rauhoittumaan kehuilla ja taputuksilla. Nousin sitten selkään ja herra alkoi pyörimään ympyrää josta sen pysäytin ja kun olin pyytämässä sitä kentän uralle päin kävikin köpelösti. Hackamoret kun olivat vielä oudot niin se ei ymmärtänyt kääntyä vaan se sitten peruutti suoraan lumipenkkaan! Löysäsin ohjia ja annoin kevyesti pohjetta niin kyllä se sitten käveli niin nätisti molempiin suuntiin muutaman kierroksen. Olin innoissani ja pelko sekä jännitys häivenivät täysin.
Päätin sitten nostaa raville muutaman pysähdyksen sekä peruutus harjoituksen jälkeen. Ravi oli tasaista sekä rentoa, välillä se hajosi peitsille mutta mitäs pienistä. Vasemmassa kierroksessa sain laukkaakin todella mallikkaasti. Oikea kierros oli jäykkää ja takajalat eivät olleet mukana tahdissa mutta ei se haittaa minua. Kunhan meillä molemmilla oli hauskaa. Huomasin että Santtu nautti siitä kun en vedellyt sitä suusta jatkuvasti. Ehkäpä pääsemme pikkuhiljaa kuolaimettomiin vaihtoehtoihin. Pitkä matka meillä vielä on kaikkeen mutta luottamus sekä ystävyys kasvavat ja varmentuvat jokapäivä.

Ratsastuksen jälkeen Santtu jäi katselemaan ja kuuntelemaan taas niitä halkoja joita sahattiin vieläkin. Ihme että kun ratsastin se ei huomannutkaan niitä mutta heti kun nousin kyydistä oli iso monsteri taas huutelemassa traktorin takana. Päätin sitten napsia kuvia kun kerrankin herralla olisi korvat hörössä. :D

 

Eikö ole muuten aika hieno otsapanta? Ihan itse tehty! Haha, siitä tuli liian iso, pitänee hieman kiristellä siten seuraavaa kertaa varten. Nuo ohjat mitkä meillä hackamoreissa on, niissä on nahkaosat todella koppuraiset ja ne pitäisi rasvata. Olen laiska ja en ole vielä jaksanut. Ne olivat vielä hieman lyhyemmän puoleisetkin.

 Niin komea Supermies. Ohjat rytyssä kun se kerkesi juuri ravistella itseään. :D Ja pinteli lurpsahti vuohisen alle. Aijjaij kuka on ollut huono pintelin laittaja täh? :D

Huppis, minne satula katosi!? Tästä kuvasta kun katsoo niin huomaa että on Santtu aikalailla hyvässä kunnossa. Lihakset vaan puuttuu mutta niitä tehdään kokoajan lisää!

Santtu näyttä kieltä tyhmälle satulalle joka humpsahti tuulessa nurin. Tuulen mokoma vei melkein meidän huovan ja romaanin mukanaan! Välillä tuli kunnon puuskia nimittäin. Hyvä että itse pysyin maassa.
Minua aina mietityttää että mitä Santun päässä välillä liikkuu? Siis ihan oikeasti..

 Derppaava kameli!

 

Ei siitä ota selvää että mitä se ajattelee tai mikä se luulee olevansa? Ja sitten tuo sen kieli joka on jokapaikassa.

Noh, kuvailun jälkeen vein herran karsinaan, annoin porkkanaa ja kylmäsin jalat. Vein sitten lopuksi
vielä kentälle narupäitset päässä ja katsoin halusiko se vaikka piehtaroida ja sitäpä se juuri halusikin!

 Hmm, missäs ois hyvä paikka?

 Ehkäpä tässä?

 Tai sitten tässä!

Hrrbrbr siinä oli hyvä paikka!

 Shake it, shake it wo-oo~a-ah~!

 No nyt tais herralle riittää. :D

Ja taas tuo kieli! :D

 Kun näytti että Santtu oli kierinyt tarpeeksi aloin lähestymään sitä kiinni otto mielessä että kerkeisin vielä videä sen tarhaan ja itse bussiin. Mutta ei.. mitä herra tekee?

 

Nih, se lähti karkuun ja juoksi muutaman kierroksen kentää ympäri ja itse kävelin suoraan tallin ovelle. Santtu ravasi melkein minua päin mutta teki äkki käännöksen lumipenkkaan! :D

Siihen se jäi hetkeksi ja kun se siirtyi menimme tallin kautta takaisin tarhaan syöpöttelemään päiväheiniä. :)

Että hyvää maanantaita vaan kaikille! :D