30. huhtikuuta 2014

Hei, tää kutittaa!

Vapun aattona tapahtuu kaikkea kummallista. Varsinkin Santulle.

Tänään lähdin jo ajoissa tallille sillä oli kengitys päivä. Pitkästä aikaa pääsin jopa kulkemaan bussilla ja samaa matkaa nappasin matkahuollosta minulle tulleen suuren paketin isältäni. Paketti oli turkoosin värinen isohko laukku jossa oli laite mitä olin odottanut jo muutaman kuukauden ajan ja olen siitä täällä blogin puolella kertonut hieman salavihkaisestikkin.

Kengittäjä saapui tallille yhdentoista aikoihin ja siihen mennessä olin kerennyt harjata Santun sekä hieman siistiä harjaa, häntää ja jalka karvoja. Tänään oli sellainen ns. kevät puunaus kesää varten vaikka kyllähän sitä kesälläkin tulee saksien kanssa leikittyä.
Santulta lähti tänään siis kengät pois ehkä jopa koko kesäksi, riippuu jos sen kaviot kestävät käyttöä mitä siltä nyt pyydän. Santtu on ollut kengättömänä aiemmin eli en heitä tätä näin vaan lonkalta, olen miettinyt asiaa muutaman viikon ja pääsin sitten tähän tulokseen. Nopeasti asiat hoituivatkin Santun osalta, autoin kengittäjää vielä tallin muiden hevosten kengityksessä eli toin ja vein hevosia kengitettäväksi. Operaatio menikin niin ripeästi että kerkesin yhden jälkeiseen bussiin.

Kun pääsin kotiin hyytävän kylmästä säästä tallikaverini soitti ja pyysi minua liinan päähän tallille ja päätin sitten lähteä kyytiin kun ei minulla olisi parempaa tekemistä ollutkaan. Otin mystisen laitteen mukaani sillä päätin nyt sitten kokeilla sitä kun ei aamulla onnistunut. En nimittäin löytänyt toimivaa pistoketta karsinamme läheltä.
Hyppäsin ison laukkuni kera ystäväni autoon ja kurvautimme tallille. Hengailin hengessä mukana kun hän siivoili karsinansa, haki hevosensa talliin. Kysyin ystävltäni haluaisiko hän kokeilla laitetta myös, noh hän sitten suostui kun kerroin hieman enemmän tästä mystisestä laitteesta. Ystäväni harjasi hevosensa ja laitoimme laitteen hyrisemään. 8minuutin hoito oli pian ohi ja lähdimme kentälle humppaamaan.

Pian olikin oma aikani taas hakea kengätön Supermieheni tarhasta. Oli siis tarkoitus antaa laitteella hoitoa Santulle. Herra oli pyörinyt taas mudassa eli pidin pienen harjaus operaation ennen hoitoa. Nyt olisi varmaan hyvä paljastaa mikä tämä laite on?

No laite on siis Bemer;
''Fysikaalinen verisuoniterapia BEMER on yksi tämän hetken tehokkaimpia hoitomuotoja, jolla tuetaan sairauksien ennaltaehkäisyä ja niistä paranemista. Kyse on fysikaalisesta terapiasta, joka stimuloi paikallisesti heikentynyttä tai häiriintynyttä mikroverenkiertoa tukien näin terveyden ylläpitoa ja sen palauttamista. Nykyinen BEMER -laitesukupolvi perustuu viimeisimpiin tutkimustuloksiin. BEMER käyttää hyväkseen maailmanlaajuisesti ainutlaatuista signaalirakennetta, sekä siihen perustuvia ohjelmia. BEMER-hoito soveltuu koko kehon ja sen luonnollisten säätelymekanismien hoitoon. Siksi sitä käytetään oireista riippumatta täydentävänä hoitona erilaisissa tervehtymisprosesseissa. BEMER auttaa myös suorituskyvyn parantamisessa.''
lainattu Mabona hevospalvelun sivuilta.

Oma laitteeni on siis Bemer 3000 jonka sain isäni kautta käyttöömme. Laite on ns. testissä meillä ja ties kuinka kauan. Vähintään ainakin kuukauden päivät pyrin pitämään tassuni kiinni tässä laitteessa että näen minkälaisia muutoksia se Santussa tuo esiin. Laite mikä meillä on voidaan käyttää myös ihmisillä, oikeastaan tämä laite on ihmisten laite, hevos laitteita on erikseen mutta laitteella voi antaa hoitoa hevosille, miksei myöskin muille eläimille.
Pahoittelen suuresti kuvien laatua, Kännykkä + pimeähkö talli eivät sovi yhteen.
Tänään oli Santun ensimmäinen kokemus siis tähän tiettyyn laitteeseen. Bemerissä on siis tietynlainen patja mikä laitetaan hevosen selkään. Meillä on fleece loimi patjan sekä hevosen välissä ettei patja likaannu liikaa sillä onhan se minulla vain väliaikaisesti käytössä. Nyt en kerro sen enemää laitteesta kun olen lajitellut sille ihan oman postauksen ja ''esittelyn'' hieman myöhemmälle.

Heitin Santulle siis fleecen päälle harjattuani pahimmat mudat pois ja kävelytin sen tallin ''aulaan'' missä oli lähin toimiva pistoke. Ystäväni piteli Santtua paikoillaan kun laitoin bemer patjan sen selkään ja kiinnitin sen loimivyöllä paikoilleen. Nakkasin sitten laitteen päälle 1teholle ja heti alkoi tapahtua. Santtu hätkähti kun laite meni päälle ja alkoi täristä koko kroppansa alueelta, ihmettelimme hieman mitenkä herra tärisi laitteen vaikutuksesta mutta tiesimmepähän että laite toimii. Meni hetki että Santtu alkoi rentoutua ja pikkuhiljaa tärinäkin loppui. Se taisi tajuta että tämä oli hyvä juttu. Kun puolet hoidosta oli kulunut (4min) Santtu oli varsinkin oma itsensä mutta lerpsutti alahuultansa ja ihmetteli hökötystä selässään mikä hieman taisi jopa kutittaakkin sitä.
Hassusti se katseli kummaltakin puolelta patjaa ja maiskutteli välillä tyytyväisen oloisena sekä rentona. Kun 8minuutin hoito oli ohi herra oli rento ja oikein tyytyväisen näköinen. Otin fleecen ja patjan pois sen selästä ja taputtelin herraa kehuen sitä kun oli niinkin hienosti paikallaan. taskustani löytyi jopa porkkana makupalaksi. Sittempä vein Superin takaisin tarhaan sillä meillä oli kiire kauppaan. Kaupat sulkeutuivat tänään täällä kuudelta joten ei ollut aikaa enää liikuttaa Santtua.
Herra meni tyytyväisenä tarhaan ja pääsi piehtaroimaankin jota se on alkanut tekemään ihan urakalla ja varsinkin muta lätäkköihin!


Tässä minä nyt sitten vietän rakkaan poikaystäväni kanssa vappua kahdestaan(kissojen kanssa). Ehkäpä katsellaan leffoja tai leivotaan jotakin herkkuja.:)


HYVÄÄ VAPPENDAALIA!

26. huhtikuuta 2014

Mikä siinä nyt niin ärsyttää?

