26. kesäkuuta 2014

Juttua jos toistakin

Hellurei vaan kaikki! Toivottavasti teille käy nyt tämmöinen lyhyellä tekstillä oleva videollinen postaus. Santun kanssa viime tiistaina meillä oli irtojuoksutusta ja ilman satulaa(vyötä) ratsastusta kevyesti jossa annoin suurinpiirtein Santun itse valita tahdin, mutta välillä korjasin törttöilyjä sun muita. Ratsastuksessa tipuinkin yhteen otteeseen, mutta harmikseni se ei tullut videolle sillä Santtu syöksyi kuvaruudun ulkopuolelle kun tipuin. Homma jatkui siitä vielä hetken aikaa ja kun Santtu ei enää ryöstellyt eikä törttöillyt päätin lopettaa. :)
Tämä ensimmäinen video on musiikillisesti pienimuotoinen ''vitsi'' joten jos huumorintajusi ei siihen riitä laita musiikki pois ja älä välitä teksteistä mitään.





Vielä haluaisin teille kertoa että tämmöisiä liikutusvideoita ei nyt varmaan vähäänaikaan tule sillä Santulla on ristiselässä lihastulehdus mitä nyt yritämme hoitaa kuntoon pienillä kävelylenkeillä, BEMER'llä ja sekä tietty tilanteenmukaan lääkityksellä. Kuvia ja postauksia varmasti tällä ajalla tulee, mutta ei niin aktiivisesti. Tai kuka tietää mitä innostun tekemään?
Tässä kuvassa näkyy missä kohti tulehdus sijaitsee:
Toivon pikaista paranemista rakkaalle ystävälleni ja toivonmukaan herra paranee nopeasti.

22. kesäkuuta 2014

Juhannuspäivämme -VIDEO

Tässä on teille nyt se video mistä edellisen postauksen kuvat olivat kaapattu. Pahoittelen viivästystä, mutta olen ollut vaan niin loppu tässä muutaman päivän että kaikki jää hieman jälkikäteen tehtäväksi.
Toivottavasti pidätte 'ei niin panostetusta' videosta johon on oikeastaan vaan sörkitty clipit yhteen pötköön.

21. kesäkuuta 2014

Juhannuspäivän hurjimus

Pyydän nöyrimmin anteeksi, että meillä ei ole ollut minkäänlaisia 'juhla' kuvia siis pääsiäisestä, vapusta taikka sitten nyt tästä juhannuksesta. Aika menee aina niin nopeasti ettei kuvauksia kerkeä suunnitella eikä omalaatuisia/hyviä ideoita tule mieleen +minulla ei ole parempilaatuista kameraa  taikka sitten vakaa kätistä/hyvä hermoista kuvaajaa. Mutta ehkä vielä joskus saatte nauttia ajankohtaisista kukkaiskuvista!
Minun juuhannukseni ei mennyt ihanaa kokkoa katsellessa tai juopotellessa vaikka näin olisin ehkä halunnut sen menevän. Aina ei suunnitelmat natsaa rahan tai seuran kanssa. Olin siis kotona nukkumassa koko juhannuksen sekä yöttömän yön mikä tympii itseänikin jo niin pahasti että piti päästä Santun luokse heppailemaan.
Luvassa ei ollut peltorallia taikka riemukasta ratsastusta sillä viimekertainen liikutus oli Santun jaloille ilmeisemmin kova rasitus sekä lisärehu mitä se nyt saa on liian sokeripitoista mikä sekoittaa hevosen pään. Eli Santtua pitäisi liikuttaa 5pv viikossa 1-2h päivässä mutta se ei ole hyvä herran jaloille missä lienee olevan nyt jotakin vikaa. Toivon mukaan ei mitään vakavaa ja paremmin asiat selviävät kun herra pääsee kengittäjän käsiin ja kaviot vuollaan taas kuntoon.
Santtu on nyt ollut liian vähäisellä työllä ruoan määrään laskettuna ja se on näkynyt karkailuna sekä erittäin energisellä tavalla. Tästä saan syyttää vain itseäni.
Tänään päätin ottaa rauhallisesti herran kanssa sillä en halua ottaa minkäänlaista riskiä jalkojen suhteen. Tallille ja Santun luokse päästyäni tutkin jalat ja kokeilin olivatko kaviot kuumat jonka jälkeen totesin kaiken olevan melkein kunnossa. Pientä lämpöä jaloissa oli huomattavissa sekä toisessa etusessa turvotusta. Oli siis luvassa kokovartalohierontaa, kävelyä ja kevyttä irtojuoksutusta.
Kaikki tämä oli hyvinkin herran mieleen ja löysin muutaman juminkin mitä ei herralla ennen ole ollut. Kaulassa Santulla on isot jumit molemmin puolin mitä tänään availin oikein urakalla, mutta hierontaa haittasi kipua pakoon pakittava hevonen joka kuitenkin samalla nautti saamastaan huomiosta. Kun olin mielestäni hieronut herraa tarpeeksi otin sen narupäitsien sekä pidemmän riimunnarun päähän ja kävelytin sitä ympäri peltoa. Taivuttelin Santtua pienillä ympyröillä välillä tahtia lisäten raviin että saisimme vielä mahdolliset jumit auki jaloista. Huomasin mitenkä herraa ärsytti kun ei päässyt revittelemään sen enempää mitä annoin sen mennä eteenpäin, mutta ei suurempia ongelmiakaan kuitenkaan ollut. 20minuutin kävelytyksen, verryttelyn ja taivuttelun jälkeen päätin ottaa herralta päitset pois ja vain olla sen kanssa laitumella.
Ps. Kuvat ovat todella huonolaatuisia sillä ne on otettu screencapturella videoista jotka toivon mukaan näette tässä ensiviikon aikana.

