Maneesissa

Heti kun aloitin vuokraamaan Credittiä sain tietooni, että tallin lähellä olisi maneesi ratsastuskoululla ja sinne pääsisi ratsastamaan kun sen varaisi tai menisi tunnille mukaan. Minä varasin maneesin meille heti Syysloman jälkeen ja kävimme Creditin kanssa maneesissa torstai iltapäivällä ja saimme maneesin kokonaan itsellemme.
Saavuimme tallille Creditin kanssa ja pyörimme hetken pihamaalla miettien missä maneesi olisi, en ollut ennen käynyt tällä tallilla ja ketään ei näkynyt pihalla tai tallissa. Löysimme maneesin ja menimme sisälle, laitoin valot päälle ja suuni aukesi heti. Luksusta. En ole köyhänä maalais junttina tottunut tälläiseen luksukseen. Maneesi oli 22x64 kokoinen ja todella hyvin valaistu.

Otin Creditiltä fleecen pois joka oli kävelymatkamme ajan sen päällä lämmikkeenä ja huomioliivinä sillä kävelimme maneesille asfaltti tietä pitkin ja minä siis talutin hevosen, en ratsastanut. Credit puhisi ja katseli ympärilleen. Kannoin kolme puomia keskelle maneesia ja täten päivän tehtävä oli  keksitty, sitten vain hevosen selkään ja töihin. Odotimme vielä isännän kuvaamaan joka tuli hieman meidän jälkeemme maneesiin.
Isäntä kuvasi meistä video clippejä joista olen todella kiitollinen, niistä siis seuraava video;

(linkki videoon)

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta video kertoo vieläkin enemmän. Minulla on vielä paljon, PALJON opittavaa tästä hevosesta, mutta tarvitsen osaavamman ihmisen arviointia. Tässä kuussa emme vielä päässeet tunnille, mutta toivonmukaan ensikuussa sitten saamme uuden mahdollisuuden. Maneesiin pääsy oli kyllä pop!
Minulle saa antaa ohjeita ratsastuksessa jos näette videolta jotain korjattavaa. Jalustimia pääsen pikkuhiljaa pidentämään kunhan vain ensin uskallan sen tehdä.

Kuvia ja uutta ulkoasua

Ei niin onnistunut, mutta oikein mukava ratsastuskerta herra Creditin kanssa takana. Viime viikolla en päässyt liikuttamaan tätä herraa, koska mieheni tekeytyi kipeäksi eikä kyennyt kuskailemaan ja bussiin ei ollut rahaa. Turhautunut ja hevoseton viikko oli siis takana, mutta mieltä piristi kun taas lähdimme ajamaan kohti Laukaata missä tämä uljas musta asustelee.

Suunnitelmissa syksykuvausta mukavan sään avustamana, mutta tallille päästyämme tallin toisen hevosen omistaja tuli kyselemään meitä maastoon mukaan ja vastasin tietty myöntävästi. Varustimme hevoset ja lähdimme matkaan kävelyteitä pitkin ja ylitimme kanavan sillan josta pääsimme mukaville hiekkateille. Otimme matkanvarrelta vielä yhden ratsukon mukaan ja kiersimme mukavan tunnin lenkin todella kauniissa maastoissa.
Minulle esiteltiin ja kerrottiin mistä tienhaaroista pääsee minnekkinpäin ja millaisia lenkkejä oli tarjolla ja pakko myöntää etten ole ennen ollut näin hyvien maastojen ääressä. Pohja oli pehmeää hiekkaa ja reittejä oli vaikka minkä mittaisia. Mukavia suoria ja mäkiä peltojen ja metsiköiden keskellä.

Maasto köpöttelyn jälkeen päätin mennä vielä hetkeksi pellolle tekemään siirtymisiä ja ravityöskentelyä Creditin kanssa. Maastossa hevonen oli rento ja oikein mukava, mutta heti kun aloitimme työskentelyn Credit painoi epämukavasti ohjalle ja kulki kuolaimen takana. Muutenkin koko hevonen oli kankea ja hidas. Päätin jättää työskentelyn vähäiselle, sillä kävimmehän jo maastossa verryttelemässä. Muutamat siirtymiset ja taivuttelut molempiin suuntiin ja siirryimme vielä avoimelle pellolle missä vauhti ja innostus taas kasvoi. Oli hieman pidättelemistä muttei kuitenkaan tullut hankaluuksia.

