28. syyskuuta 2014

Palailua

Aikaa on, mutta innostusta ei vain löydy. Blogin pitäminen on ollut minusta lähiaikoina aika haastavaa koulun ja muun stressin ohella joten postauksia on tullut vähemmän ja ehä blogin kokonaislaatu on lopahtanut maanrakoon, mutta tein blogin itselleni sekä Santulle, omaksi päiväkirjakseni joten en niinsanotusti pyydä teiltä anteeksi hiljaiselosta vaikka mieleni tekisi. Elämäni on kokenut muutaman muutoksen joista saatte teitää sitten kun olen valmis niistä kertomaan ja osa koskee myös Santtua. Santtuun liittyvät muutokset eivät kuitenkaan ole isoja, ainakaan vielä sillä kaikki on mietinnän alla, mutta älkää pelästykö sillä Superi ei ole lähdössä minnekkään vaan pysyy luonani.
Pyrin nyt nostamaan hieman blogia pinnalle, ettei se unohdu kokonaan. Tähän postausväliin on mahtunut kaikenlaista isoa ja pientä tapahtumaa.
Tietokoneeni meni rikki edellisen postauksen jälkeen ja se on yksi syistä miksei postauksia ole tullut, mutta olisin voinut kirjoittaa postauksia esim. koulun koneella tai puhelimellani kuvattomia versioita valmiiksi varastoon, mutta päätin antaa blogin vain olla.


 Matkustin takaisin kotiin 23.9 eli tiistaina tiettyjen asioiden takia eli en ollut koulussa loppuviikosta vaan olen ollut kotona ja käynyt Santun luona. Kävimme herran kanssa pitkällä maastolenkillä joka oli rentouttava sekä lennokas. Ravasimme pitkiä suoria ja laukkasimme isoja ylämäkiä sekä kävimme yhdellä ihanalla metsäpolulla jossa Superi hieman innostui laukkaamaan enemmänkin niin ylämäkeä kuin suoraa ja kun laukka löytyy maastossa annan sen vain mennä. Oli mukava päästellä menemään varmaan Santunkin mielestä pitkillä suorilla kun tie oli pehmeää sateiden jälkeen eikä ollut pelkoa kavioiden kolhiutumisesta. Jokaisen kovemman suoran jälkeen kuitenkin tiirailin kavioita satulasta ettei tapahtuisi mitään yllätyksiä. Kaikki sujui kuitenkin todella hyvin muutamasta vastoinkäymisestä huolimatta, tapasimme nimittäin paluumatkalla traktorin kun olimme menossa isompaa alamäkeä alas ja traktori tuli kulman takaa vastaan. Jouduimme kääntymään mäessä ympäri ja menemään aiemmalle tienhaaralle turvaan ettei kävisi mitään hyvän maastolenkin päätteeksi. Odotimme tienhaarassa kun traktori körrötteli ohitse ja Santtu seisoi nätisti hieman pörähdellen eikä syöksyillyt minnekkään. Rauhoittelin Santtua kehuen sitä äänelläni ja taputtelin kaulaa. Kun traktori oli mennyt ohi turvallisesti jatkoimme matkaamme tallille.


Tallille päästyämme yritin napata Santusta edustavaa sivukuvaa mutta se ei oikein onnistunut niinkuin näette. Pääasia kuitenkin on että siitä näkee minkälaisessa kunnossa Superi on tällähetkellä. En ole tyytyväinen, mutta onnellinen ettei herra luuhistu liikunnanpuutteesta kuitenkaan aivan kammottavan näköiseksi. Tässä on kyllä hassua että meille tulee aina takapakkia tähän lihasmassan tekoon mistä en ole tyytyväinen vain olen turhautunut. Olen laittanut liikutusilmoituksia ympäri nettiä eikä ketään kiinnosta ex-ravuri, paitsi pikkutyttöjä joilla ei olisi toivoakaan pärjätä Santulla yksin enkä minä voi olla aina vahtimassa. Tämä kaikki saattaa kuitenkin helpottaa kuukauden sisään jos hyvin käy.