Monella on varmasti tullut vastaan jossakin puolella SoMea(Sosiaalinen media) tämä monia ärsyttävä arkikuvahaaste. Itse en ymmärrä että mikä siinä ärsyttää. Monet SoMe sivut on tarkoitettu kuvien julkaisemiseen ja juuri päivän kuluista kertomiseen eikö?
Joitakin saattaa ärsyttää se että heitä tagataan haasteeseen monta kertaa vaikka he olisivat sen tehneet jo taikka sitten tämä perus aamukahvi muki kuva joka on erittäin yleinen. Itse en löydä näissä mitään epämukavaa, niitä on kiva katsoa ja seurata! Kerrankin oma facebook seinä on täynnä kivoja kuvia kun joitakin tyhmiä maailmanloppu uutisotsikoita vai mitä? ;)
Minutkin on nyt haastettu arkikuvahaasteeseen ja otin sen ilomielin vastaan mitään mukisematta. No ehkä hieman otti päähän kun huonona päivänä haastettiin mutta mikäpä siinä. Aloitin haasteen jo viime torstaina mutta kuinka ollakkaan unohdin ottaa perjantaina(eilen) kuvia päivästä niin aloitin haasteen tänään kokonaan uudestaan.
Tänään päivääni mahtui hyvän sään lisäksi mahtava tallipäivä ja ulkoilua kissojen sekä poikaystäväni kanssa.
Päätin ottaa Santun kanssa tänään rennon päivän kentällä hackamoren kera mutta kaikki muuttuikin hieman runsaammaksi treeniksi kun pyysin herraa ravaamaan ympyrällä ja se nosti niin heinon laukan, että annoin sen sitten pyöriä muutaman kierroksen ympäri.
Ennen laukkaa tietysti pidimme hyvät alkukäynnit ja verkka ravit kenttää ympäri molempiin suuntiin rennosti. Itse yritin hakea hyvää sekä ryhdikästä istuntaa herran selässä, mutta kun istuntani oli ryhdikäs(ainakin omasta mielestäni) ja rento Santtu pysähtyi tykkänään. Pohkeen avulla sain sen sitten kuitenkin liikkeelle, huomasin Santussa enemmän herkkyyttä kun istuin paremmin ja keskityin siihen mitä tein.
On hassua miten en ole aiemmin tajunnut yrittää ratsastaa Santtua enemmän istunnan kautta, olen suurinpiirtein vain matkustanut hevosen selässä ja ratsastanut pelkillä ohjilla. Tunnen itseni hyvin typeräksi tämän takia, mutta ehkäpä nyt alan enemmän taas ratsastamaan istunnalla eteenpäin sillä Santtu oli paljon rennompi, aktiivisempi ja käytti takapäätänsä ahkerammin. En ehkä saanut Santtua tarpeeksi rennoksi että se olisi myödännyt ja keskittynyt ravaamaan paremmin sillä se juoksi aikalailla pitkillä sivuilla mutta lyhyillä sivuilla sain sen aika hyvin kulkemaan. Olen nyt huomannut että Santtu on paljon rennompi ratsastaa hackamoren kanssa sillä ratsastin eilen myös hackamoren kanssa ja se oli paljon rauhallisempi.
Kun sain ravin mieleisekseni päätin asettaa Santun pääty-ympyrälle ja hieman yrittää saada sen taipumaan niin herra nostikin todella pyörivän ja kolmitahtisen laukan. Nakkasin laukkapohkeet sitten hyvissä mielin ja annoin laukan pyöriä. Santtu hieman innostui ja otti välillä kunnollisia keinuhevos askelia joista otin hieman pidätteillä kiinni ettei herra alkaisi hurjastella liikaa.
Päätin sitten pyytää herraa rauhoittumaan, mutta eipä se olisi mielellään siirtynyt raviin vaan yritti vaan laukata eteen. Päätin sitten kääntää pitkälle sivulle josta se siirsi raviin itsekseen ja siitä käyntiin. En ole saanut herraa vielä laukkaamaan suoraa kun maastossa joten päätin pitkänsivun kautta hiljentää menoa. Vaihdoimme suuntaa kun sain herran hijentämään käyntiin ja kävelimme hetken pitkin ohjin ennenkuin nostimme taas raville. Sama homma sitten oikeaan suuntaan eli ravin rauhoittamista ja hevosen kokoamista tuntumalle.
Kun ravi oli tarpeeksi rentoa käänsin taas pääty-ympyrälle ja ravasin muutaman kierroksen kun sain Santun ravaamaan kunnolla ja asettumaan sisäpuolelle sekä kaartumaan rungostaan. Sitten päätin kokeilla oikeaankin suuntaan laukkaa. Oikea suunta on ollut Santulle aina hankalampi ja ympyrän halkaisija on ollut enintään huimat 5m. Mutta nyt sain taas yllättyä hevoseni ansiosta sillä kun nostimme laukan se pyöri ihmeellisen hyvin ja vielä isolla ympyrällä. Annoin hieman löysempää ohjaa mutta ratsastin pohkeella eteenpäin ja annoin Santun laukata mahdollisimman rentona. Ajoittain laukka oli jopa kolmitahtista, herra jopa vei päänsä alas ja pärskytti muutamalla askeleella. Päätin sitten lopettaa siihen sillä tämä oli onnistunut ratsastus. Pyysin Santun raviin ja jatkoimme ravissa vielä hetken kunnes annoin pitkät ohjat ja herra siirtyi hienosti käyntiin ja venytti kaulaansa hieman pärskien sekä maiskutellen suullaan. Monet taputukset kaulalle ja pitkät sekä rennot loppukäynnit olivat poikaa meille molemmille.
Vaikka suunnittelin pitää rennomman päivän tänään herran kanssa niin tässä sitä näkee mitenkä suunnitelmat muuttuu. :)
Kun pääsin tallilta kotiin pyysin poikaystävääni lähtemään kanssani ulos kissojen kanssa ja hetken kuluttua olimmekin jo ulkona Midgetin & Maniacin kanssa. Suzu jäi nuolemaan näppejään sisälle sillä neiti on niin arka että se luultavasti olisi todella paniikissa jos sen veisi ulos. Ja muutenkin, valkea kissa+ulkoilu=harmaa kissa.

Kuvissa Maniac, oma kasvattimme ja Midgetin pentu. Midget oli poikaystäväni käsissä ja ne olivat aina eripaikassa kuin me niin en saanut heistä kuvia. Videonpätkäsenkin sain reissusta mutten jaksanut sitä vielä latailla minnekkään ja tuskin hevosblogissa olisi mukavaa olla liikaa kissa materiaalia vai mitä? :D