Ensin kaikki oli hyvinkin rauhallista ja lokoisaa. Sitten ajattelin kokeilla mitä herra tuumisi jos harjoittelisimme peruuttamista, kavion nostoa ja kumarrusta. Hetken aikaa Santtu jaksoi keskittyä, mutta sitten se pinkoi omille teillensä ja näytti minulle omat taitonsa. Päätin ryhtyä leikkiin mukaan ja juoksin Santun kanssa hetken ja ajoinkin sitä pienimuotoisesti aina pitäen sen kontrollissa, mutta välillä kävi näin;


Noh, annoin Santun hillua välillä aina oman aikansa kun itse keräsin henkeäni ja sitten päätin mennä kyykkyyn ja ojentaa käteni sitä kohti. Mitäs kummaa taikuutta tämä on? Santtu löntysteli taakseni kuin vanha tekijä ja maiskutteli suutaan sekä pörisi hieman minulle. Hymyssä suin hieman naurahdin kysyäkseni herralta ''Mitä ihmettä sä oikeen hölmö teet?''
Ja siinä se vaan möllötti nätisti minua katsoen. Tämä on niitä hetkiä mitä en ikinä vaihtaisi pois mihinkään. Mahtava tunne vaikkei se ehkä mitään tarkoittaisikaan. On mielestäni mukavaa että hevonen itse tulee omatahtoisesti sinun luoksesi rauhallisesti vaikka hetki sitten se oli koivet ylhäällä jahtaamassa minua.


Päätin siinä sitten katsoa pysyykö herra paikallaan kun nousen ylös ja eihän se liikkunut mihinkän. Seisoi vain paikallaan tunkien turpansa syliini. Hetken rapsuttelun jälkeen kokeilin mennä Santun mahan alle ja etusten väliin hetkeksi ihan vain mielijohteen takia? Kenties. Se oli ainakin minun mielestäni kivaa! :D
Hetken siinä rapsuttelin Santtua ja kehuin sitä hienosta työstä. Kokeilin taas sitten jalat varmistaakseni oliko tämmöinen päivä minkälainen rasite mutta eivät jalat olleet mitenkään erikoisemmat kuin aloittaessamme. Päätin sitten hetken mielijohteesta hypätä herran selkään hetkeksi ilman varusteen varustetta ja katsoa mitä se siitä sitten sanoisi. Kun olin puoliksi selässä meinasin jo tippua maahan kun herra ottaa näpsäkästi askeleita sivulle katsoen olisinko jo kyydissä. ''PRRR!!''
Huudahdin kun tunsin otteeni lipenevän ja herra pysähtyi kuin seinään eikä liikkunut siitä mihinkään ilman lupaani. Mutta sitten...
Kun pyysin muutaman kehun jälkeen herraa eteenpäin pienellä pohkeen puristuksella se lähti ravaamaan/peistaamaan eteenpäin ja minä nappaan äkkiä harjasta kiinni ja huudan taas, että ''PRR!''
Tälläkertaa Santtu ei pysähdykkään vaan jatkaa matkaa joten mietin että hyppäänkö alas vai mitä teen. Hoksasin sitten, että hei, täytyy rauhoittua!
Joten nostin itseni kaulalta ylös ja hengitin syvään hieman nojaten taakse ja Santtu hiljensi tahtinsa käyntiin mistä olin kiitollinen. Sillä aita jossa olimme oli todella pieni ravaamiseen ja Santtu kun on rynninyt aidoistaan läpi pelkäsin että se tekee niin taas. Muutamaan otteeseen herra käveli päin aitaa mutta pysähtyi aina puoli metriä ennen lankaan kosketusta. Santtu ei toiminut painoavuin eikä jaloillakaan. Siinä oli hiema ongelmana pysähtyminen että pääsisin pois taikka kun menimme aidan kulmaan en saanut Santtua käännettyä muutan kuin laittamalla toisen jalkani ylös herran lavan päälle ja toivoen että se kääntyy eikä hyppää aidasta ylitse.

