Pääsiäinen täynnä hienoja poneja

Pääsiäisenä olin hoitamassa herra Ceetä ja tallikaveriaan perjantaista lauantai iltaan eli pääsin tekemään ihania perus hevos hommia mitä olen kaivannut aivan tolkuttomasti. Saimme yöpyä tallin omistajan talossa joka lähti perheineen viettämään pääsiäistä toisaalle ja siitä pihan poikki olikin helppo lähteä lauantai aamuna tekemään seitsemän aikaan aamutallia. Ihania hommia!

Perjantaina kun saavuimme tallille päiväs aikaan kerkesin ratsastamaan Creditin tallitoverin. Kyseessä on super symppis suomenhevos ruuna, joka on myös entinen ravihevonen. Ratsastin todella kevyesti ja kokeilu mielessä tämän ruunan, tutustuen sen liikkeisiin ja temppuihin. Ruuna oli helposti peitsille tippuva, joten ensimmäiset ravi yritykset menivät ensin peitsillä kunnes aloin painelemaan oikeita nappuloita ja sain hevosesta raviakin esiin.
Oli jotenkin todella omituista kun jalkojen välissä oli massavampi hevonen, mutta kaula loppui yhtäkkiä kesken. Naureskelin ensimmäiset kymmenen minuuttia kun hevonen vaan loppuu kuin seinään.
Sain muutaman kuvan muistoksi tästä herrasta ennen kuin poikaystäväni kyllästyi ja lähti koiran kanssa käveylle. Käynti ja laukkakuva mitkä näette alla ovat ainoat tarkat kuvat joista voisin sanoa muutaman ärräpään omaan ratsastukseeni liittyen, mutta katsotaan mielummin tuota suloista suomi puttea mikä kovasti yritti miellyttää ja tehdä hommia.

Lauantaina olin kokopäivän liikkeessä. Aamulla heräsin aamutalliin jonka jälkeen rauhoituin syömään aamupalaa ehkä tunniksi kunnes menin talliin siivoamaan karsinat jonka jälkeen lähdin koiran kanssa katsomaan miten isäntä pärjäsi kalassa. Ostimme hänelle kalastusluvan Kuusan koskelle jotta hänen päivänsä ei menisi sisällä kökötellessä ja että olisi mukavaa puuhaa, hän on melko kova kalamies nimittäin. Nappasin muutaman kuvan miehestä kalassa ja suuntasimme koiran kanssa takaisin tallille missä Creditin omistaja oli lisäämässä päiväheiniä hevosille.
Tallilta lähdin sitten omistajan luokse kahville missä Ruusu koira sai paljon huomiota ja hellyyttä lapsilta joista nuorempi taisi kovasti rakastua neitiin kun hän konttasi ja seurasi Ruusua joka paikkaan.

Seuraava etappi oli taas tallilla kun lähdin ratsastamaan herra Credittiä. Ennen ratsastusta kävin syömässä muutaman leivän etten pökerry ja lähdin sitten harjailemaan mustaa ruunaa joka oli pihkannut molemmat puolet kaulastaan.
Ratsastin taas hackamorella kevyin fiiliksin, mielessä vähän taivutus ja siirtymis jumppaa. Credit oli alkuun hyvin erimieltä asiasta kun lähdinkin pyytämään siltä enemmän kuin viimeksi. Takajalka nousi ja välillä öristiin oikein olan takaa, mutta kuitenkin loppuunsa saimme ruunan kanssa yhteisen sävelen ja pääsimme tekemään melko hyvin taivutuksia, väistöjä ja siirtymisiä pellolla. Alkuverryttely tapahtui isolla ympyrällä ja siitä löytyy video minkä laitoin kokoon kun poikaystäväni malttoi napata pari pätkää ennen kuin lähti taas kalaan vieden koiran mukanaan. Aidatulla alueella oli edelliseltä päivältä jääneet puomit mitkä hyödynsin mukaan alku humppailuun. Videolta näkee myös herra Ceen känkkäränkkä mielipiteen kun pyysin sitä eteenpäin.

(linkki videoon)

Kerkesin ratsastaa herraa vähän reilu puoli tuntia kunnes lähdimme takaisin talliin kylmäämään jalkoja ja siinä samalla selvitin myös ruunan hännän ajankuluksi. Nakaksin loimet ruunan selkään ja päästin sen tarhaan ystävänsä luokse joka pörisi portilla.
Parikymmentä minuuttia kerkesin levähtää kunnes olin taas menossa. Lähdin kuvaamaan Creditin omistajan tytön ratsastustuntia lähitallille. Tyttö pääsi ratsastamaan mitä söpöimmällä ponilla mitä olen hetkeen nähnyt ja ilomielin laitoin kameran tulille.

Voin kyllä sanoa, että tuosta tytöstä kasvaa taitava ratsastaja.

Tytön ratsastustunnin jälkeen palasin tallille ja nappasimme poikaystävän kanssa tavaramme autoon ja lähdimme kotia kohti kun kello oli about ilta kahdeksan. Koko päivän olin siis liikkeessä ja kyllä voin kertoa, että tämä oli parhain päivä pitkään aikaan aina iltaan saakka kun painoin pääni tyynyyn.

Viikko Helsingissä

Blogi on ollut nyt taas hiljainen ja syy siihen oli minun yhden viikon Helsinkilomani. Viikko hurahti nopeasti, ehkä liiankin. Mukaan kuului Jumbossa pyörimistä, uudet kengät, ratsastus käsineet, muutamat sukat ja muuta kivaa. Nyt on hyvä kävellä ensitalvi kunnon kengilläkin ja toivonmukaan eivät varpaani jäädy. Onneksi on villasukat!

