No terve! Niinkuin kuvasta näkee on minun vuoroni kertoa päivästämme.
Ennen kun pääsemme päivän ärsyttäviin tekijöihin haluan kertoa teille mikä minua ottaa eniten päähän kun omistajani tulee tallille. Olen tooodella iloinen aina hänet nähdessään ja ilmoitan sen äänekkäästi ja juoksen portille odottamaan nätisti ja herrasmiesmäisesti että hän tulisi luokseni, mutta mitä hän tekee? Hmph, sanoo vain turhauttavasti nimeni ja muutaman muunkin lempinimen vielä hötkäyttää siihen väliin ja vain kävelee ohitseni. Törkeää käytöstä jos saan sanoa!
Saan aina odotella tuota kaksijalkaista monta kymmentä minuuttia ennekuin hän tulee luokseni pienen lohdunpoikasen kera, nimittäin porkkana, omena tai leivänpalanen ojentuu suuni eteen kun otan päitset nätisti päähäni. Tänään hän vei minut yllättäen tallin ulkopuomille mistä olin innoissani sillä puomin alapuolella oli paljon herkullista vihreää ruokaa mitä olisin halunnut nyhtää samalla kun saan perusteellisen vartalohoidon, mutta omistajani laittoi tylysti riimun lyhyemmälle puomiin kiinni etten ylettänyt edes pitempiin korsiin! Hieman protestoin kuopimalla maata mikä ei tuottanut tulosta, sain kyllä aina välillä makoisia makupaloja kun olin hienosti ja maltoin mieleni.
Yritin rentoutua kun kaksijalkainen harjasi minusta pölyt sekä kurat pois, mutta mielessäni oli edelleen nuo vihreät ruohonkorret tuolla puomin alapuolella. Sain kuitenkin kehuja kun osasin olla nätisti. Mutta mikä palkkio se sellainen on että kun ollaan hienosti ja nätisti seisottu neidin mieleen hän tuo eteeni kiristävän vyön sekä vaaleansinisen lätyskän aikoen laittaa ne selkääni. Pah! Näytin mielipiteeni asiasta luimimalla ja nyrpistämällä turpaani mikä ei tietysti auttanut.
Kun hökötys oli saatu selkääni ja inhottava vyö kiristetty ympärilläni oli ihmiseni laittanut minulle uudenlaiset vekottimet poskieni ympärille ja todellakin kirjaimellisesti ruokaa päähän. Siis mitä nämä teidän ihmisten hommailut oikein on? Ei ruoalla pitäisi nyt näin leikkiä..
Oli se kuitenkin ihan kiva juttu olla joskus muutenkin nättinä! Ihmiseni sanoi että olisin edes kerrankin kuvauksellinen. Kerrankin.. Enkös minä aina mukamasti ole?
Kahtoo nyt tätäkin kuvaa minkä se nappas minusta ennen uusien pää hököttimien laittamista.
Kun olimme jo valmiita ja menossa töihin lähti ihmiseni kuitenkin kyykistelemään taakseni ihmettelemään jotakin pientä mitä tämä sanoi ''söpöksi''. Ihmettelen teidän tapojanne toden teolla. Sanoa nyt tuommoista pientä ötökkää söpöksi.
Hetken annoin ihmisten katsella tuota outoa pörriäsitä kunnes kopautin kaviollani maata ja sain haluamaani huomiota. Hetken sain ihania rapsutuksia kunnes huomasin että olimme jo työ aitojen sisäpuolella ja kaksijalkainen kapuamassa selkäni. Kaikki tapahtui niin äkkiä, että en ollut valmis ottamaan häntä selkääni joten astelin takapuoleni pois pelistä, mutta hän korjasi asian ja pomppasi selkääni. Pumppauduin täyteen energiaa ja halusin jo lähteä liikkeelle kun hän vain halusi seisoa siinä paikallaan hetken aikaa mikä oli minusta turhauttavaa. Odotin kuitenkin nätisti ohjeita ja sain kehuja hienosta suorituksesta.
Nämä uudet vekottimet joilla ihminen pyysi ja antoi apuja olivat todella oudot. Ne nimittäin ottivat painetta nenästäni mikä oli kyllä paljon mukavampaa kun se, että ihmiset repivät herkästä suustani. Välillä en ymmärtänyt mitä selässäni oleva olento haluaa, mutta hokasin asiat hyvinkin nopeasti ja sain aina kehuja paljon mistä tykkään sillä ne rohkaisevat minua tekemään asioita paremmin.
Ihminen pyysi minua kiemurtelemaan aitojen sisällä monia mutkia ja ympyröitä joiden kautta vaihdoimme välillä kulkusuuntaamme. Minä halusin välillä vain mennä suoraan ja kovempaa, mutta yllätys, yllätys, ihminen oli erimieltä.
