Juoksutusta

Tämä postaus tulee todella, todella myöhässä, mutta tulee kuitenkin. Viimeksi kävin Creditin luona juoksuttamassa ruunaa samalla kun annoin herralle enismmäisen BEMER hoidon mistä kerroin edellisessä postauksessa(eli tämä on tapahtunut 02.02.2017).

Kävelimme pellolle hoidon jälkeen missä herra kävi maaten ja piehtaroi molemmat kylkensä muutamaan otteeseen ympäri. Kävelimme tämän jälkeen jonkun aikaa kunnes ruuna omatahtoisesti halusi ravata jota vähän jarruttelin, mutta kyllä se vaan ravasi molempiin suuntiin täysin itse. Oikeaan kierrokseen se jopa laukkasikin, mutta toppuutin menoa ettei jalka ainakaan pahentuisi.

Seurasin haukkana liikettä ja piti todeta, että kyllä hevonen ontui jalkaansa hieman, mutta otin myös huomioon pellon epätasaisen pohjan. Tasaisella tiellä hevonen ei ontunut ollenkaan kun otin pienen ravipätkän sen veressä ja tiirailin jalkaa. Liikkuminen ei kuitenkaan rasittanut hevosta sillä vuohisessa oleva neste hävisi ja se on kävellyt siitä lähtien täysin normaalisti. Creditin liikutus on tapahtunut juoksuttamalla ja itsenäisesti riekkumalla kaverin kanssa tarhassa, aina liikutuksen jälkeen on laitettu kylmäys patjat etujalkoihin sekä muutenkin jalkoja on kylmätty 2-4 krt päivässä.

(linkki videoon)

Kikkara prinssit

06.10 oli päivä jona aurinko paistoi, oli viileää ja raikasta. Miksipä ei siis suuntaisi tallille ystävän kanssa?
Saavuimme tallille Supermiehen vuokraajan, Teean kanssa ja morjestimme heti tallin edessä laiduntavia hevosia jotka otimme talliin pienen pohdinnan jälkeen, että mitä tänään tehtäisiin. Päätimme juoksuttaa suomiputen ja koska minä olin satuttanut käteni muutama päivä sitten, en voinut ratsastaa joten Teea hoiti sen osapuolen ja juoksutti myös ruunan ennen selkään nousua.
Arvonherramme Turo toimi mallikkaasti juoksuttaessa ja kuunteli hienosti. Molemmat puolet käytiin läpi rauhassa, mutta kuitenkin aika nopeasti. Pian Teea olikin jo herra Teen selässä ja ratsasteli rauhassa askellajit lävitse.
Minulle iski kamala kaipuu hevosen selkään, enhän ollut pariin päivään taas käteni takia ratsastanut. Otin sitten riskin nousta Turon selkään ja ohjata tätä hevosta yhdellä kädellä. Olen ennenkin kokeillut miten hevonen toimii pelkällä jalalla sekä istunnalla joten tiesin ettei ongelmia olisi, ja ei ollutkaan.

Vaikka minulla ei ollutkaan kunnon varusteita päällä ja kypäräkin jäi matkasta oli hauskaa ja Turokin toimi hienosti kun kävin ravin ja laukan nopeasti läpi hieman rasastushimoa vain rauhoittaen. Istunnalla löytyi hevosesta kaikki suunnat ja tahdit hienosti vaikkei se kauneinta katseltavaa ehkä ollutkaan. Eikä turvallisinta ilman sitä halpaa henkivakuutusta, kypärää.
Käytän kypärää aina, sen teille nyt vielä sanon ja toivon ettei tästä ala taas kypärämyrskyä, kiitos aamen.

