Hyvän mielen päivä

Sellainen olento lähti lauantaina mukaani laitumelta kaverinsa kanssa kohti tallia ja päivän puuhia. Tallilla missä kävimme Kati Hiiliahon tunnilla oli irtohypytys kuja ja olimme sopineet Creditin omistajan kanssa, että lähdemme virkistämään ruuna herran mieltä pienillä pompuilla.
Isäntä lähti kalastamaan ja minä pääsin sitten koko päiväksi talleilemaan. Oli pitkästä aikaa todella mukava, hevosen tuoksuinen päivä. Ennen tallille menoa kuvasin parit polttari kuvat pyynnöstä. Polttari porukka laski kosken ja halusivat siitä muistoja, tottakai.

Ruunapojat lähtivät hyvillä mielin matkaani talliin, nakkasin Ceen karsinaansa hoidettavaksi ja kaverin tarhaan. Ruunan peitti todella hieno pöly mikä ei meinannut irrota ei sitten millään, joten päätin kostealla rätillä pyyhkiä hevosen kauttaaltaan. Onneksi niinkin yksinkertainen kikka toimii.
Selvitin herran hännän missä meni suurin osa ajasta, mutta onneksi mihinkään ei ollut kiire. Kampasin myös herran harjan joka ei ollut niin pahassa takussa kuin häntä ja onneksi pihka oli kulunut pois. Credit tykkää hinkata itseään ihanimpiin pihka puihin jonka takia herran kaulakin on ollut järkyttävässä kunnossa, mutta onneksi se on kulunut hienosti pois.

Minun oli määrä ratsastaa C tallille maastoja pitkin mikä ei ollut ongelma. Varustuksena meillä oli hackamore sekä ratsastusvyö jalustimien kera. Satula jäi talliin, sillä ajattelin että on parempi kulkea kevyemmällä varustuksella edes' takas, satulan laitto kun on herran mielestä inhottavaa ja kentällä se olisi jouduttu ottamaan pois. Näin oli helpompi. Credit taisi arvostaa kevyttä varustusta kun se meinasi nukahtaa talliin muutamaankin kertaa. Hännän selvittelyssäkin herra kuorsasi, sitä taisi vähän väsyttää ''rankka'' yö laitumella.

Matka taittui leppoisissa merkeissä, paahtavassa auringossa. Alkumatkasta oli vain todella jännitävä törmätä ihmisiin ja tutun sillan yli ei vain voitu kävellä ennen kuin nousin ratsailta ja talutin hevosen kosken yli, muutaman ihmisen ohitse. Huono päivä?
Myös metsäpolulla täytyi pysähtyä pälyilemään pyöräilijöitä, jotka ystävällisesti pysähtyivät ja siirtyivät sivuun huudellen, että voisimme mennä ohitse, mutta jouduin heille toteamaan, että heidän oli mentävä ohitse sillä hevonen ei tästä liiku. Seisoimme siinä viitisen minuuttia koska herra C ei vain halunnut liikkua, en halunnut nousta ratsailta toistamiseen, sillä ratsastusvyön takia selkään oli vaikea nousta takaisin satuttamatta hevosen selkää. Ärähdin ja hieman ronskimmin annoin pohjetta, todella etanamaisesti ruuna lähti kävelemään eteenpäin. Kehuin sitä heti taputtamalla kaulaan ja tahti nopeutui. Pääsimme ehjänä perille 45 minuutin matkan jälkeen.

Creditin omistaja odotteli meitä tyttärensä ja Ruusu-koirani kanssa tallilla. Ravailin kevyesti ilman ratsastusvyötä vielä herran kanssa lämmittelyksi ennen hypytystä. Kenttä pölisi jonkun verran, muttei aivan tuhottomasti. Menimme kerran kujan läpi kun siinä oli maapuomit ja sitten päästimme Ceen vapaaksi kentälle.
Ruuna näytti koreat askeleensa ja ravaili kaula kaarella ympäri kenttää. Harmikseni en kamalasti hyviä kuvia saanut, sillä juoksin myös hevosen perässä, kenttä oli iso ja kulmissa heinää jota herra päätti mennä syömään.

''Hihhihhii mäpä oikasin!''

