Päivän palkintona rento hevonen

Tänään olikin hieman erikoisempi päivä Santulle sekä ehkä hieman itsellenikin. Olimme sopineet alkuviikosta ystäväni kanssa että hän tulisi Santtua moikkaamaan pitkästä aikaa. Päätimme sitten siinä sivussa että tämä ystävättäreni ratsastaisi herralla myös. Itseäni hieman hirvitti että mitä se sanoo kun minä en sinne selkään nouse, viimeksi kun toinen sillä ratsasti niin se pinkoi ulko karsinan oven irti pakoiltaan ja ratsastaja tippui ylitseni maahan. Mutta toisin kävi!

Aamulla hirvittelin kun katselin sää tiedotteita jotka lupasivat 20m/s tuulta myöskin Pohjois-Karjalan alueelle mutta ulos katsoessani tajusin että eihän tuo nyt niin kamala tuuli ole! Ei ollut täysin valettakaan se sää tiedote sillä kyllä meinasi pipo lentää kun lähdin ulos viimeistä kertaa virallisesti töihin tallille. Nyt on siis puolisen vuotta oltu samassa paikassa ja uutta pitäisi löytää, näin lukee säännöissä työkokeilijan paikkeilla.
Normi työpäivä se kuitenkin oli kaikenkaikkiaan vaikka hieman haikein mielin siivoilin, eihän tämä sitä kuitenkaan tarkoita ettenkö tallilla rumppaisi jokapäivä, pitäähän minun Santtua käydä hoitamassa ja oma koppi siivoamassa sun muuta hommaa. Tänään oli kuitenkin almanakka jo täynnä!
Kun sain hommat tehtyä tajusin että minulla olisi vielä puolisen tuntia ystäväni saapumiseen joten lakaisin käytävät jopa toiseen kertaan ja siivoilin hämähäkin seittejäkin pois sieltä sun täältä kunnes sain viestin mitä olin odottanut, ystäväni olisi kohta tallilla.
Kun hän saapui, haimme Santun sisälle karsinaansa ja harjasimme herran oikein puhtaaksi jonka jälkeen kävimme hakemassa varusteet, kun Santtu näki satulan se käänsi päänsä karsinan nurkkaan ja pörähti tylsistyneesti, nätisti se kuitenkin antoi laittaa varusteet mikä oli hyvä juttu! Hieman tuli kuitenkin vähän äksy möksyä, mutta siitä selvittiin pienellä komennolla.

Vanha kuva, mutta varustus sama. :)

Herra kun oli redy varusteidensa kanssa lähdimme kentälle mikä oli todella märkä pohjainen. Onneksi kenttä ei ollut täysin liejua, siinä pystyi menemään kuitenkin rennosti ja aika hyvin.
Juoksutimme Santun ensin niinkuin olen nyt tehnyt ennen selkään nousua. Yhden kerran santtu veti flipat mahallensa mutta siitä saamme syyttää jäälohkaretta johon se ravasi täyttä häkää ja kompastui. Siirryimme sitten keskemmälle kenttää jolloinka herra meni rennosti pää alhaalla ja tosi hienosti! Molemmat suunnat käytiin läpi ja oikeaan suuntaan herra hiemna kokeili onneaan ja kääntyi minua vasten eikä halunnut vaihtaa suuntaa. Jouduin muutamaan kertaan äksyämään sen kanssa mutta lopulta sain sen hienosti ja rennosti kulkemaan oikeaankin suuntaan. Ja sitten eikun kaveri selkään ja menoks! Hihi, no melkein juuh. Ohjasin Santun pölkyn luokse missä kaverini jo seisoi ja odotti kun vetkuttelin herran kanssa kun se meni kokoajan liian kauas pölkystä. Muutaman kiemurtelun jälkeen sain herran sitten tarpeeksi lähelle pölkkyä ja pyysin ystävääni hieman hölskyttämään satulaa herran selässä ja muutaman kerran tökkäämään jalustimella herran kylkeen ja katsoimme siitä onko herra tarpeeksi rauhallinen jotta hän voisi nousta selkään. Tämä on oma pieni rituaalimme sillä ei ole kivaa yrittää nousta hevosen selkään joka sitten yhtäkkiä juoksisi alta pois.

Santtu oli aika rauhallinen tästä rituaalista ja pyysin ystävääni hyppäämään kyytiin mikä meni oikein mallikkaasti. Seisoimme siinä pienen tovin ja kiristimme satulavyön sopivaksi. Kaarsimme siitä hyvin seisotun hetken jälkeen kentän keskelle Santun kanssa kävelemään. Pitelin ystävääni liinassa kun hän ratsasti Santulla ihan varmuuden vuoksi ettei mitään kamalaa tapahdu sillä itse en täysin 100% luota vielä Santtuun tämmöisissä tapauksissa ja ystävänikin oli ihan mielissään liinassa kun hän ei ollut vähään aikaan ratsastanut kunnolla niin tunne oli molemminpuoleinen. Siinä jutustelimme niitä näitä ja minä katselin jatkuvasti miten hienosti Santtu meni rennosti vaikka siellä olikin toinen ihminen kyydissä. Ystäväni ratsasti Santulla molempiin suuntiin ravia sekä käyntiä mutta sieltä se yritti punkea laukallekkin välillä mitä ei sitten yritetty etsiä enempää sillä kentän pohja oli niin pehmeää että siinä olisi mennyt hevonen mukkelismakkelis ratsastajansa kanssa.

