27. huhtikuuta 2015

Selkärangatonta menoa

Olen aina ollut etukenoinen ratsastaja ja saanut siitä palautetta ratsastusta seuraavilta opettajilta tai muilta katsojilta. Aloitin tämän harrastuksen 5vuotiaana ja silloin istuin etukenossa koska käteni olivat satulan etukaaressa, pikkuhiljaa aloin oppia istumaan ilman käsieni tukea ja istuin takapuoleni päällä.
Hartiani tuottivat kuitenkin ongelmia ja löysin itseni aina etukenosta kun vauhti kiihtyi käynnistä raviin tai laukkaan. Tutuin lausahdus kaikilta ratsastuksenopettajiltani taisi olla tämä:
''Ja Jessika muistaa taas hartiat pyöräyttää sinne taakse''
Monivuotinen ongelma oli hartiat ja kun ratsastus jäi vähäisemmälle taloudellisen tilanteen vuoksi unohdin melkein kaiken kun pääsin sillointällöinen hevosen selkään. Hartiani olivat edessä, selkä pyöreä ja istuntani muutenkin kammottava, aivankuin minulla ei olisi ollut selkärankaa ja olisin vain löllynyt hyytelönä hevosen selässä.
Kammotus vuosien takaa. Kuvassa Suomenhevos tamma Papina
Pikkuhiljaa opin kuitenkin pitämään istuntani kurissa ratsastusten myötä kun sain hienoja vinkkejä mitä käytän edelleen.
Käännä pääsi ja katso hevosen häntää 2-3sekuntia ja anna selkäsi venyä suoraksi ja käännä sitten pääsi eteen ja pidä asento. Tätä ehdotan teillekkin joilla on sama ongelma kuin minulla eli etukenoinen istunta, sillä mulla on toiminut aivan mahtavan hyvin ja hartiat muistaa pyöräyttää aina taakse samalla. Minulla meni monta vuotta saada hyvä istunta ja sitten ratsastustauon vuoksi se lysähti taas alkupisteisiin. Laukassa istun kevyessä istunnassa eli etukenossa tai jos pitää pitää pylly penkissä olen selkä kumarassa ja se on kamalaa nähtävää!
Olin 1-2vuotta ratsastamatta kunnes aloin etsiä sitä omaa hevosta ja kävin ratsastamassa muutamaa eri hevosta. Juuri siloin sitä oikeaa ei löytynyt joten aloitin taas käymään epäsäännöllisesti ratsastustunneilla.

Toinen suuri ongelma minulla on sitten vinous joka tuli Santun mukana kun hevonenkin on vino. Aiemminkin olin vino aina menevämmillä hevosilla kun jouduin etsiä hevoselta oikeat napit ratsastukseen jotta saisin sen pelittämään.
Kun ratsastin koulun hevosilla, Hingunniemessä istuntani oli mielestäni hyvä ja sain siitä kehujakin ja en ollut ollenkaan vino joten luulen että vinouteni johtuu jännityksestä kun en keskity istuntaan vaan nimenomaan siihen jännittämiseen. Suurimmiten vinous tulee esiin uusien hevostuttavuuksien kanssa ja jos hevonen on itsestäänkin vino ja kaipaa apuja siihen.

Vinous. Kuvassa lämminverinen tamma Netta
Nykyään istuntani vaihtelee ihan ratsastuskertojen määrästä ja siitä miten jaksan keskittyä siihen, varmaan ihan ymmärrettävää. Jos olen ollut hetken ilman hevosta jalkojeni alla on istuntani etukenoinen ja kammottava hevosenkin mielestä. Santtu ilmoittaa heti jos nojaan liikaa eteen lisäämällä vauhtia tai nostamlla niskansa ylös. Laukassa olen huomanut että Santtu liikkuu paremmin kun olen kevyessä istunnassa, mutta joskus laukkaamme kyllä pylly penkissäkin. Santun ravissa on jotenkin hankala ratsastaa selkä suorassa koska se on niin vino ja kevennyts tuntuu joskus mahdottomalta, mutta kun sitä on pyöritelty tarpeeksi voimme rentoutua hiljaisempaan raviin ja itsekkin pääsen suoristamaan selkäni.
Yrittäkää kestää
Ohjausta olemme saaneet hyvin vähän ja olen ajatellut että nyt olisi hyvä hankkia meille kunnon treenari joka teettää töitä hikeen asti. Haluan saada istuntani kuntoon ja hevosen suoraksi sekä rennoksi. Ratsuttajahan on Santulla käynyt ratsastamassa kerran jonka jälkeen ratsastettavuus oli parempi hänen ohjeita noudatettuna, mutta oma istuntani taitaa olle meille molemmille se suuri este tähän kehittymiseen. Santtu kulkee paremmin kun ratsastaja on rento ja tietää mitä tekee ja ratsastan herralla paremmin ilman satulaa, mutten ole päässyt harrastamaan satulatonta rallittelua juurikin herran liikkumattomuuden takia koska en aina ole sen luona vaan kotona ja minua hirvittää nousta energiapaukun selkään. Onneksi herran liikunta asia paranee kunhan se siirtyy kotikunnalleni ja lähemmäs minua joten pääsen touhuamaan senkanssa päivittäin.