Ravailimme ympyröillä ja otimme pari tempolisäystäkin mukaan. Laukkaakin mentiin hieman ja siitä löytyi kyllä taas poweria että kiinni ottaminen venyi aina hieman pitkähköksi.

Pääsääntöisesti oli tarkoitus ottaa kuvia jotka epäonnistuivat melkein kaikki. Isäntä napsi 766kpl kuvia. Kyllä, luitte oikein.
Niistä oli käyttökelpoisia vain 12 kappaletta. Syy epäonnistuneisiin ja postauksessakin oleviin sumeisiin kuviin oli kameran asetukset. Olin edellisenä päivänä kuvannut koiraa ja potretti asetuksilla joten kamera ei tykännyt liikkeestä tai takana olevasta kirkkaasta taivaasta. Kyllä nämäkin kuvat kelpaavat minulle, uusia saa aina lisää.
Yhdestä kuvasta iski myös inspiraatio uuteen ulkoasuun joka komeilee nyt näkyvillä. Ulkoasusta saa mielellään laittaa kommenttia ja mielipiteitä. Some ikonit päätyivät bannerin päälle navigaatio palkista mikä oli mielestäni kiva muutos. Uusien koodien opettelu on aina mukavaa, varsinkin kolmelta aamuyöstä.

Ratsastuksen aikana taivas hämärtyi auringonlaskuun värjäten taivaan oranssilla ja luoden kaunista tunnelmaa loppukäynneillemme. Pyysin miestäni ottamaan vielä muutaman yhteiskuvan meistä mukavan päivän päätteeksi josta ei meinannut tulla melkein mitään. Credit ei halunnut seisoa paikallaan ja isännän näpit olivat jäässä joten kuvaaminen oli hankalaa joten hyppäsin alas selästä ja otin itse muutaman pääkuvan ruunasta. Kiinnostuskiikarit olivat tiessään joten ei kiusattu hevosta sen enempää ja lähdimme kohti tallia ja iltaheiniä.

Ensikerralla jos ei vielä päästä ratsastuskoulun tunnille mukaan niin voisimme keskittyä enemmän taivutuksiin sekä tempojen vaihteluun jotta saadaan takajalat alle ja ryhti kuntoon. Itse keskittyisin enemmän taas pitämään leukaa ylhäällä niinkuin tein nytkin ja sen taitaa kuvistakin tälläkertaa huomata! En ole ihan selkärangaton.

Vielä kysymys, onko viime postauksissa ollut liikaa kuvia tekstin pituuteen verrattuna?

Miten ja miksi juuri näin?

Yksi suurimpia ongelmiani bloggaamisessa on aloittaa postaukset. Miten aloittaa hyvin ja ytimekkäästi jotta lukija tempautuu mukaan.. Tässä tilanteessa, näissä mielensopukoissa ei sitä juurikaan tule miteittyä, varsinkaan kun puhutaan ystävän pois menosta ja päätöksistä joihin päädyttiin Superin suhteen.

Miten?
Pakko myöntää, että minulla oli ollut mielessä jo pidemmän aikaa Superin lopetus. Vain sen takia, että olin valmistautunut siihen päivään jo etukäteen. Koskaan ei tiedä milloin joutuu ystävästään luopumaan ja sentakia se järkyttää. En väitä etteikö minua järkyttänyt vaikka olinkin ns. varautunut siihen. Se iski kuin tuhat tikaria ja en voinut tehdä muutamaan viikkoon yhtään mitään. Istuin ja tuijotin seiniä, nukuin kaiket päivät. Käytin koiraakin vain kerran ulkona ja en huomioinut sitä sen enempää vaikka se tuhisi ja murisi kainalossani en vaan voinut tehdä muuta kun katsoa tyhjyyteen ja olla ajattelematta mitään. En itkenyt ensimmäisenä viikkona yhtään. Sitten se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mieleni oli jo parempaan päin, mutta sitten se taas halkesi..

Olin miettinyt Superin kohdalla hautausta tai ehkä jopa tuhkausta. Mutta kumosin nekin ajatukset melko pian. Päätin että hyötykäyttö on paras vaihtoehto ja sekin onnistui kun kyseessä ei ollut euthanasia vaan ampuminen ja hevosta ei oltu lääkitty. Olimme aseen ja pulttipyssyn kanssa kiipelissä mutta en pulttipyssyä halunnut. Liikaa kauhutarinoita.
Miksei euthanasia? Koska kauhutarinat ja omat kokemukset hevosesta joka tajuaa mitä sille tehdään ja lähtee vielä ylös, riuhtaisee itsensä irti ihmisten käsistä ja puolikuolleena yrittää lähteä karkuun. Ei näin. Olen nähnyt rumaa jälkeä. Sitä en halunnut Superille vaan nopean lopun. Äkkiä. Ja päätös oli mitä parhain.