23. huhtikuuta 2014

Onnistunut ratsastus

Jes! Ehkäpä se raviradalla päästely pudotti nyt kaikki kevät hölmöilyt Santusta pois sillä tänään ei ollut kummempia ongelmia vaikka olikin kaveri kentällä samaan aikaan.
Tämmöisen kuraputen hain tarhasta hieman huokaisten, mutta kuitenkin ilolla odottaen että mitä tämä päivä toisi tullessaan. Uskokaa tai älkää, mutta toisella puolella hevosta odotti pahempi muta panssari! Santtu tuli reippaasti talliin mukaani ja ehkä hieman liian innoissaan sillä se meinasi rynniä päälleni tallikäytävällä. Nätisti herra oli kuitenkin harjattavana ja antoi laittaa satulankin ilman kummempia irvistelyitä. Varustuksenamme oli tänään uudet suitsemme ja omppu komipala sillä kaveri oli kentällä enkä halua ottaa sitä riskiä että Santtu pomppii ympäriinsä kun mikäkin kenguru ja opi siitä että niin saisi tehdä. Lisäsin vielä piuhat(jousto chambon) mukaan sillä emme ole käyttäneet niitä nyt todella pitkään aikaan ja haluan kuitenkin herran työskenelevän tulevaisuudessa hyvässä työasennossa, mutta kuitenkin rentona.
Herra oli tietty ihmeissään chamboneista eikä osannut oikein enää myödätä niille vaan veti päätään ylös ja avasi suutaan, muistutin herraa hieman kädellä ohjan kanssa mitenkä sen pään pitikään olla ennen kuin nousin selkään. Selkään nousussa oli taas omat ongelmansa että Santtu ei halunnut mennä pölkyn viereen vaan rempsotti kaula pitkällä mahdollisimman kaukana siitä. Sain herran kuitenkin tarpeeksi lähelle ja väistätin takapäätä pölkyn viereen missä se sitten odotti nätisti kun nousin selkään ja kiristin satulavyön sopivammaksi työskennellä.
Sitten kun pyysin Santtua eteenpäin se halusi vain peruuttaa mutta sen ymmärsi että paine kuolaimessa mikä veti herraa taaksepäin johtui chamboneista, minulla oli ohjat löysällä ja puristin hieman pohkeilla kyljistä enemmän ja kun maiskautin suulla niin sitten lähdettiin eteenpäin. Muutama ihan pieni pomppu/hätkähdys vain ilmeni alussa kun kävelimme kenttää ympäri mutta ei kuitenkaan sen pahemmin mikä oli todella hyvä asia. Ehkäpä tosiaan raviradalla päästely oli hyvästä tai sitten herra keskittyi chambonien salaisuuteen ja etsi itselleen hyvää päänpaikkaa ilman ylimääräistä painetta. Ken tietää mikä oli homman nimi?
Saimme hienosti nostettua ravit sekä laukat kumpaankin suuntaan ilman mitään hötkyilyjä, mutta välillä kun kaveri oli toisella puolella kenttää saattoi muutama energisempi askel ilmaantua peliin mukaan mutta ne korjattiin pidätteillä mitä Santtu kuunteli yllättävän hyvin tänään.
Pidin normaalia pidemmät loppukäynnit ihan huomaamattani, mutta se taisi olla vaan hyvä Santun puolesta sillä se ei puuskuttanut enää yhtään kun nousin selästä ja löystin satulavyötä.
Kun ilma oli niin ihana ja aurinkoinen ajattelin ottaa nyt sitten muutaman kuvan uusista suitsistamme ja tietty hienosta Santusta! :)

Sellaiset ihanan väriset meksikolaiset olemme nyt saaneet, vaihdossa lähti meillä käyttämättömät havunvihreät puuvillapintelit sekä yksi musta huopa mistä kyllä tykkäsin muttei sillä olisi meillä kyllä käyttöä. Olen enemmän pirtsakkaiden värien käyttäjä :P Kuvissa turparemmi hieman vinossa ja otsapanta meidän täytyy vaihtaa sillä herralla kun on niin leveä pää ja muutenkin niissä on pinkkejä timantteja mistä en sen koommin välitä. :)

Mitäs sanotte suitsista? Oliko hyvä vai huono hankinta?

21. huhtikuuta 2014

Pääsiäis heppailut!

18.4 ÄLÄ JÄNNITÄ!

 Kaverin kyydillä taas tallille ja tänään oli tarkoitus liikuttaa hevoset jota jännitin hieman jo alussa ennen kentälle menemistä. Siksi minulla kaiketi meni pidempään varustaessa kuin normaalisti, noh kokeilin uusia suitsiakin joten sekin saattoi olla osasyynä viivästymiselle. Kun pääsimme Santun kanssa kentälle juoksutin sen molempiin suuntiin normaalisti ja tietty kaikki askellajit läpi. Huomasin että juoksuttaessa se repi aina kaveriin päin enemmän ja siinä olikin pidättelemistä, hyvin se loppujelonpuksi kuitenkin meni paitsi että Superi enemmänkin juoksi maantiekiitäjänä kuin keskittyneesti. Päätin sitten nousta selkään pölkyn avulla mutta mitä? Santtu jäi kaula pitkänä kyhnöttämään pölkystä hieman taaemmas ja ilme oli erittäin kiinnostuneen oloinen! Kävimme suolkemassa kaverini pyynnöstä tallin oven ja kokeilimme uudestaan mennä pölkyn viereen että pääsisin kyytiin ja sittempä ei ollut mitään ongelmia, Santtu seisoi nätisti paikallaan aina siihen asti kun sitä pyysin eteenpäin.
Sittempä se alkoi taas, juuri se mitä minä olin jännittänyt. Jopa 5m pääsimme kävelemään kunnes Santtu alkoi pomppia ja minuun iski kauhea jännitys sekä pelko, perhoset vatsassani jäin seisomaan Santun kanssa siihen samaiseen paikkaan missä se oli alkanut pelleillä. Minä tiesin että tästä ei tulisi mitään jos minä plekäisin. En ymmärrä, ensimmäistä kertaa pelkäsin jopa näinkin paljon ratsastaa omalla hevosellani. Annoin Santun seisoa paikallaan ja itse yritin rauhoittua sekä selventää ajatuksiani. Ystäväni saneli minulle jotakin mitä en enää muista mutta muistan hyvin mitä itse vastasin;
''Ei se siitä johdu vaan kun että minä pelkään nyt itse ihan hemmetisti''
Tämä oli vastaus johonkin kysymykseen minkä ystäväni esitti. Tunsin kuinka vatsassani lenteli miljoonia perhosia jotka yrittivät tulla yläkautta ulos, mutta pidin ne sisälläni ja tainnutin ne puhumalla rauhallisesti Santulle ja itselleni kaikenlaista rohkaisevaa ja hengittelin rauhassa kunnes pääni selveni. Olin tämän ajan rentoutunut ja nojasin Santun kaulaa vasten silitellen sen harjaa ja poskia. Jäin vielä hetkeksi siihen ja nousin sitten ylös ja henkäisin syvään sulkien silmäni ja näytin itselleni mielikuvituksen avulla että tänään ei kävisi mitään pahaa vaan kaikki menisi hyvin. Sitten otin ohjat käteeni ja pyysin Santtua eteenpäin. Kaikki meni senjälkeen aika hyvin, sain jatkuvasti olla pohkeella tyrkkäämässä sitä eteen tai käskemässä ohjalla taakse. Ystävänikin tokaisi että se testaa nyt oikein urakalla minua.
Loppupeleissä meni kuitenkin niin hyvin sekä rennosti että halusin kokeilla ravia ympyrällä joka ei sitten onnistunut vaan Santtu lähti viemään minua ihan toiseen suuntaan minne sitä pyysin. Yritin kuitenkin muutamaan otteeseen ja milloinkaan en saanut edes puolikasta ympyrää ravattua kunnolla. Mutta kun ystäväni lähti hevosensa kanssa kentältä niin Santtu oli täysin normaali itsensä, ei mitään possuilua, viemistä taikka rallittelua. Otin siitä sitten kaiken irti ja ravasin kenttää ympäri niin kolmikaarista kiemurauraa sekä voltteja, suunnanvaihtoja lävistäjältä sekä poikkisuuntaa leikkaa. Kun ravi meni hyvin ja sain takapäänkin hommiin hieman päätin nostella laukat myös. Laukka nousi hieman viivellä mutta nuistutin äänellä niin sitten se alkoi rullaamaan hyvin. Tunsin jopa hetkellisesti että se käytti takapäätänsä laukassa, vilkaisin tallin ikkunan kautta aina muutaman askeleen verran ja huomasin että kyllä vain se takapääkin oli mukana messissä. Oikeaan kierrokseen laukka oli tietty huonompaa, Santtu kallistuu aina niin paljon sisäpuolelle että on itsellänikin vaikeaa hallita hevosta sekä yrittää istua laukassa. Pyysin ulko ohjalla sekä sisäpohkeella aina isompaa ympyrää sillä halkaisijanahan meillä oli huimat 5metriä! Loppujelopuksi sain Superin liikkumaan aika kivasti tähänkin suuntaan ja isommalla ympyrällä jolloin pyysin raville ja loppuverkkailtiin pitkillä ohjilla kenttää ympäri hieman josta pyysin käyntiin. Oli iloinen tästä kerrasta vaikka alussa olikin hieman ongelmia, pääasia oli kuitenkin se että sain Santun kulkemaan hyvin lopussa.