Kävin hetken mielijohteesta Lahdessa moikkaamassa ystävää ja olin siellä jopa yötä. Näin myös ihmisen jonka olin tuntenut 5vuotta mutten vielä ikinä nähnyt. Tapasin hänet ja tyttöystävänsä Tikkurilassa, kävimme kahvilla ja myöhemmin löysin itseni hänen seurastaan baarista. En juomassa vaan olin ystäväni seurana, hän on nimittäin järjestyksenvalvojan pestissä. Siellä sitten rupateltiin kunnes kolmen aikaan aamusta vuoro loppui ja sain kyydin keskustasta isän luokse nukkumaan. Kiva selväpäinen ilta.

Lauantaina olin isäni apuna Vantaanseudun steiner koulun keskiaikamarkkinoilla auttamassa juontohommissa. Puhuin siis vuorotellen isäni kanssa mikrofooniin ja infosimme missä tapahtuu ja mitä. Tapahtuman oli järjestänyt siis steiner koulu ja paikanpäällä oli poniratsastusta, myyntikojuja, kahveeta sekä pullaa. Myös kaikenlaisia esityksiä, kuten tanssai laulua ja Barbaaritallin ritariesitys ratsain. Minä juonsin tapahtumaa ja kiertelin kuvaamassa tapahtumia kaikessa rauhassa. Ohjelmaa kesti kahdestatoista kahteen jonka jälkeen kävimme isän ja pikkuveljen kanssa syömässä, vaihtamassa vaatteet ja lähdimme linnanmäelle. Jihuu!

Lintsillä pikkuveljeni kanssa ja oli kyllä tosi mahtavaa viettää aikaa hänen kanssaan. Viimeksi näimme toisemme isoveljeni lapsen ristiäisissä kesällä. Ensin kun tulin vantaalle oli veli hiljainen ja ujo. En minäkään osannut hänelle puhua.. Masentavaa ajatella että ei osaa omalle veljelleen puhua mutta kyllähän se muuri siitä kaatui ja sitten se oli menoa. Ihana ja fiksu kaveri! Pikkuveli uskalti tulla mun kanssa linnanmäellä vaikka mihinkä laitteeseen. Aloitimme kummitusjunasta mikä oli aika tylsä mutta siitä menimme linnunrataan ja vuoristorataan ja vaikka mihin. Uskaltauduimme illan lopussa Kieppiin, kieputtimeen ja Ukkoon! Hui.. Mulla on korkeanpaikankammo ja aika huono  maha joten oli ihme ettei mitään ylimääräistä lentänyt suusta taikka paniikkikohtaus iskenyt laitteiden korkeimmassa pisteessä. Kingiin en vain uskaltanut lähteä.. Se oli jotai niin kamalaa jopa ajatella!

Yhteen päivään mahtuu monta tuntia mutta joskus sen on loputtava. Aamulla 4h keskiaikamarkkinoita ja illalla 4h linnanmäkeä. Mikäpäs siinä jos on mahtavaa seuraa!? Illalla tosin lähdin vielä moikkaamaan Helsingin keskustaan kaveria ja ilta venähti entistä enemmän ja väsyneenä kömmin sohvalle nukkumaan.
Kaksi viimeistä päivää otin rennosti löhöillen ja kävin hermohoidossa. Hoidolle ei ole virallista nimeä mutta isäni ystävä joka on hoitanut monia ihmisiä on mm. parantanut tenniskyynärpään ja saanut halvaantuneita ihmisiä kävelemään käsitteli minun lonkkani. Huusin, itkin ja meinasin käydä miehen kurkkuun kiinni, mutta hoito oli kivun arvoista. Lonkkiini ei ole hoidon jälkeen sattunut tippaakaan. Ihan mahtavaa! Ensikuussa on keikkaa taas Helsinkiin ja tähän kys. hoitoon ihan kunnolla. 3kerran kipu ja huuto 9päivän sisään tuntuu kamalalle mutta se että voisin joskus elää ilman jokapäiväistä kipua olisi mahtavaa.

Nyt olen kuitenkin kotiutunut ja päässyt Santun ja Turon luokse takaisin. Oli ihanaa nähdä ne pitkästäaikaa ja sain jopa sellaisen vastaanoton mitä en unohda. Menin aitaan poikien luokse ja molemmat painoivat päänsä syliini eivätkä meinanneet päästää minua lähtemään. Kierivät minun ympäri ja tökkivät turvillansa. Ihania otuksia ja niin rakastettavia!

 Ps. Minun on hieman pakko avautua tänne teillekkin tästä minun tämänhetkisestä tilanteestani. Syksy on saapunut ja sitämukaa syysmasennus. Minua ei tällähetkellä kiinnostaisi pitää blogia pystyssä taikka jaksaisi huolehtia mistään muustakaan, mutta yritän pysyä pinnalla joten nämä on niitä asioita jotka minut siellä pitävät. Isompiakin asioita saattaa nyt tapahtua mutta pidän teidät ajantasalla mahdollisimman hyvin. Mutta varautukaa siihen, että blogi on epäaktiivinen.

Asiaa on ja löytyy

Hei vaan kaikki! Blogi on taas alkanut hiipua epäaktiivisemmaksi johtuen kirjoittajan laiskuudesta ja siitä kun en haluaisi toistaa itseäni jokaisessa postauksessa ja kertoa samoja asioita moneen kertaan eri otsikoiden alla, niinkuin olen tainnut tehdä aika paljon. Nyt tähän tulee loppu vaikka se meinaisi postaustahdin hiipumista.
Kirjoitan blogia omaksi ilokseni kertoen meidän yhteisestä arjesta Superin kanssa ja haluan jokaisesta postauksesta kuvallisesti runsaan ja uusia kuvia ei ole ollut hetkeen joka on myöskin yksi syy miksi postauksia ei ole julkaistu. Asiaa on, pakko myöntää mutta jokainen hetki ei ole hyvä kertoa heti kaikkea mitä on tapahtunut. Nyt tulevaisuudessa yritän kehittyä kirjoittajana ja bloggaajana, joten katsotaan miten käy!

