27. joulukuuta 2018

Ystäväni karvakorva


Noh, mitäs tampereelta sitten tuli jälkijunassa mukana? No Hooli! Tämä ihana pikku ruuna muutti ylläpitoon minulle ikäänkuin treeniin, tavoitteena harrastaa hänen kanssa niin paljon kun jaksetaan ja kehittää itseäni, sekä hevosta siinä samalla sen arvioidulle tasolleen, kuntoa kohottaen. H on n. HeB ja hyppää about 60cm ratana, mutta tämä on jonkun matkan päässä sillä ruuna kaipaa rutiinia, työtä, työtä ja työtä.
Tässä muutaman kuukauden myötä hevosen muutos on jo hurja. Se on rentoutunut sekä saanut hieman voimaa taakse ja jaksaa kantaa itseään hetkittäin hienosti. Paljon on vielä tehtävää, mutta sitä jarruttaa tällähetkellä oma terveydellinen tilanne. Onneksi ympärilläni on paljon ihania ihmisiä jotka auttavat meitä.


Nina Könönen on käynyt luonamme kahdesti, ensimmäisellä kerralla hän piti meille tunnin ja etsimme Hoolista oikein liikkumiseen nappuloita ja saimme sen jopa oikeasti kävelemään. Hyviä vinkkejä saaneena ja ehkä vähän fiksumpana seuraava kuukausi meni ohjeita noudattaen ja hevonen ravasi jopa puoli pääty-ympyrää oikein, leukakulma auki ja selkä messissä. Toisella kertaa Nina kävi itse Hn selässä ja totesi sen kivaksi, potentiaaliseksi hyvänmielen poniksi.

Sain tiimiin ihanan ihmisen juuri ennen polvi tapaturmaani, joka ratsastaa ruunaa kun ennättää, olen heille pitänyt pari tutustumis 'tuntia' tai pikemminkin ollut läsnä ja auttamassa, koska tämä ei ole mikään helppo hevonen.
Hyvä ystäväni, sekä myös ihminen kelle maksan tallivuokraa Hoolin hyvästä hoidosta, on ratsastanut ruunaa ja he tykittivät eräs kirkas päivä tallin pihalenkkiä ympäri ja ottivat laukat kentällä. Oli sika hienoa katsoa kun hevonen veti korvat tötteröllä, intoa täynnä.


Ensimmäinen investointi tähän ruunaan oli satula, sillä aiver luxe jäi omistajan hoiviin Maken & Rassen luokse. Hiemanhan siinä ketutti kun tajusi, ettei ole penkkiä, mutta onneksi sellainen löytyi melko nopeasti ja vanhaa penkkiä ei tarvinnut kuin ehkä kaksi kertaa käyttää täällä ollessa.
Edellinen penkki oli täysin sopimaton Hn selkään, sopivan lyhyt, mutta liian kapea, kova, suora ja painoi säkää. Itketti laittaa sitä paksujen huopien kanssa selkään, mutta onneksi sain lainata kaverin penkkiä mikä oli Hoolille liian pitkä, mutta muuten hyvä väliaikais käyttöön. Paljon menin myös ilman satulaa ja teimme maastakäsittelyä.
Meille rantautui mustang allpurpose 16'' penkki mitä olemme urheasti tässä käyttäneetkin, mutta päätin ettei siinä ole itse hyvä istua ja uusi penkki on etsinnässä hissukseen. Nyt testissä yksi koulu penkki mikä selkään mallailun jälkeen tuntuu ihan koe ratsastuksen arvoiselta. Rahaahan tähän taas tarvitsisi, mutta mistäpäs sitä löytyisi?
Ehkä hieman vahingon iloisena hihittelen täällä, että itsehän en ratsasta nyt hetkeen, ainakaan kunnolla niin muut selästä liikuttajat joutuvat kestämään tätä ''kamalaa'' penkkiä.

Tässä voisi yrittää napata ruunasta kuvia kunhan ennättää ja pian pian koota jonkinlaisen kehitys postauksen vaikka sinäänsä ei ole paljon parissa kuukaudessa muuttunut vaikka hevonen on muuttunut melkoisesti. Ensimmäiset pari viikkoa kuopiossa H oli säpsy ja laiska, nyt se on pirteä, touhukas sekä erittäin, sanoisinko, lennokas?
Palaamme pian astialle.

23. joulukuuta 2018

Hyllunmyllyä

Lämmin tervehdys taas pitkästä aikaa tännekkin. Elämä on vienyt, tuonut, kuljettanut sekä kiikuttanut.

Mitä minulle kuuluu?
Minulle kuuluu hyvää, taikka aika sekava elämäntilanne onkin päällä. Osittain selkeä mutta toisaalta hyvin hajanainen. Palasimme Kuopioon ihanan hevoskesän taakse jättäen, ihania, ihania muistoja joista ei onneksi tarvitse kokonaan luopua. Tampereelta tuli yksi iso ja karvainen 'tuliainen' tänne minua ilahduttamaan ja omalla tavallaan auttamaan minua nyt aloittaneissa opinnoissani.

Kyllä, minä opiskelen taas! Sain kesällä järjestettyä itselleni oppisopimus paikan Kuopiosta ihanalta pieneltä ratsastuskoululta jossa olen tehnyt 25h viikkoa kohden töitä 17.10. alkaen ja vaikka tallityö on rankkaa, olen nauttinut tästä tilaisuudesta kyllä täysin siemauksin.
Olen päässyt työskentelemään ihanien ponien kanssa ja oppimaan, miltä ratsastuksenopettajan hommat oikeasti tuntuvat. Opiskelen siis ratsastuksenohjaajaksi Hinguniemen kautta Kuopiossa, Vuorelan Tallilla. Huippua vai mitä?!