Ennen hevosen liikutusta, harjaussession aikana avasimme herran hännässä olleen letin joka taisi keretä olemaan melkein viikon päivät kiharruttamassa häntä jouhia, oikein pöllähti ihanaan kikkuraan. Se oli sitten pakko ikuistaa ja Turon hassu ilme kruunaa tuon kuvan! Katsokaa nyt;
''Auttakaa joku.. Pliis''

Herra Teen jälkeen juoksutimme Supermiehen myös ja tietysti häneltäkin avattiin letit ja voi että kun se oli komea. Päätin sitten, että juoksutuksen jälkeen Teea nappaisi herran ja ottaisimme rakennekuvia. Muutama kipale onnistui mutta kyllä tuo tallin edessä otettu on komein. Superi seisoo niin komeasti ja voisi melkein sanoa, että ryhdikkäästi. Hörökorvilla on oma tarinansa, ruunalla on tapana aina möllöttää korvat luimussa ja ilman kiinnostusta mihinkään, mutta päätimpä sitten leikkiä itse hevosta ja katsoa Superin reaktion. Hirnuin ja poljin jalkaa. Hassu näky varmasti, mutta hei, se tepsi! Löysimpä hyvän keinon saada poika höristämään kauniita korviaan.

Nyt olemme isojen asioiden äärellä kaikki. Ensi postauksessa kerron suurista valinnoista sekä enemmän tilanteesta mikä saattaa vetää blogin täysin äänettömäksi tai muuttaa sen toisenlaiseksi. Muutama aukko on vielä kaivamatta joita katsellaan ja mietitään.

Palaillaan pian

Puksuti, puksuti

Pääsin käymään taas kotona, mikä piristi ihmeesti mieltä. Pääsin näkemään poikaystäväni, kissani, ja pääsin Santun luokse taas unohtamaan kaikki murheeni ainakin hetkeksi.
Lähdin koulusta torstaina ja kävin Santun luona seuraavana päivänä. Herrasta huomasi, että virtaa riitti sillä harjatessa se pyöri ympyrää eikä malttanut olla paikallaan. Santtu ei ole liikkunut taas muutamaan viikkoon sillä en löydä sille aktiivista vuokraajaa joka pääsisi herraa liikuttamaan sen tarpeiden mukaisesti. Lisäilin ilmoituksia nyt useampaan paikkaan ja toivonmukaan joku tykästyisi Superiin ja olisi halukas puuhailemaan sen kanssa siihen asti, että Kiuruvedellä vapautuu karsinapaikka jossain koulun lähellä.
Kävimme Santun kanssa perjantaina pellolla juoksemassa liinan kanssa. Oli ihanaa viettää aikaa Superin kera ja sen ehkä huomasi kun sain vain hymyn huulillen kun pääsimme pellolle, pyysin herraa ympyrälle se lähti ryntäämään innoissaan avonaisen pellon suuntaan ja jouduin hieman topakasti ottamaan sen kiinni, mutta nauroin vain herran innokkuudelle. Ohjasin sen uudesaan ympyrälle jolloinka sama tapahtui vielä muutamaan otteeseen, mutta tunnelma rauhoittui muutaman pukin kautta lennokkaaseen raviin. Kävimme kaikki askellajit läpi ja Santtu toimi mallikkaasti. Annoin sen välillä juosta niinkin isolla ympyrällä, että pidin vain liinan päässä olevasta lenkistä kiinni ja annoin herran juosta niin pitkään kuin se vain itse halusi. Molempiin suuntiin tietysti. Sopivaan pintahikeen päästiin ja sitten lähdimme takaisin tallipihaan kun herra itse halusi lopettaa ravailun ja laukkailun. Suutansa maiskuttaen herra köpötteli takanani tallimatkan ajan ja siitä huomasi miten tyytyväinen se oli kun pääsi jalottelemaan ja aukaisemaan lihaksiaan laajemmalla alalla.