19.4 PÄÄSTELYÄ

Aivan mahtava päivä ja kiitos kuuluu ihanille tallitovereilleni jotka innostivat minut lähtemään raviradalle päästelemään hevosten höyryjä. Kolmen porukalla siis lähdettiin matkaan, minua jännitti aivan kamalasti koska kun nousin selkään ja pyysin herraa eteen sille tuli taas kuuluisa hyppy-koikka-loikka fiilis. Siitäpä rauhoiteltiin ja kävelimme kentällä hetken kunnes lähdimme matkaan. Heti kun lähdimme tallipihan poikki Santussa heräsi into ja sen niska nousi ylös ja intoa löytyi, hienosti se kuitenkin pysyi rauhallisena, järjestelymme oli sellainen että olimme Santun kanssa molempien tammojen välissä ettemme pääsisi joko ryntäilemään taikka pomppimaan enempää, tämä toimi hienosti eikä ollut kertaakaan mitään ongelmaa!
Ylitimme ison tien ja siinäkään ei ollut ongelmia sen koommin mitä ihmettelin sillä Santtu on ottanut tien ylitykset vain tielle ryntäämisenä. Onneksi tätä ongelmaa ei ollut tälläkertaa sillä päätimme mennä rivissä tien yli ja taas olimme Santun kanssa tammojen keskellä. Matkamme jatkui hetken tien vierustaa pitkin kävelytiellä josta pääsimmekin sitten hiekkatielle ja siitä polulle mikä johtaa harjoitus raviradalle. Santtu käytäytyi jokaisessa tilanteessa todella hienosti ja olin kyllä aivan ällikällä lyöty kuinka Super heppa mulla onkaan. :)
 Kun pääsimme raviradalle kiersimme oikeaan kierrokseen radan ympäri ja tarkistimme ettei rata olisi joistain kohtaa liian litkua taikka siellä olisi routakuoppia. Radalla ei ongelmia joten vaihdoimme suuntaa ja annoimme palaa!
Tammat kirmasivat heti laukkaan ja hävisivät melkeimpä näkyvistä kun me tulimme ravilla takana. Santtu ei nostanut laukkaa ja enhän minä siltä sitä pyytänytkään vaan keskityin kyydissä pysymiseen sillä vauhti oli huimaa! Jalkani renklottivat Santun kyljissä pitkien jalustimien takia joten kyydissä pysyminen oli hieman vaikeaa jopa kevyessä istunnassa. Jo puolessa kierroksessa tunsin kuinka jalkani olivat tulessa ja selkääni sattui hieman. Laittakaamme ne sen piikkiin ettemme ole pitkään aikaan näin päästelleet ja että jalustimet olivat maasto jalustimien perukoilla eivätkä monté.
Hienosti menimme loppuun asti kierroksen ja hiljensin herran vauhtia risteyksen tullessa vastaan mistä radalle käännyimme ja pidin sisä ohjan kireällä, mutta kuinka ollakkaan herra tekee äkki käännöksen oikeaan eli juuri sinne risteykseen ja minä kiljuen heilahdan Santun kylkeen, jalustin tippuu jalasta ja tunsin kuinka olin helkein jo maassa kunnes nappasin Santun harjasta kiinni ja kapusin takaisin ravaavan hevosen kyytiin ja hiljensin vauhtia niin että pääsimme kääntymään takaisin radalle missä ystäväni köpöttelivät tammojensa kanssa meitä päin huudellen että tipuinko kyydistä. Onneksi en tippunut sillä Santtu olisi varmasti juossut tuli hännän alla tietä eteenpäin vielä montakymmentä metriä. Naureskelimme sitten vain mitenkä kävi ja otimme toisen kierroksen uudelleen alkuunsa mikä meni sitten paremmin kun päätimme loppukaarteessa hiljentää hevosia etteivät ne juoksisi sitten risteyksestä, tai siis Santtu juoksis taas risteyksestä läpi!
Otimme sitten vielä jäädyttely kierrokset rauhallisemmassa ravissa molempiin suuntiin että hevoset rauhoittuisivat ja sitten suuntasimme takaisin tallille. Nyt oli kaikilla hieman enemmän ehkä menohaluja sillä nehän olivat vasta juuri kuumuneet sopivaksi että voisivat enemmän juosta. Hienosti kotimatka kuitenkin sujui ilman ongelmia. Tienylityksessä sain olla suu ammollani kun Santtu käveli tien yli ilman minkäänlaista hipsuttelua ja vieläpä porukan kärkenä! Hirveästi se sai kehuja ja taputuksia, olihan se aika hieno poika kuitenkin. :P
Tallille päästyämme kiersimme Santun kanssa kentän ympäri muutamaan kertaan ja soten lopetimme hienon päivän. Herra oli ihan litimärkä, huopakin oli läpimärkä satulan siivekkeiden kohdasta, mutta ei mikään ihme kun ei Santtu ole huippukunnossa todellakaan. Saattoi tuo olla sille nyt liikaa sillä herran oikeaan etujalkaan tuli nestepatti vuohis nivelen yläpuolelle, kiepä taikka lämmin se ei ollut joten laitoin normaalisti vain linimenttiä jalkoihin ja seuraavana päivänä tiedämme kohtalon. Toinenkin seikka hieman mietityttää tuossa reissussa sillä loppuraveissa radalla herra kolskutti kauheasti kaviota toiseen, suurimmin osin oikea takakavio iski etuseen taikka takanen toiseen. Kuului enemmän kopsetta oikealta puolelta. Mysteereitä riittää aina kysymyksiin asti, vai mitä? :)