Hyvin kävi ja herra ei hypännyt aidoista yli vaan kääntyi rauhallisesti ja jatkoi matkaa ympäri, sekä sikinsokin aitaa hieman hölmistyneen oloisena kun ei minulta tullutkaan selvempiä käskyjä mitä tehdään. Tämä oli ensimmäinen kerta ilman minkäänlaisia varusteen römpäköitä kun olin Santun selässä ja meno oli melkeimpä päätöntä. Naurattaa näin jälkeenpäin ajatella tilannetta kun hevonen menee minne sattuu ja ihminen heiluttelee selässä jalkojaan ja mumisee omiaan kokeillakseen
''toimisiko se heppa nyt näin vai näin?''
Kaikki päättyi kuitenkin hyvin ja kun seuraavan kerran Santtu pysähtyi aitaa päin hyppäsin alas ja kehuin hiukan kehnosta mutta kuitenkin mahdottoman hienosta työstä. Tätä täytyisi vain työstää että se oppisi painoavuille sekä kääntymään jalkojen avustuksella eikä vain sieltä nenästä ''repimällä''.
Meille saa antaa neuvoja tähän ilman varusteita ratsastukseen jos jollakin on hyviä neuvoja. Ensin täytyy kuitenkin olla hevosen kanssa muut asiat kunnossa ennenkuin aletaan näin enempää hölmöilemään. :)



HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE
Ja tähän loppuun vielä minun kesäinen 'taideteos' hyvinkin tutusta biisistä. :D


16. kesäkuuta 2014

Uutta ilmettä

Ja taas tuli vaihdettua ulkoasua hieman uudempaan verisoon. Mitäs tykkäätte 'auringonlasku' teemastamme?
Minä lupaan tykätä tästä nyt edes jonkun aikaa, että saan paremman idean seuraavaan ulkoasuun. Muutama idea on käynyt mielessä, mutta ne eivät ole onnistuneet joten ole nehittänyt teokset roskakoriin eikä meillä ole sopivia kuvia uuteen banneriin minkälaisia tarvitsisin. Ehkäpä täytyy ottaa kaveri mukaan tallille ja käydä taas vähän kuvaamassa poikaa ja meitä tietty yhdessä.

Olen tässä miettinyt hieman vaihtaa postauksiamme senverran, että kertoisin joskus omia mielipiteitäni asioista sekä ehkä sekaan enemmän lifestyleä ja kissojemme kuulumisia, mitä olisitte siitä mieltä?
Uutta blogia en viitsisi luoda lifestyle tyyliseksi sillä asiaa minulla ei paljoa ole sillä elämäni on erittäin tylsää. Joskus kuitenkin tapahtuu isompia asioita kuten esim. hiusten värjäystä, ystävien kanssa ulkoilua sekä kissojen kanssa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista kokoajan.