Ensin kuja mentiin tietty vain maapuomeina ja siitä pikkuhiljaa nostimme muutamat esteet joista ruuna vain juoksi ylitse eikä tajunnut nostaa jalkojaan. Muutama hyvä ponnistus hyppy sieltä tuli mutta melkoista puomien kolistelua tämä reissu oli, mutta hevosesta huomasi että se tykkäsi vaihtelusta. Innostus alkoi ensimmäisen kunnon hypyn jälkeen ja herra liisi pitkin kenttää ylpeän näköisenä. Kuumuuden puolesta se väsähti nopeasti mikä on ymmärrettävää sillä itselläkin oli tolkuttoman kuuma. Kärvähdin olkapäistä, rintakehästä ja niskasta josta kärsin vieläkin, koskee, punoittaa sekä kutittaa! Mutta olipahan meillä kiva päivä.

(linkki videoon)

Herra C pääsi viilentävään suihkuun ennen takaisin kotiin lähtöä. Tumma hikivesi valui hevosen kylkiä pitkin kun suihkutin vettä sen selkään. Helpottuneen näköinen hevonen nautti viilennyksestä hikisen liikutuksen jälkeen.
Kuvasin vielä toisen hevosen muutamat kujan suoritukset Creditin pesun jälkeen ja täksi ajaksi C pääsi kentän vieressä olevaan hiekkatarhaan missä se käyskenteli tyytyväisenä ja piehtaroikin jossain välissä, sillä kun olimme lähdössä kotiin ja laitoin ratsastusvyötä huomasin, että herra oli hiekan peittämä.

Kotimatka suijui paremmin kuin menomatka, nyt ei pelätty ihmisiä, mutta jukra miten paljon paarmoja ja minkä kokoisia ne olivat. Hyi, sanonko mikä. Kesä on sitten ihanaa.
Kotitallilla kylmäsimme vielä Creditin koivet jonka jälkeen se pääsi tahraan seepra huppunsa kanssa syömään kuivahienää. Liikutin vielä herran suomiputte tallikaverin maastakäsin ja menin hyvin kevyesti ilman satulaa pelkkien narupäitsien kanssa askellajit läpi.

Komistus!

Se puhkui ja puhisi

Nyt on sateinen keskikesän juhla taputeltu ja elämä vie kohti uusia tuulia. Suomen kesä on lyhyt ja vähä sateinen, Jouluunkin on enää 6 kuukautta!

Pääsimme Creditin kanssa nauttimaan lämpimästä säästä ennen juhannusta kun kävin kevyesti herraa liikuttamassa. Tallille lähti tuttuun tapaan mukaan mies kameran kanssa ja koira, sekä myös saippuakuplia. Matkalla mietin, että jos ratsastaisin taas pitkästä aikaa hackamorella kun kyseessä oli kevyt palautus liikunta ja pidän muutenkin ehkä enemmän tuosta ruunasta kuolaimettomilla, se pääsee liikkumaan rennommin.

Alussa muistelimme taas miten hackamore toimii, joten teimme paljon pysähdyksiä sekä voltteja käynnissä. Raviin siirtyminen oli laiskanpulskeaa joten otin pohkeet enemmän käyttöön jotta saisin ratsastettua Credittiä eteen. Etupainoinen oli päivän suurin pulma joka korjaantui siirtymisillä sekä elävällä kädellä. C taipui todella mukavasti molempiin suuntiin mutta oli oikeaan suuntaan vähän tahmea liikkumaan. Sisäpohje on ollut meillä melkoinen ongelma alusta asti mutta nyt ruuna tuntui toimivan todella hyvin. Nappasimme muutamat onnistuneet raviväistötkin pitkille sivuille vaikka meno oli rauhallista ja jopa laiskaa.

Ravityöskentelyssä meillä meni kymmenen minuuttia kunnes otimme välikäynnin ja käynnissä taas muutamat pysähdykset, hieman ehkä unisen hevosen kanssa.
Kävelimme muutaman kierroksen josta lähdin valmistelemaan ravin kautta laukkaa pääty-ympyrälle. Ensimmäiset nostot olivat melko kammottavat ja ne näette videolla mikä löytyy alempaa. Laukka oli todella rauhallista. Creditin laukka ei aina ole mitään rauhallista, mutta nyt se malttoi laukata rauhallisemmin kuin yleisesti. Viimeksi hackamoren kanssa laukkaamisesta ei meinannut tulla mitään, sillä tila meinasi loppua kesken. Tuolloin oli aivan eri virsi, mutta C oli muutenkin todella laiskalla päällä.