Nyt haluaisin kuitenkin valottaa meidän tilannetta teille, eli Santtu on niinsanotulla lomalla takajalkansa vuoksi josta kerroin myös facebook sivuillamme. Herra siis otti lähdöt maastossa pitemmllä suoralla ja otti osumaa vasempaan takajalkaansa ja heti pelästyin, että vanha hankosidevamma olisi pamahtanut uudestaan. Ei kuitenkaan, luojankiitos!
Lenkin jälkeen takanen oli turvonnut, normaaliin tapaan kylmäsin jalat ja laitoin lämpöpintelit yöksi. Santtu ei ontunut ja oli muutenkin tyytyväinen joten jätin diagnoosin aamuun ja aamulla kauhistelin itkuissani että nyt joutuu tämä hevonen monttuun. Jalka oli lämmin ja kovan turvotuksen alaisena ihankuin imppari joka ei ollut imppari. Jalka tuli hitaasti laahaten hevosen perässä ja katselin hevosen menoa hetken pienemmässä tarhassa kunnes tajusin, että liikkeessä oleminen auttoi jalan tilannetta. Se vetreni ja askel oli hetkenpäästä puhdas.
Eläinlääkärin kanssa soiteltiin ja kyselin myös kotiin päästyäni ensiavuksi myös internetistä apuja jalan hoitoon. Asiallisia hoito-ohjeita saimme:
Kylmäystä vedellä
Lämpöpintelit kylmäysten jälkeen
Kävelytystä
Jos jalka ei parane viikon kuluessa tai tunnu paremmalle soitto uudelleen eläinlääkärille.
Jalka tuntui jo parin päivän päästä normaalille ja sain huokaista helpotuksesta.

06.06.2015

Superin rallittelu episodi tapahtui 26.päivä toukokuuta eli tästä on jo yli viikko aikaa ja jalka tuntuu normaalille sekä liike on melkein puhdas. Turvotusta jalassa ei ole näkynyt ulospäin melkein ollenkaan, mutta kun menit itse kinttuun kiinni sen kyllä tunsit. Jalka tuntui heinäseipäälle, niin kova se oli ja turvotus ulottui kinnerpattiin asti kaviorajasta.
Santtu on saanut nyt päivittäin jalkahuoltoa erityisellä tarkkuudella, sillä minulle on tärkeää että hevoseni pysyisi kunnossa, terveenä ja onnellisena ilman kipuja. Olen hieronut Superia myös nyt paljon ja olemme lisänneet hierontaan vähän hevos pilatesta mihin sain idean Nooran blogista Kootussa Ravissa.

 Vaikka Superin jalka on nyt hieman huonommassa hapessa se on saanut laiduntaa isommalla laitumella ja olla oma itsensä. Ulos ja sisälle viemisessä on tietysti nyt uudet rutiinit jalkojen takia ja herraa ei aina huvita mennä pesupaikalle. Toissapäivänä Superi teki täyden stopin ulko-oven ja pesupaikan väliin ja jouduimme käydä haukkaamassa ulkoilmaa hetkeksi ja sitten käveltiin niin nätisti pesukoppiin ja leikittiin herrasmiestä.
Jotta vettä ei tarvitsisi lotrata niin paljoa niin olemme hankkimassa pikkuista pakastinta talliin sekä kylmäyssuojia kunhan saamme rahat kasaan, hetki tässä menee, mutta toivottavasti saamme ne nopeasti. :)

'Yllätys' visiitti kotona

Ihan olan takaa yllätti itseänikin kun olin bussissa menossa kotiinpäin keskellä kouluviikkoa. Lähdin keskiviikkona siis asuntolasta suoraan kotiin käymättä koulussa, koska Santulla oli eläinlääkäri aika seuraavana päivänä klo: 10:30 ja tarvitsin muutenkin kouluun lämpimämpää vaatetta plus joudun vielä huomenna viemään asioita eteenpäin täällä Outokummussa. Mukaan tulee siis toinen iso kassillinen tavaraa kouluun, mitkä ovat syys- sekä hieman talvivaatteita.

Palaillaampa nyt sitten tähän päivään. Aamulla oli aikainen herätys sillä Sonja(tallinpitäjämme) tuli hakemaan minut tallille tuntia aikaisemmin, ennen kuin eläinlääkäri sanoi saapuvansa raspaamaan herran purukaluston. Ensimmäinen asia oli sitten napata matkaan turvalta avattavat päitset ja viedä Santtu ponien tarhaan, lähemmäs pihaa ja ponien aitaus oli parempi operaatiopaikka, ettei Santtu pääse syömään operaation aikana eikä hetkeen vielä sen jälkeenkään. Käytössämme oli miedän uusimmat punaiset päitset mitkä oikeastaan hankin juuri tätä operaatiota varten ja sitten tietty myöhempään käyttöön. Päitsien mukana sain halvalla myöskin muutaman pehmusteen ja tietysti laitoin päitsiin niskapehmusteen ettei Santun herkästi narhiintuva niska vahingoitu operaatiossa.

Santtu sai hetken napostella pihasta vihreää ennen tarhaan menemistä ja eläinlääkärin saapumista. kun eläinlääkäri sitten vihdoin saapui alkoi minua jännittämään, että mitenkä kaikki menee. Santtu oli pakko rauhoittaa ensin sillä herraa ei ole minun kuullen ikinä raspattu ennen. Mietin mitenkä herra reagoi rauhoittavaan aineeseen. Kaikki meni kuitenkin todella mallikkaasti kuin vanhalta tekijältä. Kun tämä iso eläin alkoi pienesti väsyä ja nuukahdella aineen vaikutuksesta oli aika laittaa suun avaaja(elevaattori) paikalleen.