Sitten pienimuotoisia uutisia. PÄÄSIN KOULUUN!
Ai että olen niiin onnellinen! Pääsin vihdoin unelma kouluuni nimittäin Kiuruvedelle. Tarkemmin Hinguniemeen opiskelemaan hevostalouden perustutkintoa hevosenhoitajana. Ratsastuksenohjaaja oli alunperin tähtäimessä, mutta kokeet menivät penkin alle joten päätin lähteä hoitajaksi ja sieltä ehkä haarautua ohjaajaksi jos taitoni sekä hermoni riittävät. Muutan siis Kiuruvedelle opiskelija asuntolaan kouluni ajaksi ja Santusta en ole vielä varma tulisiko se mukanani Kiuruvedelle, kovasti sen haluaisin tietty mukaan, mutta ensin on löydettävä hyvä tallipaikka ja jos sellaista ei löydy se luultavimmin jää tänne Outokumpuun ainakin toistaiseksi. Tästä blogista tulee sitten opiskelija painoitteinen kesän jälkeen, mutta yritän pitää aktiivisuuden yllä sekä kertoa Santun kuulumisista riippuen tuleeko se nyt mukaani vai ei. :)

12. kesäkuuta 2014

T.V.T!


Eli terve vaan taas! Nyt onkin kulunut jo viikko edellisestä postauskesta ja ajattelin kirjoitella teille hieman meidän kuulumisiamme ettei tämä blogi kuole hiljaisuuteen
Nyt on Santtu päässyt syömään vihreää päivittäin, mutta vain aina hetkellisesti ettei sen vatsa mene solmulle heti alkuunsa tai se saa ähkyä liiallisesta popsimisesta. Ensin Santtu söi uuden tallipaikkamme pihassa vihreää pienellä alueella, mutta teimme 9. päivä isommalle pellolle aidan ja veimme Santun sinne jonka olotila piristyi kummasti. Hirveästi se ei juossut, mutta muutama ravipätkä sieltä nousi pienestä ilosta kuitenkin kun herra pääsi vihreää npostelemaan ja juuri kun sain videokameran päälle se lopetti. Huonoa tuuria kenties!?

Täällä mä vaan syöpöttelen ja olen onnellinen!
Nämä laidunkuvat ovat otettu 10.päivä jolloin kävin tallilla juoksuttamassa herraa joka oli törttöillyt taluttaessa meidän vuokranantajalle kun hän oli siirtämässä Santtua vihreälle laitumelle. Mokomakin törppö. Possu energiaa siis löytyy mikä pitää nyt purkaa pois ensin juoksuttamalla ja katsoo jos uskaltaudun lähteä maastoon tuon torpedon kanssa. Pakkohan se on, onneksi tuolta tallilta on raviradalle n.1km missä täytyy kuitenkin käydä kysymässä lupa ja sinne on kuullemma maksukin olemassa. Noh, pitänee selvitellä asiat ennenkuin sinne lähdetään purkamaan energioita ja ehkä harjoittelemaan laukka lähtöjä. Saas tosiaan nähdä mitä keksitään, hih.
Juoksutin siis herran tuona päivänä molempiin suuntiin, ensin otettiin vasen suunta jossa ei irronnut oikein muutakun ryminää ja ravia. Päätin sitten muutaman epäonnistuneen laukka yrityksen jälkeen 'ajaa' herran laukalle josta se spurttasi sitten pukkien kera eteenpäin ja veti minua liinan perässä. Huusin, nauroin ja yritin pitää liinasta kiinni kun herra pinkoi ympäri aitaa kunnes se sitten rauhoittui lopulta ja vaihdoimme suuntaa. Oikeaan suuntaan en saanut Santtua laukkaamaan ja päätin että en nyt edes kokeile ettei se taas vedä minua pitkin peltoa. Hetken humppauksen jälkeen hieroin herran selkää sekä jalkoja samalla kun herra söi vihreää.
 Tässä ollaan oltu myös 'susi jahdissa' sillä tallin tontin nurkalla on suden pesä jossa asustelee pariskunta pentuineen. Sudet ovat käyneet kyttäämässä poneja pellolla mihin Santun laidun tehtiin, mutta hukat liikkuvat öisin ja Santtu on laiduntamassa päiväs aikaan ja silloinkin vain hetken valvovan silmän alla. Pellolla on polkuja ja makuupaikkoja joissa sudet ovat käyneet kyttäämässä poneja, tallipihan vieressä olevassa hiekka 'kuopassa' on jälkiä sekä susien polut sekä reitit menevät hiekkasärkkien reunoilla sekä pellolla josta huomaa mistä ne kulkevat. Tässä ollaan hieman pelätty että jos sudet hyökkäävät hevosten kimppuun niin siitä ei hyvää seuraa. Aidoissa on sähköt paitsi tuossa laitumella missä Santtu käy syöpöttelemässä.
Susista ei ole vielä toistaiseksi ollut mitään erityistä haittaa, mutta kyllä se pelko silti vaanii nurkissa, että jos ne hyökkäisivätkin kimppuun. Jos ne niin tekevät on meidän ilmoitettava asiasta ja pyydettävä joku lopettamaan 'häiriintyneet' sudet.
Itse olen aina ollut susien ystävä ja rakastan niinkin heinoja ja elegantteja eläimiä, mutta Santtu ja ponit ovat vaarassa joten ajattelemme niiden parasta. Saattaahan olla etteivät sudet tee hevosille mitään, mutta siinäkin on se 'ehkä' mukana mikä mietityttää. Toivotaan vaan parasta, että kun pennut ovat tarpeeksi isoja niin sudet siirtyvät muualle.