Saa heittää vinkkejä miten saan virheet korjattua, istuntani paremmaksi ja hevosen suoraksi

24. huhtikuuta 2015

Piikittelyä

Santtu käytiin rokottamassa 20. päivä eli maanantaina ja rokotuksen hoiti todella mukava sijais eläinlääkäri. Pyysin lääkäriä tutkimaan myös hieman herran jalkoja kun takasissa on ollut nestettä jonkin aikaa. Eihän hänellä röntgen katsetta tietysti ole, mutta oli sitämieltä että ei syytä huoleen jos hevonen ei onnu ja neste katoaa liikutuksen mukana.
Herraa jännitti selvästi uusi ja oudolle haiseva ihminen joka tuli heti iholle tutkimaan mitä herralle kuuluu. Eläinlääkäri taputteli hevosta ja kun hän asetteli stetoskoopin punaturkin kylkeen alkoi kova pärinä ja järkytys iski. Pieniä hevosia syövä stetoskooppi-syndrooma iski ruunaan ja se oli melkein kuolla järkytyksestä kunnes menin sen nokan eteen ja kerroin, ettei ole hätää. Superi rauhoittui siltäseisomalta ja lääkäri naurahti kun hevosen sydän pomppi tuhatta ja sataa mutta rauhoittui minun mennessä hevosen luokse.
Santtua siten vähän jännitti myös kuumeen mittaus ja meinattiin jopa potkiakkin ja sitten peruutettiinkin seinään ja lääkäri päätti, ettei edes kokeilla sen enempää kun hevonen jäykistyi ja meni pakettiin. Lekuri totesi että hermoilustahan se kuumeen meille nostattaa jo valmiiksi ettei tällä ole nyt niin isoa väliä.
Tässäpä sitten se hauskin osuus koko operaatiosta, nimittäin itse rokote!
Santtu katseli epäilyttävästi lekuria joka kipitti laukullensa ja veteli omituisia vehkeitä käsiinsä jotka yht'äkkiä katosivat ja hän seisoi hevosen kaulan vieressä tätä tapuellen ja jutellen jotakin. Itse seisoin hieman kauempana tälläkertaa kun tutkin Santun passia, mutta silmä tarkkana olin kuitenkin ajantasalla tilanteesta.
Piikin pistettyään hevoseen eläinlääkäri ihmetteli kun kaikki muut asiat olivat aivan kamalan järkyttäviä ei Santtu edes piikkiä huomannut vaikka se oli juuri se mikä saattoi jopa nipistää. Itsekkin hieman ihmettelin, mutta on herra aiemminkin ollut piikin saadessaan hyvin rauhallinen ja tuskin sen laittoa edes tajunnut.
On se vaan hassu ruuna!

Tehtiin Supermiehen kanssa maastakäsittelyä herkku porkkanoiden avustuksella sitten muutama tunti rokotuksen jälkeen kun treenit kiellettiin pariksi päiväksi ja otin siitä videotakin. Harmittelen kun en ole saanut aikaiseksi vielä ostaa kameranjalkaa kun sammakkoperspektiivistä kuvattu video ei ole oikein mukavaa katsottavaa omasta mielestäni. En sitten tiedä mitä muut ajattelevat asiasta.



Tuleepas nyt videontäyteinen kirjoitus, mutta tässä vielä video herran ilakoinnista kun se pääsi vielä illemmasta isoon tarhaan verryttelemään raajojaan ja maistelemaan hieman kasvanutta vihreää. Superia ihmetytti hirveästi kun ei päässyt minun luokseni kun istuin kivikasan päällä ja se niin kovasti halusti tulla lähemmäs.