Lauantaina päätin sitten nousta Santun selkään joten varustin sen myös satulalla. Kävimme ensin pellolla taas liinan kanssa hölkkäämässä ravit sekä laukat ennenkuin nousin selkään. Jätin juoksutusliinan pallon laitaan ja lähdimme eteenpäin. Hetken sain hakea Santusta kontrollia sillä se kuumeni juoksutuksesta, mutta sitten se alkoi kulkea kivasti tuntumalla, työskentelimme ravi ympyrällä ja en olisi vinut olla iloisempi tai yllättyneempi kuinka hyvin herra toimi kuolaimen kanssa. Käytössämme oli siis baucher nivel niinkuin edellisenä päivänä juoksutuksessa ja tämä kuolain on luultavimmin paras nyt Santulle, pitäisi vielä kokeilla omppu kolmipalaa ollakseni varma mitä kuolainta alamme käyttämään kuolaimettomien ohella. Kovempaan en ainakaan halua siirtyä sillä se saattaa mennä Santulla yli hilseen.
Kun sain Santun kulkemaan molempiin suuntiin hyvin päätin antaa sen revitellä vielä vähäsen. Menimme pitkälle peltosuoralle ja annoin pienet sekä kevyet laukkapohjeet kuiskaten Santulle ''Lennetäänkö?'' ja Santtu lähti pärskähtäen laukkaamaan innoissaan ympäri peltoa. Jouduin pidättelemään välillä herraa, ettei se liitäisi ojien ylitse niitä huomaamatta. Välillä sain kokea pukkeja ja iloisia pärskähdyksiä kunnes aloin pyytämään hiljempaa vauhtia johon Santtu vastasi erittäinkin nopeasti ja hiljensi tahtia mallikkaasti. Kävimme vielä lopuksi kävelemässä pellon laitaa pitkin ja kävimme katsomassa mielenkiintoisen polun pellon laidalla joka vei meitä eteenpäin nätissä metsikössä ohuella polulla mitä pitkin traktorit ajavat. Polku vei meidät isommalle tielle josta käännyimme takaisinpäin sillä en halunnut ottaa hyvän päivän päätteeksi riskiä, että törmäisimme traktoriin ja Santtu sekoaisi. Kävelimme rauhallisesti polkua pitkin pellolle ja siitä takaisin talliin. Santun jalat kylmättyäni ja muutaman herkku porkkanan lahjoitettuani olikin aika mennä kotiin pakkaamaan.

Mutta sunnuntaina en sitten lähtenytkään vielä takaisin Kiuruvedelle opintojen pariin sillä sairastuin ja pääsin maanantaina lääkärin vastaanotolle selvittämään asiaa. Ylähengitysteiden akuutti tulehdus luki papereissa ja sain muutaman sairasloma päivän. Olen nyt siis istunut kiltisti kotona aina lämmin teekuppi kätösissäni sohvalla toivoen että parantuisin niin pääsisin takaisin kouluun. En halua jäädä toisista jälkeen, mutta olen oppinut että jos sairastaa niin täytyy ottaa rauhallisesti ettet löydä itseäsi henki hievereistä sairaalan pedistä. :)