 Santtu oli aluksi rauhallinen ja oli puoliksi nukuksissa kun suu huuhdeltiin ja eläinlääkäri alkoi raspata hampaita. Hetken kaikki meni hyvin kunnes Santtu alkoi heiluttamaan päätään sekä askeltamaan eteenpäin. Rauhoittava ei siis tepsinyt tarpeeksi pitkään joten oli toisen annoksen vuoro. Odottelimme hetkisen kunnes kokeilimme raspausta taas uudestaan. Nyt Santtu oli enemmän rauhallisempi ja pää oli rentona maata kohti ja jouduin pitämään sen päätä ylhäällä aluksi kunnes Santtu alkoi taas astelemaan eteenpäin ja heiluttelemaan päätään niin paljon että oli pakko antaa vielä kolmas annos rauhoittavaa, ettei käy hassusti.
Onneksi operaatio oli nopeasti loppujenlopuksi nopeasti ohi ja väsynyt Santtu pääsi toipumaan rauhoituksesta. 3annoksen rauhoitus taisi tehdä tepposensa herraan sillä kun katselin sen huojumista pelästyin monesti, että se olisi kaatunut siihen paikkaan.

Onneksi selvisimme tästä 'humala tilasta' naarmuitta ja turvallisesti herra köpötteli perässäni hetken huilailun jälkeen takaisin tarhaansa jossa se heräsi nopeammin rauhoituksesta tähän päivään. Jäin tarhaan vielä hetkeksi herran seuraksi ja katsoin, että se osaa toimia itse hyvin ja ettei kävely ole kompuroivaa, mutaisella alueella kun liukastuisi helposti.

 

 Lukijoillekkin nyt tiedoksi, että olen kotona viikonlopun ja palaan opintojen pariin sunnuntaina iltapäivällä. Sään salliessa touhuan Santun kanssa mahdollisimman paljon nyt kun tulin käymään sen luona. On ollut aivan hirvitön ikävä tätä hassua aasia <3

Kuulumis postaus koulusta jäi nyt siis myöhempään ajankohtaan tämän loman takia, sillä en kerennyt käydä eilen kyselemässä opettajilta lupa-asioita näihin blogi postauksiin. Kysymyshän kuuluisi siis, että mitä saa kuvata, julkaista ja mitä saa kertoa ja mitä ei, mutta eiköhän ne asiat selviä sitten ensiviikolla. :)

Kuulumisia ja tapahtumia

Tässä onkin nyt tapahtunut kaikenlaista viimekertaisesta postauksesta. Olemme käyneet Santun kanssa maastossa niin selästä- kuin maastakäsin. Ollaan myös touhuttu hyvin muunkinlaista hommaa.

Yritän tiivistää kaiken tapahtuneen niin ettei tästä tulisi kauhean pitkää postausta ja kuvatkin ovat puhelimella kuvattuja, sillä minulla on ollut paljon kiirettä, sekä stressiä uuden koulun takia. Kävimme siis Santun kanssa alkukuusta maastolenkillä selästäkäsin käppäilemässä maastoja tutummaksi hieman pidemmältä ja ihan sai ihmetellä kun Santtu malttoi jopa kävellä eikä vaan tipsutella niska taivaissa. Ohitimme autoja sekä kuorma-auton eikä herra hätkähtänyt pahemmin. Heti kun näin että traktori olisi tulossa meitä vastaan päätin kääntyä suosiolla pienelle sivutielle ja odottaa traktorin ohi ettei Santulle nouse herne nenään sillä siitä olisi alkanut sota. Hienosti herra malttoi seisoa muutaman minuutin verran että traktori menisi ohi. Korvat hörössä se hieman tärisi traktorin ääntä ja olin valmis siihen, että olisin kohta ojassa mutta eipä siinä kuinkaan käynyt vaan pääsimme tallille ehjin nahoin. Kiitos Santtu!

Kyllä, tarvitsemme loimivyön.

Santtu on saanut nauttia myöskin bemer hoidosta sekä pienestä puunauksesta, minä nimittäin parturoin herran harjaa, vuohisia sekä häntää hieman tasaisemmaksi. Vaikka pakko myöntää, että villimpi tukka olisi nätimpi, mutta Santun harja on vielä hieman huonossa kunnossa ja varsinkin harjan latvoista joita on pakko välillä napsia pois että herra olisi 'edustavamman' näköinen.
Bemer hoidin jälkeen kävimme kokeilemassa miten herra reagoi hieman kovempaan pohjaan kuin pelto. Tallin vieressä on oiva paikka tätä testata joten kun kuorma-autoja ei näkynyt kävimme hieman hölkkäämässä liinan kanssa. Totesimme tällä kerralla, että Santtu on jumissa jos toisestakin paikasta kun oikea kierros ei sujunut kauhean hyvin ympyrällä. Tämä ilmeni ympyrän oikomisella, peistaamisella sekä päin kääntymisellä. Hyvin jalat sen kuitenkin kestivät ja saatamme käydä täällä juoksemassa useampaan otteeseen myöhemmin.

© Sonja Hodju

© Sonja Hodju

© Sonja Hodju

© Sonja Hodju

© Sonja Hodju

© Sonja Hodju

Muutaman hölkkäringin jälkeen päätimme kiertää tallille pienen polun, sekä pellon kautta ja syöttää herraa hetken pellon laidalla, ettei laiskan omistajan tarvitsisi niin paljoa niittää sille vihreää. Mutta tosiaan se oli hyvä, että virkistävä vaikkakin pieni lenkki. Huomasi että Santtu tykkää tämmöisistä pienistä köpöttely lenkeistä. Innostusta löytyi pienellä ja tiheällä polunpätkällä kun herra melkein rynni päälleni. Muutama toru ja herra kulki sen jälkeen mallikkaasti.
Pellolle päästyämme halusin hieman kokeilla josko Santtu ravaisi perässäni pellon laitaa pitkin ja se ei oikein innostanut tätä myrtsiä syöppöä vaikka sain sen lopulta ravaamaan hetken perässäni ja heti kun pysähdyimme herra alkoi taas syömään.