Parhain? Miksi?
Koska Superi oli sairas. Edellisessä jäähyväis postauksessa kerroin hevosen syömättömyydestä ja kaviokuumeesta sekä pään sekoamisesta. Superi olisi kuihtunut parissa viikossa, kituen. Sain helpotusta tuskaani kun kuulin, että hevosellani oli pitkä pätkä suolta kuoliossa ja peräsuolessa iso tukos. Ihmekkään kun ulostaminen veti sen kasaan ja hevosen takapään puolella seisoessa oli kamala lemu. Helpotusta!? Niin, sain tietää, että tein oikein. Ystävä hyvä ei enää kärsi. Tässä on muutama kuva verrata Superia viikkoa ennen kun se lähti Suonenjoelta ja päivää ennen lopetusta. Alla on kuva pari viikkoa ennen lopetusta ja päivää ennen kärsimyksen loppua.

Itse, hevosen varsasta asti tunteneena huomasin heti että tämä hevonen on sairas. En tarvinnut vertauskuvia, mutta ne ovat teille. 2.päivä lauantaina.. n.24h ennen Superin lopetusta sain nämä kuvat ja en voinut tehdä muuta kun itkeä. Näin että komea, punaturkkinen herrani kärsi.
Pirteä, luimisteleva aasin takapuoli oli väsyneen näköinen ja silmät huusivat kivusta. Silloin hyväksyin päätökseni. Seuraavana päivänä totesin sen oikeaksi uutiset kuultuani. Kaksi viikkoa meni kun pystyin puhumaan hevosesta positiivisesti.
Jokainen suree tavallaan, minä mietin ensin ''huonoja'' aikoja. Muistelin miten herra S heitti minut selästään ja potkaisi minua kerran. Hetkinen, nehän olivatkin minun virheitäni. Minä en tajunnut satulan sopimattomuutta kun se heitti minut alas. Minä en osannut arvata että ystäväni säikähtäisi häntä sprayta. Hymähdin, hymyilin jopa ääneen. Siitä se lähti, aloin muistelemaan kaikkea hyvää. Tämä hevonen opetti minulle paljon ja olin kiitollisuuden sille velassa. Päästää se joskus kärsimyksestä. Tehdä oikea päätös. Kiitos ystävä hyvä, toivottavasti olin mielstäsi armollinen.

Kikkara prinssit

06.10 oli päivä jona aurinko paistoi, oli viileää ja raikasta. Miksipä ei siis suuntaisi tallille ystävän kanssa?
Saavuimme tallille Supermiehen vuokraajan, Teean kanssa ja morjestimme heti tallin edessä laiduntavia hevosia jotka otimme talliin pienen pohdinnan jälkeen, että mitä tänään tehtäisiin. Päätimme juoksuttaa suomiputen ja koska minä olin satuttanut käteni muutama päivä sitten, en voinut ratsastaa joten Teea hoiti sen osapuolen ja juoksutti myös ruunan ennen selkään nousua.
Arvonherramme Turo toimi mallikkaasti juoksuttaessa ja kuunteli hienosti. Molemmat puolet käytiin läpi rauhassa, mutta kuitenkin aika nopeasti. Pian Teea olikin jo herra Teen selässä ja ratsasteli rauhassa askellajit lävitse.
Minulle iski kamala kaipuu hevosen selkään, enhän ollut pariin päivään taas käteni takia ratsastanut. Otin sitten riskin nousta Turon selkään ja ohjata tätä hevosta yhdellä kädellä. Olen ennenkin kokeillut miten hevonen toimii pelkällä jalalla sekä istunnalla joten tiesin ettei ongelmia olisi, ja ei ollutkaan.

Vaikka minulla ei ollutkaan kunnon varusteita päällä ja kypäräkin jäi matkasta oli hauskaa ja Turokin toimi hienosti kun kävin ravin ja laukan nopeasti läpi hieman rasastushimoa vain rauhoittaen. Istunnalla löytyi hevosesta kaikki suunnat ja tahdit hienosti vaikkei se kauneinta katseltavaa ehkä ollutkaan. Eikä turvallisinta ilman sitä halpaa henkivakuutusta, kypärää.
Käytän kypärää aina, sen teille nyt vielä sanon ja toivon ettei tästä ala taas kypärämyrskyä, kiitos aamen.

