Informaatiota sekä huolia

Mökkimme ihana enoni rakentama kota minne suunnittelen seinämaalauksia!

Nyt on tapahtunut jos toisenkinlaista juttua ja asioita on selvitelty. Facebookissa ilmoitin että olin käynyt mökillä ja asia selviäisi myöhemmin. Nyt onkin sitten sen selvittämisen aika joten eiköhän mennä asiaan. Aiemmin jossain postauksessa(en itsekkään enää muista) kerroin, että on tapahtumassa isoja muutoksia liittyen itseeni sekä Santtuun. Isommat muutokset liittyvät nyt Superiin ja ensiviikolla herra kokeekin tämän muutoksen.
Tässähän on nyt kyseessä tallipaikan vaihto. Ei kuitenkaan minnekkään uudelle vaan tutulle ja turvalliselle tallille, sillä Superi lähtee viettämään talvea kasvattajansa tykö. Tämä päätös tehtiin nyt mökillä ollessani kun kävin hörppimässä kahvit Heikin luona joka on siis Santu kasvattaja ja oikein mukava ravimies. Hän oli huomannut tallin etsimis ilmoitukseni torilla ja oli käynyt äitini puheilla joka sitten ilmoitti minulle, että tämmöinen vaihtoehto olisi tarjolla. Ja miksi sitten vien Superin niin kauas on tälläkertaa sellainen, että meillä on rahahuolia ja vaikka nykyinenkin tallivuokra on halpa ja hyvä omalle kukkarolleni niin on ilmainen paikka tietty parempi. Minun ei tarvitse siis maksaa tallipaikasta mitään, mutta tietty ostan Superille rehut yms. tarvittavat.
Eräs hieman huono puoli tässä tallssa on taas se ettei ole kenttää, mutta mitäpä sitä ravitallilta odottaisi. Hyvin olemme nytkin pärjänneet Superin kanssa ilman kenttää ja varmasti saamme aidattua kentän kokoisen pläntin talveksi jostain kohti peltoa jos sellaiselle on tarve.

Hummeri laiduntamassa omassa pihatossaan minne Santtukin ehkä sitten pääsee

Pahinta tässä kuitenkin on se, että en pääse herraa näkemään niin paljon kuin nyt. Nykyinenkin tilanne on sellainen mistä en tykkää, mutta tässäkin on hyvät puolensa sillä herra saa liikuntaa enemmän kuin nyt. Santtu pääsee vetämään kärryjä taas perässään ja jospa Leppävirran puolelta löytyisi muutama vuokraajakin niin sepä olisi vielä parempi. Käyn itse paikanpäällä tietty niin monesti kuin pystyn, mutta kotonakin täytyy käydä katsomassa kissoja ja poikaystävää tietty.
Toinen, itselleni oma muutos on myöskin muutto rumba. Olemme poikaystäväni kanssa muuttamassa myöskin muualle  täältä Outokummusta heti kun vaan on rahaa takuuvuokraan sun muuhun.

Puffe tarkkailee vaihtikoira virassaan mökkitietä hätkähtämättä

Toinen iso MUTTA on koulunkäyntini. Kouluvuosi alkoi huonosti ja olen ollut monta tuntia/viikkoa poissa opinnoista joista saan syyttää vain itseäni ja jaksamistani. Näihinkin on joillekkin poissaoloille hyvät syyt kuten sairastaminen ja muut isommat asiat. Meinasin jo ottaa koulusta lopputilin sillä tuntuu ettei se vaan onnistu nyt. Kävin äitini kanssa koulussa puhumassa muutamalle opettajalle ja päätimme, että kokeilen vielä pystynkö jatkamaan koulua, sillä koulutus olisi nyt minun hyvä vihdoin  ja viimein saada. Puhuttelussa tuli esille sekin, että mitenkä vaikea minun olisi saada toista koulutusta enää tämän jälkeen jos nyt lopettaisin. Kukaan ei minua varmana enää ottaisikaan sillä olisin lopettanut kaksi koulua jo kesken ja se ei näyttäisi hyvältä papereissa. Olin kokoajan räjähtämispisteessä sinä päivänä sillä itse vihaan kaikkea tuommoista vääntämäistä ja ohjaamista vaikka sitäpä minä tarvitsisin nähtävästi enemmän kuin ajattelinkaan. Mutta nyt on SYYSLOMA joten jospa otettaisiin viikko ihan rauhassa ja rennosti, ja senjälkeen katsotaan taas uudestaan sitä koulua

Tämä herra juoksee kyllä vastaan jos joku tuntematon tulee pihaan

Tämä rento syysloma ei alkanutkaan ihan niinkuin piti, sillä Superilla on imusuonen tulehdus eli ''imppari'' takajalassaan. Ihmettelimme Sonjan kanssa tätä ihmeellistä takajalkaa joka oli turvonnut sekä kova, mutta mitään haavaa ei löytynyt mistä imppari olisi voinut saada alkunsa. Kylmäsimme jalkaa letkulla ja pesimme molemmat takaset hyvin ja tutkimme ne mahdollisimman hyvin, mutta mitään haavaa ei vaan löytynyt. Kylmääminen laski turvotusta ja käytin Santtua vielä pienellä kävelyllä hiekkamontuilla. Mira oli tallilla ja hän pääsikin herran selkään ratsuvyön turvin matkustamaan. Kuullemma impparia hoidettaessa on hyvä tehdä töitä kovalla alustalla, mutta Santulla on takakvioissa pientä ongelmaa jo muutenkin, että siinä mielessä ei olisi hyvä olla kovalla alustalla. Takakaviot eivät siis kasva oikeaan suuntaan ja oikeastaan eivät kasva ollenkaan.
Santun takakaviot ovat niin lyhyet ettei niihin välttämättä saa laitettua kenkiä, mutta kengät olisivat hyvät ettei kavioon tule enempää ongelmia. Herran kavio kun ei kasva niinkuin sen pitäisi. Säde ja päkiäinen on jatkuvasti maata vasten mikä aiheuttaa kipua ja pientä ontumista varsinkin kovalla alustalla.