20.4 PALAUTTELUA

Ravirata päästelyn jälkeen oli hyvä palautella hevosia kevyellä juoksutuksella ettei lihakset jumittaisi. Santulle oli tullut lenkin jälkeen oikeaan etuseen vuohisnivelen yläpuolelle nestettä ja se oli vieläkin samanlainen pakkula kuin silloinkin. En pyytänyt Santulta paljoa ja olimme sen kanssa muuten pyöröaidassa narupäitsien kera. Välillä kun pyysin hieman tahdikkaampaa ravia ääniavuin nosti herra takasiaan minua kohti jolloin jouduin hieman sitä ajamaan että ei pomottelisi. Kun olimme käyneet moelmmat suunnat läpi niin käynnissä kuin ravissakin, pääsimme laukkaakin vasempaan suuntaan ilman senmoista pyytelyä, mutta pyysin hiljentämään vauhtia raviin ettei jalat paukataisi pahemmin. Juoksun jälkeen kun herran lihakset olivat lämmenneet hieman, venyttelin sen jalat ja varsinkin takajalat sillä ne näyttivät olevan enemmän jumissa. Yritin hieroa hieman Santun selkää sillä kun kokeilin sitä niin notkautti reilusti ristiselän alueelta molemmin puolin. Meille on tulossa pienimuotoinen 'sponssaus' isäni jälleenmyynti yhtiöltä kokeiluun mistä olen todella innoissani! Siitä tulee erikseen postausta, mutta saanen sano että se auttaa herran selkään toivonmukaan erittäinkin positiivisesti.
Venyttelyn ja pienimuotoisen hieronnan jälkeen vein herran talliin ja hieroin linimenttiä jokaiseen jalkaan. Hieroin hieman Santun lapojakin auki, mutta kun en mikään hieroja ole niin en todellakaan saanut niitä kauheasti auki vaan ehkä vähäsen. Tallilla joskus kävin hierontakurssin ja ei ollut kummoinen, enemmänkin sivusta katsomista kuin ammattilainen hieroi pientä ponia. Noh, oli sekin sentään jotain ja väärinhän ei voi hieroa, tai ainakin niin minulle on kerrottu! :)
Sitten oli iltaruoan aika ja kun herra oli sen popsinut, lisäsin hieman heiniä ja annoin vielä porkkanat kunnes oli kotiinlähtö aika. Ei kummoinen päivä mutta toivonmukaan seuraavalla liikutuskerralla takapää ei olisi niin jumissa ja etusen nestepatti olisi häipynyt.

15. huhtikuuta 2014

Lensin kuin leppäkeihäs!

Mikäköhän hevosilla on aina tähän aikaan vuodesta kun ne pomppivat ja hyppivät mitenkä sattuu? Tänään oli nimittäin semmoinen päivä että kyllä oma pannu sihisi punaisena.

Olen päässyt ystäväni kyydillä tallille tässä alkuviikosta sillä rahatilanteemme on mitä mainioin. Onnea on kun on ystäviä, vai mitä? Minusta se ainakin menee niin, mutta mitä eiliseen tulee niin ei ollut kummoinen päivä. Kävimme siivoamassa karsinat sillä kenttä oli niin liejua ettei siinä olisi uskaltanut mennä enkä olisi kyllä jaksanutkaan liikuttaa Santtua kun unirytmini ovat yö vuorolaisen tasolla. Eli valvon yöt ja nukun päivät jos saanen näin sanoa.

Tänään kuitenkin oli liikutuksen vuoro sillä herralla oli pitkä vapaa takana. Perjantainakin oli jo kevyt päivä pyöröaidassa köpötellessä. Viikonloppuna en kerennyt käymään tallilla ja ei olisi kauheammin huvittanutkaan sillä satoi jatkuvasti niinkuin kyllä nyt alkuviikostakin. Menin tänäänkin siis ystäväni kyydillä tallille ja siivosimme karsinamme tuttuun tapaan. Tallihommat hoidettua kävin hakemassa Santun tarhasta ja kauhistuneena katsoin sen vartaloa josta sateli karvoja kuin kaatamalla. Siinä ei auttanut muu kuin ottaa hikiviilaa käteen ja alkaa hommiin.
Kun suurinosa karvoista oli saatu pois otin pehmeän pölyharjan jolla otin pölyn sekä näkyvimmät irtokarvat pois etteivät ne hinkkaisi satulan alla. Tämän pölyisen operaation jälkeen oli vuorssa aivastukset sekä suojien laittaminen. Päätin laittaa herralle putsit sekä etusiin suojat, mieluiten olisin menyt ilman suojia sillä kenttä oli pehmeä sekä mutainen, mutta täytyyhän hevosella jotakin tukea olla jaloissaan.

Sittempä oli normaalisti satulan vuoro ja kun osaavampi ihminen oli paikalla niin pyysin häntä katsomaat satulaamme että onko se oikeasti sopivaa sorttia ja saimme 'vihreän kortin' eli sen pitäisi olla siis sopiva. Romaanilla en siis tee sinäänsä mitään, vaikka mielestäni romaanit tekevät satuloista ehkä hienompia. Noh, se on makuasia! Satulan ollessa paikoillaan laitoin vielä herralle hackamoret ja itselleni kypärän päähän jonka jälkeen lähdimme kentälle juoksutusliinan kera sillä pelotti ajatus nousta energisen hevosen selkään. Se oli hyvä idea juoksuttaa herra ensin sillä kyllä vauhtia piisasi, käynti sekä ravi olivat ensin letkeää ja ehkä laiskaakin mutta kun pyysin herraa laukkaamaan se vinkui nostaessaan laukan ja antoi muutamat pukitkin perään. Siinä oli hetken pidättelemistä kun herra rynni eteenpäin, mutta oli laukka kuitenkin hallittua ja se rauhoittui hetken päästä. Molempiin suuntiin oli samanlainen reaktio mikä hieman nauratti minua kun ei se koskaan ole noin innoissaan ollut työnteosa.

Juoksutettuani herran molempiin suutiin päätin nousta selkään. Herra oli ensin erimieltä ja lähti pölkyn luota karkuun mutta kun murahdin sille niin olipa sitten nätisti. Lähdimme kävelemään kenttää ympäri ja huomasin herrassa heti kuumuutta sekä kilpailuviettiä sillä kentällä oli kaksi muutakin ratsukkoa meidän lisäksemme mikä oli Santulle täysin uusi juttu. Se hölmö luuli että nyt täysyy kisata ja katsoa kuka on nopein. Oli siinä siis sitten pidättelemistä, meinasin moneen otteeseen lentää selästä kun herra yritti kääntyä kavereihin päin ja ottaa hatkat. Minulla meni melkein heti fiilikset koko hommaan ja karjuin sekä huusin hevosen selässä ja vedin sitä ympyröille ja pyysin peruuttamaan. Toiset katsoivat varmaan kauhuissaan kun olin herralle niin kovakourainen. Itsekkin hirvittelin että miten voin olla noin kovakourainen omalle hevoselleni, mutta oli siihen kyllä aihetta sillä jos Santtu oppii possuilemaan näin, niin tästä ei tule kyllä yhtään mitään.

