Uusinta uutta ja hieman muutakin

Nytpä onkin käynyt niin, että meille on tullut paljon uutta tavaraa lyhyessä ajassa ja en ole kerennyt niistä teille vielä höpöttämään. Osa on ostettu ihan kasvokkain kauppatätien kanssa ja toiset ovat ilmaantuneet sitten postin kautta meidän luukkuumme. Joku tarkkanäköinen on saattanut jo nähdäkkin jotkut varusteemme kuvista/videoista, mutta eipä kukaan ole jaksanut ainakaan suutaan aukaista asiasta.

Ensimmäisenä haluan teille kertoa suurimmasta ja kalleimmasta hankinnastamme, nimittäin satulasta joka oli hankintana ns. joululahja itselleni. Olen valittanut blogissa monesti satulastamme joka saattaa jo ärsyttää monia lukijoita, mutta asiaan on nyt tullut muutos(toivottavasti pitäksi aikaa). Muutama viikko sitten löysin facebookkia selaillessani myynti ilmoituksen missä oli kuva ruskeasta satulasta ja jonka malliin ihastuin heti. Siinä hetken miettiessäni ja lukiessani myynti tekstiä päätin kokeilla tikulla jäätä ja varata penkin. Sain hyvin tietoa myyjältä ja vieläpä kuvan minkälaisella hevosella kyseinen penkki on ollut käytössä ja selkä oli täysi kopio Superin iso säkäisestä ja kuoppaisesta 'ongelma' selästä. Hieroimme sitten kauppoja ja sovimme, että saan maksaa penkin kahdessa osassa mikä oli aivan mahtava asia ja kiitän myyjää.

Sitten alkoi tuskaisuus, että noh, onko se penkki kuitenkaan sopiva ja kerkeäisikö se joululoman aikana perille testattavaksi. Edellinen satulamme on todella vanha ja se ei sovi enää aktiiviseen käyttöön runkonsa puolesta, siivekkeet ovat kuluneet ja muutenkin toppaukset ovat kovat joten on parempi mennä sitten ilman satulaa jos uusi ei olisi sopiva.
Luin internetin syövereistä kyseisestä satula merkistä ja sain itselleni hyvinkin positiivisen vaikutelman joten yritin olla stressaamatta liikaa.

Sitten koitti se päivä kun satula oli perillä ja olisi aika käydä tallissa sitä sovittamassa. Kerkesimme hakea penkin vasta iltahämärässä joten ratsastus taikka juoksutus satulan kanssa saisi jäädä seuraavalle päivälle, mutta olihan se kuitenkin hyvä käydä testaamassa Superin selkään ilman ylimääräisiä painoja, eikö? Santtu oli hieman märkä päiväisestä lumisateesta joten näkisin hyvin miten satula istuisi sen selässä. Hymyssä suin, kannoin satulan pellon poikki talliin ja hain Santtuseni ladon puolelle kiinni, että saisimme tutustua yhdessä tähän uuteen työvälineeseen. Annoin herran haistella ensin satulaa ja tietysti se näytti nyrpeää nokkaansa, mutta ei näykkinyt ilmaan kun asettelin penkin sen selkään. Hieman korvat luimussa herra seisoskeli paikoillaan ja kuunteli kun juttelin sille uudesta penkistä.
Astuin pari askelta taakse ja katselin satulaa hetken herran selässä. Menin takaisin Superin viereen ja katsoin satulan sopivaksi, se ei painanut säkää, lapatilaa oli riittämiin ja selkärangantila oli mainio. Kokeilin vielä laittaa satulavyön kiinni ja katsoin satulan istuvuuden pienen paineen alla ja katselin samalla hevosenkin reaktiota. Ennen niin inhottava vyön kiristys ei ollutkaan niin inhottavaa ja herra vain hieman luimi korviaan ja katseli ympärilleen.

Eroavaisuutta kenties?

Muutama riemun kyynel vierähti poskelleni kun tajusin satulan olevan kuin Santulle luotu ja taputtelin rakasta kauramoottoriani kaulalle kertoen miten hieno asia tämä oli. Se taisi jokseenkin ymmärtää mistä oli kyse, mutta herkkujen hamuaminen alkoi heti kun menin lähemmäksi herran päänuppia. Muutama herkku tippuikin herran huulille ja senjälkeen kun olin ottanut satulan pois selästä se pääsi takaisin karsinaansa popsimaan heiniään. Laitoin uuteen satulaan jalustimemme ja ihan vertailun vuoksi otin kuvan kun uusi ja vanha penkki olivat vierekkäin.


Seuraavana päivänä pääsimme sitten kokeilemaan tätä uutta ja ihanaa penkkiämme tositoimissa. Ensin oli juoksutus ja siinä katselin mitenkä hevonen uuden penkin alla liikkuukaan. Samat toilailut tuli molempiin suuntiin niinkuin aina eli pukkia ja vinkaisuja innostuneelta ruunan rupsukalta. Kun oli alkuun vedetty kovaa olikin loppujenlopuksi aika letkeää menoa jonka jälkeen päätin itse heittäytyä vietäväksi ja kiipesin Santun selkään. Jo ensimmäisellä minuutilla rakastuin tähän satulaan, siinä oli niin mukava istua. Edellinenkin penkki oli mukava istua, mutta tämä oli jotain aivan taivaallista. Pehmeä istuin ja itse melkein sulin penkkiin kuin se olisi osa minua. Penkin istuinkoko on itselleni liian iso yhdellä heitolla, mutta se on todella miellyttävä istua silti ja ei kyllä haittaa yhtään vaikka sitä ylimääräistä tilaa onkin.