Loman jälkeen

Nyt ollaan taas päästy työn makuun Santun kanssa viikon loman jäkeen mistä itse olen ainakin iloinen. Santtu oli taas omaa mieltään asiasta mikä tuli ilmi oudolla käyttäytymisellä.
Sain polkupyörän lainaan ystävältäni 15. päivä torstaina ja lähdin seuraavana päivänä tallille tällä pyörällä innoissani, mutta huomasin heti alkumatkasta että pyörä oli todella jäykkä. Jopa suoralla ajaessa jouduin polkemaan ihankuin menisi ylämäkeä ylös ja polviini alkoi sattua ensimmäistä kilometriä polkiessani, mutta en luovuttanut sillä halusin päästä Superin luokse. Olihan minulla sitä kova ikävä. Ajoin pyörällä tallille n. 30min mikä olisi mennyt nopeammin hieman kevyemmällä pyörällä mutta olin silti tyytyväinen, olihan meillä koko päivä aikaa yhdessä ilman juoksemista bussiin.
Kun tallipiha oli vain yhden ylämäen takana huomasin Santun tienviereisessä aitauksessa missä se oli ollut talven mitä hieman ihmettelin, mutta olin tyytyväinen ähdessäni herran heti ensimmäisenä ja sekin taisi olla iloinen minut nähdessää. Santtu nimittäin nosti päänsä ylös, antoi komean hirnahduksen kaikua ja lähti laukkailemaan ympäri aitaa ja nosteli innoissaan pöristen ja vinkuen pukkeja ilmaan juosten suoraan aidan portille minne olin matkalla. Naureskelin herralle kun se oli niin iloinen minut nähdessään ja menin tietysti tervehtimään rakasta ystävää, joka hörisi innoissaan portilla. Annoin hieman rapsutuksia sen mutaiselle poskelle ja lähdin sitten talliin siivoamaan karsinaamme ja katsoin taakseni niin näin Santun kiertävän ympyrää heitellen päätään portin luona.
On ihanaa nähdä mitenkä joku voi minuakin kaivata noinkin paljon. :)
 Karsinan siivottuani ja herran iltaruuan mitattua hain Santun tarhastaan ja sain vastaan iloisen kuuloisen, mutta luimivan hevosen mikä oli ristiriitaista. Mielellään se kuitenkin lähti mukaani niinkuin aina ja hörisi lämpimästi kun kaarsimme sen karsinaan. Santtu oli yltä päältä kuivassa mudassa mikä oli tietty helppoa harjata pois mutta huomasin että Santusta lähtee vielä aivan tolkuttomasti karvaa. Muutamalla harjan heilautuksella piikkisuka oli täynnä herran karvaa joten päätin harjata sen oikein kunnolla ja lopuksi suihkuttaa vielä harjan/karvan hoitoainetta sillä herra pölisi todella paljon pientä pölyä mitä en saanut harjattua irti. Pesua vaillahan tuo olisi.
Laitoin herralle sitten suojat jalkaan, ratsuvyön selkään ja suitset omppu kolmipalalla varustettuna sillä hackamoren remmit ovat rikki edellisen juoksutuksen takia. Sitten lähdimme kentälle liinan kera.
Juoksutin Santtua ensin vasempaan suuntaan jossa se toimi hienosti välillä hieman säikkyen kentän laidalla olevaa kasvimaata missä pressu humisi kovassa tuulessa. Kun vaihdoimme suuntaa, ongelmat alkoivat. Santulla löytyi oikeaan kierrokseen vain käynti tai laukka ja se kääntyili jatkuvasti minua kohti ja kun pyysin sitä eteenpäin herra käänsi suuntaa jonkatakia sitten jouduin sen pysähtymään ja viemään sen oikeaan suuntaan. Sama toistui ja nyt se ei halunnut enää lähteä liikkeelle ennekuin kävelin sen vasemman kyljen viereen ja pyysin sitä äänellä eteenpäin josta se lähti rivakasti eteenpäin. Se oli hyvä että herra liikkui mutta liikkeelle lähtö oli hätäistä ja aivankuin se olisi pelännyt minua. Aina kun tämä toistui ja pyysin sitä eteenpäin se nosti päänsä ylös ja lihaksiaan täräyttäen veti takajalat allensa ja lähti 'liitämään' mikä ihmetytti kovasti. Ymmärsin kyllä että oikea kierros oli ollut kipeämpi puoli satulan kanssa mutta nyt sillä ei ollut mitään syytä kiukkuilla ratsuvyön kanssa joka ei painanut yhtään kipualueelle eivätkä selän patit olleet kipeät.
Päätin sitten kävelyttää Santtua hieman kipeämpään suuntaan missä ei löytynyt mitään ognelmia edes pienillä ympyröilläkään ja sitten pikkuhiljaa pyysin sitä ympyrälle ja lisäämään vauhtia raviin mutta sain vain laukkaa tai peistiä josta pysäytin aina niin monta kertaa kun sain haluamani joka sitten loppujenlopuksi toimi ja sain muutaman kierroksen ravia ja siitä laukkaa.

 Olin sitten siihen tyytyväinen ja tallikaveri tuli pitämään meitä liinassa kun nousin selkään kokeilemaan josko se ei temppuilisi kun olen selässä. Selkään nousu arvelutti Santtua ja se vei takapuolensa pois pölkyn vierestä kun yritin nousta slekään mutta hetken vetkuilun jälkeen pääsin hienosti ratsaille ja sitten eteenpäin.
Menimme molempiin suuntiin käynnin ja ravin. Oikeaan suuntaan tuli kuitenkin laukkaa mutten katsonut sitä tärkeäksi mitä askellajia menimme vain että ratsastus sujuisi ilman vetkuiluja ja niin se sitten menikin. Nousin tyytyväisenä Santun selästä alas hetken vielä käveltyämme ja kiitin ystävääni joka uhrasi omaa aikaansa auttaakseen meitä. :)

Taas kuvatonta höpötystä

Sana ''kamala'' voisi hyvin kuvastaa viimepäivien tapahtumia Santun kanssa. On tapahtunut monta hurjaa kommellusta ja olen saanut ''ahaa!'' oivalluksiakin tänä lyhyenä aikana.

