Santtu käytiin rokottamassa 20. päivä eli maanantaina ja rokotuksen hoiti todella mukava sijais eläinlääkäri. Pyysin lääkäriä tutkimaan myös hieman herran jalkoja kun takasissa on ollut nestettä jonkin aikaa. Eihän hänellä röntgen katsetta tietysti ole, mutta oli sitämieltä että ei syytä huoleen jos hevonen ei onnu ja neste katoaa liikutuksen mukana.
Herraa jännitti selvästi uusi ja oudolle haiseva ihminen joka tuli heti iholle tutkimaan mitä herralle kuuluu. Eläinlääkäri taputteli hevosta ja kun hän asetteli stetoskoopin punaturkin kylkeen alkoi kova pärinä ja järkytys iski. Pieniä hevosia syövä stetoskooppi-syndrooma iski ruunaan ja se oli melkein kuolla järkytyksestä kunnes menin sen nokan eteen ja kerroin, ettei ole hätää. Superi rauhoittui siltäseisomalta ja lääkäri naurahti kun hevosen sydän pomppi tuhatta ja sataa mutta rauhoittui minun mennessä hevosen luokse.
Santtua siten vähän jännitti myös kuumeen mittaus ja meinattiin jopa potkiakkin ja sitten peruutettiinkin seinään ja lääkäri päätti, ettei edes kokeilla sen enempää kun hevonen jäykistyi ja meni pakettiin. Lekuri totesi että hermoilustahan se kuumeen meille nostattaa jo valmiiksi ettei tällä ole nyt niin isoa väliä.
Tässäpä sitten se hauskin osuus koko operaatiosta, nimittäin itse rokote!
Santtu katseli epäilyttävästi lekuria joka kipitti laukullensa ja veteli omituisia vehkeitä käsiinsä jotka yht'äkkiä katosivat ja hän seisoi hevosen kaulan vieressä tätä tapuellen ja jutellen jotakin. Itse seisoin hieman kauempana tälläkertaa kun tutkin Santun passia, mutta silmä tarkkana olin kuitenkin ajantasalla tilanteesta.
Piikin pistettyään hevoseen eläinlääkäri ihmetteli kun kaikki muut asiat olivat aivan kamalan järkyttäviä ei Santtu edes piikkiä huomannut vaikka se oli juuri se mikä saattoi jopa nipistää. Itsekkin hieman ihmettelin, mutta on herra aiemminkin ollut piikin saadessaan hyvin rauhallinen ja tuskin sen laittoa edes tajunnut.
On se vaan hassu ruuna!
Tehtiin Supermiehen kanssa maastakäsittelyä herkku porkkanoiden avustuksella sitten muutama tunti rokotuksen jälkeen kun treenit kiellettiin pariksi päiväksi ja otin siitä videotakin. Harmittelen kun en ole saanut aikaiseksi vielä ostaa kameranjalkaa kun sammakkoperspektiivistä kuvattu video ei ole oikein mukavaa katsottavaa omasta mielestäni. En sitten tiedä mitä muut ajattelevat asiasta.
Tuleepas nyt videontäyteinen kirjoitus, mutta tässä vielä video herran ilakoinnista kun se pääsi vielä illemmasta isoon tarhaan verryttelemään raajojaan ja maistelemaan hieman kasvanutta vihreää. Superia ihmetytti hirveästi kun ei päässyt minun luokseni kun istuin kivikasan päällä ja se niin kovasti halusti tulla lähemmäs.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eläinlääkäri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eläinlääkäri. Näytä kaikki tekstit
24. huhtikuuta 2015
21. elokuuta 2014
'Yllätys' visiitti kotona
Ihan olan takaa yllätti itseänikin kun olin bussissa menossa kotiinpäin keskellä kouluviikkoa. Lähdin keskiviikkona siis asuntolasta suoraan kotiin käymättä koulussa, koska Santulla oli eläinlääkäri aika seuraavana päivänä klo: 10:30 ja tarvitsin muutenkin kouluun lämpimämpää vaatetta plus joudun vielä huomenna viemään asioita eteenpäin täällä Outokummussa. Mukaan tulee siis toinen iso kassillinen tavaraa kouluun, mitkä ovat syys- sekä hieman talvivaatteita.
Palaillaampa nyt sitten tähän päivään. Aamulla oli aikainen herätys sillä Sonja(tallinpitäjämme) tuli hakemaan minut tallille tuntia aikaisemmin, ennen kuin eläinlääkäri sanoi saapuvansa raspaamaan herran purukaluston. Ensimmäinen asia oli sitten napata matkaan turvalta avattavat päitset ja viedä Santtu ponien tarhaan, lähemmäs pihaa ja ponien aitaus oli parempi operaatiopaikka, ettei Santtu pääse syömään operaation aikana eikä hetkeen vielä sen jälkeenkään. Käytössämme oli miedän uusimmat punaiset päitset mitkä oikeastaan hankin juuri tätä operaatiota varten ja sitten tietty myöhempään käyttöön. Päitsien mukana sain halvalla myöskin muutaman pehmusteen ja tietysti laitoin päitsiin niskapehmusteen ettei Santun herkästi narhiintuva niska vahingoitu operaatiossa.
Santtu sai hetken napostella pihasta vihreää ennen tarhaan menemistä ja eläinlääkärin saapumista. kun eläinlääkäri sitten vihdoin saapui alkoi minua jännittämään, että mitenkä kaikki menee. Santtu oli pakko rauhoittaa ensin sillä herraa ei ole minun kuullen ikinä raspattu ennen. Mietin mitenkä herra reagoi rauhoittavaan aineeseen. Kaikki meni kuitenkin todella mallikkaasti kuin vanhalta tekijältä. Kun tämä iso eläin alkoi pienesti väsyä ja nuukahdella aineen vaikutuksesta oli aika laittaa suun avaaja(elevaattori) paikalleen.