Kun ystäväni oli ratsastellut mielikseen oli minun vuoroni nousta satulaan. Kävin kypäräni tallista sillävälin kun ystäväni piteli Santtua kentällä liinassa. Tulin takaisin kentälle ja vein Santun pölkyn luokse noustakseni selkään mutta herrapa olis sitä mieltä että näin ei käy. Se siirsi taas takamustaan poispäin muutaman kerran kunnes pääsin loikkaamaan selkään. Seisoimme taaskin siinä hetken että Santtu laski päänsä alas ja rauhoittui sillä se oli taas vaan menossa. Pääsimme sitten liikkeelle ja nostin melkein heti raville ettei Santulle tule kylmä kovassa tuulessa hyvän alkuverkan jälkeen ja se ei yhtään rynninyt eteenpäin. Niin hienosti rennossa ravissa menimme molmepiin suuntiin ja herran pää ei ollut pilvissä! Aivan mahtava tunne oli lopettaa reipas 20min ravi työskentely löysillä ohjilla ratsastaen kentän ympäri tyytyväisen oloinen sekä rento hevonen allaan. :)

Veimme Santun hienon työn jälkeen karsinaansa jossa sitä odotti jo iltaruoka minkä nakkasin pois sillä en halunnut sen syövän kuolaimet suussaan. Purimme herran varusteista, pesin kuolaimet ja annoin sitten ruoan sille eteen hetken kuitenkin kippo kädessäni seisoen karsinan edessä että se kääntäisi päänsä poispäin minusta sekä ruoasta ettei se hyökkäisi heti sen kimppuun kun avaisin oven.

Kun Santtu oli ruokansa popsinut ja astiansa nuollut oli meidän aika ystäväni kanssa lähteä pois. Minun oli ehdittävä bussiin ja ystäväni halusi kotiinsa lämpimään sillä hänelle tuli kylmä kun taas minulle hiki! :D

Hikitreeniä!

Noniih, eli nyt ollaan kyllä Santun kanssa ansaittu kunnon pisteet kun ollaan jokapäivä molemmat ihan hikisiä päivän päätteeksi! Ollaan pyöröaidassa harjoiteltu join-uppia sekä kaikenmaailman juttuja sekä ravailtu hieman selästä käsinkin. Hienosti on poika mennyt ja oppinut uusi asioita sekä muistanut vanhoja. Kovasti aina kommenttia antaa maiskuttelemalla suutaan sekä nostamalla takasiaan jos ei tykkää kun minä vähän pyydän lisää tempoa. Kyllä se yhteispeli on kuitenkin aina löytynyt sieltä loppujenlopuksi ja minä aina heitän herran takaisin tarhaan, nakkaan heinää eteen ja juoksen bussiin että ei tarvitse montaa tuntia pyöritellä vaan peukaloita ja odotella seuraavaa bussia. :D

Eli tässä kolmen päivän aikana AINAKIN ollaan tehty yli tunnin treenejä jossa on alussa siis harjaus ja sitten join-up ''harjoitukset''. Kun on yhteinen sävel löydetty on hieman peruutus- ja väistö harjoituksia jonka jälkeen olen yleisesti laittanut satulaa ja suitsia päälle, kävelyttänyt hieman ja noussut selkään. Ja tästä taas pontsit herralle kun ei mitään sano kun äippä nousoo selkään! Aiemmin, siis tuolle tallille muuton jälkeen herrahan melkein juoksi alta pois kun nosti jalan jalustimeen. Huhhuh täytyy kyllä sanoa. Olen todella ylpeä Santusta kun se on ymmärtänyt/muistanut näitä asioita nopeasti. Helpottaa monta asiaa mutta en halua hötkyillä niiden kanssa liikaa, pikkuhiljaa mennään eteenpäin :)