Tänään(12.6.-14) kävin Santun luona poikaystäväni kanssa ja oli todella mukava päivä. Hieno sää ja herrakin oli hyvällä päällä vaikkei saatukaan vasenta laukkaa ollenkaan esiin. Tämänpäivän tehtävänä oli siis liikuttaa Santtu ensimmäistä kertaa ratsain, mutta ensin päätin kuitenkin herran juoksuttaa sillä se oli kuullemma vetänyt kunnon esityksiä aidassaan ja karkaillutkin edellisenä päivänä. Siis MITÄ!? Minun herrasmies Santtu vai? En meinannut uskoa todeksi kun kuulin mitä se on tehnyt.
Ensin oli siis vuorossa perus puunaus jonka jälkeen varusteet herran niskaan. Kun otin suitset käteeni aidan reunalta Santtu meinasi lähteä karkuun(se ei ollut kiinni missään), mutta sain sen kuitenkin kiinni ennen isompaa askel harppausta. Muutoin varustus meni oikein mallikkaasti.
Siis niin innoissaan töihin menossa :D
Kun pääsimme pellolle pyysin Santtua ympyrälle että pääsisimme juoksemaan liinassa ennenkuin hyppäisin herran selkään. Santtu ei halunnut liikkua ei sitten millään tai mihinkään. Jouduin pyytämään pitkää raippaa avuksi että saisin herran edes ravaamaan. Kyllä ne asiat sitten heiman kirkastuivat herran päässä että nyt pitäisi liikkua!






Me teimme suunnan vaihdon tietysti sillä molemmat puolet täytyy mennä läpi. Kun olin mielestäni 'kiusannut' herraa tarpeeksi liinan kanssa päätin nousta selkään että saamme kunnolla energiaa purettua herralta ettei se enää hypi aidoista läpi. Santtu oli oikein innoissaan tästä asiasta..


Mua niin kiinnostais vaan syyä!
Hyvin hienosti Santtu seisoi paikallaan kun hyppäsiin kyytiin eikä sillä ollut kiire mihinkään vaikka se oli hyppinyt ennen tuloamme aidassaan kuin viimeistä päivää.



Hetken aidassa humpattuamme halusin käydä kokeilemassa avonaista peltoa ja katsoa Santun reaktion siihen. Luulin että meno olisi ollut villiä ja hurjaa, mutta toisin kävi. Herra toimi oikein mallikkaasti ja annoin niinsanotusti palkkioksi sen juosta muutamaan kertaan pidemmän suoran josta se tykkäsi oikein paljon!

Täältä me tullaan!

Ja tässä me mennään!
Päivä oli oikein mukava kaikinpuolin ja voin olla hyvin tyytyväinen Santtuun. Ensikerralla menemme hackamoren kanssa sillä sain hommattua  siihen uuden leukaremmin. Jos herra tottelee hackamorea hyvin ja niinkuin ennenkin saatamme käydä pienellä maastolenkillä. Pitää vain varoa alueita joilla susi pesue liikkuu!
Loppuun vielä videon poikasta HIENOSTA päivästämme.

5. kesäkuuta 2014

Yllätys muutoksia

No huhhuh! Nyt onkin paljon muutosta tapahtunut vähän ajan sisään, nimittäin Santtu muutti uuteen paikkaan 3. päivä enkä kerennyt teille siitä edes kertoa. Kirjoittelin aina postauksia ja ajattelin siitäkin kertoa vihjailevasti, mutta toisin kävi. Ehkäpä tämä on näin parempi sillä säästyin kysymyksiltä; 'miksi' ja 'minne'.