Ennen hevosen liikutusta, harjaussession aikana avasimme herran hännässä olleen letin joka taisi keretä olemaan melkein viikon päivät kiharruttamassa häntä jouhia, oikein pöllähti ihanaan kikkuraan. Se oli sitten pakko ikuistaa ja Turon hassu ilme kruunaa tuon kuvan! Katsokaa nyt;
''Auttakaa joku.. Pliis''

Herra Teen jälkeen juoksutimme Supermiehen myös ja tietysti häneltäkin avattiin letit ja voi että kun se oli komea. Päätin sitten, että juoksutuksen jälkeen Teea nappaisi herran ja ottaisimme rakennekuvia. Muutama kipale onnistui mutta kyllä tuo tallin edessä otettu on komein. Superi seisoo niin komeasti ja voisi melkein sanoa, että ryhdikkäästi. Hörökorvilla on oma tarinansa, ruunalla on tapana aina möllöttää korvat luimussa ja ilman kiinnostusta mihinkään, mutta päätimpä sitten leikkiä itse hevosta ja katsoa Superin reaktion. Hirnuin ja poljin jalkaa. Hassu näky varmasti, mutta hei, se tepsi! Löysimpä hyvän keinon saada poika höristämään kauniita korviaan.

Nyt olemme isojen asioiden äärellä kaikki. Ensi postauksessa kerron suurista valinnoista sekä enemmän tilanteesta mikä saattaa vetää blogin täysin äänettömäksi tai muuttaa sen toisenlaiseksi. Muutama aukko on vielä kaivamatta joita katsellaan ja mietitään.

Palaillaan pian

Täys kymppi!

Turon kanssa meillä on mennyt nyt tosi hyvin ja olen löytänyt muutaman nappulan millä hevosta ratsastetaan enemmän pohkeen ja ohjan väliin. Kyllä tämä yhteistyö alkaa sujua! Ollaan päästy myös harrastamaan esteitä. Sain kuvaajan ja päätin pyytää sitten ihan videoida meidän hyppelöt. Hieman mulla itselleni tähänkin lajiin taas hakemista kun en tosiaan ole päässyt tekemään tätä mitä oikeasti rakastan tässä lajissa. Jos joskus lähtisin kisaamaan niin se olisi esteet.
Hyppelimme ilta-auringossa 40cm pystyä ja yhtä mittaamatona paaliestettä ja huomasin että olin hieman hakusessa kun ensimmäiselle esteelle lähestyttiin. Unohdin täysin miten ratsastaa hevonen esteelle mutta yli kuitenkin mentiin. Puomi putosi muutamaan otteeseen omien virheideni takia mutta mun mielestä näin oli ihan hyvä. Kokeilimme lopuksi pystyä vielä 60senttisenä ja yli mentiin ja oli hurjan hauskaa! Turokin tuntui tykkäävän hommasta sillä se meinasi kipsutella menemään eikä halunnut kuunnella pohjetta. Videolla näkyy yksi laukannosto vasemmalle kun ensin kipsuteltiin ja siitä tuli hirveen ruma laukannosto ravin kautta, mutta ei se silloin ollut niin tärkeä asia. Seuraavana päivänä oli nimittäin tiedossa sileä treeni siirtymisten kanssa.

linkki videoon

Seuraavana päivänä Santun vuokraajan kanssa hoidettiin Superin liikutus ja jalkahoidot jonkajälkeen kapusin Turjakkeen selkään siirtymis-harjoitteita varten. Ensin lämmiteltiin pidemmllä ohjalla kävellen(tietysti) ja siirryttiin raviin, vieläkin pitkällä ohjalla. Annoin Turon mennä pitkänä muutaman kierroksen ravia ympäri kunnes aloin kokoamaan sitä käynnissä. Kun käynti tuntui hyvälle siirryin raviin ja jouduin hakemaan hetken taas nappuloita, että mitenkäs se Tee toimikaan. Pikkuhiljaa sain ratsastatteua hevosen jopa hyvällä rytmillä käteen ja sitten aloitimme tekemään käynti-ravi-käynti siirtymisiä. Perus harjoitus, lyhyillä sivuilla käynti ja pitkillä ravi. Siirtymiset olivat tahmeita ja pitkiä, mutta kun ryhdistin itseni ja ratsastin, alkoi ruunapoika toimia.