Muutamien laukannostojen jälkeen ruuna piristyi ja näytti upean puolensa. Laukan jälkeen Creditin ravi on jotain uskomatonta jos sen vain saa pidettyä tuntumalla sekä liikkeessä. Potentiaalisuus loistaa jos vaan osaisi ratsastaa. Alan ehkä kuitenkin pikkuhiljaa ymmärtämään tuota hevosta ja saan sen hetkittäin kantamaan istensä rungon läpi eikä vain laahustamaan. Harvinaista herkkua ja siitä pitää nauttia aina kun mahdollista. Otimme pitkille sivuille muutamat ravilisäykset vielä loppuun ennen kuin siirryimme pellolle napsimaan muutamat saippuakupla kuvat.

(linkki videoon)

Saippuakuplat eivät herra Ceetä innostaneet aluksi yhtään, ei pennin vertaa. Se olisi vain halunnut syödä vihreää. Otimme muutamat kuvat myös selästä, mutta hevosen ilme oli jotain muuta kuin kiinnostunut, joten kuvat jäivät postauksesta pois. Credit ei tainnut ensin edes nähdä kuplia, onhan raukka kuitenkin puolisokea jonka tajuttuani siirryin hevosen eteen näyttämään sille, että mitä me tässä vaan tönötettiin.
Kiinnostuskiikarit löytyivät. Ruuna puhkui ja puhisi paikallaan ihmetellen, että mistä nuo oudot ilmiöt oikein tulivatkaan ja mihin ne sitten hävisivät. Korvat hörössä ja sieraimet levällään käsiteltiin uutta asiaa jonkun aikaa kunnes minä itse en jaksanut puhaltaa enää kuplia ja olin saanut kutiavaa saippuavettä käsilleni.

''Ei kinosta, saanko syyä''

Kevät, se löytyy vasemmalta

Kyllä, kevät on täällä. Mistä sen tietää? No siitä kun tallilla on suu sekä silmät täynnä karvaa, ratsastus alustat on sellaista liejua ettet tiedä mitä tehdä ja missä. Hevosta on harjattava yli puoli tuntia, koska uljas ystäväsi on ottanut mutakylvyn juuri ennen kuin saavuit tallille. Ihanaa? No on se!

Itse pääsin taas käymään tallilla viime keskiviikkona eli viides päivä. Pääsin harjaamaan mutaista hevosta ja sylkimään karvoja suustani.
23.03 eläinlääkäri kävi antamassa Creditille päivä kännit ja piikittämässä oikean etujalan vuohisen kortisooni piikillä. Siitä alkoi taas muutaman viikon kävely päivät jonka aikana itse en päässyt käymään ruunan luona ollessani kuumeessa lähes kokonaisen viikon.

Keskustelin Creditin omistajan kanssa ennen tallille lähtöä ja kyselin, millä mielin hevosta nyt saisi liikuttaa ja sain luvat ottaa muutaman ravipätkän, mutta huolehdin hevosen lämmityksestä ennen yhtäkään raviaskelta.

Kävelimme ympäri peltoa noin parikymmentä minuuttia ellei jopa puolisen tuntia. Muutamat tempo lisäykset otin käynnissä jotta saisin ruunaa enemmän kuulolle ja liikkumaan rungon läpi. Teimme töitä hackamoren kanssa niinkuin kuvistakin näkyy ja hain hevoselta jo tuntumaa vekottimiin. Hienosti herra haki työasentoa ja myötäsi tuntumalle. Alussa ohjaus oli hakusessa, mutta muutamien käännöksien jälkeen nekin alkoivat sujua ja pääsin jopa asettamaan hevosta.
Huima muutos edelliseen kertaan kun menimme hackamoren kanssa, silloin Credit ei kuunnellut minua yhtään ja mennä humputti eteenpäin vaikka yritin kääntää menosuuntaa ja hidastaa.





Credit oli jotenkin todella symppis ja ratsastuksesta jäi todella kiva fiilis. Vaikka ihan alkumetreillä ruuna oli toisella puolella peltoa sitä mieltä että oli ravattava takaisin tallille päin, sain sen silti asettumaan ja pääsimme muutaman steppaus askeleen jälkeen käynnissä takaisin. Tämänkin tapauksen jälkeen tunnustelin ruunaa käynnissä tarkemmin ja kun poikaystäväni tuli kuvaamaan meitä kyselin häneltä ontuuko hevonen. Tietty hän ei ole hevosihmisiä, mutta on aiemmin osannut sanoa jos ruuna on ontunut vähääkään minkä olen itse tuntenut myös selkään.