Tyytyväinen Santtu mussuttamassa omenaa maastolenkin jälkeen

15. syyskuuta 2014

Taas pellolla +kuvia & video

Kesä on aina liian lyhyt, kylmä tai sateinen. Ainakin minun mielestäni, mutta nyt oli harvinaisen mukava kesä ja suurimman osan siitä vietin Superin kanssa. Hetkeäkään en vaihtaisi pois vaikka alamäkiäkin löytyy, mutta hei! Sehän kuuluu asiaan.
Lukijat olette varmasti huomanneet, että Santtu ei ole kauhean lihaksikkaassa kunnossa ollut oikeastaan ollenkaan. Tämä johtuu niistä alamäistä mitä matkanvarrella on tullut eteen. En ole antanut sen häiritä millään lailla blogin pitämistä taikka harrastamista Santun kanssa. Olen ajatellut tehdä herrasta kunnon lihaskimpun mutta sekin tulee vain kovan työn takaa ja Santun liikutukset ovat olleet epämääräisiä melkein jatkuvasti mikä harmittaa itseäni todella paljon. Ennen kuin lähdin opiskelemaan Hingunniemeen Santtu liikkui niinkuin sen halusinkin, vähintään 3krt. viikkoon ja treenit olivat tasaisia. Nyt kun etsin vielä tallipaikkaa kouluni läheltä sekä vuokraajaa herralle on liikunta todella vähäistä, yksi ihana hoitaja herralla jo on, mutta ilmeisemmin hänkään ei opintojensa vuoksi kerkeä herraa liikuttamaan kuin viikonloppuisin. Santtu on liikkunut nyt vain silloin kun olen itse päässyt tallille eli herralla on ollut joko kahden tai yhden viikon lomat, mikä on näkynyt tietysti herkkyytenä, juoksuhaluna ja pienimuotoisena jäykkyytenä.

Viime postauksessa kerroin kun kävin Santun luona sitä juoksuttamassa sekä ratsastamassa viikko sitten. Minun oli tarkoitus lähteä sunnuntaina takaisin kouluun, mutta sairastuin akuuttiin ylähengitysteiden tulehdukseen joten ja sain sairaslomaa. Jäin viikoksi siis kotiin ja Santtua en päässyt liikuttamaan mikä harmitti itseäni todella paljon, mutta tiesin että jos nyt lähtisin satulaan, olisin sängyssä seuraavankin viikon. Olo oli aivan kammottava, kurkkuun koski, en saanut henkeä ja ääni ei kulkenut. Olo alkoi pikkuhiljaa parantua mikä oli helpotus. Oli taas tarkoitus lähteä perjantaina kouluun, mutta yksi ja ainoa bussi lähti 11 aikaan aamulla ja arvaatte varmaan, minä nukuin pommiin eikä lauantaina kulkenut yhtäkään vuoroa. Osasi kyllä ottaa päähän taas vaihteeksi kun tajusin etten pääse kouluun vieläkään. Jäin sitten tietty kotiin ja kävin Santun luona lauantaina.