Sain herran rauhoitettua kuitenkin hyppimisten jälkeen ja luulin sen loppuneen, mutta ei. Tallin oven ohittaessamme herra alkoi taas pomppia ja yritti rynniä kentän toisessa päässä ravailevan tamman tykö josta yritin tehdä lopun heti, mutta kuinka ollakkaan herra ottin kunnollisen sivuhypyn oikealle ja minä lensin maahan takamukselleni. Onneksi kentän pohja oli pehmeä ja en tippunut vieressä olevaan vesilammikkoon, nousin hammasta purren ylös maasta ja kävelin Santun luokse mikä jäi seisomaan muutaman metrin päähän. Kirosin tapahtuman päässäni ja ehkä mumisinkin jotakin epämääräistä. Mielessäni tämä olisi sanut jäädä tähän, mutta tiesin ettei siitä seuraisi hyvää joten nousin uudestaan selkään ja sama jatkui. Hyppiminen, pomppiminen ja rynniminen. Meinasin toiseen otteeseen pudota jolloinka päätin hakea kuolaimen herran suuhun. Menimme sitten talliin ja vaihdoin hackamoren kolmipalakuolaimeen ja lisäsin martingaalin mukaan. Sitten taas kentälle ja selkään. Sama homma jatkui vieläkin mutta pääsin nyt enemmän kontrolliin ja jos herra yhtään yritti pomppia taikka kääntyillä vedin sen ronskisti pienelle ympyrälle niin että se joutui vetämään itsensä kokonaan pakettiin josta sitten suoristin ja peruutin muutaman askeleen josta jatkoimme matkaa eteenpäin.

Tästä päivästä tulikin sitten pelkkä köpöttelypäivä sillä tiesin että jos en saisi Santtua rauhoittumaan käynnissä niin ravissa se olisi katastofinen torpedo joka rynnisi jokapuolelle. Meinasimme nimittäin muutamaan otteeseen rynniä kentän aidanpäälle. Onneksi ei. Loppu hyvin kaikki hyvin, sain Santun rauhoittumaan ja päätin sitten lopettaa siihen kun saimme käynnissä molempiin suuntiin kierrokset ilman hölmöilyä.

Siitä sitten normaalisti tallin puolelle hoitamaan herraa tarhaan. Purin varusteet ja kylmäsin jalat. Annoin tietty muutaman porkkanan kiitokseksi siitä että se osasi lopulta rauhoittua, tosin se rauhoittui vasta sitten kun toiset ratsukot olivat menossa pois kentältä, mutta kuitenkin. Oli se aika jännä juttu olla toisten kanssa kentällä. Eiköhän se joskus opi olemaan toistenkin kanssa kentällä niin että se keskittyisi omiin hommiin eikä kisaamiseen ja rynnimiseen. :)

10. huhtikuuta 2014

Tämä vai tuo?

Noniin! Nyt kokeillaan ihan uutta juttua eli nyt teillä olisi siis mahdollisuus antaa minulle kaksi asiaa (esim. hame vai housut) joista valitsen toisen, itselleni mieleisimmän vaihtoehdon.

Nämä saavat siis liittyä ihan mihin tahansa, hevosteluun, bloggaamiseen, arkeen taikka vaatteisiin!


Voit kysyä joko blogin kommenteissa taikka facebookissamme!

Teen vastaukseksi videopostauksen joissa puhumme näistä asioista :D

9. huhtikuuta 2014

Ilman satulaa ja facebook takaisin!

Jes! Nyt on hyvä fiilis sillä oli aika hyvä päivä. Aamulla poikaystäväni herätteli minut ennen kouluun lähtöään ja nousin siitä melkein heti ylös. Torkuin puolisentuntia pedissä ja kyllästyin siihen kun nuorin kissamme, Maniac huusi kuin hullu ja juoksi ympäri kämppää.

Täytyihän siihen joku tolkku saada? No ruokaa kuppiin niin jo rauhoittui meno. Ajattelin sitten, että nukkuisin tunnin verran vielä sillä olin aika väsynyt edellisen yön valvomisesta. Mutta nukuinkin hieman liian pitkään vaikka herätys olikin soimassa useaan otteeseen. Minulla oli suunnitelmissa lähteä tallille 9:20 bussilla mutta heräsin 12:30 ja siitä olikin seuraava bussi lähdössä 13:25 joten kiireellä nousin ylös ja panikoidessa puin ylleni jopa ratsastushousut väärinpäin! Nauroin itselleni ja korjasin tilanteen.
Kerkesin hyvissä ajoin bussiin ja huomasin miten ihana sää olikaan. Minulla on ollut mielessä monta viikkoa pyöröaitaus tallilla joka on ollut harmillisesti jäässä aina kun olen halunnut sitä käyttää. Mutta tänään se oli hyvässä kunnossa joten päätin ottaa herran vain narupäitsien kanssa aitaan. Kävin ensin tietty siivoamassa karsinamme, laittamassa iltarehut ja harjaamassa Superin.
Huomaa kyllä, että kesä on lähellä, sillä kun lopetin harjaamisen oli karsinanpohja ruskean karvan peitossa ja herra vaan mutusteli tyytyväisenä heiniään. Itsekkin oli karvojen peitossa ja jopa suustakin löytyi muutama kappale.
Nappasin taskuuni muutaman porkkanan palasen ja lähdimme Santun kanssa pyöröaitaukseen humppaamaan. Päätin ottaa Santulta narupäitsetkin pois kokonaan, että se saisi juosta ihan ilman mitään naruja ja miten lystäsi, mutta mitä ihmettä? Minä sain oikeasti ajaa herraa ensin, että se liikkuisi mihinkään. Se olisi mielellään jäänyt seisomaan portille ottamaan aurinkoa. Maiskutin ja menin hieman 'tuuppimaan' sitä kyljestä sekä takapuolesta muttei se möhkäle halunnut liikkua. Lopulta sain sen sitten hyvin eteenpäin, se juoksi pää alhaalla ja todella rennosti. Muutamaan otteeseen se otti spurtteja korvat luimussa ja näytti miten se osaa pukittaa. Vaaratilanteita ei ollut ollenkaan ja herra totteli todella hyvin sekä melko herkästi pyyntöjäni. Päätin sitten laittaa narun sille päähän ja katsoa mitä se sanoisi siitä jos nousisin ilman satulaa selkään. Noh, itse yritin rynniä herran selkään ainakin 20minuuttia kunnes viimein pääsin ponnistamaan tarpeeksi ylös ja möyrin herran selkään. Hieman se ihmetteli tätä episoodia mutta tyytyväisenä nappasi porkkanan kädestäni vaikka olinkin selässä.
Kävelimme molempiin suuntiin muutaman kierroksen ja päätin kokeilla raviakin, hieman minua jännitti, että kestänkö selässä sillä tasapainoni on huonontunut sitten kesän 2012. Mutta näinhän sitä sitten parannetaan eikös juu? Tässä muuten pieni video siitä köpöttelystä, en jaksanut editoida mitenkään vaan lykkäsin suoraan youtubeen. :)


Tämä videon jälkeen otin sitten sitä ravia molempiin suuntiin n. 3kierrosta. Tuntui todella oudolta olla pitkästäaikaa ilman satulaa herran selässä ja vieläpä ilman suitsia. Narupäitsillä vaan huideltiin ja eihän minulla edes kypärääkään ollut. Hyi, hyi ties mitä olisi käynyt. :)
Olin todella iloinen miten rennosti Santtu otti tämän ns. uuden homman. Varmaan hänenkin mielestään tämmöinen vaihtelu virkistää ihan varmasti.