Tänään oli siis melkein samankaltainen päivä kuin edelliset, mutta tänään herra lähti portilta karkuun.. Siis kun menin hakemaan sitä aitauksesta Santtu meni aidan kauimpaiseen nurkkaan mistä lähdin sitä hakemaan mutta mitä tämä herra tekee? Lähtee karkuun ''HÄHHÄÄ MÄ LÄHEN KARKUUN'' ilmeellä. Noh, eipä siinä muu konsti auttanut kuin ajaa se nurkkaan ja pikkuhiljaa aina lähemmäksi astella. Kyllä se ainakin 15min kesti ennenkuin herra oli kiinni. :D
Noh, eipä siinä sitten mitään, eikun harjailemaan ja töihin! Join-up jäi tältä päivältä väliin sillä Santtu ei oikein malttanut kuunnella ja keskittyä kun traktorilla lanasivat lunta tallin pihasta ja herrahan pelkää traktoreita, mitä ihmettelen suuresti. Kun traktori oli mennyt juoksuttelun herraa edestakaisin kokeillen sen reaktiokykyä monilla suunnanvaihdoksilla. Nopeasti se tuli hikeen, eihän siinä mennyt kuin 10min niin herra puuskutti hiestä märkänä. Tämä on taas niitä aikoja kun mietin että vaihdan prixin mysliin. :D

Siinä pieni video aika epäsopivalla musiikilla mutten halunnut teidän kuuntelevan raskasta hengitystäni taustalla! *nauran*

Yritin virittää puhelintani johonkin aitauksen tolppaan onnistumatta satulan laiton jälkeen josko olisitte saaneet materiaalia kun olin matkustajana kyydissä, mutta se saanee jäädä siihen päivään kun saan jonkun kuvaamaan ja videoimaan tätä ''maagista'' tapahtumaa kun menemme ravia päin aitoja ja kauhean lämppärimäistä laukkaa..Voi luoja se laukka on kauheampi kuin ennen, riippuu tietty siitä kun herralla ei ole lihaksia pyörittää sitä. Mutta siitä en voi syyttää Santtua vaan ihan itseäni.

Hikisissä fiiliksissä lopetimme päivämme, mutta molemmat kyllä yhtä tyytyväisiä. Huomaa kyllä että herra on tyytyväisempi liikkumaan j askel on parempi tuolla satulalla kun edellisellä, tämä on siis nyt uusi satulamme ja herralle sopivampaa mallia, saman merkkinen kuin edellinen mutta edestä kapeampi, jouduin vielä kyhläämään edestä korottavan romaanin että se sopisi paremmin tuohon luiseen selkään.
Hommien jälkeen vein Santun talliin vähäksi aikaa kuivattelemaan hikeänsä pois ja tietty syömään/juomaan hienon työpäivän lopuksi. Tyytyväisenä se rouskutteli heiniänsä kun laittelin linimenttiä koipiin ja annoin muutaman porkkanan hienosta päivästä.
Katsoin kauhuissani kelloa ja tajusin että minulla oli 10min aikaa hoitaa hommat loppuun sekä kävellä bussi pysäkille.. Nopeasti vein sitten herran laitumelle ja vein vielä heinää sekä leipää nenän eteen ja lähdin juosten pysäkille että kerkeän bussiini.

Sinne se hölmö jäi katselemaan kun lähdin.

Pyytelin tuossa poikaystävääni huomenna tallille mukaan josko saataisi videomateriaalia päivästä tallilla, olisiko se hyvä idea? Rohkaiskaapas nyt tuota sohvaperunaa kommenteilla että lähtisi raitistumaan ja viettämään aikaa Santun kanssa! :D

Join-Up & iloinen päivä

Tänään oli mukava päivä niin töissä kuin Santunkin kanssa vaikka ajattelin herraa hakiessa että kaikki menee tänäänkin ihan kuuseen. Mutta eipä mennytkään! :)
Lähdin siis normaaliin tapaan aamulla tallille, hoidin työni ensin ja nekin meni ihan ennätys ajassa mikä hieman ihmetytti sillä kun siivoilin karsinoita jäin välillä seisomaan ja miettimään syntejä syviä. :D

Töiden jälkeen nappasin Santun narupäitset olkapäälleni roikkumaan ja harjakorin mihin otin vielä juoksutusliinan ja muutaman porkkanan palan mukaani. Kävelin sitten pyöröaitauksen portille mihin laskin korin ja aloin avaamaan aitauksen porttia. Portit aukaistuani laitoin porkkanat taskuuni vetoketjun taakse. Lähdin sitten kävelemään herran aitauksen portille minne se tuli innoissaan ravaten ja höristen minua katsomaan mikä toi hymyn omillekkin huulilleni. Menin aitaukseen avaamalla ala langat ja rapsuttelin Santtua hieman sille jutellen. Herra oli märkä selästään aamuisen lumisateen vuoksi mitä hieman harmittelin mutta ei ollut ainakaan kylmä että se olisi selkään käynyt. Kokeilin kuitenkin herran selän kevyesti painelemalla eikä se reagoinut ollenkaan. Nostin vielä jokaisen jalan ylös ja napsautin nyrkillä kevyesti tilsat pois. Taputin herraa lautasilta ja kevyesti halusin että se väistäisi minua kun kädellä painaisin takapäästä mutta se sitten kiepsahti ja lähti karkuun. Santtu oli siis vapaana tämän ajan enkä ollut laittanut sille narua päähän, näin teen yleisesti kun haen herraa talliin tai töihin sillä tällätavalla selvitän että onko se oikeasti kiinnostunut minusta vai ruoasta mitä voisin tuoda.
Kun Santtu lähti karkuun ajoin sitä tietty itsekkin pois. Santtu siis päätti lähteä itse pois joten mitään muuta ei ollut tehtävissä.