Tallilla odotti ihana yllätys, nimittäin mutainen hevonen joka oli piehtaroinut sateen jälkeen omassa sonnassaan juuri sopivasti. Onneksi suurinosa oli kuivunut niin se oli hieman helpompi harjata, mutta kyllä siinä sai 30min puunailla. Kun Santtu oli puhdas siedettävän näköinen, heitin varusteet niskaan ja eikun pellolle. Seuranani oli herraa hoitamassa taas ihana Mira joka pääsi myös herran selkään kunhan itse verkkasin siitä enimmät höyryt pois.
Selkään nouseminen ei ollut helppoa sillä Santtu alkoi pyöriä ja juoksi melkein altani pois, mutta huijasimme sitä hieman niin, että nousinkin ns. väärältä puolelta selkään eikä herra tajunnut mitään. Kirimme satulavyön ja lähdimme kävelemään pitkin peltoa. Kävelin ja hain Santtua hyvälle tuntumalle ja pyysin takapuoltakin peliin, kun herra oli kuulolla ajattelin, että lähdemme rauhallisessa ravissa työskentelemään ympyröitä ja kahdeksikkoja, mutta kuinka ollakkaan herra syöksyi kiitoravin kautta laukkaan. Ensin yritin pistää vastaan joka johti hetkelliseen veto kilpailuun josta päätin lähteä työstämään sitä laukkaa, ettei Santtu opi ryöstämään yhtään enempää. Tämä oli huono alku, mutta herra parani heti kun sai ensin tuuletella viikon energiat. Teimme enimmäkseen ravi-laukka siirtymisiä ja ympyröitä kun aloin pyytämään enemmän ravia. Ravi löytyi hyvin aina kun sitä enemmän vain pyysi ja tahti oli hyvä.
Välillä päästin Santun viilettämään kovempaa, ettei tulisi enempää kiistoja vauhdin suhteen. Santtu tuntui yllättävän jäykältä ja kääntyminen ei ollut sille helppoa(ilmeni venyneinä kulmina ja ympyröillä), välillä tuntui että vetää kilpaa tiiliseinän kanssa, mutta kun herra rentoutui oli meno parempaa ja taipuisampaa. Saimme sitten tehtyä sitä mitä pitikin eli niitä kahdeksikkoja sekä ympyröitä missä taivuteltiin ja kokeilimme taas pohkeenväistöä ja muutama raviväistö askel sieltä tuli yllättäen mukaan.
Pikkuhiljaa Santtua alkoi ärsyttämään näiden kiemuroiden teko ja se alkoi nostella päätään myös käynnissä ettei sen suuhun saanut kunnolla kontaktia. Menimme muutamat, hieman vauhdikkaammat laukka ympyrät välissä jotta herra jaksaisi vielä hieman edes keskittyä ja saataisiin takapäätä mukaan myös raviin. Laukkapätkien jälkeen Santtu keskittyi taas hienosti raviin ja alkoi myödätä hieman jo siinäkin kunnes se taas närkästyi ja päätin antaa Miralle ohjat käteen. Vaihdoimme siis pilottia ja Mira meni Santun kanssa kiitoravia ja hieman laukkaakin mikä näytti oikein mallikkaalle. Nauratti katsoa kun Santtu pinkoi kovempaa ravuri ravia peltoa ympäri Mira kyydissään ja jarrutus sekä suunnan vaihdos venyi todella pitkäksi, kaksikko juoksi melkein puskaan muttei kuitenkaan!





















Tässä vielä loppuun videon pätkänen päivästämme. En yrittänyt tehdä videosta mitenkään hienoa, mutta jokseenkin katsottavan kuitenkin muutamalla efektillä. Kamerajälki oli niin heiluvaista välillä sekä tarkennukset metsässä, että nämä pätkät olivat parhaimpia.

Linkki videoon: Santtu 13.9.2014



Oliko tämä postaus hyvä? Kerro se kommenttina :)