Ratsastuksemme sujui hyvin ja pääsimme isommalle aidatulle alueelle tekemään pientä hankitreeniä kun toiset ruunat oli ajettu kärryillä aamusta ja ne seisoivat tallissa loimet yllään. Santtu oli innoissaan isosta alueesta ja meinasi heti lähteä ravailemaan ympäri aitaa, mutta malttoi silti hyvin odottaa pyyntöjäni. Pienen treenin jälkeen kävimme vielä maastossa ottamassa muutaman laukkaspurtin ja suuntasimme talliin. Huomasi että kyllä Superikin oli tyytyväinen tähän satulaan ja teitty päivään kun sai antaa taas mammalle kyytiä ihan urakalla!

Hippolan joulukalenterista osui arpaonni meidänkin luukkuun ja kuvassa komeilee siis meidän uudet BOT pintelit. Nämä tuli kyllä ihan oikeaan osoitteeseen ja niille löytyy käyttöä! Nämä kerkesivät ennen jouluakin jo talliin ja Superin kanssa avattiin yhdessä postipaketti. Innoissani katselin pakettia ja Santtu nuuhki sitä korvat hörössä sitten hörähtäenkin aika kiitolliseen sävyyn, eli KIITOS Hippola! :)

Muutama kuva hienon ruusukkeemme kanssa

Osallistuin Instagramissa Ystäväni hevonen kilpailuun jossa piti kertoa heppatytön/pojan parhaita puolia ja niin siinä sitten kävi, että meille postitettiin tämä ihana ruusuke. Santtu ainakin oli ihan onnessaan ja poseerasi kameralle kun näpsäytin muutaman kuvan muistoksi.

Nämä seuraavat kuvat yrittivät olla hyviäkin rakennekuvia herrasta, mutta eipä niistä kamalan hyviä sitten tullutkaan joten esitelläämpä näistä kuvista sitten uudet putsimme ja hieman Santun omaa luonnetta.
Hankin Santulle Hööks'stä etujalkoihin punaisen väriset putsit sillä niitä nyt aina tarvitaan varalle ja kuviin eli näyttöön ja käyttöön. Merkkinä Equi-Guard eli saman merkkiset kuin meidän ruskea hivari setti mitkä taisin ostaa viime talvena. Neopreen putsit on siis kyseessä ja nämä eivät olleet niinkään hyvä hankinta sillä ovat liian isot, mutta pienempi koko olisi ollut sitten taas liian pieni. Ajattelin hankkia näihin sisäpuolelle lampaantaljaa että olisivat pehmeät ja sitten pienentäisivät hieman kokoakin ja istuisivat paremmin. Muuten ovat olleet ratsastaessakin ihan hyvät.

Rönöttävä pömppömaha papparainen

En millään jaksais just nyt. Lopetattaisko jo?

Tähän loppuun haluan vielä kertoa, että tänään Santtu sai supermerkin taas takalistoonsa jonka kävin klippailemassa Prego merkkisellä koiratrimmerillä. Trimmeri ostettiin viime kesänä meidän kleinspitz rotuiselle koiralle ja tämän tuuheaan turkkiin pienitehoinen kone ei sitten purrut joten halusin ottaa seen nyt meille hevos käyttöön tai ainakin lainaan välillä. Viimevuonnahan minä tein merkin herran pyllyyn pelkillä saksilla ja nekin olivat tylsempääkin tylsemmät ja väkresin merkkiä varmaan toista tuntia kun nyt tänään siihen ei mennyt kuin m. 30min. Hurruteltiin trimmerin kanssa Santun karvoja tallin lattialle sillävälin kun Santtu otti pienet tirsat. Ihmettelin kun Santtu ei ottanut sydänkohtausta trimmerin hurinasta, kovaa ääntä se ei pitänyt, mutta kuitenkin herraa on aina mietityttänyt tuommoiset pienet ääntelevät laitteet. Ennenkuin aloin venkslaamaan laitteella herran herkkää takapuolta näytin sille tietty ensin laitteen, miltä se kuulostaa ja mitä se tekee. Pieni pörähdys vain kuului kunnes kiinnostus lipui unten maille. Uniterapiaa?

Kun merkki oli trimmailtu otin sabluunan pois ja kohentelin sitä vielä saksilla hienommaksi ja tarkemmaksi. Nyt menee ehkä viikko kun pylly näyttää paremmalle kun karva kasvaa merkin sisäpuolellekkin hieman pidemmäksi. Olisi pitänyt ajella merkki jo aikaisemmin tuohon, mutta sabluuna jäi aina pois vermeistä ja trimmerinkin hoksasin vasta äskettäin, että sillä homma kävisi helpommin.

Mitä mieltä olit tästä postauksesta, jätä jälkesi kommentoimalla!