Lämmin kesäpäivä vei voimat porottavassa auringossa kun mittari näytti varmasti 27celssiusta ja takapuolen alta huokui hevosen lämpö satulan läpi, joten oli aika tukalat paikat ja hiki virtasi. Sain kuitenkin Turon kulkemaan hyvin, ainakin oman käsitykseni puolesta ja Superin vuokraajakin sanoi hevosen kulkevan nätisti. Hän muuten otti nämä kuvat!
Ravi-siirtymis harjoitteen lopuksi teimme vielä kulmiin ympyrät ja siitä siirryimme, hevosen ollessa uralla laukkaan. Niin käynnistä kuin ravista. Aluksi Turo kysyi että onko pakko jos ei taho ja yksi isompi pukkikin sieltä tipahti, mutta sen perselennon otan omaan kukkarooni sillä annoin liian jämäkästi pohjetta ja unohdin antaa ohjaa.

Lopuksi menimme vielä rennosti ravaillen loppuverkan löysin ohjin ja vähän ilmankin. Ihmeellinen suomenhevonen kun toimii niin mahtavasti myös pelkällä istunnalla! Tää on kyl täys kymppi.

Vellipöksy

Hieman hiljaista on taas ollut ja jotain pitäisi taas kirjoitella, oivoi! Koirablogi on vienyt nyt kaiken huomioni kun on taas näyttelykierrettä kehissä. Superin kanssa ollaan kuitenkin treenattu ja taas hieman edistytty asiassa jos toisessakin.
Emme ole pitkään aikaan käyttäneet piuhoja/jousto chamboneja ratsastuksen yhteydessä vaan ne ovat olleet viimeksi käytössä juoksuttaessa kun muutimme tänne. Päätin sitten iskeä ne pojalle päälle kun vuokraaja oli taas käymässä ja minä ratsastin ensin enimmät höyryt pois jotta vuokraajan on parempi tehdä askellajeihin tuttavuutta kun siihen että hän saisi rauhoittaa hevosta. Superi vastusti piuhoja ensin hieman ja painoi niitä vastaan mutta rauhoittui ensimmäisen kentän ympäri kierroksen jälkeen ja alkoi myötämään piuhoille kuin ohjastuntumallekkin.
Tein paljon voltteja ja ympyröitä jotta Santtu vetristyisi ja tottuisi taas piuhoihin ennenkuin lähtisimme lisäämään tempoa. Pyörimme kentällä jonkun aikaa ja herra alkoi hieman jo asettua kulmissa ja vetristymään joten nostimme ravin ja niska notkahti ylös niinkuin yleisestikkin. Käynnin Superi osaa hienosti myödätä ja mennä rauhassa mutta ravia nostaessa nousee myös niskakin ylös. Hermolaukat jouduimme menemään myös heti alkuun kun herra olisi vain halunnut mennä hyper-raviansa eteenpäin keskittymättä jalkoihinsa. Laukattiin pääty-ympyrällä molemmat suunnat ja siirryimme sitten työstämään ravia. Välillä pää notkahti alas ja herra osasi jopa myödätä muutaman askeleen verran ja aina kun näin tapahtui annoin reilusti sille ohjaa. Menin vielä hetken ilman piuhoja kunnes vuokraaja nousi herran selkään ja hän meni myös ilman piuhoja jonkun aikaa.

Piuharatsastuksen jälkeinen päivä oli kevyt juoksutuspäivä ja sen jälkeen olikin loma josta herra otti kaiken irti ja veteli aidoita läpi keskellä yötä. Sain nimittäin terveisiä talli-isännältä että herra oli mennyt omine nokkinensa talliin kun olin jättänyt sen yöksi ulos.
Seuraavana päivänä olisi taas tulossa meidän ihana vuokraaja joten oli töiden aika karkulaiselle. Tälläkertaa vuokraaja ratsasti ensin jotta saisi enemmän luottamusta hevoseen ja hevonen häneen. Santtu oli laukkaisalla päällä ja halusi vain laukata ja kipsutella joten ravi jäi vähäiseksi ja minä sitten lopuksi vielä nousin selkään ja otimme herran kanssa ravia. Jouduin työstämään ravia jonkin aikaa että se rauhoittuisi eikä olisi kaahottavaa liitokavio ravia. Mutta en olisi kyllä ikinä uskonut että lopuksi pystyimme mennä vielä ravia pitkin ohjin pääty-ympyrää ja kenttää ympäri! Superi meni todella rennoksi ja vetreäksi loppua kohden ja päätin kokeilla josko voisin antaa sille ohjaa ja vauhti ei kiihtyisi. Siinä se on hurjimus kun meno vaan hidastui ja menimme todella hidasta ja letkeää ravia kaula pitkällä muutaman ympyrän. Ja voi että kun minä olin niin iloinen taas kerran tästä kaahottaja karkulaisesta.