Täytyy ensikerralla taas keskustella poikaystävän kanssa näistä kuvista, kun taas jostain syystä menosuunta on vain vasemmalle. Muutama kuva oli otettu oikeaan suuntaan, mutta ne olivat huonolla ajoituksella otettu liikkeeseen katsoessa ja muutankin hevoselta puuttui kavio tai tilaa oli ympärillä niin vähän etten jaksanut alkaa muokkaamaan niitä. Muuten kuviin saa olla super tyytyväinen, koska en ole Santun aikana saanut näin paljon hyviä kuvia mikä harmittaa, mutta minkäs sille mahtaa enää. Onneksi nyt herra Ceen kanssa saadaan paremmin kuvia, ja ehkäpä kesän mittaan uusi kamera eli parempaa laatuakin luvassa!




Ratsastuksen jälkeen oli pakko napata pari yhteiskuvaa ratsain vielä pellolla ja yritin saada koiratkin kuvaan mukaan mikä onnistui melko hyvin ellen sanoisi. Koirakuva löytyy myös meidän Insagramista mikä on nyt uusi ja blogikohtainen, eli jos seuraatte vielä tuota Huurrehukka tiliäni niin sinne ei tule enää hevoskuvia, joten siirtykäähän Varjossakasvanu tilille seuraajiksi niin pysytte ajantasalla sielläkin!

Siirryimme muutaman kuvan jälkeen takaisin tallille hoitelemaan ruuna takaisin tarhaan. Varusteita ottaessa pois tuli huomattua taas tuo ihana kevät, kun satulan ja satulavyön takana oli iso irto karvakasa. Hackamoren turparemmin pehmustekkin oli saanut muutaman mustan karvan antamaan kontrastia. Jalan kylmäys hoitui fleece pintelin ja pakaste pussin avulla ja Credit vain naureskeli toimenpiteelle kun yritin sitoa pussia pintelille kiinni koipeen päätäni rapsutellen.

Nyt kun Creditin jalka on piikitetty ja herraa voi alkaa liikuttamaan pikkuhiljaa taas normaalimpaan tahtiin pääsemme mekin treenaamaan kunnolla, sillä itseäni kutkuttaisi ajatus koulukisoista tämän herran kanssa sillä onhan meissä potentiaalia, eikö?

Ankaraa infoa

Heissulivei, en ole tehnyt pitkään aikaan mitään kuulumis postauksia omaan tai meidän tilanteeseen liittyen, joten tässä tätä olisi. Haluaisin kertoa teille nyt, tässä ja heti aivan kaiken, mutta syystä tai toisesta jätän suuriakin asioita kertomatta mutta tässä tulisi ensimmäisenä suurin ongelmamme tällähetkellä..
Haluan infota teitä hieman muutto asioissa. Minähän siis muutin helmikuussa Suonenjoelle ja Santtu jäi Leppävirralle koska luulin, että se saa olla siellä pitempään, mutta toisin kävi. Meillä on Superin kasvattajan kanssa sukset niinsanotusti ristissä ja emme tule toimeen. Vanhan ajan ravimies kun on niin antaa mielensä mukaan ohjeita ja hänen mukaansa pitäisi hoitaa hevosta josta minä en tykkää ja hän ei ymmärrä miten hevostenhoito on kehittynyt ja uusi vempaimia on keksitty. Olen saanut itkua ja hammastenkiristystä siitä kun en halua, että Santulle annetaan kauraa ja käytämme sillointällöin joustochamboneja(piuhoja), ymmärrän tietysti hänen pointtinsa ja otan hyviä ohjeitakin korvan taakse, mutta minä en kestä kuunnella kun hän haukkuu hevosen maanrakoon ja käskee tappamaan sen.