Aina ei mene niinkuin strömsössä

Viimekertainen ratsastus Superin kanssa ei mennyt kovinkaan hyvin. Askellajit olivat perunamuusia ja ratsastajalla oli kaikki kadoksissa.
Superi ei ole tainnut olla koskaan näin jumissa oikeaan kierrokseen tai oikeastaan molempiin suuntiin.
Alkukäynnit olivat 10min pituiset ja normaaliin tapaan heppa löntysteli mistään piittaamatta eteenpäin välillä ympärilleen katsellen.
Oli myös normaalia, että kun yritin alkaa työstämään käyntiä ja nappasin ohjat tuntumalle alkoi herra tipsutella eteenpäin ja varmasti näki taas raviradan edessään. Päätin tehdä välillä pysähdyksiä ja saada herran pysähtymään tasaisesti ja siitä hieman peruuttamaan. Santtu närkästyi nopeasti joten teimme volttejakin, mutta seuraavat 10min olivat täyttä steppailua ja kiihdyttelyä joten päätin antaa herran hieman päästellä höyryjään muutamalla lyhyellä ravi(peisti) pätkällä. Kun annoin pyynnön raviin antoi herra muutamaan otteeseen laukan mistä piti sitten taas hidastella siihen oikeaan askellajiin, mutta ravin askeleet eivät meinanneet millään löytyä kuin tietyissä kohdissa joten menimme sitten taas hetken käyntiä ja nappasimme muutamat laukat siinä toivossa, että pääsisimme työstämään hetken raviakin.
Ennen raviin siirtymistä annoin herran hieman rauhoittua laukasta, antamalla ohjaa ja tekemällä voltteja käynnissä joita teimme sitten ravissakin. Santtu ei taipunut minnekkään ja kulki volteillakin lapa edellä ja pää jäljessä huojuen vaikka kuinka yritin asettaa ja auttaa pohkeella. Loppujenlopuksi herra taipui johonkin suuntaan, muttei kuitenkaan hyvin. Ja videon lopussa on muutamat laukannosto yritykset jotka aiheuttivat närkästyneisyyttä sekä harmaita hiuksia.

Mitä sitten tuohon peitsaamiseen tulee... Se on suurin ongelmamme nyt ja en haluaisi alkaa ostelemaan mitään erikois bootseja missä on lisää painoa tai tekemään muutakaan varusteellista hiomista. Luulin, että ajan kanssa selvitään, mutta asiahan vain paheni. Videolta ei löydy puhdasta ravia etsimälläkään paitsi ehkä vain pari askelta mistä olin mutrusuuna kun sen katsoin läpi.
Minunkin istunta on aivan täysin metsästä haettu ja kädet aina alhaalla. MUR. Taidetaan tarvita nyt ihan osaavampaa apua tähän hommaan, molemmat. Tietysti tässä on sekin ettei Superi liiku aktiivisesti ja on sentakia jäykkä, jumissa ja askellajit eivät ole niin hyvät. Toivonmukaan saamme alkuvuodesta jonkun ammattilaisen auttamaan ja tähänin liikkumis ongelmaan odotellaan apujoukkoja.
~Huoh, elämä on yhtä odottelua.

(linkki videoo)

Jouluisia postauksia on pyydetty muutamaan otteeseen ja pahoittelen, ettei niitä ole tullut. Minä en vain ole nyt keksinyt mitään kivaa ja blogin oma spesiaali postailu alkaa vasta alkuvuodesta minkä olisin voinut heittää jo joulukuulle, mutta en vain vielä hlunnut. Toisekseen on joulupostauksitta jääty, koska meillä ei vaan ole jouluisia kuvia ja lumikin tuli vasta niin myöhään, ettei olla edes sellaisia voitu ottaa. Asiaan pitäisi tulla kuitenkin muutos ensi viikonloppuna sillä olen matkaamassa taas Leppävirralle.
Joulua en Superin kanssa tälläkertaa nyt vietä, sillä menen poikaystäväni kanssa hänen perheensä luokse vaikka ensin oli suunnitelmissa ihan jotakin muuta. Näin pääsi kuitenkin käymään, mutta yritämme nappailla tonttukuvia viikonloppuna ja alkuviikosta kun olen Superin kanssa tekemisissä. :)

Joululahjatoiveita?

Joululahjalista on yksi yleisimmistä postaukista blogeissa. Minäkin sorruin nyt siihen joten joudutte katselemaan erilaisia kuvia ja lahjatoiveitani Santulle sekä itselleni. Ja ettei lista olisi tolkuttoman pitkä, päätin että listaan vain ne jotka ihan oikeasti ovat tärkeitä. Tuotekuvat ovat lainattu Hööks.fi & Horze.fi nettisivuilta.

Santulle

Jännesuojat Back on Track®

Yleissatula

Satulavyö Equi-Guard®

Loimivyö

Minulle

Ratsastushousut Kokopaikat Virginia CRW®

Ratsastuskäsineet

Jodhpurit

Minichapsit

Muuta pientä molemmille

Riimu Claridge House®

Back On Track Royal vuohissuojat

Ulkoloimi kaulakappaleella Kodiak Horsepower®

Putseja

Nameja

Ratsastuskypärä

Pharma Arnika(Linimentti)

Pharma Mane & Tail(yms. takunpoistaja)

Tässä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan lahja/hankinta toiveita monen euron edestä ja hinnoista enne sen enempää puhukkaan. Tässä olikin vain hevosaiheista tavaraa ihan sentakia koska tämä on hevosblogi ja en halua ärsyttää teitä muulla hömpällä, mutta yhden toiveeni voisin teille kertoa mikä liittyy niin hevosiin kuin 'normaaliin' elämääni. Suurimpia toiveita on tietystu Santun hyvinvointi ja sentakia tälläkin listalla on hinnakkaampaa ja parempaa tavaraa, mutta yksi pieni musta möhkylä on ollut korvan takana jo pitkään, nimittäin järjestelmäkamera.