21. huhtikuuta 2015

Tallipaikka

 Kerroin teille jonkin aika sitten, että meidän on vaihdettava tallipaikkaa ja jos et ole vielä tietoinen miksi, käy lukemassa tämä postaus.
Olemme löytäneet siis tallin joka sijaitsee 4km Suonenjoen keskustasta maalaismaisemiin. Minulle tulee tallille matkaa siis n.6-7km ja kyytipelinä pyörä joka on vielä hankkimatta. Tulevalla tallilla on paljon peltoa missä herra saa laiduntaa, tilava talli jossa 2karsinapaikkaa ja lisää saa tehtyä myös. Uittopaikka on lähellä ja kuullemma hyvät maastot! Kaveri on vielä tallille etsinnässä, mutta ehkä sekin löytyy pian. Parempi kyllä olisi, sillä muutto on vähän yli viikon päästä eli ensikuun alussa. Yksin en haluaisi Santtua jättää ja nyt kun herran joutuu siirtämään ei minulla ole varaa ostaa sille kaveria mikä harmittaa, sillä tämän kesän haaveena oli hankkia kesäponi.
Tallipaikan vaihdosta on kuitenkin tullut hyviä ajatuksia vaikka ensin taisin jopa kirota koko asian läpikotaisin ja päässäni suhisi. 
 Hyviä puolia voisin luetella tässä muutaman jos teitä kiinnostaa;
+Santtu saa isomman laitumen kuin nykyisellä tallilla jossa se joutui olla pienessä hiekkapohjaisessa pihatossa ja pääsi joskus hetkeksi isoon aitaan
+Tilavampi talli, karsinahan Santulla on ollut aina iso ja hyvä, mutta nyt on käytävätkin leveämmät ja talli paljon kotoisampi
+Pesupaikka löytyy jossa saamme kylmättyä jalat ja pestyä koko hepan
+Saamme aidata tallin pellolle kentän jossa ratsastaa ja pääsemme harjoittelemaan sitten koulukiemuroita taas paremmin
+Lämmin varustehuone

Sitten jokaiselta talliltahan löytyy aina miinuksia ja tässä tapauksessa niitä on tällähetkellä vain muutama;
-Junarata aiva tallin vieressä
-Asfalttinen autotie pitää ylittää jotta pääsee maastoreiteille

Saas nähdä mitä Santtu tykkää uudesta paikasta. Hetken se ainakin stressaa, tai odotan stressaavan niinkuin aina. Hermostunutta hevosta ei kannattaisi niin usein muuttaa paikasta toiseen kuin ollaan nyt herran kanssa muutettu, mutta on herra asettunut sitten muutaman mietintäpäivän jälkeen. Nyt vaan jännittää tuo junarata, että ottaako herra paniikit siitä vai sopeutuuko se kauheaan kolinaan joka junasta sitten irtoaa.

Tässä muuten meidän lemppari huopamme jonka löysin Hööksistä jokin aika sitten
Tämän tallipaikan kuluihin menee laskujeni mukaan n. 250€ per kuukausi joten ei paha ollenkaan. Karsinavuokra hoidolla on 150€ mutta itse täytyy ostaa purut, heinät ja rehut.
Edellinen tallipaikka oli ilmainen joka oli ns. täysihoito paitsi näin loppupuolella. Itse ostin hevoselle kuitenkin heinät ja rehut eli kuukaudessa meillä meni n.56€ sinne talliin. Kulut nousevat nyt, mutta se ei minua haittaa sillä saan rakkaan ystäväni lähemmäs minua ja parempaan hoitoon kuin se nyt on. Pääsen jopa useammin Superin kanssa touhuamaan joten kaikki on hyvin.

18. huhtikuuta 2015

Katkennutta nahkaa

Taas maalaismaisemissa, rakkaan punaturkin luona. Ensimmäisenä kun lähdin talliin nappasin BEMERin matkaan ja lähdin antamaan herralle hoitoa samalla kun otan siltä kengät pois. Siinä tuli vähänniinkuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, mutta hoito ei tietysti kestänyt koko kenkien irroittamisen tai kavioiden vuolun ajan ja nappasin BEMERin hevosen selästä pois ja jatkoin kavioiden vuolemista. Tälläkertaa tein vain pientä hienosäätöä kavioihin koska kunnon kaviopihtejä ei ollut joilla oisin saanut kunnolla kaviota lyhennettyä joten otin vain vuolupuukolla ja raspilla mitä nyt vaan jaksoin.

Kaviosession jälkeen nakkasin Superille varusteet niskaan ja kun olin nousemassa satulaan napsahti jalustinhihna rikki. Vaihdoin sitten molemmat remmit satulaan ennen uutta nousu yritystä. Tässä muistutan kaikkia että tarkistakaa remminne jokapuolelta säännöllisesti!
Onneksi minulla oli poikaystäväni apuna sillä Superi olisi halunnut hypähtää jo ulos ladosta kun nappasin satulasta kiinni. Tämä johtunee siitä kun herra ei ole taas liikkunut kunnolla ja viimekerta oli maanantaina Netan kanssa.





Aloitimme treenimme kävelyllä pidemmin ohjin ja pikkuhiljaa hain hevosta kuulolle voltein sekä pysähdyksin ja kun ne sujuivat aloitin peruuttelun. Santtu oli aluksi hyvin mukana hommassa, mutta sitten alkoi homma menemään jo liian pitkälle muutaman kerran jälkeen.
Superi alkoi peruuttamaan hyvin, mutta sitten se kiepsahti ympäri ja yritti livahtaa raville mutta sain sen aina kiinni ja palautin pysähdykseen aina samaan kohtaan missä se yritti karata tehtävästä. Saattoi se pienesti nousta pystyynkin välillä, mitä nyt epäselvistä kuvista näkyy joita en julkaissut tähän mukaan, mutta ei herra korkealle ainakaan hyppinyt. Puhuin Superille paljon tämän ratsastuksen aikana ja hain rentoa hevosta, mutta tämä oli kyllä kaukana rennosta meiningistä. Herra notkotteli niska taivaassa ja yritti juosta altani pois, mutta osasi käyttäytyäkkin aina välillä kun mieli teki ja huvitti.




