Super hieno Santtu

Nyt ollaan oltu taas kotona Santun luona, käyty maastossa sekä pellolla. Ollaan tehty myöskin porkkanoiden avulla muutamia temppu harjoituksia etteivät opit unohdu täysin. On ollut mukavaa olla Superin kanssa nyt hieman ahkerammin tekemisissä mikä on piristänyt minua sekä varmasti myös herraa itseään. Ainakin se vaikuttaa aina hieman virkeämmälle kun olen sen luona käynyt.

Ilmat ovat olleet nyt viileämmät sekä kosteammat joten olemme joutuneet ottamaan jopa ratsastusloimen mukaan ratsastuksillemme sillä herra on tärissyt ennen lenkille lähtöä. Meillä kun on tällähetkellä vain vettähylkivä ratsastusloimi fleece vuorella jota en uskalla kauheammin vielä käyttää sillä se on enemmän pakkasiin soveltuva pepun lämmitin. Mutta jos herra on hieman ollut viluinen olen sen laittanut mukaamme ja onhan tuo toiminut.

Kävimme viime tiistaina(30.9.-14)  tekemässä ympyrä työskentelyä soramontuilla joissa on juurikin sopivan kokoinen alue missä pystyy tekemään töitä isomalla ympyrällä, työstämään niin ravia kuin laukkaakin sekä tietty asetuksia. Santtu kuunteli aika hyvin pidätteitä ja pohkeita, mutta asettava pohje kuitenkin on herran mielestä vielä eteenpäin pyytävä pohje ja tätä pitänee meidän harjoitella enemmän. Santtu asettui hyvin sisälle ja kantoi kroppansa hyvin ja vaikka välillä ravi rikkoutuikin vielä peitsille, muutaman kannustuksen jälkeen nousi taas hyvä, tahdikas ravi esiin. Teimme muutamat laukkaympyrät ja etsimme hyvää sekä eteenpäinpyrkivää, mutta hallittua laukkaa molemmissa suunnissa ja pakko sanoa, että Santtu oli aika tahmea vasemmassa laukassa aluksi, mutta muutaman siirtymisen jälkeen se vetreytyi ja laukka löytyi aika hyvin.

Torstaina(2.10.-14) tallille saavuttuani katselin tätä hassua ilmestystä joka odotti tarhassaan höristen. Santtu oli nähtävästi päättänyt hommata uuden tyylin, vai miltä tämä teidän mielestä näyttää?
Herralla oli hyvinkin tyylikäs heinähattu päänsä päällä ja hän oli todella tyytyväinen tähän luomukseensa kun tarjosin sille pienen porkkanan palasen tervehdykseksi. Kun otin herran kauniin hattusen hänen päästään pois oli herralla oma mielipide asiasta. Muulimainen naama ilmestyi eteeni ja kerkesin juuri ja juuri napata siitä kuvan mikä nauratti jälkeenpäin.

Se oli mun hattu! Ja vielä uusinta muotii hei

Pikemmittä puheitta hain kamppeemme varustehuoneesta ja harjaus operaatio kesti taas hieman pidempään sillä tarhat ovat mutaisessa kunnossa ja hevonen sen mukainen tietty. Ah, ihana syksy ja kurakelit! Siinäpä tovin sitten yritin harjata herraa puhtaaksi jopa puolisentuntia ellei siinä kauemmin mennyt. Harjauksen jälkeen tietty suojat jalkaan, satula selkään ja suitset päähän ja eikun menoksi. Menimme sorakuoppien kautta katsomaan peltoa, että olisiko se siinä kunnossa, että siellä voisi hevosen kanssa hieman pyöriä ja kokeilla kertoa Santulle asettavien pohkeiden saloja. Pelto oli hyvässä kunnossa, juuri sopiva oikeastaan, ei liian kuiva eikä märkä. Otimme alkuraveja hieman vauhdikkaammissa merkeissä kun herra innostui kun olimme pellolla pitkästä aikaa. Sain Santun kuitenkin ymmärtämään ettei pellolla aina vedetä tuhatta ja sataa eteenpäin vaan keskitytään siihen mitä pyydetään. Pellolla ei voi sinäänsä mennä niinkuin kentällä suorakulmikkaisia tai neliömäisiä reittejä sillä pelto on itsessään mäki aina jonnekkin suuntaan eikä siinä ole tasaista aluetta missä voisi mennä paremmin joten tyydyimme työstämään askellajeja taasen isommalla ympyrällä ja välillä kävimme pidemmän suoran loivaan ylämäkeen joko ravissa tai laukassa ja käännöksessä hidastimme tahtia ja käännyimme takaisin sinne missä oli tasaista jonne jouduimme mennä joko käyntiä tai hitaampaa ravia sillä menimme loivaa alamäkeä.