Aloitetaampa viime lauantaista joka oli yksi vauhdikkaimmista päivistä koskaan meidän historiassamme muttei vauhdikkaimmaksi kylläkään jää jos oikein veikkaan.
Tippuminen kuuluu tähän hevos harrastukseen ja se on oikeastaan puolet siitä. Oli tippuminen sitten kevyt humpsahdus pienen ponin selästä tai raivokkaampi alastulo isomman puolen hevoselta.
Lauantaina oli odotettavissa hurjaa vauhtia sillä herra oli pörhäkkänä jo tarhasta haettaessa. Hoitaessa ei ollut sitten mitään ongelmaa ja päätin kokeilla cross-under kuolaimettomiamme toiseen kertaan(kokeiltiin pitkän aikaa sitten pyörö aidassa). Säädin remmit sopiviksi ja menimme kentälle juoksutus liinan kera. Päätin siis juoksuttaa enimmät pöhkö energiat ensin pois kun nousisin selkään että en tippuisi niinkuin torstaina. Toisin kuitenkin kävi.
Juoksutus sujui vauhdikkain merkein pienillä pukki revittelyillä ja kiskomisilla mutta saimme asiat rauhoittumaan hetken kuluttua. Santtu oli lopulta rento ja kulki kaula pitkänä, pää alhaalla. Päätin sitten nousta selkään pienen suitsi kontrollin jälkeen. Katsoin että Santtu tottelee cross-under suitsia kääntämällä päätä ja peruuttamalla. Toimi hienosti mutta minä tietty oli siinä vieressä opastamassa. Nousin kuitenkin selkään uhkarohkeana ja päätin vain kävellä ja ehkä ravata jos Santtu on tarpeeksi rento ja ymmärtää liikkua suitsilla kuten pyydän.
Menimme käynnissä sitten kiemuroita, voltteja sekä kolmikaarista kiemura uraa muutamana otteeseen kun Santtu reagoi hienosti suitsiin sekä istuntaan. Hackamore on kuitenkin aika erilainen kuin cross-under ja yllätyin positiivisesti miten hyvin herra kulki niillä. Päätin sitten että jospa nostaisimme pienen ja rennon ravin pääty-ympyrälle oikeaan kierrokseen.
Keräsin hieman ohjia käteen että sain hyvän tuntuman ja annoin kevyesti, todella kevyesti pohjetta ja asetin hevosta sisäpuolelle kun pyysin raville. Santtu lähti sitten laukkaamaan ja otin sen kiinni mutta emmepä me päässeet kuin 1/3 osaa ympyrästä kun Santtu lähti kiitolaukassa viemään minua kentän toiseen laitaan niska ylhäällä. Sain kuitenkin käännettyä sen takaisin ympyrän suuntaan mutta se vain syöksyi minne sattui. Yritin saada Santun pysähtymään kaikella mahdollisella tavalla, istunnalla, ohjalla ja äänellä mutta ei mitään, se juoksu suoraan kentän aitaa päin mutta pysähtyi ja hypähti vasemmalle niin että minä lensin aitaa päin. Pääni kolahti kentän aitaan ja tulin häntäluulleni maahan. Tajusin sitten että pidin ohjista vielä kiinni ja Santtu veti minut melkein jalkoihinsa kunnes tajusin päästää irti ja herra jää muutamaksi sekuntiksi viereeni kunnes ravaa häntä ylhäällä tallin ovelle ja siitä yhteen karsinaan. Minä taas jäin maahan makaamaan kun en päässyt ylös. Tunsin kauhistuttavaa kipua häntäluussani ja lonkissani. Syy miksi en päässyt ylös oli se, että lonkkani jumittuivat paikoilleen suuresta adrenaliini ryöpystä kun pelästyin ja tietty jos häntäluu tärähtää niin sekin kipu estää hetkenaikaa liikuttamasta jalkoja. Käännyin vatsalleni ja nousin punnerrus asentoon ja katsoin kun Santtu meni talliin. Olin helpottunut että se ei lähtenyt muualle vaan meni suoraan ensimmäiseen auki olevaan karsinaan. Itse sain hetken päästä kerättyä itseni ylös ja menin Santun luokse. Olin todella vihainen sillä ajattelin että se on vain pönttöilyä minua kohtaan ja menin hetkeksi herran eteen ja protestoin hieman huutamalla.
Nappasin juoksutus liinan ja menin sitten juoksuttamaan herraa vielä lisää. Nyt painostin sitä enemmän kuin aloittaessamme työskentelyn ja pyysin ravit sekä laukat molempiin suuntiin ja nyt kun mietin niin olin todella agressiivinen ja se hävettää. Tarkoitan agressiivisuudella että karjuin paljon ja olin tietty harmissani kun takapuoleen sattuu ja hevonen tiputti minut taas alas.