Aina kun herra sai heiteltyä minua selässään se jatkoi pyydetysti eteenpäin ja käveli todella ylpeän näköisenä eteenpäin. Välillä minua nauratti herran temppuilut, mutta sitten kun jalustin karkasi jalasta oli leikki kaukana, mutten kuitenkaan hätääntynyt koskaan vaan pysyin positiivisena kokoajan ja pyrin saada hevosen toimimaan. Olisimme jatkaneet ravilla eteenpäin kun homma toimi, mutta pelto oli niin märkä ja upottava ettei siinä olisi uskaltanut ottaa ravia vaikka Santtu yrittikin kovasti ravata ja näytin sille sitten, ettei siinä voi ravata. Näyttämällä tarkoitan sitä, että annoin sen ravata hetken kunnes se nosti laukan ja hiljensi itse kun näki ettei tässä voinut mennä kovaa.

Kun Santtu rauhoittui annoin sille pitkät ohjat ja kävelimme hetken ihan iisisti ympyrää ja pienempiä voltteja kunnes siirryimme tielle ja otimme ravia sekä laukkaa ihan vain Superin mieliksi ja tietysti oman pääni tuulettamisen vuoksi. Oli ihana tuntea taas oma hevonen allansa ja antaa sen laukata omaa tahtiaan. Ravia otimme muutaman pätkänkin hieman kovempaa tahtia, muttemme sen enempää koska Santtu hikeentyi todella nopeatsi laukkaamisesta ja kevyestä ravailusta, etten viitsinyt sitten väsyttää sitä enempää.
Oli hyvä lopettaa siihen kun Santtu ravasi pitkin ohjin todella rennosti ja kiirehtimättä minnekkään.

Puffe leikki linssiludetta

Kun olimme lopetelleet ratsastusta mennimme tallipihaan ja nousin Superin selästä alas löysäsin satulavyötä, nostin jalustimet ylös ja avasin suitsien lenkit sitä varten että päästäisin herran isoon tarhaan vetreyttämään itseään treenin jälkeen. Talutin Santun tarhaan ja pidin ohjia kädessäni kun yritin laittaa porttia kiinni, ohjat tippuivat ja kun Santtu tajusi olevansa 'vapaa' se lähti kävelemään pois ja kun tajusin sen kauhuissani lähdin perän ja pyysin herraa pysähtymään.
''Santu seis. Hei hölmö, odota''
Näin yritin saada sen pysähtymään kun törppönen käveli ohjat jaloissa ja pahin pelkohan tässä on se, että hevonen astuu ohjan päälle ja repii itseltään supielen rikki. Näin siinä kävi, ainakin osittain eli Santtu astui ohjien päälle, mutta onneksi ohja katkesi(luoja kiitos kumiohjille) ja se jatkoi tyytyväisenä karkumatkaansa ja kiersi tarhan ympäri, minä sen perässä. Santtu pysähtyi viimein tarhan portille ja sain sen purettua varusteista ja sitten päästin sen menemään, mutta jätin suojat jalkaan jos se halusi vielä juosta.

Päivän saldo: Katkenneet jalustinhihnat ja ohja
Kun olin vienyt varusteet paikalleen, siivonnut karsinan ja laittanut iltaruoan karsinaan kävin hakemassa Superin, hoidin sen jalat ja päästin sen talliin syöpöttelemään rehujaan. Olisi voinut tämä päivä pahemminkin mennä jos jalustinhihnat olisivat katkenneet ratsastaessa josta jalustimet olisivat paukahtaneet Santun kylkiin ja se olisi voinut juosta täyttäpahkaa jonnekkin jättäen minut jälkeensä. Onneksi hihna katkesi liitoksistaan kun olin nousemassa selkään, mutta tästälähtien tarkistan remmit aina ennen ratsastusta. Normaalisti tarkistan varusteemme kuukauden välein, tai silloin kun niitä käsittelen.