© Sonja Hodju

© Sonja Hodju

Näiden liikutusten jälkeen lähdin siis itse matkoille Suonenjoelle poikaystäväni äidin luokse viikonlopuksi viettämään mansikka karnevaaleja sekä kuopioon animeconia. Niistä en sen enempää kertoile ainakaan toistaiseksi kun ei kuviakaan ole muista kuin karnevaalien kulkueessa olevista hevosista mistä en julkaise kuvia ilman lupia.
Tiistaina kun tulimme takaisin kotiin vauhdikkaan 'loman' jälkeen lähdin vielä samana päivänä käymään Santun luona katsomassa miten herralla on mennyt ja ihmeissäni katselin taas hyvän näköistä ja pulleaa ''poniani'' joka nakotti aidan vieressä höristen minulle tervehdyksensä. Harjailin Santun ja tarkastelin kaviot sekä jalat vuolua miettien. Sittempä olikin irtojuoksutus mielessäni, mutta Santtua se ei oikein miellyttänyt. Hölmö yritti jatkuvasti vaihtaa omin päin suuntaa ja ryntäsi uhkaavasti päin minua, mutta kaikki hölmöily loppui kun pistin herraan vauhtia ja otin kontrollin sen tekemisistä. Harjoittelimme suunnan vaihtoja sekä tahdin kontrolloimista, että Santtu ymmärtäisi kumpi nyt olikaan se pomo. Lopuksi menin aidan keskelle kyykkyyn ja Santtu tuli taakseni nätisti maiskutellen. On jotenkin hienoa että Santtu osaa nyt tulla luokseni juoksutuksen lopuksi eikä vaan jää notkuilemaan jonnekkin nurkkaan takapuoli minua kohti vaan hän tepsuttelee nätisti luokseni heti kun vain tajuaa että näin on tehtävä.

Kahtokkee nyt mikä pullukka! :)

Lopuksi käytiin vielä syöpöttelemässä vihreää pellolla riimunnarun päässä. Istuskelin hetken herran vierellä pitämättä narusta kiinni ja revin herralle aitaukseen vihreää sylillisen verran kun huomasin ettei se lähtisi minnekkään sillä keskittyminen oli symisessä. En tiedä kuinka pitkään siinä katselin kun ystäväni nautti vihreästä, mutta rennon hetken lopetti yllättävä vesisade jonka takia jouduin viemään Santun takaisin tarhaan ja itse vetämään hupun päähäni.


Oliko tämmöinen kuulumispostaus hyvä? / Mitä blogissa pitäisi teidän mielestä muuttaa?
Vastaa kommentteihin!

En nyt tiedä kuinka aktiivinen blogista tulee kun lähden kouluun, mutta yritän tehdä postauksia mahdollisimman useasti ja nyt vielä loppukuun pitää tämän niin aktiivisena kuin pystyn. Asiat eivät ole vielä oikein suoristuneet Santun suhteen sillä on vaikeaa löytää halpaa tallipaikkaa ja vielä tarpeeksi läheltä kouluani että herraa pääsisin itse liikuttamaan. Pahoin pelkään että joudun Santun antamaan jonnekkin osaavalle ihmiselle ylläpitoon niin että pääsen sitä itse kuitenkin katsomaan riippuen kuinka pitkälle se joutuu. Nykyisessä paikassaan se saa olla niin pitkään kuin on tarve, mutta liikuttajaa en ole vielä sille löytänyt. Kouluun lähden ensikuun alusta ja asuntolaan voi muuttaa 10päivä jolloin varmaankin sinne lähden. Riippuen mitenkä asiat tässä etenevät käyn Santtua moikkaamassa muutaman kertaa kuukaudessa sillä bussimatkat maksavat kuitenkin senverran, että käynnit jäävät vähäisiksi. Toivonmukaan näin ei tarvitse käydä jos ihmeen kaupalla saisinkin herran lähelle minua. Itse koulun talleihin minulla ei ole varaa herraa viedä.

