Näytetään tekstit, joissa on tunniste satulatta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste satulatta. Näytä kaikki tekstit

3. elokuuta 2015

Like an orang-utang



En edes tiedä mistä taas aloittaa. Tämän videon ns. lupasin julkaista tänne blogin puolelle vaikka häpeän silmät päästäni taas vaihteeksi. Video on kuvattu siis tiistaina 28.päivä jona ratsastin molemmat hepotit. Santun kanssa käytiin kevyt maasto ja meinasin jo olla ratsastamatta Turoa koska Superi veteli taas kipeää kättäni jonka seurauksena alkoi pistävä kipu.
Tajusin sitten ratsastusvyön riippuvan satulatelineestä ja hoksasin että voisin kokeilla miltä suomiputte tuntuu satulatta. Jälkeenpäin ajatellen en olisi edes kahvallista vyötä tarvinnut, mutta olipahan se kuitenkin henkisenä tukena mukana.
Kahdesti meinasin tipahtaa kun herra alkoi pukittelemaan. Ensimmäistä tapausta videolla ei näy koska se osui juurikin oikealle, lyhyensivun kulmaan joka ei mahtunut kameran linssiin. Äänet kyllä kuului kun ärähdin hevoselle, mutta leikkasin ne pois. Sitten on tuo pukki-episoodi mikä näkyy videolla laukatessa, tämä ei ollut niin paha kuin aiempi. Hieman vain horjahdin pukeista ja siirryimme takaisin laukkaan juuri samasta kohdasta missä pukittelut alkoivat ja homma jatkui.

Alla kuvakaappaus aiemmalta ratsastusvideolta mitä en taida julkaista tänne vaikka se menikin ihan hyvin.

4. huhtikuuta 2015

Sivupolkkaa


''Oisko sulla namia mulle?''

Tuumasi punaturkkinen otus tallinpihassa jonka ratsastaja yritti saada hevosen huomion hieman itseensä. Tämä kaksikko oli käynyt treenaamassa heidän takana näkyvällä aidatulla pellolla ilman satulaa, ystävä mukanaan ja liinan päässä. Kaikki askellajit käytiin kohtuudella ja nopeasti läpi, hyisen ja sateisien sään takia ja otuksella oli tietytsti lämmikettä päällään.
Treenin alkuvaiheessa harrastettiin hieman piruetteja ja sivupolkkaa, sillä herra punaturkki oli energinen jonka seurauksena tapahtui jotain odottamattoman odotettua.

Herra punaturkki päätti tanssahdella lumihangessa ja veti sivupolkkaa oikeaan suuntaan hieman askelpituutta ja vauhtia lisäten ja täten siinä samassa punahousuinen ratsastaja löysi itsensä puoliksi maasta ja puoliksi hevosen selästä. Mitenkä tämä olikaan mahdollista?
Ratsastajalla oli vasen jalka maassa, kädet hevosen kaulassa ja oikea jalka otuksen selänpäällä kun punaturkki pysähtyi ihmeissään katsomaan tapahtuman kulkua. Ratsastaja nauroi maha kipeänä ystävänsä kanssa ja putsasi hieman märkää polveaan. Myöhemmin saattoi tytöille tulla mieleen miten tässä olisi voinut käydä jos ratsastajan ystävä ei olisi ollutkaan pitelemässä heitä liinassa, ympyrällä.

Loppuhyvin, kaikkihyvin ja treeni jatkui vielä parisenkymmentä minuuttia vaikka loskaa tulikin niskaan hetkisen aikaa ennen treenin lopettamista. Ratsukko kävi tipahtamisen jälkeen vielä hyvin käynnin, ravin sekä laukan molempiin suuntiin lävitse jonkajälkeen he kävelivät aitausta ympäri, irti ystävän kultaisista käsistä ja ilman liinan ohjausta. Kaikki meni todella mallikkaasti niinkuin punaturkkiselta otukselta voi vaan odottaa ja ratsukko pääsi turvallisesti tallin uumeniin pienen kuvaus hetken jälkeen.