Hummeri kuuntelee minkälainen auto siellä tiellä nyt päristelee

Erikoiskengitys on ollut mielessä, mutta kengittäjää ei tietysti silloin saa paikalle kun olisi tosi kyseessä. Imppari saattaa hyvinkin johtua tästäkin ongelmasta kun kavio ei kasva oikein ja päkiäinen on maata vasten. Takajalka on selvästi tulehtunut ja yritämme sitä nyt ainakin maanantaihin asti hoitaa kotikonstein betadinellä ja kylmäämisellä. Jos turvotus ei laske ja jalka näyttää samalta kuin nyt on syytä soittaa eläinlääkärille ja kysyä apuja. Olisi hyvä saada jalka kuntoon ennen herran muuttoa, sillä ei ole mukavaa liikuttaa ''kipeää'' hevosta trailerissa paikasta toiseen.

Tämänhetkinen rakenne. Pahoittelen puhki palanutt maata ja kavioita. Santtukaan ei ollut kuvauksellinen

Mökillä käydessäni kävimme Kuopion matkuksessa tiirailemassa Hööksin liiketilaa ja ihania tuotteita. Harmillisesti ei ollut tilipäivä joten en voinut sieltä mitään kivaa ostella vaikka silmään pisti monet huovat, suojat, loimet ja ratsastustamineet. Ostin kuitenkin vähissä varoissani Santulle herkkuja sillä olihan sieltä nyt pakko ostaa jotakin kun kerrankin pääsin siellä käymään. Vielä en ole kerennyt kokeilla, että tykkääkö Santtu niistä, mutta niistähän voisi tehdä vaikkapa mielipide videon jota Santtu itse tähdittää. :)

Mitä olette mieltä tulevista muutoksista? / Onko teillä jo alkanut syysloma?

Onnistunut ratsastus

Jes! Ehkäpä se raviradalla päästely pudotti nyt kaikki kevät hölmöilyt Santusta pois sillä tänään ei ollut kummempia ongelmia vaikka olikin kaveri kentällä samaan aikaan.

Tämmöisen kuraputen hain tarhasta hieman huokaisten, mutta kuitenkin ilolla odottaen että mitä tämä päivä toisi tullessaan. Uskokaa tai älkää, mutta toisella puolella hevosta odotti pahempi muta panssari! Santtu tuli reippaasti talliin mukaani ja ehkä hieman liian innoissaan sillä se meinasi rynniä päälleni tallikäytävällä. Nätisti herra oli kuitenkin harjattavana ja antoi laittaa satulankin ilman kummempia irvistelyitä. Varustuksenamme oli tänään uudet suitsemme ja omppu komipala sillä kaveri oli kentällä enkä halua ottaa sitä riskiä että Santtu pomppii ympäriinsä kun mikäkin kenguru ja opi siitä että niin saisi tehdä. Lisäsin vielä piuhat(jousto chambon) mukaan sillä emme ole käyttäneet niitä nyt todella pitkään aikaan ja haluan kuitenkin herran työskenelevän tulevaisuudessa hyvässä työasennossa, mutta kuitenkin rentona.
Herra oli tietty ihmeissään chamboneista eikä osannut oikein enää myödätä niille vaan veti päätään ylös ja avasi suutaan, muistutin herraa hieman kädellä ohjan kanssa mitenkä sen pään pitikään olla ennen kuin nousin selkään. Selkään nousussa oli taas omat ongelmansa että Santtu ei halunnut mennä pölkyn viereen vaan rempsotti kaula pitkällä mahdollisimman kaukana siitä. Sain herran kuitenkin tarpeeksi lähelle ja väistätin takapäätä pölkyn viereen missä se sitten odotti nätisti kun nousin selkään ja kiristin satulavyön sopivammaksi työskennellä.
Sitten kun pyysin Santtua eteenpäin se halusi vain peruuttaa mutta sen ymmärsi että paine kuolaimessa mikä veti herraa taaksepäin johtui chamboneista, minulla oli ohjat löysällä ja puristin hieman pohkeilla kyljistä enemmän ja kun maiskautin suulla niin sitten lähdettiin eteenpäin. Muutama ihan pieni pomppu/hätkähdys vain ilmeni alussa kun kävelimme kenttää ympäri mutta ei kuitenkaan sen pahemmin mikä oli todella hyvä asia. Ehkäpä tosiaan raviradalla päästely oli hyvästä tai sitten herra keskittyi chambonien salaisuuteen ja etsi itselleen hyvää päänpaikkaa ilman ylimääräistä painetta. Ken tietää mikä oli homman nimi?
Saimme hienosti nostettua ravit sekä laukat kumpaankin suuntaan ilman mitään hötkyilyjä, mutta välillä kun kaveri oli toisella puolella kenttää saattoi muutama energisempi askel ilmaantua peliin mukaan mutta ne korjattiin pidätteillä mitä Santtu kuunteli yllättävän hyvin tänään.
Pidin normaalia pidemmät loppukäynnit ihan huomaamattani, mutta se taisi olla vaan hyvä Santun puolesta sillä se ei puuskuttanut enää yhtään kun nousin selästä ja löystin satulavyötä.
Kun ilma oli niin ihana ja aurinkoinen ajattelin ottaa nyt sitten muutaman kuvan uusista suitsistamme ja tietty hienosta Santusta! :)