10. syyskuuta 2014

Puksuti, puksuti


Pääsin käymään taas kotona, mikä piristi ihmeesti mieltä. Pääsin näkemään poikaystäväni, kissani, ja pääsin Santun luokse taas unohtamaan kaikki murheeni ainakin hetkeksi.
Lähdin koulusta torstaina ja kävin Santun luona seuraavana päivänä. Herrasta huomasi, että virtaa riitti sillä harjatessa se pyöri ympyrää eikä malttanut olla paikallaan. Santtu ei ole liikkunut taas muutamaan viikkoon sillä en löydä sille aktiivista vuokraajaa joka pääsisi herraa liikuttamaan sen tarpeiden mukaisesti. Lisäilin ilmoituksia nyt useampaan paikkaan ja toivonmukaan joku tykästyisi Superiin ja olisi halukas puuhailemaan sen kanssa siihen asti, että Kiuruvedellä vapautuu karsinapaikka jossain koulun lähellä.
Kävimme Santun kanssa perjantaina pellolla juoksemassa liinan kanssa. Oli ihanaa viettää aikaa Superin kera ja sen ehkä huomasi kun sain vain hymyn huulillen kun pääsimme pellolle, pyysin herraa ympyrälle se lähti ryntäämään innoissaan avonaisen pellon suuntaan ja jouduin hieman topakasti ottamaan sen kiinni, mutta nauroin vain herran innokkuudelle. Ohjasin sen uudesaan ympyrälle jolloinka sama tapahtui vielä muutamaan otteeseen, mutta tunnelma rauhoittui muutaman pukin kautta lennokkaaseen raviin. Kävimme kaikki askellajit läpi ja Santtu toimi mallikkaasti. Annoin sen välillä juosta niinkin isolla ympyrällä, että pidin vain liinan päässä olevasta lenkistä kiinni ja annoin herran juosta niin pitkään kuin se vain itse halusi. Molempiin suuntiin tietysti. Sopivaan pintahikeen päästiin ja sitten lähdimme takaisin tallipihaan kun herra itse halusi lopettaa ravailun ja laukkailun. Suutansa maiskuttaen herra köpötteli takanani tallimatkan ajan ja siitä huomasi miten tyytyväinen se oli kun pääsi jalottelemaan ja aukaisemaan lihaksiaan laajemmalla alalla.


Lauantaina päätin sitten nousta Santun selkään joten varustin sen myös satulalla. Kävimme ensin pellolla taas liinan kanssa hölkkäämässä ravit sekä laukat ennenkuin nousin selkään. Jätin juoksutusliinan pallon laitaan ja lähdimme eteenpäin. Hetken sain hakea Santusta kontrollia sillä se kuumeni juoksutuksesta, mutta sitten se alkoi kulkea kivasti tuntumalla, työskentelimme ravi ympyrällä ja en olisi vinut olla iloisempi tai yllättyneempi kuinka hyvin herra toimi kuolaimen kanssa. Käytössämme oli siis baucher nivel niinkuin edellisenä päivänä juoksutuksessa ja tämä kuolain on luultavimmin paras nyt Santulle, pitäisi vielä kokeilla omppu kolmipalaa ollakseni varma mitä kuolainta alamme käyttämään kuolaimettomien ohella. Kovempaan en ainakaan halua siirtyä sillä se saattaa mennä Santulla yli hilseen.
Kun sain Santun kulkemaan molempiin suuntiin hyvin päätin antaa sen revitellä vielä vähäsen. Menimme pitkälle peltosuoralle ja annoin pienet sekä kevyet laukkapohjeet kuiskaten Santulle ''Lennetäänkö?'' ja Santtu lähti pärskähtäen laukkaamaan innoissaan ympäri peltoa. Jouduin pidättelemään välillä herraa, ettei se liitäisi ojien ylitse niitä huomaamatta. Välillä sain kokea pukkeja ja iloisia pärskähdyksiä kunnes aloin pyytämään hiljempaa vauhtia johon Santtu vastasi erittäinkin nopeasti ja hiljensi tahtia mallikkaasti. Kävimme vielä lopuksi kävelemässä pellon laitaa pitkin ja kävimme katsomassa mielenkiintoisen polun pellon laidalla joka vei meitä eteenpäin nätissä metsikössä ohuella polulla mitä pitkin traktorit ajavat. Polku vei meidät isommalle tielle josta käännyimme takaisinpäin sillä en halunnut ottaa hyvän päivän päätteeksi riskiä, että törmäisimme traktoriin ja Santtu sekoaisi. Kävelimme rauhallisesti polkua pitkin pellolle ja siitä takaisin talliin. Santun jalat kylmättyäni ja muutaman herkku porkkanan lahjoitettuani olikin aika mennä kotiin pakkaamaan.