Paripäivää sitten, kun tulin kotiin sain äidiltäni soiton, että kasvattaja oli käynyt jutustelemassa äidilleni tulevasta ja kertoi ettei jaksa hoitaa kolmatta hevosta. Ymmärrän tietysti ettei vanhempi mies jaksa hoitaa liikaa hevosia ja sentaki Santun minulle myikin aikoinaan. Mutta tässä menee taas ymmärrys, että hän ei minulle voinut sanoa suoraan tätä asiaa vaan se piti käydä heittämässä äitini hartioille heti seuraavana päivänä kun olin lähtenyt kotiin.
Noh, jokainen tekee tavallaan. Meillä on nyt sitten kiire löytää herralle uusi tallipaikka tai jos sellaista ei löydy ajoissa on keksittävä jokin väliaikainen ratkaisu tähän hommaan. Myymään tätä rakasta eläintä en ala, sillä mielummin laitan sen vihreimmille laitumille kun annan tuntemattomien ihmisten käsiin, mutta ylläpito on korvantakana.
Toivon ettette tuomitse minua ja toivottavasti edes osa teistä pitää pukkuja ylhäällä meidän puolesta.

Haluan pysyä nyt positiivisena ja sentakia kyselenkin teiltä apuja toisenlaisessa asiassa. Olen miettinyt jo pitkään clippaavani Santun jollain tavalla, mutta oman 'taiteellisen' näkemyksei takaa tietysti. Supermiesmerkkihän herralta jo löytyy joten clippaus täytyy olla sellainen, ettei merkki mene pilalle. Tässä kolme omaa näkemystäni mitä olen suunnitellut.

1. Perus 'trace' klippi hieman erilaisilla linjoilla takamuksessa

2. Tähtiä lapojen päällä kenties?

3. SIIVET omnom

Siinä ovat 'hienot' ajatukseni Superin klippaamisesta. Päätin kohdistaa kaikki ''trace'' tyyliseen klippiin koska Santtu ei liiku paljoa. Kesähän tässä on tulossa joten klippausta ei välttämättä tarvitsisi edes tehdä, mutta haluampahan kokeilla. Oma hevosenihan se on ja jos se menee pilalle vedetää koko poika nakupukuun! Tietysti näillä kevään ja alkukesän viileillä keleillä kevyt loimi on tietty paikallaan jos aletaan nakuilemaan. Onneksi sellaisia löytyy jos punaturkkia viluttaa.

HUOM. Nämä eivät ole siis täysin valmiita suunnitelmia joten antakaas muutoksille tilaa. Viimeiseen silaukseen, eli hevoseen tehdään tietysti jotakin eritavalla kuin näihin. Voi tietysti olla etten klippaile herraa ollenkaan, paitsi parantelen tuota takapuolimerkkiä sillä karvan kasvu on vienyt sitä hieman vinoon ja yksi kohta on kasvanut jo umpeen.

Olen myös laatinut Santun ruokinnan uuteen uskoon, sillä heinän kulutus on aivan järkyttävä. Päätin lisätä ruokaa ja vähentää pikkuhiljaa heinää. Saa nähdä mitä herkkävatsainen otus tähän sanoo. Tämä uusi ruoka on maistunut kuitenkin hyvin, että hyvään suuntaan ollaan menossa! Saattaa olla että lisään vielä ruokintaan AE-vitamiinia ja ruusunmarjaa, mutta se vielä tosiaan mietinnässä.

Entinen menu:
2dl - Pellavainen
4dl - Racing Prix
2mittaa - Biotiini
+muutama porkkana

Uusi menu:
2dl - Pellavainen
2dl - Mineral Plus
0,5-1l - Peacemaker
2mittaa - Biotiini
+muutama porkkana

Nyt olisi teidän vuoro avata taas suunne. Kertokaa mitä olette mieltä uudesta ruokinnasta, minkä klippauksen valitsisin ja voitte tietysti kertoa mitä olette mieltä tallin vaihdosta joka tuli melkein yllätyksenä itsellenikin

Sivupolkkaa

''Oisko sulla namia mulle?''
Tuumasi punaturkkinen otus tallinpihassa jonka ratsastaja yritti saada hevosen huomion hieman itseensä. Tämä kaksikko oli käynyt treenaamassa heidän takana näkyvällä aidatulla pellolla ilman satulaa, ystävä mukanaan ja liinan päässä. Kaikki askellajit käytiin kohtuudella ja nopeasti läpi, hyisen ja sateisien sään takia ja otuksella oli tietytsti lämmikettä päällään.
Treenin alkuvaiheessa harrastettiin hieman piruetteja ja sivupolkkaa, sillä herra punaturkki oli energinen jonka seurauksena tapahtui jotain odottamattoman odotettua.