On ollut todella lähellä jo sellainen ostaakkin, mutta rahat loppuvat aina kesken joten tilaisuutta ei vielä ole tullut eteen. Muutamia tarjouksiakin olen saanut eteeni missä saisi hyvän paketin pilkkahintaan mutta kun rahasta on aina pulaa on joskus jätettävä yksi haave vielä nojaamaan pölyistä kaapin seinustaa vasten ja ottaa se hevosellekkin parempi vaihtoehto kuten uusi satula tai eläinlääkärille soitto.

Mitä tapahtuu kun..

..entinen ravihevonen muuttaa takaisin kasvattajalleen missä se on oppinut juoksemaan kilpaa ja nykyinen elämäntyö on ratsu? Muistaako hevonen kahden vuoden takaiset ravilenkit näillä teillä, joissa sen piti juosta ravia ja hiitata pitkillä suorilla vai onko hevosen kalloon porautunut nykyinen, hieman rauhallisempi elämäntarkoitus. Mitä käy kun lähdetään maastoon ensimmäisen kerran, hevosellekkin tutuille reiteille, mutta etenemis vauhti ei olekkaan niin nopea kun ennen.


Santtu on nyt asunut tallissa, missä se varttui hyvinkin komeaksi herraksi jo melkein viikon ja meillä on mennyt todella hyvin. Herra matkusti mallikkaasti 2h matkan tutussa tarilerissa varmasti ihmetellen, että minnekkäs sitä nyt joudutaan.
Tuttuakin tutumpi tallipiha oli kuitenkin varmasti miellyttävä näky sillä kun herra asteli trailerista ulos se jäi hetkeksi katselemaan ympärilleen ja sitten herra päästi ilmoille erittäin tyytyväisen ja lämpimän hörähdyksen aivankuin se olisi sanonut;
''Nyt minä olen kotona''
Santtu pääsi heti tuttuun karsinaansa popsimaan heinää ja ihmettelemään myöhemmin sisälle tulevia, uusia naapureitaan. Kova keskustelu heillä ainakin oli käynnissä kun kaikki olivat tallissa ja näkivät toisensa ensimmäistä kertaa. Toinen hevosista oli Santun tarhakaveri ennen minulle tuloaan, mutta näytti siltä etteivät ne ainakaan vielä tunnistaneet toisiaan muutaman vuoden takaa.

Aamulla Superi pääsi tutuille laidunmaille ja herrasta näki mitenkä onnellinen hevonen voikaan olla. Heti kun riimunnaru napsahti irti päitsistä herra lähti pinkomaan isolle laitumelle pukkilaukan merkeissä innoissaan hirnuen ja höristen. Olisi ollut niin herkullinen tapahtuma jos kamera olisi ollut mukanani, mutta minkäs sille mahtaa ettei se silloin eksynyt mukaan ja puhelimenikin jäi talliin. Tämä päivä oli ansaittu lomapäivä meille molemille 'rankasta' muutosta. Kun herra laidunti tyytyväisenä vihreää, minä kokosin tavaroitamme pienemmälle alueelle ja otin enemmän talvivarusteita laatikoista esille, sillä eihän sitä tiedä kuinka yllättäen talvi iskee. Kun varusteemme olivat suht. hyvin paikoillaan menin rasvaamaan pikalukkosilat joita saamme Santunkin kanssa käyttää kun lähdemme kärryttelemään. Tunti vierähti yksien silojen rasvaamisessa, mutta hyvää ja säihkyvää jälkeä tuli, vaikka itse sanonkin!