Mutta sunnuntaina en sitten lähtenytkään vielä takaisin Kiuruvedelle opintojen pariin sillä sairastuin ja pääsin maanantaina lääkärin vastaanotolle selvittämään asiaa. Ylähengitysteiden akuutti tulehdus luki papereissa ja sain muutaman sairasloma päivän. Olen nyt siis istunut kiltisti kotona aina lämmin teekuppi kätösissäni sohvalla toivoen että parantuisin niin pääsisin takaisin kouluun. En halua jäädä toisista jälkeen, mutta olen oppinut että jos sairastaa niin täytyy ottaa rauhallisesti ettet löydä itseäsi henki hievereistä sairaalan pedistä. :)

5. syyskuuta 2014

Positiivisellä asenteella etiäppäin

Kas kun aika on mennyt taas niin nopeasti, oikein hurahtanut silmien edestä! Hingunniemessä on ollut mukavaa vaikka aika paljon onkin puuhasteltu tuttuja juttuja pitkin päiviä, mutta itse ainakin haluan ottaa tästä mahdollisimman paljon irti ja olla positiivisella mielellä liikkeellä vaikkei nämä aamuheräämiset tai asuntolassa asumiset olekkaan niitä minun juttujani.

 Maanantaina 1.9 olikin aika vilkas päivä niin koulussa kuin sen jälkeenkin. Aamulla siivosimme lapioin, haravion ja kottikärryin nimittäin tallin pihoja ja ympäristöjä pienissä ryhmissä. Minä ja muutama ystäväni kävimme siivoamassa vierastallin sekä maneesin ympäristön ja olimme niin ahkeria ja nopeita, että pääsimme auttamaan toista ryhmää ratsutallin puolella. Hommat jatkuivat muutamien työkärryjen siirtämisellä sekä putsauksella jonka jälkeen aika osoittikin jo ruoan puoleen.
 Päivällisen jälkeen meillä olikin sitten hevosen ruokinnan perusteita luokassa ja aloitimme tekemään pienimuotoisia esitelmiä joista en kerro sitten sen enempää ettei tämä mene tylsäksi.
Näiden opintojen jälkeen olikin aika lähteä bussilla asuntolalle, mutta sain kutsun opiskelija tovereiltani, että lähtisinkö heidän mukaansa tallille ja tottakai olin mukana sillä koulussa päivä oli ollut lyhyt ja asuntolalla istuminen loppupäivänä kuulosti tylsälle joten, miksipä ei?
Tulimme bussilla asuntolalle ja kävin vaihtamassa ratsastushousut jalkaani nopeasti ja menin ulos odottamaan Emmiä, Anskua sekä Pinjaa jotka kutsuivat minut tallille mukaan. Kyytimme oli jo odottamassa ja matka meni nopeasti jutellen kaikenlaista. Oli jännää nähdä uusi talli ja tutustua tietty uusiin kauramoottoreihin joten matka kävi hymyssä suin ja kun olimme perillä kävimme hakemassa hepat tarhoistaan ja aloitimme harjailla näitä ystävyksiä kaikessa rauhassa. Siinä heppoja harjatessamme sitten sainkin tietää että saisin ensin ratsukseni Mikki ponin jota siinä jo harjailinkin ja ponilla mentäisiin ilman satulaa. Mikki oli musta, suloinen shetlanninponi ja todella pieni.
Pikemmittä puheitta lähdimme kolmen karvakorvan kanssa kentälle jonne oli lyhyt kävely matka tallista. Kentällä hyppäsin ponin selkään mikä ei osoittautunutkaan niin helpoksi kuin luulin. Poni oli pieni, mutta pyöreä mikä oli aika hauskaa sillä kun yritin hypätä sen slekään pyörähdin alas sillä en ponnistanut tarpeeksi kovaa ja pienen ponin maha tuli eteen. Nauroin epäonnistumistani ja kokeilin uudelleen milloinka pääsin selkään ilman suurempia ongelmia. Taas hieman hymyilytti kun lähdimme ponin kanssa alkuverkkaamaan pitkin kenttää isomman ponin ja hevosen kanssa. Mikin askeleet olivat niin pienet ja pompottavat ja kaula mitätön että oli vain pakko nauraa. Selässä pysyminen ei ollut kuitenkaan ongelma joka oikeastaan ihmetytti, kaipa tasapainoni on kehittynyt johonkin suuntaan. Tein ponin kanssa käynti-ravi siirtymisiä, ravi ympyröitä ja kokeilimme hieman pohkeenväistöäkin mistä se oli hieman erimieltä mutta minulle riitti kun sain edes muutaman askeleen sitäkin irti.
Poni toi hymyn huulille!