Herra punaturkki päätti tanssahdella lumihangessa ja veti sivupolkkaa oikeaan suuntaan hieman askelpituutta ja vauhtia lisäten ja täten siinä samassa punahousuinen ratsastaja löysi itsensä puoliksi maasta ja puoliksi hevosen selästä. Mitenkä tämä olikaan mahdollista?
Ratsastajalla oli vasen jalka maassa, kädet hevosen kaulassa ja oikea jalka otuksen selänpäällä kun punaturkki pysähtyi ihmeissään katsomaan tapahtuman kulkua. Ratsastaja nauroi maha kipeänä ystävänsä kanssa ja putsasi hieman märkää polveaan. Myöhemmin saattoi tytöille tulla mieleen miten tässä olisi voinut käydä jos ratsastajan ystävä ei olisi ollutkaan pitelemässä heitä liinassa, ympyrällä.

Loppuhyvin, kaikkihyvin ja treeni jatkui vielä parisenkymmentä minuuttia vaikka loskaa tulikin niskaan hetkisen aikaa ennen treenin lopettamista. Ratsukko kävi tipahtamisen jälkeen vielä hyvin käynnin, ravin sekä laukan molempiin suuntiin lävitse jonkajälkeen he kävelivät aitausta ympäri, irti ystävän kultaisista käsistä ja ilman liinan ohjausta. Kaikki meni todella mallikkaasti niinkuin punaturkkiselta otukselta voi vaan odottaa ja ratsukko pääsi turvallisesti tallin uumeniin pienen kuvaus hetken jälkeen.

Varovaisesti

''Liinatyöskentely on mielestäni mukavaa kun on oikeanlainen ystävä auttamassa joka tietää mitä pitää tehdä''

Santtu on ollut todella pirteä näinä päivinä kun olen ollut sen kanssa tekemisissä. Aina kuulen hörinää ja pörinää kun kävelen sen aidan ohitse ja herra katselee ihanilla ruskeilla silmillään minua.
 Torstaina 26.Maaliskuuta päätimme kokeilla Santun jalkaa käytännössä kun se on päässyt juoksemaan isoon tarhaan eikä jalka ole ollut enää liikkeessä epäpuhdas. Jalka, sekä tietty koko hevonen on saanut erityishoitoa niin hieronnalla(omatoimisesti), venytyksillä sekä mitä ikinä ollaankaan keksitty sen parantamiseksi. Jalkoja ollaan kylmätty linimentillä jokaisen irtojuoksutuksen jälkeen ja lämpöpintelit on laitettu heti perään joksikin aikaa taikka jopa seuraavaan aamuun asti. Näin me hoidamme Superin jalat muutenkin, mutta pinteleitä emme välttämättä laita kevyen treenin jälkeen mitä nämä viimepäivät ovat olleet tämän jalkaepidosin aikana.

 Santun ristiselkä ja semitendinosus lihas(sijaitsee hevosen takapuolessa) on saanut lämpölinimenttiä aina iltaisin ja pientä hierontaa samalla linimenttiä laittaessa ja lihasten kireys on helpottanut ja hevonen liikkuu puhtaammin ja iloisemmin, ainakin minun silmääni.
 Tänäpäivänä varustaessa Santun suurin arkkivihollinen on ollut satula, joka on tuottanut kireää silmäkulmaa, hampaiden näyttelyä sekä takajalkojen nostelua sekä luimivia korvia, mutta tälläkertaa kun näytin satulan herralle ennen sen asettamista selkään ei herra sanonut mitään. Se suurinpiirtein nukahti turpa satulanpäälle ja kun laitoin satulan Superin selkään se ei näyttänyt mitään negatiivisuuden merkkejä. Se vaan seisoa törötti ja odotteli pirteän näköisenä, korvat hörössä.