Hienon ratsastuksen ja todella kuuman päivän päätteeksi päätimme lähteä kokeilemaan rannalle kahlaamista. Superi oli hikinen ja varmasti arvostaisi viilennystä järvessä. Nousin ratsailta ja kävelimme rantaan hevosta taluttaen. Vuokraaja otti kameran ja napsi rantaleikeistämme kuvia muistoksi. Onneksi otti, sillä kyseessä oli herran ensimmäinen järvessä käyminen ikinä!
Kahlaamassa olemme käyneet hiekkakuopilla mutta järvi on aina ollut kamalan pöri-pöri-hör-hör asia. Rannalle päästyämme Superi katseli järven kimmeltävää pintaa ja ensimmäinen sana oli suoraan, että EI. Mutta hetken suostuttelun jälkeen punaturkki asteli vian lähemmäs ja lähemmäs vedenreunaa kanssani kunnes pääsin itse veteen ja näytin, että kaikki on hyvin.

Sinne se sitten pulahti! Äiskän pöri-hör-hör vellipöksystä tuli huikee vesipeto joka kauhoi etusellansa vettä ja nautti viilennyksestä. Herra olisi lähtenyt jopa pidemmälle mutta minun piti kääntää se takaisin rantaan. Tästä alkoikin meidän uintikautemme ja seuraavallakerralla lähdemmekin ihan uimalla uimaan paremmasta kohdasta rantaa kun sain tiedon että on siellä parempikin kohta joka on laiturin vieressä josta hevosen on parempi astella suoraan ja kaltevaa rantaa pitkin kuin tuosta kynnykseltä hieman syvempään veteen. Ensikerralla sitten heppa veteen ja laiturilta selkään. Jospa vuokraajakin kävisi pulikoimassa kun minä kastuin aina lantioon asti kun tuo mokoma meinasi vetää minut mukaansa.

Tallin esittelypostaus kuvina tulee mahdollisimman pian, kunhan sen osaisin joskus tehdä loppuun ja napsia loput kuvat mitä siihen tarvitsen.

Vastaukset osa II

MUUT KYSYMYKSET

Millainen puhelin sulla on? Entä kamera?
Puhelimeni on Nokia Lumia 635 ja kamerani on Canon EOS M

Lempiruoka?
Roskaruoka Lasagne taikka spagetti & lihapullat.

Mitä opiskelet?
Hevostalouden perustutkintoa

Mitä muita eläimiä sinulla on?
Santun lisäksi meiltä löytyy 3kissaa ja koira.

Mitä lävistyksiä sinulla on/oli?
Minulla on snakebitet ja yläasteella minulla oli myös smiley jota ikävöin!

Onko sinulla tatuointeja?
Ei



Haluaisitki tatuointeja/lävistyksiä? Minne?
Tatuointi on suunnitelmissa hankkia kunhan olen suunnitellut sopivan tatuoinnin mikä on pieni, mutta tarkoittaa paljon. Olen suunnitellut tatuointia jo muutaman vuoden, mutten ole vain saanut ideasta vielä kiinni. Tatuointi tulisi yläselkään oikean tai vasemman lapaluun päälle.
Haluaisin kielilävistyksen mutten vain uskalla sitä hankkia.

Mielipiteesi itse tehdyistä lävistyksistä?
Itse olen uusinut huulikoruni rei'än kerran kun se meni umpeen ja tein itselleni hakaneulan avulla smileyn jota minulla ei enää ole. Minä en ole ihmisille sanomaan mitä he itsellensä tekevät mutta jos olette vähänkin järkevämpiä niin käytte ammattitaitoisella lävistäjällä joka käyttää onttoa lävistysneulaa.
Älkää käykö koruliikkeestä hakemassa ampumalla koruja, edes korvakoruja koska ampumalla solut vaan siirtyvät ja siitä saattaa tulla rustopatteja. Ontto lävistyneula ottaa palan kudosta, miten inhottavalta se kuulostaakin on se parempi ja turvallisempi tapa kunhan muistatte vaan huolehtia lävistyksistänne, vaihtaa koruja ja puhdistaa lävistyksenne huolellisesti.