Sain tiistaina aamusta soiton, että saimme trailerin lainaan siksi illaksi joten kun aika koitti minut haettiin kotipihasta josta lähdimme trailerin hakuun. Traileri ei ollut kaukana tallista missä Santtu oli joten asiat kävivät hyvinkin nopeasti. Saavuimme tallin pihaan ja roudasimme suurimman osan tavaroistamme autoon ja sitten kävinkin hakemassa jo pojan traileriin. Jättitin hieman mitenkä herra menisi traileriin, mutta se meni kuin ammattilaiselta ja sellainenhan se melkein onkin. Hieman se kuitenkin jännitti itsekkin ja kun herra oli trailerissa se oli malttamaton joka näkyi pörinänä sekä miedolla tärinällä.
Matka sujui kuitenkin todella nätisti ja perillä avasin trailerin pikku oven ja tutkailin että herralla oli kaikki hyvin. Santtu yritti hieman peruutella että josko jo pääsisi ulos mutta meillä oli trailerin kanssa pienimuotoinen ongelma.  Traikun yläluukku oli muovia/pressua ja emme saaneet sitä heti ylös koukkuihin kiinni vaan miedän piti laittaa ne tuolien kanssa ylös etteivät ne osuisi Santtua päähän ja tämä sitten säikähtäisi. Saimme ne loppujenlopuksi ylös ja herra oli protestoinut traikussa että milloinka sitä ulos pääsisi. Laskimme sitten rampin alas ja herra tuli trailerista ulos tosi nätisti. Viimekerralla Santtu astui nimittäin vinoon ja rampin ohitse josta ei tullut vammoja mutta ryminällä kuitenkin tultiin ulos. Onneksi nyt kaikki meni hyvin.



Santtu katseli viereisen tarhan huutavia poneja ihmetellen muttei ollut kummoisella juttutuulella ja pysyi hiljaa tutkiskellen uutta kotiaan. Santtu on tällähetkellä pienessä aidassa joen vieressä missä ei ole vihreää syötävää, mutta herra saa heinää nenänsä eteen. Välillä käydään totuttelemassa vihreän syöntiin ja pikkuhiljaa siirrytään laitumen puolelle kunhan aidat ovat rakennettu.

Eilen(4.6) kävin katsomassa miten pojalla menee uudessa paikassa ja kuinka yllättäen Santtu oli pihetaroinut itsellensä mutapanssarin jonka sitten harjasin pois ja selvitin hännän joka oli muutamassa takkurastassa. Hetken aikaa siinä, meni mutta selvää tuli. Päätin lähteä sitten kävelyttämään Santtua hieman pihaan ja tielle minne mennään kun on maasto mielessä. Santtu oli innoissaan ja ihmeissän samaan aikaan ja oli hankala kontrolloida sitä päitsien kanssa, mutta kaikki meni kuitenkin hyvin. Kävelimme yhteensä ehkä 100m lenkin ja kun tulimme pihaan annoin Santun syödä vihreää ehkä puolisen tuntia kunnes vein sen taas omaan aitaansa.



Pitää katsella mitenkä postausten kanssa käy kun ollaan uudessa paikassa. Väheneekö postaukset vai pidämmekö pienen tauon että pääsemme Santun kanssa jyvälle tekemisistämme ja mahdollisuuksista täällä uudessa paikassa. Tällä yksityistallilla ei ole vielä kenttää joten vedämme maasto sekä peltorallia ainakin. Katsotaan kuinkapaljon saan materiaalia sitten täällä sillä kameranpaikkoja ei ole niin paljon ja matka tänne on rankemi isojen ylämäkien takia joten poikaystäväni ei varmanakaan tule kuvaamaan paitsi istten kun saamme auto kyytiä.
Hankinnassa on kameralleni jalka sillä tähän outokumpuun tuli uusi kauppa tiimarin paikalle jossa myydään kameroille jalkoja! Tämä on hyvä hankinta kunhan saan sen ajankohtaiseksi niin saatte kunnon materiaalia mikä on kohdistettu oikein. :)


Palaillaan!