Sellaiset ihanan väriset meksikolaiset olemme nyt saaneet, vaihdossa lähti meillä käyttämättömät havunvihreät puuvillapintelit sekä yksi musta huopa mistä kyllä tykkäsin muttei sillä olisi meillä kyllä käyttöä. Olen enemmän pirtsakkaiden värien käyttäjä :P Kuvissa turparemmi hieman vinossa ja otsapanta meidän täytyy vaihtaa sillä herralla kun on niin leveä pää ja muutenkin niissä on pinkkejä timantteja mistä en sen koommin välitä. :)

Mitäs sanotte suitsista? Oliko hyvä vai huono hankinta?

♥ Santtu ♥

Nyt minulta on loppunut työkokeilu tallilla ja se, jos mikä harmittaa ja vaivaa. Käyn silti tallilla tietty Santun luona jokapäivä kun on mahdollista. Uusi työnhaku on ollut päällä jo kuukauden verran mutta kuinka ollakkaan olen ollut erittäin laiska kyselemään mistään yhtään mitään. Mutta kaksi ensimmäsitä vaihtoehtoa on kuitenkin poissuljettu. Muutama ässä on mulla kyllä vielä hihassa mutta katsotaan nyt miten käy! :)

Tänään menin tallille yhden jälkeisellä bussilla ja olimme taas sopineet ystäväni kanssa että näkisimme mikä oli aivan mahtava juttu! Oli kivaa saada tallille seuraa vaikkakin ei ystäväni ollut tallilla aivan alusta alkaen, olin tallilla ensimmäisen tunnin yksin jolloin kerkesin siivota karsinamme sekä hakea herran pihalta joka oli omaa mieltä asiasta..

Hyvin mielin se kuitenkin lähti mukaani talliin jossa se sai kunnollisen harjauksen ja harjoittelimme taas hieman suihkepullon kanssa. Santtu nimittäin plekää esim. ötökkä karkote- taikka harjan selvitys sprayta. Ääni ja haju on aina uusi juttu, mutta tälläkertaa pääsimme aika helpolla, edellisestä kerrasta kun on aikaa niin en muuta odottanutkaan kun muutaman kerran karsinassa pyörähdystä sekä pörhätelyä. Muuten meni tosi hienosti ja Superi sai porkkanaa palkinnoksi jota se kinusi sitten koko loppu harjauksen ajan yrittäen hamuta käsiäni sekä jopa yritti kumartaa kun laitoin pinteleitä sen jalkaan. Hassu polle. :D
Kun olin saanut herran suitsittua sekä satuloitua iski ajatus harjan letittämisestä. Mutta päädyimme kuitenkin otsaharjan pystyyn nykkäämiseen!

Näillä eväillä lähdimme ystäväni kanssa kentälle kun hän saapui sopivasti lähdön aikaan. Nakkasin herralle juoksutusliinan kuolaimeen ja chambonit laitoin kentällä kiinni kun se oli hitusen kiereämmällä kuin edellisellä kertaa niin ajattelin että se varmana peruuttaa muutaman askeleen niinkuin herra tekikin. Lähdin kävelemään kentän keskelle Santtu oikealla puolellani ja pyysin sitä ympyrälle maiskuttamalla ja hieman heilauttamalla liinaa, jolloinka herra meinasi ottaa hatkat ja minulle ambulanssikeikan! Se nimittäin pukitti suoraan minuun päin ja tämä kävi muutamankin kerran peräkkäin. Naurahdin kuitenkin vain herran tempuille kun se vinkaisikin hassusti pukittaessaan. Minun mielestäni juoksutuksen ei tarvitse olla niin vakavaa hommaa vaan silloin saa riekkua kaikin mokomin. :)
Hienojen ja rentojen ravipätkien jälkeen ajattelin nostaa hieman laukkaa oikeaan suuntaan ja se nousi oikein hienosti muutaman kerran jolloinka rauhoittelin herran käyntiin missä kestikin hieman aikaa kun herra oli niin tohkeissaan juoksemisesta. Lopulta sain herran pysähtymaan eteeni pienentämällä ympyrää pikkuhiljaa. Tämän jälkeen laitoin jalustimet paremmin sekä kiristin satulavyön yhdellä rei'ällä ja muutaman vetkuttelukerran jälkeen pääsin hyppäämään herran selkään.
Olisin päästänyt ystäväni ensin mutta käytimme tälläkertaa pelham kuolainta ja halusin testata miten herra niillä kulkee ennenkuin päästän ketään muuta kyytiin ihan vain varmistaakseni miten Santtu toimii. Ja herrahan toimi todella hienosti! Minusta alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä että kaikki kuolaimet käyvät meille. Mutta etsin vielä sitä parasta mahdollista kuolainvalikoimistamme mikä ei ole korvia hipova mutta sellainen kuitenkin meiltä löytyy ja parempi olisi jos joku niistä kävisi herran suuhun ilman mitään muttia.