Seuraavana aamuna olikin rutiini toisenlainen. Valjastin Hummeri ruunan ajolle ja kun tämä oli tallipihasta poistunut otin nuoremman yksilön ladonpuolelle kiinni, sillä olin saanut 'käskyn' katsoa mitä olisi nuoriherra satulasta mieltä. Ensin harjasin tietty hevosta hieman ja esittelin satulaa käsissäni jo hieman hörisevälle ja mietteliäälle herralle. Herran nimi on muuten Lassi! Lassi asettui hetken ihmetyksen jälkeen ja laitoin satulan varovasti selkään ja annoin pojan miettiä hetken ennen muuta tuumailua. Otin satulan sitten pois hetkeksi ja esittelin taas tätä omituista vehjettä hevoselle. Taas oli kauhea ihmetys joka meni ohi hetkessä ja sain taas laitettua satulan selkään, tälläkertaa kiristin satulavyön ja laskin jalustimet alas. Asia ei ollut enää kauhean ihmeellistä, melkein sama homma kun siloissa. Hetkein keinuttelin kevyesti satulaa Lassin selässä mikä sai muutaman steppailu askeleen ja ihmetys hörinän aikaan, mutta asia ei ollut mikään ihmeellinen loppujenlopuksi. Otin sitten satulan pois ja vein hienon herran laitumelle loppupäiväksi.
Kun tämä oma herrani oli lusinut muutaman lomapäivän ja tutustunut paikkoihin päätin lähteä katsomaan mitä tapahtuu kun lähdemme maastoon. Santtu osasi olla nomaali sekä rauhallinen itsensä harjauksesta varustukseen ja siitä ensimmäiseen ravipätkään asti kunnes se taisi muistaa menneet. Superi oli kuin juuri räjähtämäisillään oleva atomipommi, heti kun pohkeeni hipaisikaan herran kylkeä niin sitten mentiin eikä meinattu. Vauhti oli välillä huimaa ja askellajina löytyi 'hurja' ravurin ravi. Siinä ei ollut mitään pahaa sillä tiestin, että herralla oli pakkautunutta energiaa ja nyt kun se on saanut kaurojakin hieman aina iltaruoan kanssa on energiaa enemmän. Hätä ei siis ollut tämännäköinen vaan otin ihan iisisti, sillä teisin ettei herra tahallaan lähtenyt kiitämään vaan se oli niin intoa täynnä. Tuntumalla se pysyi kokoajan eikä todellakaan ryöstänyt vaan intopinkeenä vaan vähän päästeli menemään.
Tallillepäin kääntyessämme herra teki kyllä sellaisen tempun mistä en tykännyt tippaakaan. Käännyimme ison alamäen jälkeisessä tienristeyksessä ympäri ja ympärillämme oli puupinoja sillä metsää oli kaadettu tajuttomasti teiden viereltä ja Santtu yllätys, yllätys pelkää tämmöisiä korkeita pinoja jotka olivat kaksi kertaa meitä krokeampia. Hyvin pääsimme pinojen ohi muutamalla ohjan vetäisyllä kun herra yritti ryöstää ohjat kädestäni. Teisin ettei tästä hyvää seuraa, mutta päätin antaa herran kuitenkin tuulettaa mieltään laukkapätkällä, sillä edessämme oli vielä puolet ylämäkeä ja montasataa metriä hyväpohjaista tietä muutamalla mutkalla. Annoin herralle muutaman pidätteen ja kevyet laukkapohkeet josta herra syöksyi isolla loikalla kiitolaukkaan, onneksi ilman ilopukkeja sillä en olisi varmasti pysynyt kyydissä. Annoin Santun laukata hetken oaa tahtiaan kunnes aloin ottamaan pikkuhiljaa sitä kiinni, mutta mitä herra tekee? Ottaa kuolaimen hampaidensa väliin ja harppoo isompia askeleita eteenpäin!
En tästä ollut kovin ihmeissäni sillä osasin tätä odottaa joten rauhallisesti päätin yrittää kääntää sen tienviereen ja pysäyttää herran. Pienen kilpavedon ja murahduksen jälkeen Santtu hidasti hienosti raville ja siitä käyntiin pärskien. Taputin ja kiitin hidastamisesta ja annoin hieman kevyemmän ohjan kiitokseksi. Hetken käveltyämme menimme naapurimme lehmätilan ohi jossa oli traktori pihassa josta herra veti herneen nenäänsä ja nosti temmon kevyelle mutta eteenpäin puskevalle ravihölkälle jolla tulimme sitten tallipihaan sillä herra ei tahtonut hidastaa edes käynnille.
Vauhdikkaan lenkin jälkeen Santtu oli pienellä pintahiellä ja oikein tyytyväisen näköinen kun sai minua hieman viedä mielensä mukaan. Annoin kuitenkin kiitokseksi kevyen mellasankon ja vein herran karsinaansa ja menin auttamaan Lassi pojan kengityksessä ennen iltatallin tekoa.

Lassi oli siis saanut kengät jalkaansa joten se lähti aamusella kärrylenkille ja minäpä herrasen valjastin työvalmiiksi kunnes se sitten lähti töihin. Palauttelu lenkki ei kestänyt pitkään ja oli lyhyen puoleinen joten olin pian purkamassa kärryjä ruunalta pois ja vein sen sitten laitumelle kaverinsa luokse. Santunkin vein vihreälle laitumelle sillä sille oli teidossa päivemmällä hommaa. Nimittäin Superia tuli kokeilemaan eräs tyttö joka käy nyt liikuttamassa herraa kun kerkeää. Itse olen koulussa ja suurinosa ajastani menee siellä vaikka yritän aina Santun luokse päästä kun on mahdollista.
Blogi taitaa nyt jäädä pienelle hiljaiselolle millä se nyt on jo ollutkin vähänaikaa. Keräilen ja yritän keksiä postaus ideoita tässä jos saisin edes muutaman tehtyä kuukauteen. Koulustakin tulee välillä postausta riippuen jaksanko viikoilla kirjoitella ja saanko hyvää materiaalia niin tekstin kuin kuvienkin puolelta kasaan.

Tammikuu 2013

Kiitos & kuittaus. Nähdään pian! :)

Omituisia polkuja

Ihmiseni tuli taas katsomaan minua ja antoi paljon huomiota. Hänellä oli mukanaan pitkästäaikaa taas miespuolinen rotunsa edustaja joka on aina niin mukava minulle. Taidan olla hieman liikaakin tykästynyt häneen, tai niin ainakin ihmiseni sanoo. Kuullemma muutun villivarsaksi hänen ollessa lähellä. En vain tykkää olla nolattavana hänen läsnäollessaan eikä ihmiseni vain ymmärrä sitä.
Siis voitteko kuvitella, että ihmiseni tunkee jalkoihini ylimääräisiä läpysköjä jotka ovat niin noloja että hävettää olla näkösällä. Siispä satulan nähdessäni juoksin aitaukseni toiseen päähän puun taakse piiloon ettei minun tarvitsisi olla naurun kohteena, ihmiseni hieman ärähti minulle kun juoksin häntä pystyssä karkuun satulaa. Katselin nolona puun takaa miten tilanne kehittyisi ja kun tuo mukava miespuolinen henkilö nosti tyhjästä ison ja ihanasti rapisevan porkkana pussin, kuola vierähti kielelleni ja korvat hörössä tepsuttelin takaisin heidän luokseen ja nappasin miehen kädestä hellästi porkkanan.