''Don't go away a little, go away a lot.''

Herra ravaili ympäriinsä pyynnöstäni ja alkoi maiskutella suutaan hetken päästä sekä lukitsi sisäpuolen korvansa minuun, mikä tarkoittaa että hevonen kuuntelee minua ja keskittyy. Aina kun Santtu pysähtyi menin sen luokse ja kun sain sen huomion käännyin ja kävelin pois. Näin tein muutamaan otteeseen ja välillä kun menin Santtua kohti se lähti karkuun jolloin jouduin tietysti ''ajamaan'' sitä eteenpäin.
Pikkuhiljaa taas alkoi herra maiskuttelemaan suutaan sekä korva oli lukittuna minuun, tälläkertaa herra pudotteli päätään mikä oli erittäin hyvä merkki sekä se välillä katsoi minua. Kun Santtu taas päätti pysähtyä kun otin paineen pois, menin sen luokse ja taas huomion saadessani kävelin pois jolloin se asteli muutaman askeleen perässäni ja pysähtyi maiskuttamaan. Käännyin ja menin rapsuttamaan ja silittelemään sen päätä, eli kehuin sitä. Siitä nakkasin narun päähän ja löysällä narulla se köpötteli takanani pää alhaalla yhtään rynnimättä perässäni mistä olin todella ylpeä.
Kävelimme pyöröaitaukseen ja otin riimunvarren irti narupäitsistä jonka seurauksena Santtu jäi nätisti seisomaan paikalleen katsellen mitä teen seuraavaksi. Menin laittamaan aidan portin kiinni ja otin harjan harjakorista käteeni. Menin Santun luokse ja harjasin sitä hieman ja nostelin jalat taas ylös hieman tilsoja tiputellen. Kun vein harjat takaisin koriin käveli Santtu perässäni pyytämättäkin. Nappasin korista juoksutusliinan käsiini ja selvitin sotkut hieman kävellen ympäriinsä aitauksessa mutta Santtu jäikin seisomaan paikalleen. Menin sitten Santun viereen ja otin päitsistä kiinni ja vein sen aidan keskelle ja päästin irti. Siitä herra lähti pois luotani jolloinka tapahtui taas sama mitä aitauksessa eli 'ajoin' sitä eteenpäin. Mutta nyt herra hoksasi asian nopeammin, mutta piti päätään korkealla, hieman ehkä myödäten sitä nätisti kaarelle. Korva lukittuna minuun ja välillä minua mulkoilleni eli käänsi päänsä aidasta minuunpäin mikä oli tavoite. Kun Santtu pysähtyi se maiskutteli suutansa ja menin sen luokse taas koukaten sen mukaani mutta ei mitään. Santtu seisoo paikallaan ja katselee muualle, joten heitin liinan sen pyllyn päälle ja pyysin niin eteenpäin hieman itse horjauttaen ylävartaloani kuin sanoen ''Ala vetää'' niinkuin hevoset toisilleen tekevät.
Santtu otti tämän hieman kipakasti, mutta ei luiminut korviaan tai yrittänyt potkaista vaan lähti eteenpäin rauhallisessa ravissa. IHME ON TAPAHTUNUT.
Ja ihmeellä tarkoitan sitä ettei se luiminut minulle, nostanut päätänsä ja siitä seurauksena potkaissut minua päin. Se maiskutteli suutansa ja laski päänsä alas ravatessaan eteenpäin mistä hypin melkein jo ilosta! Kun itse otin paineen pois ja pysähdyin, Santtu pysähtyi ja seisoskeli hetken katsellen minua korvat hörössä jonka jälkeen se käveli luokseni pää hieman alhaalla. Menin sen eteen ja rapsuttelin päätä kiitokseksi ja kehuin kovasti. Kävin Santun 'läpi' silittelemällä sitä ympäriinsä ja juttelemalla sille mukavia. Menin Santun pään viereen ja lähdin kävelemään jonka seurauksena... Se seurasi minua!

''The moment of join up''

Ja tässä kesti noin puolisen tuntia aina tarhasta hakemisen jälkeen. Kokeilin tämän jälkeen peruutuksia sekä väistämisiä riimunnarun kera jotka onnistuivat nekin hyvin.

Tämä päivä oli Santunkin mielestä hyvä kun oikein haukotutti lopuksi ja huomasi kyllä että herra oli rennompi kuin ennen. :) Meinasi se nukahtaakkin sitten välissä..

Meillä oli vielä n. 20min ennen bussiin lähtemistä joten päätin kokeilla jotakin jännää! Menin maahan makaamaan selälleni ja Santtu katseli ihmeissään hieman pöristen kauempana. Katselin mitä herra tekisi ja odottelin hetken kunnes se tuli ihmeissään katselemaan tapahtumaa läheltä.