Loman jälkeen

Nyt ollaan taas päästy työn makuun Santun kanssa viikon loman jäkeen mistä itse olen ainakin iloinen. Santtu oli taas omaa mieltään asiasta mikä tuli ilmi oudolla käyttäytymisellä.
Sain polkupyörän lainaan ystävältäni 15. päivä torstaina ja lähdin seuraavana päivänä tallille tällä pyörällä innoissani, mutta huomasin heti alkumatkasta että pyörä oli todella jäykkä. Jopa suoralla ajaessa jouduin polkemaan ihankuin menisi ylämäkeä ylös ja polviini alkoi sattua ensimmäistä kilometriä polkiessani, mutta en luovuttanut sillä halusin päästä Superin luokse. Olihan minulla sitä kova ikävä. Ajoin pyörällä tallille n. 30min mikä olisi mennyt nopeammin hieman kevyemmällä pyörällä mutta olin silti tyytyväinen, olihan meillä koko päivä aikaa yhdessä ilman juoksemista bussiin.
Kun tallipiha oli vain yhden ylämäen takana huomasin Santun tienviereisessä aitauksessa missä se oli ollut talven mitä hieman ihmettelin, mutta olin tyytyväinen ähdessäni herran heti ensimmäisenä ja sekin taisi olla iloinen minut nähdessää. Santtu nimittäin nosti päänsä ylös, antoi komean hirnahduksen kaikua ja lähti laukkailemaan ympäri aitaa ja nosteli innoissaan pöristen ja vinkuen pukkeja ilmaan juosten suoraan aidan portille minne olin matkalla. Naureskelin herralle kun se oli niin iloinen minut nähdessään ja menin tietysti tervehtimään rakasta ystävää, joka hörisi innoissaan portilla. Annoin hieman rapsutuksia sen mutaiselle poskelle ja lähdin sitten talliin siivoamaan karsinaamme ja katsoin taakseni niin näin Santun kiertävän ympyrää heitellen päätään portin luona.
On ihanaa nähdä mitenkä joku voi minuakin kaivata noinkin paljon. :)
 Karsinan siivottuani ja herran iltaruuan mitattua hain Santun tarhastaan ja sain vastaan iloisen kuuloisen, mutta luimivan hevosen mikä oli ristiriitaista. Mielellään se kuitenkin lähti mukaani niinkuin aina ja hörisi lämpimästi kun kaarsimme sen karsinaan. Santtu oli yltä päältä kuivassa mudassa mikä oli tietty helppoa harjata pois mutta huomasin että Santusta lähtee vielä aivan tolkuttomasti karvaa. Muutamalla harjan heilautuksella piikkisuka oli täynnä herran karvaa joten päätin harjata sen oikein kunnolla ja lopuksi suihkuttaa vielä harjan/karvan hoitoainetta sillä herra pölisi todella paljon pientä pölyä mitä en saanut harjattua irti. Pesua vaillahan tuo olisi.
Laitoin herralle sitten suojat jalkaan, ratsuvyön selkään ja suitset omppu kolmipalalla varustettuna sillä hackamoren remmit ovat rikki edellisen juoksutuksen takia. Sitten lähdimme kentälle liinan kera.
Juoksutin Santtua ensin vasempaan suuntaan jossa se toimi hienosti välillä hieman säikkyen kentän laidalla olevaa kasvimaata missä pressu humisi kovassa tuulessa. Kun vaihdoimme suuntaa, ongelmat alkoivat. Santulla löytyi oikeaan kierrokseen vain käynti tai laukka ja se kääntyili jatkuvasti minua kohti ja kun pyysin sitä eteenpäin herra käänsi suuntaa jonkatakia sitten jouduin sen pysähtymään ja viemään sen oikeaan suuntaan. Sama toistui ja nyt se ei halunnut enää lähteä liikkeelle ennekuin kävelin sen vasemman kyljen viereen ja pyysin sitä äänellä eteenpäin josta se lähti rivakasti eteenpäin. Se oli hyvä että herra liikkui mutta liikkeelle lähtö oli hätäistä ja aivankuin se olisi pelännyt minua. Aina kun tämä toistui ja pyysin sitä eteenpäin se nosti päänsä ylös ja lihaksiaan täräyttäen veti takajalat allensa ja lähti 'liitämään' mikä ihmetytti kovasti. Ymmärsin kyllä että oikea kierros oli ollut kipeämpi puoli satulan kanssa mutta nyt sillä ei ollut mitään syytä kiukkuilla ratsuvyön kanssa joka ei painanut yhtään kipualueelle eivätkä selän patit olleet kipeät.
Päätin sitten kävelyttää Santtua hieman kipeämpään suuntaan missä ei löytynyt mitään ognelmia edes pienillä ympyröilläkään ja sitten pikkuhiljaa pyysin sitä ympyrälle ja lisäämään vauhtia raviin mutta sain vain laukkaa tai peistiä josta pysäytin aina niin monta kertaa kun sain haluamani joka sitten loppujenlopuksi toimi ja sain muutaman kierroksen ravia ja siitä laukkaa.

 Olin sitten siihen tyytyväinen ja tallikaveri tuli pitämään meitä liinassa kun nousin selkään kokeilemaan josko se ei temppuilisi kun olen selässä. Selkään nousu arvelutti Santtua ja se vei takapuolensa pois pölkyn vierestä kun yritin nousta slekään mutta hetken vetkuilun jälkeen pääsin hienosti ratsaille ja sitten eteenpäin.
Menimme molempiin suuntiin käynnin ja ravin. Oikeaan suuntaan tuli kuitenkin laukkaa mutten katsonut sitä tärkeäksi mitä askellajia menimme vain että ratsastus sujuisi ilman vetkuiluja ja niin se sitten menikin. Nousin tyytyväisenä Santun selästä alas hetken vielä käveltyämme ja kiitin ystävääni joka uhrasi omaa aikaansa auttaakseen meitä. :)

Voi surku

Minua niin harmittaa että kaikilla on niin ihania kuvia omasta vapustaan joko ihmisten taikka eläinten kera ja minulla ei ole muuta kuin pelkkää tekstiä teille tälläkertaa. Kuvia olisi tullut jos tuo yksi nimeltä mainitsematon sohvaperuna olisi jaksanut tulla tallille mukaan taikka lähteä ulos kanssani.