11. huhtikuuta 2015

Ankaraa infoa

Heissulivei, en ole tehnyt pitkään aikaan mitään kuulumis postauksia omaan tai meidän tilanteeseen liittyen, joten tässä tätä olisi. Haluaisin kertoa teille nyt, tässä ja heti aivan kaiken, mutta syystä tai toisesta jätän suuriakin asioita kertomatta mutta tässä tulisi ensimmäisenä suurin ongelmamme tällähetkellä..
Haluan infota teitä hieman muutto asioissa. Minähän siis muutin helmikuussa Suonenjoelle ja Santtu jäi Leppävirralle koska luulin, että se saa olla siellä pitempään, mutta toisin kävi. Meillä on Superin kasvattajan kanssa sukset niinsanotusti ristissä ja emme tule toimeen. Vanhan ajan ravimies kun on niin antaa mielensä mukaan ohjeita ja hänen mukaansa pitäisi hoitaa hevosta josta minä en tykkää ja hän ei ymmärrä miten hevostenhoito on kehittynyt ja uusi vempaimia on keksitty. Olen saanut itkua ja hammastenkiristystä siitä kun en halua, että Santulle annetaan kauraa ja käytämme sillointällöin joustochamboneja(piuhoja), ymmärrän tietysti hänen pointtinsa ja otan hyviä ohjeitakin korvan taakse, mutta minä en kestä kuunnella kun hän haukkuu hevosen maanrakoon ja käskee tappamaan sen.

Paripäivää sitten, kun tulin kotiin sain äidiltäni soiton, että kasvattaja oli käynyt jutustelemassa äidilleni tulevasta ja kertoi ettei jaksa hoitaa kolmatta hevosta. Ymmärrän tietysti ettei vanhempi mies jaksa hoitaa liikaa hevosia ja sentaki Santun minulle myikin aikoinaan. Mutta tässä menee taas ymmärrys, että hän ei minulle voinut sanoa suoraan tätä asiaa vaan se piti käydä heittämässä äitini hartioille heti seuraavana päivänä kun olin lähtenyt kotiin.
Noh, jokainen tekee tavallaan. Meillä on nyt sitten kiire löytää herralle uusi tallipaikka tai jos sellaista ei löydy ajoissa on keksittävä jokin väliaikainen ratkaisu tähän hommaan. Myymään tätä rakasta eläintä en ala, sillä mielummin laitan sen vihreimmille laitumille kun annan tuntemattomien ihmisten käsiin, mutta ylläpito on korvantakana.
Toivon ettette tuomitse minua ja toivottavasti edes osa teistä pitää pukkuja ylhäällä meidän puolesta.

Haluan pysyä nyt positiivisena ja sentakia kyselenkin teiltä apuja toisenlaisessa asiassa. Olen miettinyt jo pitkään clippaavani Santun jollain tavalla, mutta oman 'taiteellisen' näkemyksei takaa tietysti. Supermiesmerkkihän herralta jo löytyy joten clippaus täytyy olla sellainen, ettei merkki mene pilalle. Tässä kolme omaa näkemystäni mitä olen suunnitellut.
1. Perus 'trace' klippi hieman erilaisilla linjoilla takamuksessa



2. Tähtiä lapojen päällä kenties?
3. SIIVET omnom
Siinä ovat 'hienot' ajatukseni Superin klippaamisesta. Päätin kohdistaa kaikki ''trace'' tyyliseen klippiin koska Santtu ei liiku paljoa. Kesähän tässä on tulossa joten klippausta ei välttämättä tarvitsisi edes tehdä, mutta haluampahan kokeilla. Oma hevosenihan se on ja jos se menee pilalle vedetää koko poika nakupukuun! Tietysti näillä kevään ja alkukesän viileillä keleillä kevyt loimi on tietty paikallaan jos aletaan nakuilemaan. Onneksi sellaisia löytyy jos punaturkkia viluttaa.

HUOM. Nämä eivät ole siis täysin valmiita suunnitelmia joten antakaas muutoksille tilaa. Viimeiseen silaukseen, eli hevoseen tehdään tietysti jotakin eritavalla kuin näihin. Voi tietysti olla etten klippaile herraa ollenkaan, paitsi parantelen tuota takapuolimerkkiä sillä karvan kasvu on vienyt sitä hieman vinoon ja yksi kohta on kasvanut jo umpeen.

Olen myös laatinut Santun ruokinnan uuteen uskoon, sillä heinän kulutus on aivan järkyttävä. Päätin lisätä ruokaa ja vähentää pikkuhiljaa heinää. Saa nähdä mitä herkkävatsainen otus tähän sanoo. Tämä uusi ruoka on maistunut kuitenkin hyvin, että hyvään suuntaan ollaan menossa! Saattaa olla että lisään vielä ruokintaan AE-vitamiinia ja ruusunmarjaa, mutta se vielä tosiaan mietinnässä.