2. kesäkuuta 2014

Nelijalkaisen näkökulmasta

 No terve! Niinkuin kuvasta näkee on minun vuoroni kertoa päivästämme.
Ennen kun pääsemme päivän ärsyttäviin tekijöihin haluan kertoa teille mikä minua ottaa eniten päähän kun omistajani tulee tallille. Olen tooodella iloinen aina hänet nähdessään ja ilmoitan sen äänekkäästi ja juoksen portille odottamaan nätisti ja herrasmiesmäisesti että hän tulisi luokseni, mutta mitä hän tekee? Hmph, sanoo vain turhauttavasti nimeni ja muutaman muunkin lempinimen vielä hötkäyttää siihen väliin ja vain kävelee ohitseni. Törkeää käytöstä jos saan sanoa!
Saan aina odotella tuota kaksijalkaista monta kymmentä minuuttia ennekuin hän tulee luokseni pienen lohdunpoikasen kera, nimittäin porkkana, omena tai leivänpalanen ojentuu suuni eteen kun otan päitset nätisti päähäni. Tänään hän vei minut yllättäen tallin ulkopuomille mistä olin innoissani sillä puomin alapuolella oli paljon herkullista vihreää ruokaa mitä olisin halunnut nyhtää samalla kun saan perusteellisen vartalohoidon, mutta omistajani laittoi tylysti riimun lyhyemmälle puomiin kiinni etten ylettänyt edes pitempiin korsiin! Hieman protestoin kuopimalla maata mikä ei tuottanut tulosta, sain kyllä aina välillä makoisia makupaloja kun olin hienosti ja maltoin mieleni.
Yritin rentoutua kun kaksijalkainen harjasi minusta pölyt sekä kurat pois, mutta mielessäni oli edelleen nuo vihreät ruohonkorret tuolla puomin alapuolella. Sain kuitenkin kehuja kun osasin olla nätisti. Mutta mikä palkkio se sellainen on että kun ollaan hienosti ja nätisti seisottu neidin mieleen hän tuo eteeni kiristävän vyön sekä vaaleansinisen lätyskän aikoen laittaa ne selkääni. Pah! Näytin mielipiteeni asiasta luimimalla ja nyrpistämällä turpaani mikä ei tietysti auttanut.
 Kun hökötys oli saatu selkääni ja inhottava vyö kiristetty ympärilläni oli ihmiseni laittanut minulle uudenlaiset vekottimet poskieni ympärille ja todellakin kirjaimellisesti ruokaa päähän. Siis mitä nämä teidän ihmisten hommailut oikein on? Ei ruoalla pitäisi nyt näin leikkiä..
 Oli se kuitenkin ihan kiva juttu olla joskus muutenkin nättinä! Ihmiseni sanoi että olisin edes kerrankin kuvauksellinen. Kerrankin.. Enkös minä aina mukamasti ole?
 Kahtoo nyt tätäkin kuvaa minkä se nappas minusta ennen uusien pää hököttimien laittamista.
 Kun olimme jo valmiita ja menossa töihin lähti ihmiseni kuitenkin kyykistelemään taakseni ihmettelemään jotakin pientä mitä tämä sanoi ''söpöksi''. Ihmettelen teidän tapojanne toden teolla. Sanoa nyt tuommoista pientä ötökkää söpöksi.
 Hetken annoin ihmisten katsella tuota outoa pörriäsitä kunnes kopautin kaviollani maata ja sain haluamaani huomiota. Hetken sain ihania rapsutuksia kunnes huomasin että olimme jo työ aitojen sisäpuolella ja kaksijalkainen kapuamassa selkäni. Kaikki tapahtui niin äkkiä, että en ollut valmis ottamaan häntä selkääni joten astelin takapuoleni pois pelistä, mutta hän korjasi asian ja pomppasi selkääni. Pumppauduin täyteen energiaa ja halusin jo lähteä liikkeelle kun hän vain halusi seisoa siinä paikallaan hetken aikaa mikä oli minusta turhauttavaa. Odotin kuitenkin nätisti ohjeita ja sain kehuja hienosta suorituksesta.
 Nämä uudet vekottimet joilla ihminen pyysi ja antoi apuja olivat todella oudot. Ne nimittäin ottivat painetta nenästäni mikä oli kyllä paljon mukavampaa kun se, että ihmiset repivät herkästä suustani. Välillä en ymmärtänyt mitä selässäni oleva olento haluaa, mutta hokasin asiat hyvinkin nopeasti ja sain aina kehuja paljon mistä tykkään sillä ne rohkaisevat minua tekemään asioita paremmin.
 Ihminen pyysi minua kiemurtelemaan aitojen sisällä monia mutkia ja ympyröitä joiden kautta vaihdoimme välillä kulkusuuntaamme. Minä halusin välillä vain mennä suoraan ja kovempaa, mutta yllätys, yllätys, ihminen oli erimieltä.