Se haisteli minua ihmeissään ja löysi porkkanatkin taskustani mitä se yritti hamuilla, mutta minä en itse tykkää että hevonen nyplää herkkutaskuja joten työnsin sen pois.

Tässä pieni videonpätkänen herran ihmettelystä ja porkanoiden hamuamisesta. Sinäänsä turha mutta laitampa nyt jos joku tykkää katsella turhia videoita! :D

Mokomakin söpöliini :3
Nousin maasta sitten hetken päästä ylös kun tämä operaatio ei enää kiinnostanut Santtua ja piponi jäi maahan ja sekös sitten kiinnosti. Otin piponi ja laitoin sen herran turvan ympärille ja reaktio oli tämä:

Ihmeissään se haisteli hetken pipoa ja sitten heilautti päätänsä niin että se sai pipon reunan hampaidensa väliin ja hietteli sitä hetken suussaan ja sitten päästi irti. Pipo lensi maahan ja herra pörisi ja katseli pipoa hieman ihmeissään :D Otin pipon ja näytin ettei sitä tarvitse pelätä ja sitten se ei ollutkaan enää niin pelottava juttu. Vai mitä Santtu? .... Santtu? Mitä sä oikeen teet! :o

JOU! Mä oon Santtu, kässääks!?

Että sellainen poseeraus, tätä voisi sanoa jopa nykypäivien perus selfieksi vai mitä! :D
Pikemmittä puheitta minulta loppui nyt sanat suusta eli tämä postaus oli tässä. Oliko tämmöinen postaus mukava sinun mielestäsi? Hieman ehkä erilainen mitä yleisesti teen, mutta vaihtelu virkistää!
Santtu oli kyllä niin mukava tänään ja tällä metodilla jatketaan. :)

Päivästä päivään~

Tässä yritin siis tehdä 'My week' videopostausta teille mutta tiettyjen ja harmillisten tapausten vuoksi en päässyt töihin maanantaina enkä luultavimmin myöskään huomenna joten postaan tässä tämmöisen kahden päivän postauksen teille kun ei tästä tullutkaan mitään. Mutta jospa joku toinen kerta onnistuu! :)

Päiväni riippuvat hyvinkin siitä että menenkö aamuun vai iltaan ja tämän yleisesti saan päättää itse paitsi sitten jos pomoni toisin sanoo. Yleisesti pyrin aina menemään aamuun eli herään 7:00 aikaan kun poikaystäväni Rauskukin ja lähden kävelemään bussipysäkille 9:00 tai kymmentä yli jolloinka minulla on hyvin aikaa kävellä pysäkille. Bussimatka kestää yleisesti 10-15minuuttia ja pysäkki minne jään on viiden minuutin kävelyn päässä tallista eli ei paha vai mitä? :)
Kun saavun talliin vaihdan tallitakin sekä saappaat jonka jälkeen alkaa siivous. Siivoan karsinat ensin tai puhdistan vesikupit. Joskus annostelen hevosten iltaruoat ennen siivousta sillä ruoat ovat kylmemmässä eteisessä mistä haluan pakkasilla nopeasti pois.
Siivous nopeuteni on n.10min per karsinan puhdistus, reunojen lakaiseminen ja jos tarvitsee pellettiä lisätä niin sekin on siinä sitten vielä. Tallissa on siis 4hevosta ja yksi poni joten siivouksissa menee suurinpiirtein tunnin verran käytävien lakaisu mukaan lukien. Heinien & veden laitossa menee yhteensä myöskin n.10min eli ei kovinkaan pitkiä päiviä ole paitsi istten jos pitää tehdä muitakin juttuja esim. Lisätä heiniä ulos, viedä heinää ladosta talliin tai muuta mahdollista kuten hevosen liikuttamista. Minun työtunteihin lisätään Santun liikutus aika sillä jokapäivä pitäisi olla työssä 6h, mutta tallihommissa menee vähän yli tunti eikä se riitä joten jään tallille tekemään muita hommia sekä liikuttamaan tietty oman supermieheni! :)
Yleisesti olen tallilla vähintään 3h ja enintään sen 6h. Keskimääräiset tuntimäärät ovat 5h päivältä.
Jos menen tallille illemmalla eli klo: 13:25 bussilla on työpäiväni pidempi sillä autan hevosten sisälle viennissä sekä iltaruokien kanssa. Yleisesti tässä tilanteessa kun bussit kulkevat hieman huonommin joten saan joko kyydin pomolta tai tallikaverilta tai sitten virun muutaman tunnin tallissa harjaillen Santtua jonka jälkeen kävelen pysäkille odotellen bussia.

Pikemmittä puheitta tässä on teille tämmöinen tylsä video kahdesta päivästäni tallilla.