Sitten muuta 'ilon' aihetta. Facebook on saanut käyttäjätilini tarkistettua ja olen saanut sen nyt taas käyttööni mistä olen helpottunut ettei minun tarvitse enempää selvitellä ystävilleni miksi olen estänyt heidät. Ilmeisesti olin siis hävyyksissä koko facebook 'kansasta' kun tilini oli väliaikaisesti suljettu. Nyt pääsen taas päivittämään meidän facebook sivuja ja keskustelemaan kavereideni kanssa jopa helpommin. :)

6. huhtikuuta 2014

Informaatiota!

Nyt kävi köpelösti kaikinpuolin. Facebook käyttäjäni on suljettu väliaikaisesti. Eli siihen mennessä kun ne saavat käsiinsä viestini missä todistan henkilöllisyyteni ja käyttäjätilini oikeaksi henkilöksi.

Turvallisuussyistä käyttäjätilisi on väliaikaisesti lukittu.

Ilmoittaa rakas facebook kun sinne yritän kirjautua. Eli en voi nyt meidän blogi sivuillekkaan päivystellä, ties kuinka pitkään aikaan. Facebook käsittelee näitä ilmoituksia 'first come, first serve' taktiikalla mikä on ihan ymmärrettävää mutta niitä tulee päivittäin montakymmentä ellei jopa sataa. En yhtään tiedä että kuinkapitkään joudun odottamaan että pääsen taas facebook tiliini käsiksi.
Ja arvaatteko mistä kaikki tämä johtui? No siitä että lähetin ystävälleni litaanian pisteitä(.). Meillä oli keskutelua pisteiden kanssa siis että oli hieman kränää ja sellaista kunnes aloimme laittamaan pisteitä vuorotellen aina lisäten niitä. Minua otti aivoon ja laitoin sitten ihan kunnolla niitä pisteitä ja siitä seurasi tämä. Ja nyt ottaa enemmän aivoon!
Jos Facebook ei osaa todistaa käyttäjää oikeaksi ja minun omakseni, se poistetaan ja kaikki, KAIKKI kuvat tuhoutuvat miljooniksi olemattomiksi biteiksi. Enkä saa niitä enää takaisin sillä minulla ei ole monen vuoden takaa olevia kuvia enää itselläni tietyistä syistä(olen rikkonut muutaman vuoden sisään ainakin 2 läppäriä). Hih, sitäpä siis odotellaan että Facebook ottaa yhteyttä minuun s-postin kautta ja sanoo mitenkä asiat ovat. Sitä jännitetään tässä muutama päivä ellei viikko. Blogia päivitän kuitenkin ihan normaalisti, että sitä en jätä tauolle tai millekkään facebookin takia. :)

Mutta hei, nyt minulla on ns. lupa julkaista nämä kuvat mitkä otin eilen kun kävin ystäväni kanssa maastossa sekä 'kouluttamassa' hänen uutta lämppäriään. Maastolenkistä ei ole kuvia sillä minulla oli herrassa pidättelemistä. Tässä on nyt vain muutama kuva ystävästäni hevostensa kanssa. Kuvat on otettu Fujifilm Finepix kameralla jotka on muokattu Gimp2.8 ohjelmalla joten ne eivät ole hääppöisiä. Ehkä joskus saan vielä kunnon järkkärin käteeni. :)
Janette sekä hevosensa Avicenna kotiinpäin menossa. Kävimme heittämässä Santun tarhaan ja matkasimme hänen luokseen. :)
Odottelimme autitien vieressä sopivaa hetkeä ylittää!

Ja eikun tien yli!
Muutama laukkapätkä isommalla parkkipaikalla :)

Sennaa pelotti ponikärryt pihassa ja ei halunnut ohittaa niitä.

Ne oli hirveen pelottavat! :D



Niin söpö ja hieno poni! :)
Kukkuu! Olisko sulla kenties porkkanaa?

Janette sekä uusi hevosensa Hemmo :)
Itse omistaja ensimmäistä kertaa selässä. Niin hienosti meni!

Upea pari :)
Kuvia oli enemmänkin mutten jaksanut tietty kaikkia muokata ja osa oli tärähtäneitä ja sumeita/huonosti valottuneita enkä niitä kehdannut laittaa. Valitsin parhaimmat muokattavaksi. En ole löytänyt vielä kaikkia asetuksia kamerastani mitkä olisi pilviselläkin säällä hyvät mutta näillä selvittiin ihan hyvin. :)

5. huhtikuuta 2014

Maastoilua

Tiedättekö, että minulla on ainainen ongelma sekä pohdinta että miten aloitan postaukseni. Jotenkin tuntuu liian 'tutulta' taikka 'yleiseltä' aloittaa postaus näin:
Moi!/Terve! Olin tallilla ja tein sitä sekä tätä blah blah.....
Tai sitten näin:
Tänään taas tehtiin blah blah.....

Yritän aina vältellä sellaisia päiväkirjamaisia aloituksia sillä en itse pidä niistä vaikka blogi onkin sinäänsä oma ''päiväkirja''. Sillointällöin niitä kuitenkin eksyy postauksiini, minkälasista aloituksista te tykkäätte? Kenties juuri tämmöisitä päiväkirjamaisista taikka että mennäämpä suoraan asiaan? Olisi mukava kuulla miten haluatte postauksien alkavan. :)

Mutta mennäämpä tämän päiväiseen heppasteluun, vai mitä?

Aamulla herätessäni iski heti kauhea jännitys sekä miettiminen tästä päivästä, että miten tässä nyt oikein käykään. Meillä oli nimittäin tarkoitus mennä maastoilemaan ystäväni kanssa jonka olimme sopineet etukäteen. Pelkään pahoin että Santulla on hampaissa raspattavaa jonkatakia se takkuilee nyt kuolainten kera. Ja pelkään sen takia koska herraa ei ole ikinä ennen raspattu, tai näin kasvattaja minulle sanoi. Jos se on totta niin luultavimmin joudutaan hepoti rauhoittamaan raspauksen ajaksi. Pelottaa ajatus paniikista sekä kaikesta häslingistä mitä siitä oikein seuraa sekä pelottaa että kuinka iso lasku siitä tulee omaan nuppiin. Ikinä ei ole omasta pussista tarvinnut raspauksia maksaa, onhan Santtu ensimmäinen hevosenikin. Nyt kun tämä pulma on ehkä jopa ajankohtainen niin sitä on alkanut miettiä, tämä oli syy miksi kokeilin hackamoreja niin yllättäen.
Tykkäsin miten Santtu toimi hackamorella mutta siinä on opettelemista vielä paljon, rennommin se kuitenkin kulki kuin kuolaimen kanssa. Päätänsä se ei heittänyt yhtään.
Tänään oli siis tarkoitus mennä maastoon hackamoren kera, mutta jänistin ja laitoin pelhamin herralle suuhun kauhusta kankeana jos se heitteleekin päätänsä. Ja niinhän siinä kävikin loppupeleissä. Minua jännitti koko ajan tallilla ollessani ja yritin hengittää syvään sekä rauhoittua hyvillä ajatuksilla reissun kulusta. Minua pelotti sen takia niin hillittömästi koska emme ole käyneet yhdessä maastolenkeillä piitkään pitkään aikaan ja tiesin ettei sillä löytyisi kunnolla jarruja vaikka olisikin martingaalia sun muuta. Ajattelin että kun pelhamissa on enemmän vipua niin se olisi turvallisempi vaihtoehto maastoon, mutta taas hackamoressakin oli vipua mutten halunnut ottaa sitten taas sitä riskiä että jos se lähtee viemään niin ei nenäluu murru kun minä roikun ohjissa karjuen.
Noh, hain herran tarhasta normaaliin tapaan sekä varustin sen satulan sekä pelhamin kera. Jännitys suureni aina pikkuhiljaa kun ajattelin että kohta lähdetään. Olimme sopineet että ystäväni tulisi tammansa kanssa tallin pihaan että päästäisiin siitä yhdessä matkaan, tämä sen takia koska jänistin että Santtu ryöstää heti minulta käsistä.
''Hei c'moon! Luota nyt vähän hevosees!''
Tämä ei tarkoita ettenkö siihen luottaisi, minähän huitelin herran kanssa ensimmäiset kuukauden pelkällä satulahuovalla metsiä sekä peltoja kun se ei vielä edes tajunnut koko hommasta yhtään mitään. Olen ehkä vain kasvanut aremmaksi enkä uhkarohkeaksi.. Pelkään putomaista aina vain enemmän kun niin ei tapahdu, ehkä jos tippuisin herralta kerran, se ei olisi enää niin 'jännä' juttu.