Kääntelin Santun kanssa kentällä ravissa ympyröitä sekä yritin saada sen hieman taipuisammaksi sen jälkeen kun se pysyi lapasessa. Herra kun punkee lapa edellä tallin kauimmaisen kentän päädyn kulmissa mikä on kyllä aika outoa mutta perus ravuri hommahan tämä. Se pitää vaan kyniä pois niinkuin peitsikin! Santtu meni niin hienosti ravissa että päätin mennä kentän keskelle ympyrälle taivuttelemaan sen runkoa hieman ja herra tarjosi minulle laukkaa jonka otin ihan mielelläni mutta vasta sen jälkeen kun itse sitä pyysin. Todella hienosti ja pitkiä pätkiä pääsimme oikein mukavaa ja tasaista laukkaa! Jopa niin ihana tunne minulle tuli että muutama kyynel valui poskeani pitkin kun pääsin istumaan niin mahtavaa laukkaa! Huusin ja hurrasin herralle selässä, kehuin kauheasti ja ystäväni jo katsoikin sivusta;
''Hyvä hyvä, mutta rauhottuisit jo!'' :D

Molempiin suuntiin sain todella hienosti laukan nousemaan että siihen oli hyvä lopettaa ja pääsin ystäväni selkään. Yllättäen tuli mieleeni juolahti ajatus kokeilla puntata kaverini selkään ilman pölkyn luo menemistä joten nousin alas Santun selästä ja ahdotin ystävälleni tätä oivallustani ja hän suostui. Ja ihmeissäni katselin kun herra ei sanonut asialle yhtään mitään. Seisoa möllötti siinä vaan huulet lipoen kun nakkasin kaverin kyytiin! :D
Hän käveli ja ravaili ympäri kenttää Santun kanssa todella hienosti että siinäkin meinasi jo tulla tippa linssiin! Ps. Kuvat ovat otettu kännykällä ja parempi laatu perunasta..

Ystäväni verrytteli Santun kanssa kunnes tuli samaiselle ympyrälle missä minä itse nostin laukkaa ja hän yritti samaa onnistuen todella hienosti!

Nyt saa olla omistaja hevosestaan kyllä muuta kuin toivoton, nimittäin ERITTÄIN YLPEÄ!

Sinua en mihinkään muuhun vaihtais.
Koska tänään, kun katsoin silmiisi..
Rakkauteni sinua kohtaan kasvoi.
Se on vahvempi kuin koskaan.
Minä sain valita, ja valitsin sinut.
Mitä ikinä tapahtuukaan...

Se on parhain valintani koskaan♥

♥ Santtu ♥

Päivän palkintona rento hevonen

Tänään olikin hieman erikoisempi päivä Santulle sekä ehkä hieman itsellenikin. Olimme sopineet alkuviikosta ystäväni kanssa että hän tulisi Santtua moikkaamaan pitkästä aikaa. Päätimme sitten siinä sivussa että tämä ystävättäreni ratsastaisi herralla myös. Itseäni hieman hirvitti että mitä se sanoo kun minä en sinne selkään nouse, viimeksi kun toinen sillä ratsasti niin se pinkoi ulko karsinan oven irti pakoiltaan ja ratsastaja tippui ylitseni maahan. Mutta toisin kävi!

Aamulla hirvittelin kun katselin sää tiedotteita jotka lupasivat 20m/s tuulta myöskin Pohjois-Karjalan alueelle mutta ulos katsoessani tajusin että eihän tuo nyt niin kamala tuuli ole! Ei ollut täysin valettakaan se sää tiedote sillä kyllä meinasi pipo lentää kun lähdin ulos viimeistä kertaa virallisesti töihin tallille. Nyt on siis puolisen vuotta oltu samassa paikassa ja uutta pitäisi löytää, näin lukee säännöissä työkokeilijan paikkeilla.
Normi työpäivä se kuitenkin oli kaikenkaikkiaan vaikka hieman haikein mielin siivoilin, eihän tämä sitä kuitenkaan tarkoita ettenkö tallilla rumppaisi jokapäivä, pitäähän minun Santtua käydä hoitamassa ja oma koppi siivoamassa sun muuta hommaa. Tänään oli kuitenkin almanakka jo täynnä!
Kun sain hommat tehtyä tajusin että minulla olisi vielä puolisen tuntia ystäväni saapumiseen joten lakaisin käytävät jopa toiseen kertaan ja siivoilin hämähäkin seittejäkin pois sieltä sun täältä kunnes sain viestin mitä olin odottanut, ystäväni olisi kohta tallilla.
Kun hän saapui, haimme Santun sisälle karsinaansa ja harjasimme herran oikein puhtaaksi jonka jälkeen kävimme hakemassa varusteet, kun Santtu näki satulan se käänsi päänsä karsinan nurkkaan ja pörähti tylsistyneesti, nätisti se kuitenkin antoi laittaa varusteet mikä oli hyvä juttu! Hieman tuli kuitenkin vähän äksy möksyä, mutta siitä selvittiin pienellä komennolla.