Entinen menu:
2dl - Pellavainen
4dl - Racing Prix
2mittaa - Biotiini
+muutama porkkana

Uusi menu:
2dl - Pellavainen
2dl - Mineral Plus
0,5-1l - Peacemaker
2mittaa - Biotiini
+muutama porkkana

Nyt olisi teidän vuoro avata taas suunne. Kertokaa mitä olette mieltä uudesta ruokinnasta, minkä klippauksen valitsisin ja voitte tietysti kertoa mitä olette mieltä tallin vaihdosta joka tuli melkein yllätyksenä itsellenikin

9. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen

Voi mikä ihana pääsiäinen olikaan. Räntää satoi, mutta kyllä tämä Super hevonen piristi vaan kummasti päivää ja kadotti huolet mielestä. 3. päivä päätin nousta Santun selkään ja laittaa herralle kolmipalan suuhun pitkästäaikaa kun rei'itin oli vieläkin ostamatta, että saadaan hackamore oikeille paikoilleen eikä se lerpata vaarallsesti liian alhaalla nenäuun päällä.
Verkkasin Santun pitkillä alkukäynneillä ja tunnusteltiin kuolainta. Pyrin ratsastamaan hevosta eteen ja alas, mutta se kävi hieman hankalaksi sillä herralla oli meno taas päällä ja kun se rauhoittui aloitimme sitten vasta ravissa työskentelyn. Santtu ei kulkenut käynnissä vielä runkonsa läpi, mutta tyydyin siihen, että se myötäsi ja oli rentona.
Aivan unohdin kertoa, ettei tehty töitä nyt liinassa taikka pellolla, mutta sen varmaan tajusitte jo kuvistakin. Teimme töitä tälläkertaa ihan tiellä joka on noin puolen kilometrin mittainen lenkki tallin, sahan ja laitumien ympäri. Joissain kohti oikaisimme tallin poikki kun vaihdoimme suuntaa. Ravia otettiin tietysti molempiin suuntiin ja kun se tuntui hyvälle päätin kokeilla sitten vielä kevyttä laukkaa välikäyntien jälkeen.



Välikäynnit olivat lyhyehköt ja kävelimme edes' takaisin Tiian edessä joka oli taas kameran takana meitä vahtimassa. Käyntien aikana hain taas hieman kontrollia pysähdyksin, mutta pitkin ohjin ja pidin pohkeen irti hevosesta jotta se saisi kulkea täysin vapaana, mutta kontrollissa istunnalla. Kun Superi oli rentona, mitä ikinä sen pyysinkään tekemään aloitimme laukannostot loivaan ylämäkeen kulmien takaa jotta laukka nousisi hyvin, mutta toisin kävi ja ensin kaahotettiin pelkästään isolla ravilla eteenpäin. Moneen otteeseen kokeiltiin ja kun laukka ei noussut siirryttiin käyntiin ja kokeiltiin uudestaan. Pikkuhiljaa tajusin hieman rytmittää laukkapohjetta ja pidätettä että Santtu tajuaisi mitä pyysin ja sittenhän se laukka nousi kun nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin komennon myös äänellä ja pidin pohkeen kiinni kevyesti.



Ensin laukattiin hrimuista kyytiä, mutta aloin hakea siihen sitten myös sitä kontrollia ja yritin saada hevosen kantamaan itseään lyhyempänä samassa askellajissa. Muutaman kerran siirryttiin raviin, mutta otettiin pohje uudestaan ja pidätteet niin Santtu osasi jopa kantaa itseään hetkellisesti laukassa, myödätä ja laukata ikkupikkuista laukkaa mistä olin totaalisen yllättynyt. Kiitokseksi taputuksia ja äänellä kehuin hirveästi kun hevonen kulki halutulla tavalla. On Santtu vaan S.U.P.E.R!
Pitkät loppukäynnit olivat paikallaan ja sitten talliin hoitamaan heppa takaisin pihattoonsa syöpöttelemään päiväheiniään.

Seuraavana pääsiäisen päivänä ystävämme Tiia kävi herran selässä pitkästäaikaa, kunhan minä ensin verkkasin alkukäynnit ja otin vähän ravia tunnustelemalla millä tuulella Santtu on. Sittempä Tiia ratsasti herralla hyvät ravit kunnes minä hyppäsin selkään ja otin sitten loppulaukat, tai no otettiin me hieman kovempaa raviakin muutama pätkä, mutta pääasia oli se laukka joka nousi vaikkakin ensin ei meinannut millään malttaa kuin ravata umpipähkää eteen. Muutaman kontrollitarkastuksen jälkeen laukka nousi ja todella hienosti ja sitten annoin Superin vain laukata, en kontrolloinut vauhtiakaan millään tavalla vaan annoin vaan rullata niin kovaa kun se itse halusi.



Maantiekiitäjä
Harmillisesti moni todellahyvä laukkakuva oli epäselvä ja pelkää blurria en niitä viitsinyt tähän laittaa ihan siitä syystä. Kun nousin Santun selkään se oli silloin jo hyvässä pintahiessä sekä meno päällä. Joissain kohdissa se painoi hieman kädelle, mutta tähän saattoi olla syynä kuolaimen vaihto kolmipalaan joka oli omituinen pitkään käytössä olleen nivel baucherin jälkeen. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja huomasi miten tyytyväinen Santtu on kolmipalaan ja pakko sanoa että tämä on vaan paras suukappale meille. Nivelkin on hyvä, mutta kolmipala vielä parempi ja näin voin sanoa pidemmän kokeilun jälkeen. Kolmipalanhan minä taisin ostaa yli vuosi sitten ja siitä ollaan ainaa vaihdeltu ja kokeiltu nilvelen kanssa. Me ollaan kolmipala ihmisiä kun kuolaimiin tullaan, enemmän herran kanssa mennään tietty hackamoren kanssa heti kun mahdollista.