Missä kaikkialla sua voi seuraa sosisalisissa medioissa?
Ne perus paikat varmaan. :) Facebook, Instagram, Youtube, Ask.fm.. Twitterissäkin on tili mutten sitä käytä.

Mitä ohjelmia käytät piirtämiseen ja kuvien muokkaamiseen koneella?
Gimp 2.8 on ohjelma jolla piirrän sekä muokkaan kuvat, mutta muokkaan kuvia myös Picmonkeylla. Videot editoin Premiere Pro CS5 ohjelmalla.

Mitä olet aiemmin opiskellut (valmistunut/keskeyttänyt)?
Peruskoulun jälkeen lähdin Outokumpuun opsikelemeen Kuva-artesaani +3D animaatiota jossa olin vuoden, en valmistunut vaan erosin koska ei ollut sopiva ammatti minulle vaan pidän mielummin taiteen harrastuksena.

Lempi jäätelö?
Tällähetkellä lemppari on Magnumin pink raspberry

Käytätkö paljon alkoholia?
En paljon. Voisin vaikka sanoa, että juon kerran kuussa enemmän.

Onko sinulla mitään ajokorttia?
Ei ole. Mopokortti tuli maksettua mutten päässyt tekemään kokeita taikka ajokoetta koska muutimme toiselle paikkakunnalle.

Oletko käynyt ulkomailla?
Olen käynyt Teneriffalla, Lanzarotella, Virossa ja Ruotisssa. JEE

Kerro jotain koiristasi/koirastasi
Koiruuksista voi lukea enemmän täältä.

Jos saisit mahdollisuuden muuttaa jotain sinun kasvoissasi tai esim hiuksissa mitä se olisi?
Haluaisin ohuemman leukaluun ja paremmin voivat hiukset :)

Harrastatko jotain musiikkiin liittyvää tai osaatko esim soittaa jotain soitinta?
En niinsanotusti harrastamalla harrasta musiikkia, mutta lauleskelen aina kotona ja osaan hieman soittaa kitaraa, enemmän ehkä näppäillä.

Jos saisit valita YHDEN lempi esineesi tai asian huoneestasi/talostasi mikä se olisi?
Jääkaappi. Paras asia ikinä!

Katkennutta nahkaa

Taas maalaismaisemissa, rakkaan punaturkin luona. Ensimmäisenä kun lähdin talliin nappasin BEMERin matkaan ja lähdin antamaan herralle hoitoa samalla kun otan siltä kengät pois. Siinä tuli vähänniinkuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, mutta hoito ei tietysti kestänyt koko kenkien irroittamisen tai kavioiden vuolun ajan ja nappasin BEMERin hevosen selästä pois ja jatkoin kavioiden vuolemista. Tälläkertaa tein vain pientä hienosäätöä kavioihin koska kunnon kaviopihtejä ei ollut joilla oisin saanut kunnolla kaviota lyhennettyä joten otin vain vuolupuukolla ja raspilla mitä nyt vaan jaksoin.

Kaviosession jälkeen nakkasin Superille varusteet niskaan ja kun olin nousemassa satulaan napsahti jalustinhihna rikki. Vaihdoin sitten molemmat remmit satulaan ennen uutta nousu yritystä. Tässä muistutan kaikkia että tarkistakaa remminne jokapuolelta säännöllisesti!
Onneksi minulla oli poikaystäväni apuna sillä Superi olisi halunnut hypähtää jo ulos ladosta kun nappasin satulasta kiinni. Tämä johtunee siitä kun herra ei ole taas liikkunut kunnolla ja viimekerta oli maanantaina Netan kanssa.

Aloitimme treenimme kävelyllä pidemmin ohjin ja pikkuhiljaa hain hevosta kuulolle voltein sekä pysähdyksin ja kun ne sujuivat aloitin peruuttelun. Santtu oli aluksi hyvin mukana hommassa, mutta sitten alkoi homma menemään jo liian pitkälle muutaman kerran jälkeen.
Superi alkoi peruuttamaan hyvin, mutta sitten se kiepsahti ympäri ja yritti livahtaa raville mutta sain sen aina kiinni ja palautin pysähdykseen aina samaan kohtaan missä se yritti karata tehtävästä. Saattoi se pienesti nousta pystyynkin välillä, mitä nyt epäselvistä kuvista näkyy joita en julkaissut tähän mukaan, mutta ei herra korkealle ainakaan hyppinyt. Puhuin Superille paljon tämän ratsastuksen aikana ja hain rentoa hevosta, mutta tämä oli kyllä kaukana rennosta meiningistä. Herra notkotteli niska taivaassa ja yritti juosta altani pois, mutta osasi käyttäytyäkkin aina välillä kun mieli teki ja huvitti.