Hannah, eli Kuikka (minulle Kuikkelsson!)
Olen aiemmin pitänyt pienryhmiä sekä yksityis tunteja siellä sun täällä ja olen pitänyt siitä todella paljon ja olen pitkään halunnut ohjaajaksi. Kun vuonna 2013 opiskelin hingunniemessä hoitajaksi, hain alunperin ohjaajan puolelle mutta kokeissa meni kaikki päin mäntyä. Olin koulussa vuoden ja lopetin silloisen elämäntilanteen vuoksi. En vaan sovi koulun penkille, en yhtään ja siitä lähtien etsin oppisopimus paikkaa sitä löytämättä. Valo paistoi risukasaan kun selasin facebookia ja löysin kaverini jaetun ilmoituksen, että Vuorela etsisi työntekijää. Heti tietty hakemus kehiin ja peukut pystyyn. Kävin haastattelussa ja sain paikan. Olen todella, todella kiitollinen tästä tilaisuudesta ihan jokaiselle ja kaikille.
Vuorelassa olen päässyt myös tunneille ja täten kehityn itsekkin pikkuhiljaa valmistumiseen vaaditulle tasolle. Tunteja olen päässyt pitämään kaiken tasoisille ratsukoille ja vaikka välillä aika venähtää tai sekoilen sanojeni kanssa, asiakkaat ovat olleet ihanan ymmärtäväisiä minua kohtaan.

Vuorelan Tallin Sohvi poni
Työnteko jäi pienelle tauolle yhden 'äksidentin' takia, sekä tietty opiskelu on hieman vaakalaudalla koska en voi tällähetkellä ratsastaa kunnolla. Yllä olevassa kuvassa on poni jolta tipuin marras-joulukuun vaihteessa.
Ratsastuskoulun hevosille kerääntyy niinsanottua pöllöenergiaa jota täytyy välillä vähän päästellä. Sain tehtäväkseni käydä maastossa toisella ponilla ja tässä Sohvi ponilla oli tarkoitus päästellä pellolla.
Alku meni hyvin, poni oli kiva ja toimi hyvin. Kyydissä oli todella paikea pysyä, en muista milloin viimeksi olen tämän kokoisella otuksella mennyt. Meno on sen näköistä etten osaa istua ja niin, en osannutkaan. Hetken pyörittelyn jälkeen päätin, että otetaan parit laukka suorat pellon toisesta päästä toiseen. Poni lähtikin hieman äkäisemmin mitä ajattelin ja parin metrin jälkeen poni veti pään alas ja pukitti. Melko normaalisti tuli humpsahdettua alas, mutta uudelleen selkään noustuani ja alkaessani työstää ponia, koski vasempaan polveeni ja jouduin lopettamaan melko nopeasti ratsastuksen ja kiikuttamaan ponin talliin.


En ajatellut tästä vielä suurempia ja kävin illalla vielä tunnilla missä menin ilman satulaa. Tunnilla oli välillä hankala antaa pohjetta ja tajusin, että nyt ei ole kaikki ok.
Seuraavana aamuna kävin tekemässä normaaliin tapaan aamutallin, mutta teossa kesti hieman pidempään ja jalka oli oikeasti kipeä. Kävin tarkastuttamassa polven ortopedillä ja sain määräyksen magneetti kuviin.

Muutaman päivän odottelut kuvien jälkeen oli tuskaa ja kun viimein sain soiton lääkäriltä...
''Varataanko heti aika leikkaukseen vai kokeillaanko tukea?''
                             MITÄ!?

Asiaa selvensi seuraava erikois ortopedin luona käyminen. Polvestani oli repeytynyt takaristiside. Kauhistelin asiaa ja kysyin, voinko enää ratsastaa!? Sain onneksi helpottavan vastauksen ja paranemis prosentti on hyvä.
Päätimme kokeilla jalkaan eräänlaista ortoosi tukea ja on muuten hurjan näköinen. Tämän kanssa kiikuttelen tammikuun puoleen väliin asti ja sitten päätämme, leikkaammeko me polven vai emme. Toivon suuresti, ettei leikkausta tarvita, koska paranemis prosessi on pitkä sekä epävarma lopputuloksesta. Nyt minulla on hyvä ennuste koska polvesta meni rikki vain takaristiside, eikä muuta ja se voi korjaantua hyvin itsestään, kunhan en rasita jalkaa liikaa.


Olen kuitenkin tehnyt nyt töitä sekä kokeillut ratsastaa, sillä ortopedi sanoi, että saan tehdä ja liikkua tuen kanssa, mutta heti jos se alkaa kipuilemaan, on lopetettava siihen paikkaan. Töissä rasitus on suurin ja olen tehnyt aamut hissukseen. Ratsastanut olen kaksi kertaa ja yhteensä ehkä puoli tuntia, koska ei se ole mukavaa vaikka ei polveen koskekkaan. En pääse pohkeella läpi koska tuo vekotin tulee tielle vaikka siinä on täysi liikkuvuus polvitaipeeseen. On siis maltettava olla maassa ja parantua ensin eikä kiusata hevosia epämääräisillä 'pohkeenantoyritystavoilla'.
Vaikka ennuste on hyvä, silti pelottaa, että tuleeko siitä enää ollenkaan polvea.