Olin tyytyväinen suoritukseemme kun sain Santun hieman ymmärtämään pohkeiden saloja ympyrällä työskennellessämme. Loppujenlopuksi se väisti pohjetta eikä vain ampaissut eteenpäin niin kovaa kun pystyi. Saimme asetuksiakin hieman eteenpäin ja herra kulki ryhdikkästi kokoajan. Välillä herra jopa myötäsi ja vei päänsä alas nätille kaarelle mitä en odottanut tämän kuolaimen kanssa.
Meillä on ollut käytössä nyt hieman järeämpi kuolain, sillä suoraansanottuna en uskaltanut lähteä kuolaimettomilla taikka perus nivelellä peltoa pidemmälle herran vapaapäivien takia ettei meille tulisi sitten mitään vetokilpailuja. Pelham on ollut meillä nyt siis käytössä ja toiminut hyvin. Vaihdoin vanhan pelhamin toisenlaiseen, hieman kevyempään versioon missä on teräksen päällä kumia ja luulempa, että Santtu on tyytyväisempi tähän kuin Knights pelhamiin mikä oli paljon paksumpi ja painavampi. Nyt kun olen taas ratsastanut herran kanssa muutamaan otteeseen pelhamilla voin seuraavankerran laittaa joko kuolaimettomat tai kolmipalan ja olla tyytyväinen.

Kun pellolla kaikki sujui todella mallikkaasti päätimme käydä kävelemässä pienen lenkin vielä tiellä josta tuli lyhyt keikka sillä herra arasteli kengättömiä kavioitaan aika paljon jonkatakia käänsin meidät takaisin tallillepäin. Tie ei ollutkaan niin pehmeää kuin aiempina päivinä, johtunee varmaan pakkasyöstä. Kävimme sitten kääntymässä pienellä metsäpolulla josta löysimme ison vesilammikon ja halusin kokeilla mitä Santtu nyt sanoisi vedestä. Herra epäröi aluksi mutta ampaisi keskelle lammikkoa polskien ja maistellen vettä oman aikansa. Naureskelin herran reaktiolle jota se ei ole aikaisemmin tehnyt. Etukavio nousi muutamaan otteeseen ja herra nähtävästi tykkäsi polskia ja räsikytellä vettä oikein kunnolla. Tallille päästyämme herra näytti tyytyväiseltä. Purin tavarat ja vein varustehuoneeseen ja sillävälin Santtu jäi tarhaansa maiskuttelemaan porkkanaa.

En voisi taaskaan olla ylpeämpi Santusta. Se on toiminut oikein mallikkaasti ja ollut hyvin kuulolla vaikka sillä onkin ollut pidempiä lomaviikkoja takana. Maailman paras Superi <3