Vanha kuva, mutta varustus sama. :)

Herra kun oli redy varusteidensa kanssa lähdimme kentälle mikä oli todella märkä pohjainen. Onneksi kenttä ei ollut täysin liejua, siinä pystyi menemään kuitenkin rennosti ja aika hyvin.
Juoksutimme Santun ensin niinkuin olen nyt tehnyt ennen selkään nousua. Yhden kerran santtu veti flipat mahallensa mutta siitä saamme syyttää jäälohkaretta johon se ravasi täyttä häkää ja kompastui. Siirryimme sitten keskemmälle kenttää jolloinka herra meni rennosti pää alhaalla ja tosi hienosti! Molemmat suunnat käytiin läpi ja oikeaan suuntaan herra hiemna kokeili onneaan ja kääntyi minua vasten eikä halunnut vaihtaa suuntaa. Jouduin muutamaan kertaan äksyämään sen kanssa mutta lopulta sain sen hienosti ja rennosti kulkemaan oikeaankin suuntaan. Ja sitten eikun kaveri selkään ja menoks! Hihi, no melkein juuh. Ohjasin Santun pölkyn luokse missä kaverini jo seisoi ja odotti kun vetkuttelin herran kanssa kun se meni kokoajan liian kauas pölkystä. Muutaman kiemurtelun jälkeen sain herran sitten tarpeeksi lähelle pölkkyä ja pyysin ystävääni hieman hölskyttämään satulaa herran selässä ja muutaman kerran tökkäämään jalustimella herran kylkeen ja katsoimme siitä onko herra tarpeeksi rauhallinen jotta hän voisi nousta selkään. Tämä on oma pieni rituaalimme sillä ei ole kivaa yrittää nousta hevosen selkään joka sitten yhtäkkiä juoksisi alta pois.

Santtu oli aika rauhallinen tästä rituaalista ja pyysin ystävääni hyppäämään kyytiin mikä meni oikein mallikkaasti. Seisoimme siinä pienen tovin ja kiristimme satulavyön sopivaksi. Kaarsimme siitä hyvin seisotun hetken jälkeen kentän keskelle Santun kanssa kävelemään. Pitelin ystävääni liinassa kun hän ratsasti Santulla ihan varmuuden vuoksi ettei mitään kamalaa tapahdu sillä itse en täysin 100% luota vielä Santtuun tämmöisissä tapauksissa ja ystävänikin oli ihan mielissään liinassa kun hän ei ollut vähään aikaan ratsastanut kunnolla niin tunne oli molemminpuoleinen. Siinä jutustelimme niitä näitä ja minä katselin jatkuvasti miten hienosti Santtu meni rennosti vaikka siellä olikin toinen ihminen kyydissä. Ystäväni ratsasti Santulla molempiin suuntiin ravia sekä käyntiä mutta sieltä se yritti punkea laukallekkin välillä mitä ei sitten yritetty etsiä enempää sillä kentän pohja oli niin pehmeää että siinä olisi mennyt hevonen mukkelismakkelis ratsastajansa kanssa.

Kun ystäväni oli ratsastellut mielikseen oli minun vuoroni nousta satulaan. Kävin kypäräni tallista sillävälin kun ystäväni piteli Santtua kentällä liinassa. Tulin takaisin kentälle ja vein Santun pölkyn luokse noustakseni selkään mutta herrapa olis sitä mieltä että näin ei käy. Se siirsi taas takamustaan poispäin muutaman kerran kunnes pääsin loikkaamaan selkään. Seisoimme taaskin siinä hetken että Santtu laski päänsä alas ja rauhoittui sillä se oli taas vaan menossa. Pääsimme sitten liikkeelle ja nostin melkein heti raville ettei Santulle tule kylmä kovassa tuulessa hyvän alkuverkan jälkeen ja se ei yhtään rynninyt eteenpäin. Niin hienosti rennossa ravissa menimme molmepiin suuntiin ja herran pää ei ollut pilvissä! Aivan mahtava tunne oli lopettaa reipas 20min ravi työskentely löysillä ohjilla ratsastaen kentän ympäri tyytyväisen oloinen sekä rento hevonen allaan. :)

Veimme Santun hienon työn jälkeen karsinaansa jossa sitä odotti jo iltaruoka minkä nakkasin pois sillä en halunnut sen syövän kuolaimet suussaan. Purimme herran varusteista, pesin kuolaimet ja annoin sitten ruoan sille eteen hetken kuitenkin kippo kädessäni seisoen karsinan edessä että se kääntäisi päänsä poispäin minusta sekä ruoasta ettei se hyökkäisi heti sen kimppuun kun avaisin oven.

Kun Santtu oli ruokansa popsinut ja astiansa nuollut oli meidän aika ystäväni kanssa lähteä pois. Minun oli ehdittävä bussiin ja ystäväni halusi kotiinsa lämpimään sillä hänelle tuli kylmä kun taas minulle hiki! :D

Lähellä oli!