Sunnuntaina saimme sitten selkoa ongelmiin, kiitos hieman osaavampi ystäväni. Menin tallille hänen kyydillään ja katsoimme Santun sitten ensin läpi ennenkuin lähtisimme kentälle. Noh tämä osaavampi osapuoli sitten äkkäsi heti että Santun kaula on jumissa sekä selässä, lavan takana oli isoja jumi patteja. Satulamme on siis liian ahdas. Ei ihmekkään että Santtu on kiukkuillut niin paljon. Minä kun hieroin silloin yksi päivä Santtua niin en huomannut tuommoisa patteja ollenkaan ja kaulan sain auki mutta se oli juminut sitten uudestaan ja pahemmin. Ystäväni hieroi jumi patteja hetken jonkaj älkeen lähdimme kentälle. Santulla oli vain päitset ja se oli liinan päässä. Katsoimme miten se liikkuu käynnissä ja pistimme huomioon Santun takajalat jotka liikkuivat hieman oudosti mutta se saattaa olla rakennevika sillä Santullahan on pylly aika alhaalla ja pitkä selkä. Katselimme liikkeet vielä ravissa ja ystäväni kokeili takajalkoja ja venytti niitä hieman. Tulimme sitten siihen tulokseen että satula on ainakin yksi osatekijöistä herran kiukkuiluun. En ollut ennen pannut merkille että herralla oli todella isot lavat eli se tarvitsisi satulan jossa olisi tilaa lavoille liikkua ja reilusti. Sentakia herran selkä oli mennyt niin pahasti jumi muhkuroille että sattui kääntyä sekä taipua oikeaan kierrokseen. Vasen kierros ei ollut niin pahasti jumissa kuin oikea.
Nyt onkin sitten aika etsiä uusi satula joka täyttää kaikki kriteerimme, hieroa selkää, antaa bemer hoitoa joka ehkäisee lihasten tulehtumisen, taivutella ja liikkua kevyesti ainakin selästä käsin. Juoksutuksessa sitten enemmän vauhtia peliin.

