Kiitos & kumarrus 2014

Tammikuu

Santtu asusteli Outokummussa hienossa yksityistallissa missä pyöröaitaus oli päivittäisessä käytössämme ja herra alkoi oppia enemmän ratsun alkeita ja etsimme kadonnutta luottamusta toisiimme.
Sairastelin itse myös parvorokon tyylikkäästi alkuvuodesta!

Helmikuu

Ensimmäinen join-up sekä ilonkyynelten kuukausi. Pääsimme nauttimaan mieheni kanssa myös Apassionatan kauniista esityksestä Helsingin hartwall areenalle.

Maaliskuu

Hiphei, kirjoittaja täytti 18-vuotta ja koko kuukausi oli yhtä riemua. Hackamoret osoittautuivat meidän vermeiksi, ensimmäinen puomi treeni ja yllättävästi ensimmäiset kunnon laukat kentällä, voi sitä reimun määrää!

Huhtikuu
Kutitellaas hieman sua höyhenellä. Ensimmäinen BEMER hoito oli kutitteleva kokemus Santulle. Puhuttiin blogissa myös sosiaalisen median ärsykkeistä mm. arkikuvahaasteesta jonka minäkin sain haasteeksi tehdä. Kävimme myöskin possujunalla, kolmen könkässä maastoilemassa ja päästelemässä harjoitusradalla. Santtu köpötteli tyytyväisenä kahden tamman välissä! :D

Toukokuu

Hieman takapakkeja, mutta loppa kohti se sitten paranikin. Pomppasimme ensimmäisen, oikeilla puomeilla varustetun ristikkomme hienossa ja kesäisessä säässä. Katselimme myöskin vuosien varrelta löytyneitä 'hauskoja' kieli kuvia Santusta. Viimeisiä treenejä ennen toiselle tallille muuttoa.

Kesäkuu

Kokeilimme cross-under kuolaimettomia joka taisi olla viimeinen ratsastus sillä tallilla. Muutimme uuteen talliin missä Superi pääsi vihreälle laitumelle kesäksi. Hellettä, syöpöttelyä ja pientä treeniä. Lihastulehdus kiusasi Superia loppukuusta jonkatakia se oli lomalla jonkin aikaa.

Heinäkuu

Uusi tuttavuus kameran takana ja Superin selässä, hiljainen blogikuukausi, kavio huolia sekä mietintää erikoiskengityksestä ja pellolla päästelyä. Tutumpi varapilottikin alkoi käymään Superin luona sitä ratsastelemassa mikä helpotti tilannetta.

Elokuu

Santtu ei syönyt kunnolla heiniään joten soitimme eläinlääkärin raspaamaan hammaskaluston. Raspauksen jälkeen kaikki sujui paremmin syöpöttelystä ratsastukseen. Rakkauden täyttämä kuukausi sillä 22. päivä oli meidän vuosipäivämme ja 2vuotta kavioliittoa olikin jo takana!



Syyskuu

Pääsin puksuttamaan osaavammilla hevosilla poneilla koulupäivän päätteeksi ystävän luokse. Bloginpito huolia koulun takia, pellolla päästelyä ja työskentelyä chambonien kanssa ja ihana varapilotti taas Superin selässä.

 
Lokakuu

Kas kummaa, kun mies pomppasi Superin selkään! Surullisia päiviä jouduimme viettämään sillä rakas ystäväni sairastui ja viisi päivää oli täyttä kaaosta ja eläinlääkärin voimin autettiin ruunan rupsukka kuntoon. Täyttä totuutta sairastumisestä ei tiedetä, mutta hiekkaähkyn tavoin hoidettiin otus kuntoon. Tervehdyttyään ja sairasloman jälkeen kevyttä maastoilua sekä soramontuilla ratsastelua. Loppukuusta Santtu muutti kasvattajalleen ja olipas siinä ihmetystä kun oli taas tutussa paikassa missä se oli varttunut komeaksi kilpajuoksijaksi.