Ja ennenkuin tajusinkaan minulla oli varusteet ylläni ja olimme lähdössä töihin. Oli mukavaa kun ihmiseni ei laittanut suuhuni mitään tälläkertaa, mutta onhan nämä rautaiset vivutkin aika inhottavat mutta mielestäni paljon paremmat kuin suuhun tungettavat raudat. Osaan kulkea paljon rennommin ilman mitään kipua suussani ja olen paljon tyytyväisempi näihin vekottimiin kuin normaaleihin vermeisiimme.

Iso pelto alue jossa aiemmin olimme päässeet juoksemaan oli muutettu aivan ihmeelliseksi, luulempa että tähän liittyy jotenkin ne kovat äänet ja se pelottava kone mikä aiemmin liikkui niillä tienoilla. Pohja jossa jouduin nyt kävellä oli epätasainen ja minua ihmetytti tähä touhu kovasti, mutta kun tajusin että pohja oli todella pehmeä ja siinä oli mukava kävellä päätin antaa ihmiselleni hieman yllättävää kyytiä ja hyppäsin vauhtiin pienen ilopukin kera. Ihmiseni taisi hieman pelästyä tätä riemukasta ilmaisua sillä hän nappasi ohjista kiinni inhottavan nopeasti ja varoittamatta, mutta ymmärsin heti missä oli vika. En mennyt tarpeeksi kovaa!
Ampaisin sitten vielä vauhdikkaammin matkaan, pellolla oli hankalaa edetä pehmeän pohjan takia, mutta siinä oli oikeastaan todella mukava ainakin juosta kun kavioihini ei sattunut ja yritin ehkäpä hieman saada ihmiseenikin hieman eloa ettei me vain käveltäisi kokoaikaa miltä tämä vaikutti ensin.
Sain sitten haluamani läpi ja ihmiseni antoi minulle jaloillaan käskyn juosta ja siitä minä tykkäsin. Sain juosta vielä muutaman metrin ja sitten ihminen pyysi minua hidastamaan ja minä tietysti nöyränä herrasmiehenä tottelin.

Tykkäsin juosta rentona ja ottaa ihan iisistikkin välillä. Näin pehmeällä pohjalla emme olekkaan päässeet tekemään töitä ja minä tykkäsin siitä todella paljon ja osoitin sen kuuliaisuutena ja rentoina askelina. Kuljimme omituisen näköisiä polkuja pitkin ja halusin välillä mennä omia polkujani, mutta se osoittautui vaikeaksi sillä upposin maahan ainakin korviin asti ja tuli ikävä hyppiä taas oudolle polulle. Oli mukavaa kun ihmiseni oli rentona selässäni eikä hosuillut tai pyytänyt ihmeempiä, sain pitää päätänikin kokoajan rentona ja niinkuin halusin.

Minua ihmetytti sitten kun jouduin seisomaan hetken keskellä pellon outoa polkua ja ihmiseni nousi alas ja höpisi jotakin tuolle mukavalle miespuoliselle ihmiselle. Yhtäkkiä sain selville mistä tuosta höpinässä oli kyse sillä tuo miespuolinen hyppäsi selkääni aivan yllättäen. Pelästyin hieman kun hän tipahti selkääni niin ilkeän kovaa ja se sai minut hieman närkästyneeksi, mutta onneksi ihmiseni oli vieressäni silittelemässä kaulaani jotta rauhoittuisin ja keskittyisin häneen hetken kun tuo miespuolinen heilui selässäni epämukavasti. Pian hän pyysi minua eteenpäin potkien jaloillaan minun kylkiäni, mutta ihmiseni opetti häntä oikeille tavoille miten minua, Kuningasta oikein kohdellaan!

Omituisesti miespuolinen istui selässäni eikä antanut minulle omaa tilaa liikkua vaan roikkui ohjissa kunnes ihmiseni sanoi hänelle jotakin ja inhottavan kireä tuntuma hävisi ja sain liikkua melkein normaalisti. Tunsin kuinka miespuolinen oli hieman jännittynyt tilanteesta, mutta annoin sen hänelle anteeksi, olihan tämä kuitenkin toinen kerta kun hän on selässäni käynyt. Olin kiitollinen kun sain häneltä huomiota ja jokseenkin oikeanlaisia apuja miten toimia. Ihmiseni oli vierelläni aluksi kokoajan kunnes pikkuhiljaa irtaantui meistä ja antoi meidän mennä kahdestaan ympäri pellon omituisia polkuja pitkin. Sain välillä ristiriitaisia ohjeita, mutta selviydyimme niistä yhdessä kun miespuolinen osasi vain oikein pyytää ja ihmiseni opasti häntä äänellään.

Minulla oli aika mukavan rento päivä muutamasta vastoinkäymisestä riippumatta. Olen tyytyväinen ja toivonmukaan niin myös ihmisenikin on tyytyväinen minuun. Niin minä ainakin luulen sillä sain pussillisen porkkanoita palkinnoksi ja paljon huomiota myös töidenkin jälkeen. Jouduin kylläkin vielä jalkojen pesulle mikä ihmetytti ja inhotti ku vesi oli niin kylmää, mutta ihmiset ymmärtääkseni tukivat jalkojani jostain kumman syystä, en tuomitse heitä sillä minulla on hieman ongelmia kasvattaa takakavioitani oikein ja toivottavasti he auttaisivat minua tässä ongelmassa. Odotan myöskin sitä milloinka saan vahvikkeet jalkoihini, että saan viedä ihmistäni maastossa taas 100-0!