No kaikkea ei voi saada. Tähän päivään tuo lause sopiikin täydellisesti nimittäin Santun kanssa meni sukset ristiin töitä tehdessä. Suurimmaksi osaksi talleilu meni hienosti sekä rattoisasti ystävän kanssa rupatellen niitä ja näitä.
Santtu sai taas bemer hoitoa ja ystävänikin hevonen sai nauttia tästä hienosta laitteesta oman aikansa. Hoidon jälkeen lähdimme kentälle ja laitoin Santulle taas kolmipalan sekä chambon piuhat. Kuolain sentakia kun herralla oli niin pitkä vapaa ja energiaa löytyi. Chambonit olivat taas hieman muistuttamassa Santtua että pää ei tarvitse olla pilvissä epämukavasti vaan alhaalla ja rentona. Kaikki alkoi todella mallikkaasti alkukäyntien kanssa jossa Santtu oli todella rento, piti päätänsä alhaalla ja pärkytteli jo silloin kun käänsimme suuntaa muutaman kierroksen jälkeen. Kun vaihdoimme taas suuntaa ja nappasin ohjia rennosti tuntumalle Santtukin hieman jo heräsi muttei sen enempää pöhköillyt kun lisäsi tahtia ja hitusen nosti päätänsä.
Teimme muutaman pysähdyksen ja sitten päätin nostaa raville, normaaliin tapaan otin ohjia hieman enemmän käteen ja valmistelin siirtymistä pohkeilla sekä asettaen hieman sisäpuolelle sillä lähdimme kulmasta pitkälle sivulle. Emme koskaan päässyt raville sillä kun annoin kunnon komennon siirtyä raviin Santtu herra nostaa oikeaa takajalkaansa taivaisiin ja näin se sivuvilmällä kun tunsin horjahtavani eteenpäin. Näin Santun niskan nousevan ja tartuin ohjiin kiinni ja pysäytin hevosen. Purskahdin nauruun ja ihmettelin tilannetta. Ystäväni nauroi ja kertoi juuri ja juuri nähneensä tapahtuman ja se oli huvittava.
Santtu ei sitten tykännyt nostaa raville. Ei ollenkaan! Hetken siinä nauraa hekottaen palauttelin itseni nykyhetkeen ja lähdimme sitten taas kävelemään. Seuraavan kerran kun pyysin herraa nostamaan ravia se nosti laukan ja tietty hiljensin tahtia haluamaani. Ravaamisesta ei kuitenkaan tullut mitään sillä Santtu peitsasi kokoajan niska ylhäällä eikä suostunut kuin kävelemään tai laukkaamaan.
Päätin sitten antaa herran laukata enimmät höyryt pois ja pyysin laukalle, mutta Santtu antoi minulle kunnon pukin ja pysäytin hevosen taas ja peruutin. En halua että Santtu oppii huonoille tavoille sillä sillä ei pääse mihinkään. Seuraava nosto menikin mallikkaammin ja annoin laukan pyöriä kunnolla vaikka takaljalat hieman sekosivatkin herralla mutta se korjaantui kuitenkin antamalla hieman enemmän vapaampaa ohjaa. Vaihdoimme suuntaakin ja molemmat suunnat menivät aika hyvin.
Kävelimme sitten vähän aikaa ja halusin sitten vielä lopuksi ravata pääty ympyrällä rennosti. Tämäkään ei mennyt kuin suunnittelin tai toivoin. Ystäväni oli hevosensa kanssa toisella puolella kenttää ja tietty Santtu halusi kaverin luokse. Noh, näin siinä sitten kävi;
Olimme lyhyellä sivulla ja lähdin pyytämään Santtua pääty ympyrälle kulmasta ja yritin nostaa tahdin raville jonka Santtu teki hienosti mutta kun pääsimme kaartamaan ympyrälle herra teki äkki käännöksen kaverin luokse ja minäpä sitten tipuin selästä vaikka kuinka yritin pysyä kyydissä. Tämä tippuminen oli samantapainen kuin postauksessa Lensin kuin leppäkeihäs! eli lensin suoraan takapuolelleni ja Santtu jäi odottamaan viereeni.
Nousin siltä seisomalta takaisin selkään ja yritimme uudestaan. Sama homma mutta tälläkertaa en tippunutkaan. Tippumisen jälkeen se sama kohta oli aina samanlainen piina eli herra puskee kentän toiselle puolelle mitä ikinä teen tai en tee. Kokeilin jopa käynnissä kävellä sen kohdan monesti ja aina sama laulu. Päätin sitten aina pysäyttää ja peruuttaa. Peruutus alkoi ottamaan Santulle päähän ja se veti itsensä lukkoon eli vaikka vedin ohjista taikka annoi löysät ohjat ja annoin pohkeita, maiskutin tai tein mitä se ei liikkunut kuin vasta sitten kun aloin kääntämään sitä. Huoh.
Sitten tämä sama taistelu jatkui monen kierroksen jälkeenkin ja minua alkoi raivostuttamaan. Ihan missä vain tai missä tilanteessa vain herra nostaa päänsä ja yrittää karata alta josta seurasi aina pysähdys ja peruutus. sittempä se teki vihoviimeisen temppunsa lukittautumalla kentän nurkkaan ja ei liikkunut ei mihinkään. Yritin kääntää ja annoin pohjetta niin ei mitään. Santun pää oli varpaissani kiinni ja hyvä ettei taittunut ympäri kun yritin saada sen liikkumaan. Karjuin ja huusin mutta ei yhtään mitään. Ihankuin olisin ollut patsaan selässä. Käänsin sitten toiseen suuntaan mistä se lähti kuin lähtikin liikkeelle ja pyysin herraa peruuttamaan vielä viimeisen kerran ja se totteli mutta ERITTÄIN tahmeasti.
Pääsimme siitä vielä liikkeellekkin. JES! Kävelimme ryhdikästä käyntiä kentän ympäri molempiin suuntiin ja kävimme pääty ympyröillä ja teimme pysähdyksiä kunnes Santtu oli rento eikä enää temppuillut. Päätin sitten lopettaa siihen ja niin me teimmekin.
Kun nousin Santun selästä alas se näytti niin ja niin tyytyväiseltä itseensä että minua oikein nauratti. Hah! Mokomakin Tonttu. Meinasi nukahtaa siihen paikkaan kun availin suitsien remmejä sekä löysäsin satulavyötä. Kyllä ripeästi virkosi kun lähdimme talliin ja herra sai taas syöpötellä.
Nyt olen tässä kotona vaan istunut ja rapsutellut kissoja, katsonut telkkua sekä youtubesta tylsiä videoita. Vaikka olenkin bilehile niin emme tunne täältä oikein ketään kenen kanssa jonnekkin mennä ehkä vappua juhlistamaan vaikka tanssi hinku olisikin kova. Ehkäpä ensi vuonna parempi tuuri!

Minullapa oli sellainen vappu, toivottavasti teillä muilla on mennnyt paremmin. :)

Hei, tää kutittaa!

Vapun aattona tapahtuu kaikkea kummallista. Varsinkin Santulle.

Tänään lähdin jo ajoissa tallille sillä oli kengitys päivä. Pitkästä aikaa pääsin jopa kulkemaan bussilla ja samaa matkaa nappasin matkahuollosta minulle tulleen suuren paketin isältäni. Paketti oli turkoosin värinen isohko laukku jossa oli laite mitä olin odottanut jo muutaman kuukauden ajan ja olen siitä täällä blogin puolella kertonut hieman salavihkaisestikkin.

Kengittäjä saapui tallille yhdentoista aikoihin ja siihen mennessä olin kerennyt harjata Santun sekä hieman siistiä harjaa, häntää ja jalka karvoja. Tänään oli sellainen ns. kevät puunaus kesää varten vaikka kyllähän sitä kesälläkin tulee saksien kanssa leikittyä.
Santulta lähti tänään siis kengät pois ehkä jopa koko kesäksi, riippuu jos sen kaviot kestävät käyttöä mitä siltä nyt pyydän. Santtu on ollut kengättömänä aiemmin eli en heitä tätä näin vaan lonkalta, olen miettinyt asiaa muutaman viikon ja pääsin sitten tähän tulokseen. Nopeasti asiat hoituivatkin Santun osalta, autoin kengittäjää vielä tallin muiden hevosten kengityksessä eli toin ja vein hevosia kengitettäväksi. Operaatio menikin niin ripeästi että kerkesin yhden jälkeiseen bussiin.