Tässä olisin halunnut lähteä pääty-ympyrältä kentän toiseen päähän sillä siellä näytti paljon kiinnostavammalta kuin tässä päässä. Ihminen kuitenkin otti narut käteensä ja pyysi minut takaisin linjalle minne olimme alunperin menossa. Minua alkoi tympimään tämä kävely ja pyysin lupaa mennä eteenpäin muutamaan otteeseen sain vielä kieltoja, mutta sitten..
Sainkin mennä! Oli kivaa päästää menemään vaikka ihminen hieman horjuikin epämiellyttävästi selässäni, mutta halusin olla nöyrä ja kuunnella hänen pyyntöjään. Hänhän antoi kuitenkin minulle luvan juosta kun olin muutamaan otteeseen pyytänyt vai mitä? Olin niin innoissani että heitin hieman takapäätäni josta sain hieman huomautusta heti joten oli pakko juosta nätisti ja pitää jalat maassa.
Olin todella vapautuneen oloinen näillä uusilla vekottimilla sillä minua ei sattunut ihmisen pyynnöt ja ne tulivat kevyesti nenälleni josta otin käskyt heti ne ymmärrettyäni.
Olin niin innoissani että oli välillä pakko näyttää kamerallekkin kieltä ja sitten taas päästellä menemään!
Hurjien juoksupäktien jälkeen olin todella tyytyväinen ja maiskuttelin suutani kertoen siitä ihmiselleni joka taputteli minua kaulalleni sekä kehui kovasti. Olimme molemmat tyytyväisiä tähän työkertaan ja se näkyi ehkä jopa minustakin sillä kerroin siitä kameralle hyvinkin näkyvästi.
Nämä komeat kuvat on muuten ottanut omistajani kumppani jota en ole
paljoa nähnyt viimeaikoina. Valkean ja kylmän aikaan en häntä nähnyt kun
muutaman kerran. Toivon mukaan näen häntä nyt enemmän sillä pidän
hänestä todella kovasti. Yritän näyttää sen tälle kaksijalkaiselle
työntämällä turpaani hänen luokseen ja liikehtimällä kiinnostuneen
oloisesti, mutten usko että hän on vielä sitä älynnyt, että olisi kiva
nähdä häntä enemmän. Ihmiseni aina harmittelee minulle kun hän ei tule
mukaan minua katsomaan, en sitten tiedä mikä minussa olisi vikana sillä
minähän olen täydellinen!
Muutaman räpsäyksen jälkeen ihmiseni tuli alas selästäni ja kehui minua vielä kovasti taputellen sekä rapsutellen minua silmieni välistä mistä tykkään huuuimasti ja hän tietää sen! Töideni lopuksi pääsin syömään taas hieman vihreää mikä oli mieleeni. Ihmettelin kyllä kun ihmiseni hyppäsi vielä selkääni vaikka työpäivä oli ohi.
Eihän tuo tuolla haitannut kauheammin kun keskityin ahmimaan vihreää ruokaa ennenkuin joutuisin taas metsätarhaan missä ei paljoa vihreää löydy. Onneksi omistajani keräsi minulle ennen lähtöään tarhaani paljon vihreää. Olin todella innoissani enkä malttanut pysyä kavioissani kun tajusin mitä se hölmö siellä pöheikössä kykkii kunnes hän nousi syli täynnä vihreää. Kiiton häntä hörähdyksin ja hän sanoi minulle heipat ja hyvät yöt sillä harmillisesti hän käy vain kerran päivässä luonani, joskus aikaisin ja joskus illemmalla päivästä. En silti ole moksiskaan tästä asiasta vaan odotan aina innolla kun ihmiseni saapuu minua tapaamaan!
Ainiin melkein unohdinkin tämän eli tässä on kuullemma jonkinlainen video kooste työpäivästäni? En sitten tiedä mikä se mahtaa olla mutta liikkuvalta se ainakin näyttää, IHHAHAA!
Odotan innolla milloinka pääsen taas kertomaan teille päivästämme ihmiseni kanssa.
Olen myös laatinut Santun ruokinnan uuteen uskoon, sillä heinän kulutus on aivan järkyttävä. Päätin lisätä ruokaa ja vähentää pikkuhiljaa heinää. Saa nähdä mitä herkkävatsainen otus tähän sanoo. Tämä uusi ruoka on maistunut kuitenkin hyvin, että hyvään suuntaan ollaan menossa! Saattaa olla että lisään vielä ruokintaan AE-vitamiinia ja ruusunmarjaa, mutta se vielä tosiaan mietinnässä.