Santtu oli aluksi rauhallinen ja oli puoliksi nukuksissa kun suu huuhdeltiin ja eläinlääkäri alkoi raspata hampaita. Hetken kaikki meni hyvin kunnes Santtu alkoi heiluttamaan päätään sekä askeltamaan eteenpäin. Rauhoittava ei siis tepsinyt tarpeeksi pitkään joten oli toisen annoksen vuoro. Odottelimme hetkisen kunnes kokeilimme raspausta taas uudestaan. Nyt Santtu oli enemmän rauhallisempi ja pää oli rentona maata kohti ja jouduin pitämään sen päätä ylhäällä aluksi kunnes Santtu alkoi taas astelemaan eteenpäin ja heiluttelemaan päätään niin paljon että oli pakko antaa vielä kolmas annos rauhoittavaa, ettei käy hassusti.
Onneksi operaatio oli nopeasti loppujenlopuksi nopeasti ohi ja väsynyt Santtu pääsi toipumaan rauhoituksesta. 3annoksen rauhoitus taisi tehdä tepposensa herraan sillä kun katselin sen huojumista pelästyin monesti, että se olisi kaatunut siihen paikkaan.
Onneksi selvisimme tästä 'humala tilasta' naarmuitta ja turvallisesti herra köpötteli perässäni hetken huilailun jälkeen takaisin tarhaansa jossa se heräsi nopeammin rauhoituksesta tähän päivään. Jäin tarhaan vielä hetkeksi herran seuraksi ja katsoin, että se osaa toimia itse hyvin ja ettei kävely ole kompuroivaa, mutaisella alueella kun liukastuisi helposti.
Palaillaampa nyt sitten tähän päivään. Aamulla oli aikainen herätys sillä Sonja(tallinpitäjämme) tuli hakemaan minut tallille tuntia aikaisemmin, ennen kuin eläinlääkäri sanoi saapuvansa raspaamaan herran purukaluston. Ensimmäinen asia oli sitten napata matkaan turvalta avattavat päitset ja viedä Santtu ponien tarhaan, lähemmäs pihaa ja ponien aitaus oli parempi operaatiopaikka, ettei Santtu pääse syömään operaation aikana eikä hetkeen vielä sen jälkeenkään. Käytössämme oli miedän uusimmat punaiset päitset mitkä oikeastaan hankin juuri tätä operaatiota varten ja sitten tietty myöhempään käyttöön. Päitsien mukana sain halvalla myöskin muutaman pehmusteen ja tietysti laitoin päitsiin niskapehmusteen ettei Santun herkästi narhiintuva niska vahingoitu operaatiossa.
Santtu sai hetken napostella pihasta vihreää ennen tarhaan menemistä ja eläinlääkärin saapumista. kun eläinlääkäri sitten vihdoin saapui alkoi minua jännittämään, että mitenkä kaikki menee. Santtu oli pakko rauhoittaa ensin sillä herraa ei ole minun kuullen ikinä raspattu ennen. Mietin mitenkä herra reagoi rauhoittavaan aineeseen. Kaikki meni kuitenkin todella mallikkaasti kuin vanhalta tekijältä. Kun tämä iso eläin alkoi pienesti väsyä ja nuukahdella aineen vaikutuksesta oli aika laittaa suun avaaja(elevaattori) paikalleen.
Santtu oli aluksi rauhallinen ja oli puoliksi nukuksissa kun suu huuhdeltiin ja eläinlääkäri alkoi raspata hampaita. Hetken kaikki meni hyvin kunnes Santtu alkoi heiluttamaan päätään sekä askeltamaan eteenpäin. Rauhoittava ei siis tepsinyt tarpeeksi pitkään joten oli toisen annoksen vuoro. Odottelimme hetkisen kunnes kokeilimme raspausta taas uudestaan. Nyt Santtu oli enemmän rauhallisempi ja pää oli rentona maata kohti ja jouduin pitämään sen päätä ylhäällä aluksi kunnes Santtu alkoi taas astelemaan eteenpäin ja heiluttelemaan päätään niin paljon että oli pakko antaa vielä kolmas annos rauhoittavaa, ettei käy hassusti.
Onneksi operaatio oli nopeasti loppujenlopuksi nopeasti ohi ja väsynyt Santtu pääsi toipumaan rauhoituksesta. 3annoksen rauhoitus taisi tehdä tepposensa herraan sillä kun katselin sen huojumista pelästyin monesti, että se olisi kaatunut siihen paikkaan.
Onneksi selvisimme tästä 'humala tilasta' naarmuitta ja turvallisesti herra köpötteli perässäni hetken huilailun jälkeen takaisin tarhaansa jossa se heräsi nopeammin rauhoituksesta tähän päivään. Jäin tarhaan vielä hetkeksi herran seuraksi ja katsoin, että se osaa toimia itse hyvin ja ettei kävely ole kompuroivaa, mutaisella alueella kun liukastuisi helposti.
Lukijoillekkin nyt tiedoksi, että olen kotona viikonlopun ja palaan opintojen pariin sunnuntaina iltapäivällä. Sään salliessa touhuan Santun kanssa mahdollisimman paljon nyt kun tulin käymään sen luona. On ollut aivan hirvitön ikävä tätä hassua aasia <3
Kuulumis postaus koulusta jäi nyt siis myöhempään ajankohtaan tämän loman takia, sillä en kerennyt käydä eilen kyselemässä opettajilta lupa-asioita näihin blogi postauksiin. Kysymyshän kuuluisi siis, että mitä saa kuvata, julkaista ja mitä saa kertoa ja mitä ei, mutta eiköhän ne asiat selviä sitten ensiviikolla. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)