Marraskuu

Ensimmäienn kärrylenkki 2vuoteen ja hevonen oli todella innoissaan ja jälkeenpäin tyytyväisen näköinen. Kevyttä ratsastusta pellolla sekä maastossa niin kuolaimen ja hackamoren kanssa. Ensimmäinen maastolenkki tutuilla ravireiteillä oli niin kivaa, että Superi antoi kylmää kyytiä ja vetäisi sellaiset ilolaukat kotiinpäin ettei sitä meinannut saada millään pysähtymään <3



Joulukuu

Joululahjatoiveita, laulettiin joululauluja koristeltiin kuusta ja paketoitiin lahjoja. Joululomalla harrastettiin kärryilyä ja hankilaukkoja kun lumi satoi maahan. Joulupäivänä minä ja Santtu komeilimme kameran edessä joulukuvia varten ja kuvien jälkeen kävimme rentouttavan sekä vauhdikkaan maastolenkin selästäkäsin ja nautime toistemme seurasta. Jouluaattona olikin vapaapäivä ja senjälkeen kinkunsulattelua niin kärryiltä kuin selästäkäsin.

Varokaa vaan, kohta paukkuu raketit ja vuoden 2015 ensimmäinen päivä alkaa!

Super hieno Santtu

Nyt ollaan oltu taas kotona Santun luona, käyty maastossa sekä pellolla. Ollaan tehty myöskin porkkanoiden avulla muutamia temppu harjoituksia etteivät opit unohdu täysin. On ollut mukavaa olla Superin kanssa nyt hieman ahkerammin tekemisissä mikä on piristänyt minua sekä varmasti myös herraa itseään. Ainakin se vaikuttaa aina hieman virkeämmälle kun olen sen luona käynyt.

Ilmat ovat olleet nyt viileämmät sekä kosteammat joten olemme joutuneet ottamaan jopa ratsastusloimen mukaan ratsastuksillemme sillä herra on tärissyt ennen lenkille lähtöä. Meillä kun on tällähetkellä vain vettähylkivä ratsastusloimi fleece vuorella jota en uskalla kauheammin vielä käyttää sillä se on enemmän pakkasiin soveltuva pepun lämmitin. Mutta jos herra on hieman ollut viluinen olen sen laittanut mukaamme ja onhan tuo toiminut.

Kävimme viime tiistaina(30.9.-14)  tekemässä ympyrä työskentelyä soramontuilla joissa on juurikin sopivan kokoinen alue missä pystyy tekemään töitä isomalla ympyrällä, työstämään niin ravia kuin laukkaakin sekä tietty asetuksia. Santtu kuunteli aika hyvin pidätteitä ja pohkeita, mutta asettava pohje kuitenkin on herran mielestä vielä eteenpäin pyytävä pohje ja tätä pitänee meidän harjoitella enemmän. Santtu asettui hyvin sisälle ja kantoi kroppansa hyvin ja vaikka välillä ravi rikkoutuikin vielä peitsille, muutaman kannustuksen jälkeen nousi taas hyvä, tahdikas ravi esiin. Teimme muutamat laukkaympyrät ja etsimme hyvää sekä eteenpäinpyrkivää, mutta hallittua laukkaa molemmissa suunnissa ja pakko sanoa, että Santtu oli aika tahmea vasemmassa laukassa aluksi, mutta muutaman siirtymisen jälkeen se vetreytyi ja laukka löytyi aika hyvin.

Torstaina(2.10.-14) tallille saavuttuani katselin tätä hassua ilmestystä joka odotti tarhassaan höristen. Santtu oli nähtävästi päättänyt hommata uuden tyylin, vai miltä tämä teidän mielestä näyttää?
Herralla oli hyvinkin tyylikäs heinähattu päänsä päällä ja hän oli todella tyytyväinen tähän luomukseensa kun tarjosin sille pienen porkkanan palasen tervehdykseksi. Kun otin herran kauniin hattusen hänen päästään pois oli herralla oma mielipide asiasta. Muulimainen naama ilmestyi eteeni ja kerkesin juuri ja juuri napata siitä kuvan mikä nauratti jälkeenpäin.