 28. päivä eli eilen irtojuoksutin santtua ensimmäistä kertaa kunnolla pyöröaitauksessa narupäitsien kanssa. Herra maiskutteli aina välillä tyytyväisen oloisena sekä kunnioitettavasti vaihtoi suuntaa sekä pysähtyi pyynnöstä. Ja niinkuin facebookkiini laitoin..

Yritin laittaa juoksutuksen sekä herkkuhetken lopuksi herralle sormikkaani korviinsa josta se ei tykännyt yhtään :D Voiko hevonen oikeasti olla yhtään vattuuntuneempi?

On mulla kyllä hieno hirvi vai mitä? :D

No mutta oli herra tänäänkin kyllä niin hieno! Töiden jälkeen kävin hakemassa Santun tarhasta ja harjailin taas karsinassa ja riimunnaru vain roikkui tallin kalterista ja herra seisoi kyllä niin hienosti niinkuin silloin alkujaankin. Työpaikalleni muutettua se aluksi pyöri kanssani hippaa karsinassa kun yritin harjata sitä tai laittaa suitsia päähän. Nyt se alkaa tottua tähän työrutiiniin mikä on MAHTAVAA! :)
Mutta siis, en laittanut herralle tänäänkään muuta päälle kuin narupäitset ja lähdimme pyöröaitaukseen. Vein Santun keskelle kehää ja pääsin sen irti narusta ja se seuraili minua hienosti. Sitten pyysin sitä astumaan kehälle ja ravaamaan jonka jälkeen se puksutteli rennosti ravia ja vaihtoi suuntia hienosti pyytäessäni. Mutta sitten kun pyysin nostamaan tahtia se närkästyi, laittoi päänsä alas ja korvat luimuun, nostin raippaa kädessäni hieman ylös ja se käänsi takapuolensa minua kohti, astuin taaksepäin nopeasti kuin aavistaen että mitä tapahtuu. Ja herra räväytti sitten takasellaan korkealle ilmaa ja lumet sen kavioista lensivät naamalleni.. Jouduin sitten ajamaan hieman Santtua että se ymmärtäisi ettei minulle uhitella. Loppujenlopuksi se maiskutteli suullaan tyytyväisenä taas ja totteli pyyntöjäni hienosti ja kunnioitettavasti. Lopuksi pyysin herraa pysähtymään, menin sen luokse ja rapsuttelin sitä kaulasta ja taputtelin selkää sekä ryntäitä. Lähdin sitten kävelemään poispäin kutsuen sitä mutta eipä herraa kiinnostanut seurata. Menin sitten portille ja juttelin tallikaverin kanssa hetken kunnes Santtu löntysteli taakseni ja toi päänsä syliini. Kehuin hienoa poikaa ja annoin muutaman porkkananpalasenkin. Harjoittelimme siinä sitten vielä hetken seurailua ja kun oli aika mennä talliin ei herraa kiinnostanut kuin ylähuulellaan löpsyttää lunta maasta ja etsiä lumen alta jotakin syötävää. Kyllä se sitten lopuksi asteli luokseni ja menimme talliin. Olin ylpeä hienosta päivästä herran kanssa. :)

My Day/kooste päivästä?

Taas tämmöinen kysymysmerkki. Joko tämä on kooste aamupäivästä tai ''my day'' sillä kun tulin Agri marketista ja muilta kaupoilta kotiin, ei elämässäni enää mitään muuta tapahtu kuin joko koneella oleminen, TVn katselu, kissojen kanssa leikkiminen, pelaaminen tai vaikkapa päiväunet. Tietysti ruoan laitot ja syömiset välissä, mutta tuskin teitä semmoiset kiinnostaa! :D

 Tässä vielä Agrista ostokset. ''Edustus'' päitset parempilaatuisiin kuviin sekä videolla mainitsema linimentti. :)

Eli horzen ruskeat päitset missä unelman pehmeät niska ja turpa pehmusteet. :)

Sitten tämä kaksitehoinen linimentti hoitamaan jalkoja.

Ja tosiaan elämäni kotona ei ole mielenkiintoista jonka takia en sitä kuvaa, videoni eivät muutenkaan ole mitään mukavaa katseltavaa laadun ja tylsän materiaalin takia, mutta yritän harjoitella ja hankkia paremman kameran, I PROMISE. :)

Juoksutusta ja ''rytmihäiriöitä''