Kun pääsin kotiin hyytävän kylmästä säästä tallikaverini soitti ja pyysi minua liinan päähän tallille ja päätin sitten lähteä kyytiin kun ei minulla olisi parempaa tekemistä ollutkaan. Otin mystisen laitteen mukaani sillä päätin nyt sitten kokeilla sitä kun ei aamulla onnistunut. En nimittäin löytänyt toimivaa pistoketta karsinamme läheltä.
Hyppäsin ison laukkuni kera ystäväni autoon ja kurvautimme tallille. Hengailin hengessä mukana kun hän siivoili karsinansa, haki hevosensa talliin. Kysyin ystävltäni haluaisiko hän kokeilla laitetta myös, noh hän sitten suostui kun kerroin hieman enemmän tästä mystisestä laitteesta. Ystäväni harjasi hevosensa ja laitoimme laitteen hyrisemään. 8minuutin hoito oli pian ohi ja lähdimme kentälle humppaamaan.

Pian olikin oma aikani taas hakea kengätön Supermieheni tarhasta. Oli siis tarkoitus antaa laitteella hoitoa Santulle. Herra oli pyörinyt taas mudassa eli pidin pienen harjaus operaation ennen hoitoa. Nyt olisi varmaan hyvä paljastaa mikä tämä laite on?

No laite on siis Bemer;

''Fysikaalinen verisuoniterapia BEMER on yksi tämän hetken tehokkaimpia hoitomuotoja, jolla tuetaan sairauksien ennaltaehkäisyä ja niistä paranemista. Kyse on fysikaalisesta terapiasta, joka stimuloi paikallisesti heikentynyttä tai häiriintynyttä mikroverenkiertoa tukien näin terveyden ylläpitoa ja sen palauttamista. Nykyinen BEMER -laitesukupolvi perustuu viimeisimpiin tutkimustuloksiin. BEMER käyttää hyväkseen maailmanlaajuisesti ainutlaatuista signaalirakennetta, sekä siihen perustuvia ohjelmia. BEMER-hoito soveltuu koko kehon ja sen luonnollisten säätelymekanismien hoitoon. Siksi sitä käytetään oireista riippumatta täydentävänä hoitona erilaisissa tervehtymisprosesseissa. BEMER auttaa myös suorituskyvyn parantamisessa.''
lainattu Mabona hevospalvelun sivuilta.

Oma laitteeni on siis Bemer 3000 jonka sain isäni kautta käyttöömme. Laite on ns. testissä meillä ja ties kuinka kauan. Vähintään ainakin kuukauden päivät pyrin pitämään tassuni kiinni tässä laitteessa että näen minkälaisia muutoksia se Santussa tuo esiin. Laite mikä meillä on voidaan käyttää myös ihmisillä, oikeastaan tämä laite on ihmisten laite, hevos laitteita on erikseen mutta laitteella voi antaa hoitoa hevosille, miksei myöskin muille eläimille.

Pahoittelen suuresti kuvien laatua, Kännykkä + pimeähkö talli eivät sovi yhteen.

Tänään oli Santun ensimmäinen kokemus siis tähän tiettyyn laitteeseen. Bemerissä on siis tietynlainen patja mikä laitetaan hevosen selkään. Meillä on fleece loimi patjan sekä hevosen välissä ettei patja likaannu liikaa sillä onhan se minulla vain väliaikaisesti käytössä. Nyt en kerro sen enemää laitteesta kun olen lajitellut sille ihan oman postauksen ja ''esittelyn'' hieman myöhemmälle.

Heitin Santulle siis fleecen päälle harjattuani pahimmat mudat pois ja kävelytin sen tallin ''aulaan'' missä oli lähin toimiva pistoke. Ystäväni piteli Santtua paikoillaan kun laitoin bemer patjan sen selkään ja kiinnitin sen loimivyöllä paikoilleen. Nakkasin sitten laitteen päälle 1teholle ja heti alkoi tapahtua. Santtu hätkähti kun laite meni päälle ja alkoi täristä koko kroppansa alueelta, ihmettelimme hieman mitenkä herra tärisi laitteen vaikutuksesta mutta tiesimmepähän että laite toimii. Meni hetki että Santtu alkoi rentoutua ja pikkuhiljaa tärinäkin loppui. Se taisi tajuta että tämä oli hyvä juttu. Kun puolet hoidosta oli kulunut (4min) Santtu oli varsinkin oma itsensä mutta lerpsutti alahuultansa ja ihmetteli hökötystä selässään mikä hieman taisi jopa kutittaakkin sitä.

Hassusti se katseli kummaltakin puolelta patjaa ja maiskutteli välillä tyytyväisen oloisena sekä rentona. Kun 8minuutin hoito oli ohi herra oli rento ja oikein tyytyväisen näköinen. Otin fleecen ja patjan pois sen selästä ja taputtelin herraa kehuen sitä kun oli niinkin hienosti paikallaan. taskustani löytyi jopa porkkana makupalaksi. Sittempä vein Superin takaisin tarhaan sillä meillä oli kiire kauppaan. Kaupat sulkeutuivat tänään täällä kuudelta joten ei ollut aikaa enää liikuttaa Santtua.
Herra meni tyytyväisenä tarhaan ja pääsi piehtaroimaankin jota se on alkanut tekemään ihan urakalla ja varsinkin muta lätäkköihin!

Tässä minä nyt sitten vietän rakkaan poikaystäväni kanssa vappua kahdestaan(kissojen kanssa). Ehkäpä katsellaan leffoja tai leivotaan jotakin herkkuja.:)


HYVÄÄ VAPPENDAALIA!