Se oli mun hattu! Ja vielä uusinta muotii hei

Pikemmittä puheitta hain kamppeemme varustehuoneesta ja harjaus operaatio kesti taas hieman pidempään sillä tarhat ovat mutaisessa kunnossa ja hevonen sen mukainen tietty. Ah, ihana syksy ja kurakelit! Siinäpä tovin sitten yritin harjata herraa puhtaaksi jopa puolisentuntia ellei siinä kauemmin mennyt. Harjauksen jälkeen tietty suojat jalkaan, satula selkään ja suitset päähän ja eikun menoksi. Menimme sorakuoppien kautta katsomaan peltoa, että olisiko se siinä kunnossa, että siellä voisi hevosen kanssa hieman pyöriä ja kokeilla kertoa Santulle asettavien pohkeiden saloja. Pelto oli hyvässä kunnossa, juuri sopiva oikeastaan, ei liian kuiva eikä märkä. Otimme alkuraveja hieman vauhdikkaammissa merkeissä kun herra innostui kun olimme pellolla pitkästä aikaa. Sain Santun kuitenkin ymmärtämään ettei pellolla aina vedetä tuhatta ja sataa eteenpäin vaan keskitytään siihen mitä pyydetään. Pellolla ei voi sinäänsä mennä niinkuin kentällä suorakulmikkaisia tai neliömäisiä reittejä sillä pelto on itsessään mäki aina jonnekkin suuntaan eikä siinä ole tasaista aluetta missä voisi mennä paremmin joten tyydyimme työstämään askellajeja taasen isommalla ympyrällä ja välillä kävimme pidemmän suoran loivaan ylämäkeen joko ravissa tai laukassa ja käännöksessä hidastimme tahtia ja käännyimme takaisin sinne missä oli tasaista jonne jouduimme mennä joko käyntiä tai hitaampaa ravia sillä menimme loivaa alamäkeä.

Olin tyytyväinen suoritukseemme kun sain Santun hieman ymmärtämään pohkeiden saloja ympyrällä työskennellessämme. Loppujenlopuksi se väisti pohjetta eikä vain ampaissut eteenpäin niin kovaa kun pystyi. Saimme asetuksiakin hieman eteenpäin ja herra kulki ryhdikkästi kokoajan. Välillä herra jopa myötäsi ja vei päänsä alas nätille kaarelle mitä en odottanut tämän kuolaimen kanssa.
Meillä on ollut käytössä nyt hieman järeämpi kuolain, sillä suoraansanottuna en uskaltanut lähteä kuolaimettomilla taikka perus nivelellä peltoa pidemmälle herran vapaapäivien takia ettei meille tulisi sitten mitään vetokilpailuja. Pelham on ollut meillä nyt siis käytössä ja toiminut hyvin. Vaihdoin vanhan pelhamin toisenlaiseen, hieman kevyempään versioon missä on teräksen päällä kumia ja luulempa, että Santtu on tyytyväisempi tähän kuin Knights pelhamiin mikä oli paljon paksumpi ja painavampi. Nyt kun olen taas ratsastanut herran kanssa muutamaan otteeseen pelhamilla voin seuraavankerran laittaa joko kuolaimettomat tai kolmipalan ja olla tyytyväinen.

Kun pellolla kaikki sujui todella mallikkaasti päätimme käydä kävelemässä pienen lenkin vielä tiellä josta tuli lyhyt keikka sillä herra arasteli kengättömiä kavioitaan aika paljon jonkatakia käänsin meidät takaisin tallillepäin. Tie ei ollutkaan niin pehmeää kuin aiempina päivinä, johtunee varmaan pakkasyöstä. Kävimme sitten kääntymässä pienellä metsäpolulla josta löysimme ison vesilammikon ja halusin kokeilla mitä Santtu nyt sanoisi vedestä. Herra epäröi aluksi mutta ampaisi keskelle lammikkoa polskien ja maistellen vettä oman aikansa. Naureskelin herran reaktiolle jota se ei ole aikaisemmin tehnyt. Etukavio nousi muutamaan otteeseen ja herra nähtävästi tykkäsi polskia ja räsikytellä vettä oikein kunnolla. Tallille päästyämme herra näytti tyytyväiseltä. Purin tavarat ja vein varustehuoneeseen ja sillävälin Santtu jäi tarhaansa maiskuttelemaan porkkanaa.