Yhden kerran olen ns. tippunut Santulta.. Yritin nousta ilman satulaa sen selkään avonaisella pelto kentällä ja tuuppasin jalallani sen takapuoleen jonka takia se sitten jyräsi eteen ja minä vedin kuperkeikalla maahan. Hah, joo todella komea tippuminen.

Anteeksi muuten jos teitä haittaa tämä minun 'haahuileminen' muissa maailmoissa tekstiä kirjoittaessani, tarkoitan nyt sitä kun lisäilen kaikkea turhaa tekstiin vanhoilta ajoilta ynm. mukavaa. Mutta nyt takaisin tähän päivään kiitos!

Kun olin varustanut Santun lähdin kentälle jonka aita oli auki pihaan päin että pääsisimme maastoon sitä kautta, mutta päätin kuitenkin kävellä kentällä muutaman tehtävän/kierroksen läpi että herra rauhoittuu, olihan sillä taas muutama vapaapäivä takanaan. Santtu oli sitä mieltä että ravataan, mutta sain sen sitten rauhoittumaan sekä rentoutumaan käynnissä. Sitten koittikin se aika kun ystäväni tuli hevosellaan tallin pihaan ja lähdettäisiin maastoon. Jännitysryöppy nousi melkein kurkustani ylös mutta yritin hymyillä sen pois ja juttelin ystävälleni sekä Santulle paljon. Pääsimme hyvin liikkeelle vaikka ensimmäinen pysähdys olikin pelkkää pään heiluttamista kun odotimme että ystäväni menisi tammansa kanssa edellä etteivät he jäisi jälkeen Santun köpötellessä käynnin sekä peitsin sekoitusta eteenpäin niska ylhäällä. Kävelimme rauhallisesti metsäpolkua pitkin ja tajusin pian ettei minua jännittänyt enää tipan tippaa, olin taas ollut ennakkoluuloinen hevoseeni jonka pyysin anteeksi herralta.
Matka meni oikein mallikkaasti jos ei lasketa sitä että maastot olivat jäisiä ja herralta oli tippunut jokunen hokki kengistään ja sen kävely oli kuin luistelua. Onneksi suurimmiten maastot olivat joko lunta taikka sulaa maata jossa pystyi kävellä, mutta ylä sekä alamäet olivat yhtä kauhua(Hui, meinasin jo kiroilla). Yritin pitää Santun löysillä ohjilla mathdollisimman paljon mutta se kuumui aika nopeasti jonkatakia jouduin keräämään ohjat ja arvatkaapa mitä siitä seurasi? Niska ylös ja peistiä eteenpäin, jee! No ei todellakaan ollut mitään mukavaa, nolotti ihan kun ystäväni hevonen vain löntysteli ja Santtu vinkuu eteenpäin, noh siitä en voi syyttää ketään. Sain herran aina välillä rauhoitettua käyntiin ääniavuin sekä pidättein. Välillä jouduin pysäytämään sen ja peruuttamaan taikka tekemään pienen ympyrän että se ymmrätäisi ettei nyt mennä kovaa. Tästä seurasi peruutuksia kaveriin päin sekä pään heittelyä, myöskin syöksähtelyjä eteenpäin.
Kun vihdoin käännyimme takaisin tallillepäin hevoset heräsivät horroksestaan enemmän. Santtu kokeili koko ajan peistata sekä ravata, yritin kieltää pidätteillä sekä äänellä, mutta yhtäkkiä tapahtui se mitä en ikinä halua kokea, ainakaan pidempänä pätkänä. Santtu nappasi kuolaimen hampaisiinsa ja syöksyi eteen, minä huusin jotakin epämääräistä ja otin napakasti hevosen vauhdin kiinni ja käänsin pienelle ympyrälle sitten pysäyttäen hevosen pois menosuunnasta. Olin lievässä paniikissa ja se varmaan näkyi naamastani, jouduin hetken keräämään ajatukseni kuntoon ja mietin mitä tein väärin. Sitten tajusin etten tehnyt mitään, pohkeet olivat irti hevosesta, nojasin taaksepäin lievästi ja yritin vain rauhoittaa poikaa kunnes noin kävi. Pääsi se viemään minua ainakin 3-5m muttei onnekis sen enempää. Nyt olen ainakin 80% varma että sen suussa on jotakin vikaa. Ei se muuten noin tekisi, niska ylhäällä sekä petsin ymmärrän mutten tuota.

Päätimme kävellä loppumatkan tallille ja se olikin parempi vaihtoehto kuin se että hevonen saa kohtauksen keskellä tietä joka on jäässä. Onneksi ei käynyt pahemmin, sain cross-under suitseni ystävältäni takaisin ja nyt alkaa enemmän kuolaimettomilla hommaaminen ainakin siihen asti kun saadaan hampaat kuntoon. Kolmipalaa uskallan vielä kuitenkin käyttää mutta mieluiten en pistä sen suuhun nyt ollenkaan kuolainta.

Tämän lennokkaan maastolenkin jälkeen vein Santun tarhaan päiväheinien eteen ja lähdimme ystäväni kanssa hänen uuden hevosensa luokse. Meidän oli tarkoitus liikuttaa sitä. Itse 'jouduin' ensin hommiin ja yritin opettaa sille että liinassa voi juosta oikeaankin suuntaan. Ei siitä kyllä heti tule mitään, mutta se pikkuhiljaa ymmärsi asian mitä hain takaa. Kyseinen hevonen 10vuotias lämminveri ruuna joka on ollut koko elämänsä pullaponina ja nyt kun ystäväni sai sen itselleen alamme kouluttamaan siitä hyvää harrasteheppaa. Ja alussahan kaikki tietää ettei se aina suju. Hyvin tuo kuitenkin meni vaikka hevonen rynni moneen suuntaan sekä sai käteni tunnottomiksi. Tuli vain muistoja mieleen kun yritin samaista opettaa Superille. :)

Anteeksi tylsästä sekä kuvattomasta postauksesta, mutten nyt pysty parempaan. Ystäväni blogista voitte lukea enemmän hänen hevos elämästään!