Kesän lämpöä muistellen

Palailua

Aikaa on, mutta innostusta ei vain löydy. Blogin pitäminen on ollut minusta lähiaikoina aika haastavaa koulun ja muun stressin ohella joten postauksia on tullut vähemmän ja ehä blogin kokonaislaatu on lopahtanut maanrakoon, mutta tein blogin itselleni sekä Santulle, omaksi päiväkirjakseni joten en niinsanotusti pyydä teiltä anteeksi hiljaiselosta vaikka mieleni tekisi. Elämäni on kokenut muutaman muutoksen joista saatte teitää sitten kun olen valmis niistä kertomaan ja osa koskee myös Santtua. Santtuun liittyvät muutokset eivät kuitenkaan ole isoja, ainakaan vielä sillä kaikki on mietinnän alla, mutta älkää pelästykö sillä Superi ei ole lähdössä minnekkään vaan pysyy luonani.
Pyrin nyt nostamaan hieman blogia pinnalle, ettei se unohdu kokonaan. Tähän postausväliin on mahtunut kaikenlaista isoa ja pientä tapahtumaa.
Tietokoneeni meni rikki edellisen postauksen jälkeen ja se on yksi syistä miksei postauksia ole tullut, mutta olisin voinut kirjoittaa postauksia esim. koulun koneella tai puhelimellani kuvattomia versioita valmiiksi varastoon, mutta päätin antaa blogin vain olla.

 Matkustin takaisin kotiin 23.9 eli tiistaina tiettyjen asioiden takia eli en ollut koulussa loppuviikosta vaan olen ollut kotona ja käynyt Santun luona. Kävimme herran kanssa pitkällä maastolenkillä joka oli rentouttava sekä lennokas. Ravasimme pitkiä suoria ja laukkasimme isoja ylämäkiä sekä kävimme yhdellä ihanalla metsäpolulla jossa Superi hieman innostui laukkaamaan enemmänkin niin ylämäkeä kuin suoraa ja kun laukka löytyy maastossa annan sen vain mennä. Oli mukava päästellä menemään varmaan Santunkin mielestä pitkillä suorilla kun tie oli pehmeää sateiden jälkeen eikä ollut pelkoa kavioiden kolhiutumisesta. Jokaisen kovemman suoran jälkeen kuitenkin tiirailin kavioita satulasta ettei tapahtuisi mitään yllätyksiä. Kaikki sujui kuitenkin todella hyvin muutamasta vastoinkäymisestä huolimatta, tapasimme nimittäin paluumatkalla traktorin kun olimme menossa isompaa alamäkeä alas ja traktori tuli kulman takaa vastaan. Jouduimme kääntymään mäessä ympäri ja menemään aiemmalle tienhaaralle turvaan ettei kävisi mitään hyvän maastolenkin päätteeksi. Odotimme tienhaarassa kun traktori körrötteli ohitse ja Santtu seisoi nätisti hieman pörähdellen eikä syöksyillyt minnekkään. Rauhoittelin Santtua kehuen sitä äänelläni ja taputtelin kaulaa. Kun traktori oli mennyt ohi turvallisesti jatkoimme matkaamme tallille.

Tallille päästyämme yritin napata Santusta edustavaa sivukuvaa mutta se ei oikein onnistunut niinkuin näette. Pääasia kuitenkin on että siitä näkee minkälaisessa kunnossa Superi on tällähetkellä. En ole tyytyväinen, mutta onnellinen ettei herra luuhistu liikunnanpuutteesta kuitenkaan aivan kammottavan näköiseksi. Tässä on kyllä hassua että meille tulee aina takapakkia tähän lihasmassan tekoon mistä en ole tyytyväinen vain olen turhautunut. Olen laittanut liikutusilmoituksia ympäri nettiä eikä ketään kiinnosta ex-ravuri, paitsi pikkutyttöjä joilla ei olisi toivoakaan pärjätä Santulla yksin enkä minä voi olla aina vahtimassa. Tämä kaikki saattaa kuitenkin helpottaa kuukauden sisään jos hyvin käy.

Tyytyväinen Santtu mussuttamassa omenaa maastolenkin jälkeen

Hackamoret (Kuvapläjäys!)

Ja taas uutta kokeilussa herran kanssa. Sekoitan kohta sen pään kokonaan näillä uusi jutuilla! :D Mutta nytpä saadaan taas hieman vaihtelua meidän kenttä vääntöön sillä Superi yllätti minut taas kerran postiviivisesti tai sitten se vaan haluaa että luulen sen olevat hyvä poika....?