En voisi taaskaan olla ylpeämpi Santusta. Se on toiminut oikein mallikkaasti ja ollut hyvin kuulolla vaikka sillä onkin ollut pidempiä lomaviikkoja takana. Maailman paras Superi <3

Kesän lämpöä muistellen

Palailua

Aikaa on, mutta innostusta ei vain löydy. Blogin pitäminen on ollut minusta lähiaikoina aika haastavaa koulun ja muun stressin ohella joten postauksia on tullut vähemmän ja ehä blogin kokonaislaatu on lopahtanut maanrakoon, mutta tein blogin itselleni sekä Santulle, omaksi päiväkirjakseni joten en niinsanotusti pyydä teiltä anteeksi hiljaiselosta vaikka mieleni tekisi. Elämäni on kokenut muutaman muutoksen joista saatte teitää sitten kun olen valmis niistä kertomaan ja osa koskee myös Santtua. Santtuun liittyvät muutokset eivät kuitenkaan ole isoja, ainakaan vielä sillä kaikki on mietinnän alla, mutta älkää pelästykö sillä Superi ei ole lähdössä minnekkään vaan pysyy luonani.
Pyrin nyt nostamaan hieman blogia pinnalle, ettei se unohdu kokonaan. Tähän postausväliin on mahtunut kaikenlaista isoa ja pientä tapahtumaa.
Tietokoneeni meni rikki edellisen postauksen jälkeen ja se on yksi syistä miksei postauksia ole tullut, mutta olisin voinut kirjoittaa postauksia esim. koulun koneella tai puhelimellani kuvattomia versioita valmiiksi varastoon, mutta päätin antaa blogin vain olla.

 Matkustin takaisin kotiin 23.9 eli tiistaina tiettyjen asioiden takia eli en ollut koulussa loppuviikosta vaan olen ollut kotona ja käynyt Santun luona. Kävimme herran kanssa pitkällä maastolenkillä joka oli rentouttava sekä lennokas. Ravasimme pitkiä suoria ja laukkasimme isoja ylämäkiä sekä kävimme yhdellä ihanalla metsäpolulla jossa Superi hieman innostui laukkaamaan enemmänkin niin ylämäkeä kuin suoraa ja kun laukka löytyy maastossa annan sen vain mennä. Oli mukava päästellä menemään varmaan Santunkin mielestä pitkillä suorilla kun tie oli pehmeää sateiden jälkeen eikä ollut pelkoa kavioiden kolhiutumisesta. Jokaisen kovemman suoran jälkeen kuitenkin tiirailin kavioita satulasta ettei tapahtuisi mitään yllätyksiä. Kaikki sujui kuitenkin todella hyvin muutamasta vastoinkäymisestä huolimatta, tapasimme nimittäin paluumatkalla traktorin kun olimme menossa isompaa alamäkeä alas ja traktori tuli kulman takaa vastaan. Jouduimme kääntymään mäessä ympäri ja menemään aiemmalle tienhaaralle turvaan ettei kävisi mitään hyvän maastolenkin päätteeksi. Odotimme tienhaarassa kun traktori körrötteli ohitse ja Santtu seisoi nätisti hieman pörähdellen eikä syöksyillyt minnekkään. Rauhoittelin Santtua kehuen sitä äänelläni ja taputtelin kaulaa. Kun traktori oli mennyt ohi turvallisesti jatkoimme matkaamme tallille.