 Tässä olisin halunnut lähteä pääty-ympyrältä kentän toiseen päähän sillä siellä näytti paljon kiinnostavammalta kuin tässä päässä. Ihminen kuitenkin otti narut käteensä ja pyysi minut takaisin linjalle minne olimme alunperin menossa. Minua alkoi tympimään tämä kävely ja pyysin lupaa mennä eteenpäin muutamaan otteeseen sain vielä kieltoja, mutta sitten..
 Sainkin mennä! Oli kivaa päästää menemään vaikka ihminen hieman horjuikin epämiellyttävästi selässäni, mutta halusin olla nöyrä ja kuunnella hänen pyyntöjään. Hänhän antoi kuitenkin minulle luvan juosta kun olin muutamaan otteeseen pyytänyt vai mitä? Olin niin innoissani että heitin hieman takapäätäni josta sain hieman huomautusta heti joten oli pakko juosta nätisti ja pitää jalat maassa.
Olin todella vapautuneen oloinen näillä uusilla vekottimilla sillä minua ei sattunut ihmisen pyynnöt ja ne tulivat kevyesti nenälleni josta otin käskyt heti ne ymmärrettyäni.


 Olin niin innoissani että oli välillä pakko näyttää kamerallekkin kieltä ja sitten taas päästellä menemään!
 Hurjien juoksupäktien jälkeen olin todella tyytyväinen ja maiskuttelin suutani kertoen siitä ihmiselleni joka taputteli minua kaulalleni sekä kehui kovasti. Olimme molemmat tyytyväisiä tähän työkertaan ja se näkyi ehkä jopa minustakin sillä kerroin siitä kameralle hyvinkin näkyvästi.


 Nämä komeat kuvat on muuten ottanut omistajani kumppani jota en ole paljoa nähnyt viimeaikoina. Valkean ja kylmän aikaan en häntä nähnyt kun muutaman kerran. Toivon mukaan näen häntä nyt enemmän sillä pidän hänestä todella kovasti. Yritän näyttää sen tälle kaksijalkaiselle työntämällä turpaani hänen luokseen ja liikehtimällä kiinnostuneen oloisesti, mutten usko että hän on vielä sitä älynnyt, että olisi kiva nähdä häntä enemmän. Ihmiseni aina harmittelee minulle kun hän ei tule mukaan minua katsomaan, en sitten tiedä mikä minussa olisi vikana sillä minähän olen täydellinen!
Muutaman räpsäyksen jälkeen ihmiseni tuli alas selästäni ja kehui minua vielä kovasti taputellen sekä rapsutellen minua silmieni välistä mistä tykkään huuuimasti ja hän tietää sen! Töideni lopuksi pääsin syömään taas hieman vihreää mikä oli mieleeni. Ihmettelin kyllä kun ihmiseni hyppäsi vielä selkääni vaikka työpäivä oli ohi.
Eihän tuo tuolla haitannut kauheammin kun keskityin ahmimaan vihreää ruokaa ennenkuin joutuisin taas metsätarhaan missä ei paljoa vihreää löydy. Onneksi omistajani keräsi minulle ennen lähtöään tarhaani paljon vihreää. Olin todella innoissani enkä malttanut pysyä kavioissani kun tajusin mitä se hölmö siellä pöheikössä kykkii kunnes hän nousi syli täynnä vihreää. Kiiton häntä hörähdyksin ja hän sanoi minulle heipat ja hyvät yöt sillä harmillisesti hän käy vain kerran päivässä luonani, joskus aikaisin ja joskus illemmalla päivästä. En silti ole moksiskaan tästä asiasta vaan odotan aina innolla kun ihmiseni saapuu minua tapaamaan!
Ainiin melkein unohdinkin tämän eli tässä on kuullemma jonkinlainen video kooste työpäivästäni? En sitten tiedä mikä se mahtaa olla mutta liikkuvalta se ainakin näyttää, IHHAHAA!



Odotan innolla milloinka pääsen taas kertomaan teille päivästämme ihmiseni kanssa.