Tossa alhaalla extrana vielä lyhyt videon pätkänen!

Kuuma kesäpäivä (kuvapostaus)

Terve taas kaikille! Nyt olisi luvassa postaus Superin liikutuksesta viime torstaina hyvälaatuisin kuvin, sillä saimme yllättävän kuvaajan seuraksemme nimeltä Mira. Muutama kuvista on huonolaatuisempia sillä sain kuvat facebookin kautta ja joitakin piti muokata hieman enemmän leikkaamalla sun muuta. Toivottavasti se ei teitä haittaa, sillä itse ainakin tykkään näistä kuvista hirmuisesti ja palkkioksi kuvaajamme pääsee ratsastamaan Superilla jokupäivä kun olemme samaan aikaan tallilla. :)

Torstai aamuna oli todella kaunis sää ja onnekseni pääsin käymään tallilla Santtua moikkaamassa sekä liikuttamassa. Saimme testiimme ihanan ruskean satulan mistä olin todella innoissani sillä kaipasin satulan kanssa ratsastamista aivan liikaa. Saimme tallin pitäjältämme vanhan merkittömän satulan testiin ja se istui Santulle todella hyvin. Ainoa miinus on, että satulassa ei ole tarpeeksi säkätilaa, mutta se ongelma hoitui romaanilla ja ilmeisesti joudun laittamaan romaaniin lisää korokkeita, että satula istuisi hieman paremmin kuin nyt, mutta testiajossa tämä toimi oikein mallikkaasti. Oli siis aika harjata sekä varustaa herra ratsastusta varten.

Meillä oli satulan lisäksi testissä toisenlaiset kuolaimet. Baucher on ollut mielessäni jo pitkään kokeilla pienen vipuvarren takia ja muutenkin kuullut, että se olisi hyvä kuolain Santunlaiselle hevoselle. Joten etsin käsiini perus nivel version facebookin kirpputori sivuilta ja sain nämä erittäin halvalla mistä olin mielissäni.

Niinkuin aina, Santtu ei tykkää vöiden kiristyksestä, mutta satulan kanssa reaktio ei ollut niin iso kuin aiemmin jonka huomasin heti olevan hyvä asia. Pientä pään heiluttelemista, mutta muuten herra oli rauhallisella päällä. Kun sain vyön kiristettyä, ohjat laitettua uusiin kuolaimiin kiinni ja rintaremmin kiristettyä sopivaksi oli aika nousta kyytiin! Ajatus oli juoksuttaa Santtu ensin, mutta en olisi jaksanut nousta enää senjälkeen selkään. :D

Ja niinkuin tulette huomaamaan, että minulla ei ole kypärää päässäni en haluaisi haukkuja tästä sillä jokainen päättää käyttääkö kypärää vai ei. Itse käytän ja tykkään kypäristä sillä siitä saa turvaa, mutta nyt kun minulla on 32kpl rastoja päässä ne tietysti suurentavat pääni ympärysmittaa ja kypäräni ei siis mahdu minulle päähän.

Santtu oli aika energinen sillä juoksutus jäi väliin ja ei alussa meinannut oikein keskittyä tekemisiin tai myötäämiseen ollenkaan. Alkukäyntimme eivät olleet kovinkaan pitkät energisyyden takia. Hain pikkuhiljaa Santtua rentoutumaan ja sitten kun herra alkoi kuunnella minua siirryimme raviin joka ei ollut kauhean ryhdikästä tai tahdikasta josta en kauheammin tykännyt ja tein muutaman ravi-käynti-ravi siirtymisen jonka jälkeen Santtu alkoi käyttää jalkojaan ja parempi ravi löytyi ajoittain. Ymmärrän ravin tahdittomuuden epätasaisella pohjalla, ja olin tyytyväinen edes 10hyvään askeleeseen.
Kehuin Santtua jokaisesta hyvästä ravi pätkästä myötäämällä ja välillä taputtaen sen kaulaa. Herraa saattoi ärsyttää satula ja minun epämäärinen heiluminen selässään sillä satulalla ratsastaminen oli todella omituista pitkän aikavälin jälkeen.

Kun Santtu alkoi rauhoittua vasempaan kierrokseen ravissa oli aika vaihtaa suuntaa tähän Santun huonompaan suuntaan jossa ravin saaminen ja ylläpitäminen on hankalampaa sillä herra tarjoaa laukkaa ja peitsiä. Saimme kuitenkin aika hyviä pätkiä ravia mistä olin tyytyväinen ja taas kehuin herraa paljon jokaisesta hyvästä pätkästä.
Kun saimme mielestäni hyvät ravit sekä verkat oikeaankin suuntaan oli aika nostaa tempoa laukkaan ihan luvan kanssa. Santtu innostui laukan nostoista välillä hieman liikaa ja meinasimme kaatua muutamaan otteeseen tiukassa kurvissa sillä Santtu laukkasi suoraan ja yritin kääntää sitä ympyrälle josta se sitten kääntyi äkkinäisesti aiheuttaen takakvioiden lipsumisen.
Kaikki sujui kuitenkin hyvin kun tajusin itse istua satulassa rennosti ja tehdä paljon pidätteitä, sekä ohjata pohkeilla herran menoa.