Tallille päästyämme yritin napata Santusta edustavaa sivukuvaa mutta se ei oikein onnistunut niinkuin näette. Pääasia kuitenkin on että siitä näkee minkälaisessa kunnossa Superi on tällähetkellä. En ole tyytyväinen, mutta onnellinen ettei herra luuhistu liikunnanpuutteesta kuitenkaan aivan kammottavan näköiseksi. Tässä on kyllä hassua että meille tulee aina takapakkia tähän lihasmassan tekoon mistä en ole tyytyväinen vain olen turhautunut. Olen laittanut liikutusilmoituksia ympäri nettiä eikä ketään kiinnosta ex-ravuri, paitsi pikkutyttöjä joilla ei olisi toivoakaan pärjätä Santulla yksin enkä minä voi olla aina vahtimassa. Tämä kaikki saattaa kuitenkin helpottaa kuukauden sisään jos hyvin käy.

Tyytyväinen Santtu mussuttamassa omenaa maastolenkin jälkeen

Let's Draw! : Sophia Backlund & Hilton III

Pitkästä aikaa hieman piirrustus postausta mitä olette jotkut jo pyydelleet. Taaskaan ei paljoa ole näitä välivaiheita, mutta toivottavasti kuitenkin tarpeeksi teidän mieleenne. Niinkuin aina, käytin tämänkin tekemiseen ruutu tekniikkaa eli piirsin ruudukon mallikuvan päälle ja samanlaisen(isomman kokoisen) ruudukon tyhjälle pohjalle jonka perusteella sain muodot sekä värit oikeille kohdilleen.

Aloitin ensin tekemään Hiltonia sillä hän on kuvassa etualalla. Ensimmäinen 'haaste' oli etsiä sopiva aloitusväri näinkin haastavalle värille kuin musta ja tummanharmaa oli mielestäni hyvinkin sopiva sävy. Nappasin sitten mallikuvasta aina sävyjä työhön mitä nakkelin ensin sinnetänne pikkuhiljaa saaden esiin Hiltonin korvat sekä silmien paikat.

Halusin tarkistaa että saan aikaan tällä menetelmällä hyvää jälkeä jonkatakia tein korvat sekä hevosen niskan viimeistelyä vaille valmiiksi jo näinkin alkuvaiheessa. Hain myös turvalle paikan sekä hieman tuleville suitsille varjoja vasemmalle puolelle päätä.

Tässä olen saanut jo hyvin Hiltonin rakennetta sekä päätä esiin harmaasta väristä. Ruusukkeet ja suitset ovat aina vaikeimpia ja ärsyttävimpiä yksityiskohtia kaikissa töissä joten haluan saada ne aina mahd. nopeasti pois alta. Joten kun työ oli edennyt jo siihen pisteeseen että sain värit koottua Sohpiaan oli suitsien sekä ruusukkeiden aika. Näiden suitsien tekemiseen minulla meni valehtelematta 2kokonaista tuntia työstää että sain ne haluamani näköisiksi. Otsapannan jätin myöhemmälle teolle ja että saisin Hiltonia enemmän valmiiksi piilotin suitset pois näkyvistä.

Tässä pieni välivaihe kun aloitin työstämään Sophian takkia ja muita vermeitä. Seuraava vaihe onkin jo siitä kun kaikki ovat jo viimeistelyä vaille valmiita. Innostuin työtä tehdessä ja silloin ei muista/malta välivaiheita kuvata.

Hilton takapuoltaan, silmiään sekä pään viimeistelyä vaille valmis!

Tässä on ratsukko melkein valmis. Suitsien ohjien varjostukset päätin tehdä uudestaan sillä ne olivat liian 'pehmeän' näköiset. Tässä jäi ehkä harmittamaan kun Sophia jäi sumennetun näköiseksi vaikka tarkoitus oli tehdä molemmista tarkemmat. Saatan vielä jokupäivä tarkentaa Sophian kasvoja että se tulisi yhteisymmärrykseen muun piirroksen kanssa.