Moi kaikki! En ole nyt taas kohta viikkoon saanut postausta teille rustailtua sillä on ollut hieman näitä ''rytmihäiriöitä'' nukkumisen suhteen eli lomaviikolla meillä meni Rauskun kanssa unirytmit sekaisin. Alamme nukkumaan n. 3-7aikaan aamusta ja heräämme 20-22välissä illalla ja valvomme yön. Olemme yrittäneet saada näitä rytmejä kohdilleen onnistumatta.
Nyt taitaa kuitenkin pikkuhiljaa alkaa onnistua, tänään lähtee Rausku kouluun ja minulla jatkuu työni normaalisti. :) Mutta siis, kävin sunnuntaina(5.1) juoksuttamassa Santtua kun kenttä oli sulanut ja sitä oltiin käytetty kunnes se oli taas jäätynyt eli se oli sopivan epätasainen meille. Herrallahan ei ole vieläkään kenkiä jalassaan jonka takia olen odotellut kenttää tuohon epätasaiseen kuntoon. Joistain kohti se oli tasainen ja hieman livakka mutta päästiin juoksemaan hieman ja varovasti.
Kuvia- taikka videomateriaalia ei löydy vaikka äitini olikin mukana kyydittämässä ja hieman harjailemassa Santtua. Olisin kysynyt häntä kameran varteen ellei olisi valittanut kylmyyttä! :D Mokomakin mamma kun ei osaa pukeutua kunnolla tallille ja aina huolehtii että minä olen kunnolla varustautunut!! Hassu. :)
Mutta niin, äiti tuli Puffen kanssa hakemaan minua yhdeltätoista kotoa ja emme tajunneet kellon aikaa/päivääkään kun kurvautimme valintatalon pihaan että olisin uudet pintelimme hakeneet postista, mutta kun saavuimem pihaan ihmettelimme että miksei mitkään kaupat olleet auki! Menimme sitten ABClle mikä on Outokummun keskustassa hakemaan äidille tupakkia ja minä jäin Puffen kanssa autoon. Äiti tuli takaisin autoon nauraen ja selitti minulle että oli kysynyt kassalta että miksei kaupat olleet auki kun vasta huomenna on loppiainen. Kassalta oli täti naurahtaen sanonut että ''Niin eihän ne kun vasta 12 aukea sunnuntaisin'' ! :D
Nauroimme äidin kanssa siinä hetken että MITEN TYHMIÄ aina olemmekaan! Siitä seuraavaksi kurvautimme tallin pihaan ja päästimme Puffen pienen tarkistuksen jälkeen irti ettei muita koiria ollut tallilla. Herra pinkaisi sitten heti teille tietämättömille ja äiti jäi tallin nurkalle sauhuttelemaan kun menin siivoomaan karsinaa. Ennen talliin menoa tervehdin Santtu poikaa joka oli ravannut heti äänemme kuultuaan portille hörähdellen tervehtimään :)
Siivoilin karsinan kaikessa rauhassa ja vein kottikärryllisen sitten lantalaan jonka jälkeen otin pari porkkanaa taskuuni, pesin vesiastiamme ja täytin sen. Laitoin heiniä hieman karsinaan ja lähdin hakemaan poikaa tarhasta. :)
Herra odottelikin jo höristen portilla kuin tietäen pääsevänsä hoidettavaksi. Kävin aidan toisesta päästä laittamassa sähkön pois ja Santtu seurasi minua kuin koiranpentu koko matkan aina takaisin portille välillä hörähtäen. Nappasin herran päitset käsiini, menin portin alitse ja annoin ensimmäisen porkkanan Santulle kun laitoin päitset sille päähän. Aukaisin portin peruuttaen Santtua pois tieltä ja lähdimme siitä karsinaan pienen maltti seisotus harjoituksen jälkeen mikä sujui hienosti. Talli matkalla herra päätti hamuilla kättäni pyytäen lisää porkkanaa mutta pienen käskyn kautta se lopetti. :)
Talliin pästyämme otin herralta päitset pois sillä ajattelin vaihtaa ne hieman parempiin, sillä nuo meidän siniset päitset olivat likaiset ja märät joita käytetään enemmän. Kävin nappaamassa vihreät päitset varustepinostamme ja menin laittamaan ne herralle päähän, mutta tämäpä päätti alkaa leikki hippasta TAAS karsinassa, eli herra lähti karkuun ja minä juoksin perässä pyörien yhden ympyrän ympäri kunnes sain napattua riimunnarun herran kaulan ympäri jolloin se lopetti väistämästä minua. Toruin sitä hetken ja laitoin kiinni karsinan seinään. Kävin harjapakin oven eteen ja otin suojat harjojen päältä pois kysyen äidiltäni että haluaako hän harjata. Otin muutaman harjan karsinan puolelle sekä harjan selvitys aineen. Harjasin Santtua hetken kunnes tyrkkäsin harjan äitini käteen ja käskin tämän harjata. :D