4. huhtikuuta 2015

Sivupolkkaa


''Oisko sulla namia mulle?''

Tuumasi punaturkkinen otus tallinpihassa jonka ratsastaja yritti saada hevosen huomion hieman itseensä. Tämä kaksikko oli käynyt treenaamassa heidän takana näkyvällä aidatulla pellolla ilman satulaa, ystävä mukanaan ja liinan päässä. Kaikki askellajit käytiin kohtuudella ja nopeasti läpi, hyisen ja sateisien sään takia ja otuksella oli tietytsti lämmikettä päällään.
Treenin alkuvaiheessa harrastettiin hieman piruetteja ja sivupolkkaa, sillä herra punaturkki oli energinen jonka seurauksena tapahtui jotain odottamattoman odotettua.

Herra punaturkki päätti tanssahdella lumihangessa ja veti sivupolkkaa oikeaan suuntaan hieman askelpituutta ja vauhtia lisäten ja täten siinä samassa punahousuinen ratsastaja löysi itsensä puoliksi maasta ja puoliksi hevosen selästä. Mitenkä tämä olikaan mahdollista?
Ratsastajalla oli vasen jalka maassa, kädet hevosen kaulassa ja oikea jalka otuksen selänpäällä kun punaturkki pysähtyi ihmeissään katsomaan tapahtuman kulkua. Ratsastaja nauroi maha kipeänä ystävänsä kanssa ja putsasi hieman märkää polveaan. Myöhemmin saattoi tytöille tulla mieleen miten tässä olisi voinut käydä jos ratsastajan ystävä ei olisi ollutkaan pitelemässä heitä liinassa, ympyrällä.

Loppuhyvin, kaikkihyvin ja treeni jatkui vielä parisenkymmentä minuuttia vaikka loskaa tulikin niskaan hetkisen aikaa ennen treenin lopettamista. Ratsukko kävi tipahtamisen jälkeen vielä hyvin käynnin, ravin sekä laukan molempiin suuntiin lävitse jonkajälkeen he kävelivät aitausta ympäri, irti ystävän kultaisista käsistä ja ilman liinan ohjausta. Kaikki meni todella mallikkaasti niinkuin punaturkkiselta otukselta voi vaan odottaa ja ratsukko pääsi turvallisesti tallin uumeniin pienen kuvaus hetken jälkeen.

1. huhtikuuta 2015

Varovaisesti

''Liinatyöskentely on mielestäni mukavaa kun on oikeanlainen ystävä auttamassa joka tietää mitä pitää tehdä''

Santtu on ollut todella pirteä näinä päivinä kun olen ollut sen kanssa tekemisissä. Aina kuulen hörinää ja pörinää kun kävelen sen aidan ohitse ja herra katselee ihanilla ruskeilla silmillään minua.
 Torstaina 26.Maaliskuuta päätimme kokeilla Santun jalkaa käytännössä kun se on päässyt juoksemaan isoon tarhaan eikä jalka ole ollut enää liikkeessä epäpuhdas. Jalka, sekä tietty koko hevonen on saanut erityishoitoa niin hieronnalla(omatoimisesti), venytyksillä sekä mitä ikinä ollaankaan keksitty sen parantamiseksi. Jalkoja ollaan kylmätty linimentillä jokaisen irtojuoksutuksen jälkeen ja lämpöpintelit on laitettu heti perään joksikin aikaa taikka jopa seuraavaan aamuun asti. Näin me hoidamme Superin jalat muutenkin, mutta pinteleitä emme välttämättä laita kevyen treenin jälkeen mitä nämä viimepäivät ovat olleet tämän jalkaepidosin aikana.

 Santun ristiselkä ja semitendinosus lihas(sijaitsee hevosen takapuolessa) on saanut lämpölinimenttiä aina iltaisin ja pientä hierontaa samalla linimenttiä laittaessa ja lihasten kireys on helpottanut ja hevonen liikkuu puhtaammin ja iloisemmin, ainakin minun silmääni.
 Tänäpäivänä varustaessa Santun suurin arkkivihollinen on ollut satula, joka on tuottanut kireää silmäkulmaa, hampaiden näyttelyä sekä takajalkojen nostelua sekä luimivia korvia, mutta tälläkertaa kun näytin satulan herralle ennen sen asettamista selkään ei herra sanonut mitään. Se suurinpiirtein nukahti turpa satulanpäälle ja kun laitoin satulan Superin selkään se ei näyttänyt mitään negatiivisuuden merkkejä. Se vaan seisoa törötti ja odotteli pirteän näköisenä, korvat hörössä.