Laukkasimme muutaman ympyrän josta siirryimme ravin kautta käyntiin ja oli aika kokeilla 'hurjempaa' laukka suuntaa. Viimeisillä ratsastuskerroilla Santtu on ottanut vasemman puolen laukan todella riehakkaasti ja kaahottanut niska ylhäällä aitaa päin ja kääntynyt viimemetreillä ympäri. Päätin sitten kysyä ihanaa kuvaajaamme avuksi. Otimme siis juoksutusliinan jonka päässä nostimme muutaman todella hyvän laukkapätkän joka sai mielestäni riittää. Lopuksi kevyet ravit samaiseen suuntaan hieman rauhoitus mielessä ja siitä sitten loppukäynnit.

Kun kävelimme aidassa vielä hetken rauhoitellaksemme herran mieltä päätimme sitten lähteä vielä pellolle kävelemään ratsastaen. Siitäpä ei ole nyt kuvia sillä jätimme kameran 'lepäämään' ja monesti harmittelimme kun se ei tullut mukaan, mutta silleppä ei voinut mitään. Köpöttelimme pellolla pitkässä ruohossa ja lähdimme sieltä käymään tiellä katselemassa maisemia. Melkein tielle tullessamme päätin kuitenkin nousta Santun selästä pois, sillä sitä hermostutti iso rekka mikä meni ohitsemme ja työmiesten tekemät äänet jotka korjasivat siltaa. Siltaa ylittäessämme Santtu katseli hieman työmiehiä jotka olivat hieman jännittäviä mörköjä, mutta tästä ei tullut isompaa numeroa ja naureskelimme Miran kanssa kun työmiehet tulivat oikein töllöttämään meitä ihankuin eivät olisi ikinä hevosta nähneet. Kävelimme hetken sillan ylittämisen jälkeen kunnes Mira halusi kokeilla taluttaa Santtua ja se sopi minulle hyvin sillä oikean käteli lihakset olivat jostain syystä kipeät.
Kävimme katsomassa yhden metsäpolun mikä haarautui tieltä mielenkiintoisen näköisesti. Polku johti isommalle pellolle missä Mira juoksi Santun kanssa ympäriinsä jonkin aikaa ja minä laiskana omistajana kävelin heidän perässään välillä hölkäten mukana.
Päätimme sitten kokeilla pääsisinkö Santun selkään kotimatkan ajaksi. Kokeilu sentakia koska Santtu ei oikein ole antanut nousta selkäänsä maastossa vaan ravannut karkuun/pyörinyt ympyrää hermostuneena ja nyt kun Mira oli apuna oli tämä helpompi kokeilla. Pääsin sitten ehtken hyppimisen jälkeen herran selkään ja kotimatka alkoi.
Tallille takaisin käveleminen sai yllättävän käänteen kun ylitimme korjattavaa siltaa ja työntekijät olivat tälläkertaa pelottavampia. Santtu pörisi hermostuneena ja pysähtyi hetkeksi katselemaan työläisiä sitten pelästyen kun yksi miehistä yllättäen tuli sillan alta katsomaan meitä. Herra otti pienet hatkat ja pomppasi eteenpäin josta nappasin sen nopeasti kuitenkin kiinni ettei se juoksisi pidemmälle. Käännyimme sitten tallitiellemme ja pyörin siinä hetken ympyrää, että herra rauhottuisi ja ymmärtäisi ettei tässä ole mitään pelättävää. Samalla odottelimme Miraa luoksemme ja jatkoimme sitten matkaamme. Emme päässeet tallille takaisin tietä pitkin sillä auto oli edessämme joten kiersimme pellon kautta mikä ei paljoa aikaa vienyt.
Tallille takaisin päästessämme otin Santulta varusteet pois ja meimme vesiletkun luokse, että saisimme viilennettyä herran jalkoja sekä katsella sen muu kroppa liikutuksen jälkeen. Oli senverran kuuma päivä, että tämä teki vain hyvää.

Kävimme sitten vielä syöttämässä santtua pellolla ja Mira otti kameransa mukaan, että saisimme muutamia kuvia herrasta.
Santtu ei ollut poseeraus tuulella vaan halusi vain syöpötellä minkä ymmärsi, mutta välillä se oli ihan kuvattavan näköinenkin. Mira antoi kameransa sitten minun käsiini ja kuvasin heidän puuhiaan jonkin aikaa.

Ihana kuvaajamme pääsi käymään herran selässä ja ihan kuka vaan hymyilee herran selässä! On se vaan niin ihana ja hurmaava poika. Hetken siinä jutustelimme ja päätimme sitten kokeilla tandemia ja samalla katsoa mitä herra oikein siitä ajattelee. Santtu ei sanonut uudesta asiasta mitään, ehkä vaan ihmetteli sekuntin murto-osan ja jatkoi taas syömistä. Tässä oikein edustava kuva puhelimella napattuna. :D

Minulle jäi tosi kiva fiilis tästä päivästä ja toivon samantapaisia, muttei ihan samanlaisia päiviä. ISO kiitos ihanalle kuvaajallemme Miralle. Kuullemma hän haluaa kuvata meitä enemmän jatkossakin mikä on mielestäni vain ihanaa sillä saamme materiaalia ja mukavaa seuraa joka muistuttaa meitä ettei aina tarvitse olla tosikko vaan välillä saa myös hymyillä! :)


Mitä mieltä te olette tämmöisistä postauksista? Onko kuvia liian paljon/tekstiä liian vähän?