Hah! Sen saamme nähdä tulevaisuudessa, mutta tosiaan hackamoret pistin kauhulla herralle päälle tänään. Aamulla lähdin tallille tuttuun tapaan 9:20 lähtevällä bussilla ja olin tallilla 9:40 josta laitoin herran ruoan valmiiksi ja menin varustehuoneeseen vaihtamaan kengät. Katselin siinä sitten meidän suitsia ja pohdin sekä puntaroin. Nappasin hackamoret käteeni ja vein ne valmiiksi karsinan koukkuun ja aloitin siivoamaan karsinaamme.
Kun karsina oli siivottu hirvittelin hackamoreja ja kävin kaikkea kauheaa mielessäni läpi että mitä voisi sattua. HYRR. Sitten kuitenkin pudistin päätäni ja lähdin hakemaan hymyssä suin herraa tarhasta joka tepsutteli rennosti luokseni korvat ehkä hieman hörössä.
Vein Superin talliin ja harjasin sen taas kertaalleen hikiviilalla sillä karvaa lähti aika reippaasti. Mietin herran harjattuani hetken suojia ja kun ne olivat märkiä sekä likaisia niin päätin ottaa pintelit sekä putsit. Otin etujalkoihin sähkönsiniset ja takasiin punaiset pintelit että tulisi ns. supermies fiilis!

Taidan olla ihan päästäni sekaisin tämän supermies hömpötyksen kanssa vai mitä? Keksin klipata hevoseni takapuoleen superi merkin ja senjälkeen sen yksi lempinimistä on tullut Superi ja sitten vielä nämä väri hömpötykset.. Pyysin poikaystävääni tulostamaan supermiesmerkkejä korvakoruiksi 3D tulostimella. Hankin tiedättekö Supermies 'housunpaikan' siis sellaisen ommellun logon ja ajattelin tehdä Santulle sini/punaisen huovan johon sen kiinnitän. Sitten vielä hankin supermies paidan itselleni mistä teen kesäksi tankki topin ratsastuksia varten. Olenko sekoamassa? :D

Mutta siis takaisin tähän päivään. Kun Santtu oli varustettu hackamorejaan myöten lähdimme kentälle kävelemään, kävelin siis herran vieressä ja kauhistelin kun se pelkäsi sitä että entinen pomoni (tallin omistaja) sahasi halkoja traktorin takana, hmm olikohan se sirkkelillä? Se pörisi ja yritti ryöstää käsistä kun kävelimme joissain kohti kenttää lähellä tätä episodia. Ajattelin jo etten nouse selkään vaan juoksutan herran pelkästään. Noh, aloitin juoksuttamaan Superia ja se aina kiihdytteli poispäin halkojen sahaamis paikasta. Saimme kuitenkin molempiin suuntiin aika nättiä ravia mistä olin tyytyväinen.
Halusin todella kokeilla ratsastaa herraa hackamorella, mutta jännitin aikalailla ja tuli mieleen että miten Dustyn(entinen ylläpito hevonen) kanssa kävi<-klikkaa se on linkki videoon! Päätin kuitenkin sitten yrittää ja vein herran pölkyn viereen. Tämä pölkky on kentällä niin että Santtu joutui seisomaan takapuoli halkoja päin ja siitä se ei tykännyt. Pötki pakoon pölkyltä mutta muutaman kerran jälken sain sne rauhoittumaan kehuilla ja taputuksilla. Nousin sitten selkään ja herra alkoi pyörimään ympyrää josta sen pysäytin ja kun olin pyytämässä sitä kentän uralle päin kävikin köpelösti. Hackamoret kun olivat vielä oudot niin se ei ymmärtänyt kääntyä vaan se sitten peruutti suoraan lumipenkkaan! Löysäsin ohjia ja annoin kevyesti pohjetta niin kyllä se sitten käveli niin nätisti molempiin suuntiin muutaman kierroksen. Olin innoissani ja pelko sekä jännitys häivenivät täysin.
Päätin sitten nostaa raville muutaman pysähdyksen sekä peruutus harjoituksen jälkeen. Ravi oli tasaista sekä rentoa, välillä se hajosi peitsille mutta mitäs pienistä. Vasemmassa kierroksessa sain laukkaakin todella mallikkaasti. Oikea kierros oli jäykkää ja takajalat eivät olleet mukana tahdissa mutta ei se haittaa minua. Kunhan meillä molemmilla oli hauskaa. Huomasin että Santtu nautti siitä kun en vedellyt sitä suusta jatkuvasti. Ehkäpä pääsemme pikkuhiljaa kuolaimettomiin vaihtoehtoihin. Pitkä matka meillä vielä on kaikkeen mutta luottamus sekä ystävyys kasvavat ja varmentuvat jokapäivä.