Suitsien laitossa taikka missään ei ollut mitään negatiivista ja herra lähti hyvissä mielin minun ja Tiian matkaan pellolle töihin. Ensin se ihmetteli kun menimme pitkästäaikaa rallipellolle missä se sai pakkaspäivinä kyydittää meitä minne halusi paksussa lumikinoksissa, mutta nyt lumi oli lämmön ja pakkasen myötä kovaa pinnasta ja siinä oli hyvä juoksuttaa ja katsella hevosen liikkeitä jokaisessa askellajissa molempiin suuntiin ennenkuin nousisin sen selkään. Santtu oli melkein kokoajan kuulolla ja kuunteli pyyntöjäni hyvin vaikka välillä hitaanomaisesti.
Iloisesti katselin Superin liikkeitä jotka olivat ilmavia ja puhtaita. Laukkaa pyytäessä herra päästi muutaman ilopukin ja heitteli hetken nopeampaa laukkaa ympyrällä kunnes rauhoittui hieman ja kun laukka rullasi, siirryimme ravin kautta käyntiin ja vaihdomme suunnan.



Oikea kierros oli Santulle vaikeampi jo ihan alusta lähtien ja nyt kun oikea takajalka on tämä parantelun kohde, minua hieman mietitytti, mutta ainakin käynti oli puhdas.
Kävelytin herraa tähän suuntaan pidempään ja kun nostimme ravia oli meno aika hyvän näköistä. Ravi oli puhdas vaikkakin vähän nopea tahtinen ja yritin hidastaa herran menoa joka tuoti tulosta. Ravi oli osittain puhdas, mutta epäpuhtaitakin askelia tuli mutta todella vähän. Pyörittelimme ravia jonkin aikaa ja kokeilimme laukkaa. Laukka oli huteraa ja takanen jäi osittain jälkeen ja se ei polkenut kunnolla allensa. Siirryimme raviin jota piti rauhoitella jonkin aikaa. Santtu ei millään meinannut hiljentää paitsi sitten kun menin kyykkyyn joka on meidän omaa 'kieltämme' yhteisymmärryksineen ja tämä tarkoittaa juurikin hidastamista ja luokse tulemista. Kun Santtu hiljensi raviaan nousin ylös ja jatkoimme hetken vielä, kunnes sitten taas kävelimme hetken aikaa tarkkaillen liikettä.





Päätimme suunnitelmien mukaan, että nousisin Santu kyttiin juoksutuksen jälkeen ja niin tehtiin. Liike oli senverran tukeva ja jalka oli hyvin liikkeessä mukana.
Ajattelin, että menisin käynnissä ja ravissa, mutta herra itse muutti suunnitelmia laukkaamalla. Vasempaan suuntaan kun yritin saada hevosen ravaamaan se nosti laukan, mutta sen ymmärsin ja annoin hevosen laukata muutaman kierroksen loppujenlopuksi ympäri ja sitten keskityttiin raviin. Ympyrällä työskentely on Santulle hieman vaikeaa epätasapainoisuuden vuoksi joka aiheuttaa herkän laukan ja vaikka yritin suurentaa ympyrää ei tämä auttanut asiaa, ainakaan aluksi. Pian aloimme saada puhdasta ravia puolikkaan ympyrän verran ja siitä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän ja liike oli hyvä.




Vaihdoimme teitysti suuntaa ja kokeilimme samaa oikeaankin suuntaan. Sama homma jatkui, mutta huomasimme, että nyt liike oli epäpuhdas laukassa ja jalka oli heikko lisäpainosta mitä minä toin hevosen selkään ja lopetimme lyhyeen. Ravi oli puhdas jota menimme hetken ja teimme loppukäynnit irti liinasta.
Santtu oli urhea ja toimi tosi hienosti. Loppukäyntien jälkeen menimme talliin ja hoidimme hevosen asianmukaisesti sekä postauksen alussa kertomallani tavalla, kylmäämällä jalat ja laitoimme lämpölinimenttiä hevosen takapuolen päälle jonkajälkeen herra pääsi vielä ulkoilemaan.



Tästä on hyvä jatkaa kevyttä treenailua jalan mukaan ja hoitaa sitä asialliseen tapaan. Samanlainen treeni oli meillä parin päivän päästä uudestaan ja liike oli tälläkertaa puhdas jokaisessa askellajissa, molempiin suuntiin.
Santun selkään pääsi tuona päivänä myös naapurista serkkutyttö Milla joka ratsasti Santun kanssa pitkät loppukäynnit taivutellen hevosta ja vahingossa ottivat myös ravin ja laukan, mutta mitäs pienistä. Saipahan tyttö vähän vauhtia elämään ja kuullemma oli todella mukavaa. :)