Kun olimme saaneet herran ''kiiltämään'' laitoin sille suojat töppösiin ja harmittelimme äidin kanssa sen pitkiä kavioita. Itse en osaa trimmata kavioita vielä kuin ehkä hieman vain vuolla niin kaviot ovat kasvaneet ylipitkiksi. Onneksi kengittäjä tulee 16päivä! Menin sitten ja nappasin vihreän huovan sekä ratsastusvyön varusteistamme.
Satula sai jäädä sikseen sillä se on ilmennyt meille liian leveäksi ja painaa herran säkää ikävästi. Satulamme on nyt myynnissä sillä päätin että pärjäämme ratsastusvyöllä aina siihen asti kunnes löydämme sopivan satulan. Uuden satulan hankkiminen on hieman huonompi juttu sillä minulta ei löydy muutamaa sataa ylimääräistä sinäänsä milloinkaan. Silloin tällöin pystyn tehdä 50€ uusi hankkeita.
Mutta niin, laitoin huovan herrasen selkään ja sen jälkeen asetin ratsastusvyön. Hain paalinaru lenkin vyöhön kiinni että saamme joustochambonin paikalleen, pujotin lenkin vyön läpi ja kiristin vyön hitaasti aina katsoen ettei se lipsu liian eteen eikä taakse selkää. Santtu oli erimieltä vyön kiristämisestä hieman näykkien ilmaa ja luimien minulle. Kun vyö oli asetettu sopivasti nappasin suitset karsinan ulkopuolelta ja katsoin herramme ulkomuotoa. Katsoin äitiäni ja totesin ''On se kyllä läskipulla..'' ja äiti sanoi samaa. :D Sitten naureskelimme että mitäköhän kasvattaja sanoisi jos näkisi pojan nyt! Ravuriksi tätä pullaa ei voisi kyllä enää sanoa!
Suitset ja piuhat kun olivat laitettu kiinni hain vielä pitkän raipan ja menimme kentälle juoksutusliinan kanssa. Kävelimme ensin muutaman kierroksen tutkien ja etsien hyvää paikkaa ympyrälle ettei olisi liian liukkaita kohtia juosta. Yritin sitten nostaa Santun raville mutta herra oli matomaisella tuulella taas. Enkä minäkään jaksanut hirveästi painostaa sitä, mutta sain sen raville kyllä hyvin muutaman kevyen raipan haileutuksen avulla. Herra osaa nyt jo niin hiemosti antaa periksi joustochambonille ja kulee rennosti kaula pitkällä ja välillä hienosti kaarella. Lihastahan sillä ei vielä ole pitää yllä muotoa, mutta hienosti yrittää.
Hieman siinä juostiin vierekkäinkin kentän pitkiä sivuja pitkin ja silloin sain Santtuun enemmän vauhtia ja ryhtiä esille. Vaihdoimme suuntaakin muutaman kerran kunnes päätimme samaan aikaan että nyt loppuu. Molemmat seisahduimme, minä hieman aikaisemmin ja kysyin herralta ''Joko riittää?''.
Santtu hiljensi käynnin laahustamiseen ja kääntyi minuun päin kun vetäisin kevyesti liinasta ja kutsuin sen luokseni. Santtu löntysti eteeni ja maiskutti suullaan tyytyväisen oloisena. Annoin sille rapsutuksia, taputuksia ja kehuja hyvästä työstä kunnes keräsin liinan ylimääräiset lenksut ja otin liinan irti herralta. Sanoin sille ''Nyt talliin'' ja lähdin kävelemään tallin ovea kohti, herra löntysti perässäni hienosti ja pysähtyi selkäni taakse kun avasin oven. Otin herran postihihnasta kiinni ja vein sen karsinaan jossa purin varusteet, annoin herkkuja ja juotin ennenkuin vein takaisin laitumelle vielä muutamaksi tunniksi ennen sisälle ottoa.
Pakko kyllä sanoa että minun täytyy itsekkin alkaa treenaamaan lihasta jollakin tapaa etten ole näin laiska. Olen kyllä tyytyväinen tuohon juoksutuskeikkaan, mutta oli se silti aika laiskaa menoa molemmilta, niin minulta että hevoselta. Itse voisin käydä lenkillä muttei siitä tulisi mitään, en osaa ottaa aloitetta että, NYT LENKILLE ja toiseksi lääkärin mukaan en saa rasittaa itseäni liikaa lonkkieni takia. Jsoj oku ei vielä tiennyt, minulla on synnynnäinen lonkkavika jonka takia en voi juosta enkä edes kävellä pitkiä matkoja ilman että lonkiini alkaa vihloa tai ne jumittuvat puoleksitunniksi samaan asentoon ja mitenkä siitä päästään sitten kotiin? :D Ratsastus auttaa ja vahvistaa lonkkiani ja sen takia lääkärini suosittelevat että ratsastaisin mahdollisimman paljon. Maailman paras lääke vai mitä!? :)

Tämä postaus olikin sitten tässä, tylsä ja pitkä tekstipostausta mutta tähän joudutte nyt tyytymään. Jospa saisin Rauskun kuvaamaan päivääni Santun kanssa tässä joku viikonloppu niin olisi aika muikeeta! :) Itse yritän ottaa myös kuvia päivästämme mahdollisimman plajon kun nyt päästään liikkumaan näiden lauhkeiden ilmojen seurauksena.

Hyvää päivänjatkoa teille ja seuraavassa postauksessa tavataan! :)