Moi taas! Tänään olikin hieman vauhdikkaampi päivä Santun kanssa kun pitkään aikaan.
Menin tänään aamusta töihin kun tiesin että äitini oli tulossa kylälle päin omasta piilo pirtistään, työpaikkani on siis äidilleni matkanvarrella kun hän tulee kaupoille joten pääsen hänen kyydillään aina silloin tällöin joko töihin tai pois, riippuen olenko aamulla vai päivällä töissä. :)
Mutta niin, aamusta töihin ja hommissa meni taas jokunen tunti kun siivoilin, vaihdoin vedet sekä roudasin heinää ladosta tallin puolelle.Hommien jälkeen mietin että jaksaisiko sitä tänään hommailla herran kanssa mitään kun olin väsynyt ja lihaksetkin hieman jumissa yllättävien ratsastuksien jäljiltä. Katselin siinä meidän karsinaa ja mietin mitenkä saisimme ajan kulumaan yhdessä ja sitten päätin lähteä hakemaan Santtua ainakin harjattavaksi!
Tälläkertaa oli mukavaa kun se ei lähtenyt karkuun heti kun astuin tarhaan, menin Santun luokse ja rapsuttelin sitä hieman jonka jälkeen laitoin narupäitset ja lähdimme talliin. Aamulla sateli lunta hieman joten herra oli selästä sekä kaulastaan märkä, harjaamisesta ei sitten oikein tullut mitään. Kynin hieman niskajouhia saksilla ettei ne hiertäisi päitsien sekä suitsien alla ikävästi. Katselin ja rapsuttelin Santtua siinä ja mietin että MITÄ tehdään. Hetkenpäästä löysin itseni hakemasta satulaa sekä suitsia satulahuoneesta. Nakkasin suitset karsinan viereen koukkuun ja menin herran viereen joka pörisi satulalle ihmeissään. :D
Hetken ihmettelyn jälkeen laitoin satulan selkään josta Santtu ei tykännyt tälläkertaa. Se nyrpisti nokkaansa ja veti korvat luimuun katsoen minua murhaavasti.. Kun se käänsi päänsä pois minusta ja rentoutui, taputin sitä kaulalle kehuen että jätti asian sikseen.
Kun olin saanut Santulle vermeet niskaan lähdimme juoksutusliinan kera kentälle, hrrr.. kentälle pitkästä aikaa. Santtu ihmetteli hieman tätä muutosta rutiinissa mutta otti asian sitten ihan rennosti kun kävelimme kentän ympäri molempiin suuntiin.
Tarkoituksena oli siis juoksuttaa ensin ja sitten kokeilla nousta selkään.
Juoksuttelin herraa siinä sitten käynnissä sekä ravissa molempiin suuntiin, hieman saatiin laukkaakin pyörimään liinan päässä mikä on hyvä juttu. Otin liinan sitten irti ja talutin Santun kentän keskelle mistä ajattelin nousta selkään, mikä olikin sitten virhe. Ajattelin että olemme sujut selkään nousun kanssa kun pyöröaidassa se ei lähtenyt yhtään eteenpäin kun nousin selkään, mutta nyt kävi toisin. Olen nyt näinä selkäännousu kertoina ottanut satulan etu- ja takakaaresta kiinni hieman hyppien siinä sivussa luoden satulaan hieman painoa ja katsonut miten Santtu reagoi moiseen, ei sanonut herra siihen sitten mitään joten nostin vasemman jalkani jalustimelle hetkeksi hieman taas hypähdellen herran vieressä. Ei siihenkään herra reagoinut mitenkään, mutta kun nostin jalkani uudelleen jalustimeen ja nostin itseni satulaa kohti lähti herra ravaamaan ja taisi pieni pukkikin tulla mistä tajusin päästää irti. Santtu ravasi muutaman askeleen eteenpäin ja pysähtyi jolloin menin sen luokse, nappasin ohjista kiinni ja peruutin sen samaan paikkaan mistä yritin nousta selkään. Santtu oli ihan täpinöissään, niska ylhäällä ja jalat valmiina hyppykoikkaloikkaan josta päättelin mennä sitten selkäännousu pönikän luokse josta olisi helpompi nousta nopeasti selkään ilman että jäisin roikkumaan jalka jalustimessa jos herra päättäisi taas ottaa hatkat asian suhteen.
Ensin Santtu ei halunnut seistä pönikän vieressä, mikä on meille jo tuttu ongelma alusta alkaen, jos minä nousen korkeammalle kuin herran säkä lähtee tämä eteenpäin. Jouduin sitten rauhoittelemaan Santtua taputellen ja jutellen mukavia että se pysyisi paikallaan. Yritin näyttää että tässä on hyvä paikka olla. Lopulta pääsin selkään ja seisoimme siinä hetken paikallamme koska kun nousin selkään oli Santtu jo lähdössä eteenpäin jonkatakia seisotin sitä hetken että se ymmärtäisi sen että heti kun ollaan selässä ei rynnitä minnekkään vaan odotetaan käskyä. Noh, lähdimme sitten kävelemään ja kuinka ollakaan herra nosti heti tahtia ja yritti peitsata. Olin heti vastassa ja sain hiljennettyä tahdin käyntiin. Muutamaan otteeseen menimme kentää ympäri molempiin suuntiin ja kun kolmannen kerran yritin vaihtaa suuntaa keskihalkaisijan kautta niin herra taas kiihdytti tahtiaan jossa olin taas vastassa. Pääsimme käynnissä kuitenkin loppuun mutta kun saimme suunnan vaihdettua ja ratsastimme kulmaa lähti herra raville niska ylhäällä purren kuolainta. Sain sen kuitenkin aika ripeästi pysähtymään jolloin yritin saada Santtua myöskin peruuttamaan, mitä se ei ilmeisemmin halunnut tehdä. Se työnsi kielensä ulos, veti niskan ylös ja jumitti itsensä eli ei reagoinut ohjiin tai pohkeisiin mitenkään. Ei edes liikuttanut päätään kumpaankaan suuntaan. Napautin pohkeilla sitten hieman kovemmin ja löysäsin ohjia jolloinka herra pomppasi ja ryntäsi eteenpäin ja silloin minä meinasin tippua alas mutta pysyin kuitenkin aika hyvin kyydissä ja sain herran taas pysähtymään. Mutta taas sama ongelma.. Jumitus.