Ratsastuksen jälkeen Santtu jäi katselemaan ja kuuntelemaan taas niitä halkoja joita sahattiin vieläkin. Ihme että kun ratsastin se ei huomannutkaan niitä mutta heti kun nousin kyydistä oli iso monsteri taas huutelemassa traktorin takana. Päätin sitten napsia kuvia kun kerrankin herralla olisi korvat hörössä. :D

 

Eikö ole muuten aika hieno otsapanta? Ihan itse tehty! Haha, siitä tuli liian iso, pitänee hieman kiristellä siten seuraavaa kertaa varten. Nuo ohjat mitkä meillä hackamoreissa on, niissä on nahkaosat todella koppuraiset ja ne pitäisi rasvata. Olen laiska ja en ole vielä jaksanut. Ne olivat vielä hieman lyhyemmän puoleisetkin.

 Niin komea Supermies. Ohjat rytyssä kun se kerkesi juuri ravistella itseään. :D Ja pinteli lurpsahti vuohisen alle. Aijjaij kuka on ollut huono pintelin laittaja täh? :D

Huppis, minne satula katosi!? Tästä kuvasta kun katsoo niin huomaa että on Santtu aikalailla hyvässä kunnossa. Lihakset vaan puuttuu mutta niitä tehdään kokoajan lisää!

Santtu näyttä kieltä tyhmälle satulalle joka humpsahti tuulessa nurin. Tuulen mokoma vei melkein meidän huovan ja romaanin mukanaan! Välillä tuli kunnon puuskia nimittäin. Hyvä että itse pysyin maassa.
Minua aina mietityttää että mitä Santun päässä välillä liikkuu? Siis ihan oikeasti..

 Derppaava kameli!

 

Ei siitä ota selvää että mitä se ajattelee tai mikä se luulee olevansa? Ja sitten tuo sen kieli joka on jokapaikassa.

Noh, kuvailun jälkeen vein herran karsinaan, annoin porkkanaa ja kylmäsin jalat. Vein sitten lopuksi
vielä kentälle narupäitset päässä ja katsoin halusiko se vaikka piehtaroida ja sitäpä se juuri halusikin!

 Hmm, missäs ois hyvä paikka?

 Ehkäpä tässä?

 Tai sitten tässä!

Hrrbrbr siinä oli hyvä paikka!

 Shake it, shake it wo-oo~a-ah~!

 No nyt tais herralle riittää. :D

Ja taas tuo kieli! :D

 Kun näytti että Santtu oli kierinyt tarpeeksi aloin lähestymään sitä kiinni otto mielessä että kerkeisin vielä videä sen tarhaan ja itse bussiin. Mutta ei.. mitä herra tekee?

 

Nih, se lähti karkuun ja juoksi muutaman kierroksen kentää ympäri ja itse kävelin suoraan tallin ovelle. Santtu ravasi melkein minua päin mutta teki äkki käännöksen lumipenkkaan! :D

Siihen se jäi hetkeksi ja kun se siirtyi menimme tallin kautta takaisin tarhaan syöpöttelemään päiväheiniä. :)

Että hyvää maanantaita vaan kaikille! :D