Suitsien laitossa taikka missään ei ollut mitään negatiivista ja herra lähti hyvissä mielin minun ja Tiian matkaan pellolle töihin. Ensin se ihmetteli kun menimme pitkästäaikaa rallipellolle missä se sai pakkaspäivinä kyydittää meitä minne halusi paksussa lumikinoksissa, mutta nyt lumi oli lämmön ja pakkasen myötä kovaa pinnasta ja siinä oli hyvä juoksuttaa ja katsella hevosen liikkeitä jokaisessa askellajissa molempiin suuntiin ennenkuin nousisin sen selkään. Santtu oli melkein kokoajan kuulolla ja kuunteli pyyntöjäni hyvin vaikka välillä hitaanomaisesti.
Iloisesti katselin Superin liikkeitä jotka olivat ilmavia ja puhtaita. Laukkaa pyytäessä herra päästi muutaman ilopukin ja heitteli hetken nopeampaa laukkaa ympyrällä kunnes rauhoittui hieman ja kun laukka rullasi, siirryimme ravin kautta käyntiin ja vaihdomme suunnan.

Oikea kierros oli Santulle vaikeampi jo ihan alusta lähtien ja nyt kun oikea takajalka on tämä parantelun kohde, minua hieman mietitytti, mutta ainakin käynti oli puhdas.
Kävelytin herraa tähän suuntaan pidempään ja kun nostimme ravia oli meno aika hyvän näköistä. Ravi oli puhdas vaikkakin vähän nopea tahtinen ja yritin hidastaa herran menoa joka tuoti tulosta. Ravi oli osittain puhdas, mutta epäpuhtaitakin askelia tuli mutta todella vähän. Pyörittelimme ravia jonkin aikaa ja kokeilimme laukkaa. Laukka oli huteraa ja takanen jäi osittain jälkeen ja se ei polkenut kunnolla allensa. Siirryimme raviin jota piti rauhoitella jonkin aikaa. Santtu ei millään meinannut hiljentää paitsi sitten kun menin kyykkyyn joka on meidän omaa 'kieltämme' yhteisymmärryksineen ja tämä tarkoittaa juurikin hidastamista ja luokse tulemista. Kun Santtu hiljensi raviaan nousin ylös ja jatkoimme hetken vielä, kunnes sitten taas kävelimme hetken aikaa tarkkaillen liikettä.

Päätimme suunnitelmien mukaan, että nousisin Santu kyttiin juoksutuksen jälkeen ja niin tehtiin. Liike oli senverran tukeva ja jalka oli hyvin liikkeessä mukana.
Ajattelin, että menisin käynnissä ja ravissa, mutta herra itse muutti suunnitelmia laukkaamalla. Vasempaan suuntaan kun yritin saada hevosen ravaamaan se nosti laukan, mutta sen ymmärsin ja annoin hevosen laukata muutaman kierroksen loppujenlopuksi ympäri ja sitten keskityttiin raviin. Ympyrällä työskentely on Santulle hieman vaikeaa epätasapainoisuuden vuoksi joka aiheuttaa herkän laukan ja vaikka yritin suurentaa ympyrää ei tämä auttanut asiaa, ainakaan aluksi. Pian aloimme saada puhdasta ravia puolikkaan ympyrän verran ja siitä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän ja liike oli hyvä.

Vaihdoimme teitysti suuntaa ja kokeilimme samaa oikeaankin suuntaan. Sama homma jatkui, mutta huomasimme, että nyt liike oli epäpuhdas laukassa ja jalka oli heikko lisäpainosta mitä minä toin hevosen selkään ja lopetimme lyhyeen. Ravi oli puhdas jota menimme hetken ja teimme loppukäynnit irti liinasta.
Santtu oli urhea ja toimi tosi hienosti. Loppukäyntien jälkeen menimme talliin ja hoidimme hevosen asianmukaisesti sekä postauksen alussa kertomallani tavalla, kylmäämällä jalat ja laitoimme lämpölinimenttiä hevosen takapuolen päälle jonkajälkeen herra pääsi vielä ulkoilemaan.

Tästä on hyvä jatkaa kevyttä treenailua jalan mukaan ja hoitaa sitä asialliseen tapaan. Samanlainen treeni oli meillä parin päivän päästä uudestaan ja liike oli tälläkertaa puhdas jokaisessa askellajissa, molempiin suuntiin.
Santun selkään pääsi tuona päivänä myös naapurista serkkutyttö Milla joka ratsasti Santun kanssa pitkät loppukäynnit taivutellen hevosta ja vahingossa ottivat myös ravin ja laukan, mutta mitäs pienistä. Saipahan tyttö vähän vauhtia elämään ja kuullemma oli todella mukavaa. :)