Silloin heitin ohjat käsistäni ja hyppäsin alas. Mutisin jotakin erittäin julmaa herralle ja pyysin sitä peruuttamaan. Työnsin kuolainrenkaista herraa poispäin itsestäni kokonaisen kierroksen kenttää jonka jälkeen se maiskutteli suutaan. Vein Santun taas pönikän luokse ja nousin selkään, tälläkertaa seisoimme siinä ainakin 10min sillä selvitin ajatuksiani. Sydämeni pomppasi kurkkuun kun herra syöksähti eteenpäin ja kävin sitä episodia mielessäni hetkenaikaa. Sitten sanoin Santulle kuinka minä en luovuta sen suhteen ja että me löydämme keinot ongelmiimme. Taputtelin pojua kun se seisoi niin hyvin paikallaan eikä ollut minnekkään kiire. Sitten lähdimme taas kävelemään eteenpäin ja nyt se pysyi hyvin kontrollissa. Köpöttelimme pidemmän aikaa pitkin kenttää kumpaankin suuntaan ja IHME tapahtui. Santtu käveli rennosti.. RENNOSTI kaula välillä lötkötellen mukana ja pöristen. Tätä se ei ole tehnyt sitten sen jälkeen kun se muutti omaan pihaamme.. Ihmetellessäni tätä asiaa, mutta kuitenkin kehuin Santtua kovasti kun se osasi jopa rentoutua. Ja juuri äsken se käveli niska ylhäällä ja yritti kipsutella altani pois. Minun rakas mörrimöykkyni muuttui rennoksi lahnaksi! IHANAA. :D
Siihen oli hyvä lopettaa tämän kertainen seikkailu. Hirveästi piti herraa kyllä kehua lopuksi sillä en yhtään ajatellut että tämä näin menisi.
Vein Santun karsinaan jossa nappasin varusteet pois ja vein satulahuoneeseen hieman pesaisten kuolaimia. Kun menin takaisin Santun luokse se hörähti pienesti korvat suloisesti hörössä johonka minä sulin ja annoin herralle palasen leipää ja porkkanaa. :) Päätin antaa Santun hieman kuivahtaa tallissa ennen ulos vientiä sillä se oli hieman hiessä, laitoin linimenttiä koipiin ja harjasin satulavyön kohdalle jääneet kikkurakarvat suoriksi rapsutellen hienoa poitsua. Annoin sille vielä yhden porkkanan jonka jälkeen lähdimme ulos.

 Luulin että lähden tallilta ovet paukkuen taas pää täynnä kaikkea negatiivista, mutta niin ei käynytkään. Hymyssä suin lähdin äidin mukaan!

Kiitos ihanasta päivästä rakas Santtuliini ♥

Hikitreeniä!

Noniih, eli nyt ollaan kyllä Santun kanssa ansaittu kunnon pisteet kun ollaan jokapäivä molemmat ihan hikisiä päivän päätteeksi! Ollaan pyöröaidassa harjoiteltu join-uppia sekä kaikenmaailman juttuja sekä ravailtu hieman selästä käsinkin. Hienosti on poika mennyt ja oppinut uusi asioita sekä muistanut vanhoja. Kovasti aina kommenttia antaa maiskuttelemalla suutaan sekä nostamalla takasiaan jos ei tykkää kun minä vähän pyydän lisää tempoa. Kyllä se yhteispeli on kuitenkin aina löytynyt sieltä loppujenlopuksi ja minä aina heitän herran takaisin tarhaan, nakkaan heinää eteen ja juoksen bussiin että ei tarvitse montaa tuntia pyöritellä vaan peukaloita ja odotella seuraavaa bussia. :D

Eli tässä kolmen päivän aikana AINAKIN ollaan tehty yli tunnin treenejä jossa on alussa siis harjaus ja sitten join-up ''harjoitukset''. Kun on yhteinen sävel löydetty on hieman peruutus- ja väistö harjoituksia jonka jälkeen olen yleisesti laittanut satulaa ja suitsia päälle, kävelyttänyt hieman ja noussut selkään. Ja tästä taas pontsit herralle kun ei mitään sano kun äippä nousoo selkään! Aiemmin, siis tuolle tallille muuton jälkeen herrahan melkein juoksi alta pois kun nosti jalan jalustimeen. Huhhuh täytyy kyllä sanoa. Olen todella ylpeä Santusta kun se on ymmärtänyt/muistanut näitä asioita nopeasti. Helpottaa monta asiaa mutta en halua hötkyillä niiden kanssa liikaa, pikkuhiljaa mennään eteenpäin :)

