15. lokakuuta 2015

Kikkara prinssit


06.10 oli päivä jona aurinko paistoi, oli viileää ja raikasta. Miksipä ei siis suuntaisi tallille ystävän kanssa?
Saavuimme tallille Supermiehen vuokraajan, Teean kanssa ja morjestimme heti tallin edessä laiduntavia hevosia jotka otimme talliin pienen pohdinnan jälkeen, että mitä tänään tehtäisiin. Päätimme juoksuttaa suomiputen ja koska minä olin satuttanut käteni muutama päivä sitten, en voinut ratsastaa joten Teea hoiti sen osapuolen ja juoksutti myös ruunan ennen selkään nousua.
Arvonherramme Turo toimi mallikkaasti juoksuttaessa ja kuunteli hienosti. Molemmat puolet käytiin läpi rauhassa, mutta kuitenkin aika nopeasti. Pian Teea olikin jo herra Teen selässä ja ratsasteli rauhassa askellajit lävitse.
Minulle iski kamala kaipuu hevosen selkään, enhän ollut pariin päivään taas käteni takia ratsastanut. Otin sitten riskin nousta Turon selkään ja ohjata tätä hevosta yhdellä kädellä. Olen ennenkin kokeillut miten hevonen toimii pelkällä jalalla sekä istunnalla joten tiesin ettei ongelmia olisi, ja ei ollutkaan.



Vaikka minulla ei ollutkaan kunnon varusteita päällä ja kypäräkin jäi matkasta oli hauskaa ja Turokin toimi hienosti kun kävin ravin ja laukan nopeasti läpi hieman rasastushimoa vain rauhoittaen. Istunnalla löytyi hevosesta kaikki suunnat ja tahdit hienosti vaikkei se kauneinta katseltavaa ehkä ollutkaan. Eikä turvallisinta ilman sitä halpaa henkivakuutusta, kypärää.
Käytän kypärää aina, sen teille nyt vielä sanon ja toivon ettei tästä ala taas kypärämyrskyä, kiitos aamen.


Ennen hevosen liikutusta, harjaussession aikana avasimme herran hännässä olleen letin joka taisi keretä olemaan melkein viikon päivät kiharruttamassa häntä jouhia, oikein pöllähti ihanaan kikkuraan. Se oli sitten pakko ikuistaa ja Turon hassu ilme kruunaa tuon kuvan! Katsokaa nyt;
''Auttakaa joku.. Pliis''


Herra Teen jälkeen juoksutimme Supermiehen myös ja tietysti häneltäkin avattiin letit ja voi että kun se oli komea. Päätin sitten, että juoksutuksen jälkeen Teea nappaisi herran ja ottaisimme rakennekuvia. Muutama kipale onnistui mutta kyllä tuo tallin edessä otettu on komein. Superi seisoo niin komeasti ja voisi melkein sanoa, että ryhdikkäästi. Hörökorvilla on oma tarinansa, ruunalla on tapana aina möllöttää korvat luimussa ja ilman kiinnostusta mihinkään, mutta päätimpä sitten leikkiä itse hevosta ja katsoa Superin reaktion. Hirnuin ja poljin jalkaa. Hassu näky varmasti, mutta hei, se tepsi! Löysimpä hyvän keinon saada poika höristämään kauniita korviaan.






Nyt olemme isojen asioiden äärellä kaikki. Ensi postauksessa kerron suurista valinnoista sekä enemmän tilanteesta mikä saattaa vetää blogin täysin äänettömäksi tai muuttaa sen toisenlaiseksi. Muutama aukko on vielä kaivamatta joita katsellaan ja mietitään.

Palaillaan pian