Mallikuvasta oli muutenkin hankalaa saada selvää minkälaiset rypyt takissa on tai minkälainen tunnetila Sophialla oli sillä mallikuva oli todella pieni omaan mieleeni, mutta sain mielestäni aika hyvin selvää.

Ja tausta tekemisessä meni IKUISUUS. Temppuilin tämän taustan kanssa melkein kaksi päivää sillä en löytänyt sopivia värejä enkä tiennyt haluaisiko Sophia alkuperäisen taustan vai saisinko soveltaa kirkkaampaa ja 'rehevämpää' taustaa. Päädyin sitten tekemään ison puu pöheikön heidän taakseen ja vielä gimpin 'hienoilla' efekteillä tuhrasin sen tuon näköiseksi. Lisäsin vielä alareunaan ns. aitaa ja kentän pohjaa jotka saattavat pistää jollekkin silmään ikävästi ja rumasti.

Olen silti tyytyväinen tähän työhön.

Jos joku ei vielä ole tietoinen Sophian blogista niin käykääpä kurkkaamassa tästä!

Työ aloitettu 31.Toutokuu 2014 & lopetettu 5.Heinäkuu 2014. Näin pitkä aikaväli innostuksen sekä inspiraation tukahduttua. Sain silti onneksi inspiraatiosta kiinni ja sain työn päätökseen.

Apassionata 2014 Time For Dreams

 Nyt on tämän vuoden Apassionatassa käyty ja voin sanoa että oli MAHTAVA show!
Olin viimeksi muutama vuosi sitten ja muistot ovat vähäisiä mutta sen mahtavan tunnelman muistan ja pieniä pätkiä esityksestä. Mutta nyt on muistoja kerrakseen niin videoina sekä kuvian vaikkakin huonohko laatuisina mutta ideahan on tärkein. :)
Valvoimme poikaystäväni Rauskun kanssa koko yön ennen launtaita(8.2) että emme myöhästyisi bussistamme mikä lähti 5:30 Viinijärven linja-autoasemalta. Äitini oli lupautunut ajamaan meidät Viinijärvelle aamusta sekä hakemaan illasta kunhan saavumme takaisin reissustamme.
Bussi tuli ajallaan paikalle mistä nousimme kyytiin ja kammoksuin hieman sitä että jouduimme niin taakse bussia(olen siis matkapahoinvoiva pitemmillä matkoilla) mutta matka sujui ilman pahoinvointia ja muuta epämukavaa. Nukuimme oikeastaan koko matkan Viinijärveltä Helsinkiin pysähdys taukoja lukuunottamatta milloin kävimme toetty asioilla sekä ostamassa kahvia ja evästä.
Matka Helsinkiin oli pitkä ja hieman epämukava mutta se palkittiin itse Hartwall areenalla. Odottelin kokomatkan ajan että pääsen katselemaan osto kojuja ja ostelemaan kaikkea turhaa mutta hyvät hyssykät! Siellä ei ollutkaan tälläkertaa mitää muita kuin ruoka sekä Apassionatan omat kojut. Viimeksi kuin siellä käytiin niin oli kaikenmaailman kojuja hevostarvikkeista yksityisyrittäjien putiikkeihin. Harmitti hieman mutta olihan Show mitä mainioin! Otin paljon kuvia sekä videoita huomaten loppupeleissä miten kammottavalaatuista materiaalia tuli otettua... Mutta ehkäpä ensikertaan on parempi kamera käytössä. Loppupuolen videot sekä kuvat on valitettavasti otettu kännykällä sillä kamerani tila loppui, koska edellinen muistikorttini halkesi eli käytin pienempää korttia enkä tajunnut ostaa matkanvarrella isompaa.
Pyydän anteeksi että tämä on jaksottaisesti videoina(part1,2,3,4), mutta Premiere ei oikein ollut yhteistyöhaluinen yli 10min pitkien videoiden kanssa joten päätin pätkittää tämän näin.

Matkaan showsta tarttui ihanan pehmeä fleece tyyny sekä hieno kahvimuki!

Ensivuonna uudestaan? KYLLÄ! :)