Tänään oli siis melkein samankaltainen päivä kuin edelliset, mutta tänään herra lähti portilta karkuun.. Siis kun menin hakemaan sitä aitauksesta Santtu meni aidan kauimpaiseen nurkkaan mistä lähdin sitä hakemaan mutta mitä tämä herra tekee? Lähtee karkuun ''HÄHHÄÄ MÄ LÄHEN KARKUUN'' ilmeellä. Noh, eipä siinä muu konsti auttanut kuin ajaa se nurkkaan ja pikkuhiljaa aina lähemmäksi astella. Kyllä se ainakin 15min kesti ennenkuin herra oli kiinni. :D
Noh, eipä siinä sitten mitään, eikun harjailemaan ja töihin! Join-up jäi tältä päivältä väliin sillä Santtu ei oikein malttanut kuunnella ja keskittyä kun traktorilla lanasivat lunta tallin pihasta ja herrahan pelkää traktoreita, mitä ihmettelen suuresti. Kun traktori oli mennyt juoksuttelun herraa edestakaisin kokeillen sen reaktiokykyä monilla suunnanvaihdoksilla. Nopeasti se tuli hikeen, eihän siinä mennyt kuin 10min niin herra puuskutti hiestä märkänä. Tämä on taas niitä aikoja kun mietin että vaihdan prixin mysliin. :D

Siinä pieni video aika epäsopivalla musiikilla mutten halunnut teidän kuuntelevan raskasta hengitystäni taustalla! *nauran*

Yritin virittää puhelintani johonkin aitauksen tolppaan onnistumatta satulan laiton jälkeen josko olisitte saaneet materiaalia kun olin matkustajana kyydissä, mutta se saanee jäädä siihen päivään kun saan jonkun kuvaamaan ja videoimaan tätä ''maagista'' tapahtumaa kun menemme ravia päin aitoja ja kauhean lämppärimäistä laukkaa..Voi luoja se laukka on kauheampi kuin ennen, riippuu tietty siitä kun herralla ei ole lihaksia pyörittää sitä. Mutta siitä en voi syyttää Santtua vaan ihan itseäni.

Hikisissä fiiliksissä lopetimme päivämme, mutta molemmat kyllä yhtä tyytyväisiä. Huomaa kyllä että herra on tyytyväisempi liikkumaan j askel on parempi tuolla satulalla kun edellisellä, tämä on siis nyt uusi satulamme ja herralle sopivampaa mallia, saman merkkinen kuin edellinen mutta edestä kapeampi, jouduin vielä kyhläämään edestä korottavan romaanin että se sopisi paremmin tuohon luiseen selkään.
Hommien jälkeen vein Santun talliin vähäksi aikaa kuivattelemaan hikeänsä pois ja tietty syömään/juomaan hienon työpäivän lopuksi. Tyytyväisenä se rouskutteli heiniänsä kun laittelin linimenttiä koipiin ja annoin muutaman porkkanan hienosta päivästä.
Katsoin kauhuissani kelloa ja tajusin että minulla oli 10min aikaa hoitaa hommat loppuun sekä kävellä bussi pysäkille.. Nopeasti vein sitten herran laitumelle ja vein vielä heinää sekä leipää nenän eteen ja lähdin juosten pysäkille että kerkeän bussiini.

Sinne se hölmö jäi katselemaan kun lähdin.

Pyytelin tuossa poikaystävääni huomenna tallille mukaan josko saataisi videomateriaalia päivästä tallilla, olisiko se hyvä idea? Rohkaiskaapas nyt tuota sohvaperunaa kommenteilla että lähtisi raitistumaan ja viettämään aikaa Santun kanssa! :D

Toivekuvapostaus

Tässä olisi sitten nämä teidän toive kuvat! Kiitos tosi paljon kaikille jotka jättivät ehdotuksia! ^^
Ja HIRMUISEN paljon anteeksi että tämä on jäänyt lusimaan, olen vain niin laiska ja aina ei ole aikaa napata kuvia. :c Mutta nyt VIHDOIN saan tämän teille esille. :D Olkoon tämä 80lukijan spesiaali. :3

Harjapakki

Perus musta neliö sanko mihin olen tehnyt tuommoisen nimen :3

Lempi Satulahuopa

 Showmaster, vihreä yleis huopa :)


Paras kuva minusta & Santusta

Paras hevoskuva

Paras kuva minusta

Noloin ratsastuskuva

Tämä ei nyt ole ratsastuskuva mutten omista melkein yhtään kuvaa ratsastuksestani joten tämä saa kelvata xD

Vanhin ratsastuskuva minusta

otettu luultavasti 2001-2

Lempiväri

Sininen, vihreä & punainen ovat lempivärejäni mutta vihreä voittaa kaiken! :D

Lempi otsapanta

Lempi ruoka

Lasagne :3

Lempi juoma

Kuva lainattu googlesta

Luottamus

Dusty antoi pusun :)

Suru

Iloinen

Ticon ensi askeleet nurmella 2011

Onnistumisen tunne

Santtu

Talvi matonen! :D

Kaveri

Isoveljeni tyttöystävä Tanja. Paras ystäväni ja kuin isosiko (:

Kukka

Suitset

Merkittömät vaalean ruskeat suitset mustalla remonttiturpiksella ja olympia kuolaimella

Ensimmäien kuva Santusta

Ei luultavasti vanhin mutta vanhin mitä löysin :D joskus 2008 otettu

Puhelin

Surkea ja epätoimiva Nokia E7

Tietokone

Vanha kuva mutta sama kone on vielä käytössä! :D

Satula

Thorowgoodin synteetinen yleis satula, koulumalli

Lempi vaate

Hamoset

Santun karsina

Paras cosplay asuni

Santun ruoka astia

Vanhasta taikinavuoa'asta ruokakupiksi!
4dl racing prix
2dl Mineral plus
uutena tulossa 2dl Pellavainen