Tänään menin sitten tallille ystäväni kanssa bussilla ja laitoimme herralle ratsastusvyön ja hackamoret aikeena juoksuttaa ja hieman ratsastaa kevyesti. Juoksutus meni alkujaan aika hyvin ja rennosti jonka jälkeen yritimme saada herraa pölkyn viereen että ystäväni pääsisi selkään mutta se ei oikein onnistunut joten päädyimme tulokseen että minä kokeilen ensin ja sitten sytäväni. Minäpä pääsin sitten ilman muita väkerryksiä herran selkään ja menimme käynnissä kenttää ympäri. Tein voltteja ja kahdekksikkoa löysin ohjin ja rennosti. Ja aina tuo oikea puoli ympyröillä oli se vaikeampi ja silloin tuli pientä hypähtelyä, mutta sen nyt ymmärsi kun oli selkä kipeä, mutta osittain minusta tuntui että se oli pelkkää tonttuilua sillä se hypähteli samoissa kohdissa missä olin aiemmin tippunut. Kentän toisessä päädyssä ei ollut mitään ongelmaa ympyröillä.
Kun olin hetken kävellyt herran kanssa oli ystäväni vuoro ja nyt hän pääsi selkään muutaman yrityksen jälkeen. Santtua hieman jännitti taas uusi ihminen joka nousisi selkäänsä mutta sen ymmärsin hyvin eihän herralla ole selässä käynytkään kuin vain muutama ihminen.
Pidin ystävääni liinassa ja kävelimme kenttää ympäri tehden pieniä voltteja, Santtu oli tässä hommassa hieman ärsyttävä sillä se puski kokoajan edelleni ja minulla oli pidättelemistä jonka takia teimme voltteja että käteni saisi rentoutua hieman ja Santtukin rauhoittuisi. Katselin välillä aina Santtua ja mitä ihmettä kun herra käveli välillä todella hienosti muodon omaisessa sykkyrässä. Tarvitseekohan se sitten enemmän sisäohjaan pidätettä että se alkaisi kaartua noinkin kivasti?
En tiedä, mutta nyt ei keskitytä muotoihin sillä haluan saada herran rauhoittumaan sekä rentoutumaan taas kun töitä tehdään.
Santtu alkoi pikkuhiljaa kuumua tuosta kävelytyksestä ja takajalatkin alkoivat päästellä omaa huminaansa(Santun takajalat päästävät ääntä liikkeessä kun se kuumuu, aika jännä). Kun ystäväni kapusi alas niin päätin sitten vielä juoksuttaa herran läpi kaikissa askellajeissa ja siihen olisi hyvä lopettaa. Jouduimme nyt kuitenkin menemään toiseen päähän kenttää kun toinen ratsukko tuli kentälle tekemään töitä. Tämä kauempi pääty tallista on Santulle jokseenkin pelottava paikka kun aina sieltä on kiire päästä pois ja se kulkee lapa edellä lyhyellä sivulla. Juoksutus alkoi kuitenkin aika hyvin mutta herra sekosi jaloissaan aika paljon, olihan kentänkin pohja aika pehmeää. Kun ravi alkoi sujumaan päätin että nostamme laukkaa, kierroksemme oli siis vasempaan päin eli Santulle parempi puoli. jostain kumman syystä kun pyysin Santtua laukkaamana se otti jalat allensa ja lähti kentän toiseen päähän hippulat vinkuen, no tässä hätäkässä hackamoren alaturpa remmi meni katsi ja suitset valuivat kaulalle, kiitos poskihihnan. Santtu veti minua hetken kenttää pitkin maassa mukanaan kunnes päästin irti ja tajusin tilanteen. Menin sitten hieman hermostuneen hevosen luokse joka odotti tallin ovella nätisti seisoen kun nappasin sen kiinni ja katselin vermeitämme. Harmiksemme jouduimme kiertämään tallin kautta ja vaihdoimme päitsiin. Otin myöskin ratsuvyön pois ja eikun takaisin kentälle.
Nyt ei mikään sujunut oikein hyvin, Santtu sekosi jaloissaan jatkuvasti eikä oikein halunnut keskittyä mihinkään muuhun kuin kaveriin kentän toisessa päädyssä. Santtu ravasikin kuin ravuri eli pikaravia ympyrällä ja melkein kaatuikin kun yritin hidastaa sen menoa. No lopulta se rauhoittui ja pyysin laukkaa. Saimme aina vaan puolikkaan ympyrän laukkaa kun herra luuli että kentän kulma tulee liian aikaisin vastaan eikä siinä mahtuisi laukata. Päätin vaihtaa sitten suuntaa ja sama homma. Mutta laukkaympyrä oli puolet pienempi ja ravia ei meinannut löytyä lainkaan. Se oli joko peitsiä taikka astetta hurjempaa laukkaa. Herrassa oli siis pidättelemistä. Pian löysimme itsemme kentän keskeltä ja sen jälkeen sitten kentän tallin päädystä. En sitten enää välittänyt siitä missä olimme vaan keskityin siihen että saisimme yhden täyden ympyrän laukkaa ilman raville siirtymisiä taikka hätiköintiä. Se sitten onnistui viimein monen yrityksen, seisomisen ja Santun protestoinnin jälkeen. Siihen oli istten hyvä lopettaa. Kävelytin herraa vielä kentällä enimmät puuskutukset pois ja se päivä oli sitten pulkassa.

Tämmöistä on minun päiväni nyt olleet. Satulan hankinta edessä ja tarjouksia onkin jo meille tullut muutamasta paikasta mutta saas nähdä ovatko mitat mieleen. Ja jännitys tiivistyy päivä päivältä tietyn asian suhteen josta saatte tietää sitten joko torstaina, perjantaina taikka viikonloppuna. Riippuu jaksanko milloinka siitä sitten kirjoittaa mutta se H-hetki on torstaina joka minua jännittää jo aivan kauheasti! :)