Sain kokeilla myös Pinjan ponia Tellaa joka oli aivan ihastuttava. Tämä pieni cremellon värinen eestinponi oli niin kaunis ja suloinen, etten voinut vastustaa tarjousta. Tellan kanssa menin myös ilman satulaa ravi-käynti siirtymisiä ja ravi ympyröitä. Pienen laukkapätkänkin menimme kumpaiseenkin suuntaan ja ei voi muuta sano kuin, että WAU. Tällä ponilla on mielettömän ihanat askellajit ja selässä ei ollut vaikea pysyä.

Pääsin lopuksi vielä ihanan Jupen selkään. Jupe on n 5-10cm korkeampi kuin Santtu, mutta hui, että se oli korkea! Sai pelätä tippuvansakkin jo suuremman kerran, noh eipä sieltä kuitenkaan alas tultu. Työstin Jupea niin ravissa kuin laukassa näin vaihteeksi poneilla menemiselle. Tällä herralla oli isot ja eteenpäinpyrkivät liikkeet ja unohdin jopa välillä ratsastaakkin kun yritin pysyä kyydissä. Ravi oli omaan mieleeni hieman pompottavaa ja vaikeaa istua, mutta empä minä ole kuin Santun peitsi/ravissa istunut ja nyt muutamaan otteeseen Hinkulan hevosilla joten tämä taito on ruosteessa. Päätin sitten vain kevennellä ja laukannostoissa istua satulaan niinkuin kuuluukin. Teimme muutamat laukanvaihdot ja kun ei enää ristilaukkaa osunut kohdalle ja tuli kunnollinen vaihdos lopetimme siihen ja otimme kevyet loppuravit ja lähdimme takaisin talliin hoitamaan ponimukset pois.

Ihana Tella poni

Jupe
Kun pääsimme takaisin asuntolalle olin ihan puhki, mutta kävin vielä muutamaan otteeseen kaupungissa ja kun viimein pääsin rauhoittumaan menin suoraan nukkumaan.

Tiistaina meillä olikin sitten aamusta ratsastusta ja menimme taas pareittain. Tälläkertaa sain alleni puoliverisen ruunan nimeltä Ovaliant ''Vallu''. Tämä vanhempi herra oli mukava hoitaa, mutta mielestäni todella rasittava ratsastaa sillä se painoi tajuttomasti kädelle. Kädelle painaminen saattoi johtua omasta ratsastuksestanikin ja luultavasti johtuikin, mutta toivon vain, että seuraavan kerran kun ratsastan tällä herralla se ei painaisi niin paljon.
Ratsastimme taas sileällä ja teimme siirtymisiä sekä kävimme läpi suunnan vaihdoksia. Vaikka ratsastus ei sinäänsä ollut rasittava, mutta käteni tärisivät ja vapisivat kun nousin ratsailta ja autoin toisen ratsastajan selkään. Minä en vain tykkää eteenpäin ''potkittavista'' hevosista tai varsinkaan sellaisista jotka painavat kädelle. Jospa ensikerralla menisi paremmin, riippuu tietty minkälaisen hevosen silläkertaa saan sillä menemme VIHDOIN esteitä!