Aina kun herra sai heiteltyä minua selässään se jatkoi pyydetysti eteenpäin ja käveli todella ylpeän näköisenä eteenpäin. Välillä minua nauratti herran temppuilut, mutta sitten kun jalustin karkasi jalasta oli leikki kaukana, mutten kuitenkaan hätääntynyt koskaan vaan pysyin positiivisena kokoajan ja pyrin saada hevosen toimimaan. Olisimme jatkaneet ravilla eteenpäin kun homma toimi, mutta pelto oli niin märkä ja upottava ettei siinä olisi uskaltanut ottaa ravia vaikka Santtu yrittikin kovasti ravata ja näytin sille sitten, ettei siinä voi ravata. Näyttämällä tarkoitan sitä, että annoin sen ravata hetken kunnes se nosti laukan ja hiljensi itse kun näki ettei tässä voinut mennä kovaa.

Kun Santtu rauhoittui annoin sille pitkät ohjat ja kävelimme hetken ihan iisisti ympyrää ja pienempiä voltteja kunnes siirryimme tielle ja otimme ravia sekä laukkaa ihan vain Superin mieliksi ja tietysti oman pääni tuulettamisen vuoksi. Oli ihana tuntea taas oma hevonen allansa ja antaa sen laukata omaa tahtiaan. Ravia otimme muutaman pätkänkin hieman kovempaa tahtia, muttemme sen enempää koska Santtu hikeentyi todella nopeatsi laukkaamisesta ja kevyestä ravailusta, etten viitsinyt sitten väsyttää sitä enempää.
Oli hyvä lopettaa siihen kun Santtu ravasi pitkin ohjin todella rennosti ja kiirehtimättä minnekkään.

Puffe leikki linssiludetta

Kun olimme lopetelleet ratsastusta mennimme tallipihaan ja nousin Superin selästä alas löysäsin satulavyötä, nostin jalustimet ylös ja avasin suitsien lenkit sitä varten että päästäisin herran isoon tarhaan vetreyttämään itseään treenin jälkeen. Talutin Santun tarhaan ja pidin ohjia kädessäni kun yritin laittaa porttia kiinni, ohjat tippuivat ja kun Santtu tajusi olevansa 'vapaa' se lähti kävelemään pois ja kun tajusin sen kauhuissani lähdin perän ja pyysin herraa pysähtymään.
''Santu seis. Hei hölmö, odota''
Näin yritin saada sen pysähtymään kun törppönen käveli ohjat jaloissa ja pahin pelkohan tässä on se, että hevonen astuu ohjan päälle ja repii itseltään supielen rikki. Näin siinä kävi, ainakin osittain eli Santtu astui ohjien päälle, mutta onneksi ohja katkesi(luoja kiitos kumiohjille) ja se jatkoi tyytyväisenä karkumatkaansa ja kiersi tarhan ympäri, minä sen perässä. Santtu pysähtyi viimein tarhan portille ja sain sen purettua varusteista ja sitten päästin sen menemään, mutta jätin suojat jalkaan jos se halusi vielä juosta.

Päivän saldo: Katkenneet jalustinhihnat ja ohja

Kun olin vienyt varusteet paikalleen, siivonnut karsinan ja laittanut iltaruoan karsinaan kävin hakemassa Superin, hoidin sen jalat ja päästin sen talliin syöpöttelemään rehujaan. Olisi voinut tämä päivä pahemminkin mennä jos jalustinhihnat olisivat katkenneet ratsastaessa josta jalustimet olisivat paukahtaneet Santun kylkiin ja se olisi voinut juosta täyttäpahkaa jonnekkin jättäen minut jälkeensä. Onneksi hihna katkesi liitoksistaan kun olin nousemassa selkään, mutta tästälähtien tarkistan remmit aina ennen ratsastusta. Normaalisti tarkistan varusteemme kuukauden välein, tai silloin kun niitä käsittelen.